27. joulukuuta 2015

Vuoden liikunnat lukuina ja kohokohdat kuvina!

Hei sinne ruutujen toiselle puolelle! Toivottavasti jokaisella oli mukavat joulupyhät :) Täällä joulu meni tosi leppoisissa, tosin normaalista vähän poikkeavissa merkeissä, kun vietimme joulun ensimmäistä kertaa Espoon kodissamme. Oli mukavaa fiilistellä joulua jo pitkälti etukäteen leipomalla ja suunnittelemalla joulukattauksen sisältöä. Ihanaa oli myös se, että pääsin jokaisena päivänä vähän ulkoilemaan tai muuten liikkumaan, joten olo on kaikesta superherkuttelusta huolimatta hyvä ja energinen. Päivitin joulutunnelmia Facebookin puolelle, eli siellä kannattaa käydä tykkäilemässä blogista, jos haluaa lukea juttuja ja kuulumisia vähän reaaliaikaisemmin jatkossakin! Kaikkea kun en ehdi tänne blogin puolelle päivittää :-)

Mutta sitten asiaan, eli otetaas pieni varaslähtö liikuntakoosteeseen, jollaisia blogeihin alkanee ilmestyä runsaasti tulevien päivien aikana :) Liikuntatilastojen väliin tiputtelen muutamia valokuvia vuoden liikunnallisista kohokohdista! Vuosi 2015 oli minulle ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka liikkumiset kirjasin säntillisesti HeiaHeiaan. Kilometrejä en ole kirjannut, mutta liikuntaan käyttämäni ajan sekä harrastamani lajit kyllä. Ainoat jutut, jotka jäävät merkintöjen ulkopuolelle ovat työmatkakävelyt (n.30 min per päivä silloin kun olen toimistolla) sekä kehonhuollot, jotka teen kotona.  

Vuoden lajit 1-18 / 43 :)

Kuten kuvasta näkyy, oli vuosi 2015 kuntosalitreenien vuosi :) Treenasin vuoden alkupuoliskon aikana melko aktiivisesti PT:n kanssa ja muutenkin olen pyrkinyt käymään salilla kaksi kertaa viikossa. Harmillisesti jäätiin muutama käynti sadasta johtuen kesän loukkaantumisesta (alaselkä venähti mavessa...), mutta olen kyllä ihan supertyytyväinen tähänkin määrään! Niskahartiakivut ovat salitreenien myötä jääneet historiaan ja kehoon on tullut selkeästi lisää voimaa ja jonkin verran myös lisää lihasta. Parasta on, että hyvien saliohjelmien myötä salitreenaaminen on pysynyt aidosti innostavana ja motivoivana juttuna! Voisin julkaista taas uusimmat ohjelmat täälläkin, jos jotakuta kiinnostaa? :)

Kohokohta 1: Blogityttöjen liikuntaviikonloppu Vierumäellä tammikuussa! Mukana ihanat Candy on the Run - Karoliina, Sporttaillaan-Hanna sekä Askel askeleelta-Satu <3 

Kohokohta 2: Maaliskuun täydellisen ihanat joogailut Thaimaassa

Jooga piti pintansa vuoden kakkoslajina, pääasiassa kiitos aktiivisen alkuvuoden. Loppuvuotta kohti joogan määrä on suorastaan romahtanut ja toisinaan voi mennä viikkojakin joogakertojen välillä. Toisaalta toivon kovasti paluuta aktiivisempien joogailuiden pariin, toisaalta taas olen iloinen siitä, että elämääni on löytynyt rentoutta, stressittömyyttä ja tilaa hengittää myös muutoin kuin vain joogan parissa. Streessavana aikana jooga oli minulle kuin "pelastusrengas" (ehkä hieman dramatisoiden), joka antoi armollisia hengähdyshetkiä kiireen keskelle. Parasta on kuitenkin tietoisuus siitä, että tiedän voivani palata joogan pariin aina kun sitä tarvitsen. Viimeistään ainakin maaliskuussa, jolloin suuntaamme taas Thaimaahaan!

Kohokohta 3: Kiipeäminen vuorelle kätkön perässä hirmuhelteessä, Italian kauniissa maisemissa.

Kohokohta 4: Kaikki kätköretket yksin sekä yhdessä Teemun, kavereiden ja perheen kanssa!

Kuntosalin ja joogan jälkeen seuraavaksi eniten on vuonna 2015 tullut liikuttua ns. pääntuuletuslajien parissa eli kävellen, kätköillen ja muuten ulkona lenkkeillen. Nämä lajit eivät ehkä niin hirveästi kohota kuntoa, mutta mielialaa sitäkin enemmän :) Joillakin lenkeillä olen hölkytellyt lyhyitä mukavuuspätkiä ja huomannut, että kova jalkatreeni on tuonut vaivihkaa paukkuja kestävyyspuolellekin. Hölkyttely on tuntunut miellyttävältä (lyhyissä pätkissä), ja elättelen vaivihkaa toiveita siitä, että voisin tulevana vuonna osallistua taas johonkin kympin juoksutapahtumaan!

Kohokohta 5: Ihana metsäretki Sipoonkorven kansallispuiston kuulaana syyspäivänä. Luonto- ja liikuntaterapiaa parhaimmillaan!

Kuntosalin, joogan ja ulkoilujen jälkeen alkaakin olla jo hajanaisempaa! Rakastan tanssimista ja erilaisilla tanssitunneilla olen käynyt vuoden aikana vajaat 25 kertaa. Enemmänkin olisi voinut käydä, mutta selkeästi kuntosalitreenit ovat vieneet tänä vuonna tilaa ryhmäliikunnalta sekä muulta aerobiselta liikehdinnältä! Tähän kiinnitin huomiota jo aiemmin tänä syksynä ja olen vähitellen yrittänyt hivuttaa lisää aerobista liikuntaa lihaskuntotreenien väliin. Tykkään ryhmäliikuntatuntien tunnelmasta, ja selkeästi alkaa taas olla ilmassa innostusta niiden pariin :) Talven ryhmäliikunta-aikataulu vaikuttaa lupaavalta, joten siellä varmasti tulee tulevien kuukausien aikana pompittua kerran jos toisenkin.

Kohokohta 6: Onnellinen jumppapirkko hyvän ystävän seurassa NRJ Workout - ryhmäliikuntatapahtumassa.

Kohokohta 7: Pelkojen voittaminen seikkailupuisto Huipussa!

Vuoden uutuuslajeja olivat mm. frisbeegolf (kiitos Teemun hurahduksen), köysirataseikkailu sekä huippukiva SUP-lautailu! Olin haaveillut suppailusta jo pitempään, mutta pääsin tutustumaan lajiin vasta kesälomalla, kun bloggaajakollega Annukka pyysi minua mukaan alkeistunnille. Tuolloin kesäpäivä oli sangen kolea, mutta alkusyksystä pääsin pari kertaa suppailemaan kunnon helteilläkin. Homma oli niin kivaa, että eiköhän minua nähdä (ainakin) Töölönlahdella tulevana kesänäkin. Se on todella makea paikka suppailulle!

 Kohokohta 8: SUP-lautailua Töölönlahdella ja Hakaniemessä, tässä Sporttaillaan-Hannan kanssa!

HeiaHeia kertoo myös sen, että olin vuoden aikana sairaana 12 päivää. Sairastin kaksi "perusflunssaa" ja lisäksi jouduin olemaan noin viikon telakalla huhtikuussa, kun tapahtui onnettomuus ja käsi joutui tikatuksi ja tulehtuikin kaupan päälle. Kesällä venäytin sitten tosiaan selän kuntosalilla, mutta pystyin onneksi silti käymään kävelyillä ja toipuminen tapahtui melko nopeasti. Venähdys oli kuitenkin erittäin hyvä muistutus siitä, miten tärkeää huolellinen lämmittely ja tekniikka ovat kuntosalitreeneissä - ja toki myös muissa lajeissa! Jos jotain hyvää selkävenähdyksestä hakee, niin ainakin se, että sen myötä aloin käydä säännöllisesti viiden viikon välein hierojalla huollattamassa kehoani. Varaan uuden ajan aina edellisen päätteeksi, niin ei tule sitä tyypillistä tilannetta, että hierontojen väli venyy yhtäkkiä puoleen vuoteen ;)

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen liikuntavuoteen 2015! Siihen mahtui hyvää perustekemistä, innostumisia, elämyksiä ja ennen kaikkea sääännöllisyyttä ja paljon liikunnan tuottamaa hyvää mieltä. Olen löytänyt oman rennon tapani liikkua ja ehdottomasti tärkein liikuntatavoitteeni  tulevalle vuodelle on pitää siitä kiinni :)

Millaisia liikuntajuttuja kuului teidän vuoteen? Mitkä oliva suosituimmat lajinne? Mitkä olivat kohokohtia? :) Kirjaatteko liikkumisia ylös HeiaHeiaan tai kalenteriin?

Tämän myötä toivotan teille kaikille ihanille mitä mukavinta loppuvuotta ja onnea & iloa uudelle vuodelle! Palaan blogin ääreen ensi vuonna, Facebook päivittyy siinä välissäkin, myös reissun päältä ;-) Kiitos, että olette olleet mukana matkalla ja erityiskiitos kaikille teille, jotka olette jättäneet blogiin kommentteja. Ne ovat bloggaamisessa parasta ja syy miksi tätä teen edelleen :) Kiitos <3

20. joulukuuta 2015

Muistot laatikoissa

Usein sanotaan, että sisintään tulee kuunnella. Että kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka kulloinkin innostavat ja tuottavat mielihyvää. Kun aikaa on kuitenkin rajallinen määrä käytettävissä, tarkoittaa uusien asioiden esiinmarssi myös vääjäämättä joidenkin vanhojen juttujen hiipumista taustalle. Näin on nyt vähän käynyt tämän blogin kanssa, kun olen innostunut niin kovasti erilaisista käsityö- ja DIY-jutuista :) Tämä luomisen ja tekemisen vimma on minulle tuttua vuosien takaa, mutta näin vahvana se ei ole ollut pinnassa vähään aikaan. Pimeät talvi-illat ovat kuin luotuja kaikenlaiseen näpräilyyn, kun uloskaan ei niin hirveästi huvita mennä. Kesällä fiilis on varmasti taas ihan toinen!

Tässä tällä hetkellä työn alla on virkattu pipo ja lapaset! Haaveilin monta vuotta, että haluaisin oppia virkkaamaan pipon. No se olikin lopulta ihan tosi helppoa, kunhan hylkäsi ensin turhan itsekritiikin. Käsin tehty saa näyttää käsin tehdyltä ;)

Käsityöinnostuksen lisäksi esiin on noussut vahvasti selkiyttämisen ja järjestämisen tarve. Olen käynyt kaappeja läpi hylly kerrallaan ja perkannut sieltä paljon tavaraa kierräytykseen vietäväksi tai pois annettavaksi. Tuntuu, että haluan päästä eroon kaikesta turhasta ja jättää jäljelle vain kaiken sen, mitä oikeasti tarvitsemme. Tässä selkiyttämisen vimmassa tuntuu hyvältä myös ajatus siitä, että tänä vuonna ei laiteta tavarajoululahjoja toisillemme, vaan keskitytään hyvään ruokaan ja yhdessä olemiseen.

Se on tosi jännä juttu, miten toisinaan kaipaa ympärilleen värien räiskettä, kun taas välillä mieli kaipaa vaaleita, selkeitä ja luonnonmukaisia sävyjä. Opiskelijayksiössäni kaikki oli värikästä; sohva, ruokailuryhmä, verhot, päiväpeitto. Pienessä tilassa ei ollut käytännössä mitään valkoista tai vaaleaa, sillä sellainen värimaailma tuntui minusta auttamattoman tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut himoitsemaan nimenomaan niitä kaikkia "tylsiä" ja harmonisia luonnonsävyjä kotiimme. Vielä en ole päässyt kovin konkreettisesti sisustuksen kimppuun, mutta uusi valkoinen lipasto meillä on kuitenkin jo tilauksessa vanhan puunvärisen tilalle.

Kuva lainattu täältä.

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa meidän häkkivarastossa etsimässä haudutuskattilaa riisipuurolle. Häkkivarasto oli kuin tetrispeli; katosta lattiaan täynnä (pääosin) tyhjiä muuttolaatikoita, mutta siellä oli joukossa myös todella monta laatikollista täynnä tavaraa. Kaikkea semmoista, mitä en ole osannut kaivata niiden miltei kolmen vuoden aikana, jotka olemme tässä asuneet. Laitoimme mieheni kanssa tuolloin "hynttyyt yhteen", joten varastoon on päätynyt paljon kaikkea sellaista mitä meillä kummallakin jo oli, mutta mitä yhdessä taloudessa tarvitsee vain yhden tai ainakin vähemmän kuin tuplamäärän. Silityslauta, laseja, mukeja, kattiloita, mattoja, keittiöpyyhkeitä, you name it. Siellä ovat ja odottavat muuttoa seuraavaan häkkivarastoon. Tuli tunne, että jotain varmaan tarttis niille tehdä...

Vanhoista käyttämättömistä astioista luopuminen on vielä jossain määrin helppoa, mutta varastossapa oli paljon muutakin. Nimittäin laatikkoihin pakattuja muistoja. Valokuvakansioita teinivuosilta, New York Rangersin pelistä ostettuja oluttuoppeja, Prahasta ostettuja maalauksia, kortteja, kirjeitä, ehkä päiväkirjojakin. Nähdessäni kaiken tuon, jonka olin jo melkein unohtanut mietin, että mitä ihmettä kaikelle tälle pitäisi tehdä? Valokuvakansiot haluan säilyttää, mutta entä kaikki se muu enemmän ja vähemmän krääsä, joka on kuitenkin tunnearvoltaan jotain enemmän? Miksi sen pois heittäminen tuntuu niin hankalalta ajatukselta, ikään kuin hävittäisi osan omaa historiaa? Toisaalta taas miksi säilyttää jotain, joka kulkee muutoissa aina häkkivarastosta toiseen? Milloin tulee se hetki, tuleeko koskaan, jolloin nuo muistot otetaan esiin pahvilaatikoista?

Säilöttekö te paljon muistoja laatikoissa? Kuinka usein palaatte noihin muistoihin vai pölyttyvätkö ne teilläkin laatikoissa? Mitä minun kannattaisi tehdä kaikelle tuolle tavaralle, jota en oikeasti tarvitse muistojeni tueksi, mutta toisaalta sitten kuitekin?

13. joulukuuta 2015

13. luukku: Ajatuksia onnellisuudesta koostetusti

Tämä oli alunperin juoksublogi. Kuitenkin jo melko varhaisessa vaiheessa juttujen aihepiirit laajenivat käsittelemään elämää laajemminkin. Onnellisuuden ja henkisen hyvinvoinnin teemat nousivat pintaan ensin omassa elämässäni ja sitä myötä täällä blogissakin. Blogi on ollut pystyssä pian kolme vuotta ja välillä vanhojen tekstien lukeminen nolottaa itseänikin. Silti jokainen teksti on kirjoitettu sydämellä ja on ollut ainakin jollakin tapaa osa kasvuani siksi ihmiseksi, joka olen tänään :)

Yhtä universaalia totuutta onnellisuudesta ei ole olemassa, enkä missään nimessä koskaan halua edes etäisesti väittää, että omat havaintoni olisivat niitä ainoita oikeita. Ne ovat omiani, niin kuin sinun ovat omiasi, ja kaikki yhtä arvokkaita. Silti on toisinaan mielenkiintoista ja avartavaa kuulla myös toisen ihmisen havaintoja ja ajatuksia onnellisuudesta. Ajatuksiin voi samaistua tai todeta, että tästä olen kyllä aivan eri mieltä! Parhaassa tapauksessa voi kuitenkin oivaltaa jotain uutta itsestään ja maailmasta, jossa elää.

Tässä kahdeksan blogipoimintaa oman matkani varrelta. Ajatuksiani onnellisuudesta koostetusti! Jokaisesta kohdasta löytyy myös muutama kysymys, joiden tiimoilta kommenttiboxiin on syntynyt todella mielenkiintoista ja avartavaa keskustelua. Pääset kuhunkin tekstiin klikkaamalla sen otsikkoa. Mukavia lukuhetkiä! :)


30 vuotta elämää on aika paljon tai aika vähän, riippuu keneltä kysytään. Siihen mahtuu kuitenkin jo paljon kokemuksia, kaatumisia, oppimisia ja uudelleen yrittämisiä. Tässä tekstissä kirjoitin onnellisuudesta 30-vuotiaan silmin. Tämä on ehkä yksi suuritöisimmistä, mutta itselleni antoisimmista teksteistä, joita olen koko blogini aikana kirjoittanut :)

Minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuusoivallukset herättivät? Oletteko tehneet saman- tai omantyylisiä oivalluksia?

Tekstissä pohditaan erilaisia tapoja olla läsnä ja mietitään myös miksi läsnäoleminen on toisinaan niin vaikeaa.

Milloin ja miten te olette vahvimmin läsnä? Mitkä asiat teillä edesauttavat tai estävät läsnäolon tunnetta? Pyrittekö tietoisesti kehittämään läsnäolon taitoa vai oletteko sitä mieltä, että sen asian kannattaa antaa tulla luonnostaan, jos on tullakseen, turhia miettimättä?



Keskitytkö siihen mitä hyvää on nyt, vai elätkö aina epämääräisessä odotuksen tai kaipuun tilassa? Yksi juttu on melko varmaa. Maailma voi näyttäytyä aika ihmeellisenä paikkana, jos ottaa silloin tällöin hetken aistiakseen kaikkea sitä, mitä on!

Pystyttekö te nimeämään tämän päivän ajalta viisi asiaa, josta olette hurmaantuneet tai ilahtuneet - yksi kullekin aistille? Minkälaiset asiat ylipäätään hurmaavat ja saavat teidät elämään tiukemmin hetkessä?


Tarina kohtaamisesta, joka muutti tapani katsoa elämää.

Muistatteko te matkanne varrelta jonkun tapahtuman tai kohtaamisen, jonka myötä tuli tunne, että tämä tapahtui syystä? Että opitte tuosta tilanteesta jotain, mikä ehkä muuten olisi jäänyt oppimatta? Voiko onnellisuutta tai ainakin positiivisempaa elämänasennetta mielestänne tietoisesti opetella?



Keräämme onnen palaset kukin omalla tavallamme, mutta tällä tekstillä halusin kuitenkin muistuttaa niin teitä kuin itseänikin, että niitä palasia on ympärillämme koko ajan enemmän kuin tajuammekaan. Jos vain avaamme silmämme, voi mitäänsanomattomasta tulla se päivän onnellisin hetki.

Mikä sinut on tehnyt onnelliseksi tänään?



Kun kuulen, että joku on pitkään haaveillut matkustavansa jonnekin tai aloittavansa uuden harrastuksen, mutta ei ole saanut aikaiseksi, minussa syttyy halu ottaa tuota ihmistä olkapäistä kiinni, katsoa silmiin ja kysyä mitä vielä odotat? Aika usein joudun kysymään saman itseltänikin.

Onko teidän elämässä pieniä tai suuria haaveita, joita olette lykänneet jollakin verukkeella aina vain tuonnemmaksi? Minkälaiset syyt estävät teitä tavoittelemasta jotain tiettyä unelmaa? Jos mietitte jotain hyvää asiaa elämässänne, niin muistatteko mistä saitte rohkeuden lähteä kulkemaan kohti tuota asiaa, joka oli aiemmin vain haave?


Ajassamme korostuu hyvin vahvasti ajatus, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja että hyvinvointi on pitkälti kiinni omista valinnoista; asenteesta ennen kaikkea. Vaikka itsekin uskon, että omia ajattelumalleja kehittämällä voi parantaa oman elämän laatua ja mielekkyyden tunnetta merkittävästi, kätkeytyy positiivisuuden vaatimukseen kuitenkin muutama ansa. Niitä pohdittiin tässä tekstissä.

Onko sinulle tullut joskus huono omatunto negatiivisten tunteiden kokemisesta? Vai annatko kaikkien tunteiden tulla ja (myös mennä) vapaasti? Elätkö tasaisesti vai vahvasti tunteella?



Oma tarinani siitä, miten fyysisen hyvinvoinin koheneminen avasi portteja myös kohti henkistä hyvinvointia.

Minkälainen vaikutus liikunnalla ja fyysisellä hyvinvoinnilla on teidän henkiseen hyvinvointiin?

Puhutteliko joku näistä teksteistä sinua erityisesti tänään? Ja jos olet lukenut blogia jo pitempään, niin olisi kiva kuulla minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuuden eri ulottuvuuksiin pureutuvat tekstit ovat teissä herättäneet matkan varrella? :)

7. joulukuuta 2015

Kalenterin luukut ja luovuuden kaipuu

Heissan kaverit! Joulukuun ensimmäinen viikko, se meni jo! Kyllä aika vain rientää hurjaa vauhtia. Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta Facebookin puolella on tunnelmoitu ja rentouduttu hyvän mielen joulukalenterin parissa :) Aika moni teistä onkin jo mukana kalenterissa, mutta ajattelin kuitenkin nyt tehdä tänne blogiinkin koosteen jo avautuneista luukuista! Luukkujen jälkeen vielä vähän ajatuksia blogista ja luomisen kaipuusta!

2. luukku: Voimaa kiitollisuudesta
Se mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu - oli kyse sitten negatiivisesta tai positiivisesta. Kiitollisuutta harjoittamalla keskitämme huomiomme siihen mikä elämässä on jo hyvin sen sijaan, että miettisimme jatkuvasti mitä meiltä puuttuu. Arjessa on paljon asioita, joista voi olla kiitollinen!

Kiinnitä tänään aamusta alkaen erityistä huomiota asioihin, joista olet kiitollinen juuri nyt: aamupalasta, halauksesta, terveistä jaloista, hajuaistista, lämpimistä kengistä, luonnosta, jouluvalojen tuikkeesta... Kun menet illalla nukkumaan, palauta mieleen viisi asiaa, joista olit erityisen kiitollinen tänään. Missä ja miltä kiitollisuus kehossasi tuntuu?


3. luukku: Virkistäydy sitruunalla!
Aamulla herätessään moni kärsii lievästä nestehukasta. Siksi on hyvä ajatus juoda ensimmäiseksi lasillinen vettä. Veteen voi silloin tällöin puristaa myös puolikkaan sitruunan mehun, joka piristää, lisää vastustuskykyä ja joidenkin tutkimusten mukaan voi vilkastuttaa hieman aineenvaihduntaakin :)

Minulle on tullut tavaksi ostaa viikonlopun kauppareissulta yksi sitruuna ja juoda sitruunavettä maanantai- ja tiistaiaamuisin. Kivan kirpsakka ja energisoiva alku uudelle viikolle! Puristaako joku muu toisinaan sitruunamehua veden joukkoon?


4. luukku: rentouttava hyvänyön jooga <3
Vaikka on vielä aamu, niin kaikkia tulevia iltoja ajatellen luukusta paljastuu lempeä, helppo ja rentouttava hyvänyön jooga. Tämän kyseisen videon kautta tutustuin alunperin joogaan ensimmäisen kerran ja tykästyin. Tässä ei ole mukana mitään vaikeaa tai korkealentoista, vaan mukavia, kehoa ja mieltä rentouttavia, kaikille sopivia liikkeitä. Oletko kokeillut joogaa joskus? Olet tai et, kokeile tätä joskus, kun hetki on sopiva ja kaipaat hymyä ja rauhoittumista :) Linkki videoon tässä.



5. luukku: Ota luontokuva!

Luonnossa oleminen rentouttaa, ja harmaastakin metsästä löytyy vaikka mitä kaunista katseltavaa, kun tarkasti katsoo. Yksi hauska tapa pysähtyä luonnon ihmeiden äärelle on lähteä metsään kameran kanssa. Kulje rauhallisesti ja pysähdy kuvaamaan hauskoja sammalkuvioita, hienoja koivunrunkoja ja jäätyneitä lammikoita. Jos mahdollista, ota kaverikin mukaan valokuvausreissulle. Tosi rentouttavaa ja hyvä mieli on taattu :)



6. luukku: Lempimusiikkia kynttilänvalossa

Muistatko milloin olet viimeksi keskittynyt kuuntelemaan musiikkia niin, että et tee mitään muuta samaan aikaan? Musiikki herättää tunteita ja erityisesti oman lempimusiikin kuuntelemisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia terveyteen ja mielialaan.

Sytytä tänään kynttilöitä ja istahda sohvalle kuuntelemaan kaksi lempikappalettasi. Keskity musiikkiin ja sen herättämiin tunteisiin kehossasi. Mitkä kappaleet sinä valitset/valitsit?

Musiikin vaikutuksista on kirjoitettu paljon mielenkiintoisia artikkeleita. Tässä yksi (klik).



7. luukku: Makea & raikas persimonijogurtti
Tämä on se aika vuodesta, kun ainakin minulla alkaa tehdä mieli makeaa vaikka kuinka. Toisinaan on hyvä idea taltuttaa makeanhimo vähän terveellisemmillä herkuilla. Tässä yksi nopeasti valmistuva välipala sesonkihedelmä persimonista:
1- 2 dl maustamatonta jugurttia
1 kypsä persimoni
Pinnalle vehnäleseitä, auringonkukansiemeniä tai muuta, mitä kaapista löytyy

Kuori persimoni ja soseuta sauvasekoittimella. Laita jugurttia ja persimonia kerroksittain läpinäkyvään lasiin ja ripottele päälle esimerkiksi leseitä ja siemeniä. Nauti!


Joulukalenterin väsääminen on ollut todella mukavaa ja ehkä se on myös ollut osaltaan myötävaikuttamassa tähän voimakkaaseen luovuuden ja luomisen kaipuuseen, joka minussa on viime aikoina herännyt. Tällä kertaa en koe tarvetta ilmaista itseäni niinkään kirjoittamalla, vaan tekemällä asioita käsin! Kutomalla, virkkaamalla, värittämällä, tuunaamalla... tekemällä jotain luovaa ja konkreettista itselle ja ennen kaikkea muille ihmisille. Tulee todella hyvä mieli kun vain ajatteleekin, että saan antaa nämä lapaset tai tämän pipon jollekin toiselle ja samalla osoittaa, että olen ajatellut sinua, olet tärkeä :)

Samalla tuntuu, että netissä (mm. blogaten) viettämäni aika on tällä hetkellä kovasti pois siltä kaikelta kivalta puuhastelulta, johon haluaisin iltaisin uppoutua. Tuntuu, että kaipaan jonkinlaista "luovaa taukoa" bloggaamisesta, sillä niin mukavaa kuin tämä kirjoittaminen onkin, katoaa jokainen teksti melko nopeasti netin syövereihin ja jää harvoin mitenkään konkreettisesti "elämään". Vuorovaikutus kanssanne on blogin paras anti ja olen todella onnellinen kuullessani, että joku teksti on herättänyt ajatuksia tai saanut katsomaan omaakin elämää hieman uudenlaisella tavalla. Tällä hetkellä kaipaan kuitenkin niin kovasti muunlaista väylää luovuudelle, että annan blogin rauhoittua niin kauan kuin se tuntuu tarpeelliselta. Blogin Facebook-sivu (ja joulukalenteri tietenkin!) pysyvät aktiivisena, ja tänne bloginkin puolelle juttuja ilmestyy silloin, kun aika on oikea :)

Mikä on ollut teidän lempiluukku joulukalenterissa tähän mennessä? ;) Herääkö teille toisinaan vahva halu / tarve tehdä asioita konkreettisesti käsin? Käsitöitä, maalaamista, monivaiheisia ruoka-annoksia, muuta nikkarointia? Mitkä ovat teidän "luovia" lempipuuhia tällä hetkellä? :)

Ihanaa joulun odotusta!
Ps. Huomenna ja vain huomenna joulukalenterissa arvonta :)

1. joulukuuta 2015

1. luukku: Banaanigranola, joka vie kielen mennessään

Hiphei, on tullut aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku!

Granola on tosi helppo ja kiva (joulu)herkku, joka maistuu niin itselle kuin kavereillekin. Kaupassa myytävät myslit sisältävät usein paljon sokeria, joten itse tehdyssä granolassa onkin kivaa muun muassa se, että sen makeutta voi itse säädellä. Ja onhan se omassa uunissa tehtynä vielä niiiin paljon spesiaalimpaa ;)

Tämä banaanigranola on kivaa sikäli, että sen voi jättää halutessaan vähän isommiksi paloiksi, joita voi syödä pieneen makeannälkään vaikka (maidon kanssa) sellaisenaan. Vähän pienemmäksi murusteltuna granola toimii tosi hyvin myös ihan maustamattoman jugurtin kanssa!


Tällä ohjeella granolaa tulee vähän vajaa uunipellillinen ja siitä riittää täytteeksi noin kahteen ja puoleen Ikean pieneen lasipurnukkaan. Muulla ei niin väliä, mutta kannattaa varmistaa, että purkki on ilmatiivis. Tuolloin granolan pitäisi säilyä syömäkelpoisena teoriassa ainakin pari-kolme viikkoa. Teoriassa siksi, että minulla se ei koskaan ole "säilynyt" viikkoa pitempään, kröhöm....

Granola sopii lahjaksi tai vaikka "keksiksi" pikkujoulupöytään. Tee kuitenkin aina vähän itsellekin ;) Alkuperäisen ohjeen löysin Uusia tuulia - blogista ja mukautin omaan keittiöön sopivaksi.


Banaanigranola, joka vie kielen mennessään

2 kypsää banaania
1/2 dl kookosöljyä
3/4 dl hunajaa (vähempikin voi riittää. Testaa itse!)
1,5 tl kanelia
5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl kookoshiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl murskattuja saksanpähkinöitä

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja levitä leivinpaperi (korkeareunaisen) pellin päälle.

2. Sulata kookosöljy kattilassa miedolla lämmöllä ja laita banaanien, hunajan ja kanelin kanssa tehosekoittimeen. Soseuta tasaiseksi.

3. Sekoita toisessa astiassa toisiinsa kaurahiutaleet, kookoshiutaleet, auringonkukansiemenet ja saksanpähkinät.


4. Kaada banaaniseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita ison lusikan avulla, jotta seos levittyy tasaiseksi. Massa saa jäädä aika kosteaksi tässä vaiheessa.

4. Levitä granola tasaiseksi, 1-2 cm paksuiseksi levyksi pellille ja painele se tiiviiksi lastan avulla.

5. Paista 15-20 minuuttia, kunnes granola on saanut vähän väriä. Ota pelti uunista ja kääntele koko granola"levy" muutamissa osissa lastan avulla, jolloin se rikkoutuu vähän pienemmpiksi paloiksi. Laita vielä uuniin n. 15 minuutiksi, välillä sekoittaen.

6. Granolasta tulee ihanan rapeaa, kun se jäähtyy kokonaan. Voit itse päättää minkäkokoisia granolapaloja haluat purkkiin pakata :)

7. Nauti <3

Oletteko te koskaan tehneet mysliä / granolaa itse? Onko teillä antaa jotain hyviä vinkkejä tai ideoita, mitä kannattaisi kokeilla? :)

28. marraskuuta 2015

Lukupiirin luetut, osa 2

Hei! Tänään on jonkinsortin juhlapäivä, kun neljän naisen lukupiirimme kokoontuu 15. kerran yhteen juttelemaan kirjan aiheuttamista ajatuksista ja samalla vähän elämästä noin muutenkin :) Kirjoittelin lukupiirimme kymmenestä ensimmäisestä kirjasta kesäkuussa (ahh, kesä) ja ajattelin jakaa nyt ajatuksiani seuraavasta viidestä kirjasta. Itse tykkään aina lukea muiden lukukokemuksista, joten ehkä tästä on iloa jollekulle siellä ruutujen toisellakin puolella!

11. Tuomas Kyrö - Kerjäläinen ja jänis
Tässäpä kirja ja kirjailija, joihin en välttämättä olisi omatoimisesti lähtenyt tutustumaan. Minulla kun oli olettamus, että Kyrön kirjat ovat vähän sellaisia "mieskirjoja". Siitäkin huolimatta, että tykkäsin Mielensäpahoittaja - elokuvasta kovasti. Ennakkoluulot ovat usein tyhmiä, mutta aika inhimillisiä kuitenkin, eikös vaan? ;)
Kerjäläinen ja jänis - kertoo tarinaa romanialaisesta kerjäläisestä, Vatanescusta, joka päätyy Suomeen rikollisjärjestön uhrina "töihin" kerjäläiseksi. Vakavasta tematiikastaan huolimatta kirja on melko kepeä ja humoristinen, ja tarina kasvaa satumaisiin sfääreihin. Paikoin tarinasta tuli mieleen Forrest Gump, jossa päähenkilö päätyy aina vain uskomattomampien sattumusten pyörteisiin, ihan vilpittömästi ja vahingossa. Kirja oli mielestäni sujuva ja ajatuksia herättävä, mutta itse en niin hirveästi tykännyt lopusta, joka päätyi ehkä vähän liikaa poliittisen satiirin puolelle. Ikään kuin kirjan loppuun olisi kirjoitettu yksi ylimääräinen "novelli". Ei tästä ihan lempikirja tullut, mutta kirja kyllä rohkaisi tarttumaan Kyrön teoksiin jatkossakin :)


12. Chimamanda Ngozi Adichie - Kotiinpalaajat
Omat lempikirjani ovat usein ns. "lukuromaaneja", joissa on sujuvaa ja hyvää kieltä, mutta mikä tärkeintä; hyvä tarina, joka pitää hyppysissään alusta loppuun asti. Tykkään kirjoista, jotka toimisivat mahdollisesti myös elokuvina tai teatteriesityksinä. Adichien kirjassa seurataan kahden nigerialaisen maastamuuttajan (rakkaus)tarinaa. Päähenkilöt eivät ole sotaa pakenevia pakolaisia, vaan heitä, jotka pakenevat vaihtoehtojen puutetta ja toivovat löytävänsä paremman elämän kotimaansa ulkopuolelta.


Kirjassa on kolme tasoa, joiden välillä hypitään läpi koko kirjan; päähenkilöiden lapsuus ja nuoruus Nigeriassa sekä molempien elämäntarinat sen jälkeen kun he ovat muuttaneet pois Nigeriasta. Ifemelu (naishahmo) perustaa Yhdysvaltoihin muutettuaan teräväsanaisen, rotukysymyksiä käsittelevän blogin ja pääsee toteuttamaan (ainakin joiltakin osin) niitä toiveita, jotka saivat hänet lähtemään pois Nigeriasta. Kuitenkaan edes kohtuullisen menestyneen mustaihoisen elämä Yhdysvalloissa ei ole helppoa. Obinzen (mieshahmo) tarina on taas alusta alkaen huomattavasti kuoppaisempi.

Kirjassa käsitellään rotuaiheisia kysymyksiä vahvasti ja monipuolisesti, eikä se siksi ole aivan sellainen lentävä lukuromaani, kuin mitä alunperin kuvittelin. Osa rotuun liittyvistä bloggauksista ja keskusteluista tuntui minusta vähän toistavan itseään, mutta jotenkin en kuitenkaan halua näitä valintoja hirveästi arvostella, sillä Adichie tekee todella ansiokkaan työn haastavan aiheen ympärillä. Tämä oli avartava tarina!


13. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Saanan valinta osui tähän vuonna 2000 Finlandia-palkittuun teokseen. En ollut lukenut aiemmin yhtään Sinisalon teosta, enkä liioin perehtynyt kirjailijaan ylipäätään, joten ensimmäinen yllätys oli se, että kyseessä oli fantasiateos. Tai ehkä paremminkin kirjan tyyliä kuvaavat sanat maaginen realismi. Kirja oli nimittäin niin taitavasti rakennettu, että sen tapahtumat alkoivat tuntua todelta, vaikka oikeasti tietääkin, ettei peikkoja ole olemassa ;) Todellisuus ja fantasia sekoittuivat tässä niin, että me lukupiirin naiset ainakin (melkein) aloimme uskoa peikkoihin!


Kirja on paikoin aika tummasävyinen. ja siinä päästään kurkkaamaan myös ihmisen pimeään puoleen sekä ihmisen ja luonnon välisiin ristiriitoihin. Kirjassa oli jokunen tyyliseikka, josta en tykännyt niin paljon, esimerkiksi tarinan oheen upotetut "lehtiartikkelit", mutta ajatuksia kirja herätti runsaasti. Kirjaan oli myös hienosti toteutettu kertojanvaihdokset, joten mielenkiinto pysyi yllä ja tunnelma tiiviinä loppuun asti.


14. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Auli valitsi meille luettavaksi Kissani Jugoslavian osittain sen ajankohtaisen pakolaisteeman vuoksi. Kirjassa hypitään eri aikatasojen väleillä, mutta ytimessä on tarina siitä, miten kosovolaisperhe joutuu pakenemaan sodan jaloista Suomeen 90-luvun alussa. Kirja ei todellakaan ole mikään ryysyistä rikkauksiin - tarina, vaan siinä käsitellään mm. ulkopuolisuutta, liitoksistaan natisevia perhesuhteita, vierauden- ja yksinäisyydentunteita.

Kirjassa on mukana myös eläinsymboliikkaa, mikä meille ei-niin-taitellistieteellisille lukijoille oli jokseenkin hämmentävää. Tuntuu aina jotenkin erikoiselta, kun viiltävän todentuntuiseen tarinaan upotetaan symboliikkaa; osioita, jotka eivät voi olla ns. "totta" totta ja jotka merkitsevät jotain muuta, kuin miltä ne näyttävät. Silti kirja oli lukemisen arvoinen ja onneksi nimenomaan lukupiirissä luettu, jotta pääsimme keskustelemaan sen aiheuttamasta hämmennyksestä!


15. Lena Dunham: Sellainen tyttö. Nuoren naisen "opetuksia"
Tästä tulemme keskustelemaan tänään, joten olotila kirjan suhteen on vielä hieman varovainen ja odottava. Kirja on Girls-sarjan luoneen Lena Dunhamin värikäs muistelma(?)teos, jossa Lena kertoo avoimesti omista kokemuksistaan liittyen perheeseen, ystäviin, seksiin, uraan ja omaan vartaloonsa. Kirja ei ole "tehkää näin ja näin"-tyyppinen opus, vaan pikemminkin ehkä "älkää ainakaan näin tehkö"-tyyppinen.
Lena kirjoittaa hyvin rohkeasti ja välillä jopa vaivaannuttavankin yksityiskohtaisesti omista kokemuksistaan. Toisaalta kirjassa kyllä vihjaillaan muutamaan kertaan epäsuorasti (?), että kaikki tapahtumat eivät välttämättä ole menneet juuri kuten Lena niistä kirjoittaa. Toisaalta nämä vihjailut pistävät vähän ärsyttämään, mutta toisaalta tottahan se on, että jokainen muistelmateos on yhtä totta kuin rehellisimmänkin kirjoittajan omat muistikuvat. Joku toinen voi muistaa saman tilanteen ihan toisella tavalla...

Oletteko te lukeneet jotain näistä teoksista tai joitakin muita kirjoja samoilta kirjailijoilta? Mitä kirjoja olette lukeneet viime aikoina? :)

24. marraskuuta 2015

Hitaampi rytmi

Tänään kotimatkalla taivaalta tihuutteli niskaan kylmää sadetta. Silti huomasin, että jäin jälleen viimeiseksi kävelijäksi pysäkin ja kodin välillä. Aivan kuten melkein jokaisena muunakin päivänä. En tajunnut olevani hidas kävelijä ennen kuin muutin etelään ja aloin kulkea työmatkoja ruuhka-aikoina. Muistan kyllä, miten lapsuuden lomareissuilla aina ihmettelimme ihmisten vauhtia Helsingin päärautatieasemalla ja jäimme myös vähän jalkoihin, kun yritimme väistellä liikaa.

Päämäärätietoisia askeleita. Uskomattoman tarkkoja reittivalintoja. Yksikään tuhannesta ihmisestä ei törmää toiseensa, vaan löytää kuin ihmeen tekosina oman kulkuväylänsä. Onnistuu näyttämään siltä, että ei edes näe ympärillään olevia ihmisiä. Aivan kuin aistisi, osaisi lukea toisten sanattomista viesteistä sen kävelylinjan, joka jää omille askeleille vapaaksi. 


Kun ymmärsin, että olen paljon hitaampi kuin muut, aloin tietoisesti kävellä vielä vähän hitaammin. Alkuun ehkä vähän niin kuin protestiksi. Hidas kävely oli kuin tiukkaan juurtunut pohjoisen murre. Hei, en ole täältä lähtöisin. Kävelen hitaammin ja puhun pilivistä ja evväistä. Jossain vaiheessa nopeutin askeleitani, sillä oivalsin, että nuo ohitseni kiitävät ihmiset haluavat kai pohjimmiltaan vain päästä nopeammin kotiin tai minne ikinä ovatkaan matkalla. Minäkin halusin nopeammin perille.

Sitten taas kuukausien kuluessa huomasin, että nopea harppominen tekee oloni levottomaksi. Ei muiden, vaan minun nopeat askeleeni. Elämänrytmi on niin nopeatempoista nykyään. Töissä on deadlineja, tuottavuusvaatimuksia ja vapaa-ajalla pitää ehtiä tehdä vaikka mitä pohjimmiltaan mukavaa, mutta paljon kaikkea. On todella helppoa joutua hurrikaanin silmään ja tempautua mukaan rytmiin, joka toisinaan kyllä saa tuntemaan olon eläväksi, mutta usein myös vie jostakin nurkasta vähän enemmän kuin antaa takaisin.


Siksi kävelen hitaasti. Välillä tietoisen hitaasti ja usein vielä hitaamminkin voisi mennä. Silloin ehtisi aistia enemmän maailmaa siinä ympärillä. Käyttää kaikkia aisteja lyhyelläkin kävelymatkalla. Aikaa menisi ehkä minuutti enemmän, mutta olotila olisi rauhallisempi, täydempi, läsnäolevampi. Voisiko jopa olla vähän onnellisempi, kun ei juoksisikaan paikasta toiseen syke ohimolla jyskyttäen, vaan ottaisi edes muutaman hetken päivässä rohkeasti hitaammin. Jaksaisi taas siellä työpisteellä, kun olisi välillä muistanut hengittää.

Paljon on vielä oppimista läsnäolevammasta elämästä, mutta jotenkin minulla on vain tunne, että juuri siinä piilee minun vastaukseni tasapainoiseen oloon ja merkityksellisyyden tunteeseen. Läsnäolemisessa, vahvemmin aistimisessa :)

Oletteko te koskaan kiinnittäneet huomiota omaan kävelyrytmiinne? Milloin se on nopea, milloin hitaampi? Oletteko te joskus opetelleet tietoisesti tekemään juttuja, jotka tekisivät elämästä "hitaampaa"? Vain onko hitaudenkaipuu stressaantuneen ihmisen humputusta? ;)

Ps. Hoksasitteko, että jouluun on tasan kuukausi aikaa! Tule mukaan fiilistelemään kanssani rentoa ja rauhallista joulun odotusta ja liity blogin seuraajaksi Facebookissa (klik!). Sinne on avattu joulukalenteri-eventti, jonne tulee ilmestymään joulukuussa joka päivä pieniä ideoita hyvään oloon ja rauhoittumiseen <3 Ehkäpä mukana myös joku arvonta ;) Joulukalenteriin siis! <3

22. marraskuuta 2015

Saliohjelma yläkropalle: lisää voimaa ja ryhtiä

Hei ja hups, mihin viikko jälleen katosi?! Silloin kun arki-illat täyttyvät kaikenlaisesta puuhastelusta (liikkuminen, lukeminen, värittäminen, uuden kodin etsiminen, ja pikkuisen myös tulevasta (turhaan) stressaaminen, joulun suunnitteleminen..), tuntuu sunnuntai viikon ainoalta riittävän rennolta bloginpäivityspäivältä. Oma pieni juhlahetkeni on kun saan ottaa ison kupin kahvia, sytytellä muutamat kynttilät ja istahtaa tähän sohvan nurkkaan kirjoittelemaan teille juttuja ja kuulumisia :) Kivaa siis olla tässä juuri nyt!

Kirjoittelin tänne hetki sitten omista keinoistani pitää niska-hartiajumit kurissa. Säännöllisen hieronnan sekä kehonhuoltorutiinien lisäksi tärkeässä roolissa tässä on uskoakseni ollut yläkropan vahvistaminen kuntosalilla. Kuten viimeksi totesinkin, minulle kuntosalitreeni alkoi tuoda apua vasta kun maltoin luopua (ainakin hetkellisesti) esim. leuanvedosta, joka aiheutti minulle entistä pahemmat jumitilat. Vika tuskin oli liikkeessä sinänsä (haluan ehdottomasti leuanvedot vielä joskus takaisin ohjelmaani!), vaan siinä, että jännitin hartioitani liikaa voiman loppuessa oikeista lihaksista. Toinen juttu lienee se, että saatoin innostuksissani käydä vetämässä muutamat kuminauhaleuat ennen ryhmäliikuntatuntia ilman minkäänlaista lämmittelyä. #fail ;)


Kuntosalitreeni auttaa, mutta oman kokemukseni mukaan vasta sitten, kun siinä toteutuu kaksi asiaa: (suurinpiirtein) oikea & turvallinen tekniikka sekä säännöllisyys. Jos käy salilla kerran tai kahdesti kuukaudessa, saattaa treenistä seurata lyhyellä aikavälillä entistä enemmän jumeja tai ainakin lihasarkuutta; eritoten, jos tekniikka on puuttellinen, eivätkä oikeat lihakset pääse aktivoitumaan harjoituksen aikana. Tekniikan merkitys korostuu mitä suuremmilla painoilla treenaa, mutta myös kaltaiseni taviskuntoilija siitä ehdottomasti hyötyy.

Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden treenata Personal Trainerin kanssa aktiivisesti yli puolen vuoden ajan. Kun aloitimme treenit, minulle oli ihan mahdotonta saada selän lihaksia aktivoitua niille kohdennetuissa liikkeissä. Tokihan ne jonkin verran työskentelivät ns. "vahingossa", mutta pääosin jännitys tuli käsivarsiin ja hartioihin. Vaadittiin lukuisia toistoja ennen kuin aloin edes etäisesti ymmärtää mitä selän lihasten aktivoiminen tarkoittaa. Homma ei välttämättä ole kaikille yhtä vaikeaa kuin mitä se minulle oli (ja on osin edelleen), mutta oman kokemukseni myötä voin lämpimästi suositella saliohjelman läpikäyntiä liikunnan ammattilaisen kanssa. Ne eurot varmasti maksavat itsensä takaisin kasvaneena motivaationa ja parempana olona & terveytenä :)

Yläkropan ohjelma

Ohjelma koostuu liikepareista eli kahta liikettä tehdään vuorotellen kolmen kierroksen ajan. Yhdessä liikkeessä toistoja on 8-12 kpl. Alkuperäisessä ohjelmassani liikkeiden järjestys oli vähän eri kuin alla, mutta olen mukauttanut järjestystä omalle kotisalilleni sopivaksi. Pidättehän mielessä, että en ole saliharjoittelun ammattilainen, eli alla olevat kommentit perustuvat siihen, miten minä olen PT:ni opit tulkinnut! Kommentoikaa ihmeessä, jos teillä on erilaisia näkemyksiä tai kokemuksia!

Alkuun huolelliset lämmittelyt!

Liikepari 1: Dippi kuminauhalla & Pystypunnerrus tangolla (seisten)
Dippi tehdään siis kevennettynä niin, että laitetaan dippitelineeseen kuminauha ja molemmat polvet sen päälle. Itse opin hiljattain, että dippi ei ole ainoastaan ojentajaliike, vaan se menee myös selälle ja erityisesti rintalihaksille, kun ala-asennossa dipataan ylävartaloa hieman etukenoon. Hankala selittää, mutta videoita varmasti löytyy :)

Tässä netistä löydetty kuva kuminauhadipistä :D

Liikepari 2: Alasveto vipuvarsilaitteessa (vaihtoehtona ylätalja) & Hauiskääntö mutkatangolla
Itse ajattelen alasvetoa kaksivaiheisena liikkeenä. Yläasennossa aktivoidaan ensin selkälihakset, eli tanko liikkuu vain muutaman sentin alaspäin (ulospäin näyttää siltä, että hartiat liikkuvat hieman alaspäin), sen jälkeen vedetään tanko/talja alas niin, että jännitys selän lihaksissa säilyy, eivätkä hartiat pääse nousemaan kohti korvia. Itse tajusin tämän vasta monien toistojen kautta PT:n kanssa, mutta varmasti tähänkin löytyy hyviä jippoja netistä!

Liikepari 3: Yhden käden kulmasoutu & Pystysoutu mutkatangolla
Yhden käsen kulmasoutu on nykyään ehdottomasti mun lempparilike! Sekin on tosin vaatinut aika paljon harjoitusta, että olen oppinut tuottamaan voiman ja työn selkälihaksista. Nyt kun olen sen jotenkuten oivaltanut, niin pystyn tekemään sarjat 17,5 - 20 kilon käsipainolla (pääsen siis aiheuttamaan miehille harmia varaamalla käsipainoja heidän telineestään :D). Pelkällä käsivarren voimalla tuollainen paino ei ainakaan minulla taitaisi nousta.


Vipuvarsipunnerrus
Tämä on laite, jossa työnnetään käsiä yläviistoon. Ei siis suoraan eteenpäin (rintalihakset) eikä suoraan ylöspäin (hartiat), vaan sopivasti siihen niiden välimaastoon, jolloin myös käsivarret aktivoituvat tehokkaasti. Mukava, tehokas ja aika turvallinen liike. Tästä opin, että lavat eivät saa irrota penkistä missään vaiheessa ja turhat hartiajännitykset pitäisi yrittää kitkeä pois. Mieluummin vaikka sitten vähän pienemmällä painolla kuin hartiat korvissa juntaten. 

Loppuun teen vielä jonkin verran vatsoja päivän fiiliksen mukaan, esim. jalkojen nostoja penkiltä, vatsalihasrutistuksia TRX-narussa, lankkua tms.

Sellainen on siis yläkropan ohjelma, jolla olen treenannut viimeiset pari kuukautta. Ohjelma on tiivis, mutta tehokas. Lähdenkin tästä tekemään sitä nyt tuonne salille viimeistä kertaa tällä erää :) Ensi viikolla saan uudet saliohjelmat, joten niistä mahdollisesti juttua myöhemmin! 


Pongasin muuten tällaisen laadukkaan oloisen kirjan hiljattain kirjakaupassa pyöriessäni. Ajattelin hommata sen käsiini kirjastosta lähiaikoina. Kannattaa tsekata, jos aihe kiinnostaa :) Kirjan takakannen mukaan kirjassa on mukana muutama valmis saliohjelma ja siinä luvataan, että kirjan avulla kukin oppisi myös koostamaan oman saliohjelmansa. Jos ei muuta, niin toivon, että kirjasta voisi ainakin saada uusia liikeideoita omiin treeneihin :)

Miten te muut huolehditte yläkropan lihaskunnosta? Mikä yläkropan treenaamisessa on mielestänne haastavinta? Entä palkitsevinta? :)

12. marraskuuta 2015

Mistä lievitystä niska-hartiakipuihin?

Onkos siellä ruutujen toisella puolella niska-hartiakivuista kärsiviä tai kärsineitä ihmisiä? Huonoissa työasennoissa istuvia? Totaalisia niska-hartialukkoja kokeneita? Täällä kolme kertaa hep! Olen ollut nyt työelämässä viitisen vuotta putkeen, ja muutama vuosi sitten niska-hartiaseudun ongelmat alkoivat olla päivittäisiä, asteittain jopa kroonistuvia. Vedin yläselkäni töissä ja blogatessa äärirajoille ja äkilliset liikkeet aiheuttivat toistuvasti kivuliaita lukkoja, jotka saattoivat kestää useankin päivän. Tuntui, että usein jumit kärjistyivät erityisesti loma-aikaan, kun pystyi vihdoin hidastamaan tahtia ja päästämään irti jännityksistä. Vähän niin kuin se flunssa, jonka uutterat työntekijät sairastavat aina lomalla ;)

Olen pidätellyt hengitystäni täällä nyt jo useamman kuukauden, sillä minusta tuntuu, että olen vihdoin pääsemässä melkein kokonaan eroon yläselkäongelmista! Takana on jo useita jumittomia kuukausia ja siitä olen hyvin kiitollinen. Keveyden tunne pitkään jatkuneiden kipujen jälkeen on ihana.

Rullailua jokunen tovi sitten, kun sohvakin oli vielä punainen :-)

Parantuneeseen tilanteeseen on varmasti monia syitä, mutta luulen, että kohdallani eniten on vaikuttanut kolme asiaa, joista ajattelin kirjoitella nyt hieman teillekin. Ehkä joku löytäisi näistä apuja itselleenkin :)

1. Säännöllinen hieronta

Hieronta on varmaan usein se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun paikat alkavat olla jumissa. Minäkin aloin käydä hieronnassa säännöllisesti (n. 1-2 kk välein) jo puolitoista vuotta sitten, mutta taannoinen hierojani totesi (onneksi) melko suoraan, että pelkällä hieronnalla ei staattisesta rasituksesta syntyneitä, kroonistuneita niska-hartiakipuja kokonaan paranneta.

Hieronnassa käyminen on mukavaa hemmottelua (jos tykkää kivusta :D) ja sillä on taatusti osansa jumittomuuden ylläpitämisessä, mutta ainakaan minulla hieronta ei yksistään valitettavasti riittänyt. En missään nimessä kuitenkaan uskalla / halua jättää säännöllisiä hierojakäyntejä enää väliin, varsinkaan nyt, kun olen löytänyt mieluisan vakkarihierojan. Huomenna taas pöydälle veivattavaksi, ahhh!


2. Rullaus ja yksinkertainen rintarangan avausrutiini

Meillä on kaksi rullaa, joilla rullailen yläselkää auki muutamia kertoja viikossa. Se on erittäin helppo ja vaivaton hoitaa selkää. Rullailuun olen yhdistänyt lyhyen rintarangan / yläselän avausrutiiniin, jonka PT:ni minulle taannoin opetti.

Yritin ottaa teille kuvia, mutta hah, ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä tämä valokuvaussessio ;D Nyt kun vaiva on joka tapauksessa nähty, niin julkaisenpa nämä mestariotokset silti! Molemmat liikkeet aloitetaan kyljellään niin, että jalat ovat 90 asteen kulmassa. Ensimmäisessä liikkeessä kädet ristitään pään taakse ja tuodaan vuorotellen kyynärpäät yhteen ja sitten mahdollisimman kauas toisistaan. Tätä toistetaan n. 5- 10 kertaa per puoli.

Yritelmä kuvata liike numero 1!

Toisessa liikkeessä suoristetaan alempi käsi ja aletaan pyörittää ylemmällä kädellä mahdollisimman suurta ympyrää vartalon ympäri. Ylemmän käden sormet kurkottavat alemman käden sormien yli, lähtevät kiertämään pään yli selän taakse ja reittä hipoen taas kohti alempaa kättä. Ylempi käsi on siis koko ajan suorana ja pyrkimys on saada liikettä olkapäähän ja yläselkään. Itse teen yleensä n. viisi kierrosta per käsi, minkä jälkeen jätän vielä ylävartalon auki ja venytän rintalihaksen. Aivan mielettömän hyvät liikkeet, kannattaa kokeilla joskus!


Tärähtänyt aloitusasento liikkeelle 2 ja se ihana loppuvenytys :)


3. Ylävartalon vahvistaminen kuntosalilla

Viimeisenä, mutta todennäköisesti tärkeimpänä näistä on oikeanlainen kuntosaliharjoittelu. Jumitin selkäni entistä pahemmin viime vuonna, kun yritin vetää leukoja liian heikolla ylävartalon voimalla. Ajattelin, että kyllä ne lihakset siitä vahvistuvat, mutta aikamoiset jumithan siitä usein oli seurauksena. Nykyisessä saliohjelmassani on suoraan yläselälle kohdistettu vipuvarsisoutu (voi korvata esim. ylätaljalla) sekä yhden käden kulmasoutu. Luulen, että erityisesti jälkimmäinen näistä on ollut kerrassaan loistava keino saada lisää kannatusvoimaa ja ryhtiä lapaluiden väliin. Ehkä lihakset ovat vahvistuneet sen verran, että jaksavat kannatella tätä massiivisen painavaa päänuppia epäergonomisissakin työasennoissa? ;) 

Onko joku teistä kärsinyt niska-hartiajumeista joskus? Minkälaisia keinoja teillä on ollut lievittää oireita? Kiinnostaisiko jotakuta muuten lukea täältä lisää ylävartalolle suunnatusta saliohjelmasta, jolla olen treenannut nyt pari kuukautta? Jalkaohjelmani julkaisin jo aiemmin, mutta voin naputella juttua yläkropastakin, jos sieltä löytyy kiinnostusta :)

8. marraskuuta 2015

Melkein unelmieni liikuntaviikonloppu

Viime viikonloppu Berliinissä oli mukava, mutta hektinen. Olimme menossa aamusta iltaan. Mitä enemmän ikää tulee mittariin, sitä enemmän tunnistan itsessäni kaipuun rauhoittumiselle tällaisten vauhdikkaampien viikonloppujen jälkeen. En jaksa paahtaa koko ajan sata lasissa, vaan olen huomannut, että minulle sopii sellainen sopiva vauhdin ja hidastamisen aaltoliike. Väsyn, jos vauhti on kovaa liian pitkään ja toisaalta taas passivoidun, jos elämä on liian seesteistä ja ennustettavaa. Jokaisella on omat keinonsa ladata akkuja ja pysyä vireessä, ja ne itselle sopivat tavat löytyvät varmaankin parhaiten kokeilemalla ja omaa sisintään kuuntelemalla.

Tämän viikonlopun vietimmekin pitkälti kotioloissa rentoutuen ja vähän myös rästiin jääneitä kotitöitä tehden. Luin aika paljon, kudoin vähän ja kirjoitin kynä sauhutuen vastauksia Linjassa itseni kanssa - haasteen tehtäviin. Sen lisäksi liikuin jokaisena päivänä itselleni mieluisalla tavalla, ja voisin melkein todeta, että näistä aineksista on minun unelmien liikuntaviikonloppu tehty!

Perjantai: Jooga (lempeä flow)

Olen joogannut kesän jälkeen todella vähän ja huomannut sen kiristyneinä lihaksina ja ennen kaikkea helpommin kiristyvänä pinnana :D Jooga ei ole mikään ihmelääke, joka tepsisi kaikkiin vaivoihin, mutta siinä on kuitenkin jotain minulle ainutlaatuisen sopivaa. Analysointiin taipuvainen mieleni haluaisi kovasti keksiä jonkin konkreettisen selityksen sille, miksi joogaamisesta tulee niin kokonaisvaltaisesti hyvä olo. Olisi mukava ymmärtää miksi usein joogatessani huokaan ääneen hyvää oloani ja mistä se onnellinen tunne tulee. Ehkä se johtuu lihaksista vapatuvasta kireydestä tai kenties luvasta unohtaa hetkeksi huolet ja velvollisuudet? Tiedä häntä, mutta uskon, että te muut joogaajat tiedätte mitä tarkoitan. Ja mikseipä tuon tunteen voi hyvin saada muistakin lajeista :)



Aloitin viikonlopun siis joogaamalla. Valitsin Yoogaiasta yhden lempitunneistani, 45 minuutin mittaisen lempeän flown, sytytin pari kynttilää ja aloin vähitellen laskeutua kohti rennompaa olotilaa. Alkuun mieli oli aika rauhaton, mutta loppua kohti olo alkoi rauhoittua liikkeen ja hengityksen mukana. Olen huomannut, että joogalajeista minulle sopii parhaiten juuri flowmaiset tunnit, joissa liikutaan koko ajan hengityksen tahdissa. Aurinkotervehdyksiä, lempeitä venytyksiä ja kiertoja. Liikkeen yhdistäminen hengitykseen tuo väkisinkin ajatukset matolle ja lämmön kehoon. Tykkään <3

Lauantai: Jalkatreeni kuntosalilla


Jalkatreenipäivä, lempipäivä ;) Lauantain rauhallisen aamupalan jälkeen suuntasin tekemään salille hikisen jalkatreenin ohjelmalla, jonka julkaisin taannoin täällä blogissakin (klik). Ai että miten teki hyvää päästä Berliini-viikonlopun jälkeen taas punttailemaan oikein kunnolla. Usean lepopäivän jälkeen jaloissa oli voimaa ja pystyin lisäämään painojakin muutamaan liikkeeseen. Erityisesti huomaan pakaralihasten vahvistuneen, kiitos lantionnostojen ja taljapotkujen.

Onnistumisen iloa tuotti tällä kertaa suorin jaloin maastaveto, joka minulla tuntui pitkään ikävästi alaselässä. Olen vihdoin saanut vihiä tekniikasta sekä riittävästi voimaa keskivartaloon niin, että saan liikkeen tuntumaan sinne minne pitääkin. Eihän hyvällä SJMV-tekniikalla ole toki elämän suuressa mittakaavassa mitään merkitystä, mutta silti on mukavaa kokea omia pieniä onnistumisia liikunnan saralla!


Rutkasti lisää salimotivaatiota on tuonut tämä paperilappunen, johon merkkailen sarjojen välissä toistot ja painot. Kirjanpidon avulla näkee hyvin missä kohtaa tapahtuu edistystä ja missä ehkä jumitetaan hieman. Vaikka minulla ei ole kuntosalitreenien suhteen oikeastaan mitään konkreettisia tavoitteita (hyvä olo pääasiassa), niin silti treenien kirjaaminen paperille on tuonut harjoitteluun ryhtiä ja mielekkyyttä. Suosittelen kokeilemaan, jos ja kun kuntosaliharjoittelu on tuntunut joskus pelkältä haahuilulta :)

Sunnuntai: Love2Dance - tanssitunti



Jalat alkavat olla sen verran tottuneita punttitreeneihin, että ne eivät onneksi mene enää täysin toimintakyvyttömiksi treeniä seuraavina päivinä. Pääsinkin tänään ilokseni kruunaamaan viikonlopun huikealla Love2Dance - tanssitunnilla :) Kukin ohjaaja saa suunnitella kyseisen tunnin sisällön itse, joten tunneissa on eroja, mutta olen löytänyt oman lempparituntini, joka saa aikaan sekä hymyn että kylmät väreet. Ilon ja tunnelatauksen. Tänään päästiin jammailemaan mm. Antti Tuiskun Keinutaan - biisin tahtiin. Voisiko mikään olla parempaa? ;)

Kirjoitin tämän jutun otsikkoon, että tämä oli melkein unelmieni liikuntaviikonloppu. Jooga, tanssi ja kuntosali ovat tällä hetkellä lempiliikuntamuotojani, mutta kyllä hyvään liikuntaviikonloppuun kuuluisi ehdottomasti myös kulkemista luonnossa. Kävellen, hölkäten tai kätköillen. Lisäksi unelmien liikuntaviikonloppu olisi vieläkin unelmaisempi, jos osan treeneistä saisi jakaa kaverin kanssa :) Tänä viikonloppuna treenasin yksin, ihan mukavaa sekin, mutta kyllä vain jaettu ilo tuplaantuu myös liikunnan saralla! Lämmöllä muistelen mm. viikonloppua, jolloin kokoonnuimme neljän blogitytön kesken liikkumaan ja rentoutumaan Vierumäelle (klik) :)

Minkälaisia liikuntajuttuja kuului teidän viikonloppuun? Entä minkälainen olisi teidän unelmien liikuntaviikonloppu? :)

26. lokakuuta 2015

Jos istuttaisiin kahvilla tänään, kertoisin että....


 ...oloni on yhtä aikaa innostunut ja haikea, sillä tuleva joulu tulee olemaan elämäni ensimmäinen, jonka vietän muualla kuin lapsuudenkodissani Pohjois-Suomessa. Tänä vuonna meille tulee oma kuusi, kinkku ja joulupöytä tänne Espoon kotiin ja Teemun perhe viettämään joulua kanssamme. Miten erilaista se tulee olemaankaan! Me vastuussa jouluruuista... katastrofin aineksiakin voisi joku nähdä ilmassa :D



Jos istuisimme kahvilla tänään, kertoisin sinulle, että kissan ottaminen viitisen vuotta sitten on ollut yksi elämäni parhaimpia intuitiolla syntyneitä päätöksiä. Vaikka välillä eläimet voivat olla vähän murheenkryynejäkin, niin kyllä vain hyviä puolia on rutkasti enemmän. Svea tuo meidän jokaiseen päivään iloa, hullutuksia ja hurinaa <3


Jos kävisimme kahvilla, kertoisin sinulle, että meinasin yhtenä päivänä myöhästyä töistä, kun unohduin valokuvailemaan kuuraisia lehtiä matkan varrella. Tuntuu, että löydän joka vuosi yhä vain enemmän iloa luonnon pienistä ihmeistä.


Kertoisin sinulle myös (hieman nolostellen), että varasimme jälleen talvilomamatkan Thaimaahan! Nolostellen siksi, että seikkailijasielu minussa vieroksuu hieman tällaista "helppoa" aurinkolomailua. Toisaalta taas sanoisin, että mikään ei tunnu juuri nyt aivan yhtä ihanalta ajatukselta kuin lämmin meri, herkullinen ruoka ja joogaaminen Thaimaassa <3 Kertoisin sinulle myös sen, että lähdemme viikon päätteeksi viettämään pitkää viikonloppua Berliinissä!


Jos kävisimme kahvilla tänään, kertoisin sinulle miten älyttömän iloinen olen siitä, että meidän lukupiiri kokoontui lauantaina jo 14. kerran! Kirjojen lukeminen ja niistä jutteleminen (kaiken muun höpinän ohessa) on aivan huippukivaa ja ehkä myös vähän terapeuttista hommaa :) 


Jos istuisimme tänään kahvilla, kertoisin sinulle miten haikea olo minulle tuli, kun jouduin viimein heittämään kesäkukat pois. Haikea olo siitä, että kesä oli silloin lopullisesti ohi ja että vuoden pimein aika aivan nurkan takana. Kertoisin, että olen ollut valon vähetessä aika väsynyt, mutta että sain keräiltyä voimia ottamalla viikon mm. liikkumisten suhteen hyvin rauhallisesti (miltei olemattomasti). Kertoisin myös, miten ilahduin kun huomasin, että kukkakaupasta saa myös talvikukkia. Ostin heti ja hain kuusenoksia koristeeksi.


Jos kävisimme kahvilla, kertoisin sinulle, että jes, kvartaalin pakollinen kampaajakäynti on taas tehty! :D Jostakin syystä en oikein koskaan jaksaisi käydä kampaajalla ja juurikasvu on sitten myös aina sen mukainen. Kertoisin miten iloinen olen, että oululainen kampaaja uskalsi leikata minulle melkein puoliväkisin viime kesänä otsatukan, jollaista minulla ei ole ollut sitten lapsuuden. Nyt tuntuu, että en ehkä enää koskaan osaisi olla ilman ;)


Jos istuttaisiin kahvilla tänään, kertoisin sinulle, että meillä on mehustin, jolla saa tehtyä aivan ihania hedelmämehuja. Tunnustaisin ehkä myös, että saatan möksähtää Teemulle aika ajoin kun hän ei ole yhtä innokas mehustaja (ja mehulingon puhdistaja) kuin minä :D Mehustimen puhdistaminen ei nimittäin todellakaan kestä sitä kymmentä sekuntia, mitä mainos lupaa, vaan pikemminkin ainakin kymmenen minuuttia. Silti se on viikonloppuisin ehdottomasti sen arvoista ;)


Jos kahvittelisimme tänään, kertoisin sinulle, että kävin tänään kuntosalilla vuoden 75. kerran ja että saliohjelmani tuntuu yhä vain yhtä innostavalta. Kertoisin myös miten onnellinen olen siitä, että olen löytänyt liikkumisen ilon ja miten toivoisin, että jokainen voisi löytää oman tapansa liikkua ja voida hyvin <3

Jos kävisimme kahvilla tänään, kertoisin sinulle myös, että blogissani on ylihuomiseen asti käynnissä kiva arvonta, josta voi voittaa ilmaisen osallistumisen Linjassa itsesi kanssa - kirjoittamishaasteeseen. Sanoisin, että kannattaa osallistua, sillä voittomahdollisuudet ovat tällä hetkellä aika hyvät! ;)

Sellaisia siis kertoisin sinulle tänään! Minkälaisia ajatuksia kahvihetkemme herätti sinussa? ;) Mitä sinä kertoisit minulle, jos istuttaisiin kahvilla juuri nyt?

Ps. Idean tekstiin sain ihanan Karkin Candy On the Run -blogista. Kannattaa tutustua!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...