18. lokakuuta 2015

Menin metsään

Metsä. Mitä se merkitsee sinulle? Vartuin Pohjois-Suomessa, missä on paljon metsää, paljon tilaa ja pääkaupunkiseutuun suhteutettuna vähän ihmisiä. Lapsen maailmaa muodostuu niistä asioista, jotka ovat arkisessa elämässä läsnä. Lapsuudessani metsä olikin niin erottamaton ja itsestäänselvä osa elämää, että ei sitä edes sen kummemmin ajateltu tai glorifioitu. Se oli tärkeä paikka ilman, että sen tärkeydestä tarvitsi niinkään paljon puhua. Metsä vain oli ja siellä oltiin.

Erityisen rakkaat metsämuistot liittyvät äidin tai isän kanssa tehtyihin retkiin. Äiti ihmetteli usein ääneen kaikkea ympärillä näkyvää. Osoitteli minikokoisia "joulukuusia", tutkaili puun rungossa kasvavia sieniä tai yritti tunnistaa lintulajeja niiden laulun perusteella. Aina en ymmärtänyt mitä ihmeellistä äiti niin "tavallisissa" asioissa näki, mutta nyt vartuttuani huomaan ihmetteleväni maailmaa usein äitini tavoin. Kyykistyn silittämään sammalta tai katsomaan koivunrungon kauniita kuvioita. Lintuja en tosin tunnista vieläkään, en värityksestä saati laulusta. Talintintin ja västäräkin ehkä, jos lähelle sattuvat ;)


Lapsuudessani isän suhtautuminen metsään näyttäytyi puolestaan mutkattomana ja pragmaattisena. Isäni ei ehkä niinkään pysähtynyt ihmettelemään pieniä yksityiskohtia, vaan eli luonnossa (ja luonnosta) toiminnan kautta. Hän suunnisti kartan avulla, kertoi miten metsäretkelle kannattaa aina ottaa tulitikut mukaan ja miten lehdiltä voi juoda vettä, jos eksyy (olin tästä aina todella ihmeissäni :D). Isäni tunsi parhaat marjapaikat ja järjesti meille lapsille toisinaan metsään itse tekemiään suunnistusratoja. Isäni, jos joku, voisi kiinnittää seinälleen taulun (jos tällaisiin hömpötyksiin uskoisi), jossa lukisi: Outdoors is my gym and my therapy. Niin vahvasti isäni on aina luonnosta elänyt. 


Oma metsäsuhteeni joutui ehkä jonkinmoiseen koettelemukseen muutettuani pääkaupunkiseudulle. Se, että innostuin geokätköilystä niin totaalisesti heti ensimmäisenä asuinvuotenani ei välttämättä ollut täysin sattumaa. Jokaviikkoiset kätköilyretket metsiin (ja vähän kaupunkeihinkin) serkkuni kanssa toimivat näin jälkikäteen ajateltuna tärkeänä vastapainona isoille muutoksille ja pääkaupunkiseudun hektiselle elämänrytmille.

En kuitenkaan moneen vuoteen tuntenut oloani täysin kotoisaksi  (Helsingin) metsissä, sillä ne, joissa kävimme, sijoittuivat usein asuinalueiden lähelle; olivat monesti vähän ruuhkaisempia kuin mihin olin tottunut. Ei se tuntunut samalta kuin oleminen isossa metsässä, johon ei kuulu moottoritien ääntä ja jossa tuskin koskaan törmää muihin ihmisiin. Se ei ollut huonompaa, mutta minulle uudenlaista! Nyt kun asumme Espoossa ja meillä on myös auto, pääsemme välillä ajelemaan vähän kauemmas rauhallisempien metsien siimekseen. Sinänsä sekin tuntuu kyllä välillä vähän hassulta, että autolla on metsään mentävä, mutta siihenkin kyllä tottuu! Ihanaa, että kuitenkin pääsee :)
Katsokaa tätä! Kuvassa on puiden heijastus veden pinnassa! Peilityyni <3 Tuo yksi kelluva keltainen lehti on melkeinpä ainoa asia, joka paljastaa, että tässä on vettä, ei pala taivasta :)

Onneksemme asumme nyt myös kävelymatkan päässä oikeasta metsästä. Tämäkin metsä toimii virkistysalueena monille, mutta olen silti hyvin kiitollinen sen läheisyydestä. Lähimetsässäkin pääsee kyllä rauhallisempiin tunnelmiin, jos kulkee valtaväylien sijaan pienemmillä poluilla! :)

Koska viime viikkoina elämä on tuntunut käyvän vähän ylikierroksilla, päätimme eilen katsoa kartasta jonkin metsän, johon voisimme lähteä retkeilemään ja vähän kätköilemään siinä samalla. Pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme kohti Sipoonkorven kansallispuistoa, jossa en ole tainnut aiemmin käydäkään. Sää oli eilen niin kaunis, että metsä kuin metsä olisi näyttänyt parhaimpansa, mutta Sipoonkorpi kyllä teki meihin suuren vaikutuksen. Kiersimme Störträsk- ja Gumböleträsk-lammet ja päädyimme myös taianomaiseen satumetsään, jossa puro virtasi vihreiden sammalmättäiden lomassa ja aurinko siivilöityi kauniisti oksien välistä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat eiliseltä retkeltämme.


Kahden tunnin retkeilyn jälkeen metsästä tuli ulos aivan toinen nainen kuin joka sinne meni. Onnellisempi, eloisampi, kiitollisempi. Kannattaa mennä metsään <3

Mitä metsä merkitsee sinulle? Kuinka usein käyt metsässä ja mitä siellä teet? :) Onko suhteesi metsään erilainen nyt kuin se oli lapsuudessasi?

24 kommenttia :

  1. Moi! Vaikka olen varttunut ja elänyt lähes koko ikäni pääkaupunkiseudulla, on minulla myös rakkaita muistoja metsistä. Vanhempani veivät meidät lapset usein metsäretkille ja nuo retket ovatkin lapsuuteni yksi rakkaimmista muistoista. Pidän myöskin geokätköilystä ja parasta siinä on se, kun pääsee metsään etsimään! Nuuksio on ehkä itselleni tutuin paikka, jos ja kun Helsinginkeskuspuistoa ei lasketa (vaikka on sielläkin ihan mukavaa!). Nyt kun muutto Espooseen on tulossa, luulen, että nuuksioon tulee taas lähdettyä hieman helpommin.

    Vaikka usein metsään on helponta lähteä lumettomina vuodenaikoina, mielestäni metsässä voi viettää hyvin aikaa myös talvella. Tuolloin tulee ehkä kuljettua enemmän isompia polkuja pitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ihanan kuuloisia metsämuistoja sielläkin <3 Ajatella miten ne ns. "pienet hetket", esimerkiksi metsäretket vanhempien kanssa ovatkin muodostuneet ajan saatossa niiksi suuriksi ja tärkeiksi muistoiksi. Ja kyllä Helsingin keskuspuistossakin saa ehdottomasti metsän tunteen, varsinkin, jos vähänkin poikkeaa pääreiteiltä! Sielläkin on tullut joskus kätköiltyä :) Nuuksio on itse asiassa mulle edelleen vähän vieraampi, vaikka sinne ei niin hirveän pitkä matka olekaan!

      Ja oi, talvinen metsäkin on tosi kaunis. Parina viime talvena on ollut sen verran vähän lunta, että pienemmillekin poluille on päässyt kävelemään. Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan :)

      Poista
  2. Ihania ja voimaannuttavia kuvia, tuli samantien ikävä oman synnyinkotini metsiköihin kuuntelemaan puiden suhinaa ja aistimaan sammaleen sekä syksyn tuoksuja! :-) Metsä on minullekin terapeuttinen paikka, jonne voi unohtaa kaikki maalliset murheet. Harmillista, että nykyään toisella paikkakunnalla opiskellessa metsä ei ole enää niin vahvasti läsnä kuin aiemmin, vaikka silloin tällöin synnyinkodissa vieraillessani sen helmaan pääsenkin. Tuntuu, että suhteeni metsään verrattuna lapsuuteeni on ja ei ole muuttunut; saan aina saman innostuksen, rauhallisuuden ja jonkinlaisen turvallisuuden tunteen - ainoastaan mielikuvitusolennot ja leikit ovat kadonneet sammalmättäiden tai kantojen alle :-D
    Suunnattomasti kiinnostaisi tuo geokätköily myös, mutta (ainakaan toistaiseksi) sille ei ole löytynyt tarpeeksi aikaa. Nyt olisi myöskin mahtava aika tehdä pitempiäkin ruskavaelluksia ja ihastella lehtien värikirjoa metsäpolulla sekä puissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten ihanasti metsästä tässä kirjoititkaan! Synnyinkotisi metsikkö kuulostaa upealta paikalta <3 Muistelen, että minullakin jäivät metsäilyt opiskeluaikana vähemmälle, enkä jostain syystä muista sitä niin kaivanneenikaan tuolloin. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa! Parasta on tietoisuus siitä, että metsä kuitenkin aina on ja pysyy! Sinne pääsee periaatteessa aina kun siltä alkaa jälleen tuntua :) Mutta oi innostus, rauhallisuus ja turvallisuus - miten ihania tunteita metsässä koettavaksi <3 Suosittelen lämpimästi kokeilemaan geokätköilyä joku kerta. Se tuo ehkä hieman myös sitä leikkiä takaisin elämään ;)

      Poista
  3. Oih miten ihana postaus ja miten upeat kuvat! Nuo valonsäteet puiden välissä on kertakaikkisen ihastuttavat, ja wow noita järven pinnasta otettuja kuvia. Lumoavaa! Itsekin olen lapsuuteni kasvanut metsän keskellä, joten tunnistan kirjoituksessasi paljon samaa. Nyt näkee metsän arvokkuuden ja ihmeellisyyden, toisin kuin lapsena. Vaikkakin muistan lapsuudessa, että meidän lähimetsät tarjosivat upeat puitteet leikkiin. Oikeastaan lähes kaiken, mitä mielikuvitus saattoikaan vaan keksiä. Silloin vain ei metsää tosiaan pitänyt niin ihmeellisenä, mitä se nyt minulle kyllä on. Nyt aikuisena metsä tuntuukin taas jälleen niin satumaiselta.Metsässä on vapaus hengittää, ja siellä voi kävellä, juosta, retkeillä, ihmetellä ja ihastella.. ja mikä parasta, siellä kuulee hiljaisuuden. Rakastan luontoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satuuu! Lauantaina olosuhteet valokuvaamiselle olivat täydelliset. Valo oli täyteläistä, mutta pehmeää, ilmassa hentoa utua ja puissa kauniin keltaiset lehdet <3 Oi että nuo lapsuuden metsäleikit! Miten paljon siellä olikaan paikkoja ja "välineitä" kaikkeen, mitä mielikuvitus vain suinkin saattoi keksiä. Todella arvokkaita muistoja ovat ne :) Sinusta aistiin kyllä vahvasti aidon rakkauden luontoa kohtaan, niin blogin välityksellä kuin muutenkin. Ihana kun välität sitä tunnetta eteenpäin ja innostat muitakin luonnon keskelle siinä samalla!

      Poista
  4. Aivan ihania kuvia! <3 Eilen oli kyllä ihan mieletön ulkoilukeli! Mä olen myös asunut koko elämäni pk-seudulla, mutta rakastan kyllä metsissä samoilua! Tuo Sipoonkorpi näyttää kyllä tosi kauniilta paikalta! <3 Meillä on kanssa kodin lähellä kivoja "pikkumetsiä" ja saaristossa on ihanaa päästä metsälenkeille, koirat tykkää ihan mielettömästi, kun saavat juosta vapaina siellä :) Metsässä ja ylipäätään luonnossa olemisessa on kyllä sitä jotain, ja siellä rauhoittuu ja rentoutuu ihan eri tavalla! Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa, toivottavasti se on vähän rauhallisempi kuin edelliset viikot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki <3 Todellakin oli lauantaina yksi koko syksyn upeimmista päivistä! Vaikkakin koko syksy on kyllä ollut todella hieno. Hieman hyvitystä astetta kehnommasta kesästä sentään ;) Sipoonkorpi oli kyllä kaunis ja ehkä "eniten metsäinen metsä" missä olen vähän aikaan seikkaillut! Koirien metsäriemua on kyllä mahtava seurata :D Mullakin on parilla kaverilla koiria ja nuo koirat ovat ihan superonnellisen oloisia silloin, kun pääsevät kirmaamaan vapaina. Viikko onkin vierähtänyt nyt jo "paremman puolelle" ja tahtikin on onneksi vähän rauhoittunut. Silti ihanaa, kun viikonloppu on taas nurkan takana! ;)

      Poista
  5. Ihanaa, Tiina, että menitte Sipoonkorpeen! Se on niin rauhallinen, koska siellä ei merkittyjä reittejä ole niin paljon. Pitää osata vähän lukea karttaa, jotta voi kulkea mukavia reittejä. Itelle se on nykyään tosi tuttu jo (kiitos sunnistukset ja polkujuoksut), ja aina hämmästelen sen monipuolisuutta ja kauneutta. Upeita kuvia sulla on ollut (tuttuja paikkojakin) ja ihanan oloinen retki :) <3

    Mä oon lapsena kyllä asunut kaupungissa, mutta kaikki kesät olen liikkunut saaristossa veneellä ja aina tutkimme myös saaria, kun saavuimme uusiin saariin. Jo silloin tykkäsin eniten autiosaarista ja "luonnonsatamista". Jos on liian rakennettua, en pitänyt. :D Luonto on siis aina ollut tärkeää, myös metsät. :)

    Nykyisin liikun paljon metsissä (viikottain), eli juoksen ja suunnistan ja välillä käyn kävelyllä tai retkillä. Luonnossa on ihanaa, kun voi olla vapaa, olla oma itsensä ja rauhoittua tai vaihtoehtoisesti hyödyntää luonnon tarjoamaa "esterataa".. mutta koskaan mulla ei ole niin kiire, ettenkö ehtisi katsella ympärille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipoonkorpi todellakin yllätti positiivisesti! Pongasin kätkökartalta nuo pari lampea ja reitin rakentaminen niiden ympärille osoittautui hyväksi ideaksi. Me emme tosin lukeneet karttaa muuta kuin kännykän kartalta, missä gps kertoi sijaintimme suhteessa seuraavaan kätköön ;) Mutta uskon, että paperikartan kanssa seikkailu tuo touhuun vielä oman mukavan säväyksensä!

      Oi vitsi!! Miten mahtavalta sun lapsuuden saariseikkailut kuulostavat! Ajattele mikä suuri onni kun olet päässyt kokemaan tuollaista <3 Nämä teidän kaikkien muistot kyllä osoittavat, että lapselle luonnossa oleminen ja leikkiminen ovat tosi tärkeitä asioita! Toivottavasti ne eivät pääse täysin unohtumaan huvipuistojen ja hoploppien aikakaudella :)

      Aivan ihanaa, että pääset kaikkiin kivoihin metsiin suunnistuksen ja polkujuoksin kautta <3 Aivan kuten Satustakin, huokuu sinusta sellaista luontorakkautta, että se ei voi olla tarttumatta muihinkin ympärilläsi! Minua olet ainakin inspiroinut menemään metsään :)

      Poista
  6. Juuri tänään puhuttiin J:n kanssa että ensi viikonloppuna lähdetään kerrankin kunnon metsäretkellä eväiden kera! Mietittiin juuri tuota Sipoonkorpea kun kumpikaan ei ole siellä käynyt, vaikka se sijaitsee meitä paljon lähempänä kuin esim. Nuuksio. Mekin liikutaan aika paljon lähimetsiköissä, mutta kunnon metsäretkiä tulee tehtyä harvoin. Hauska sattuma että olitte juuri nyt olleet tuolla, ja me seurataan ehdottomasti esimerkkiä sitten ensi viikonloppuna! :D

    Mäkin muistan pienenä jonkin verran liikkuneeni metsissä ennakkoluulottoman kiinnostuneesti, mutta myöhemmin aloin vähän arastella niitä - varmaan juuri siksi kun en enää niissä käynyt niin aloin liikaa miettiä mahdollisia käärmeitä ym. Vasta viime vuosina olen taas kunnolla alkanut nauttia metsistä ja niissä vaeltamisesta ja ylipäätään oppinut arvostamaan luonnontilaisia, aitoja metsiä. Niissä liikkuessa oikein tuntee kuinka verenpaineet laskevat ja sydän alkaa lyödä rauhallisemmin :)

    PS. Huomiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi toivottavasti pääsette viikonlopun aikana Sipoonkorpeen tai muualle metsään retkeilemään! :) Evästen syöminen ulkona on jo mukava kokemus sinänsä. Ai että missään ei maistu kahvi ja leipä niin hyvältä kuin retkellä nautittuina :)

      Minä en puolestani ole osannut juurikaan pelätä käärmeitä tms, vaikka aika monet metsät ja kivenkolot on tullut kätköillessä koluttua... Nykyisin kyllä tömistelen ennen kuin laitan kättä kivenkoloon, sillä parina viime kesänä on tullut kyykäärme vastaan :( Mutta itse oon ajatellut, ettei niitä liikaa kannata pelätä tai antaa rajoittaa, kunhan vaan kantaa kätköilyretkillä mukana kyypakkausta varmuuden vuoksi (tuut ehkä huomaamaan, että kätkölaukkuun alkaa kertyä tavaraa jos jonkinlaista :D) Mutta se on niin totta, että jo lyhyen metsäkäynnin aikana huomaa miten mieli rentoutuu ja oli paranee! <3

      Ps. Oli tosi kiva nähdä taas! Mennään uudelleenkin vaikka kätköilemään joskus :)

      Poista
  7. En oikein osaa kuvitella elämää ilman metsälenkkejä. Uutta asuntoa etsiessä kriteerinä on aina, että siitä pääsee kävellen metsään. Toki nämä pk-seudun metsät ovat ruuhkaisempia ja mm. liikenteen ääniä kuuluu enemmän kuin pohjoisemmassa Suomessa, mutta parempi sekin kuin ei metsää ollenkaan! Mä käyn metsälenkillä lähestulkoon kerran päivässä, joskus kaksikin. ;) Jyväskylässä olen erikoistunut myös eksymiseen, ja monesti lenkki on sen takia "vähän" venähtänyt suunnitellusta. :D

    Kivaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säännöllinen ulkoilu (usein metsässäkin) on varmasti yksi monista hyvistä puolista koiran omistajille <3 Uskon, että metsän läheisyys tulee olemaan minullekin jatkossa yksi asunnon valintaan vaikuttavista tekijöistä. Aiemmin en sitä ehkä ole tietoisesti miettinyt, mutta onneksi tämä nykyinen koti on kuitenkin suht lähellä metsää :) Hih, metsäeksyily ei välttämättä ole niin paha juttu, kunhan illaksi kotiin löytää :P

      Poista
  8. Uskomattoman kauniita kuvia! Allekirjoitan kaiken. Metsästä saa voimaa ja metsäreissun jäljiltä minäkin olen yleensä kuin eri ihminen. Sinne jää stressi ja murheet. Itse olen oppinut arvostamaan metsää ja luontoa enemmän vasta nyt vanhempana, kun muutin Helsinkiin. Ennen metsä oli "liian lähellä" - omalla takapihalla, eikä sinne tullut mentyäkään niin usein. Nykyään metsäkävely tai -juoksu on ensimmäisenä to do -listallani kun käyn kotiseudullani :)

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Katju! Tunnistan niin itseni tuosta, että metsäreissun jäljiltä on kuin eri ihminen. Olen nyt parina peräkkäisenä lauantaina mennyt pikkuisen nuutuneena metsään, mutta tullut sieltä ulos onnellisena naisena :) Samoin minulla arvostus luontoa kohtaan on kasvanut iän myötä ja varsinkin nyt kun asustelemme melko urbaanissa ympäristössä. Ihanaa, että pääset kotikotoakin suoraan metsään <3 Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  9. Tosi kauniita ja levollisia kuvia! Sipoonkorvessa olen käynyt kerran noin vuosi sitten näihin aikoihin, eväät reppuun ja maisemia ihastelemaan ja kätköjä etsimään :) Pitäisikin mennä uudelleen, mukavan rauhallista oli siellä, vain muutamia kulkijoita meidän lisäksemme. Geokätköily ja polkulenkit ovat ne, jotka metsään tänä päivänä vievät. Sunnuntaina viimeksi teimme pitkän kävelyretken kätköjen perässä metsässä. Jos lenkki kulkee muuten teitä pitkin, niin pyrin ainakin lopuksi koukkaamaan lähimetsän kautta, siellä jotenkin mieli rauhoittuu.
    Mukavaa syksyä ja nautitaan luonnosta, syksy on niin kaunista aikaa!

    -Terhi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Ehdottomasti Sipoonkorpeen uudestaankin, jos vain aika antaa periksi :) Suosittelen ainakin Storträsk-kätköä ja sen lähikätköjä, jos ette ole jo siellä käyneetkin. Ne lammet ovat niin kauniita varsinkin nyt ruskan aikaan. Miten mukavaa ja inspiroivaa kuulla, että sielläkin tulee tehtyä metsä- ja polkulenkkejä kätköjen perässä. Näistä kaikista teidän kommenteista huokuu se, miten tärkeä asia luonto ja metsä ovatkaan meille suomalaisille <3 Samoin värikästä ja mukavaa syksyn jatkoa sinnekin!

      Poista
    2. Tuo mainitsemasi kätkö on sieltä etsimättä, kiitos vinkistä, täytyy lähiaikoina suunnata sinne. Tää ei nyt varsinaisesti liity metsään vaan kaupunkikätköilyyn, mutta pakko kertoa, että oltiin viikko sitten Tukholmassa kolmen päivän reissulla ja löydettiin 12 kätköä, oli ihan mahtavaa :) Tuli taas nähtyä paikkoja, joihin ei muuten olisi tullut mentyä.
      Jälleen kerran täytyy todeta, että aivan mahtava harrastus :)
      Kiitos, sulle myös mukavaa syksyä!
      Terhi

      Poista
    3. Oi vitsi, kaupunkikätköily Tukholmassa kuulostaa huipulta! Ja mikä saalis, vautsi ;) Mekin yritettiin etsiä paria kätköä Berliinissä, mutta molemmat oliva niin vilkkaalla paikalla, että jäivät harmillisesti loggaamatta. Seuraavalla kerralla sitten! :)

      Poista
  10. Upeita kuvia! Itse olen helsinkiläinen alunperinkin, mutta aina viihtynyt metsissä ja aina asuinpaikan läheltä on löytynyt hyvät ulkoilumaastot. Menen mielelläni metsään kävelemään, haisteleeman metsän tuoksua ja hengittämään happirikasta ilmaa. Usein jokin kohta metsässä vaikuttaa kuin sisätilalta, valolta ja akustiikaltaankin. Sinne on kiva jäädä hetkeksi ihmettelemään. Sienestäminen ja marjojen kerääminen kuuluvat tietysti olennaisena osana metsiin ja syyskulkoiluihin. Mukavia syysulkoiluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Onpa ollut mukavaa lukea kaikista näistä kommenteista miten metsä on ollut tärkeä niin maalaisille kuin kaupunkilaisillekin. Jotenkin se vain tuntuu olevan osa suomalaita sielunmaisemaa <3 Metsässä on juuri ihanaa se, miten siellä tosiaan voi syntyä aivan omanlaisiaan tiloja ja tunnelmia. Esimerkiksi tämän jutun viimeisissä kuvissa näkymä "taikametsä" oli sananmukaisesti tuossa valossa mykistävän kaunis ja taianomainen. Melkein tuntui epätodelliselta, että voiko tällaista ollakaan :) Mukavia syyshetkiä sinnekin!

      Poista
  11. Ihania kuvia ja ajatuksia Tiina! Mulle metsä merkitsee rentoutumista ja puhdasta ilmaa, mitä on ihana hengittää. Metsän pitää olla sellainen, ettei sinne kuulu autojen äänet. Oon aika meluherkkä, ja metsässä haluan kuulla vain metsän omat äänet. Pienenä metsä merkitsi mulle vanhempien kanssa marjastusretkiä, mitä inhosin. Ja toisaalta partiokavereiden kanssa tehtyjä ikimuistoisia retkiä. Mun metsässä selviytymistaidot oli kyllä silloin aivan toista luokkaa kuin nykyisin, hih. ;) Nykyään oon niin mukavuudenhaluinen (ja huono nukkumaan), että en kovin mielelläni esim. nukkuis metsässä laavussa tai teltassa. :) Mä pääsen onneks omalta takapihaltani pieneen metsään, mutta "kunnon" metsään on ajettava autolla. Onneks Suomessa metsä on kuitenkin joka paikassa melko lähettyvillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kirsi! Oli mukava lukea metsäkokemuksiasi :) On todella ihanaa päästä metsään, jossa kuuluu vain metsän äänet. Rehellisyyden nimissä täytyy myös todeta, että eivät kaikki lapsuuden metsäreissut minullekaan sitä suurinta herkkua olleet, mutta toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna nekin ovat kuitenkin osaltaan olleet muokkaamassa ja vahvistamassa omaa metsäsuhdetta :) Itse tykkään nukkua teltassa, mutta mieluummin kuitenkin ehkä leirintäalueilla jne. Sitä mukavuudenhalua löytyy täältäkin niin, että nautin suunnattomasti päivän mittaisista luontoretkistä mutta kuitenkin niin, että illalla on ihanaa päästä oikeaan sänkyyn nukkumaan. Onneksi tosiaan me suomalaiset pääsemme luontoon aina kun siltä tuntuu. <3 Sekään ei ole todellakaan itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...