13. maaliskuuta 2017

Hetki parvekkeella

Heippa! Vieläkö joku eksyy tänne lukemaan? :) Näköjään kirjoittaja itse ei ainakaan ole eksyillyt järin aktiivisesti viime aikoina ;) Istun parhaillaan loma-asuntomme parvekkeella Vuokatissa ja nautin auringon lämmittävistä säteistä. Parvekelasien takana tarkenee villasukissa ja fleece-takissa, ilman pipoa ja hanskoja. Kahvi höyryää mukissa ja tuoksuu ihanasti. On minun oma hetki, lomahetki, juuri nyt ja tässä. 


Parina viime vuonna olemme viettäneet talviloman Thaimaassa, mutta jo viime vuonna alkoi tuntua siltä, että ei enää raaskisi viettää näitä valontäyteisiä päiviä pois Suomesta. Tässä kevättä kuiskivassa ajassa on jotain niin herkkää ja samalla vahvistavaa. Pitkä talvi taittunut ja luonto alkaa kääntyä hiljalleen kohti kevään syliä. Tänä vuonna haluan olla osa sitä hetkeä itsekin.

Suuntasimme kulkumme siis tänä vuonna kohti Vuokattia, sillä meistä on kai vahingossa alkanut kehkeytyä jonkinlaisia Luonto-Suomi-nautiskelijoita. Siis niitä ihmisiä, jotka koululiikuntatraumojen hellittäessä alkavat jollain epäilyttävällä tavalla tykätä luistelemisesta ja ovat valmiita ajamaan ladunkiilto silmissä seitsemän tuntia halki Suomi-neidon vyötäisten. Hattuja on siis jouduttu syömään nyt jo useampikin karvainen kappale. Nimimerkillä: talviliikuntavarusteet pysyvästi naulaan lukion viimeisten pakollisten liikuntatuntien jälkeen.

Ekaa kertaa suksilla sitten vuoden 2001!

Mutta onhan se ihanaa, että saa muuttua vuosien kuluessa ja että on vieressä ihminen, joka elää mukana muutoksissa ja innostuu ennakkoluulottomasti kaikesta uudesta. Viime aikoina ei ole kuulunut pelkkää hyvää kaikilla elämän osa-alueilla, mutta olo on silti pohjavireeltään tyyni ja levollinen, kun saan jakaa matkan tuon loputtoman rakkaan ihmisen kanssa. 

Blogi on jäänyt pois elämästäni pääosin siksi, että muunlainen tekeminen on tuntunut mielekkäämmältä. Kun vapaa-aikaa on rajallisesti, pitää toisinaan valita monen kivan asian välillä. Rakastan kuitenkin edelleen kirjoitettua kieltä ja nykyään ehdinkin lukea paljon enemmän. Tykkäisin kyllä kirjoittaakin, mutta en tiedä onko tämä väylä enää se oikea ja onko siellä vielä ihmisiä, jotka haluavat lukea. 

Blogi jäi sivuun osin myös siksi, että podin ehkä epämääräistä huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoittelin tänne pääosin asioista, jotka ilahduttivat minua. Hyvistä asioista, onnellisuudesta. Harvoin kirjoitin huonoista hetkistä, epävarmuudesta, itkuista tai harmituksista, vaikka niitä on riittänyt siinä missä hyviäkin hetkiä. Ehkä aloin pelkäämään, että minua pidettäisiin blogini vuoksi ulkokultaisena, kiiltokuvia maalailevana tai onnellaan ylpeilevänä ihmisenä, ja aloin tietyllä tapaa rajoittaa sitä onnen ja ilon esiintuomista... jonka tosin sittemmin siirsin Instagramiin :D Kiukkuisia päivityksiä sinne harvemmin tulee laitettua, vaikka niitäkin hetkiä on, let me tell ya ;)

Kukaties blogini kanssa sorruin perinteiseen "mitä ne muutkin ajattelee" - syndroomaan ;) Ketkä ne - ja ketä oikeasti kiinnostaa mitä tänne intopäissäni kirjoittelen, onkin sitten jo ihan toinen tarina!

Baanaa on!

Instagramista nimimerkin Tinttarainen takaa löytyy kuitenkin siis eräänlainen "miniblogi" ja toivottavasti jatkossa saan inspiraation jatkaa tekstien tuottamista tännekin! :) Elämässä on 100% varmuudella jokaisella omat vastoinkäymisensä, ja ehkä ei lopulta olekaan niin väärin, että sen kaiken keskeltä löytyy myös paikkoja, joissa keskitytään hyvään. Sitäkin kun aivan varmasti jokaisen elämästä löytyy - joskus vähemmän, usein enemmän.

Aaaah miten olikin mukavaa antaa sormien soljua näppäimistöllä ja antaa sanojen syntyä ilman sen kummempaa suunnitelmaa! Olisi mukavaa kuulla teistä siellä ruutujen toisella puolella - mitä mietteitä heräsi, mitä haluaisitte ehkä täältä jatkossa lukea..ja mitä kuuluu kevääseen? :)

Ihania, valontäyteisiä päiviä toivotellen,
Tiina

Ps. Aurinko meni pilven taakse, eikä tarjennutkaan enää ilman pipoa ja hanskoja ;)


17. joulukuuta 2016

Jos kävisimme kahvilla tänään..

Hei, se on lauantai ja just sopiva kahvittelupäivä ;) Tulisitko kanssani kupposelle? 

Jos kävisimme kahvilla tänään... jakaisin kanssasi ilon siitä, miten sairaala- ja toipilaspäivien jälkeen tuntui hyvältä päästä katsomaan kävellen tälläista auringonlaskua (sydänsilmähymiö) :) Kertoisin varmaan myös jonkin verran huolesta, jota tunsin, kun vietin hiljattain kolme päivää tiputuksessa sairaalassa tulehduksen vuoksi ja samalla puhuisin siitä valtavasta kiitollisuudesta, jota tunnen sairaalan hoitohenkilökuntaa kohtaan. He, jos ketkä tekevät todella arvokasta työtä. 



Jos kahvittelisimme tänään... kertoisin sinulle, että olen kohta menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa 90-vuotiasta uutta kaveriani. Sain kyseisen rouvan yhteystiedot vapaaehtoistoiminnan kautta, ja mikäli meillä synkkaa, on minulla toiveissa toimia hänen ulkoilu- ja juttukaverinaan jatkossakin. Kertoisin miten pitkään olen haaveillut vapaaehtoistyöstä ja siitä, että saan auttaa toista ihmistä jollakin konkreettisella tavalla. Toisten auttaminen kun tuo hyvää mieltä kaikille osapuolille.


Jos tapaisimme kupposen ääressä... pohtisin varmaan kanssasi liikuntajuttuja. Kertoisin, miten viime aikoina en ole juurikaan voinut/jaksanut liikkua, mutta miten parina edellisenä päivänä olen tehnyt jo lyhyitä, piristäviä kävelylenkkejä ja joogannut kerran. Pohtisin miten kovaan liikuntarääkkiin ryhtyminen ei tunnu juuri nyt järin houkuttelevalta ja että tulevina viikkoina tulen todennäköisesti hakemaan hyvää oloa ulkoilun, joogan ja joidenkin rauhallisempien ryhmäliikuntatuntien parista. Keho ja mieli tarvitsevat aikaa palautuakseen, ja lempeys ja tasapainoinen olo menevät tällä hetkellä kovien liikuntatavoitteiden edelle.

Toiveissa lisää tällaisia liikuntahetkiä! ;)

...ehkä myös tällaisia :)

Jos hörppisimme kahvia tänään... juttelisimme varmaankin myös ravinnosta ja sen merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille! Terveyshaasteiden keskellä huomaa, että ei todellakaan ole merkityksetöntä minkälaista tukea antaa omalle elimistölle ravinnon muodossa. Kertoisin, miten toisinaan menee pää pyörälle kaikista erilaisista ravintosuosituksista, mutta miten samalla koen, että jonkinlainen kultainen keskitie - värikäs ja kasvispitoinen ruokavalio satunnaisilla herkkuhetkillä höystettynä - tuntuu itselleni oikeimmalta.



Jos kävisimme kahvilla... kertoisin miten tavoittelen konkreettista muutosta nyt ensisijaisesti kahteen ruokavalioon liittyvään asiaan; kevytlimujen juomiseen sekä leivän runsaaseen kulutukseen. Kertoisin, miten terveyshaasteita kohdatessani olen luontaisesti tuntenut houkutusta mm. marjoihin, kaurapuuroon ja värikkäisiin ruokiin, kun taas esimerkiksi leipää tai karkkia (eilisiltaa lukuun ottamatta :D) ei ole tehnyt juuri yhtään mieli. Ehkä viisas keho yrittää kertoa jotain...? :)

Jos piipahtaisimme kahvilla tänään... juttelisin tietynlaisesta muutoksen kaipuusta, joka nostaa päätään elämän eri osa-alueilla. Tampereella on oikein hyvä, täältä en kaipaa pois, mutta esimerkiksi kodin suhteen podemme aika akuuttia asuntokuumetta ;) Kertoisin, että olen asunut koko elämäni vuokralla ja että vasta nyt tuntuu, että oman kodin ostaminen olisi meille mahdollista ja järkevää. Katselemme erityisesti 3-4 huoneen rivitalo- ja omakotitaloja, ja kieltämättä omakotitaloasuminen tuntuu näistä houkuttelevammalta. Ehkä kertoisin sinulle myös talosta, joka meillä juuri nyt on kiikarissa ja ihanasta innostuksesta, jonka jaamme sitä ensimmäistä omaa kotia etsiessä :)

Helsingissä on kiva piipahtaa, mutta tuntuu hyvältä palata sieltä aina takaisin Tampereelle :)

Jos kävisimme kahvilla tai teellä tänään, mitä sinä kertoisit minulle? :) Ihanaa viikonloppua!

15. joulukuuta 2016

Kirjavinkkejä pitkästä aikaa!

Heissan! Minulla on ollut toisinaan tapana kirjoitella tänne omista lukukokemuksistani ja näin ajattelin taas pitkästä aikaa tehdä :) Lukupiiri-kirjoista teen aina erillisen postauksensa, joten tässä listassa on itse valitsemiani kirjoja, jotka ovat tehneet tavalla tai toisella vaikutuksen.  Olen lukenut toki paljon muutakin näiden lisäksi, mutta tässä mielestäni ne parhaat poimittuina! Toivottavasti näistä on iloa muillekin lukutoukille :)


Cheryl Strayed - Villi vaellus
Tositarina 26-vuotiaasta naisesta, joka lähtee suurten elämänkriisien saattelemana vaeltamaan yksinään Pacific Crest Trailille, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Kirjasta on tehty Reese Witherspoonin tähdittämä elokuva, jonka haluaisin kyllä ehdottomasti katsoa seuraavaksi! En muista milloin kirja olisi viimeksi vienyt näin mennessään, ja tämä menikin ehdottomasti tämän vuoden lempikirjojen listalle. Jos tykkäät ulkoilusta, luonnosta, kasvutarinoista ja rehellisestä kerronnasta, niin laita tämä ihmeessä lukulistallesi!


Kesämökillä oli aikaa lukea <3

Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo
Tämä 600-sivuinen kirja jakanee mielipiteitä, mutta itse viihdyin tämän parissa hyvin, ja tarina on jäänyt mieleen, vaikka lukemisesta on kulunutkin jo jonkin aikaa. Kirja on pohjimmiltaan Claren ja Henryn rakkaustarina, mutta poikkeuksellinen sellainen, sillä Henry kärsii harvinaisesta aikasiirtymähäiriöstä, joka tempaa häntä nykyhetkestä alastomana menneisyyteen tai tulevaan. Tarina ei etene kronologisesti, vaan siinä on paljon aikahyppyjä ja jokaisen uuden luvun alussa lukijan pitääkin aina sopeuttaa ajatuksensa siihen tiettyyn ajanhetkeen. Kirja ei kuitenkaan ole liian vaikealukuinen, vaan varsin jännä ja viihdyttävä, erilainen rakkaustarina. Tästäkin on näköjään tehty elokuva :)


Kesämuistoja <3

Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
Tommi Kinnunen on yksi mun uusista kotimaisista lempikirjailijoista. Neljäntienristeys sijoittuu Kuusamoon ja kertoo yhden suvun tarinaa neljän eri henkilön kautta. Kinnusen teksti on kaunista, koskettavaa ja oivaltavaa. Tarina on elämänmakuinen ja sisältää sekä onnea että kipeitä tunteita monissa eri muodossa. Ah kuinka tästä tykkäsin, samoin kuin kirjan itsenäisestä jatko-osasta Lopotista! Laadukasta, koskettavaa kotimaista kirjallisuutta.


Monta kirjaa ollaan luettu Svepun kanssa näin :)

Jonas Jonasson - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Heh tästäkin on tehty elokuva :D En mitenkään tarkoituksella valitse elokuviksi päätyneitä kirjoja, mutta näköjään viime aikoina näin on käynyt aika usein. Tämä on melko humoristinen kirja, joka kertoo satavuotiaasta Allanista ja tämän ERITTÄIN vaiherikkaasta elämästä. Allan on elämänsä aikana joutunut (lähes tietämättään) kosketuksiin maailmanhistorian suurien käänteiden ja merkkihenkilöiden kanssa. Tarina on aika "älytön", mutta on kuitenkin hauskaa seurata miten Allanin tarina kietoutuu osaksi maailmanhistorian kulkua. Sarkastinen ja toisinaan hieman mustanpuhuva huumori toimi mielestäni hyvin ja tämä kirja oli helppo "ahmaista".


Junassa aika kuluu nopeammin lukien.

Hyeonseio Lee - Seitsemän nimen tyttö
Tämä on koskettava omaelämäkertateos naisesta, joka loikkasi viikkoa ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä Pohjois-Koreasta Kiinan puolelle ja pakoili siellä, kunnes rakastui eteläkorealaiseen mieheen ja päätti loikata Etelä-Koreaan. Nuoren elämänsä aikana Hyeonsee Leen nimi vaihtui seitsemän kertaa ja matkan varrelle osui tapahtumia, joita ei kenellekään toivoisi. Kirja ei kuitenkaan ole mitään kurjuudella mässäilyä, vaan se avartaa maailmankuvaa ja saa ihmettelemään ihmisten voimaa kulkea läpi suurten vastoinkäymisten.


Tämä kuva voittaa ehkä mun henkilökohtaisen vuoden lukukuva kilpailun! <3 Koh Mook, Thaimaa.

+ Kamila Shamsie - Poltetut varjot
Olen aina tykännyt kirjoista, joissa liikutaan eri ajoissa ja paikoissa. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat Japaniin, Intiaan, Pakistaniin ja Yhdysvaltoihin ja ne ulottuvat läpi vuosikymmenten. Kirjassa on pitkälti kyse kulttuureista, uskonnoista, kielistä sekä juurista. Ehkä hieman vähemmänkin tapahtumia olisi yhteen kirjaan riittänyt, mutta silti tämä jäi mieleen vaikuttavana lukukokemuksena. Lukulistaltani löytyy samaiselta kirjailijalta myös teos Kartanpiirtäjä, josta moni tuntuu pitäneen kovasti. Yritin lukea aiemmin kirjailijan Jumala joka kivessä-teoksen ja siihen en puolestaan päässyt sisään ollenkaan ja jätin kesken. Näin ne lukukokemukset vaihtelevat laidasta laitaan!


Tässäpä siis jokunen lukuidea vaikkapa joululomalle! :) Lisää kirjajuttuja löydät klikkaamalla Kirjat-tägiä blogin oikeassa reunassa.

Oletko lukenut jonkun näistä kirjoista? Minkä hyvän kirjan olet lukenut viimeksi ja mitä aiot lukea seuraavaksi? Ostatko/saatko joululahjaksi kirjoja? :)

Ps. Instagrammissa löytyy lisää kirjajutttuja ja paljon muitakin tunnelmia nimimerkillä Tinttarainen!

4. joulukuuta 2016

Meidän koti

Hei! Blogin hiljaiselo on jatkunut ja toisinaan on käynyt mielessä, että olisikohan jo aika laittaa piste Parempia polkuja - tarinalle ja keskittyä uudenlaisiin juttuihin. Tuntuu kuitenkin, että tämä blogi ja te ihanat lukijat olette olleet sen verran iso osa kuluneiden vuosien kulkua, ettei luopumisen aika ole aivan vielä. Odottelen edelleen inspiraatiota ja suuntaa blogiteksteille, mutta uskon, että sellainen löytyy, kunhan aikaa kuluu ja muutamat isot asiat loksahtavat elämässä tavalla tai toisella paikoilleen. 


Olemme asustelleet Tampereella nyt puolisen vuotta ja päätös tuntuu edelleen hyvältä. Tottahan se suurin ensihuuma on jo laskeutunut, mutta tuntuu aina niin oikealta tulla pitkän työpäivän jälkeen vaikkapa Helsingistä takaisin kotiin. Pääkaupunkiseudulta kaipaan kyllä muutamaa läheistä ystävää, mutta onneksi juna vie Helsinkiin alle kahdessa tunnissa ja pohjoiseenkin hieman nopeammin kuin aiemmin. 

Kuva meidän makkarista. Tykkään viherkasveista tosi paljon, mutta kissa-asukki asettaa niille omat rajoitteensa. Siksi mm. kissan ulottumattomissa roikkuvat kasvit ovat mellä suosiossa.

Asumme tällä hetkellä vuokralla, mutta tarkoitus olisi ostaa ensimmäinen oma koti, kunhan sopiva tulee vastaan. Haaveissamme muutamme Pispalan tai Tahmelan ihaniin maisemiin, mutta todellisuudessa asunto löytynee kuitenkin hieman tavanomaisemmasta kaupunginosasta ;) Olemme puntaroineet paljon sitä, että kuinka kauas keskustasta haluamme muuttaa, kuinka paljon omaa tilaa haluamme, kuinka helppoa toivomme esimerkiksi julkisilla kulkemisen olevan.

Vaikka jonkinlaisena haaveena onkin ehkä pieni omakotitalo järven rannalla (heh kenelläpä ei), niin tällä hetkellä arvostamme kulkemisen helppoutta ja kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia sen verran, että olemme kuitenkin kallistumassa lähiöasumisen suuntaan. Oma pieni piha ja mahdollisimman rauhallinen sijainti, mutta kuitenkin kohtuuhyvien julkisten yhteyksien varrella, ja mieluusti alle 10 kilometrin päässä keskustasta, jotta sinne jaksaa kulkea toisinaan myös pyörällä.


Räpsin tänään muutamia kuvia meidän nykyisestä kodista. En ole koskaan seurannut sisustustrendejä tai "harrastanut" sisustamista ylipäätään, joten kotimme on aika monen tyylin sekamelska. Tärkeintähän kuitenkin on se, että oma koti tuntuu itsestä hyvältä! Olemme tehneet nykyisessä asunnossa jonkin verran kompromisseja, sillä ei ole järkevää hankkia juuri tähän asuntoon täydellisesti sopivia juttuja, kun uusi muutto kuitenkin häämöttää lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi makkariin haluaisin jossakin vaiheessa puisen sängynpäädyn, mutta toistaiseksi ollaan menty tällä bling-blingillä :-)

Makkarin lisäksi meillä on työ-/vierashuone, jonne on pääosin laitettu kaikki meidän sekalaiset huonekalut. Turkoosi matto on hankinta tähän asuntoon ja siitä tykkäänkin kovasti. Etätyöskentelyn kannalta on kyllä tosi kätevää, että meillä on ihan kunnon työpiste näyttöineen ja näppiksineen, vaikkei se välttämättä niin kaunis olekaan ;)

Työhuoneessa on myös komean kokoinen jukkapalmu. Se viihtyy ikkunan edessä hyvin ja kissakin jättää sen pääosin rauhaan. 

Tällä sohvalla tulee aikas paljon köllöteltyä! Tuo Ikean ruskea sohvapöytä on yksi asia, jonka haluaisin jossakin vaiheessa vaihtoon, mutta toistaiseksi tällä mennään.. Tai vaihtoehtoisesti voisi kokeilla vaikka jonkilaista maalausoperaatiota... :P

Meiltä ei juuri design-huonekaluja löydy, mutta tämä Block-valaisin saatiin joskus digikameran kylkiäisenä. Onhan se ihan kiva! 

Ikkunalauta on ihan parasta sekä minun että meidän vahtikissa-Svepun mielestä! Rahapuu, kaktus ja orkidea koittavat tässä selviytyä.

Sisustusesineet ovat meillä sekalaista seurakuntaa. Suolalamppu, joogakuva, kissapatsaat ja Huuto.netistä alle kympillä ostettu kuparitaulu kaikki sulassa sovussa :D

Ollaan teetetty jonkin verran meidän matkakuvia kehyksiin. Tämä joogahetki auringonlaskun aikaan on yksi reissumuistojen helmiä.

Millaisia sisustajia te olette? Hankitteko sisustusjuttuja uusina vai käytettyinä? Mikä on lempparijuttu tai -paikka teidän kotona just nyt? :)

16. lokakuuta 2016

You can't stop the waves, but you can learn to surf

Blogi on näköjään nyt jäänyt muun elämän jalkoihin, ja moneen otteeseen olen miettinyt, että palaankohan sen pariin enää. Tuntuu, että olen unohtanut melkein kaikki ne syyt, jotka minut aikoinaan innostivat blogin pariin. Toisaalta on kuitenkin mukavaa, että on olemassa tämä vanha tuttu paikka, johon tulla jakamaan kuulumisia ja ajatuksia silloin, kun siltä tuntuu :)

Olemme asuneet Tampereella nyt viitisen kuukautta ja asuinpaikkana tämä tuntuu yhä vain omalta ja oikealta. Ensihuuman laskeuduttua on kuitenkin mennyt aika paljon energiaa uudenlaisen arjen ja elämänrytmin opetteluun. Ehdimme asua Espoossa sen verran pitkään, että olimme "urautuneet" jo tiettyihin rutiineihin; esimerkiksi kauppa- ja kirjastoreissut sekä treenihommat menivät monesti aikalailla ajattelematta ja "autopilotilla". Muutto uudelle paikkakunnalle, vaikka kaivattu muutos olikin, on palauttanut meidät joidenkin perusasioiden osalta jälleen alkupisteeseen.


Treenit sujuivat pk-seudun Sats-Elixialla pitkään mukavasti, ja sain Espoossa asuessani todellisen motivaatioboostin treenatessani loistavan PT:n ohjauksessa yli puolen vuoden ajan. Tampereella olen kyllä liittynyt taas liikuntakeskuksen jäseneksi, mutta en vielä löytänyt täysin oman tuntuista kotisalia tai treenirutiinia. Olen edelleen todella onnellinen saadessani pyöräillä työmatkoja ja olenkin pyrkinyt pitämään kiinni työmatkapyöräilyistä ainakin parina päivänä viikossa. Olo on pyöräilypäivinä aivan eri tavalla energinen ja ajatuskin kulkee ehkä hitusen kirkkaammin!

Kesän ja alkusyksyn parasta antia...auringonlaskut! :)

Treenirutiineita verottaa jonkin verran Helsinkiin suuntautuvat työmatkat, joiden päätteeksi en millään jaksaisi lähteä enää erikseen liikkumaan ainakaan jumpalle tai kuntosalille. Yleensä olen noiltakin reissuilta kotona kuitenkin n. 18.30 - 19 aikoihin, joten periaatteessa voisin vielä hyvin tehdä pienen palauttavan kotijoogan tai kävelylenkin. Käyn jatkuvasti itseni kanssa "keskustelua" siitä, että saanko näiden pitkien päivien päätteeksi enemmän energiaa a) sohvalla löhöilystä vai b) kevyestä liikunnasta. Toistaiseksi kotisohva on vienyt voiton, mutta energiatasoihin se ei ole tuntunut vaikuttavan kovinkaan positiivisesti. Ehkä siis olisi hyvä antaa mahdollisuus myös vaihtoehdolle b! Toki armollinen täytyy itselleen olla, mutta toisinaan armollisuus voi myös olla sitä, että potkii itseään lempeästi takamukselle ja liikkeelle ;)

Lukupiiri on edelleen yksi parhaita juttuja :) Samoin kuin viikoittaiset sushilounaat työkamujen kanssa!

Olen mietteissäni palannut usein tämän blogin alkua edeltäviin vuosiin, jolloin söin huonosti, liikuin tuskin yhtään ja olin väsynyt ja vähäenerginen. Ellen olisi pyöritellyt hyvinvointiin liittyviä ajatuksia lukemattomia kertoja (mm.) täällä blogissa, niin voisin juuri nyt helposti luisua takaisin vanhoihin elintapoihini. Liikkumisesta on onneksi tullut niin pysyvä osa elämääni, että se pysyy jollakin tavalla mukana myllerrysten keskelläkin, mutta esimerkiksi ruokavalion ja ylitöiden tekemisen suhteen lipsuminen onkin jo paljon helpompaa! Tuntuu aika turhauttavalta, että palaan joidenkin asioiden suhteen aina vain alkupisteeseen, mutta ehkä jatkuva aaltoliike kuuluu elämään...? "You can't stop the waves but you can learn to surf"

 Lidlin paistopisteen 100% kauraleipä on uusi ihastus! Namm.

Vaikka jotkut hyvinvoinnin osa-alueet ovatkin juuri nyt hieman heikommissa kantimissa, niin arvokkain oivallus kaikista onneksi kantaa läpi näidenkin aikojen. Nimittäin kyky tuntea kiitollisuutta ja iloita pienistä asioista. Kuinka monesti olenkaan väsyneenäkin tuntenut pakahduttavaa onnea järvimaisemasta, usvaisista aamuista, halauksista ja hellyydestä, kissan kehräyksestä kylkeä vasten. Niinä hetkinä tiedän, että elämä kantaa <3

Ai vitsi nyt kun sain kirjoitushanat auki, niin tuntuu, että voisin kirjoittaa vaikka mistä! Ehkä palailemme muihin kuulumisiin piakkoin "jos kävisimme tänään kahvilla"-postauksen tyyliin :-)

Sitä ennen olisi kuitenkin tosi kiva kuulla miten sun syksy on lähtenyt käyntiin? Onko energiatasot olleet korkealla, matalalla vai jotain siltä väliltä? :) 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...