30. marraskuuta 2014

Mitä opin viikonlopun joogakurssilla

Viime viikonloppuna osallistuin ystäväni kanssa työväenopiston joogakurssille. Kurssi oli kaksipäiväinen, opetusta oli yhteensä 10 tuntia ja se maksoi 37 euroa. Hintaansa nähden kurssi oli todella antoisa varsinkin tällaiselle aloittelevalle kotijoogaajalle. Kurssi imaisi minut mukaansa niin, että minulla ei tullut kertaakaan sen aikana mieleen tämä blogi tai valokuvaaminen sitä varten. Lisäilen siis tähän postaukseen kauniita joogakuvia netin syövereistä ja jätän tarkoituksella pois ne, joissa ollaan suurimmilla solmuilla ;)

Kurssilla käytiin lyhyesti läpi joogan historiaa, filosofiaa ja suuntauksia. Opettajamme oli selkeästi vihkiytynyt joogalle, mutta hänen opetustyylinsä oli hyvin salliva ja maanläheinen, ja hyvä niin. Suurin osa meistä, itseni mukaan lukien, kuitenkin kavahtaa fanaattista julistusta joogan autuaaksi tekevistä vaikutuksista. Joogaa on helpompaa lähestyä ensin sen fyysisen puolen (asanoiden), ja ehkä hengityksen kautta, ennen kuin edes haluaa miettiä (jos koskaan) sen seuraavia askelmia: meditaatiota ja aistien kääntämistä sisäänpäin - valaistumisesta nyt puhumattakaan.

Parin kuukauden päästä minäkin toivottavasti joogailen tällaisissa maisemissa ;) Kuva täältä.

Kurssin antoisimpia hetkiä olivat varsinaiset jooga- ja meditaatioharjoitukset sekä vapaa keskustelu, jossa ihmiset jakoivat kokemuksiaan joogasta ja esittivät opettajalle kysymyksiä. Oli aivan ihanaa tavata ihan tavallisen oloisia (ainakin ulospäin, heh) ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet joogasta kuten minäkin. Tulen todella pragmaattisesta perheestä, jossa joogan kaltaiset henkisyyteen viittaavat asiat eivät ole olleet juurikaan läsnä, ja siksi välillä tunnenkin sisäistä ristiriitaa joogan äärellä. Jo lyhyt tutustuminen lajiin on antanut minulle todella paljon hyvää oloa,  mutta sisälläni on jatkuvasti pieni ääni, joka sanoo, että varo nyt, ettei touhu mene liian korkealentoiseksi. Älä hyvä ihminen ryhdy hihhuliksi! Tavatessani ihan tavallisia joogasta kiinnostuneita ihmisiä osa tästä sisäisestä ristiriidasta suli pois. Ehkä uskallan antaa itselleni luvan harrastaa joogaa jatkossa ilman jatkuvaa epäilystä siitä, että olen jotenkin outo tavoitellessani fyysistä ja henkistä rauhaa tällä tavalla. 

Opettaja toisti usein, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa harrastaa joogaa. Jooga voi olla tapa lisätä voimaa ja liikkuvuutta, tai vaihtoehtoisesti tapa olla täysin paikallaan ja vain hengittää syvään. Itse olen kiinnostunut joogasta sen kehonhuollollisia vaikutuksia syvemmin, ja olikin todella mielenkiintoista kuulla joogafilosofian kuudesta askeleesta tai portaasta, joista se fyysinen suoritus eli asana on vasta ensimmäinen. Toisin kuin kaikenlaisista upeista joogakuvista voisi kuvitella, fyysiset asennot itsessään eivät ole millään lailla se joogan syvin olemus, vaan ne ovat ainoastaan tapa opetella pysähtymään, keskittämään aisteja sisäänpäin ja kiinnittämään huomiota omaan hengitykseen. Opettaja korosti jälleen, ettei siinä ole mitään väärää, jos joogaa harrastaa pelkästään sen fyysisten vaikutusten vuoksi, mutta pohjimmiltaan sillä ei joogassa ole mitään merkitystä kuinka monelle solmulle itsensä saa väännettyä ja kuinka paljon epämukavuutta ja kipua on valmis kestämään.

Tämä asento tulee kaikille joogaajille hyvin tutuksi. Kuva täältä.

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että todella moni meistä jää joogassa jumiin juuri siihen ajatukseen, että pitäisi tulla fyysisesti koko ajan paremmaksi. Sivuutamme ne vaikutukset, jotka esimerkiksi kymmenen minuutin täydellisellä rentoutumisella shavasana-asennossa voisi olla niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiinkin. Jo lyhyt lepohetki (jota voi halutessaan meditaatioksikin kutsua) laskee sykettä ja verenpainetta, ja voi olla monelle kiireiselle ihmiselle paljon arvokkaampaa kuin väkisin väännetty vaikea asana, jossa on hankala hengittää. Ohjaajamme totesi, että yksi suurimmista väärinkäsityksistä joogassa on ajatus "kehoni pitää sopia tähän joogaan". Oikeampi lähestymistapa olisi ajatus "joogan pitää sopia kehooni". Tähän tiivistyy jotenkin ihanasti kaikki se armollisuus, jota jooga minulle juuri nyt merkitsee :)

Tässä yksi joogan tärkeimmistä asennoista. Ei sovi heikkohermoisille. Tai ehkä juuri heille ;) Kuva täältä.

Sain kurssilta itselleni sopivan vastauksen myös siihen, että miksi minusta on joogan aloittamisen jälkeen tuntunut, että kehoni vaatii sitä enemmän venytyksiä ja hoivaa mitä enemmän sitä venyttelen ja huollan (kts. pohdintani tässä syyskuisessa postauksessa). Opettaja totesi, että on itsekin huomannut, että mitä enemmän joogaa tai muuten huoltaa kehoaan, niin sitä helpommin keho viestittää vääristä asioista ja asennoista. Joogan myötä kehon ryhti ja asento yleensä paranevat, ja kun asento palautuu siihen, mihin se on luontaisesti tarkoitettu, huutaa kroppa paljon herkemmin apua silloin, kun sitä kurittaa kahdeksan tunnin istumisputkilla ja muilla staattisilla toimettomuuspiteillä. Ihmisen keho on hyvin sopeutumiskykyinen ja se oppii niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuva täältä.

Huh, asiaa ja ajatuksia on tästä aiheesta niin paljon, että meinaa syntyä romaani ;) Enkä edes ehtinyt kirjoittaa niistä eri joogalajeista, joiden harjoituksia teimme viime viikonloppuna! Ehkä kirjoittelen niistä myöhemmin, tai viimeistään sitten, jos pääsen kokeilemaan joskus uudestaan kundaliinijoogaa, joka oli ehdottomasti minun viikonlopun lempparini. 

Joogaatteko te? Minkälaisia joogalajeja olette kokeilleet? Onko jooga teille fyysinen harjoitus vai kuuluuko siihen myös henkinen puoli? Jos ette joogaa, niin vaikuttavatko joogaajat teidän mielestänne vähän hihhuleilta? :)

28. marraskuuta 2014

Viikonlopun herkuksi ihana persimonijogurtti

Tämä on se aika vuodesta, kun ainakin minulla karkaa makeanhimo aivan lapasesta. Välillä annan periksi mieliteoille, välillä taas yritän hillitä himotusta syömällä riitävän suuria annoksia tavallista ruokaa, riittävän usein. Yritän myös löytää karkin tilalle aika ajoin jotain terveellisempiä makeita herkkuja, sillä erityisesti näin talviaikaan keho kaipaa vitamiineja pelkän sokerin ja elintarvikevärin sijaan (niilläkin on toki oma sijansa, mutta kohtuus kaikessa).

Tykkään kokeilla uusia ruokaohjeita, mutta aina ei ole aikaa tai energiaa väsätä mitään kovin monimutkaista. Siksi hihkuinkin ilosta eilen, kun löysin tämän ihanan persimonijogurtin ohjeen. Onko persimoni muuten joku uusi juttu, sillä kuulin siitä ensimmäisen kerran vasta muutama viikko sitten?! Jugurttiini eksynyt persimoni oli elämäni toinen :)

Löysin jugurtti-idean hiljattain hankkimastani Vegaanin keittiössä - kirjasta ja mukautin sitä omaan keittiööni sopivaksi. Persimonit ovat juuri sesongissa, joten kannattaa kokeilla :) Taika piilee persimonin soseuttamisessa. Siitä tulee kuin makeaa hilloa, mutta ilman grammaakaan lisättyä sokeria. Nam!



Persimonijogurtti 

1- 2 dl maustamatonta jugurttia
1 kypsä persimoni
Pinnalle vehnäleseitä, auringonkukansiemeniä tai muuta, mitä kaapista löytyy

Kuori persimoni ja soseuta sauvasekoittimella. Laita jugurttia ja persimonia kerroksittain läpinäkyvään lasiin ja ripottele päälle esimerkiksi leseitä ja siemeniä. Nauti! :)



Onko persimoni teille jo tuttu juttu vai onko se tullut teillekin puskista? :)

25. marraskuuta 2014

Oletko terve vai pitäisikö tehdä vielä vähän enemmän?

Onnekkaita ovat he, jotka ovat saaneet jo lapsuudessaan vankan pohjan terveelliselle elämäntavoille. Ehkä heille tasapainoiset elämäntavat tulevat helposti ja pakottamatta aikuisenakin, ilman, että siitä täytyy tehdä sen suurempaa numeroa (päinvastoin siis kuin esimerkiksi tässä blogissa :P).

Mutu-pohjalta minusta kuitenkin tuntuu, että aikuisuuden kynnyksellä jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella rakentamaan suhteensa ruokaan ja liikuntaan uudelleen, tai ainakin muovaamaan lapsuudesta tulevaa mallia omanlaisekseen. Joillakin se käy helpommin, kun taas valitettavan monet joutuvat käymään etsinnöissään aika syvällä; joskus (liian usein) eriasteisissa syömishäiriöissä asti, joista toipuminen vie vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä.

Hyvinvointia ja terveyttä ihannoivassa yhteiskunnassamme eivät aikuisetkaan pääse enää helpolla. Terveysvinkkejä tulee kaikkialta ähkyksi asti, ja voi helposti alkaa tuntua siltä, että ei koskaan ole valmis, vaan aina pitää aloittaa jonkinlainen projekti kohti entistä parempaa oloa ja terveyttä. Löysin tästä erittäin kuvaavan lainauksen Timo Airaksisen Onnellisuuden opas - nimisestä teoksesta:

"Ennen terveys määriteltiin sairauden poissaoloksi. Jos ei ollut mitään todettua tai koettua sairautta oli terve. Nykyään emme pääse näin vähällä. Oikeastaan kukaan ei ole enää ole terve. Jokainen voisi olla vähän reippaampi ja pirteämpi sekä liikkua ja suorittaa hommansa paremmin.  .... Ennen terve ihminen oli tyytyväinen tilaansa, nyt jokaisella on joku heikko kohta, jota pitäisi päästä parantamaan. Terveys ahdistaa meitä ja pakottaa toimimaan."


Olen ehdottomasti ja absoluuttisesti terveellisten elämäntapojen puolella. Tiedän omakohtaisesti miten järisyttävän paljon parempi ja energisempi olo tulee, kun alkaa liikkua säännöllisesti ja syödä monipuolisesti, kun tiputtaa muutaman oikeasti ylimääräisen kilon vyötäröltä tai kun tajuaa miten hyvää tämä ruokaisa salaatti minulle tekee. Oloni ja aika varmasti koko elämäni on muuttunut radikaalisti muutaman viime vuoden aikana. Olen löytänyt kohtuullisen hyvän tasapainon monien horjuvien vuosien jälkeen. Silti minuakin vaivaa välillä tunne siitä, että pitäisi elää paremmin ja terveemmin, laihtuakin vielä.

Mainokset ja blogitekstit luovat jatkuvasti alitajuntaan kysymyksen siitä, voisinko tehdä terveyteni eteen vieläkin enemmän. Terveyden tavoittelun ympärillä pyörivät niin suuret rattaat ja markkinat, että kovin helposti yksilön kuva riittävästä terveydentilasta ja hyvinvoinnista hämärtyy. Syntyy harhakuva siitä, että ei voi elää täysipainoisesti hyvää elämää ilman superfoodia, foam rolleria, vihersmoothieta, aamujoogaa, kuntosalitreeniä ja tukipohjallisia. Syntyy koko ajan kauemmaksi lipuva kuva terveestä, kauniista ja kyvykkäästä superihmisestä, joka tekee ja omistaa tämän kaiken ja joka siksi on terve ja taatusti myös onnellinen. Vaikka järjellä tiedämme, että esimerkiksi hyvinvointi- ja treenibloggaajat jakavat netissä elämästään vain murto-osan, tunnetasolla on kovin helppoa tuntea riittämättömyyttä, kun vertaa omaa tavallista elämäänsä (möhnäyspäivineen ja suklaapatukoineen) tuohon kiiltokuvamaisen unelmaan. (Itsensä vertaaminen muihin on muutenkin aivan saatanasta).

Maalaisjärki on ollut "so last season" jo pitkään, ja me hyvinvointia etsivät ihmiset säntäilemme kuumeisesti projektista ja trendistä toiseen. Markkinamiehet myhäilevät sitä tyytyväisempinä, mitä riittämättömimmiksi me tunnemme itsemme naisina, miehinä, ihmisinä. Meille hyvinvointiaddikteille on niin helppoa myydä kaikenlaista niin kauan kun meistä tuntuu, että aivan tavalliset, järkevät valinnat eivät riitä terveytemme ylläpitämiseen. 




Normaali ja monipuolinen ruokavalio ja kohtuullinen liikkuminen omien mieltymysten mukaan? Riittävästi aikaa ystävien kanssa ja säännöllisesti omia pieniä hengähdyshetkiä? Siinä on jo niin valtavasti hyvän elämän aineksia! Voisimmeko lopettaa hyvinvoinnin mystifioimisen ja uskoa, että sen saavuttaminen on paljon yksinkertaisempaa kuin meille halutaan uskotella?

Oletteko te tyytyväisiä omaan terveydentilaanne? Tuntuuko teistä, että voitte hyvin? Pystyttekö ehkä tunnistamaan joitakin osa-alueita elämässänne, joihin olisitte oikein tyytyväisiä, jos pystyisitte lopettamaan itsenne vertaamisen toisiin ihmisiin / illuusioihin heidän elämästään? 

Tällaista kevyttä tiistaipohdiskelua tänään! Seuraavalla kerralla palaan joogaviikonlopun tunnelmiin: kymmenen tuntia matolla toi mukanaan muutamia mielenkiintoisia ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, jotka lupaan jakaa kanssanne ihan maksutta ;) Älkää kuitenkaan nielkö näitä minunkaan juttujani pureskelematta, vaan muodostakaa rohkeasti omat käsityksenne hyvän elämän ja hyvinvoinnin perusteista! Voikaa hyvin <3

20. marraskuuta 2014

Jos näillä ei motivoidu huoltamaan kehoaan, niin milläs sitten?

Aiemmin minun oli vaikeaa löytää edes varttia päivästä kehonhuollolle. Takaraivossa kolkutti että pitäisi, ja olisihan se minulle varmaan hyväksi, mutta mitään en tehnyt ennen kuin oli jo vähän liian myöhäistä. Kuten niin monelle meistä, myös minulle kehonhuolto oli lääke jo syntyneisiin vaivoihin, ei keino ennaltaehkäistä niitä. Kehonhuolto oli minulle pakollinen paha, jota tein joskus, jos silloinkaan. Ei tarvinnut, koska parikymppisen kroppa pysyi kasassa ilmankin. Nykyisin kehonhuolto on minulle miltei päivittäistä, sillä vartaloni tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta allergisemmaksi istumatyölle.

Nyt kun olen oppinut (ristiselkäni kautta) kehonhuollon merkityksen edes jollakin tasolla, olen innostunut myös investoimaan muutamia kymmeniä euroja erilaisiin kehonhuoltovälineisiin. Olen tilannut suurimman osan näistä SportsDirectistä, missä hinta oli ihan murto-osa Suomen vastaavista, ja laatuunkin olen ollut pääosin oikein tyytyväinen. SD:ssä kehonhuoltovälineiden valikoima ei ole kovin laaja, joten halvan hinnan lisäksi hyvää on myös se, että ei tule valinnan vaikeutta! 

Tällaisia kidutus hemmottelujuttuja minulla on siis täällä kotona, ja vähintään yksi näistä on kyllä käytössä joka päivä! (Nämä hinnat olivat voimassa puolisen vuotta sitten, kun näitä tilailin.)


(Jooga)matto 4,50€


Tämä on ollut näistä kovimmalla käytöllä ja hintansa sangen kunniallisesti haukkunut. Olen tehnyt maton päällä monet joogat sisällä ja ulkona. Hieman ehkä kaipaisin paksumpaa mattoa ja käynkin säännöllisesti urheilukaupoissa hypistelemässä ns. oikeita joogamattoja. Niillä hinta on kuitenkin helposti kymmenkertainen verrattuna tähän SportsDirectiltä tilattuun, joten olen joka kerta palannut ihan tyytyväisenä tälle pari milliä liian ohuelle matolleni.


Sileä rullailuputki 6€


Tämä harmaa rulla on näistä hinta-laatusuhteeltaan aivan ykkönen! Tämä on yksi harvoista poikkeuksista urheiluvälineissä, joiden kohdalla voi todeta, että halpa on todella hyvää. Vaikka rulla on pelkkää vaahtomuovia, se on säilyttänyt muotonsa läpi monenmoisten (ja -kiloisten) rullausten. En ole naisena aivan höyhensarjaa ja ainakin minun allani tämä on kestänyt oikein hyvin. Avaan rullalla yläselän (ruks, raks, poks) melkein joka arkipäivä ja välillä rullailen auki myös reisiä eri puolilta. Au. Au. Au.


Kohokuvioinen rullailuputki 17€


Tätä vaaleanpunaista miniputkiloa en melkein raaskinut ostaa, mutta väri ja muoto houkuttelivat lopulta liikaa ;) Tämä on edellistä kovempaa (vaahto)muovia ja tässä on nystyröitä! Ihan killeri väline erityisesti pohkeiden ja pakaroiden avaamiseen. Ei paljon naurata, kun tällä rullaillee.


Kuminen ja joustava piikkipallo 3€



Tätä käytän jalkapohjien hierontaan, silloin kun en halua kiusata itseäni tennispallolla. On myös ihan mielettömän ihanan tuntuista, kun tämän laittaa seinän ja hartioiden väliin ja antaa pallon hoitaa hieromisen. Toimii myös ihanasti kallonpohjan hieronnassa seinän avittamana. Tämä on usein palkintoni siitä, että kestin ilkeän nystyräputken käsittelyn.


Spotify




Tunnelmallinen musiikki ja kehonhuolto on aika kiva yhdistelmä. Jos venyttely tuntuu tylsältä, niin itsensä voi huijata sen pariin laittamalla pari rauhallista lempibiisiä taustalle soimaan. Olen itse tällä hetkellä tykästynyt Femme Fatale - nimiseen soittolistaan. Ihania, vahvoja naisartisteja - niistä saavat arkielämän ihanat ja vahvat naisetkin ammentaa energiaa :)


Miten te huollatte kehoanne? Päivittäin vai pakon edessä? Onko teidän helppoa vai vaikeaa motivoida itseänne kehonhuollon pariin? Onko teillä jotain hyviksi havaittuja kehonhuoltovälineitä käytössä? :)

16. marraskuuta 2014

Hyvinvointipäivä ja nerokas kotitreenivinkki

Olin eilen aamusta alkuiltaan yksin kotona ja päätin hemmotella itseäni, pitää hyvinvointipäivän. En voinut lähteä kauaksi kotoa, koska päivystin yhtä työjuttua, mutta tämä "rajoitus" kääntyikin lopulta vapaudeksi. Ei tarvinnut lähteä hötkyämään minnekään, vaan sai ihan luvan kanssa olla kotona ja rakentaa siellä oman hyvän päivän. 

Heräilin hitaasti, luin muutamat blogijutut ja kömmin vihdoin ylös sängystä valmistamaan aamupalaa. Olen vähentänyt ruisleivän syöntiä arkisin sen potentiaalisten vatsavaikutusten takia, mutta viikonloppuisin herkuttelen kasaamalla ruisleivän päälle juustoa ja pinon kasviksia. Eilen söin lisäksi jugurttia mustikoilla ja leseillä, ja join tuoretta, mehulingolla vamistamaani hedelmämehua. Päälle vielä kuppi kahvia pienellä maitotilkalla, ja selailuun tuorein Voi hyvin - lehti (lempparini!). Minun ihana aamupalani, täydellinen <3

Aamupalahetki <3

Parin kuukauden takainen mehulinkohankinta on lyömätön!

Valmis vitamiinipommi.

Ennen päivystysvuoron alkua vedin lenkkivaatteet päälle, koska halusin nähdä hetken päivänvaloa. En voisi kuvitella viikonloppupäivää ilman jonkinlaista liikuntahetkeä, olkoon se sitten lenkkiä, jumppaa tai joogaa. Liikunta on ainakin minulla aivan ehdottoman tärkeä rakennusaine hymylle ja hyvälle ololle.  Kävelin ylämäet ja hölkkäsin alamäet, ja vähän tasaistakin. Olin ulkona vain puoli tuntia, mutta kotiin palasi aivan uusi nainen punaisine poskineen.

Uudet säärystimet testissä!

Liekö runsasta aamupalaa kiittäminen, mutta lyhyen lenkin jälkeen olin täynnä energiaa ja päätin tehdä vielä lihaskuntotreenin. Ja nyt kuulolla kaikki te, joilla on vaikeuksia motivoida itseänne tekemään kotitreenejä (minulla ainakin!). Itse en syty kotitreeneistä kahdesta syystä: a) ne ovat yllätyksettömiä ja b) on todella helppoa jättää sarjat tai koko treeni kesken, kun kukaan ei ole tsemppaamassa.

Kovin usein tämä kuula seisoo hylättynä ja yksinäisenä nurkassa.

Ihmettelen miten minulla on mennyt näin pitkään ennen kuin löysin sen. Maailman nerokkaimman kotitreenimotivaattorin. Korttipakan. Ideana on lyhykäisyydessään se, että jokaiselle korttipakan maalle keksitään joku kokonaisvaltainen treeniliike. Itse valitsin eilen 1) etuheilautuksen kahvakuulalla, 2) etunojapunnerruksen, 3) lankun, sekä 4) syväkyykyn kahvakuulalla. Lisäksi jokerina linkkuveitset. (* Korttipakkatreeniin löysin idean Ava Training - blogista).


Sitten kuusi pelikorttia pöydälle alaspäin ja niitä kääntämään esiin yksi kerrallaan ja tekemään mitä kortti käskee. Jos kortissa oli risti 9, tein yhdeksän etunojapunnerrusta. Jos pata 7, niin lankutin 70 sekuntia. (Voin kertoa, että pata akka oli paha akka: 2 minuuttia lankkua, ei armoa.) Etuheilautuksissa tuplasin aina kortin silmäluvun, koska minulla on kotona vain 12 kilon kahvakuula. Ideana on siis kääntää kuusi korttia peräkkäin ja sitten pitää 1-2 minuutin lepotauko ennen seuraavaa kierrosta. Itse tein kierroksia eilen neljä ja aikaa meni puoli tuntia. Jos haluaa lisää haastetta, voi kierroksen korttien määrää kasvattaa vaikka kymmeneen.

Tilanne ensimmäisen treenikierroksen alussa. Piece of cake - vain 5 kyykkyä! 

Kuuden kortin jälkeen jo vähän puuskututti.

Toinen kierros katkaisi kamelin selän. Nuo padat ovat lankkua. Note to self: opettele sekoittamaan korttipaikka!

Oli niin älyttömän kivaa, että olisin hyvin voinut treenata lisääkin! Yhtäkkiä kotitreenistä tulikin yllätyksellistä ja jännittävää, kun ei tiennyt mitä on tulossa seuraavaksi. Oli myös jotenkin helpompaa motivoitua tekemään sarja loppuun, kun se käsky tuli kortilta, eikä vain omasta päästä tyyliin; teen kymmenen jos jaksan. Laskin treenin lopussa, paljonko kutakin liikettä tuli tehtyä, ja eihän tuo ihan normaalilta koti-lusmu-treeniltä nyt näytä! 

Olisinko saanut näin paljon toistoja kotona ilman korttipakkaa? Hell no.

Treenin jälkeen hoidin alta pakollisen pahan eli imuroinnin, minkä jälkeen sytytin parit tunnelmakynttilät ja kävin suihkussa. Lounaaksi linssi-porkkana-kookosmuhennosta ja sängylle hurisevan kissan viereen lueskelemaan. Alkuillasta intouduin vielä tekemään tunnin mittaisen joogatreenin Yoogaissa. Jooga on minulle nykyisin asia, jonka pariin minun ei tarvitse motivoida itseäni mitenkään. Pikemminkin täytyy pidätellä itseäni, etten joogaisi ihan joka päivä. Saan joogasta niin perustavanlaatuisen hyvän ja rauhallisen olon, että ihme olisi, jos sen pariin en haluaisi palata yhä vain uudestaan.

Joogastudio kotona :)

Tähän päättyi hyvinvointipäivän fyysiset aktiviteetit, ja loppuillan löhösin sohvalla kotiutuneen miehen kanssa, välillä kävin kuuntelemassa muutaman lempibiisin Spotifysta ja join kaksi siideriä. Nukahdin kuin tukki ennen puoltayötä, kiitollisena mahtavasta päivästä. 

Pidättekö te koskaan tietoisesti hyvinvointi- tai hemmottelupäiviä yksin tai kavereiden kanssa? Minkälaisia juttuja siihen kuuluu? Oletteko kuulleet aiemmin korttipakkatreenistä? Voisiko se toimia teilläkin? :)

14. marraskuuta 2014

Kuka, muka?

En olisi kirjoittanut tätä blogia enää pitkiin aikoihin, jos te siellä ruutujen toisella puolella olevat ihmiset ette olisi löytäneet tänne. Blogi ei ole minulle mikään päiväkirja, jota kirjoittaisin, vaikka kukaan ei lukisi tai kommentoisi. Toki kirjoittelen niistä aihepiireistä, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista minulla on mielipiteitä, mutta en kirjoita vain itselleni. Kirjoitan teille ja minulla on sellainen salainen haave, että ehkäpä joku siellä jossain saisi teksteistäni voimaa, iloa tai ideoita myös omaan elämäänsä, edes sellaisessa pienessä mittakaavassa. Löytäisi parempaa oloa olemalla itselleen armollinen ja näkemällä hyvää myös tavanomaisuudessa. 

Olen tosi iloinen aina kun blogiini liittyy uusia lukijoita, mutta toisaalta kasvava lukijamäärä saa minut pohtimaan entistä tarkemmin minkälaisista asioista haluan netissä kirjoittaa. Monen bloggaajan tavoin jaan täällä blogissa vain pienen palan elämästäni, vaikka joistakin asioista saatan kirjoitella aika avoimestikin. Välillä mietin bloggaamisen suuntaa ja tarkoitusta, sillä blogi ei ole minulle väline minkään aineellisen asian saavuttamiseksi. Kirjoitan tavallisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet hyvinvoinnin monista ulottuvuuksista, niistä henkisistäkin. Kirjoitan, jotta kuulisin mitä te siellä ruutujen takana ajattelette, miten liikuntaan ja hyvinvointiin suhtaudutte.

Blogi sai alkunsa vuoden 2013 alussa, joten on-off tarinointia on takana pian kaksi vuotta. Osa teistä on ollut matkassa miltei alusta asti, osa taas hypännyt mukaan myöhemmin. Monenmoista on tullut pohdiskeltua, mutta itseäni en ole vielä haastatellut ;) Tässä siis hieman faktoja naisesta Parempia polkuja - blogin takana. Mukavaa kun olette mukana!

Ikä? 31

Marital status? Avoliitossa. Saman katon alla asuu myös 9,5-vuotias maatiaiskissa Svea (a.k.a Haju).

Koulutus? KTM

Paras saavutus koulussa? Ällä äidinkielessä. Muita voi päntätä ulkoa, äikässä pitää ajatella (ja no, opetella vähän pilkkusääntöjä ja muistaa, että ainetta ei pidä koskaan aloittaa lauseella "jo muinaiset roomalaiset...").

Työ? IT-alalla

Paras työmuisto? Neljän kuukauden työkomennus kansainvälisellä porukalla New Yorkin kupeessa. Paljon työtä, naurua, dartsia ja Manhattania <3

Minä ja työkaveri Central Park Zoossa kera apinoiden. Kovaa oli työnteko tuolloin ;)


Travel much? Aina kun vain mahdollista! Olen ollut vaihtarina Uudessa-Seelannissa ja Tshekissä sekä lyhyet työpätkät USA:ssa ja Hollannissa. Eksoottisimpia matkakohteita ovat olleet Kuuba, Tansania, Fiji, Tonga ja Kambodza. 

Fiji. Parhaat snorklausrannat ja riippukeinut koskaan. Ahh.

Lempiliikuntaa? Vaihtelee! Juuri nyt BodyJam, hatha- ja flow-joogat sekä korkeasykkeiset salitreenit Hannan kanssa. Pyrin liikkumaan aktiivisesti noin 4 -7 tuntia viikossa, se riittää minulle juuri nyt oikein hyvin.

Parhaat liikuntamuistot? 10 kilometrin juoksut Forssassa ja Midnight Runissa silloin, kun mahdottomasta tuli mahdollista. 120 minuutin Sh'Jam- tanssitunti. Melkein kaikki muutkin tanssitunnit. Ne monet joogat, kun on tullut niin hyvä mieli, ettei osaa edes selittää. Geokätköilyretket.

No teetkö vapaa-ajalla muuta kuin liikut ja bloggaat? No joskus ;) Luen, sillä kuulun neljän naisen kirjapiiriin. Katson dokumentteja ja sarjoja. Opetan kissalle temppuja (hullu kissanainen). Leivon raakakakkuja. Kokeilen uusia ruokaohjeita. Syön aika paljon. Nauran usein, sillä nauru kupli minussa aina valmiina nousemaan pintaan. En ainakaan siivoa. Olen. Sekin on välillä sallittua.



Parhaat ruoka-asiat? Avokado, mustikat, tuore lohi, papumuhennokset, inkivääri ja bataatti.

Kerro jotain, mitä et ole kertonut blogissa aiemmin. Värjäsin teini-ikäisenä hiukseni kirkkaan violetiksi. Kirjoitin nuorempana runoja nettiin. Haluaisin ostaa suurimman osan vaatteistani kirpputorilta, muokata niitä ompelemalla (en osaa ommella) ja pukeutua persoonallisesti. Haluaisin ohjata ryhmäliikuntatunnin (kyllä :D).

Elämän tarkoitus? Etsiä sitä ja tuntea paljon siinä aikana. Olla onnellinen. Elää tässä ja nyt.

Ajankohtainen mietelause? Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Kannattaa kuunnella.

Olisi tosi kivaa kuulla, ketä te siellä olette ja miten löysitte tänne :) Minkälaisia juttuja haluaisitte täältä blogista lukea? Enemmän liikuntaa, henkisen puolen hihhulointia, ruokaa, vai jatkanko samalla spontaanilla linjalla? :) Otan tosi mielelläni postausideoita vastaan, jos jollakulla sellaisia sattuu juolahtamaan mieleen.

10. marraskuuta 2014

11 syytä hullaantua marraskuusta

Eräs tuttavani sanoi vihaavansa marraskuuta. Aika voimakas sanavalinta, mutta en usko hänen olevan tunteensa kanssa yksin. Marraskuu. Pimeä ja kohmeinen. Marraskuussa on erityisen helppoa vaipua talvihorrokseen, koska valoa ei enää juurikaan ole (ei ainakaan meille 8 - 16 - ihmisille) ja lunta on vähän, jos sitäkään. Minulle marraskuu ei ole kuukausista vaikein, vaan horrostila laskeutuu päälleni yleensä vasta tammi-helmikuussa. Silti tunnen väsymyksen lisääntyvän jo nyt, sillä valoa on aivan liian vähän.

Elämä tapahtuu kuitenkin juuri nyt, enkä millään haluaisi viettää joka vuosi kolmea kuukautta usvaisessa koomatilassa. Jos inhoaa joka ikisenä elämänsä vuonna kolmea kuukautta, menee 85-ikävuoden mittaisesta elämästä 21 vuotta vihatessa. Siinäpä meille matikkaa. Voisikohan tuosta synkkyydestä nipistää edes vähäsen ja kokeilla löytää hyvää myös marraskuusta? 



Tässä muutamia syitä, joiden vuoksi marraskuu, tuo kollektiivisen potutuksemme kohde, onkin oikeasti kuukausien aatelia:

1. Lätäköihin tulee se kiva rikkoutuva jääpeite, jonka päälle voi mennä kävelemään aikuisenakin. (lätäköissä hyppiminen herättää paljon enemmän huomiota).

2. Appelsiinikausi lähestyy ja niistä voi puristaa tuoremehua. Mehun voi laittaa viinilasiin ja kuvitella siemailevansa sitä turkoosin meren rannalla. Pieni itsepetos on marraskuussa hyväksyttävää ja aurinko tulee vähintäänkin ajatuksiin.

3. Kerrostaloasunnoissa on kerrankin juuri sopiva lämpötila. Ei enää öitä hikilammikoissa! On ihanaa, kun saa nukkua peiton alla.

4. Ulkona naamaa ei vielä palele, vaikka ilma onkin mukavan raikasta.

5. Voi sytyttää olohuoneen täyteen kynttilöitä ja laittaa Spotifystä soimaan kaikkien aikojen lempibiisit.

6. Voi mennä ulos marrasviimassa ja herättää vastaantulijoissa syvää hämmennystä hymyilemällä.

7. On aikaa kokeilla keittiön laatikoihin kertyneitä ruokaohjeita, kun koko ajan ei tarvitse olla ulkona piknikillä tai muuten vain hyperaktiivinen kesäihminen, jonka mielestä kärpäsetkin ovat parasta kesässä.

8. Välikausitakki! Aina liian kuuma tai kylmä. Paitsi marraskuussa, hurraa!

Tällaisen välikausitakin ostin Barcelonasta. Onneksi on marraskuu, niin saan pitää sitä joka päivä :-)

9. Jos käy vain kerran vuodessa museossa, kannattaa se ehdottomasti tehdä marraskuussa. Voi käydä modernin taiteen museossa ihmettelemässä, että onko vihreä ympyrä valkealla paperilla oikeasti taidetta ja samalla todeta, että osasi itse tehdä samanlaisen jo 3-vuotiaana.

10. Voi käydä kahvilassa kaakaolla, koska mukana tulee se vaahtokarkki.

11. Marraskuussa voi joogata tai venytellä kynttilänvalossa, oman kodin lämmössä, kun ulkona vihmoo räntää. Jotkut maksavat suuria summia päästäkseen kokemaan hiljaisuuden. Me voimme pysähtyä myös kotona, ilmaiseksi. Marraskuussa, jos joskus, saa lopettaa suorittamisen ja olla vain.

Tämä on minun marraskuuni perusnäkymää. Kehonhuoltoa tai joogaa omassa rauhassa :)

Marraskuu, hitti vai huti? Väsyttekö te marraskuussa vai jaksatteko samalla energialla eteenpäin? Miten marraskuusta voisi tehdä mukavamman? 

7. marraskuuta 2014

BodyBalancea avaruudessa ja Spinning-pyörällä läpi universumin

Pari viikkoa sitten Barcelonassa pääsin tapasherkuttelujen ohessa myös hieman hikoilemaan LesMillsin "the Project" - tapahtumaan. Meren rantaan, Port Olimpiciin, oli tuotu iso laatikko, jonka uumenissa jumppapirkot- ja petterit kokivat ja näkivät jotain uutta. "Ladies and gentlemen, welcome... to the project", kuului kohtalokkaasti kaiuttimista hetki ennen kuin meidät päästettiin pimeän laatikon syövereihin.



Huoneen kolmelle seinälle oli viritetty valkokangas, muuten oli ihan pimeää. Sillä hetkellä, kun musiikki jyrähti käyntiin, ilmestyi seinille liikkuvaa kuvaa. Sitten mentiin. Osallistuin kolmeen jumppaan, joista RPM oli ainoa, missä keskityttiin yhteen lajiin koko puolituntisen ajan. Loput kaksi tuntia jakautuivat 2 x 15 minuutin pätkiin, eli hyvin pikaiset olivat maistiaiset. Tässä kuitenkin hieman tuntien tunnelmia!



RPM (Spinning) 30 minuuttia
Pyörät olivat niin lähekkäin, että suomalaisittain reviiritietoista daamia melkein hirvitti. Tämä oli toki kätevää niiden kappaleiden aikana, jolloin pyöräilijöiden piti laittaa käsivarret toistensa harteille ja muodostaa pitkä pyöräilijäketju ennen "kisan alkua". (Kyllä, kädet levälleen ja hikinen espanjalainen tiukasti molempiin kainaloihin.) Ohjaajat polkivat eturivissä, eli perinteistä naamatusten asetelmaa ei tällä tunnilla ollut. Meno tunnilla oli villi! En tiedä johtuiko ohjaajista, videokuvasta vai espanjalaisista, mutta ihmiset olivat äänekkäitä ja sanoisinko, että liekeissä. Vislausta, huudahtelua, yläfemmoja. Itse en tietenkään ymmärtänyt miksi milloinkin huudettiin, mutta heittäydyin mukaan ja huusin mukana silti. Kevyesti outo fiilis!

Videokuva oli animoitua / graaffista avaruusmaisemaa. Välillä "lennettiin" pyörillä avaruudessa kohti aurinkoa, välillä liidettiin veden päällä osana isoa lintuparvea. Huoneen vasemmalla ja oikealla seinustalla oli kuvaa lentävistä linnuista, ja me lensimme siinä parven mukana. (Hmm, kuulostaako tämä näin kirjoitettuna *hippusen* oudolta? :D). Hurjimmat kokemukset olivat kuitenkin ne, missä otettiin ajokisoja futuristisissa avaruuskaupungeissa. Kun tuli ylämäki, niin edessämme häämötti todella jyrkkä "tie", jota pitkin poljimme ylöspäin. Jos tie kääntyi, niin me käännyimme mukana, pyörän puolelta toiselle heiluen. Välillä oli pakko katsoa vähän aikaa maahan, sillä ruudulla tapahtui niin paljon, että alkoi vähän huimata ja tulla epätodellinen olo. Kokonaisuudessaan tunti oli kuitenkin paras näistä kaikista ja syttyi kipinä mennä kokeilemaan CinemaCyclingiä!

Valmistautumassa pyöräilymatkalle!


BodyCombat, 15 minuuttia
Combatissa ideana oli taistella erilaisia avaruusörkkejä vastaan ja tuhota niitä lyömällä ja potkimalla. Ruudulle heijastettiin 80 - luvun tietokonepeliä muistuttavaa kuvaa ja minähän huiskin minkä kerkesin. Minulle jäi kuitenkin tunne, että tämän combat-osuuden olisi voinut toteuttaa paljon paremminkin. Kuva oli pikselimäistä, eivätkä avaruusörkit mielestäni räjähdelleet oikeaan aikaan musiikkiin nähden. Ideana tämä oli kuitenkin kiva, ja toivon, että konsepti kehittyy vielä. 


BodyJam, 15 minuuttia
Tiedätte ehkä, että BodyJam on suosikkituntini kaikista. Minä tiedän myös, että 15 minuuttia on jamille ihan liian lyhyt aika, mutta menkööt nyt sitten tämän kerran Barcelonassa ;) Jamissa valkokankaalla ei ollut sen kummempaa tarinaa, vaan lähinnä erilaisia graaffisia kuvioita ja valokiekuroita. Tunnelma oli kuin yökerhossa! Mitä nyt drinkin sijaan kädessä oli hikipyyhe ja jalassa jumppahousut. Välillä seinälle heijastui tanssijanaisen varjokuva, mikä tuntui kyllä vähän hassulta, mutta huomasin, että tuon varjokuvan liikkeet oli helpompi hahmottaa ja omaksua kuin ohjaajaihmisten. BodyJam oli tällä tavalla nautittuna jotenkin psykedeelistä, sellaista flow'ta ja ilotulitusta, etten osaa siitä oikeastaan enempää kertoa. Tykkäsin, koska se oli BodyJam <3


BodyBalance, 15 minuuttia
Päivän viimeinen vartti. Kankaalle heijastuu kuvaa punertavasta auringonlaskusta. Pilvet lipuvat taivaalla hitaasti, tuolla lentää lintuparvi. Näihin maisemiin taipuvat soturit ja ottavat vastaan pehmeät tai chi - liikkeet. Aurinkotervehdykset teimme vuoren huipulla. Kappaleen alussa oli hämärää, mutta vähitellen aurinko nousi ja valon määrä lisääntyi. Aurinkotervehdys, kirjaimellisesti. Lopussa istuimme risti-istunnassa, avaruudessa leijaillen, ja katsoimme miten ohitsemme lipui ensin planeetta Maa ja vähitellen muitakin taivaankappaleita. 





BodyBalance oli tunneista visuaalisesti hienoin, mutta herätti minussa myös hieman ristiriitaisia tunteita. Minulle joogat ja balancet ovat hetkiä hiljentymiselle. Hetkiä, jolloin saa kääntää hetkeksi katseen maailmasta omaan itseen. Tyhjentää mielen kaikista ärsykkeistä. Vaikka Balance-tunti oli todella hienosti toteutettu, mietin samalla, että tarvitsemmeko me ihmiset todellakin koko ajan enemmän ja lisää? Eikö meille enää riitä oman kehon ääriviivojen tiedostaminen ja musiikki, pitääkö tähänkin tuoda mukaan viihdettä ja visuaalisuutta? Tai ehkä olen vain niitä ihmisiä, joille vanha tapa tehdä asioita on aina parempi? Niin että lankapuhelin ja Melrose Place takaisin nyt äkkiä ;)


Tämä hetki oli aika hieno.

Miltä nämä tunnit teistä kuulostavat? :) Menisittekö, jos olisi mahdollisuus, vai tykkäisittekö enemmän nykyisistä tunneista? Tarvitsemmeko koko ajan uusia liikuntainnovaatioita, jotta pysyisimme motivoituneina vai ovatko nämä vain liikuntayritysten kikkoja yrittää saada lisää asiakkaita? Liikuntaa ja liikkuvaa kuvaa, huippua vai humpuukia? :)

Ps. Ihan asiaan liittymättä haluaisin suositella tähän marraskuun pimeyden keskelle kahta aurinkoista matkablogia: 1) Miika, Gia ja heidän alle kouluikäinen tyttärensä ovat ottaneet irtioton arjesta ja ovat aivan suuren matkansa alussa, ensimmäisellä etapillaan kohti Nepalia. (Kurkkaa blogi täältä). 2) Irtiotto - blogissa puolestaan Maija ja Ana ovat lähteneet puoleksi vuodeksi maailmalle. Takana on 3 viikkoa Sri Lankalla, ja tällä hetkellä ollaan Malediiveilla. Ihanaa nojatuolimatkailua! (Kurkkaa blogi täältä).
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...