30. syyskuuta 2014

Huoltamaton selkä on kehon(i) tikittävä aikapommi

Se, että liikkuu paljon, tai edes kohtuullisesti, ei taida olla tae siitä, että ryhti pysyy hyvänä ja selkäalue kivuttomana. Jos treenaa kovaa salilla (tai ei ollenkaan) ja istuu työkseen koneella, on todennäköistä, että jossain vaiheessa ryhti alkaa painua kasaan ja hartiat kipuilla. Aihe on ollut normaalia akuutimpana mielessäni taas viime päivinä, sillä hartiani jumahtivat lauantain leuanvetotreeneissä niin, että pään kääntäminen oli parin päivän ajan aikamoista tuskaa.

Varmasti geeneilläkin on merkitystä, mutta väitän, että ainakin omalla kohdallani tilanne on huonontunut vuosien myötä. En muista parikymppisenä huoltaneeni kehoani juuri ollenkaan, mutta eipä mitään kipujakaan silloin ollut. Nyt tilanne on toinen. Vuodet IT-alalla, koneen eteen milloin missäkin neukkarissa lysähtäneenä, ovat tehneet tehtävänsä. Yläselkäni jumittaa ja kipuilee säännöllisesti ja rintalihakseni ovat todella kireät. Siis niin kireät, että en ole välillä meinannut saada käsiä liitettyä yhteen selkäni takana. Ensimmäinen vaihe muodonmuutoksessa kohti Notre Damen kellonsoittajaa, check.

Kesäjoogaa <3

Aika ajoin tilanne on kärjistynyt jopa niin, että en ole pystynyt kunnolla kääntämään päätäni tai nukkumaan ilman särkylääkettä. On harmillista, että niska-hartiakivut ovat viikottaisia, välillä tuntuu jopa että kroonisia, vaikka nykyisin olen huoltotoimien suhteen paljon ahkerampi kuin koskaan ennen olen ollut. Rullailen yläselän auki miltei joka ilta (taivaallista) ja venyttelenkin pari kertaa viikossa.

Jooga on helpottanut tilannetta hieman, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Samalla minusta myös tuntuu, että mitä enemmän keholleni annan, sitä enemmän se minulta vaatii. Kehostani tulee koko ajan "ahneempi" kehonhuollolle ja pienikin laiminlyönti johtaa kivuliaisiin hartiajumeihin. Paradoksaalista on se, että erityisesti kuntosaliharjoittelu jumittaa yläkroppani todella helposti. Sen, minkä pitäisi tehdä hyvää, tekeekin juuri päinvastaista. Enkö siis sittenkään tee tarpeeksi kehoni hyväksi? Vai teenkö vääränlaisia asioita? Ainakin työpäivissäni on paljon petrattavaa. Istun tuntikaupalla huonoissa asennoissa, ja varta vasten hankittu jumppakeppi hoitaa nykyään vaateripustimen virkaa! On muuten ihan mahtava väline ulkovaatteiden kuivaamiseen toimisto-olosuhteissa ;)

Yhteiset kehonhuoltohetket kissan kanssa <3

Kesällä pahimpaan kipuiluaikaan etsin netistä venyttelyvideoita, ja eniten tykästyin näihin Jen Hilmanin rauhallisiin ja maanläheisiin ohjeisiin. Aivan yksinkertaisia liikkeitä, joita jokainen pystyy tekemään oman liikkuvuutensa puitteissa, ja jotka tekevät jumiselle ihmiselle niin hyvää, että kyynel ei ole kaukana.

En tiedä onko kukaan näissä asioissa kaukaa viisas, mutta jos joku siellä on minua fiksumpi, niin kokeilkaa ihmeessä näitä! Olosta tulee hyvä ja pehmeä, ja ylävartalo aukeaa vähitellen siihen asentoon, mihin se on tarkoitettukin. Niin pieni vaiva, mutta samalla niin suuri mahdollisuus voida paremmin. Ps. Näitä voi klikata kohtuullisen epäilyttävistä still-kuvista huolimatta ;D


 
Ja tässä vielä sama linkkinä, jos et saa tästä videota auki.


Ja sama linkkinä, jos video temppuilee.

Onko siellä ruutujen takana muita, jotka taistelevat niska-hartiaseudun ongelmien kanssa? Miten ylläpidätte selkäalueen liikkuvuutta ja hyvinvointia, vai pysyykö se teillä kunnossa perustreenillä? Oletteko huomanneet, että kehonne olisi tullut iän myötä "persommaksi" kehonhuololle? 

Tällä viikolla aion itse satsata kehonhuoltoon erityisen paljon ja pitää treenit kevyinä. Myös kaltaiseni perusjumppaaja tarvitsee välillä kevyempiä viikkoja, jolloin keho saa kunnolla aikaa palautua. Tänään kävin BodyBalancessa kuuntelemassa sisäistä ahhhhh-ääntäni (= ääni pääni sisällä jokaisen venytyksen aikana) ja tulevina päivinä joogailen (ja tanssin, ihan vain vähän).

25. syyskuuta 2014

Onnellisuus on priorisointikysymys ja muita 30 v. naisen oivalluksia elämästä

Käsi ylös, jos et tavoittele elämääsi onnellisuutta. Niinpä. Jokainen meistä haluaa varmasti pohjimmiltaan olla onnellinen tai vähintään tyytyväinen elämäänsä. Niin minäkin.

Tietyllä tavalla vieroksun onnellisuusvinkkejään julistavia ihmisiä, koska jokaisen polku onnelliseen elämään on erilainen. Jos osaisin kirjoittaa onnellisuuden universaalit säännöt yhteen blogipostaukseen, olisin varmaan aika rikas bloggaaja. Toisaalta minusta itsestäni on mukavaa välillä lukea muiden ihmisten oivalluksia onnellisuudesta, sillä osaan niistä voin samaistua ja osa saa pohtimaan asioita uudesta näkövinkkelistä. Siispä silläkin uhalla, että olen nyt se ärsyttävä onnellisuusvinkkejään julistava ihminen, kirjaan ylös muutaman oivalluksen oman matkani varrelta. En itsekään osaa elää näiden periaatteiden mukaan joka hetki, tai edes viikko, mutta ainakin useimmiten yritän :)

1. Onnellisuus on priorisointikysymys
Minusta tuntui pitkään, että elämä on pelkkää työtä, ja että en ehdi tehdä niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ongelma oli se, että halusin aivan liikaa kaikkea. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että minun ei tarvitse tehdä arjessa kaikkea mahdollista (kuten osallistua lampunvarjostinkurssille, opetella soittamaan kitaraa, juosta, katsoa elokuvia, kirjoittaa, lukea, joogata, osallistua näytelmäkerhoon, laulaa kuorossa jne), vaan voin valita kuhunkin elämänvaiheeseen muutaman hyvänolon jutun, joihin keskityn. Valitsin lukemisen (ja lukupiirin), jumpat, joogan, ruuanlaiton ja bloggaamisen, ja kas, yhtäkkiä huomaankin tekeväni vapaa-ajalla juuri niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ehkä ensi keväänä osallistun sille lampunvarjostinkurssille, jos siltä tuntuu, mutta minun ei tarvitse tehdä kaikkea yhtä aikaa. Onnellisuus on priorisointikysymys.



2. Onnellisuus asuu hetkissä
Ekstaattinen onnellisuus ei ole pysyvä olotila, sillä ihminen on väistämättä välillä väsynyt, surullinen tai stressaantunut. Onnellisuuden määrää voi kuitenkin lisätä, jos hyväksyy sen, että onnellisuus ei vaadi aina seurakseen kynttiläillallisia, maailmanympärimatkoja tai uusien kokemusten valtamerta. Onnellisuus asuu pienissä hetkissä arkisenkin elämän keskellä: kehräävässä kissassa, hyvässä ruuassa, puiden välistä siivilöityvässä auringonvalossa. Onnellisuutta tulee, jos avaa silmät elämän pienille hetkille ja tarttuu niihin.


3. Kaikki eivät tykkää sinusta ja se on ihan OK.
Erityisesti nuorempana koin vahvaa tarvetta miellyttää jokaista kohtaamaani ihmistä niin ulkonäöllisesti kuin luonteenikin puolesta. Arvatkaa onnistuinko ja väsyykö ihminen, jos yrittää tavoitella jokaikisen kohtaamansa ihmisen hyväksyntää. Ikä on tuonut armollisuutta erityisesti ulkonäön suhteen, mutta luonnejutun kanssa työskentelen vielä. Olen kuitenkin oppimassa, että olin sitten miten kaunis, hauska, älykäs ja herttainen hyvänsä (mitä kaikkea ilman muuta olen :D), niin tulen aina kohtaamaan ihmisiä, jotka käyttäytyvät minua kohtaan töykeästi tai välinpitämättömästi. Ehkä he eivät tykkää minusta tai ehkä heillä onkin juuri sillä hetkellä vain aivan hirveä nälkä. On uuvuttavaa yrittää tulkita omaa arvoaan jokaisen vastaantulijan katseesta. Sinä olet arvokas ilman vieraiden ihmisten hyväksyntääkin.



4. Epäonnistuminen on alku. Älä pelkää sitä niin hervottoman paljon.
Vaikka olen tehnyt elämässäni paljon asioita, joita olen halunnut, olen jättänyt paljon myös tekemättä. Pääasiassa siksi, että pelkään epäonnistuvani. Epäonnistumisen pelko on varmasti yksi suurimmista (ja inhimillisimmistä) esteistä ihmisen ja hänen unelmiensa välissä. On helpompaa jäädä siihen tuttuun, vaikka hieman ikäväänkin, kuin ottaa riski, kokeilla uutta ja ehkä epäonnistua. Tässä minullakin on todella paljon opittavaa. Olen oppinut armollisuuden, tulisiko seuraavaksi rohkeus?


5. Aina ei tarvitse kehittyä
Tämä on ehdottomasti yksi ihanimmista oivalluksistani. Luulen, että olen saanut sen alunperin joogasta, mutta laajentanut sitä vähitellen muihinkin elämän osa-alueisiin sopivissa määrin. On vapauttavaa todeta, että minun ei tarvitse tulla koko ajan paremmaksi jossakin, vaan voin tehdä tiettyjä asioita vain koska nautin niistä. Esimerkiksi joogassa minulle riittää oikein hyvin se ihana läsnäolon ja lämmön tunne, eikä minun tarvitse tulla fyysisesti yhtään paremmaksi tai notkeammaksi nauttiakseni siitä. Tavoitteet tekevät hyvää ja ajavat ihmistä elämässä eteenpäin, mutta aina ja kaikessa ei tarvitse kehittyä. Välillä voi vain tehdä, olla ja nauttia. Tarpeellista, mutta ei aina niin helppoa tässä suorituskeskeisessä maailmassa, jossa vertaamme itseämme muihin ja haluamme aina vain lisää.


6. Älä yritä tavoitella onnellisuutta
Joku viisas on joskus sanonut, että "Kysy itseltäsi oletko onnellinen ja lakkaat olemasta." Olen vähitellen alkanut olla samaa mieltä. Jos onnellisuuden tavoittelusta ja oman navan kaivelusta tulee elämän keskipiste, ei rennolle läsnäololle ja tyytyväiselle olotilalle jää tilaa. Aina löytyy jotain, mikä voisi olla toisin ja jossitellaan, että sitten kyllä olisin onnellinen, jos... [olisin laihempi], [minulla olisi romanttisempi mies], [saisin tehdä työtä, joka ei tunnu työltä]. Mitäpä jos onnellisuutta on kuitenkin riittävästi täällä jo nyt, eikä aivan koko elämää tarvitsisi tuhlata sen odottamiseen?


Tällaista kevyttä torstaipohdiskelua siis tänään :) Ei taida olla sopivampaa jatkoa tälle illalle, kuin edessä häämöttävä hatha-jooga ja sauna sen jälkeen.

Minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuusoivallukset herättivät? Puhuttelivatko vai ärsyttivätkö? Oletteko tehneet saman- tai omantyylisiä oivalluksia? :)

22. syyskuuta 2014

Uunibataatti ja pari muuta ruokaideaa syksyyn

Totuushan on, että tässä maailmassa ei ole kovin montaa ihanampaa asiaa kuin hyvä ja ravitseva ruoka. Jos herkulliseen ateriaan vielä yhdistää hyvän seuran, ja silloin tällöin ehkä lasillisen viiniä (optional), ei paljon enempää voi elämältä juuri sillä hetkellä pyytää. 

Lauantaina vietimme ystäväni kanssa tyttöjen päivää liikunnan ja hyvän ruuan merkeissä. Hulluakin hullumpi BodyCombat, sauna, kauppareissu, kokkailu ja lopulta kahden ruokalajin pitkä lounas, joka huipentui venyttelyyn ja hellyydenkipeän rottweilerin rapsutteluun olohuoneen lattialla. Ja kaikki tämä hyvään musiikkin, naurunpurskahduksiin ja jatkuvaan puheensorinaan kiedottuna. Aikalailla parasta, sanoisin. Muistakaa ottaa aikaa ystäville, vaikka elämä olisi miten kiireistä tahansa! Se tekee mielelle ja sielulle kovin hyvää.

Söimme "alkuruuaksi" (joka olisi normioloissa riittänyt kyllä myös pääruuaksi) uunibataattia, josta tuli niin herkullista, että pakko jakaa ohje täällä teidän kanssanne :) Ohje on napattu ja mukautettu Parempaa ruokaa - kirjasta, joka taitaa kyllä olla kaikkien aikojen keittokirjasuosikkini.



Uunibataatti (2 annosta)

1 isohko bataatti
2 tl öljyä
hyppysellinen suolaa

TÄYTE
öljyä
200 g broilerin fileesuikaleita
1-2 valkosipulin kynttä
pala punaista chiliä
mustapippuria
suolaa
50 g (baby)-pinaattia
1 dl juustoraastetta

KASTIKE
1 dl kreikkalaista jugurttia
2rkl hienonnettua timjamia
2 tl limen mehua
suolaa, pippuria, maun mukaan


Pese bataatti ja halkaise pituussuunnassa kahteen osaan. Valuta pinnalle öljyä ja sirottele hieman suolaa. Kypsennä 200-asteisen uunin keskiritilätasolla n.40 minuuttia tai kunnes bataatti on ihanan pehmoinen.

Valmista täyte. Paista broilerinfileet kypsiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli ja lisää joukkoon hienonnetun chilin kanssa. Mausta. Lisää lopuksi joukkoon pinaatinlehdet ja kääntele, kunnes ne kutistuvat. Jaa täyte bataattien päälle ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Laita uuniin, kunnes juustoraaste on sulanut. 

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja tarjoa uunibataattien seurassa. Nauti! Sillä näin helppoa on elämänilon tuunaus uudelle tasolle :-)

Lasissa ON pommacia ;-)

Linkkaan tähän myös muutaman muun herkullisen reseptin, joita olen viime aikoina kokeillut. Ehkä näistä syttyy inspiraatiota teillekin :) Klikkaamalla ruuan nimeä pääset kurkkaamaan ohjetta.


 Tästä on tullut uusi kestosuosikki keittiööni sen ihanan maun ja värin vuoksi. Suosittelen käyttämään hyödyksi kaiken, mitä tässä ohjeessa on mainittu suluissa, esim. valkosipulin ja chilimaustetun tomaattimurskan. 


Nyt on kurpitsa-aika! Ei anneta sen mennä ohi :) Tässä yksi ihana ohje ja lisäksi linkki todella kivaan uuteen blogilöytöön!

Venyttelläkö aioitte? Minä kyllä ihan ajattelin, että rapsuttelisitte minua nyt vähän mahasta.


Olen tällä hetkellä jotenkin kovin tykästynyt itämaisiin makuihin ja tämä keitto vie kielen mennessään tulisen ja makean viettelevällä yhdistelmällä.


Tätä söin tänään! En nyt ihan pistä päätäni pantiksi tämän terveellisyyden puolesta, mutta maku on herrrrkullinen. Ruoka lämmitti ihanasti näin koleana syysiltana :) Arastelin rusinoiden kanssa, mutta ensi kerralla menee ainakin ohjeen mukainen määrä, ellei enemmänkin! Ihania sattumia.

Näistä onnellisista ruoka-aatoksista hiivin kohti omaa sänkyä ja kirjaa, joka on imaissut minut rankkuudestaan huolimatta vahvasti mukaansa. Ei paljon sade haittaa, kun saa lukea lämpimän peiton alla <3

Lauantaina pystyi vielä lukemaan ulkona. Nyt sänky kutsuu :)

Mitä te söitte ruuaksi tänään? Olisi tosi mukavaa saada teiltä myös vinkki tai linkki viime aikojen suosikkireseptiinne :)

14. syyskuuta 2014

Helppo ja herkullinen mustikkaraakakakku

Raakakakut ovat aivan nerokas keksintö, erityisesti meille sokeriaddiktion kanssa painiville ihmisille. Minua ärsyttää sokeri on saatanasta - tyyppiset julistukset (erityisesti, jos tuo saarna kohdistuu hedelmien luonnolliseen sokeriin,murr), mutta toisaalta on siinäkin varmasti totuutensa, että keskiverto ihminen saa ruuasta (piilo)sokeria ihan riittävästi vaikka ei kaataisikaan sitä suuhunsa 400 gramman karkkipussin muodossa. 

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että minulle kohtuuden löytäminen karkin syömisessä on hankalaa. Puoli kiloa karkkia illassa? No problem. Noin yleisesti ruokafilosofiani on rennosti ja kohtuudella, eli en usko totaalisiin kieltoihin tai muutenkaan kovin jyrkkään tai fanaattiseen syömisen tarkkailuun. Lopputulos kun noissa projekteissa on useimmiten (parhaimmillaan) vain väliaikainen tai pahimmillaan jopa orastava syömishäiriö.

Karkin kohdalla jouduin kuitenkin tekemään tällä kertaa poikkeuksen, sillä söin kesällä karkkia sen verran holtittomasti, että napostelusta katosi mukavuusefekti ja tilalle tuli sangen tukkoinen olo. Karkin yltiöpäisessä syömisessä ei muutenkaan ole lopulta kauheasti järkeä, sillä sen makean maun vastaparina ei kehon käytettäväksi tule yhden ainoaa hyvää ravintoainetta. 

Rakkakakku on myös silmänruokaa parhaimmillaan ;)

Raakakakun nerokkuus piilee juurikin siinä, että jokaisen herkullisen suupalan mukana keho saa käyttöönsä hyödyllisiä ravintoaineita; sellaisia pikkujuttuja, joita mm. pähkinät ja marjat sisältävät. Raakakakun syömisestä tulee hyvä mieli! Mitään laihdutusruokaahan raakakakut eivät kuitenkaan ole, sillä niiden energiapitoisuus on pähkinöiden ansiosta todella korkea. Toisaalta kakku on sen verran tuhtia tavaraa, että aivan valtavaa määrää tuskin pystyy kerralla syömään. Kakuissa ei käytetä prosessoitua sokeria, mutta sokerittomia ne eivät kuitenkaan ole. Makeus tulee kuitenkin luonnon omista antimista, kuten vaikkapa hunajasta, taatelista tai mustikasta.

Olen testannut muutamaa erilaista raakakakkua ja tämä On the Go - blogista löytämäni ja hitusen muokkaamani ohje on ehdoton suosikkini! En halua ostaa kaappiini yhtä kakkua varten viittä eri Supefood-pulveria, vaan pitäydyn mieluummin sellaisissa raaka-aineissa, joita saa ihan normaalista lähikaupasta. Tämä ohje on rennoille kotikokeille aika täydellinen! Laitahan cashew-pähkinät likoamaan nyt heti, niin pääset jo illalla herkuttelemaan ;) 



Helppo ja herkullinen mustikkaraakakakku

Pohja
n. 2 dl manteleita tai pähkinöitä
(käytän usein 1 dl kuorellisia manteleita + 1 dl saksanpähkinöitä)
2 dl (n. 15 kpl) kuivattuja, pehmeitä taateleita
2 rkl kookoshiutaleita (ei pakollinen)

Täyte
3 dl cashew-pähkinöitä (liotettuna)
1/2 dl sulaa kookosöljyä
1 tl vaniljaa (olen käyttänyt vaniljasokeria)
1-2 limen mehut
1/2 dl hunajaa
2 dl mustikoita 

Laita cashew-pähkinät veteen likoamaan 2-8 tuntia ennen kakun valmistusta.

Paloittele taatelit pienemmiksi paloiksi ja valmista pohja tehosekoittimessa. Lisää pieni määrä vettä, jos tarve. Jätä seos kuitenkin hieman rakeiseksi. Painele pohja leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laita pakastimeen täytteen valmistamisen ajaksi.

Aja pähkinät, limen mehu, hunaja, vanilja ja kookosöljy kuohkeaksi mousseksi. Levitä ohut kerros pohjan päälle ja laita pakkaseen. Lisää mustikat loppuosaan ja aja tehosekoittimessa sileäksi. Levitä mustikkamousse päällimmäiseksi kerrokseksi ja koristele kakku makusi mukaan. Anna hyytyä pakkasessa parisen tuntia.

Kakun voi säilyttää pakkasessa ja leikata aina viipaleen kerrallaan sulamaan. Jos kakku on umpijäässä (kuten tuossa ohjeen yläpuolella olevassa kuvassa), niin kannattaa antaa viipaleen sulaa pöydällä n. puolen tunnin ajan ennen herkuttelua. Kakkua kannattaa syödä hitaasti ja tietoisesti, jokaista suupalaa fiilistellen ja nautiskellen :) Tämän kakun syöminen on elämys! Bon Appetit!

Oletteko te tehneet tai syöneet raakakakkuja? Onko teillä jakaa jotain hyviä vinkkejä tai lempireseptejä? :)

7. syyskuuta 2014

Korkeasykkeinen ja toiminnallinen salitreeni

Lihaskuntotreenit jäivät kesällä aika vähälle, joskaan eivät aivan tyystin unohtuneet. Kävin salilla noin kerran viikossa tekemässä "mitä huvittaa" - treeniä, eli valitsin liikkeet melko päämäärättömästi fiiliksen mukaan. Olen kuitenkin sen verran käynyt vuosien aikana salilla (ja viime talvena Personal Trainerin ohjauksessakin), että saan kyllä hien ihan hyvin pintaan ilman tiukkaa ohjelmaakin. Toki tuollaisen epäsuunnitelmallisen treenaamisen hyödyistä voidaan olla montaa mieltä, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole.

Olen ajoittain innostunut noudattamaan jotain tiettyä saliohjelmaa, mutta kovin pitkäjänteinen salitreenaaja en valitettavasti taida olla. Kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi salitreenistä mutta se ei vain nosta minussa esiin samanlaisia endorfiinipöllyjä tai intohimoja kuin vaikkapa tanssi tai ohjattu korkeasykkeinen lihaskuntotreeni (esim. Crosstraining). Hyviä pohdintoja aiheesta kannattaa käydä kurkkaamassa myös Hannan Sporttaillaan - blogista.

Salitreeni on kuitenkin sikäli hyvä juttu, että sitä ei ole sidottu tiettyihin aikatauluihin, ja salille pääsee treenaamaan helposti myös vaikkapa lomareissuilla, jos näin haluaa. Ja kyllähän se kovan salitreenin jälkeinen lihasväsymys on aivan omaa luokkaansa. Mikään perusjumppa ei herätä minussa yhtä kovaa NÄLKÄÄ (siis fyysistä ruuan nälkää) kuin salitreeni, eli jotain siinä täytyy olla...

Samaapa mietin!


Viime talvena kävin tosiaan aika usein Crosstraining - tunnin musselirääkissä, mutta nyt tunti ei enää sovi aikatauluihini. Kaipasin myös jonkinlaista suunnitelmallisuutta lihaskuntotreeneihini, jottei elämä menisi ihan pelkäksi jumpaksi, humpaksi ja joogailuksi. Päädyin sitten laatimaan oman toiminnallisen lihaskuntotreenini, jossa intensiteetti on korkea, tauot lyhyitä ja liikkeet kokonaisvaltaisia. Ohjelma perustuu pääasiassa liikepareihin, eli tehdään peräkkäin kaksi eri liikettä, pidetään noin 30 sekunnin tauko ja toistetaan taas nuo kaksi liikettä. Yhden liikeparin liikkeet tehdään yhteensä kolme kertaa, minkä jälkeen parin minuutin tauko ennen seuraavaa liikeparia. 

Kävimme Hannan kanssa testaamassa ohjelman keskiviikkona ja treeni oli kyllä hyvä ja tehokas! Hieman muokkailin ohjelmaa ensikokemusten perusteella, ja tulevina viikkoina ajattelin käydä tekemässä tätä treeniä ainakin kerran viikossa. Vaihdan liikkeitä sitten, kun joku osa-alue alkaa tuntua liian mukavalta. Hieman ehkä kaipailisin vielä yhtä raskasta jalkaliikettä tähän mukaan, mutta vedän tämän nyt pari kertaa läpi ennen lisämuutoksia. Nyt ohjelman pystyi tekemään reilussa 45 minuutissa, mikä on kyllä aivan täydellinen kesto minun salitreenilleni.

Tässäpä ohjelma, jolla tavoittelen tulevan syksyn aikana voimaa, lihaskestävyyttä sekä parempaa hapenottokykyä. Mitä mieltä olette? ;)
  1. Askelkyykkykävely kahvakuulat molemmissa käsissä (20 askelta x 3)
  2. Kyykkyhypyt (15) + Istumaannousu kahvakuula suorilla käsillä (15)
  3. Miesten etunojapunnerrus (12) + Burbee eli yleisliike (10)
  4. Soutu TRX - naruissa (10) + "Ristiinnaulittu"  käsipainolla (10 per puoli)
  5. Etuheilautus kahvakuulalla (15) + Ojentajapunnerrus (10)
  6. Rinnalleveto ja pystypunnerrus tangolla (12) + takareidet TRX - naruissa (12)
  7. Alaselkäliike selkäpenkissä (15 x 3)
TRX-treeniä NRJ Workoutissa viime viikonloppuna.

Noudatatteko te aina jotain tiettyä ohjelmaa salilla vai treenaatteko fiiliksen mukaan? Jos teillä on ohjelma, niin kuka sen on laatinut ja mikä sen tavoite on? :) Onko ohjelmassa liikepareja- tai pattereita, vai treenaatteko perinteisemmin yksi liike/lihasrymä kerrallaan?

2. syyskuuta 2014

Voimauttava appelsiini-inkiväärishotti

Vaikka kaikkea kivaa tähän syksyyn kuuluukin, ei vireystasoni ole tällä hetkellä paras mahdollinen. Jostakin syystä olen normaalia taipuvaisempi pessimismiin ja stressitasokin tuntuu olevan vähän koholla. Joogahetket loppurentoutumisineen ovat siunattu hetki. Tänään valmistin myös itselleni aivan hirmuisen herkullisen voimajuoman appelsiinista ja inkivääristä. Härregud miten hyvää siitä tuli! Pehmeää, makeaa ja päräyttävää. Ja todella helppoa valmistaa!



Tarvitset vain 1-2 appelsiinia ja pienenpienen palan inkivääriä. Purista appelsiinimehu lasiin ja raasta joukkoon hieman inkivääriä. Kannattaa ottaa inkiväärin suhteen ainakin alkuun melko maltillisesti, sillä jo pieni, pikkurillin kynnen kokoinen palanen tuo juomaan runsaasti potkua ja lämpöä.  

Voin vilpittömästi suositella tätä superjuomaa teille jokaiselle, oli vireystasonne sitten minkälainen hyvänsä juuri tällä hetkellä. Mehun siemailu kynttilänvalossa omalla kotisohvalla on todellinen arjen luksushetki. Keho saa terveellisiä ravintoaineita ja flunssa pysyy loitolla. Skool! <3


Onko teillä jotain voimajuomia, joita juotte silloin jos väsyttää tai flunssa meinaa iskeä? Mehua, teetä, viiniä, hunajamaitoa? Vinkatkaa minullekin :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...