17. joulukuuta 2016

Jos kävisimme kahvilla tänään..

Hei, se on lauantai ja just sopiva kahvittelupäivä ;) Tulisitko kanssani kupposelle? 

Jos kävisimme kahvilla tänään... jakaisin kanssasi ilon siitä, miten sairaala- ja toipilaspäivien jälkeen tuntui hyvältä päästä katsomaan kävellen tälläista auringonlaskua (sydänsilmähymiö) :) Kertoisin varmaan myös jonkin verran huolesta, jota tunsin, kun vietin hiljattain kolme päivää tiputuksessa sairaalassa tulehduksen vuoksi ja samalla puhuisin siitä valtavasta kiitollisuudesta, jota tunnen sairaalan hoitohenkilökuntaa kohtaan. He, jos ketkä tekevät todella arvokasta työtä. 



Jos kahvittelisimme tänään... kertoisin sinulle, että olen kohta menossa tapaamaan ensimmäistä kertaa 90-vuotiasta uutta kaveriani. Sain kyseisen rouvan yhteystiedot vapaaehtoistoiminnan kautta, ja mikäli meillä synkkaa, on minulla toiveissa toimia hänen ulkoilu- ja juttukaverinaan jatkossakin. Kertoisin miten pitkään olen haaveillut vapaaehtoistyöstä ja siitä, että saan auttaa toista ihmistä jollakin konkreettisella tavalla. Toisten auttaminen kun tuo hyvää mieltä kaikille osapuolille.


Jos tapaisimme kupposen ääressä... pohtisin varmaan kanssasi liikuntajuttuja. Kertoisin, miten viime aikoina en ole juurikaan voinut/jaksanut liikkua, mutta miten parina edellisenä päivänä olen tehnyt jo lyhyitä, piristäviä kävelylenkkejä ja joogannut kerran. Pohtisin miten kovaan liikuntarääkkiin ryhtyminen ei tunnu juuri nyt järin houkuttelevalta ja että tulevina viikkoina tulen todennäköisesti hakemaan hyvää oloa ulkoilun, joogan ja joidenkin rauhallisempien ryhmäliikuntatuntien parista. Keho ja mieli tarvitsevat aikaa palautuakseen, ja lempeys ja tasapainoinen olo menevät tällä hetkellä kovien liikuntatavoitteiden edelle.

Toiveissa lisää tällaisia liikuntahetkiä! ;)

...ehkä myös tällaisia :)

Jos hörppisimme kahvia tänään... juttelisimme varmaankin myös ravinnosta ja sen merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille! Terveyshaasteiden keskellä huomaa, että ei todellakaan ole merkityksetöntä minkälaista tukea antaa omalle elimistölle ravinnon muodossa. Kertoisin, miten toisinaan menee pää pyörälle kaikista erilaisista ravintosuosituksista, mutta miten samalla koen, että jonkinlainen kultainen keskitie - värikäs ja kasvispitoinen ruokavalio satunnaisilla herkkuhetkillä höystettynä - tuntuu itselleni oikeimmalta.



Jos kävisimme kahvilla... kertoisin miten tavoittelen konkreettista muutosta nyt ensisijaisesti kahteen ruokavalioon liittyvään asiaan; kevytlimujen juomiseen sekä leivän runsaaseen kulutukseen. Kertoisin, miten terveyshaasteita kohdatessani olen luontaisesti tuntenut houkutusta mm. marjoihin, kaurapuuroon ja värikkäisiin ruokiin, kun taas esimerkiksi leipää tai karkkia (eilisiltaa lukuun ottamatta :D) ei ole tehnyt juuri yhtään mieli. Ehkä viisas keho yrittää kertoa jotain...? :)

Jos piipahtaisimme kahvilla tänään... juttelisin tietynlaisesta muutoksen kaipuusta, joka nostaa päätään elämän eri osa-alueilla. Tampereella on oikein hyvä, täältä en kaipaa pois, mutta esimerkiksi kodin suhteen podemme aika akuuttia asuntokuumetta ;) Kertoisin, että olen asunut koko elämäni vuokralla ja että vasta nyt tuntuu, että oman kodin ostaminen olisi meille mahdollista ja järkevää. Katselemme erityisesti 3-4 huoneen rivitalo- ja omakotitaloja, ja kieltämättä omakotitaloasuminen tuntuu näistä houkuttelevammalta. Ehkä kertoisin sinulle myös talosta, joka meillä juuri nyt on kiikarissa ja ihanasta innostuksesta, jonka jaamme sitä ensimmäistä omaa kotia etsiessä :)

Helsingissä on kiva piipahtaa, mutta tuntuu hyvältä palata sieltä aina takaisin Tampereelle :)

Jos kävisimme kahvilla tai teellä tänään, mitä sinä kertoisit minulle? :) Ihanaa viikonloppua!

15. joulukuuta 2016

Kirjavinkkejä pitkästä aikaa!

Heissan! Minulla on ollut toisinaan tapana kirjoitella tänne omista lukukokemuksistani ja näin ajattelin taas pitkästä aikaa tehdä :) Lukupiiri-kirjoista teen aina erillisen postauksensa, joten tässä listassa on itse valitsemiani kirjoja, jotka ovat tehneet tavalla tai toisella vaikutuksen.  Olen lukenut toki paljon muutakin näiden lisäksi, mutta tässä mielestäni ne parhaat poimittuina! Toivottavasti näistä on iloa muillekin lukutoukille :)


Cheryl Strayed - Villi vaellus
Tositarina 26-vuotiaasta naisesta, joka lähtee suurten elämänkriisien saattelemana vaeltamaan yksinään Pacific Crest Trailille, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Kirjasta on tehty Reese Witherspoonin tähdittämä elokuva, jonka haluaisin kyllä ehdottomasti katsoa seuraavaksi! En muista milloin kirja olisi viimeksi vienyt näin mennessään, ja tämä menikin ehdottomasti tämän vuoden lempikirjojen listalle. Jos tykkäät ulkoilusta, luonnosta, kasvutarinoista ja rehellisestä kerronnasta, niin laita tämä ihmeessä lukulistallesi!


Kesämökillä oli aikaa lukea <3

Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo
Tämä 600-sivuinen kirja jakanee mielipiteitä, mutta itse viihdyin tämän parissa hyvin, ja tarina on jäänyt mieleen, vaikka lukemisesta on kulunutkin jo jonkin aikaa. Kirja on pohjimmiltaan Claren ja Henryn rakkaustarina, mutta poikkeuksellinen sellainen, sillä Henry kärsii harvinaisesta aikasiirtymähäiriöstä, joka tempaa häntä nykyhetkestä alastomana menneisyyteen tai tulevaan. Tarina ei etene kronologisesti, vaan siinä on paljon aikahyppyjä ja jokaisen uuden luvun alussa lukijan pitääkin aina sopeuttaa ajatuksensa siihen tiettyyn ajanhetkeen. Kirja ei kuitenkaan ole liian vaikealukuinen, vaan varsin jännä ja viihdyttävä, erilainen rakkaustarina. Tästäkin on näköjään tehty elokuva :)


Kesämuistoja <3

Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
Tommi Kinnunen on yksi mun uusista kotimaisista lempikirjailijoista. Neljäntienristeys sijoittuu Kuusamoon ja kertoo yhden suvun tarinaa neljän eri henkilön kautta. Kinnusen teksti on kaunista, koskettavaa ja oivaltavaa. Tarina on elämänmakuinen ja sisältää sekä onnea että kipeitä tunteita monissa eri muodossa. Ah kuinka tästä tykkäsin, samoin kuin kirjan itsenäisestä jatko-osasta Lopotista! Laadukasta, koskettavaa kotimaista kirjallisuutta.


Monta kirjaa ollaan luettu Svepun kanssa näin :)

Jonas Jonasson - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Heh tästäkin on tehty elokuva :D En mitenkään tarkoituksella valitse elokuviksi päätyneitä kirjoja, mutta näköjään viime aikoina näin on käynyt aika usein. Tämä on melko humoristinen kirja, joka kertoo satavuotiaasta Allanista ja tämän ERITTÄIN vaiherikkaasta elämästä. Allan on elämänsä aikana joutunut (lähes tietämättään) kosketuksiin maailmanhistorian suurien käänteiden ja merkkihenkilöiden kanssa. Tarina on aika "älytön", mutta on kuitenkin hauskaa seurata miten Allanin tarina kietoutuu osaksi maailmanhistorian kulkua. Sarkastinen ja toisinaan hieman mustanpuhuva huumori toimi mielestäni hyvin ja tämä kirja oli helppo "ahmaista".


Junassa aika kuluu nopeammin lukien.

Hyeonseio Lee - Seitsemän nimen tyttö
Tämä on koskettava omaelämäkertateos naisesta, joka loikkasi viikkoa ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä Pohjois-Koreasta Kiinan puolelle ja pakoili siellä, kunnes rakastui eteläkorealaiseen mieheen ja päätti loikata Etelä-Koreaan. Nuoren elämänsä aikana Hyeonsee Leen nimi vaihtui seitsemän kertaa ja matkan varrelle osui tapahtumia, joita ei kenellekään toivoisi. Kirja ei kuitenkaan ole mitään kurjuudella mässäilyä, vaan se avartaa maailmankuvaa ja saa ihmettelemään ihmisten voimaa kulkea läpi suurten vastoinkäymisten.


Tämä kuva voittaa ehkä mun henkilökohtaisen vuoden lukukuva kilpailun! <3 Koh Mook, Thaimaa.

+ Kamila Shamsie - Poltetut varjot
Olen aina tykännyt kirjoista, joissa liikutaan eri ajoissa ja paikoissa. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat Japaniin, Intiaan, Pakistaniin ja Yhdysvaltoihin ja ne ulottuvat läpi vuosikymmenten. Kirjassa on pitkälti kyse kulttuureista, uskonnoista, kielistä sekä juurista. Ehkä hieman vähemmänkin tapahtumia olisi yhteen kirjaan riittänyt, mutta silti tämä jäi mieleen vaikuttavana lukukokemuksena. Lukulistaltani löytyy samaiselta kirjailijalta myös teos Kartanpiirtäjä, josta moni tuntuu pitäneen kovasti. Yritin lukea aiemmin kirjailijan Jumala joka kivessä-teoksen ja siihen en puolestaan päässyt sisään ollenkaan ja jätin kesken. Näin ne lukukokemukset vaihtelevat laidasta laitaan!


Tässäpä siis jokunen lukuidea vaikkapa joululomalle! :) Lisää kirjajuttuja löydät klikkaamalla Kirjat-tägiä blogin oikeassa reunassa.

Oletko lukenut jonkun näistä kirjoista? Minkä hyvän kirjan olet lukenut viimeksi ja mitä aiot lukea seuraavaksi? Ostatko/saatko joululahjaksi kirjoja? :)

Ps. Instagrammissa löytyy lisää kirjajutttuja ja paljon muitakin tunnelmia nimimerkillä Tinttarainen!

4. joulukuuta 2016

Meidän koti

Hei! Blogin hiljaiselo on jatkunut ja toisinaan on käynyt mielessä, että olisikohan jo aika laittaa piste Parempia polkuja - tarinalle ja keskittyä uudenlaisiin juttuihin. Tuntuu kuitenkin, että tämä blogi ja te ihanat lukijat olette olleet sen verran iso osa kuluneiden vuosien kulkua, ettei luopumisen aika ole aivan vielä. Odottelen edelleen inspiraatiota ja suuntaa blogiteksteille, mutta uskon, että sellainen löytyy, kunhan aikaa kuluu ja muutamat isot asiat loksahtavat elämässä tavalla tai toisella paikoilleen. 


Olemme asustelleet Tampereella nyt puolisen vuotta ja päätös tuntuu edelleen hyvältä. Tottahan se suurin ensihuuma on jo laskeutunut, mutta tuntuu aina niin oikealta tulla pitkän työpäivän jälkeen vaikkapa Helsingistä takaisin kotiin. Pääkaupunkiseudulta kaipaan kyllä muutamaa läheistä ystävää, mutta onneksi juna vie Helsinkiin alle kahdessa tunnissa ja pohjoiseenkin hieman nopeammin kuin aiemmin. 

Kuva meidän makkarista. Tykkään viherkasveista tosi paljon, mutta kissa-asukki asettaa niille omat rajoitteensa. Siksi mm. kissan ulottumattomissa roikkuvat kasvit ovat mellä suosiossa.

Asumme tällä hetkellä vuokralla, mutta tarkoitus olisi ostaa ensimmäinen oma koti, kunhan sopiva tulee vastaan. Haaveissamme muutamme Pispalan tai Tahmelan ihaniin maisemiin, mutta todellisuudessa asunto löytynee kuitenkin hieman tavanomaisemmasta kaupunginosasta ;) Olemme puntaroineet paljon sitä, että kuinka kauas keskustasta haluamme muuttaa, kuinka paljon omaa tilaa haluamme, kuinka helppoa toivomme esimerkiksi julkisilla kulkemisen olevan.

Vaikka jonkinlaisena haaveena onkin ehkä pieni omakotitalo järven rannalla (heh kenelläpä ei), niin tällä hetkellä arvostamme kulkemisen helppoutta ja kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia sen verran, että olemme kuitenkin kallistumassa lähiöasumisen suuntaan. Oma pieni piha ja mahdollisimman rauhallinen sijainti, mutta kuitenkin kohtuuhyvien julkisten yhteyksien varrella, ja mieluusti alle 10 kilometrin päässä keskustasta, jotta sinne jaksaa kulkea toisinaan myös pyörällä.


Räpsin tänään muutamia kuvia meidän nykyisestä kodista. En ole koskaan seurannut sisustustrendejä tai "harrastanut" sisustamista ylipäätään, joten kotimme on aika monen tyylin sekamelska. Tärkeintähän kuitenkin on se, että oma koti tuntuu itsestä hyvältä! Olemme tehneet nykyisessä asunnossa jonkin verran kompromisseja, sillä ei ole järkevää hankkia juuri tähän asuntoon täydellisesti sopivia juttuja, kun uusi muutto kuitenkin häämöttää lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi makkariin haluaisin jossakin vaiheessa puisen sängynpäädyn, mutta toistaiseksi ollaan menty tällä bling-blingillä :-)

Makkarin lisäksi meillä on työ-/vierashuone, jonne on pääosin laitettu kaikki meidän sekalaiset huonekalut. Turkoosi matto on hankinta tähän asuntoon ja siitä tykkäänkin kovasti. Etätyöskentelyn kannalta on kyllä tosi kätevää, että meillä on ihan kunnon työpiste näyttöineen ja näppiksineen, vaikkei se välttämättä niin kaunis olekaan ;)

Työhuoneessa on myös komean kokoinen jukkapalmu. Se viihtyy ikkunan edessä hyvin ja kissakin jättää sen pääosin rauhaan. 

Tällä sohvalla tulee aikas paljon köllöteltyä! Tuo Ikean ruskea sohvapöytä on yksi asia, jonka haluaisin jossakin vaiheessa vaihtoon, mutta toistaiseksi tällä mennään.. Tai vaihtoehtoisesti voisi kokeilla vaikka jonkilaista maalausoperaatiota... :P

Meiltä ei juuri design-huonekaluja löydy, mutta tämä Block-valaisin saatiin joskus digikameran kylkiäisenä. Onhan se ihan kiva! 

Ikkunalauta on ihan parasta sekä minun että meidän vahtikissa-Svepun mielestä! Rahapuu, kaktus ja orkidea koittavat tässä selviytyä.

Sisustusesineet ovat meillä sekalaista seurakuntaa. Suolalamppu, joogakuva, kissapatsaat ja Huuto.netistä alle kympillä ostettu kuparitaulu kaikki sulassa sovussa :D

Ollaan teetetty jonkin verran meidän matkakuvia kehyksiin. Tämä joogahetki auringonlaskun aikaan on yksi reissumuistojen helmiä.

Millaisia sisustajia te olette? Hankitteko sisustusjuttuja uusina vai käytettyinä? Mikä on lempparijuttu tai -paikka teidän kotona just nyt? :)

16. lokakuuta 2016

You can't stop the waves, but you can learn to surf

Blogi on näköjään nyt jäänyt muun elämän jalkoihin, ja moneen otteeseen olen miettinyt, että palaankohan sen pariin enää. Tuntuu, että olen unohtanut melkein kaikki ne syyt, jotka minut aikoinaan innostivat blogin pariin. Toisaalta on kuitenkin mukavaa, että on olemassa tämä vanha tuttu paikka, johon tulla jakamaan kuulumisia ja ajatuksia silloin, kun siltä tuntuu :)

Olemme asuneet Tampereella nyt viitisen kuukautta ja asuinpaikkana tämä tuntuu yhä vain omalta ja oikealta. Ensihuuman laskeuduttua on kuitenkin mennyt aika paljon energiaa uudenlaisen arjen ja elämänrytmin opetteluun. Ehdimme asua Espoossa sen verran pitkään, että olimme "urautuneet" jo tiettyihin rutiineihin; esimerkiksi kauppa- ja kirjastoreissut sekä treenihommat menivät monesti aikalailla ajattelematta ja "autopilotilla". Muutto uudelle paikkakunnalle, vaikka kaivattu muutos olikin, on palauttanut meidät joidenkin perusasioiden osalta jälleen alkupisteeseen.


Treenit sujuivat pk-seudun Sats-Elixialla pitkään mukavasti, ja sain Espoossa asuessani todellisen motivaatioboostin treenatessani loistavan PT:n ohjauksessa yli puolen vuoden ajan. Tampereella olen kyllä liittynyt taas liikuntakeskuksen jäseneksi, mutta en vielä löytänyt täysin oman tuntuista kotisalia tai treenirutiinia. Olen edelleen todella onnellinen saadessani pyöräillä työmatkoja ja olenkin pyrkinyt pitämään kiinni työmatkapyöräilyistä ainakin parina päivänä viikossa. Olo on pyöräilypäivinä aivan eri tavalla energinen ja ajatuskin kulkee ehkä hitusen kirkkaammin!

Kesän ja alkusyksyn parasta antia...auringonlaskut! :)

Treenirutiineita verottaa jonkin verran Helsinkiin suuntautuvat työmatkat, joiden päätteeksi en millään jaksaisi lähteä enää erikseen liikkumaan ainakaan jumpalle tai kuntosalille. Yleensä olen noiltakin reissuilta kotona kuitenkin n. 18.30 - 19 aikoihin, joten periaatteessa voisin vielä hyvin tehdä pienen palauttavan kotijoogan tai kävelylenkin. Käyn jatkuvasti itseni kanssa "keskustelua" siitä, että saanko näiden pitkien päivien päätteeksi enemmän energiaa a) sohvalla löhöilystä vai b) kevyestä liikunnasta. Toistaiseksi kotisohva on vienyt voiton, mutta energiatasoihin se ei ole tuntunut vaikuttavan kovinkaan positiivisesti. Ehkä siis olisi hyvä antaa mahdollisuus myös vaihtoehdolle b! Toki armollinen täytyy itselleen olla, mutta toisinaan armollisuus voi myös olla sitä, että potkii itseään lempeästi takamukselle ja liikkeelle ;)

Lukupiiri on edelleen yksi parhaita juttuja :) Samoin kuin viikoittaiset sushilounaat työkamujen kanssa!

Olen mietteissäni palannut usein tämän blogin alkua edeltäviin vuosiin, jolloin söin huonosti, liikuin tuskin yhtään ja olin väsynyt ja vähäenerginen. Ellen olisi pyöritellyt hyvinvointiin liittyviä ajatuksia lukemattomia kertoja (mm.) täällä blogissa, niin voisin juuri nyt helposti luisua takaisin vanhoihin elintapoihini. Liikkumisesta on onneksi tullut niin pysyvä osa elämääni, että se pysyy jollakin tavalla mukana myllerrysten keskelläkin, mutta esimerkiksi ruokavalion ja ylitöiden tekemisen suhteen lipsuminen onkin jo paljon helpompaa! Tuntuu aika turhauttavalta, että palaan joidenkin asioiden suhteen aina vain alkupisteeseen, mutta ehkä jatkuva aaltoliike kuuluu elämään...? "You can't stop the waves but you can learn to surf"

 Lidlin paistopisteen 100% kauraleipä on uusi ihastus! Namm.

Vaikka jotkut hyvinvoinnin osa-alueet ovatkin juuri nyt hieman heikommissa kantimissa, niin arvokkain oivallus kaikista onneksi kantaa läpi näidenkin aikojen. Nimittäin kyky tuntea kiitollisuutta ja iloita pienistä asioista. Kuinka monesti olenkaan väsyneenäkin tuntenut pakahduttavaa onnea järvimaisemasta, usvaisista aamuista, halauksista ja hellyydestä, kissan kehräyksestä kylkeä vasten. Niinä hetkinä tiedän, että elämä kantaa <3

Ai vitsi nyt kun sain kirjoitushanat auki, niin tuntuu, että voisin kirjoittaa vaikka mistä! Ehkä palailemme muihin kuulumisiin piakkoin "jos kävisimme tänään kahvilla"-postauksen tyyliin :-)

Sitä ennen olisi kuitenkin tosi kiva kuulla miten sun syksy on lähtenyt käyntiin? Onko energiatasot olleet korkealla, matalalla vai jotain siltä väliltä? :) 

16. elokuuta 2016

Satunnaista, muttei itsestäänselvää

Heippa! Minulla on tehnyt mieli kirjoitella tänne jo useamman päivän, mutta en ole oikein osannut jäsennellä mitään järkevää. Skotlannin reissun toinen osa kuvineen saa vielä odotella ja olkoon tänään vuorossa satunnaista ja epäjohdonmukaista ajatuksenvirtaa, jokusella kesäkuvalla höystettynä!



Kesälomani loppui tänään ja vaikka viikonloppuna olo oli hieman haikea, niin ei voi muuta kuin iloita ja tuntea kiitollisuutta siitä, miten ihana kesä(loma) tänäkin vuonna oli. Paljon ulkoilua, luontohetkiä, kirjoja, riippumattoilua ja hetkiä rakkaiden kanssa. Skotlannin matkan lisäksi kävin mökkeilemässä kotiseudullani Lapissa sekä minireissun Teemun kotona Pohjois-Karjalassa. Koli oli todella kaunis ja meille sattui siellä aivan täydellinen melontapäivä. (tai siis ihan tarkoituksella pyrimme ajoittamaan reissun sopivan tyynelle päivälle, mutta saimme kyllä lopulta todella ihanan sään, ehkä kesän viimeisen oikeasti lämpimän päivän...ainakin tällä erää!)


Vuokrasimme kajakit Kolin alamajalta ja lähdimme melomaan kohti kahvilanpitäjien suosittelemia Hiekkasaaria. Tuulta oli jonkin verran, mutta vähemmän kuin aiemmilla melontakerroillamme, ja olikin ilo kerrankin päästä melomaan matkaa ilman jatkuvaa siksakkailua. Päivä oli tosiaan aurinkoinen ja perillä meitä odotti niin täydellinen näky, että hihkuin riemusta jo kaukaa. Ikioma hiekkaranta "autiolla" saarella! Kyseessä oli kylläkin Metsähallituksen (?) ylläpitämä saarensopukka nuotiopaikkoineen, mutta tuona elokuisena maanantaina me olimme saaren ainoat vieraat ja nautimme hetkestä jokaisella solullamme. Oli aivan täydellisen ihanaa rantautua omalle saarelle uimaan ja nauttimaan auringosta! Juuri tällaisista hetkistä unelmoin ilmoittautuessani melontakurssille :)


Niin ihania hetkiä kuin koko kesä onkin pitänyt sisällään, oli tuo päivä kyllä koko kesän paras! Päivä kruunattiin vielä leiriytymällä Kolin kauniilla, veden ympäröimällä leirintäalueella. Viritimme riippumaton järven rantaan ja onnentunne siinä köllötellessä oli miltei pakahduttava. Tuntui, että juuri sillä hetkellä en voisi pyytää elämältä yhtään mitään enempää :) Kätevä matkakokoinen riippumatto on muuten kesän ehdottomasti paras hankinta!!

AuringonNOUSU Kolilla <3 Ei tule monesti auringonnousuja todistettua, mutta nyt heräsin ihmettelemään :)

Vaikka aiemmin vannoin, että en anna syksyfiiliksien hiipiä ennen elokuun loppua, niin näiden koleiden säiden ja töihinpaluun myötä on tuo päätös alkanut hieman rakoilla. Olen aina vuodenaikojen suhteen jotenkin etuajassa. Helmikuussa hehkutan kevättä, toukokuussa kesää ja elokuu alkaa tuntua jo syksyltä. Talvi onkin sitten vähän plöööh, varsinkin parina viime vuonna Etelä-Suomessa, kun lunta ei ole tullut juuri miksikään. Tulisipa tänä vuonna enempi! Sanoin Teemulle puoliläpällä, että minun pitäisi varmaan alkaa harrastaa hiihtämistä, jotta oppisin tykkäämään talvestakin enempi :D Toistaiseksi kuitenkin kartan tuota kouluaikojen pakkopullaa edelleen... Luulen, että lumikenkäily voisi olla pikkuisen lähempänä ;)

Mun lemppari juuri nyt <3

Tiedättekö mikä on mielestäni ihan parasta vanhenemisessa? No se, että oppii olemaan jotenkin armollisempi itseään kohtaan ja erityisesti se, että oppii nauttimaan suuresti elämän pienistä asioista! Siis oikeasti iloitsee siekailematta aivan mahdottomankin pienistä jutuista ja tuntee kiitollisuutta asioista, joita aiemmin ei edes huomannut. Ei ota terveyttä ja elämän hyviä asioita itsestäänselvyyksinä (ainakaan ihan joka päivä), vaan arvostaa ja kiittää kaikesta hyvästä, mitä elämässä on juuri nyt. Paljon on asioita, joihin ei voi elämässä vaikuttaa, paljon on epäreiluja sattumuksia, terveyshuolia, stressiä ja mielipahaa.

Tosi paljon on kuitenkin myös asioita joista kiittää... luonto (ja siellä sitä riittääkin ihmeteltävää!), hyvä ruoka, ystävät, terveet jalat, rakkaus, auringonlaskut, terveet kädet, auringonnnousut, oma sohva, hyvät kirjat, silmät, joilla näkee lukea... Hölmöä ehkä, mutta monesti pahanakin päivänä saan aikaiseksi onnellisuuden häivähdyksiä vain keskittymällä hetkeksi niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja kauniisti kaiken sen hullumyllyn keskellä.

Mielestäni onnellisuus ei ole päämäärä, joka saavutetaan kovalla työllä ja tuskalla, vaan onnellisuus asuu ihan jokaisessa päivässä. Onnellisuus antaa tilaa muillekin tunteille, myös alakulolle ja mielipahalle, mutta onnellisuutta on silti mahdollista tuntea myös pahana päivinä, tai ainakin siitä seuraavana. On niin paljon sellaista, mikä ei ole itsestäänselvää, vaan kaunista ja kiittämisen arvoista.


Tällä viikolla olen iloinnut ikkunalaudasta, jonka Teemu meille asensi <3 Ikkunalauta tosin romahti kissan painosta ekalla kerralla ja kaikki nämä kolme kasvia ruukkuineen tuhoutuivat :D No, nyt on uudet, entistä ehommat tilalla!

Heh, minähän saatoin alussa varoittaa, että luvassa on satunnaista ajatuksenvirtaa ;) Näin käy, kun hautoo blogitekstejä liian pitkään :D No mutta, jospa nämä teksti lähtisi taas tästä virtaamaan ja ellei, niin tulen taas jossain välissä höpöttelemään omiani! Nyt heittäydyn tuohon olkkarin lattialle venyttelemään hetkeksi.

Minkälaisia ajatuksia ja fiiliksiä teillä on juuri nyt? Mikä on ollut parasta kesässä, mitä odotatte tulevilta kuukausilta? Mistä olet kiitollinen juuri nyt? :)

Ps. Insta päivittyy tiuhempaan ja sieltä löytyy kuvatunnelmia nimimerkillä Tinttarainen ! :)

1. elokuuta 2016

Päivävaelluksia ihanassa Skotlannissa (osa 1)

Heippa ja terveiset kauniista Skotlannista! Kotiuduimme reissusta muutama päivä sitten ja sen jälkeen ehdimmekin viettää jo mukavan Tampere-viikonlopun (blogi)ystävieni Hannan (Sporttaillaan!) ja Satun (Juoksuaskeleet) kanssa. Nyt kuitenkin ajattelin palata hetkeksi Skotlannin tunnelmiin! Olimme reissussa 9 päivää ja kiertelimme pääosin erilaisissa luontokohteissa, kaupunkien jäädessä tällä kertaa hieman vähemmälle.

Olin todella vaikuttunut Skotlannin luonnosta ja me maksimoimmekin luontokokemukset tekemällä useita 1 - 3,5 tunnin mittaisia vaelluksia laaksoissa ja kukkuloilla :) Toki ajokilometrejäkin tuli paljon, yli 1000 km, mutta silti minulle jäi päällimäiseksi mieleen juuri kaikki päivävaellukset kauniine maisemineen! 


Skotlannissa erilaisia vaellusreittejä on todella helppo löytää joko lähtemällä seuraamaan jotakin sattumanvaraista polkua majapaikan lähistöllä tai pongaamalla omalle kunnolle sopivia reittejä erinomaiselta Walkhighlands-sivustolta (klik). Tämän postauksen ensimmäiset kuvat ovat esimerkki ihan vain jostakin random polusta, joka löytyi Glen Clovassa olleen hotellimme takapihalta :)


Ensimmäisen päivän iltana sää oli aivan poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, joten halusimme lähteä verryttelemään matkalla jumiutuneita jalkojamme lähipolulle. Glen Clova tuntui olevan hieman sivussa ruuhkaisimmilta turistireiteiltä ja siitä muodostuikin lopulta yksi lempipaikoistani Skotlannissa. Jotenkin siellä vain tuli rauhallinen olo ja oli tilaa hengittää. Lisäksi meillä oli kyllä aivan ihana huone Glen Clova - hotellissa - todellista luksusta heti loman alkupäiviin <3. Seuraavat yöt nukuimmekin sitten teltassa sangen vaihtelevissa sääolosuhteissa ;D

 Glen Clova Hotellin takaa lähti polku kumpuileville niityille.

Vaellus-selfie Glen Clovassa! :D


Reissun toiselle päivälle osui todella kovat rankkasateet, ja ajelimme Cairngormsin kansallispuiston kapeilla teillä sumuisia maisemia ihmetellen. Iltapäivällä sade kuitenkin taukosi ja lähdimme jälleen kiipeämään yhdelle kukkulalle Braemarissa. Paikallisen turisti-infon henkilö ei suositellut kävelyä niin pilvisenä ja sateisena päivänä, mutta me päätimme silti lähteä hieman jalottelemaan. Olosuhteet olivat lopulta aivan kelvolliset... pongasimmepa reitillä myös vanhemman Skotti-herran, joka oli lähtenyt tekemään samaisen kävelyn hienosti suorissa housuissa ja pikkutakissa. Me hikoilimme, hän oli vain "pienellä päiväkävelyllä" :D

Rankkasateen jälkeen Braemarin maisemat olivat harmaat, mutta ylhäältä katsottuina ne näyttivät silti aivan vaikuttavilta :)

Glen Clovan ja Braemarin pikkukävelyt olivat sopivaa alkulämmittelyä meidän alkureissun upeimmalle kävelylle Corrie Feessä! Tämä kävely lähti muutaman kilometrin päästä Glen Clovan hotelliltamme ja alkuun kävelimme n. 45 minuuttia jokseenkin puuduttavaa metsäreittiä. Skotlannissa oli aika paljon istutettua ja hoitamatonta metsää, joista ei löytynyt Suomen metsien taianomaista tunnelmaa. (Suomen metsät ovatkin ihan parhautta! <3) Oli metsäpätkillä onneksi muutama nätimpikin näkymä, tämä muun muassa:


Metsäpätkän jälkeen silmiemme eteen avautui aivan käsittämättömän upea "luonnon amfiteatteri" - Corrie Fee! Kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle, joten tässäkin kohtaa on pakko vain todeta, että tämä on koettava omin silmin ja jaloin! Jotakin osviittaa paikan suuruudesta saa ehkä tästä kuvasta, jonka vasemmassa alakulmassa minä vaellan polulla pienenpienenä pisteenä :)



Corrie Feessä vaelsimme ensin hyvää polkua pitkin tasaisen laakson läpi, minkä jälkeen lähdimme kiipeämään ylöspäin. Pysähdyimme vähän väliä ihailemaan taaksemme avautuvaa maisemaa. Valokuvaaminen on aina hyvä syy pysähtyä vetämään happea ;)


Onnellinen vaeltaja Corrie Feessä :) 


Tässä vaiheessa jalka nousi vielä melko kepeästi ;) Jalassa minulla on aivan ihanan pehmeät, mukavat ja hengittävät Drop of Mindfulness - housut, jotka uskalsin pukea päälle, koska päiväksi ei oltu luvattu sateita. Istun itseasiassa nytkin sohvalla nämä pöksyt jalassa... ovat niin supermukavat ;D 

 Tässä lepohetki päivän korkeimmalla kohdalla Corrie Feessä! Ihan kelvolliset olivat maisemat, vai mitä sanotte? :) Vieläkin korkeammalle olisi päässyt, mutta meillä oli edessä vielä monen tunnin ajomatka tälle päivälle ja näimme viisaimmaksi lähteä laskeutumaan varovasti takaisin kohti laaksoa, metsää ja parkkipaikkaa :)

Tässä siis hieman ensimmäisiä tunnelmia Skotlannin kauniista luonnosta! Näiden kävelyiden lisäksi teimme vielä 2 + 1 todella upeaa päivävaellusta, mutta niihin tunnelmiin palaillaan hieman myöhemmin... ne kuvat nimittäin ansaitsevat aivan oman postauksensa!

Asiasta kukkapurkkiin... Ostimme reissu(j)a varten Ticket to the Moon - riippumaton, joka on osoittautunut ehkä mukavimmaksi paikaksi köllötellä, ever! :) Tämä lähtee kyllä mukaan kaikille tuleville reissuillemme. Katsotaan saisimmeko sen viriteltyä tänä kesänä vielä vaikkapa Kolin kansallismaisemiin :-)


Onkos joku teistä käynyt Skotlannissa tai haaveillut käyvänsä? Onko joku köllötellyt riippumatossa? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...