Miksi rakastan kirjoittamista ja ihailen kirjoittajia
Kävin lauantaina ystäväni kanssa Viisas Elämä - messuilla Tampereella. Messut järjestettiin nyt toista kertaa ja toista kertaa olimme mukana mekin. Jonkinlainen perinne siis :) Messut keskittyvät kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja (onnellisen) elämän filosofiaan. Tarjolla oli tänäkin vuonna erittäin laaja valikoima luentoja, kirjallisuutta, musiikkia ja jooga- ja meditaatiotunteja. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että päällekkäisyyksien vuoksi emme ehtineet osallistua kaikkeen haluamaamme, mutta jäipähän nälkää seuraavallekin vuodelle!
Osa luennoista kuulosti paperilla liiankin hihhuleilta (jopa minulle), mutta joukossa oli myös paljon aiheita, joista halusin kuulla lisää. Minulle henkilökohtaisesti vaikuttavin hetki oli Virpi Hämeen-Anttilan luento Kirjoitan itseni maailmaan, jossa Hämeen-Anttila kertoi kirjoittamisen merkityksistä yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Luento kesti 40 minuuttia, enkä ole varma muistinko hengittää kertaakaan sen aikana ;) Sen verran lujaa nimittäin sisälläni kolisi, kun Hämeen-Anttila kertoi siitä, miten kirjoittamalla voi piirtää itsensä ja tunteensa näkyviin ja tulla näin ollen vankemmin osaksi kokemaansa maailmaa.
Kuva lainattu täältä.
Hämeen-Anttila puhui pääosin kirjoittamisesta, mutta mainitsi, että samat asiat pätevät myös muun taiteen tekemiseen. Taiteet voivat tässä käsittää aivan mitä tahansa valokuvaamisen, maalaamisen, kirjoittamisen ja käsitöiden väliltä. Maailman ja itsensä hahmottaminen luovin keinoin voi olla todella merkityksellinen ja avartava kokemus. Helposti tulee ajatus, että enhän minä ole taiteellinen ja luova, en pysty luomaan mitään uutta, mutta ihan varmasti jokainen pystyy, kunhan aihetta lähestyy riittävällä lempeydellä.
Kun blogini täytti vuoden, kirjoitin näin:
"Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta kouluaikojen ja teinipäiväkirjojen jälkeen kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tämän blogin kautta olen saanut itselleni uusia tapoja ja työkaluja jäsentää maailmaa ja ilmaista itseäni sanojen avulla. Sen sijaan, että elämä virtaisi ohi hallitsemattomana tapahtumien ketjuna, olen saanut mahdollisuuden tarttua yksittäisiin hetkiin ja tehdä niistä selväpiirteisempiä ja voimakkaampia. Kirjoittamalla muistoista tulee vahvempia. Olen nykyään valppaampi huomaamaan sellaisia pieniä hyviä hetkiä (tai epäkohtia) elämässä, joiden olisin aiemmin antanut lipua ohi ilman yhtäkään tietoista ajatusta."
Nyt miltei kaksi vuotta myöhemmin tämä ajatus on minulle entistä vahvemmin totta. Vaikka välillä tuntuu, että ajatuksia on mahdotonta sorvata sanojen muotoon, on kirjoittaminen silti yksi merkityksellisimmistä harrastuksistani. Bloggaaminen on hieno tapa kommunikoida sekä hahmottaa ympäröivää maailmaa. Blogi ei kuitenkaan mahdollista täysin vapaata kirjoittamista, sillä harva bloggaaja haluaa avata koko (tunne-)elämäänsä pääosin anonyymille lukijakunnalle. Tietyllä tavalla profiloituneeseen blogiin ei välttämättä myöskään mahdu täysin erilaisia kirjoittamiskokeiluja. Vai mitä sanoisitte, jos yhtäkkiä saisittekin lukea täältä runon tai novellin? ;)
Kuva lainattu täältä.
Viime keväänä osallistuin intuitiivisen kirjoittamisen kurssille, jossa käsiteltiin erilaisia omaan elämään ja hyvinvointiin liittyviä teemoja. Kirjoitin käsin ja sillä rohkeudella, mikä voi syntyä vain kun tietää, että tämä teksti on tarkoitettu ainoastaan omille silmilleni. Kirjoittaminen imaisi parhaimmillaan mukaansa niin, että saatoin raapustaa kynä sauhuten tunninkin verran, autuaan tietämättömänä ympäröivästä maailmasta. Haaste oli mukava muistutus siitä, että kirjoittamista on monenlaista, eikä minun tarvitse ripustautua yhteen ainoaan tapaan. Sain kirjoittamisen kautta myös selkeyttä tiettyihin epämääräisiin ajatushässäköihini. Kokemuksiani kirjoittamishaasteesta voit lukea halutessasi täältä (klik).
Hämeen-Anttilan inspiroivan luennon jälkeen olen ensimmäistä kertaa aikoihin miettinyt, että voisin joskus myös kokeilla luovaa kirjoittamista. En kuitenkaan haluaisi/osaisi kirjoittaa loppuunsa hiottuja hienoja tekstejä, vaan mieluumminkin intuitiivisesti ja spontaanisti syntyviä tarinoita. Itsekseni tuskin tällaiseen kuitenkaan osaan ryhtyä, eli toteuttamiskanava tälle haaveelle on vielä aivan auki. Kenties opistoissa tarjottaisiin tähän jonkinlaisia kursseja...? Tai netin ihmemaassa jopa? Samalla kiinnostaisi kyllä myös opetella valokuvaamaan paremmin, ja miksei vähän maalaamaankin... ;) Taitaa kyteä syksyinen luomisvimma pinnan alla. Luonnon hiipuessa herää ihmisessä halu luoda jotain uutta...? :)
Hämeen-Anttilan inspiroivan luennon jälkeen olen ensimmäistä kertaa aikoihin miettinyt, että voisin joskus myös kokeilla luovaa kirjoittamista. En kuitenkaan haluaisi/osaisi kirjoittaa loppuunsa hiottuja hienoja tekstejä, vaan mieluumminkin intuitiivisesti ja spontaanisti syntyviä tarinoita. Itsekseni tuskin tällaiseen kuitenkaan osaan ryhtyä, eli toteuttamiskanava tälle haaveelle on vielä aivan auki. Kenties opistoissa tarjottaisiin tähän jonkinlaisia kursseja...? Tai netin ihmemaassa jopa? Samalla kiinnostaisi kyllä myös opetella valokuvaamaan paremmin, ja miksei vähän maalaamaankin... ;) Taitaa kyteä syksyinen luomisvimma pinnan alla. Luonnon hiipuessa herää ihmisessä halu luoda jotain uutta...? :)
Kuva lainattu täältä.
Kiintymykseni kirjoittamiseen on synnyttänyt myös suuren ihailun kirjoittajia kohtaan. Kirjoittajalta vaaditaan kärsivällisyyttä, älykkyyttä, hyviä istumalihaksia sekä kykyä katsoa maailmaa tuoreesti ja terävästi, pehmeyttä kuitenkaan unohtamatta. Hienointa kirjoitetussa tekstissä on mielestäni se, miten peräkkäin asetellut sanat voivat parhaimmillaan synnyttää niiden vastaanottajissa paljon itseään suurempia ajatuksenjuoksuja ja havahtumisia.
Näiden pohdintojen myötä virtuaaliset, mutta sitäkin lämpimämmät kiitokseni kaikille teille, joiden ajatuksia olen saanut lukea blogitekstien ja kommenttien muodossa. Erityiskiitos teille, jotka jaksatte lukea ja välillä myös kommentoida tekstejäni. Te olette kaikki osaltanne mahdollistamassa minun pientä unelmaani kirjoittamisesta sekä rikastuttamassa maailmaa kirjoituksillanne :)
Ps. (Blogin kautta saatu) palaute voi säilyä kirjoittajan mielessä pitkään. Olen saanut matkan varrella joitakin ihania kommentteja, johon palaan aina välillä, kun kirjoittaminen tuntuu hankalalta. Erityisesti tämä on jäänyt mieleen: "Tykkään tästä ihan tosi paljon koska tästä paistaa läpi vilpittömyys, aitous ja rehellisyys. Et kirjoita mitään oletusten mukaan vaan kaikki teksti tuntuu tulevan suoraan sydämestä. Tykkään hirmu paljon, postausideoita ei ole, mutta toivon että sulla on, etkä lopeta kirjoittelua ikinä." Kiitos <3
Minkälainen rooli kirjoittamisella on elämässäsi? Kumman koet blogeissa tärkeämmäksi: kuvat vai tekstin? Tai jos et kirjoita, niin mitkä ovat sinun tapojasi ilmaista itseäsi ja hahmottaa maailmaa? :)
Kiitos tästä kirjoituksesta ja viisaista pohdinnoistasi :) Sisältö puhutteli voimakkaasti, koska olen pohtinut samankaltaisia asioita viimeaikoina. Mm. kirjoittamisen voimaa ja juurikin sitä luovuutta mikä ilmentyy paperilla sanojen muodossa, mutta sisällöltään synnyttää mielenmaisemina mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.
VastaaPoistaOlisipa siitä luennosta jokin taltiointi, olisi ihana nähdä se, kun noin hyvältä kuulosti.
Mukava kuulla, että teksti puhutteli ja osui oikeaan hetkeen omien pohdintojesi kannalta! Tosi mukavaa myös lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia kirjoittamisesta :) Totta tosiaan, olisi loistojuttu, jos nuo Viisas Elämä-messujen luennot olisivat katsottavissa myös netistä jälkikäteen! Kehitysideaa tuleville vuosille? ;) ko.messut järjestetään uudelleen tammikuussa (nyt Järvenpäässä), joten kannattaa pitää ohjelmaa silmällä!
PoistaYhdyn suuresti tekstiisi :)
VastaaPoistaIhana kuulla! :)
PoistaTodella hyvä teksti, piti heti päästä itsekin kirjoittamaan! :) Mä olen huomannut, että en useinkaan jaksa lukea kauaa niitä kuvantäyteisiä blgeja (usein todella suosittuja sellaisia), koska pidän ennen kaikkea hyvistä sanoista. Siksi varmasti luen tätäkin blogia ahkerasti enkä kyllästy! Samaan tyssäsi myös oma blogi: tykkään kirjoittaa, mutta blogin vaatimat kuvat tuottivat liikaa paineita ja ongelmia, sillä en osaa kuvata mielestäni riittävän hyvin (eikä ole välineitäkään). Oikeasti ei ole riittävästi aikaakaan.
VastaaPoistaMäkin ihailen suuresti taitavia kirjoittajia. Monesti kirjoja lukiessani kiinnitän paljon huomiota kieleen ja saatan vain miettiä, miten kirjailija onkin osannut tuon tai tuon hienosti muotoilla tai ilmaista. Tuntuu, ettei itsellä olisi noin hienoja sanoja. Toisaalta kirjoitustaito (kuten mikä tahansa muukin taito) kehittyy kirjoittamalla. Kun puheeksi tuli erilaiset kirjoituskurssit, niin alkoi täälläkin houkuttaa! :)
Oi kiva kuulla, että inspiroiduit kirjoittamaan :) Ymmärrän hyvin kokemuksesi bloggaamisesta! Itsekin pidän enemmän sanoista ja usein postauksen työläin osuus on kuvien etsiminen. Toisaalta kirjoittamaan venähtävät usein sen verran pitkäksi, että kuvat sopivat sinne väliin rytmittämään tekstiä. Paljon kuvia sisältävät blogit ovat ymmärrettävästi suosittuja, koska niiden postauksia ehtii selailla pikaisestikin läpi, kun taas pitempien tekstien lukeminen vaatii enemmän aikaa, ja aikahan meillä nykyihimisllä on tunnetusti aina kortilla :) Ihanaa kuitenkin, että löytyy kuitenkin vielä myös sanojen rakastajia :)
PoistaMinäkin luen välillä kirjoja oikein hitaasti makustelemalla. Saatan lukea jonkun lauseen useaankin kertaan ja ihastella / ihmetellä miten joku osaakin sanoa noin osuvasti ja kauniisti. Välillä pidin yöpöydällä vihkoa, johon kopioin kirjojen lauseita, mutta se tuppasi hidastamaan lukemista sen verran, että luovuin hommasta ainakin toistaiseksi ;)
Eilen illalla lukiessani tätä tekstiä, totesin vain: WOW. Tekstisi on ihanan soljuvaa, helppolukuista, luontevaa ja sisällöltään rikasta. Sen tosiaan näkee, että kirjoittaminen on sinulle tärkeää, kuten minullekin. En pidä itseäni kovinkaan luovana esimerkiksi piirtämisen yms. suhteen, mutta kirjoittamisessa luovuuteni on jo pienestä tytöstä lähtien päässyt esiin. Kuten mainitsitkin, kirjoittamalla muistoista tulee vahvempia. Yksittäisistä hetkistä tulee tosiaan tärkeämpiä, kun pyrkii sanoittamaan kokemaansa tunteita tai olotilaa.
VastaaPoistaPidän blogeista, jossa on upeita kuvia, mutta en pidä niitä tärkeimpänä asiana. Pidän kuvista, jotka tukevat tekstin sisältöä, mutta enemmän minua blogeissa sykähdyttää kuitenkin tekstin sisältö. On ihana lukea tekstejä, jotka herättää ajatuksia ja tunteita. Tosin joskus myös kuvat kertovat enemmän, joskus kaikkea ei pysty edes sanottamaan.
Mutta kiitos ajatuksia herättävistä teksteistäs! Jatka samaan malliin, ja minä todellakin luen mielelläni vaikka sivuilta löytyisikin novelli tai runojakin. Miksi kaikki pitäisi olla niin "teemanmukaista"? Eikö joskus voisi antaa luovuuden päästä valloilleen? <3
Voi Satu, kiitos kauniista sanoistasi! <3 Juuri samaa voin sanoa myös sinun herkkyyttä ja tunnetta huokuvista kirjoituksistasi, joista myös välittyy läpi rakkautesi sanoihin ja kirjoittamiseen. Miten kauniisti muuten sanotty tämäkin: "Yksittäisistä hetkistä tulee tosiaan tärkeämpiä, kun pyrkii sanoittamaan kokemaansa tunteita tai olotilaa."
PoistaMinunkin mielestäni kuvat sopivat ja kuuluvat blogeihin, sillä ne täydentävät ja rytmittävät tekstiä ja välillä myös "kertovat enemmän kuin tuhat sanaa". Juuri tästä syystä aina aika ajoin haaveilen myös perehtyväni valokuvaamisen enemmän, mutta toistaiseksi aika ei ole riittänyt aivan kaikkiin haaveisiini ;) Jatkossakin tulen siis pääosin ilmaisemaan ajatukseni täällä sanallisesti, ja he lukevat, joilla on aikaa ja halua pysähtyä lukemaan :) Kuka ties joskus tänne ilmestyisi joku yksittäinen runokin, jos oikein inspiraatio iskee... Ihanaa ja inspiraationtäyteistä viikonloppua sinne Satuseni <3
Näistä sun teksteistä kyllä paistaa läpi se, että tosiaan nautit kirjoittamisesta. Siitä vaan kohti unelmia, vaikka jonkinlaisen kurssin kautta! Ja kyllä mäkin voisin joskus lukea täältä runojakin. :)
VastaaPoistaItse pääsen tosi harvoin sellaiseen flow-tilaan kirjoittaessani. Joskus kyllä, mutta harvoin. Ehkä se on se itsekriittisyys, mikä häiritsee. Tykkään enemmän blogeista, jossa on tekstiä, eivätkä kuvat ole niin tärkeitä. Tokikin ne voivat piristää tekstiä, mutta itse en niin kovalla mielenkiinnolla seuraa blogeja tai lue tekstejä, joissa on paljon kuvia ja vähän tekstiä.
Kiitos Suvi mukavista sanoista ja tsemppauksestasi :) Kirjoittamisen flow ei täälläkään ole jokaviikkoinen vieras, mutta Hämeen-Anttilakin totesi, että kirjoittaminen on aika pitkälti raakaa "työtä" ja kirjoittajan on kirjoitettava todella paljon roskaa kirjoittaakseen lopulta edes jotain arvokasta ja merkityksellistä.
PoistaTuosta kuvien ja tekstin suhteesta luin jostakin kommentin, joka meni osapuilleen näin "kauniit kuvat saavat liittymään blogin lukijaksi, hyvät tekstit pysymään". Jos tavoittelisi blogille mahdollisimman suurta lukijakuntaa, niin tällaisia kannattaisi varmaan miettiä enemmänkin, mutta täällä ainakin mennään ihan rennosti ja tyytyväisenä omalla tiellä ja iloitaan jokaisesta, joka löytää ja erityisesti pysyy <3 Mukavaa viikonlopun jatkoa!!
Sun postauksista todellakin huomaa että nautit kirjoittamisesta ja osaat kirjoittaa kaikenlaisista aiheista selkeästi ja innostavasti! Ilahdun aina kun löydän seuraamistani blogeista ns. pohdiskelevia postauksia, mutta välillä ajatuksenvirta kadottaa alleen punaisen langan - tätä ongelmaa ei ole koskaan sun postauksissa, vaan ne on aina hyvin jäsenneltyjä. Ihanaa siis kuulla että palo kirjoittamiseen on kova, joten jatkossakin pääsee nauttimaan sun teksteistä! :)
VastaaPoistaMunkin mielestä blogin pitämisen parhaita puolia on se että pääsee ilmaisemaan itseään kirjoittamalla. Monesti samalla tulee selkeytettyä itselleenkin jotain sellaisia aihealueita mitä on aiemmin vain ohimennen miettinyt. Kirjoittamisen myötä tajuaakin siitä aiheesta uusia näkökulmia ja lopulta tekstin valmistuttua on oma mielikin kirkkaampi.
Hyvää viikonlopun jatkoa! :)
Voi kiitos mukavista sanoistasi Hanna! Ne lämmittävät mieltä. Kiva kuulla, että teksteissä on havaittavissa punainen lanka, vaikka itsestä kyllä usein tuntuukin, että tekstit ovat pelkkää jäsentelemätöntä ajatustenvirtaa ;) Samoin kyllä sinun tekstejäsi on ilo lukea, sillä kielesi on sujuvaa ja helppolukuista. Eihän se tietenkään aivan yksi yhteen mene, mutta aika usein paljon kirjoja lukeneiden teksti on sujuvaa ja rikasta. Ehkä se "kielikorva" jotenkin kehittyy lukiessakin.
PoistaJaan täysin kanssasis kokemuksen siitä, että kirjoittamisen jälkeen mieli on usein vähän kirkkaampi ja ajatukset (ainakin hetken) enemmän järjestyksessä :) Mukavaa sunnuntaita sinnekin!