31. joulukuuta 2014

Alkuvuonna kun sairastaa, on loppuvuodesta helpompaa

...näin totesi isäni kun kerroin sairastuneeni ärhäkkään flunssaan juuri uudenvuoden kynnyksellä. Tähän viisauteen on kai uskottava ja sairastettava nyt kerralla koko tulevan vuoden tautimäärä pois :-) Sairastun nykyään flunssaan hyvin harvoin, mistä varmaan ainakin osittain on kiittäminen monipuolista ruokavaliota ja kohtuullisia liikuntamääriä (liian vähän tai liian paljon liikuntaa vaikuttaa vastustuskykyyn heikentävästi). Välillä tulee kuitenkin vääjäämättä vastaan hetkiä, jolloin elimistö joutuu nostamaan kädet pystyyn ja päästämään flunssan valloilleen. 

Flunssan vuoksi olo on jokseenkin kurja ja voimaton, joten en ole juurikaan työpäivien jälkeen enää jaksanut koneella istua. Olen kuitenkin lukenut suurella lämmöllä teidän kommenttejanne liittyen unelmapohdintoihini ja vastailen niihin kaikkiin pikkuhiljaa kunhan olo antaa myöten :) On ihan mahtavaa, että olette siellä ja jätätte myös kommentteja. Ilman teitä tämä bloggaaminen ei olisi ollenkaan niin kivaa! Suuri kiitos siis! <3

Sanotaan, että eläimet voivat aistia ihmisten kivun tai surun. En tiedä onko siinä perää, mutta ainakin tänään kissani on liimautunut sängyssä visusti viereeni ja hurissut rauhoittavasti hetki toisensa perään. Suurta onnea tuottaa tänäänkin tämä pieni eläin :)






Kurjasta olosta huolimatta päätin raahautua sängystä ylös sen verran, että saan tehtyä itselleni mehustimella kunnon vitamiini-mixin. Jos ei muuta, niin ainakin tämän juomisesta tulee hyvä mieli! Taidan surauttaa myöhemmin vielä toisenkin mehun, sillä ruokahaluni on harvinaista kyllä hetkellisesti täysin kadoksissa, mutta mehun saa juotua aina. Nälätön olotila on valheellinen sikäli, että keho taatusti kaipaa juuri nyt vitamiineja enemmän kuin koskaan, joten en aio antaa flunssalle periksi tässä asiassa ;)

Nämä join! Paitsi inkivääristä vain pienen palasen ja ompusta puolet :P 

Kohta surahtaa! 

Vitamiinipommi on valmis! Tuli parempi olo jo ennen kuin join tämän, ihan vain fiilistelemällä ;D

Tarkoitukseni oli kirjoitella myös koostetta vuoden liikunnoista ja PT-asioista, mutta ne jääköön tuleville päiville. Ihanaa uutta vuotta teille jokaiselle! Tehdäänhän kaikki tänään puoliltaöin päätös, että vuodesta 2015 tulee paras vuosi ikinä? :) Onko teillä uudenvuodenjuhlia tulossa?

19. joulukuuta 2014

Vielä ehdit tehdä hunajaisen joulumyslin pukinkonttiin!

Joulu on jo ihan pian! Suhtautumiseni jouluun on melko neutraali. En liiemmin innostu siitä, mutten missään nimessä kammoakaan. Minulle joulussa on tärkeintä perheen kanssa vietetty aika, sillä näen pohjoisessa asuvaa sukuani aivan liian harvoin :/ Oikeasti haluaisin unohtaa kaikki lahjahässäkät ja vain viettää aikaa tärkeimpien ihmisten seurassa, ulkoilla ja lukea hyvää kirjaa illalla, samalla ehkä hieman punaviiniä siemaillen. Lahjan antaminen on kivaa silloin, kun keksii jonkun oikeasti hyvän tai tarpeellisen lahjaidean. Siitä en tykkää, että on pakko ostaa "jotain" (yleensä roinaa) vain koska se kuuluu asiaan.

Parhaan ystäväni kanssa olemme tehneet sopimuksen, että laitamme toisillemme lahjoja vain silloin, kun sattumalta tulee vastaan joku sellainen, josta heti tietää toisen ilahtuvan. Tämä systeemi on toiminut superhyvin. Annamme lahjoja toisillemme harvakseltaan, joskus jopa ilman syytä keskellä vuotta ja toivotamme jo etukäteen hyvää syntymäpäivää ja joulua :) Tässä systeemissä parasta on se, että koskaan ei tarvitse tuntea lahjoista stressiä tai syyllisyyttä, vaan ainoastaan aitoa antamisen iloa :)


Tänä vuonna päätin ilahduttaa muutamaa ihmistä kotitekoisella myslillä. Olen jakanut ohjeen blogissa aiemminkin, mutta tämä superherkku ansaitsee vielä toisen näytöksen! Lasipurkit ostin Ikeasta hintaan 1,99 e / kpl. Kaappien kätköistä löytyi askarteluvälineet kortteja varten. Eilen tein tätä mysliä tupla-annoksen, ja sitä riitti kahteen täyteen ja yhteen puolikkaaseen purkkiin. Puolikkaan joudun valitettavasti siis laittamaan parempiin suihin, huoh ;) Kirjoitin korttiin kaikki myslin ainesosat osittain siksi, että se näyttää kivalta, mutta ennen kaikkea koska haluan varmistaa, että pähkinäallergikko ei vahingossa kauhaise purkista lisuketta omaan jugurttiinsa. Näissä asioissa on parempi pelata varman päälle! 


Tässäpä siis vielä ohje minun lempparimysliini. Viekää purkillinen tätä herkkua kaverille, siskolle tai työkaverille, ja voin taata, että joulumieli kohoaa, kun näette aidon yllätyksen ja ilon lahjan saajan kasvoilla! <3

Hunajainen joulumysli
(n. 1 purkillinen)

2 dl kaurahiutaleita
2 rkl mantelilastuja
2 rkl cashew-pähkinöitä
2 rkl saksanpähkinöitä
1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl kurpitsansiemeniä
1/2 dl kuivattuja karpaloita tai muita kuivattuja hedelmiä
1/2 dl hunajaa
1/2 tl kanelia
(2 tl öljyä)


Murskaa haarukalla pienemmäksi muruksi pähkinät ja mantelilastut. Sekoita kulhossa kaikki muut aineet paitsi kuivatut hedelmät. Levittele seos uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Paista 125-asteisessa uunissa noin 30 - 45 minuuttia, kunnes mysli on saanut hieman kaunista väriä. Minulla erityisesti pellin takaosassa olevat hiutaleet meinaavat palaa helposti, eli paistamisen puolivälissä voi vaikka vähän hämmennellä myslejä pellillä uuteen järjestykseen. Anna myslin jäähtyä paistamisen jälkeen uunipellin päällä, lisää kuivatut karpalot ja laita tiiviiseen purkkiin. Säilytä huoneenlämmössä, ja nauti vaikkapa maustamattoman jugurtin ja mustikoiden kanssa.


Oletteko te jo ostaneet kaikki lahjat vai oletteko kenties tehneet lahjoja tänä vuonna itse? :) Tuleeko teille lahjapaineita vai tykkäättekö miettiä mitä kenellekin voisi antaa? Kenelle on vaikeinta ostaa lahja? ;)

Kivaa joulun odotusta! <3

12. joulukuuta 2014

A niin kuin Australia

Rakastan matkustamista, paljon. Minulla on reissukuvia, paljon. Ajattelin, että aloittaisin täällä blogissa juttusarjan, jossa julkaisen silloin tällöin kuvia ja muistoja matkojeni varrelta. Jos et tykkää matkajutuista, niin voit skipata ne jo otsikon perusteella :) Ensimmäisenä aakkosissani tulee vastaan Australia, missä olen käynyt kahdesti. Kerran vuonna 2000, kun olin Uudessa-Seelannissa vaihtarina ja uudelleen vuonna 2010, kun tuhlasimme sijoitimme minun gradupalkkioni kolmen kuukauden reppureissuun maailman ympäri. Ensimmäisellä Australian matkallani kävin maan eteläisemmässä osassa, mm. Melbournessa ja Great Ocean Roadilla. Te kaikki ette ehkä muista aikaa ennen digikameraa, mutta se oli käynnissä suunnilleen tuolloin. Vain paperisia kuvia on siis noista hetkistä olemassa. Toisella reissulla otin vahingon takaisin ja otin kuvia kuin viimeistä päivää. Tässä niistä vain muutamia.


Vuoden 2010 reissulla ajoimme monen mutkan kautta Sydneystä Brisbaneen campervan-autolla, jossa myös nukuimme. Matkustimme pienellä budjetilla eli kävimme pesulla julkisissa vessoissa ja uimahalleissa, ja kokkasimme ruuat aina pienellä trangialla taivaan alla. Vaikka näimme ja koimme vaikka  mitä upeaa, niin näin jälkikäteen ajateltuna ne kaikista parhaimmat hetket olivat juuri niitä "arkisia" kokkailuhetkiä pimeässä, meren rannalla. Silloin ei ollut nettiä, telkkaria, ei mitään häiriötekijöitä. Vain me, hiljaisuus ja maailma.


Kuvien välissä myös muutamia otteita matkapäiväkirjastani. Niistä ehkä välittyy pieniä välähdyksiä matkan tunnelmista :)

"Herättiin 6.30, jotta ehdittiin livohkaan Red Rockista ennen paikallisten heräämistä. Hampaiden pesu moottoritien varren taukopaikalla. Seuraavassa kaupungissa käytiin paikallisessa uimahallissa suihkussa. Minä lämpimässä ja Teemu kylmässä, koska ei huomannut, että kuumasta vedestä pitää maksaa erikseen."




"Heti alusta alkaen Yamba vaikutti kivalta pikkukylältä ja luonnon ihmeet vain syvensivät vaikutelmaa. Värikkäät papukaijat kukkulan puissa, delffiini aallonmurtajan vieressä <3, meren tyrskyt ja hassut pilvikuviot. Tästä minä pidän!"



"Löydettiin valaistu parkkipaikka meren rannalta ja jäätiin sinne yöksi. Paikka paljastuikin lepakkomaaksi ja saatiin seurata lepakoiden (valtavien mötkylöiden) öisiä saalistuspuuhia. Hassua, että ne roikkuu puussa ylösalaisin! Kun ne laskeutuu puun alaoksille meidän campervanin päällä, oksat rapisee auton kattoon niiden painosta. Nähtiin myös dingon vaeltavan parkkipaikan läpi! Minua hieman pelotti, mutta Teemusta oli kivaa :P"



"Yöpaikkaa saatiin taas etsiä, mutta onneksi oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Pienen sahauksen jälkeen päädyttiin parkkiin pienen tien varteen levikkeelle. Oli lämmin päivä, joten mentiin rantaan päivänvalon ajaksi istumaan ja juomaan vähän viiniä. Voiko elämä oikeasti olla tällaista? Oon niin onnellinen."



"Pysähdyttiin mun vessahädän takia yhdellä julkisella vessalla tien varressa ja huomattiin, että sehän olisikin ihan hyvä yöpaikka, kun on pesumahdollisuudetkin siinä. Lämpötila vaan oli aivan hyytävä (pakkasta)! Oltiin ihan jäässä ja käytiin ennen nukkumaanmenoa juoksemassa, jotta saatiin veri kiertämään. Makuupussissakin joutui pitämään lähes kaikki pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet päällä, että tarkeni. Märät sukat laitettiin kuivumaan makuupussin sisään jollain Teemun lyömättömillä armeijavinkeillä. Uni tuli kuitenkin hyvin!"





"Oltiin jo hereillä kun auton sivuikkunaan koputettiin määrätietoisesti aamuseiskan aikaan. Poliisihan se siellä seisoskeli ja ilmoitti, että suistoalueella on leiriytyminen kielletty ja että jos hän näkee meidät siellä vielä uudelleen, niin saadaan sakot. Elämän eka poliisipuhuttelu! Pestiin äkkiä hampaat ja lähdettiin kauppakeskukseen pesemään meidän pyykkejä ennen matkan jatkumista."




"Käytiin ajelemassa muutamalla eri biitsillä nukkumapaikan toivossa. Päädyttiin lopulta lookoutille, jolla oltiin käyty katsomassa auringonlasku. Linnunrata näkyy uskomattoman selvästi. Meri pauhaa muutaman metrin päässä. Näihin maisemiin on varmasti upeaa herätä. Hyvää yötä."



Onkos kukaan teistä käynyt Australiassa tai haaveiletteko menevänne? :)

9. joulukuuta 2014

Tarvitseeko taviskuntoilija oikeasti Personal Trainerin?

Eilen oli superjännä päivä, kun kävin tapaamassa ensimmäistä kertaa potentiaalisen Personal Trainerini! Juttelimme tunnin verran tavoitteistani ja kyseisen PT:n tavasta valmentaa, ja niinhän siinä sitten kävi, että innostuin ja menin varaamaan ihan kunnon PT-paketin :D Edellisen PT-kokemukseni myötä minulle oli erityisen tärkeää, että kyseessä on kokopäiväinen Personal Trainer, jolla on aito palo tehdä työtään. Olen seuraillut muutamia Personal Trainereiden (nykyisten tai tulevien) kirjoittamia blogeja ja ihailen sitä intohimoa, joka heillä tuntuu olevan työtään kohtaan. Personal Trainerin palkkaaminen on kuitenkin iso investointi ja itse odotan asiakkaana maksavani sellaisen ihmisen ajasta, joka on hommassa mukana koko sydämellään ja aidosti kiinnostunut asiakkaansa auttamisesta. Minkäänlaiset tutkinnot tai muut meriitit eivät mielestäni voi korvata oikeanlaista asennetta. Minulle on henkilökohtaisesti motivoivaa jo se, että saan olla sellaisen ihmisen läheisyydessä, joka on unelma-ammatissaan ja säteilee sen vuoksi!

En halua ainakaan vielä avata täällä blogissa treenitavoitteitani kovin yksityiskohtaisesti, mutta ylätasolla voinen tiivistää ne kahteen kategoriaan: fyysisiin ja "henkisiin" tavoitteisiin.  Fyysisellä puolella tavoittelen voimaa, ryhtiä ja kiinteyttä. "Henkisellä" puolella puolestaan toivon saavani apua sitoutumiseen sekä uusia ideoita erityisesti voimatreenien puolelle.

Tiedätte ehkä, että olen maailman suurin innostuja, mutta tämän kääntöpuolena on se, että minulla on jonkinsortin vaikeuksia sitoutua pitkäjänteiseen työhön ja kauaskantoisiin suunnitelmiin. Ja eihän siinä mitään, innostumiset tekevät elämästäni ihanan vaihtelevaa, mutta erityisesti treenipuolelle kaipaan joskus kykyä tehdä pitkäjänteisemmin työtä tavoitteideni eteen. Voihan olla, että olen niin henkeen ja vereen innostuja, ettei muutosta asiaan tuo pätevän PT:n apukaan, mutta olen todella utelias kokeilemaan! Pahimmillaan menetän vain hieman aikaa (ja no, hieman enemmän rahaa), mutta parhaimmillaan voin saada aivan uudenlaisen flow'n treenipuolelle ja elämään ylipäätään :)



 Yhdenlaista flowta tässäkin! Kuva viime kevään blogimiitistä. Vasemmalta oikealle Satu, Karkki, minä ja Hanna :)



Minulla ei ole kuitenkaan mitään harhakuvia siitä, että treenit PT:n kanssa tekisivät minusta jotenkin onnellisemman tai paremman ihmisen. Totta kai liikkumisesta saatu hyvä olo näkyy ihmisestä ulospäin, enkä minäkään ole immuuni näille tavoitteille. Silti lähden tähän hommaan mukaan pääasiassa uteliaisuudesta ja siksi, että mielestäni ansaitsen tämän mahtavan jutun elämääni :) Tämä olkoon palkintoni siitä, että olen maltilla, mutta silti aika kovalla työllä onnistunut muuttamaan elintapojani ja elämänasennettani viimeisen kahden vuoden aikana niin radikaalisti parempaan suuntaan. Ulkoisesti olen ehkä vain hieman erilainen kuin pari vuotta sitten, mutta sisäisesti olen niin paljon vahvempi, onnellisempi ja itsevarmempi. Kukaan ei ole tätä matkaa tehnyt puolestani (rinnalla kylläkin) ja koen, että juuri nyt on hyvä hetki kiittää itseäni siitä kaikesta hyvästä, mitä olen tehnyt hyvinvointini eteen.

Alkuvuodesta kiitin itseäni matkamessuilla myös skumpalla :P

Palatakseni vielä kysymykseen siitä, tarvitseeko taviskuntoilijan oikeasti Personal Trainerin? Tarvitsenko minä, suurinpiirtein normaalipainoinen, ihan riittävän hyväkuntoinen nainen oikeasti sellaisen? En varmasti. Aivan taatusti pärjäisin ilmankin ja tuloksia tulisi, tai sitten ei. Jos jatketaan samaa ajattelurataa, niin tarvitseeko kaupungissa asuva ihminen oikeasti auton? Tarvitseeko hän oikeasti kuudet treenihousut? Tarvitseeko television, ravintolaillallisia, kampaamokäyntejä tai edes verhoja ikkunoihin? Tuskin. Mitään näistä emme pohjimmiltamme tarvitse, sillä elämämme jatkuvuus ei ole näistä kiinni. Silti omistamme ja teemme, koska meillä äärettömän onnekkailla ihmisillä on mahdollisuus panostaa elämänlaatuun valitsemillamme tavoilla.

Harvalla meistä on varaa kaikkeen, mutta useimmilla meistä on kuitenkin mahdollisuus panostaa edes muutamaan sellaiseen asiaan, joita ei oikeasti tarvitse, mutta joista voi silti saada elämäänsä todella paljon iloa, motivaatiota, merkitystä ja suuntaa. Itse en esimerkiksi satsaa kotini sisustamiseen (tai siivoamiseen :D) juuri ollenkaan, mutta panostan enemmän kuin mielelläni suomalaiseen työhön ja omaan hyvinvointiin. Kun minä voin hyvin, koen olevani paljon parempi läheinen myös ihmisille ympärilläni. 



Näissä ajatuksissa siis kohti torstain ensimmäistä PT- tapaamista, jossa tehdään kuntotestejä, kehonkoostumusmittaus ja otetaan ilmeisesti valokuvia aloitustilanteesta. Mielenkiintoista, jännittävää ja oikeastaan myös vähän pelottavaa! Tuntuu hurjalta astua näin suuri harppaus pois omista treenirutiineista ja omalta pehmeältä mukavuusalueelta! Toivottavasti pysytte matkalla mukana :)

Mitä mieltä te olette? Tarvitseeko taviskuntoilija Personal Trainerin?

7. joulukuuta 2014

Väsymyksen karkoitusta tanssin ja PT:n avulla?

Huuh, onpa ihanaa tietää, että tänään ei tarvitse tehdä mitään tai lähteä minnekään! Viikko on ollut todella kiireinen niin töissä kuin vapaa-ajallakin, ja loppuviikkoa kohti alkoi vähän tuntua siltä, että kohta loppuu Duracell-pupusta patteri. Työkiireisiin en hirveästi voi tällä hetkellä itse vaikuttaa, mutta oma valintani on ollut suunnitella myös vapaa-ajalle kaikenmoista ohjelmaa. Normaalien treenien lisäksi kävin mm. tunnin hieronnassa, Erinin joulukonsertissa ja eilen myös lukupiirin tyttöjen kanssa pikkujouluissa. Kaikki nämä jutut ovat olleet todella mukavia, mutta tulipa taas todettua, että myös mukavia asioita voi kahmia liikaa. Olen ollut iltaisin sellaisessa väsyneessä ylivireystilassa, missä kroppa melkein tärisee ja sydän tuntuu pamppailevan paljon normaalia nopeammin.

Fiksuna valintana olen karsinut joogasta, sillä kaikkeen ei aika vain tunnu riittävän. Päätin kuitenkin, että jatkossa vastaavissa tilanteissa jätän mieluummin väliin jonkun kovemman treenin kuin joogan. Jos kroppa on jo valmiiksi ylikierroksilla, ei maksimisykkeinen treeni välttämättä tee sillä hetkellä juuri muuta kuin hallaa. Tällä viikolla en ole kuunnellut kehoani riittävästi ja olo on ollut sen mukainen.

Eilen oli hyvin lähellä ettenkö olisi juuri tästä syystä jättänyt väliin tanssituntia, jota olen odottanut kuumeisesti jo monta viikkoa. Taisin tirauttaa siinä aamun väsymystilassa muutaman kyyneleenkin, koska olin niin harmissani, että joutuisin ehkä jättämään tuon tanssikokemuksen väliin. Runsaan aamupalan jälkeen olo koheni kuitenkin hieman, ja päätin lähteä kokeilemaan pystyisinkö vetämään kaksi tuntia kovasykkeistä Sh'Bamia ja BodyJamia Satsin pikkujoulutansseissa.



Kun kaiuttimista kajahti ensimmäiset rytmit, tunsin välittömästi miten fiilis kohosi ja väsymys suli pois. Seuraavat kaksi tuntia olivat aivan fantastista menoa vanhojen ja uudempien Sh'bam ja Bodyjam-hittien parissa. Oli ihan huippua päästä tanssimaan muun muuassa Sh'bam - suosikkejani parin ohjelman takaa, esimerkkeinä vaikkapa Talk Dirty to Me ja Britney Spearsin Work B**ch. Lisäksi mukana oli maistiaisia uusista ohjelmista, jotka käynnistyvät liikuntakeskuksissa nyt joulukuun alussa. Voin jo nyt sanoa, että on ihan huippua menoa luvassa!! Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa, jos tanssi on yhtään oma juttusi :) Kahden tunnin tanssimaraton takasi aika kovat hapotukset jaloissa, joten tänään on luvassa fyysistä (ja henkistä) palauttelua kotijoogan parissa.

Huomenna onkin jännä päivä tulossa, sillä menen tapaamaan ensimmäistä kertaa potentiaalisen uuden Personal Trainerini! Osa teistä varmaan muistaakin, että ostin elämäni ensimmäisen, kuuden kerran PT-paketin näihin aikoihin viime vuonna. Jotenkin juuri tämä pimein aika on minulla se, jolloin kaipaan ideoita ja uudistusta omaan treeniini, vaikken treenaakaan mitenkään erityisen tavoitteellisesti. Viime vuoden PT-kokemuksista voit halutessasi lukea koosteen tästä linkistä. Lyhyesti tiivistettynä tykkäsin PT-treeneistä kyllä, mutta kokemukseni jäi hieman vajaaksi, koska treeneille ei asetettu mitään kovin konkreettisia tavoitteita. Tuosta viisastuneena minulla on nyt mielessäni lista asioita ja kysymyksiä, joista aion keskustella potentiaalisen PT:ni kanssa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos kemiat osuvat yksiin, niin ostan todennäköisesti nyt alkuun kymmenen kerran treenipaketin ja mietin jatkoa sitten myöhemmin. Nyt vain sormet ristiin, että tämä PT-henkilö olisi minulle sopivanlainen ja pääsisin hänen kanssaan hakemaan uudenlaista nostetta talvitreeneihin :-) 

Päivä on juuri nyt kirkkaimmillaan, mutta onpa vain silti kovin hämärää ja harmaata. Taidan sytyttää muutaman kynttilän, joogata, lukea ja olla vain. Luksusta! Toivottavasti teilläkin on leppoisa sunnuntai luvassa!



Onko teillä kokemuksia tai haaveita PT:n palkkaamisesta? Aikooko joku käydä vielä tanssimassa LesMillsejä tai muuta ennen joulua? :)

30. marraskuuta 2014

Mitä opin viikonlopun joogakurssilla

Viime viikonloppuna osallistuin ystäväni kanssa työväenopiston joogakurssille. Kurssi oli kaksipäiväinen, opetusta oli yhteensä 10 tuntia ja se maksoi 37 euroa. Hintaansa nähden kurssi oli todella antoisa varsinkin tällaiselle aloittelevalle kotijoogaajalle. Kurssi imaisi minut mukaansa niin, että minulla ei tullut kertaakaan sen aikana mieleen tämä blogi tai valokuvaaminen sitä varten. Lisäilen siis tähän postaukseen kauniita joogakuvia netin syövereistä ja jätän tarkoituksella pois ne, joissa ollaan suurimmilla solmuilla ;)

Kurssilla käytiin lyhyesti läpi joogan historiaa, filosofiaa ja suuntauksia. Opettajamme oli selkeästi vihkiytynyt joogalle, mutta hänen opetustyylinsä oli hyvin salliva ja maanläheinen, ja hyvä niin. Suurin osa meistä, itseni mukaan lukien, kuitenkin kavahtaa fanaattista julistusta joogan autuaaksi tekevistä vaikutuksista. Joogaa on helpompaa lähestyä ensin sen fyysisen puolen (asanoiden), ja ehkä hengityksen kautta, ennen kuin edes haluaa miettiä (jos koskaan) sen seuraavia askelmia: meditaatiota ja aistien kääntämistä sisäänpäin - valaistumisesta nyt puhumattakaan.

Parin kuukauden päästä minäkin toivottavasti joogailen tällaisissa maisemissa ;) Kuva täältä.

Kurssin antoisimpia hetkiä olivat varsinaiset jooga- ja meditaatioharjoitukset sekä vapaa keskustelu, jossa ihmiset jakoivat kokemuksiaan joogasta ja esittivät opettajalle kysymyksiä. Oli aivan ihanaa tavata ihan tavallisen oloisia (ainakin ulospäin, heh) ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet joogasta kuten minäkin. Tulen todella pragmaattisesta perheestä, jossa joogan kaltaiset henkisyyteen viittaavat asiat eivät ole olleet juurikaan läsnä, ja siksi välillä tunnenkin sisäistä ristiriitaa joogan äärellä. Jo lyhyt tutustuminen lajiin on antanut minulle todella paljon hyvää oloa,  mutta sisälläni on jatkuvasti pieni ääni, joka sanoo, että varo nyt, ettei touhu mene liian korkealentoiseksi. Älä hyvä ihminen ryhdy hihhuliksi! Tavatessani ihan tavallisia joogasta kiinnostuneita ihmisiä osa tästä sisäisestä ristiriidasta suli pois. Ehkä uskallan antaa itselleni luvan harrastaa joogaa jatkossa ilman jatkuvaa epäilystä siitä, että olen jotenkin outo tavoitellessani fyysistä ja henkistä rauhaa tällä tavalla. 

Opettaja toisti usein, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa harrastaa joogaa. Jooga voi olla tapa lisätä voimaa ja liikkuvuutta, tai vaihtoehtoisesti tapa olla täysin paikallaan ja vain hengittää syvään. Itse olen kiinnostunut joogasta sen kehonhuollollisia vaikutuksia syvemmin, ja olikin todella mielenkiintoista kuulla joogafilosofian kuudesta askeleesta tai portaasta, joista se fyysinen suoritus eli asana on vasta ensimmäinen. Toisin kuin kaikenlaisista upeista joogakuvista voisi kuvitella, fyysiset asennot itsessään eivät ole millään lailla se joogan syvin olemus, vaan ne ovat ainoastaan tapa opetella pysähtymään, keskittämään aisteja sisäänpäin ja kiinnittämään huomiota omaan hengitykseen. Opettaja korosti jälleen, ettei siinä ole mitään väärää, jos joogaa harrastaa pelkästään sen fyysisten vaikutusten vuoksi, mutta pohjimmiltaan sillä ei joogassa ole mitään merkitystä kuinka monelle solmulle itsensä saa väännettyä ja kuinka paljon epämukavuutta ja kipua on valmis kestämään.

Tämä asento tulee kaikille joogaajille hyvin tutuksi. Kuva täältä.

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että todella moni meistä jää joogassa jumiin juuri siihen ajatukseen, että pitäisi tulla fyysisesti koko ajan paremmaksi. Sivuutamme ne vaikutukset, jotka esimerkiksi kymmenen minuutin täydellisellä rentoutumisella shavasana-asennossa voisi olla niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiinkin. Jo lyhyt lepohetki (jota voi halutessaan meditaatioksikin kutsua) laskee sykettä ja verenpainetta, ja voi olla monelle kiireiselle ihmiselle paljon arvokkaampaa kuin väkisin väännetty vaikea asana, jossa on hankala hengittää. Ohjaajamme totesi, että yksi suurimmista väärinkäsityksistä joogassa on ajatus "kehoni pitää sopia tähän joogaan". Oikeampi lähestymistapa olisi ajatus "joogan pitää sopia kehooni". Tähän tiivistyy jotenkin ihanasti kaikki se armollisuus, jota jooga minulle juuri nyt merkitsee :)

Tässä yksi joogan tärkeimmistä asennoista. Ei sovi heikkohermoisille. Tai ehkä juuri heille ;) Kuva täältä.

Sain kurssilta itselleni sopivan vastauksen myös siihen, että miksi minusta on joogan aloittamisen jälkeen tuntunut, että kehoni vaatii sitä enemmän venytyksiä ja hoivaa mitä enemmän sitä venyttelen ja huollan (kts. pohdintani tässä syyskuisessa postauksessa). Opettaja totesi, että on itsekin huomannut, että mitä enemmän joogaa tai muuten huoltaa kehoaan, niin sitä helpommin keho viestittää vääristä asioista ja asennoista. Joogan myötä kehon ryhti ja asento yleensä paranevat, ja kun asento palautuu siihen, mihin se on luontaisesti tarkoitettu, huutaa kroppa paljon herkemmin apua silloin, kun sitä kurittaa kahdeksan tunnin istumisputkilla ja muilla staattisilla toimettomuuspiteillä. Ihmisen keho on hyvin sopeutumiskykyinen ja se oppii niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuva täältä.

Huh, asiaa ja ajatuksia on tästä aiheesta niin paljon, että meinaa syntyä romaani ;) Enkä edes ehtinyt kirjoittaa niistä eri joogalajeista, joiden harjoituksia teimme viime viikonloppuna! Ehkä kirjoittelen niistä myöhemmin, tai viimeistään sitten, jos pääsen kokeilemaan joskus uudestaan kundaliinijoogaa, joka oli ehdottomasti minun viikonlopun lempparini. 

Joogaatteko te? Minkälaisia joogalajeja olette kokeilleet? Onko jooga teille fyysinen harjoitus vai kuuluuko siihen myös henkinen puoli? Jos ette joogaa, niin vaikuttavatko joogaajat teidän mielestänne vähän hihhuleilta? :)

28. marraskuuta 2014

Viikonlopun herkuksi ihana persimonijogurtti

Tämä on se aika vuodesta, kun ainakin minulla karkaa makeanhimo aivan lapasesta. Välillä annan periksi mieliteoille, välillä taas yritän hillitä himotusta syömällä riitävän suuria annoksia tavallista ruokaa, riittävän usein. Yritän myös löytää karkin tilalle aika ajoin jotain terveellisempiä makeita herkkuja, sillä erityisesti näin talviaikaan keho kaipaa vitamiineja pelkän sokerin ja elintarvikevärin sijaan (niilläkin on toki oma sijansa, mutta kohtuus kaikessa).

Tykkään kokeilla uusia ruokaohjeita, mutta aina ei ole aikaa tai energiaa väsätä mitään kovin monimutkaista. Siksi hihkuinkin ilosta eilen, kun löysin tämän ihanan persimonijogurtin ohjeen. Onko persimoni muuten joku uusi juttu, sillä kuulin siitä ensimmäisen kerran vasta muutama viikko sitten?! Jugurttiini eksynyt persimoni oli elämäni toinen :)

Löysin jugurtti-idean hiljattain hankkimastani Vegaanin keittiössä - kirjasta ja mukautin sitä omaan keittiööni sopivaksi. Persimonit ovat juuri sesongissa, joten kannattaa kokeilla :) Taika piilee persimonin soseuttamisessa. Siitä tulee kuin makeaa hilloa, mutta ilman grammaakaan lisättyä sokeria. Nam!



Persimonijogurtti 

1- 2 dl maustamatonta jugurttia
1 kypsä persimoni
Pinnalle vehnäleseitä, auringonkukansiemeniä tai muuta, mitä kaapista löytyy

Kuori persimoni ja soseuta sauvasekoittimella. Laita jugurttia ja persimonia kerroksittain läpinäkyvään lasiin ja ripottele päälle esimerkiksi leseitä ja siemeniä. Nauti! :)



Onko persimoni teille jo tuttu juttu vai onko se tullut teillekin puskista? :)

25. marraskuuta 2014

Oletko terve vai pitäisikö tehdä vielä vähän enemmän?

Onnekkaita ovat he, jotka ovat saaneet jo lapsuudessaan vankan pohjan terveelliselle elämäntavoille. Ehkä heille tasapainoiset elämäntavat tulevat helposti ja pakottamatta aikuisenakin, ilman, että siitä täytyy tehdä sen suurempaa numeroa (päinvastoin siis kuin esimerkiksi tässä blogissa :P).

Mutu-pohjalta minusta kuitenkin tuntuu, että aikuisuuden kynnyksellä jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella rakentamaan suhteensa ruokaan ja liikuntaan uudelleen, tai ainakin muovaamaan lapsuudesta tulevaa mallia omanlaisekseen. Joillakin se käy helpommin, kun taas valitettavan monet joutuvat käymään etsinnöissään aika syvällä; joskus (liian usein) eriasteisissa syömishäiriöissä asti, joista toipuminen vie vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä.

Hyvinvointia ja terveyttä ihannoivassa yhteiskunnassamme eivät aikuisetkaan pääse enää helpolla. Terveysvinkkejä tulee kaikkialta ähkyksi asti, ja voi helposti alkaa tuntua siltä, että ei koskaan ole valmis, vaan aina pitää aloittaa jonkinlainen projekti kohti entistä parempaa oloa ja terveyttä. Löysin tästä erittäin kuvaavan lainauksen Timo Airaksisen Onnellisuuden opas - nimisestä teoksesta:

"Ennen terveys määriteltiin sairauden poissaoloksi. Jos ei ollut mitään todettua tai koettua sairautta oli terve. Nykyään emme pääse näin vähällä. Oikeastaan kukaan ei ole enää ole terve. Jokainen voisi olla vähän reippaampi ja pirteämpi sekä liikkua ja suorittaa hommansa paremmin.  .... Ennen terve ihminen oli tyytyväinen tilaansa, nyt jokaisella on joku heikko kohta, jota pitäisi päästä parantamaan. Terveys ahdistaa meitä ja pakottaa toimimaan."


Olen ehdottomasti ja absoluuttisesti terveellisten elämäntapojen puolella. Tiedän omakohtaisesti miten järisyttävän paljon parempi ja energisempi olo tulee, kun alkaa liikkua säännöllisesti ja syödä monipuolisesti, kun tiputtaa muutaman oikeasti ylimääräisen kilon vyötäröltä tai kun tajuaa miten hyvää tämä ruokaisa salaatti minulle tekee. Oloni ja aika varmasti koko elämäni on muuttunut radikaalisti muutaman viime vuoden aikana. Olen löytänyt kohtuullisen hyvän tasapainon monien horjuvien vuosien jälkeen. Silti minuakin vaivaa välillä tunne siitä, että pitäisi elää paremmin ja terveemmin, laihtuakin vielä.

Mainokset ja blogitekstit luovat jatkuvasti alitajuntaan kysymyksen siitä, voisinko tehdä terveyteni eteen vieläkin enemmän. Terveyden tavoittelun ympärillä pyörivät niin suuret rattaat ja markkinat, että kovin helposti yksilön kuva riittävästä terveydentilasta ja hyvinvoinnista hämärtyy. Syntyy harhakuva siitä, että ei voi elää täysipainoisesti hyvää elämää ilman superfoodia, foam rolleria, vihersmoothieta, aamujoogaa, kuntosalitreeniä ja tukipohjallisia. Syntyy koko ajan kauemmaksi lipuva kuva terveestä, kauniista ja kyvykkäästä superihmisestä, joka tekee ja omistaa tämän kaiken ja joka siksi on terve ja taatusti myös onnellinen. Vaikka järjellä tiedämme, että esimerkiksi hyvinvointi- ja treenibloggaajat jakavat netissä elämästään vain murto-osan, tunnetasolla on kovin helppoa tuntea riittämättömyyttä, kun vertaa omaa tavallista elämäänsä (möhnäyspäivineen ja suklaapatukoineen) tuohon kiiltokuvamaisen unelmaan. (Itsensä vertaaminen muihin on muutenkin aivan saatanasta).

Maalaisjärki on ollut "so last season" jo pitkään, ja me hyvinvointia etsivät ihmiset säntäilemme kuumeisesti projektista ja trendistä toiseen. Markkinamiehet myhäilevät sitä tyytyväisempinä, mitä riittämättömimmiksi me tunnemme itsemme naisina, miehinä, ihmisinä. Meille hyvinvointiaddikteille on niin helppoa myydä kaikenlaista niin kauan kun meistä tuntuu, että aivan tavalliset, järkevät valinnat eivät riitä terveytemme ylläpitämiseen. 




Normaali ja monipuolinen ruokavalio ja kohtuullinen liikkuminen omien mieltymysten mukaan? Riittävästi aikaa ystävien kanssa ja säännöllisesti omia pieniä hengähdyshetkiä? Siinä on jo niin valtavasti hyvän elämän aineksia! Voisimmeko lopettaa hyvinvoinnin mystifioimisen ja uskoa, että sen saavuttaminen on paljon yksinkertaisempaa kuin meille halutaan uskotella?

Oletteko te tyytyväisiä omaan terveydentilaanne? Tuntuuko teistä, että voitte hyvin? Pystyttekö ehkä tunnistamaan joitakin osa-alueita elämässänne, joihin olisitte oikein tyytyväisiä, jos pystyisitte lopettamaan itsenne vertaamisen toisiin ihmisiin / illuusioihin heidän elämästään? 

Tällaista kevyttä tiistaipohdiskelua tänään! Seuraavalla kerralla palaan joogaviikonlopun tunnelmiin: kymmenen tuntia matolla toi mukanaan muutamia mielenkiintoisia ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, jotka lupaan jakaa kanssanne ihan maksutta ;) Älkää kuitenkaan nielkö näitä minunkaan juttujani pureskelematta, vaan muodostakaa rohkeasti omat käsityksenne hyvän elämän ja hyvinvoinnin perusteista! Voikaa hyvin <3

20. marraskuuta 2014

Jos näillä ei motivoidu huoltamaan kehoaan, niin milläs sitten?

Aiemmin minun oli vaikeaa löytää edes varttia päivästä kehonhuollolle. Takaraivossa kolkutti että pitäisi, ja olisihan se minulle varmaan hyväksi, mutta mitään en tehnyt ennen kuin oli jo vähän liian myöhäistä. Kuten niin monelle meistä, myös minulle kehonhuolto oli lääke jo syntyneisiin vaivoihin, ei keino ennaltaehkäistä niitä. Kehonhuolto oli minulle pakollinen paha, jota tein joskus, jos silloinkaan. Ei tarvinnut, koska parikymppisen kroppa pysyi kasassa ilmankin. Nykyisin kehonhuolto on minulle miltei päivittäistä, sillä vartaloni tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta allergisemmaksi istumatyölle.

Nyt kun olen oppinut (ristiselkäni kautta) kehonhuollon merkityksen edes jollakin tasolla, olen innostunut myös investoimaan muutamia kymmeniä euroja erilaisiin kehonhuoltovälineisiin. Olen tilannut suurimman osan näistä SportsDirectistä, missä hinta oli ihan murto-osa Suomen vastaavista, ja laatuunkin olen ollut pääosin oikein tyytyväinen. SD:ssä kehonhuoltovälineiden valikoima ei ole kovin laaja, joten halvan hinnan lisäksi hyvää on myös se, että ei tule valinnan vaikeutta! 

Tällaisia kidutus hemmottelujuttuja minulla on siis täällä kotona, ja vähintään yksi näistä on kyllä käytössä joka päivä! (Nämä hinnat olivat voimassa puolisen vuotta sitten, kun näitä tilailin.)


(Jooga)matto 4,50€


Tämä on ollut näistä kovimmalla käytöllä ja hintansa sangen kunniallisesti haukkunut. Olen tehnyt maton päällä monet joogat sisällä ja ulkona. Hieman ehkä kaipaisin paksumpaa mattoa ja käynkin säännöllisesti urheilukaupoissa hypistelemässä ns. oikeita joogamattoja. Niillä hinta on kuitenkin helposti kymmenkertainen verrattuna tähän SportsDirectiltä tilattuun, joten olen joka kerta palannut ihan tyytyväisenä tälle pari milliä liian ohuelle matolleni.


Sileä rullailuputki 6€


Tämä harmaa rulla on näistä hinta-laatusuhteeltaan aivan ykkönen! Tämä on yksi harvoista poikkeuksista urheiluvälineissä, joiden kohdalla voi todeta, että halpa on todella hyvää. Vaikka rulla on pelkkää vaahtomuovia, se on säilyttänyt muotonsa läpi monenmoisten (ja -kiloisten) rullausten. En ole naisena aivan höyhensarjaa ja ainakin minun allani tämä on kestänyt oikein hyvin. Avaan rullalla yläselän (ruks, raks, poks) melkein joka arkipäivä ja välillä rullailen auki myös reisiä eri puolilta. Au. Au. Au.


Kohokuvioinen rullailuputki 17€


Tätä vaaleanpunaista miniputkiloa en melkein raaskinut ostaa, mutta väri ja muoto houkuttelivat lopulta liikaa ;) Tämä on edellistä kovempaa (vaahto)muovia ja tässä on nystyröitä! Ihan killeri väline erityisesti pohkeiden ja pakaroiden avaamiseen. Ei paljon naurata, kun tällä rullaillee.


Kuminen ja joustava piikkipallo 3€



Tätä käytän jalkapohjien hierontaan, silloin kun en halua kiusata itseäni tennispallolla. On myös ihan mielettömän ihanan tuntuista, kun tämän laittaa seinän ja hartioiden väliin ja antaa pallon hoitaa hieromisen. Toimii myös ihanasti kallonpohjan hieronnassa seinän avittamana. Tämä on usein palkintoni siitä, että kestin ilkeän nystyräputken käsittelyn.


Spotify




Tunnelmallinen musiikki ja kehonhuolto on aika kiva yhdistelmä. Jos venyttely tuntuu tylsältä, niin itsensä voi huijata sen pariin laittamalla pari rauhallista lempibiisiä taustalle soimaan. Olen itse tällä hetkellä tykästynyt Femme Fatale - nimiseen soittolistaan. Ihania, vahvoja naisartisteja - niistä saavat arkielämän ihanat ja vahvat naisetkin ammentaa energiaa :)


Miten te huollatte kehoanne? Päivittäin vai pakon edessä? Onko teidän helppoa vai vaikeaa motivoida itseänne kehonhuollon pariin? Onko teillä jotain hyviksi havaittuja kehonhuoltovälineitä käytössä? :)

16. marraskuuta 2014

Hyvinvointipäivä ja nerokas kotitreenivinkki

Olin eilen aamusta alkuiltaan yksin kotona ja päätin hemmotella itseäni, pitää hyvinvointipäivän. En voinut lähteä kauaksi kotoa, koska päivystin yhtä työjuttua, mutta tämä "rajoitus" kääntyikin lopulta vapaudeksi. Ei tarvinnut lähteä hötkyämään minnekään, vaan sai ihan luvan kanssa olla kotona ja rakentaa siellä oman hyvän päivän. 

Heräilin hitaasti, luin muutamat blogijutut ja kömmin vihdoin ylös sängystä valmistamaan aamupalaa. Olen vähentänyt ruisleivän syöntiä arkisin sen potentiaalisten vatsavaikutusten takia, mutta viikonloppuisin herkuttelen kasaamalla ruisleivän päälle juustoa ja pinon kasviksia. Eilen söin lisäksi jugurttia mustikoilla ja leseillä, ja join tuoretta, mehulingolla vamistamaani hedelmämehua. Päälle vielä kuppi kahvia pienellä maitotilkalla, ja selailuun tuorein Voi hyvin - lehti (lempparini!). Minun ihana aamupalani, täydellinen <3

Aamupalahetki <3

Parin kuukauden takainen mehulinkohankinta on lyömätön!

Valmis vitamiinipommi.

Ennen päivystysvuoron alkua vedin lenkkivaatteet päälle, koska halusin nähdä hetken päivänvaloa. En voisi kuvitella viikonloppupäivää ilman jonkinlaista liikuntahetkeä, olkoon se sitten lenkkiä, jumppaa tai joogaa. Liikunta on ainakin minulla aivan ehdottoman tärkeä rakennusaine hymylle ja hyvälle ololle.  Kävelin ylämäet ja hölkkäsin alamäet, ja vähän tasaistakin. Olin ulkona vain puoli tuntia, mutta kotiin palasi aivan uusi nainen punaisine poskineen.

Uudet säärystimet testissä!

Liekö runsasta aamupalaa kiittäminen, mutta lyhyen lenkin jälkeen olin täynnä energiaa ja päätin tehdä vielä lihaskuntotreenin. Ja nyt kuulolla kaikki te, joilla on vaikeuksia motivoida itseänne tekemään kotitreenejä (minulla ainakin!). Itse en syty kotitreeneistä kahdesta syystä: a) ne ovat yllätyksettömiä ja b) on todella helppoa jättää sarjat tai koko treeni kesken, kun kukaan ei ole tsemppaamassa.

Kovin usein tämä kuula seisoo hylättynä ja yksinäisenä nurkassa.

Ihmettelen miten minulla on mennyt näin pitkään ennen kuin löysin sen. Maailman nerokkaimman kotitreenimotivaattorin. Korttipakan. Ideana on lyhykäisyydessään se, että jokaiselle korttipakan maalle keksitään joku kokonaisvaltainen treeniliike. Itse valitsin eilen 1) etuheilautuksen kahvakuulalla, 2) etunojapunnerruksen, 3) lankun, sekä 4) syväkyykyn kahvakuulalla. Lisäksi jokerina linkkuveitset. (* Korttipakkatreeniin löysin idean Ava Training - blogista).


Sitten kuusi pelikorttia pöydälle alaspäin ja niitä kääntämään esiin yksi kerrallaan ja tekemään mitä kortti käskee. Jos kortissa oli risti 9, tein yhdeksän etunojapunnerrusta. Jos pata 7, niin lankutin 70 sekuntia. (Voin kertoa, että pata akka oli paha akka: 2 minuuttia lankkua, ei armoa.) Etuheilautuksissa tuplasin aina kortin silmäluvun, koska minulla on kotona vain 12 kilon kahvakuula. Ideana on siis kääntää kuusi korttia peräkkäin ja sitten pitää 1-2 minuutin lepotauko ennen seuraavaa kierrosta. Itse tein kierroksia eilen neljä ja aikaa meni puoli tuntia. Jos haluaa lisää haastetta, voi kierroksen korttien määrää kasvattaa vaikka kymmeneen.

Tilanne ensimmäisen treenikierroksen alussa. Piece of cake - vain 5 kyykkyä! 

Kuuden kortin jälkeen jo vähän puuskututti.

Toinen kierros katkaisi kamelin selän. Nuo padat ovat lankkua. Note to self: opettele sekoittamaan korttipaikka!

Oli niin älyttömän kivaa, että olisin hyvin voinut treenata lisääkin! Yhtäkkiä kotitreenistä tulikin yllätyksellistä ja jännittävää, kun ei tiennyt mitä on tulossa seuraavaksi. Oli myös jotenkin helpompaa motivoitua tekemään sarja loppuun, kun se käsky tuli kortilta, eikä vain omasta päästä tyyliin; teen kymmenen jos jaksan. Laskin treenin lopussa, paljonko kutakin liikettä tuli tehtyä, ja eihän tuo ihan normaalilta koti-lusmu-treeniltä nyt näytä! 

Olisinko saanut näin paljon toistoja kotona ilman korttipakkaa? Hell no.

Treenin jälkeen hoidin alta pakollisen pahan eli imuroinnin, minkä jälkeen sytytin parit tunnelmakynttilät ja kävin suihkussa. Lounaaksi linssi-porkkana-kookosmuhennosta ja sängylle hurisevan kissan viereen lueskelemaan. Alkuillasta intouduin vielä tekemään tunnin mittaisen joogatreenin Yoogaissa. Jooga on minulle nykyisin asia, jonka pariin minun ei tarvitse motivoida itseäni mitenkään. Pikemminkin täytyy pidätellä itseäni, etten joogaisi ihan joka päivä. Saan joogasta niin perustavanlaatuisen hyvän ja rauhallisen olon, että ihme olisi, jos sen pariin en haluaisi palata yhä vain uudestaan.

Joogastudio kotona :)

Tähän päättyi hyvinvointipäivän fyysiset aktiviteetit, ja loppuillan löhösin sohvalla kotiutuneen miehen kanssa, välillä kävin kuuntelemassa muutaman lempibiisin Spotifysta ja join kaksi siideriä. Nukahdin kuin tukki ennen puoltayötä, kiitollisena mahtavasta päivästä. 

Pidättekö te koskaan tietoisesti hyvinvointi- tai hemmottelupäiviä yksin tai kavereiden kanssa? Minkälaisia juttuja siihen kuuluu? Oletteko kuulleet aiemmin korttipakkatreenistä? Voisiko se toimia teilläkin? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...