31. maaliskuuta 2016

Jos kävisimme kahvilla tänään, kertoisin että... (osa 2)

Alkoipa tehdä niin mieli kahvia, että ajattelin istahtaa kupposelle! Tulisitko seuraksi rupattelemaan? :)

Jos istuttaisiin kahvilla tänään, kertoisin sinulle miten jänniä aikoja elämme, sillä olemme muuttamassa lähikuukausina uuteen kaupunkiin ja uusiin maisemiin! Puhuttaisiin odotuksista, ehkä vähän peloistakin. Kertoisin miten oikealta tämä päätös tuntuu, huolimatta siitä haikeudesta, joka tällaisiin muutoksiin aina väistämättä liittyy. 

Jos kävisimme kahvilla tänään, kertoisin varmasti asunnonetsinnästä, joka meillä on parhaillaan käynnissä ja joka tuntuu hieman stressaavalta. Kertoisin miten ensialkuun muutamme vuokralle, mutta että jossain vaiheessa alamme varmaankin etsiä ensimmäistä omistusasuntoamme, jos suinkin uudessa kotikaupungissa viihdymme. Pohtisin miten kivaa olisi, jos meidän uudessakin kodissa olisi oma piha, mutta se toive jäänee hetkeksi odottamaan, sillä haluamme asua ensialkuun hieman keskeisemmällä paikalla. Kokea kaupunkielämää ennen pysyvämpään kotikoloon asettumista :-)


Jos kahvittelisimme tänään, kertoisin sinulle, että olen viime päivinä pohtinut aika paljon ruokaa ja sen vaikutusta omaan terveyteeni ja energiatasooni. Kertoisin miten olen aina ollut ylpeä ja iloinen kaikkiruokaisuudestani, mutta puhuisin myös siitä, miten minun ehkä oikeasti kannattaisi kokeilla muutamia ruokavaliomuutoksia vatsani hellimiseksi. Vaihdettaisiin ehkä myös smoothie-vinkkejä, sillä olen intoutunut jälleen niitä surauttelemaan!


Kahvikupposen äärellä kertoisin ehkä writer's blockista, jonka vuoksi en tunnu saavan muutettua ainuttakaan päässäni pyörivää ajatusta tekstiksi! Olen yrittänyt kyllä, mutta kun sanoja ei ole löytynyt, olen laittanut koneen kiinni ja touhunnut muuta... lukenut muun muassa!

Ja lukemisestahan riittää aina juteltavaa, erityisesti jos sinäkin satut kirjoista tykkäämään! Kertoisin sinulle, että meidän lukupiirimme kokoontuu huomenna jo 18. kerran ja että olen tosi kiitollinen näistä naisista elämässäni :) Kertoisin lukupiirikirjamme olevan kepeä, mutta silti vangitseva Mamen Sanchezin On ilo juoda teetä kanssasi. Vaihtaisimme ehkä myös kirjavinkkejä, ja kenties innostuisin jutustelun myötä kirjoittelemaan lukukokemuksista taas myös tänne bloginkin puolelle :)


Jos kävisimme kahvilla tänään, juttelisimme varmasti myös jonkin verran liikkumisesta ja liikuntamotivaatiosta! Juteltaisiin tämän hetken lempilajeista ja ehkä vähän myös haaveiltaisiin jo kesälajeista! Kertoisin sinulle miten liikunnallinen fokukseni on tällä hetkellä lahjakkaasti levällään ja miten leijailen lajista toiseen hyvän fiiliksen perässä ilman sen suurempia päämääriä. 

Jos kahviteltaisiin tänään, kertoisin sinulle miten odotan pääseväni taas SUPpailemaan ja miten kovasti toivon, että innostuisin sunnistuksesta tänä vuonna! Ihmettelisin tosin ääneen miten oudolta suunnistaminen tuntuu sen jälkeen, kun on etsinyt yli 700 kätköä GPS-laitteen avulla! Miten ihmeessä voin tietää missä olen, jos en näe itseäni liikkuvana pallerona kartalla? :D (Olen vain metsässä livenä liikkuva pallero, ja vieläpä aivan hukassa :D) 


Sellaisista jutuista kertoisin sinulle, jos käytäisiin kahvilla tänään! Mitä sinä kertoisit minulle, jos istahdettaisiin kahvikupposen äärelle? :) 

Ps. Kerron muuttosuunnitelmista ja -suunnasta enemmän heti kun vain asiat alkavat olla vähän enemmän järjestyksessä! 

25. maaliskuuta 2016

Ajatuksia joogasta ja vähän läsnäolostakin

Ihana Oasis Yoga - joogakoulu on yksi syy miksi palasimme tänä vuonna takaisin Koh Lantalle. Pienen joogapaikan meren läheisyyteen perustivat kaksi amerikkalaista naista kolmisen vuotta sitten toteuttaen näin suuren unelmansa. On aina inspiroivaa nähdä miten ihmiset uskaltavat seurata unelmiaan, ja tämä "kaikki on mahdollista"-ilmapiiri tekee joogaamisen tällaisessa paikassa entistäkin erityisemmäksi. 

Viime vuonna joogasin paljon ja sain siitä todella paljon hyvää oloa. Loppuvuodesta ja tämän vuoden alkupuoliskolla joogakerrat alkoivat harventua, kun innostuin kuntosalista ja muista kovemmista treeneistä. Hikitreeneistä tulee tosi hyvä olo niistäkin, mutta kuitenkin eri tavalla kuin joogasta, jossa on fyysisen puolen lisäksi mukana myös henkistä hyvinvointia vahvemmin tukevia elementtejä; armollisuutta, rauhoittumista, maadottumista, hetkessä elämistä. 


Olen edelleen sitä mieltä, että kuntosalitreeni on kerrassaan loistava tapa liikkua ja pitää itsensä kunnossa, mutta hektisessä elämänrytmissä kaipaan selkeästi myös keinoja rauhoittumiseen ja tietynlaiseen hidastamiseen. Ihan jo siihenkin, että muistaisin välillä pysähtyä hetkeen hengittämään ja kiittämään hyvistä asioista elämässäni. Jooga ei tietenkään ole ainoa tapa tähän. Yhdelle se on luonnossa liikkuminen, toiselle uskonnollisuus, kolmannella on ehkä jo sisäsyntyisesti vahvemmat läsnäolemisen taidot.


Minulle joogaharjoitus tuottaa hyvää oloa ihan jo siinä hetkessäkin, mutta se on minulle myös keino opetella tietynlaista onnellisuutta tukevaa ajattelutapaa. Joogaopettajat sanovat usein sellaisia asioita kiitollisuudesta ja armollisuudesta, jotka koskettavat ja puhuttelevat minua - tuntuvat minulle oikeanlaisilta, tarpeellisiltakin. Jooga ei ole kuitenkaan minulle missään nimessä uskonto, niin kuin ehkä joogasta joskus ajatellaan, vaan tapa rauhoittua ja auttaa mieltä ja kehoa tulemaan lähemmäksi toisiaan, hyväksymään toisensa ja tämä hetki sellaisenaan kuin ne ovat, ilman tuomitsevia ajatuksia tai mahdottomia vaatimuksia.


Jokainen joogahetki ei todellakaan tuota harmonista ja onnellista olotilaa, vaan toisinaan esiin nousevat myös levottomuus, tylsistyminen ja turhautuminen. Kun keho on jäykkä ja mieli harhailee, tuntuu joogaaminen toisinaan jopa ärsyttävältä ja turhalta. Mitä harvemmin joogaan, sitä todennäköisemmin esiin nousee juuri tällaisia nihkeämpiä fiiliksiä, jotka eivät tietenkään ole omiaan tukemaan joogaharrastuksen jatkamista.

Loma ja sen jälkeiset fiilikset ovat kuitenkin nostaneet taas vahvemmin esiin tunteen siitä, että haluan pitää joogan jatkossa vahvemmin mukana elämässäni. Ristiriita on vain siinä, että haluaisin edelleen pitää kiinni myös kovemmistakin treeneistä. Minun pitäisi jotenkin löytää tapa tuoda jooga, vaikka edes lyhyissä pätkissä, osaksi arkeani niin, että joogaharjoitus ei itsessään vie tilaa muilta treeneiltä, vaan tukee niitä ja ennen kaikkea henkistä hyvinvointiani.


Voi kyllä olla, että yliajattelen tätä hommaa taas ihan liikaa. Ehkä pitäisi uskaltaa antaa asioiden vain rullailla painollaan ja luottaa siihen, että ne järjestyvät kyllä ;) Jos jooga tuntuu juuri nyt hyvältä ja tarpeelliselta, niin kuinka vaarallista on, jos muutama raskaampi treeni jää sen vuoksi väliin? :)

Millaisia kokemuksia tai ajatuksia teillä on joogasta? Onko teillä joku liikuntalaji, jolle haluaisitte raivata enemmän tilaa, mutta samalla ette kuitenkaan haluaisi luopua muista lajeista? :)

Ps. Instagramista Oasis Yoga löytyy nimellä @Oasisyogalanta ja minä nimellä @tinttarainen :)

21. maaliskuuta 2016

Thaimaa ja viisi aistia

Matkan pukeminen sanoiksi on hankalaa. Kysymykseen "miten teidän reissu meni?" tulee useimmiten vastattua small talk - tyyliin  ("Tosi kivasti! Oli hauska reissu!"), minkä jälkeen aihe on käsitelty ja siirrytään seuraaviin juttuihin. Olen aina puhunut reissuistani varoen, vaikka olisi ollut paljon kerrottavaakin. Ehkä olen pelännyt vähän liikaa muiden suhtautumista jatkuviin reissuihini. Elämysrikkaan matkan tiivistäminen muutamaan lauseeseen on yksinkertaisesti tuntunut mahdottomalta tehtävältä! 

Matkoilla aistit ovat aina erityisen avoinna. Tulee tarkkailtua ympäristöä herkällä silmällä ja korvalla. Maistettua, haistettua ja katsottua tarkemmin. Luulen, että reissumuistot säilyvät kirkkaina mielessä ainakin osittain juuri niihin liittyvien voimakkaiden aistielämysten vuoksi! Koska takkini on loman päätteeksi yhtä aikaa sekä tyhjä että täysi, en millään pysty kirjoittamaan tuota kaikkea ymmärrettävään muotoon juuri nyt. Aistielämykset puhukoot siis puolestaan, ja palataan muihin kuulumisiin kunhan aivot ovat ehtineet prosessoida asiat oikeisiin lokeroihin! ;)

Haistan
Tuoreen ananaspirtelön makean tuoksun
Iholle levitetyn aurinkorasvan
Kookosmaidon ja curryn täydellisen yhdistelmän
Pad thain päälle puristetun, sormissa viipyilevän limen tuoksun


Näen
Turkoosin meren
Valkoisena kimmeltävän, pehmeän rantahiekan
Suoraan horisonttiin painuvan verigreipin värisen auringon
Rantaravintoloiden puihin pimeällä syttyvät pehmeät tunnelmavalot
(Kuvitteelliset) rusketusraidat omalla iholla
Fruit shake - kojut, joita ei voi ohittaa


Kuulen
Meren rauhoittavan kohinan
Satakielen viserryksen
Viidakkomaiset luonnon äänet pimeän laskeuduttua
Tuulen kahinan puiden lehdissä joogatunnin aikana


Maistan
Tuoreen kookosmehun
Kaikki ne makeat hedelmäpirtelöt
Rapeat kasvikset juuri oikeanlaisessa kastikkeessa
Kookosmaidon ja curryn taivaallisen liiton


Tunnen
Pehmeään hiekkaan uppoavat varpaat
Nilkkoja hyväilevät lämpimät meren aallot
Tuulenvireen paljaalla iholla
Joogan hyvää tekevät venytykset kehossa
Kevyesti meren pinnalla kelluvan kehoni
Syvältä sisältäni nousevan onnellisen henkäyksen joogatunnin aikana


Hieman vastoinkäymisiäkin reissussa kohdattiin, kun sain ensimmäisellä viikolla elämäni rajuimman ruokamyrkytyksen (yääh), mutta parin päivän jälkeen alkoi onneksi olo helpottaa. Olenkin tainnut olla todella onnekas kaikilla aiemmilla reissuillani, kun en ole vastaavaa joutunut kokemaan. *Kokemusta rikkaampana siis :D*

Loman aikana tuli useammankin kerran mietittyä, että voiko onnellisuutta laittaa varastoon? Jos voi (ja uskon että voi), niin ne onnellisuusvarastot ovat juuri nyt aivan täpötäydet. Tämä loma oli sellaista aistien ja elämysten juhlaa, että sen päättyminen saa olon väistämättä hieman haikeaksi. Tiedän, että arki lähtee kyllä taas rullaamaan painollaan, mutta silti mukavaa tietää, että voin aina tarpeen tullen käydä kylpemässä siinä onnellisten muistojen varastossa ;) Yhtä kuitenkin toivoisin. Että oppisin arkenakin aistimaan vahvemmin. Siinäpä tavoitetta tulevaan :)

Matkustaminen on ihanaa, vai mitä tuumaatte? <3 Onko teillä reissuja tiedossa? :)

Ps. Paljon lisää reissutunnelmia sun muita löytyy Instassa nimimerkillä @tinttarainen :)

4. maaliskuuta 2016

Olemme matkoilla

Hei kaverit! Nyt meillä alkoi loma! Sellainen hulppea vähän yli kahden viikon loma. Vaikea käsittää! Emme ole vielä edes pakkaushommia aloittaneet... tuleekohan kiire?! Tämä viikko on ollut sikäli mukava, että ilmassa ei ole ollut juuri minkäänlaista viime hetken paniikkia, vaan päivät ovat sujuneet ihan kivasti omalla painollaan.


Pikkuisen normaalia vähemmän olen ehtinyt treenailemaan, mutta toisinaan se on ihan OK. Ehdittiin me kuitenkin käydä Hannan kanssa taas kuntonyrkkeilemässä! Se on ihan huippuhommaa! Kuntosalille en ole ehtinyt kertaakaan, ja muutenkin alkuvuosi on ollut salitreenien suhteen pikkuisen tahmeampaa. Sen verran on kuitenkin alkanut innostus taas nostaa päätään, että loman jälkeen voisi olla pikkuisen intensiivisempää salirupeamaa luvassa... katsotaan!


Ensin me kuitenkin vietämme kaksi viikkoa trooppisesta lämmöstä ja hyvistä ruuista nauttien. Fiiliksen mukaan reissussa tulee varmasti vähän liikuttuakin, mutta todennäköisesti aika kevyesti ja joogapainotteisesti. Hillitön henkilökohtainen saavutus on, jos onnistun tekemään edes kerran jonkinlaisen kehonpainotreenin hotellihuoneessa :D Ehkä jonkinlaista vesijuoksu- ja uintihommaa voisi harkita, sillä suolainen vesi kannattalee kivasti pystyssä ilman kellukkeitakin.


Ihaninta on kuitenkin se, että aivan kohta saan upottaa varpaat lämpimään hiekkaan ja tuntea miten vesi hyväilee nilkkoja. Kovasti odotan auringonlaskuja, jotka ovat tuolla käsittämättömän kauniita. Auringonlaskun katseleminen on yksi päivän parhaista hetkistä, sen henkeäsalpaava kohokohta. 

Blogi ei välttämättä matkalta kovinkaan tiuhaan päivity, mutta pääset meidän matkalle mukaan Instagramin kautta (nimimerkki @tinttarainen)! Sinne tulen päivittämään kuvatunnelmia tiuhempaan! :) Ja jos et käytä Instaa, niin voit seurailla menoa blogin Facebook-sivun kautta! Olis ihanaa, jos oisitte "mukana matkassa" :)

Mukavaa, valoisaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!


1. maaliskuuta 2016

Onni on tässä! Sporttaillaan-Hannan ajatuksia onnellisuudesta

Olen sitä mieltä, että tässä maailmassa ei koskaan voi olla liikaa onnellisuutta ja hyvää oloa. Vaikka maailma on toisinaan aika hullu ja elämä murjoo, on meillä jokaisella onneksi monta tapaa levittää hyvää oloa ympärillemme. 

Tämä blogi on minulle yksi sellainen kanava. Pieni blogihan tämä on, mutta usein kuitenkin mietin, että jos yksikin ihminen ilahtuu tai inspiroituu täällä käydessään, on blogi ollut kaiken sen vaivan arvoinen. Ja koska maailmaan todellakin mahtuu aina ripaus lisää hyvää mieltä, halusin aloittaa täällä blogissa Onni on tässä - juttusarjan, jossa ihailemani ihmiset kertovat omin sanoin asioista, joita rakastavat ja jotka tekevät onnelliseksi.

Hannan ja Karkin kanssa kävelyllä tänään:)

Ensimmäiseksi vuoron saa mahtava ystäväni, 28-vuotias, IT-alalla työskentelevä Hanna, joka pitää energistä, liikunnallista ja luonnonläheistä Sporttaillaan - blogia. Olen todella onnekas saadessani kutsua Hannaa ystäväkseni, sillä Hanna on yksi aidoimmista ihmisistä, joita tiedän. Hannasta välittyy aito rakkaus luontoon ja liikkumisen, ja hän on todella hyväsydäminen ihminen. Hanna on inspiroinut minua liikunnan pariin ja olemme viettäneet lukemattomia hauskoja hetkiä treenien parissa - niin kuntosalilla, suunnistuspolulla kuin ryhmäliikunnassakin. 

Pyysin Hannaa jatkamaan seuraavia lauseita ja lisäksi valitsemaan muutaman kuvan hänelle erityisen onnellisista hetkistä. Tässä siis Hannan ajatuksia ja kuvia onnellisuudesta!

Hannan onni on tässä <3

Rakkain arkirutiinini on... arkiaamuisin herätyskellon soidessa laittaa torkku päälle ja kääntyä toiselle puolelle sänkyä, jossa mieheni on jo kainalo avoinna ottamaan minut syleilyyn. Käperryn kainaloon onnellisena ja olen eri mieltä kaikkien niiden kanssa, joiden mielestä herätyskellon torkuttaminen on typerää puuhaa!

Kaunista minussa on... hymyni. Kun hymy tulee luonnostaan, on se yleensä parasta ihmisessä kuin ihmisessä. Itse olen tunne-eläjä, ja myöskin hymy on aina aito ja viestii oikeasti onnellisuudesta. 

Luonto ja liikkuminen tekevät Hannan onnelliseksi <3

Paras hetki tällä viikolla oli... kun menin sisällä vietetyn työpäivän jälkeen hiihtämään. Raitis ilma, kaunis ilta-aurinko ja auringonlasku sekä hyvin luistavat sukset saivat hymyn korville. Ei voisi paremmin aloittaa viikkoa ja nollata päätä maanantaityöpäivän jälkeen! Kaikkein parasta oli kuitenkin saapua kotiin, jossa odotti valmiiksi tehty ruoka!

Tärkein aisti minulle on... näkö, jos on pakko valita vain yksi. Minusta on mahtavaa nähdä kaikkia arjen pieniä asioita, luonnon suuria ihmeitä sekä ihmisten ilmeitä.

Huomioin kumppaniani... arjen pienillä, hyvillä teoilla sekä tietysti sanoin ja elein. Olen hyvin tunne-ihminen, joten yleensä kumppaninikin saa oman osansa minun arjen keskellä. Tykkään myös järjestää pieniä yllätyksiä arkeen ja parasta on vaikka tuoda kaupasta jokin pieni juttu toiselle. Näin kerron myös, että kumppani on mielessä lähes kaikissa päivän hetkissä.

Rakkaus tekee Hannan onnelliseksi <3

Hemmottelen itseäni... hyvillä yöunilla, pitkällä polkujuoksulenkillä sekä saunalla. En voisi kuvitella kotiani ilman saunaa, joten se on todellista arjen luksusta! Lihakset rentoutuvat, mieli kirkastuu ja on ihana olla lämmön syleilyssä ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, kuten kännyköitä tai telkkaria. 

Sanoisin 15-vuotiaalle itselleni, että... kannattaa elää täysillä murehtimatta turhia. Ei kannata stressata ulkonäköpaineista, sillä se on hukkaan heitettyä aikaa. Muista myös aina olla täysin oma itsesi, eikä mitään epämiellyttävää tarvitse tehdä ketään muuta miellyttääkseen.

Vanhana aion... olla virkeä ja hyväkuntoinen mummu! Käyn suunnistamassa, hoidan kotia ja toivottavasti myös pihaa ja nautin edelleen hyvästä ruuasta ja kokkaamisesta perheelleni ja ystävilleni!

Ystävät ja kesä tekevät Hannan onnelliseksi <3

Onni on... pienien hyvien hetkien näkemistä ja sisäistämistä sekä mahdollisesti myös niiden jakamista muiden ihmisten kanssa. Onni on sitä, että osaa esimerkiksi nauttia maukkaasta aamukahvista ja nähdä asiat positiiviselta kantilta. Onni on myös tunteella elämistä, johon kuuluu monenlaisten tunteiden kokemista. Myrskyn jälkeen on aina poutasää! ;)


Toivottavasti teille tuli tästä jutusta yhtä hyvä mieli kuin minullekin. Käykää ihmeessä tutustumassa myös Hannan blogiin, ellette jo seuraile :)

Mikä teidät tekee juuri nyt onnelliseksi? :) Mitä tykkäätte tällaisesta juttuideasta? Kenen Onni on tässä - jutun haluaisitte lukea vai olisiko siellä jopa kiinnostuneita osallistumaan tuleviin juttuihin!? Jooo! :) Saa osallistua, vaikkei olisi edes omaa blogia. Laitetaan hyvä mieli kiertämään :) Laittakaa viestiä ja voikaa hyvin! <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...