28. marraskuuta 2015

Lukupiirin luetut, osa 2

Hei! Tänään on jonkinsortin juhlapäivä, kun neljän naisen lukupiirimme kokoontuu 15. kerran yhteen juttelemaan kirjan aiheuttamista ajatuksista ja samalla vähän elämästä noin muutenkin :) Kirjoittelin lukupiirimme kymmenestä ensimmäisestä kirjasta kesäkuussa (ahh, kesä) ja ajattelin jakaa nyt ajatuksiani seuraavasta viidestä kirjasta. Itse tykkään aina lukea muiden lukukokemuksista, joten ehkä tästä on iloa jollekulle siellä ruutujen toisellakin puolella!

11. Tuomas Kyrö - Kerjäläinen ja jänis
Tässäpä kirja ja kirjailija, joihin en välttämättä olisi omatoimisesti lähtenyt tutustumaan. Minulla kun oli olettamus, että Kyrön kirjat ovat vähän sellaisia "mieskirjoja". Siitäkin huolimatta, että tykkäsin Mielensäpahoittaja - elokuvasta kovasti. Ennakkoluulot ovat usein tyhmiä, mutta aika inhimillisiä kuitenkin, eikös vaan? ;)
Kerjäläinen ja jänis - kertoo tarinaa romanialaisesta kerjäläisestä, Vatanescusta, joka päätyy Suomeen rikollisjärjestön uhrina "töihin" kerjäläiseksi. Vakavasta tematiikastaan huolimatta kirja on melko kepeä ja humoristinen, ja tarina kasvaa satumaisiin sfääreihin. Paikoin tarinasta tuli mieleen Forrest Gump, jossa päähenkilö päätyy aina vain uskomattomampien sattumusten pyörteisiin, ihan vilpittömästi ja vahingossa. Kirja oli mielestäni sujuva ja ajatuksia herättävä, mutta itse en niin hirveästi tykännyt lopusta, joka päätyi ehkä vähän liikaa poliittisen satiirin puolelle. Ikään kuin kirjan loppuun olisi kirjoitettu yksi ylimääräinen "novelli". Ei tästä ihan lempikirja tullut, mutta kirja kyllä rohkaisi tarttumaan Kyrön teoksiin jatkossakin :)


12. Chimamanda Ngozi Adichie - Kotiinpalaajat
Omat lempikirjani ovat usein ns. "lukuromaaneja", joissa on sujuvaa ja hyvää kieltä, mutta mikä tärkeintä; hyvä tarina, joka pitää hyppysissään alusta loppuun asti. Tykkään kirjoista, jotka toimisivat mahdollisesti myös elokuvina tai teatteriesityksinä. Adichien kirjassa seurataan kahden nigerialaisen maastamuuttajan (rakkaus)tarinaa. Päähenkilöt eivät ole sotaa pakenevia pakolaisia, vaan heitä, jotka pakenevat vaihtoehtojen puutetta ja toivovat löytävänsä paremman elämän kotimaansa ulkopuolelta.


Kirjassa on kolme tasoa, joiden välillä hypitään läpi koko kirjan; päähenkilöiden lapsuus ja nuoruus Nigeriassa sekä molempien elämäntarinat sen jälkeen kun he ovat muuttaneet pois Nigeriasta. Ifemelu (naishahmo) perustaa Yhdysvaltoihin muutettuaan teräväsanaisen, rotukysymyksiä käsittelevän blogin ja pääsee toteuttamaan (ainakin joiltakin osin) niitä toiveita, jotka saivat hänet lähtemään pois Nigeriasta. Kuitenkaan edes kohtuullisen menestyneen mustaihoisen elämä Yhdysvalloissa ei ole helppoa. Obinzen (mieshahmo) tarina on taas alusta alkaen huomattavasti kuoppaisempi.

Kirjassa käsitellään rotuaiheisia kysymyksiä vahvasti ja monipuolisesti, eikä se siksi ole aivan sellainen lentävä lukuromaani, kuin mitä alunperin kuvittelin. Osa rotuun liittyvistä bloggauksista ja keskusteluista tuntui minusta vähän toistavan itseään, mutta jotenkin en kuitenkaan halua näitä valintoja hirveästi arvostella, sillä Adichie tekee todella ansiokkaan työn haastavan aiheen ympärillä. Tämä oli avartava tarina!


13. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Saanan valinta osui tähän vuonna 2000 Finlandia-palkittuun teokseen. En ollut lukenut aiemmin yhtään Sinisalon teosta, enkä liioin perehtynyt kirjailijaan ylipäätään, joten ensimmäinen yllätys oli se, että kyseessä oli fantasiateos. Tai ehkä paremminkin kirjan tyyliä kuvaavat sanat maaginen realismi. Kirja oli nimittäin niin taitavasti rakennettu, että sen tapahtumat alkoivat tuntua todelta, vaikka oikeasti tietääkin, ettei peikkoja ole olemassa ;) Todellisuus ja fantasia sekoittuivat tässä niin, että me lukupiirin naiset ainakin (melkein) aloimme uskoa peikkoihin!


Kirja on paikoin aika tummasävyinen. ja siinä päästään kurkkaamaan myös ihmisen pimeään puoleen sekä ihmisen ja luonnon välisiin ristiriitoihin. Kirjassa oli jokunen tyyliseikka, josta en tykännyt niin paljon, esimerkiksi tarinan oheen upotetut "lehtiartikkelit", mutta ajatuksia kirja herätti runsaasti. Kirjaan oli myös hienosti toteutettu kertojanvaihdokset, joten mielenkiinto pysyi yllä ja tunnelma tiiviinä loppuun asti.


14. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Auli valitsi meille luettavaksi Kissani Jugoslavian osittain sen ajankohtaisen pakolaisteeman vuoksi. Kirjassa hypitään eri aikatasojen väleillä, mutta ytimessä on tarina siitä, miten kosovolaisperhe joutuu pakenemaan sodan jaloista Suomeen 90-luvun alussa. Kirja ei todellakaan ole mikään ryysyistä rikkauksiin - tarina, vaan siinä käsitellään mm. ulkopuolisuutta, liitoksistaan natisevia perhesuhteita, vierauden- ja yksinäisyydentunteita.

Kirjassa on mukana myös eläinsymboliikkaa, mikä meille ei-niin-taitellistieteellisille lukijoille oli jokseenkin hämmentävää. Tuntuu aina jotenkin erikoiselta, kun viiltävän todentuntuiseen tarinaan upotetaan symboliikkaa; osioita, jotka eivät voi olla ns. "totta" totta ja jotka merkitsevät jotain muuta, kuin miltä ne näyttävät. Silti kirja oli lukemisen arvoinen ja onneksi nimenomaan lukupiirissä luettu, jotta pääsimme keskustelemaan sen aiheuttamasta hämmennyksestä!


15. Lena Dunham: Sellainen tyttö. Nuoren naisen "opetuksia"
Tästä tulemme keskustelemaan tänään, joten olotila kirjan suhteen on vielä hieman varovainen ja odottava. Kirja on Girls-sarjan luoneen Lena Dunhamin värikäs muistelma(?)teos, jossa Lena kertoo avoimesti omista kokemuksistaan liittyen perheeseen, ystäviin, seksiin, uraan ja omaan vartaloonsa. Kirja ei ole "tehkää näin ja näin"-tyyppinen opus, vaan pikemminkin ehkä "älkää ainakaan näin tehkö"-tyyppinen.
Lena kirjoittaa hyvin rohkeasti ja välillä jopa vaivaannuttavankin yksityiskohtaisesti omista kokemuksistaan. Toisaalta kirjassa kyllä vihjaillaan muutamaan kertaan epäsuorasti (?), että kaikki tapahtumat eivät välttämättä ole menneet juuri kuten Lena niistä kirjoittaa. Toisaalta nämä vihjailut pistävät vähän ärsyttämään, mutta toisaalta tottahan se on, että jokainen muistelmateos on yhtä totta kuin rehellisimmänkin kirjoittajan omat muistikuvat. Joku toinen voi muistaa saman tilanteen ihan toisella tavalla...

Oletteko te lukeneet jotain näistä teoksista tai joitakin muita kirjoja samoilta kirjailijoilta? Mitä kirjoja olette lukeneet viime aikoina? :)

24. marraskuuta 2015

Hitaampi rytmi

Tänään kotimatkalla taivaalta tihuutteli niskaan kylmää sadetta. Silti huomasin, että jäin jälleen viimeiseksi kävelijäksi pysäkin ja kodin välillä. Aivan kuten melkein jokaisena muunakin päivänä. En tajunnut olevani hidas kävelijä ennen kuin muutin etelään ja aloin kulkea työmatkoja ruuhka-aikoina. Muistan kyllä, miten lapsuuden lomareissuilla aina ihmettelimme ihmisten vauhtia Helsingin päärautatieasemalla ja jäimme myös vähän jalkoihin, kun yritimme väistellä liikaa.

Päämäärätietoisia askeleita. Uskomattoman tarkkoja reittivalintoja. Yksikään tuhannesta ihmisestä ei törmää toiseensa, vaan löytää kuin ihmeen tekosina oman kulkuväylänsä. Onnistuu näyttämään siltä, että ei edes näe ympärillään olevia ihmisiä. Aivan kuin aistisi, osaisi lukea toisten sanattomista viesteistä sen kävelylinjan, joka jää omille askeleille vapaaksi. 


Kun ymmärsin, että olen paljon hitaampi kuin muut, aloin tietoisesti kävellä vielä vähän hitaammin. Alkuun ehkä vähän niin kuin protestiksi. Hidas kävely oli kuin tiukkaan juurtunut pohjoisen murre. Hei, en ole täältä lähtöisin. Kävelen hitaammin ja puhun pilivistä ja evväistä. Jossain vaiheessa nopeutin askeleitani, sillä oivalsin, että nuo ohitseni kiitävät ihmiset haluavat kai pohjimmiltaan vain päästä nopeammin kotiin tai minne ikinä ovatkaan matkalla. Minäkin halusin nopeammin perille.

Sitten taas kuukausien kuluessa huomasin, että nopea harppominen tekee oloni levottomaksi. Ei muiden, vaan minun nopeat askeleeni. Elämänrytmi on niin nopeatempoista nykyään. Töissä on deadlineja, tuottavuusvaatimuksia ja vapaa-ajalla pitää ehtiä tehdä vaikka mitä pohjimmiltaan mukavaa, mutta paljon kaikkea. On todella helppoa joutua hurrikaanin silmään ja tempautua mukaan rytmiin, joka toisinaan kyllä saa tuntemaan olon eläväksi, mutta usein myös vie jostakin nurkasta vähän enemmän kuin antaa takaisin.


Siksi kävelen hitaasti. Välillä tietoisen hitaasti ja usein vielä hitaamminkin voisi mennä. Silloin ehtisi aistia enemmän maailmaa siinä ympärillä. Käyttää kaikkia aisteja lyhyelläkin kävelymatkalla. Aikaa menisi ehkä minuutti enemmän, mutta olotila olisi rauhallisempi, täydempi, läsnäolevampi. Voisiko jopa olla vähän onnellisempi, kun ei juoksisikaan paikasta toiseen syke ohimolla jyskyttäen, vaan ottaisi edes muutaman hetken päivässä rohkeasti hitaammin. Jaksaisi taas siellä työpisteellä, kun olisi välillä muistanut hengittää.

Paljon on vielä oppimista läsnäolevammasta elämästä, mutta jotenkin minulla on vain tunne, että juuri siinä piilee minun vastaukseni tasapainoiseen oloon ja merkityksellisyyden tunteeseen. Läsnäolemisessa, vahvemmin aistimisessa :)

Oletteko te koskaan kiinnittäneet huomiota omaan kävelyrytmiinne? Milloin se on nopea, milloin hitaampi? Oletteko te joskus opetelleet tietoisesti tekemään juttuja, jotka tekisivät elämästä "hitaampaa"? Vain onko hitaudenkaipuu stressaantuneen ihmisen humputusta? ;)

Ps. Hoksasitteko, että jouluun on tasan kuukausi aikaa! Tule mukaan fiilistelemään kanssani rentoa ja rauhallista joulun odotusta ja liity blogin seuraajaksi Facebookissa (klik!). Sinne on avattu joulukalenteri-eventti, jonne tulee ilmestymään joulukuussa joka päivä pieniä ideoita hyvään oloon ja rauhoittumiseen <3 Ehkäpä mukana myös joku arvonta ;) Joulukalenteriin siis! <3

22. marraskuuta 2015

Saliohjelma yläkropalle: lisää voimaa ja ryhtiä

Hei ja hups, mihin viikko jälleen katosi?! Silloin kun arki-illat täyttyvät kaikenlaisesta puuhastelusta (liikkuminen, lukeminen, värittäminen, uuden kodin etsiminen, ja pikkuisen myös tulevasta (turhaan) stressaaminen, joulun suunnitteleminen..), tuntuu sunnuntai viikon ainoalta riittävän rennolta bloginpäivityspäivältä. Oma pieni juhlahetkeni on kun saan ottaa ison kupin kahvia, sytytellä muutamat kynttilät ja istahtaa tähän sohvan nurkkaan kirjoittelemaan teille juttuja ja kuulumisia :) Kivaa siis olla tässä juuri nyt!

Kirjoittelin tänne hetki sitten omista keinoistani pitää niska-hartiajumit kurissa. Säännöllisen hieronnan sekä kehonhuoltorutiinien lisäksi tärkeässä roolissa tässä on uskoakseni ollut yläkropan vahvistaminen kuntosalilla. Kuten viimeksi totesinkin, minulle kuntosalitreeni alkoi tuoda apua vasta kun maltoin luopua (ainakin hetkellisesti) esim. leuanvedosta, joka aiheutti minulle entistä pahemmat jumitilat. Vika tuskin oli liikkeessä sinänsä (haluan ehdottomasti leuanvedot vielä joskus takaisin ohjelmaani!), vaan siinä, että jännitin hartioitani liikaa voiman loppuessa oikeista lihaksista. Toinen juttu lienee se, että saatoin innostuksissani käydä vetämässä muutamat kuminauhaleuat ennen ryhmäliikuntatuntia ilman minkäänlaista lämmittelyä. #fail ;)


Kuntosalitreeni auttaa, mutta oman kokemukseni mukaan vasta sitten, kun siinä toteutuu kaksi asiaa: (suurinpiirtein) oikea & turvallinen tekniikka sekä säännöllisyys. Jos käy salilla kerran tai kahdesti kuukaudessa, saattaa treenistä seurata lyhyellä aikavälillä entistä enemmän jumeja tai ainakin lihasarkuutta; eritoten, jos tekniikka on puuttellinen, eivätkä oikeat lihakset pääse aktivoitumaan harjoituksen aikana. Tekniikan merkitys korostuu mitä suuremmilla painoilla treenaa, mutta myös kaltaiseni taviskuntoilija siitä ehdottomasti hyötyy.

Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden treenata Personal Trainerin kanssa aktiivisesti yli puolen vuoden ajan. Kun aloitimme treenit, minulle oli ihan mahdotonta saada selän lihaksia aktivoitua niille kohdennetuissa liikkeissä. Tokihan ne jonkin verran työskentelivät ns. "vahingossa", mutta pääosin jännitys tuli käsivarsiin ja hartioihin. Vaadittiin lukuisia toistoja ennen kuin aloin edes etäisesti ymmärtää mitä selän lihasten aktivoiminen tarkoittaa. Homma ei välttämättä ole kaikille yhtä vaikeaa kuin mitä se minulle oli (ja on osin edelleen), mutta oman kokemukseni myötä voin lämpimästi suositella saliohjelman läpikäyntiä liikunnan ammattilaisen kanssa. Ne eurot varmasti maksavat itsensä takaisin kasvaneena motivaationa ja parempana olona & terveytenä :)

Yläkropan ohjelma

Ohjelma koostuu liikepareista eli kahta liikettä tehdään vuorotellen kolmen kierroksen ajan. Yhdessä liikkeessä toistoja on 8-12 kpl. Alkuperäisessä ohjelmassani liikkeiden järjestys oli vähän eri kuin alla, mutta olen mukauttanut järjestystä omalle kotisalilleni sopivaksi. Pidättehän mielessä, että en ole saliharjoittelun ammattilainen, eli alla olevat kommentit perustuvat siihen, miten minä olen PT:ni opit tulkinnut! Kommentoikaa ihmeessä, jos teillä on erilaisia näkemyksiä tai kokemuksia!

Alkuun huolelliset lämmittelyt!

Liikepari 1: Dippi kuminauhalla & Pystypunnerrus tangolla (seisten)
Dippi tehdään siis kevennettynä niin, että laitetaan dippitelineeseen kuminauha ja molemmat polvet sen päälle. Itse opin hiljattain, että dippi ei ole ainoastaan ojentajaliike, vaan se menee myös selälle ja erityisesti rintalihaksille, kun ala-asennossa dipataan ylävartaloa hieman etukenoon. Hankala selittää, mutta videoita varmasti löytyy :)

Tässä netistä löydetty kuva kuminauhadipistä :D

Liikepari 2: Alasveto vipuvarsilaitteessa (vaihtoehtona ylätalja) & Hauiskääntö mutkatangolla
Itse ajattelen alasvetoa kaksivaiheisena liikkeenä. Yläasennossa aktivoidaan ensin selkälihakset, eli tanko liikkuu vain muutaman sentin alaspäin (ulospäin näyttää siltä, että hartiat liikkuvat hieman alaspäin), sen jälkeen vedetään tanko/talja alas niin, että jännitys selän lihaksissa säilyy, eivätkä hartiat pääse nousemaan kohti korvia. Itse tajusin tämän vasta monien toistojen kautta PT:n kanssa, mutta varmasti tähänkin löytyy hyviä jippoja netistä!

Liikepari 3: Yhden käden kulmasoutu & Pystysoutu mutkatangolla
Yhden käsen kulmasoutu on nykyään ehdottomasti mun lempparilike! Sekin on tosin vaatinut aika paljon harjoitusta, että olen oppinut tuottamaan voiman ja työn selkälihaksista. Nyt kun olen sen jotenkuten oivaltanut, niin pystyn tekemään sarjat 17,5 - 20 kilon käsipainolla (pääsen siis aiheuttamaan miehille harmia varaamalla käsipainoja heidän telineestään :D). Pelkällä käsivarren voimalla tuollainen paino ei ainakaan minulla taitaisi nousta.


Vipuvarsipunnerrus
Tämä on laite, jossa työnnetään käsiä yläviistoon. Ei siis suoraan eteenpäin (rintalihakset) eikä suoraan ylöspäin (hartiat), vaan sopivasti siihen niiden välimaastoon, jolloin myös käsivarret aktivoituvat tehokkaasti. Mukava, tehokas ja aika turvallinen liike. Tästä opin, että lavat eivät saa irrota penkistä missään vaiheessa ja turhat hartiajännitykset pitäisi yrittää kitkeä pois. Mieluummin vaikka sitten vähän pienemmällä painolla kuin hartiat korvissa juntaten. 

Loppuun teen vielä jonkin verran vatsoja päivän fiiliksen mukaan, esim. jalkojen nostoja penkiltä, vatsalihasrutistuksia TRX-narussa, lankkua tms.

Sellainen on siis yläkropan ohjelma, jolla olen treenannut viimeiset pari kuukautta. Ohjelma on tiivis, mutta tehokas. Lähdenkin tästä tekemään sitä nyt tuonne salille viimeistä kertaa tällä erää :) Ensi viikolla saan uudet saliohjelmat, joten niistä mahdollisesti juttua myöhemmin! 


Pongasin muuten tällaisen laadukkaan oloisen kirjan hiljattain kirjakaupassa pyöriessäni. Ajattelin hommata sen käsiini kirjastosta lähiaikoina. Kannattaa tsekata, jos aihe kiinnostaa :) Kirjan takakannen mukaan kirjassa on mukana muutama valmis saliohjelma ja siinä luvataan, että kirjan avulla kukin oppisi myös koostamaan oman saliohjelmansa. Jos ei muuta, niin toivon, että kirjasta voisi ainakin saada uusia liikeideoita omiin treeneihin :)

Miten te muut huolehditte yläkropan lihaskunnosta? Mikä yläkropan treenaamisessa on mielestänne haastavinta? Entä palkitsevinta? :)

12. marraskuuta 2015

Mistä lievitystä niska-hartiakipuihin?

Onkos siellä ruutujen toisella puolella niska-hartiakivuista kärsiviä tai kärsineitä ihmisiä? Huonoissa työasennoissa istuvia? Totaalisia niska-hartialukkoja kokeneita? Täällä kolme kertaa hep! Olen ollut nyt työelämässä viitisen vuotta putkeen, ja muutama vuosi sitten niska-hartiaseudun ongelmat alkoivat olla päivittäisiä, asteittain jopa kroonistuvia. Vedin yläselkäni töissä ja blogatessa äärirajoille ja äkilliset liikkeet aiheuttivat toistuvasti kivuliaita lukkoja, jotka saattoivat kestää useankin päivän. Tuntui, että usein jumit kärjistyivät erityisesti loma-aikaan, kun pystyi vihdoin hidastamaan tahtia ja päästämään irti jännityksistä. Vähän niin kuin se flunssa, jonka uutterat työntekijät sairastavat aina lomalla ;)

Olen pidätellyt hengitystäni täällä nyt jo useamman kuukauden, sillä minusta tuntuu, että olen vihdoin pääsemässä melkein kokonaan eroon yläselkäongelmista! Takana on jo useita jumittomia kuukausia ja siitä olen hyvin kiitollinen. Keveyden tunne pitkään jatkuneiden kipujen jälkeen on ihana.

Rullailua jokunen tovi sitten, kun sohvakin oli vielä punainen :-)

Parantuneeseen tilanteeseen on varmasti monia syitä, mutta luulen, että kohdallani eniten on vaikuttanut kolme asiaa, joista ajattelin kirjoitella nyt hieman teillekin. Ehkä joku löytäisi näistä apuja itselleenkin :)

1. Säännöllinen hieronta

Hieronta on varmaan usein se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun paikat alkavat olla jumissa. Minäkin aloin käydä hieronnassa säännöllisesti (n. 1-2 kk välein) jo puolitoista vuotta sitten, mutta taannoinen hierojani totesi (onneksi) melko suoraan, että pelkällä hieronnalla ei staattisesta rasituksesta syntyneitä, kroonistuneita niska-hartiakipuja kokonaan paranneta.

Hieronnassa käyminen on mukavaa hemmottelua (jos tykkää kivusta :D) ja sillä on taatusti osansa jumittomuuden ylläpitämisessä, mutta ainakaan minulla hieronta ei yksistään valitettavasti riittänyt. En missään nimessä kuitenkaan uskalla / halua jättää säännöllisiä hierojakäyntejä enää väliin, varsinkaan nyt, kun olen löytänyt mieluisan vakkarihierojan. Huomenna taas pöydälle veivattavaksi, ahhh!


2. Rullaus ja yksinkertainen rintarangan avausrutiini

Meillä on kaksi rullaa, joilla rullailen yläselkää auki muutamia kertoja viikossa. Se on erittäin helppo ja vaivaton hoitaa selkää. Rullailuun olen yhdistänyt lyhyen rintarangan / yläselän avausrutiiniin, jonka PT:ni minulle taannoin opetti.

Yritin ottaa teille kuvia, mutta hah, ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä tämä valokuvaussessio ;D Nyt kun vaiva on joka tapauksessa nähty, niin julkaisenpa nämä mestariotokset silti! Molemmat liikkeet aloitetaan kyljellään niin, että jalat ovat 90 asteen kulmassa. Ensimmäisessä liikkeessä kädet ristitään pään taakse ja tuodaan vuorotellen kyynärpäät yhteen ja sitten mahdollisimman kauas toisistaan. Tätä toistetaan n. 5- 10 kertaa per puoli.

Yritelmä kuvata liike numero 1!

Toisessa liikkeessä suoristetaan alempi käsi ja aletaan pyörittää ylemmällä kädellä mahdollisimman suurta ympyrää vartalon ympäri. Ylemmän käden sormet kurkottavat alemman käden sormien yli, lähtevät kiertämään pään yli selän taakse ja reittä hipoen taas kohti alempaa kättä. Ylempi käsi on siis koko ajan suorana ja pyrkimys on saada liikettä olkapäähän ja yläselkään. Itse teen yleensä n. viisi kierrosta per käsi, minkä jälkeen jätän vielä ylävartalon auki ja venytän rintalihaksen. Aivan mielettömän hyvät liikkeet, kannattaa kokeilla joskus!


Tärähtänyt aloitusasento liikkeelle 2 ja se ihana loppuvenytys :)


3. Ylävartalon vahvistaminen kuntosalilla

Viimeisenä, mutta todennäköisesti tärkeimpänä näistä on oikeanlainen kuntosaliharjoittelu. Jumitin selkäni entistä pahemmin viime vuonna, kun yritin vetää leukoja liian heikolla ylävartalon voimalla. Ajattelin, että kyllä ne lihakset siitä vahvistuvat, mutta aikamoiset jumithan siitä usein oli seurauksena. Nykyisessä saliohjelmassani on suoraan yläselälle kohdistettu vipuvarsisoutu (voi korvata esim. ylätaljalla) sekä yhden käden kulmasoutu. Luulen, että erityisesti jälkimmäinen näistä on ollut kerrassaan loistava keino saada lisää kannatusvoimaa ja ryhtiä lapaluiden väliin. Ehkä lihakset ovat vahvistuneet sen verran, että jaksavat kannatella tätä massiivisen painavaa päänuppia epäergonomisissakin työasennoissa? ;) 

Onko joku teistä kärsinyt niska-hartiajumeista joskus? Minkälaisia keinoja teillä on ollut lievittää oireita? Kiinnostaisiko jotakuta muuten lukea täältä lisää ylävartalolle suunnatusta saliohjelmasta, jolla olen treenannut nyt pari kuukautta? Jalkaohjelmani julkaisin jo aiemmin, mutta voin naputella juttua yläkropastakin, jos sieltä löytyy kiinnostusta :)

8. marraskuuta 2015

Melkein unelmieni liikuntaviikonloppu

Viime viikonloppu Berliinissä oli mukava, mutta hektinen. Olimme menossa aamusta iltaan. Mitä enemmän ikää tulee mittariin, sitä enemmän tunnistan itsessäni kaipuun rauhoittumiselle tällaisten vauhdikkaampien viikonloppujen jälkeen. En jaksa paahtaa koko ajan sata lasissa, vaan olen huomannut, että minulle sopii sellainen sopiva vauhdin ja hidastamisen aaltoliike. Väsyn, jos vauhti on kovaa liian pitkään ja toisaalta taas passivoidun, jos elämä on liian seesteistä ja ennustettavaa. Jokaisella on omat keinonsa ladata akkuja ja pysyä vireessä, ja ne itselle sopivat tavat löytyvät varmaankin parhaiten kokeilemalla ja omaa sisintään kuuntelemalla.

Tämän viikonlopun vietimmekin pitkälti kotioloissa rentoutuen ja vähän myös rästiin jääneitä kotitöitä tehden. Luin aika paljon, kudoin vähän ja kirjoitin kynä sauhutuen vastauksia Linjassa itseni kanssa - haasteen tehtäviin. Sen lisäksi liikuin jokaisena päivänä itselleni mieluisalla tavalla, ja voisin melkein todeta, että näistä aineksista on minun unelmien liikuntaviikonloppu tehty!

Perjantai: Jooga (lempeä flow)

Olen joogannut kesän jälkeen todella vähän ja huomannut sen kiristyneinä lihaksina ja ennen kaikkea helpommin kiristyvänä pinnana :D Jooga ei ole mikään ihmelääke, joka tepsisi kaikkiin vaivoihin, mutta siinä on kuitenkin jotain minulle ainutlaatuisen sopivaa. Analysointiin taipuvainen mieleni haluaisi kovasti keksiä jonkin konkreettisen selityksen sille, miksi joogaamisesta tulee niin kokonaisvaltaisesti hyvä olo. Olisi mukava ymmärtää miksi usein joogatessani huokaan ääneen hyvää oloani ja mistä se onnellinen tunne tulee. Ehkä se johtuu lihaksista vapatuvasta kireydestä tai kenties luvasta unohtaa hetkeksi huolet ja velvollisuudet? Tiedä häntä, mutta uskon, että te muut joogaajat tiedätte mitä tarkoitan. Ja mikseipä tuon tunteen voi hyvin saada muistakin lajeista :)



Aloitin viikonlopun siis joogaamalla. Valitsin Yoogaiasta yhden lempitunneistani, 45 minuutin mittaisen lempeän flown, sytytin pari kynttilää ja aloin vähitellen laskeutua kohti rennompaa olotilaa. Alkuun mieli oli aika rauhaton, mutta loppua kohti olo alkoi rauhoittua liikkeen ja hengityksen mukana. Olen huomannut, että joogalajeista minulle sopii parhaiten juuri flowmaiset tunnit, joissa liikutaan koko ajan hengityksen tahdissa. Aurinkotervehdyksiä, lempeitä venytyksiä ja kiertoja. Liikkeen yhdistäminen hengitykseen tuo väkisinkin ajatukset matolle ja lämmön kehoon. Tykkään <3

Lauantai: Jalkatreeni kuntosalilla


Jalkatreenipäivä, lempipäivä ;) Lauantain rauhallisen aamupalan jälkeen suuntasin tekemään salille hikisen jalkatreenin ohjelmalla, jonka julkaisin taannoin täällä blogissakin (klik). Ai että miten teki hyvää päästä Berliini-viikonlopun jälkeen taas punttailemaan oikein kunnolla. Usean lepopäivän jälkeen jaloissa oli voimaa ja pystyin lisäämään painojakin muutamaan liikkeeseen. Erityisesti huomaan pakaralihasten vahvistuneen, kiitos lantionnostojen ja taljapotkujen.

Onnistumisen iloa tuotti tällä kertaa suorin jaloin maastaveto, joka minulla tuntui pitkään ikävästi alaselässä. Olen vihdoin saanut vihiä tekniikasta sekä riittävästi voimaa keskivartaloon niin, että saan liikkeen tuntumaan sinne minne pitääkin. Eihän hyvällä SJMV-tekniikalla ole toki elämän suuressa mittakaavassa mitään merkitystä, mutta silti on mukavaa kokea omia pieniä onnistumisia liikunnan saralla!


Rutkasti lisää salimotivaatiota on tuonut tämä paperilappunen, johon merkkailen sarjojen välissä toistot ja painot. Kirjanpidon avulla näkee hyvin missä kohtaa tapahtuu edistystä ja missä ehkä jumitetaan hieman. Vaikka minulla ei ole kuntosalitreenien suhteen oikeastaan mitään konkreettisia tavoitteita (hyvä olo pääasiassa), niin silti treenien kirjaaminen paperille on tuonut harjoitteluun ryhtiä ja mielekkyyttä. Suosittelen kokeilemaan, jos ja kun kuntosaliharjoittelu on tuntunut joskus pelkältä haahuilulta :)

Sunnuntai: Love2Dance - tanssitunti



Jalat alkavat olla sen verran tottuneita punttitreeneihin, että ne eivät onneksi mene enää täysin toimintakyvyttömiksi treeniä seuraavina päivinä. Pääsinkin tänään ilokseni kruunaamaan viikonlopun huikealla Love2Dance - tanssitunnilla :) Kukin ohjaaja saa suunnitella kyseisen tunnin sisällön itse, joten tunneissa on eroja, mutta olen löytänyt oman lempparituntini, joka saa aikaan sekä hymyn että kylmät väreet. Ilon ja tunnelatauksen. Tänään päästiin jammailemaan mm. Antti Tuiskun Keinutaan - biisin tahtiin. Voisiko mikään olla parempaa? ;)

Kirjoitin tämän jutun otsikkoon, että tämä oli melkein unelmieni liikuntaviikonloppu. Jooga, tanssi ja kuntosali ovat tällä hetkellä lempiliikuntamuotojani, mutta kyllä hyvään liikuntaviikonloppuun kuuluisi ehdottomasti myös kulkemista luonnossa. Kävellen, hölkäten tai kätköillen. Lisäksi unelmien liikuntaviikonloppu olisi vieläkin unelmaisempi, jos osan treeneistä saisi jakaa kaverin kanssa :) Tänä viikonloppuna treenasin yksin, ihan mukavaa sekin, mutta kyllä vain jaettu ilo tuplaantuu myös liikunnan saralla! Lämmöllä muistelen mm. viikonloppua, jolloin kokoonnuimme neljän blogitytön kesken liikkumaan ja rentoutumaan Vierumäelle (klik) :)

Minkälaisia liikuntajuttuja kuului teidän viikonloppuun? Entä minkälainen olisi teidän unelmien liikuntaviikonloppu? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...