31. joulukuuta 2014

Alkuvuonna kun sairastaa, on loppuvuodesta helpompaa

...näin totesi isäni kun kerroin sairastuneeni ärhäkkään flunssaan juuri uudenvuoden kynnyksellä. Tähän viisauteen on kai uskottava ja sairastettava nyt kerralla koko tulevan vuoden tautimäärä pois :-) Sairastun nykyään flunssaan hyvin harvoin, mistä varmaan ainakin osittain on kiittäminen monipuolista ruokavaliota ja kohtuullisia liikuntamääriä (liian vähän tai liian paljon liikuntaa vaikuttaa vastustuskykyyn heikentävästi). Välillä tulee kuitenkin vääjäämättä vastaan hetkiä, jolloin elimistö joutuu nostamaan kädet pystyyn ja päästämään flunssan valloilleen. 

Flunssan vuoksi olo on jokseenkin kurja ja voimaton, joten en ole juurikaan työpäivien jälkeen enää jaksanut koneella istua. Olen kuitenkin lukenut suurella lämmöllä teidän kommenttejanne liittyen unelmapohdintoihini ja vastailen niihin kaikkiin pikkuhiljaa kunhan olo antaa myöten :) On ihan mahtavaa, että olette siellä ja jätätte myös kommentteja. Ilman teitä tämä bloggaaminen ei olisi ollenkaan niin kivaa! Suuri kiitos siis! <3

Sanotaan, että eläimet voivat aistia ihmisten kivun tai surun. En tiedä onko siinä perää, mutta ainakin tänään kissani on liimautunut sängyssä visusti viereeni ja hurissut rauhoittavasti hetki toisensa perään. Suurta onnea tuottaa tänäänkin tämä pieni eläin :)






Kurjasta olosta huolimatta päätin raahautua sängystä ylös sen verran, että saan tehtyä itselleni mehustimella kunnon vitamiini-mixin. Jos ei muuta, niin ainakin tämän juomisesta tulee hyvä mieli! Taidan surauttaa myöhemmin vielä toisenkin mehun, sillä ruokahaluni on harvinaista kyllä hetkellisesti täysin kadoksissa, mutta mehun saa juotua aina. Nälätön olotila on valheellinen sikäli, että keho taatusti kaipaa juuri nyt vitamiineja enemmän kuin koskaan, joten en aio antaa flunssalle periksi tässä asiassa ;)

Nämä join! Paitsi inkivääristä vain pienen palasen ja ompusta puolet :P 

Kohta surahtaa! 

Vitamiinipommi on valmis! Tuli parempi olo jo ennen kuin join tämän, ihan vain fiilistelemällä ;D

Tarkoitukseni oli kirjoitella myös koostetta vuoden liikunnoista ja PT-asioista, mutta ne jääköön tuleville päiville. Ihanaa uutta vuotta teille jokaiselle! Tehdäänhän kaikki tänään puoliltaöin päätös, että vuodesta 2015 tulee paras vuosi ikinä? :) Onko teillä uudenvuodenjuhlia tulossa?

19. joulukuuta 2014

Vielä ehdit tehdä hunajaisen joulumyslin pukinkonttiin!

Joulu on jo ihan pian! Suhtautumiseni jouluun on melko neutraali. En liiemmin innostu siitä, mutten missään nimessä kammoakaan. Minulle joulussa on tärkeintä perheen kanssa vietetty aika, sillä näen pohjoisessa asuvaa sukuani aivan liian harvoin :/ Oikeasti haluaisin unohtaa kaikki lahjahässäkät ja vain viettää aikaa tärkeimpien ihmisten seurassa, ulkoilla ja lukea hyvää kirjaa illalla, samalla ehkä hieman punaviiniä siemaillen. Lahjan antaminen on kivaa silloin, kun keksii jonkun oikeasti hyvän tai tarpeellisen lahjaidean. Siitä en tykkää, että on pakko ostaa "jotain" (yleensä roinaa) vain koska se kuuluu asiaan.

Parhaan ystäväni kanssa olemme tehneet sopimuksen, että laitamme toisillemme lahjoja vain silloin, kun sattumalta tulee vastaan joku sellainen, josta heti tietää toisen ilahtuvan. Tämä systeemi on toiminut superhyvin. Annamme lahjoja toisillemme harvakseltaan, joskus jopa ilman syytä keskellä vuotta ja toivotamme jo etukäteen hyvää syntymäpäivää ja joulua :) Tässä systeemissä parasta on se, että koskaan ei tarvitse tuntea lahjoista stressiä tai syyllisyyttä, vaan ainoastaan aitoa antamisen iloa :)


Tänä vuonna päätin ilahduttaa muutamaa ihmistä kotitekoisella myslillä. Olen jakanut ohjeen blogissa aiemminkin, mutta tämä superherkku ansaitsee vielä toisen näytöksen! Lasipurkit ostin Ikeasta hintaan 1,99 e / kpl. Kaappien kätköistä löytyi askarteluvälineet kortteja varten. Eilen tein tätä mysliä tupla-annoksen, ja sitä riitti kahteen täyteen ja yhteen puolikkaaseen purkkiin. Puolikkaan joudun valitettavasti siis laittamaan parempiin suihin, huoh ;) Kirjoitin korttiin kaikki myslin ainesosat osittain siksi, että se näyttää kivalta, mutta ennen kaikkea koska haluan varmistaa, että pähkinäallergikko ei vahingossa kauhaise purkista lisuketta omaan jugurttiinsa. Näissä asioissa on parempi pelata varman päälle! 


Tässäpä siis vielä ohje minun lempparimysliini. Viekää purkillinen tätä herkkua kaverille, siskolle tai työkaverille, ja voin taata, että joulumieli kohoaa, kun näette aidon yllätyksen ja ilon lahjan saajan kasvoilla! <3

Hunajainen joulumysli
(n. 1 purkillinen)

2 dl kaurahiutaleita
2 rkl mantelilastuja
2 rkl cashew-pähkinöitä
2 rkl saksanpähkinöitä
1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl kurpitsansiemeniä
1/2 dl kuivattuja karpaloita tai muita kuivattuja hedelmiä
1/2 dl hunajaa
1/2 tl kanelia
(2 tl öljyä)


Murskaa haarukalla pienemmäksi muruksi pähkinät ja mantelilastut. Sekoita kulhossa kaikki muut aineet paitsi kuivatut hedelmät. Levittele seos uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Paista 125-asteisessa uunissa noin 30 - 45 minuuttia, kunnes mysli on saanut hieman kaunista väriä. Minulla erityisesti pellin takaosassa olevat hiutaleet meinaavat palaa helposti, eli paistamisen puolivälissä voi vaikka vähän hämmennellä myslejä pellillä uuteen järjestykseen. Anna myslin jäähtyä paistamisen jälkeen uunipellin päällä, lisää kuivatut karpalot ja laita tiiviiseen purkkiin. Säilytä huoneenlämmössä, ja nauti vaikkapa maustamattoman jugurtin ja mustikoiden kanssa.


Oletteko te jo ostaneet kaikki lahjat vai oletteko kenties tehneet lahjoja tänä vuonna itse? :) Tuleeko teille lahjapaineita vai tykkäättekö miettiä mitä kenellekin voisi antaa? Kenelle on vaikeinta ostaa lahja? ;)

Kivaa joulun odotusta! <3

12. joulukuuta 2014

A niin kuin Australia

Rakastan matkustamista, paljon. Minulla on reissukuvia, paljon. Ajattelin, että aloittaisin täällä blogissa juttusarjan, jossa julkaisen silloin tällöin kuvia ja muistoja matkojeni varrelta. Jos et tykkää matkajutuista, niin voit skipata ne jo otsikon perusteella :) Ensimmäisenä aakkosissani tulee vastaan Australia, missä olen käynyt kahdesti. Kerran vuonna 2000, kun olin Uudessa-Seelannissa vaihtarina ja uudelleen vuonna 2010, kun tuhlasimme sijoitimme minun gradupalkkioni kolmen kuukauden reppureissuun maailman ympäri. Ensimmäisellä Australian matkallani kävin maan eteläisemmässä osassa, mm. Melbournessa ja Great Ocean Roadilla. Te kaikki ette ehkä muista aikaa ennen digikameraa, mutta se oli käynnissä suunnilleen tuolloin. Vain paperisia kuvia on siis noista hetkistä olemassa. Toisella reissulla otin vahingon takaisin ja otin kuvia kuin viimeistä päivää. Tässä niistä vain muutamia.


Vuoden 2010 reissulla ajoimme monen mutkan kautta Sydneystä Brisbaneen campervan-autolla, jossa myös nukuimme. Matkustimme pienellä budjetilla eli kävimme pesulla julkisissa vessoissa ja uimahalleissa, ja kokkasimme ruuat aina pienellä trangialla taivaan alla. Vaikka näimme ja koimme vaikka  mitä upeaa, niin näin jälkikäteen ajateltuna ne kaikista parhaimmat hetket olivat juuri niitä "arkisia" kokkailuhetkiä pimeässä, meren rannalla. Silloin ei ollut nettiä, telkkaria, ei mitään häiriötekijöitä. Vain me, hiljaisuus ja maailma.


Kuvien välissä myös muutamia otteita matkapäiväkirjastani. Niistä ehkä välittyy pieniä välähdyksiä matkan tunnelmista :)

"Herättiin 6.30, jotta ehdittiin livohkaan Red Rockista ennen paikallisten heräämistä. Hampaiden pesu moottoritien varren taukopaikalla. Seuraavassa kaupungissa käytiin paikallisessa uimahallissa suihkussa. Minä lämpimässä ja Teemu kylmässä, koska ei huomannut, että kuumasta vedestä pitää maksaa erikseen."




"Heti alusta alkaen Yamba vaikutti kivalta pikkukylältä ja luonnon ihmeet vain syvensivät vaikutelmaa. Värikkäät papukaijat kukkulan puissa, delffiini aallonmurtajan vieressä <3, meren tyrskyt ja hassut pilvikuviot. Tästä minä pidän!"



"Löydettiin valaistu parkkipaikka meren rannalta ja jäätiin sinne yöksi. Paikka paljastuikin lepakkomaaksi ja saatiin seurata lepakoiden (valtavien mötkylöiden) öisiä saalistuspuuhia. Hassua, että ne roikkuu puussa ylösalaisin! Kun ne laskeutuu puun alaoksille meidän campervanin päällä, oksat rapisee auton kattoon niiden painosta. Nähtiin myös dingon vaeltavan parkkipaikan läpi! Minua hieman pelotti, mutta Teemusta oli kivaa :P"



"Yöpaikkaa saatiin taas etsiä, mutta onneksi oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Pienen sahauksen jälkeen päädyttiin parkkiin pienen tien varteen levikkeelle. Oli lämmin päivä, joten mentiin rantaan päivänvalon ajaksi istumaan ja juomaan vähän viiniä. Voiko elämä oikeasti olla tällaista? Oon niin onnellinen."



"Pysähdyttiin mun vessahädän takia yhdellä julkisella vessalla tien varressa ja huomattiin, että sehän olisikin ihan hyvä yöpaikka, kun on pesumahdollisuudetkin siinä. Lämpötila vaan oli aivan hyytävä (pakkasta)! Oltiin ihan jäässä ja käytiin ennen nukkumaanmenoa juoksemassa, jotta saatiin veri kiertämään. Makuupussissakin joutui pitämään lähes kaikki pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet päällä, että tarkeni. Märät sukat laitettiin kuivumaan makuupussin sisään jollain Teemun lyömättömillä armeijavinkeillä. Uni tuli kuitenkin hyvin!"





"Oltiin jo hereillä kun auton sivuikkunaan koputettiin määrätietoisesti aamuseiskan aikaan. Poliisihan se siellä seisoskeli ja ilmoitti, että suistoalueella on leiriytyminen kielletty ja että jos hän näkee meidät siellä vielä uudelleen, niin saadaan sakot. Elämän eka poliisipuhuttelu! Pestiin äkkiä hampaat ja lähdettiin kauppakeskukseen pesemään meidän pyykkejä ennen matkan jatkumista."




"Käytiin ajelemassa muutamalla eri biitsillä nukkumapaikan toivossa. Päädyttiin lopulta lookoutille, jolla oltiin käyty katsomassa auringonlasku. Linnunrata näkyy uskomattoman selvästi. Meri pauhaa muutaman metrin päässä. Näihin maisemiin on varmasti upeaa herätä. Hyvää yötä."



Onkos kukaan teistä käynyt Australiassa tai haaveiletteko menevänne? :)

9. joulukuuta 2014

Tarvitseeko taviskuntoilija oikeasti Personal Trainerin?

Eilen oli superjännä päivä, kun kävin tapaamassa ensimmäistä kertaa potentiaalisen Personal Trainerini! Juttelimme tunnin verran tavoitteistani ja kyseisen PT:n tavasta valmentaa, ja niinhän siinä sitten kävi, että innostuin ja menin varaamaan ihan kunnon PT-paketin :D Edellisen PT-kokemukseni myötä minulle oli erityisen tärkeää, että kyseessä on kokopäiväinen Personal Trainer, jolla on aito palo tehdä työtään. Olen seuraillut muutamia Personal Trainereiden (nykyisten tai tulevien) kirjoittamia blogeja ja ihailen sitä intohimoa, joka heillä tuntuu olevan työtään kohtaan. Personal Trainerin palkkaaminen on kuitenkin iso investointi ja itse odotan asiakkaana maksavani sellaisen ihmisen ajasta, joka on hommassa mukana koko sydämellään ja aidosti kiinnostunut asiakkaansa auttamisesta. Minkäänlaiset tutkinnot tai muut meriitit eivät mielestäni voi korvata oikeanlaista asennetta. Minulle on henkilökohtaisesti motivoivaa jo se, että saan olla sellaisen ihmisen läheisyydessä, joka on unelma-ammatissaan ja säteilee sen vuoksi!

En halua ainakaan vielä avata täällä blogissa treenitavoitteitani kovin yksityiskohtaisesti, mutta ylätasolla voinen tiivistää ne kahteen kategoriaan: fyysisiin ja "henkisiin" tavoitteisiin.  Fyysisellä puolella tavoittelen voimaa, ryhtiä ja kiinteyttä. "Henkisellä" puolella puolestaan toivon saavani apua sitoutumiseen sekä uusia ideoita erityisesti voimatreenien puolelle.

Tiedätte ehkä, että olen maailman suurin innostuja, mutta tämän kääntöpuolena on se, että minulla on jonkinsortin vaikeuksia sitoutua pitkäjänteiseen työhön ja kauaskantoisiin suunnitelmiin. Ja eihän siinä mitään, innostumiset tekevät elämästäni ihanan vaihtelevaa, mutta erityisesti treenipuolelle kaipaan joskus kykyä tehdä pitkäjänteisemmin työtä tavoitteideni eteen. Voihan olla, että olen niin henkeen ja vereen innostuja, ettei muutosta asiaan tuo pätevän PT:n apukaan, mutta olen todella utelias kokeilemaan! Pahimmillaan menetän vain hieman aikaa (ja no, hieman enemmän rahaa), mutta parhaimmillaan voin saada aivan uudenlaisen flow'n treenipuolelle ja elämään ylipäätään :)



 Yhdenlaista flowta tässäkin! Kuva viime kevään blogimiitistä. Vasemmalta oikealle Satu, Karkki, minä ja Hanna :)



Minulla ei ole kuitenkaan mitään harhakuvia siitä, että treenit PT:n kanssa tekisivät minusta jotenkin onnellisemman tai paremman ihmisen. Totta kai liikkumisesta saatu hyvä olo näkyy ihmisestä ulospäin, enkä minäkään ole immuuni näille tavoitteille. Silti lähden tähän hommaan mukaan pääasiassa uteliaisuudesta ja siksi, että mielestäni ansaitsen tämän mahtavan jutun elämääni :) Tämä olkoon palkintoni siitä, että olen maltilla, mutta silti aika kovalla työllä onnistunut muuttamaan elintapojani ja elämänasennettani viimeisen kahden vuoden aikana niin radikaalisti parempaan suuntaan. Ulkoisesti olen ehkä vain hieman erilainen kuin pari vuotta sitten, mutta sisäisesti olen niin paljon vahvempi, onnellisempi ja itsevarmempi. Kukaan ei ole tätä matkaa tehnyt puolestani (rinnalla kylläkin) ja koen, että juuri nyt on hyvä hetki kiittää itseäni siitä kaikesta hyvästä, mitä olen tehnyt hyvinvointini eteen.

Alkuvuodesta kiitin itseäni matkamessuilla myös skumpalla :P

Palatakseni vielä kysymykseen siitä, tarvitseeko taviskuntoilijan oikeasti Personal Trainerin? Tarvitsenko minä, suurinpiirtein normaalipainoinen, ihan riittävän hyväkuntoinen nainen oikeasti sellaisen? En varmasti. Aivan taatusti pärjäisin ilmankin ja tuloksia tulisi, tai sitten ei. Jos jatketaan samaa ajattelurataa, niin tarvitseeko kaupungissa asuva ihminen oikeasti auton? Tarvitseeko hän oikeasti kuudet treenihousut? Tarvitseeko television, ravintolaillallisia, kampaamokäyntejä tai edes verhoja ikkunoihin? Tuskin. Mitään näistä emme pohjimmiltamme tarvitse, sillä elämämme jatkuvuus ei ole näistä kiinni. Silti omistamme ja teemme, koska meillä äärettömän onnekkailla ihmisillä on mahdollisuus panostaa elämänlaatuun valitsemillamme tavoilla.

Harvalla meistä on varaa kaikkeen, mutta useimmilla meistä on kuitenkin mahdollisuus panostaa edes muutamaan sellaiseen asiaan, joita ei oikeasti tarvitse, mutta joista voi silti saada elämäänsä todella paljon iloa, motivaatiota, merkitystä ja suuntaa. Itse en esimerkiksi satsaa kotini sisustamiseen (tai siivoamiseen :D) juuri ollenkaan, mutta panostan enemmän kuin mielelläni suomalaiseen työhön ja omaan hyvinvointiin. Kun minä voin hyvin, koen olevani paljon parempi läheinen myös ihmisille ympärilläni. 



Näissä ajatuksissa siis kohti torstain ensimmäistä PT- tapaamista, jossa tehdään kuntotestejä, kehonkoostumusmittaus ja otetaan ilmeisesti valokuvia aloitustilanteesta. Mielenkiintoista, jännittävää ja oikeastaan myös vähän pelottavaa! Tuntuu hurjalta astua näin suuri harppaus pois omista treenirutiineista ja omalta pehmeältä mukavuusalueelta! Toivottavasti pysytte matkalla mukana :)

Mitä mieltä te olette? Tarvitseeko taviskuntoilija Personal Trainerin?

7. joulukuuta 2014

Väsymyksen karkoitusta tanssin ja PT:n avulla?

Huuh, onpa ihanaa tietää, että tänään ei tarvitse tehdä mitään tai lähteä minnekään! Viikko on ollut todella kiireinen niin töissä kuin vapaa-ajallakin, ja loppuviikkoa kohti alkoi vähän tuntua siltä, että kohta loppuu Duracell-pupusta patteri. Työkiireisiin en hirveästi voi tällä hetkellä itse vaikuttaa, mutta oma valintani on ollut suunnitella myös vapaa-ajalle kaikenmoista ohjelmaa. Normaalien treenien lisäksi kävin mm. tunnin hieronnassa, Erinin joulukonsertissa ja eilen myös lukupiirin tyttöjen kanssa pikkujouluissa. Kaikki nämä jutut ovat olleet todella mukavia, mutta tulipa taas todettua, että myös mukavia asioita voi kahmia liikaa. Olen ollut iltaisin sellaisessa väsyneessä ylivireystilassa, missä kroppa melkein tärisee ja sydän tuntuu pamppailevan paljon normaalia nopeammin.

Fiksuna valintana olen karsinut joogasta, sillä kaikkeen ei aika vain tunnu riittävän. Päätin kuitenkin, että jatkossa vastaavissa tilanteissa jätän mieluummin väliin jonkun kovemman treenin kuin joogan. Jos kroppa on jo valmiiksi ylikierroksilla, ei maksimisykkeinen treeni välttämättä tee sillä hetkellä juuri muuta kuin hallaa. Tällä viikolla en ole kuunnellut kehoani riittävästi ja olo on ollut sen mukainen.

Eilen oli hyvin lähellä ettenkö olisi juuri tästä syystä jättänyt väliin tanssituntia, jota olen odottanut kuumeisesti jo monta viikkoa. Taisin tirauttaa siinä aamun väsymystilassa muutaman kyyneleenkin, koska olin niin harmissani, että joutuisin ehkä jättämään tuon tanssikokemuksen väliin. Runsaan aamupalan jälkeen olo koheni kuitenkin hieman, ja päätin lähteä kokeilemaan pystyisinkö vetämään kaksi tuntia kovasykkeistä Sh'Bamia ja BodyJamia Satsin pikkujoulutansseissa.



Kun kaiuttimista kajahti ensimmäiset rytmit, tunsin välittömästi miten fiilis kohosi ja väsymys suli pois. Seuraavat kaksi tuntia olivat aivan fantastista menoa vanhojen ja uudempien Sh'bam ja Bodyjam-hittien parissa. Oli ihan huippua päästä tanssimaan muun muuassa Sh'bam - suosikkejani parin ohjelman takaa, esimerkkeinä vaikkapa Talk Dirty to Me ja Britney Spearsin Work B**ch. Lisäksi mukana oli maistiaisia uusista ohjelmista, jotka käynnistyvät liikuntakeskuksissa nyt joulukuun alussa. Voin jo nyt sanoa, että on ihan huippua menoa luvassa!! Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa, jos tanssi on yhtään oma juttusi :) Kahden tunnin tanssimaraton takasi aika kovat hapotukset jaloissa, joten tänään on luvassa fyysistä (ja henkistä) palauttelua kotijoogan parissa.

Huomenna onkin jännä päivä tulossa, sillä menen tapaamaan ensimmäistä kertaa potentiaalisen uuden Personal Trainerini! Osa teistä varmaan muistaakin, että ostin elämäni ensimmäisen, kuuden kerran PT-paketin näihin aikoihin viime vuonna. Jotenkin juuri tämä pimein aika on minulla se, jolloin kaipaan ideoita ja uudistusta omaan treeniini, vaikken treenaakaan mitenkään erityisen tavoitteellisesti. Viime vuoden PT-kokemuksista voit halutessasi lukea koosteen tästä linkistä. Lyhyesti tiivistettynä tykkäsin PT-treeneistä kyllä, mutta kokemukseni jäi hieman vajaaksi, koska treeneille ei asetettu mitään kovin konkreettisia tavoitteita. Tuosta viisastuneena minulla on nyt mielessäni lista asioita ja kysymyksiä, joista aion keskustella potentiaalisen PT:ni kanssa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos kemiat osuvat yksiin, niin ostan todennäköisesti nyt alkuun kymmenen kerran treenipaketin ja mietin jatkoa sitten myöhemmin. Nyt vain sormet ristiin, että tämä PT-henkilö olisi minulle sopivanlainen ja pääsisin hänen kanssaan hakemaan uudenlaista nostetta talvitreeneihin :-) 

Päivä on juuri nyt kirkkaimmillaan, mutta onpa vain silti kovin hämärää ja harmaata. Taidan sytyttää muutaman kynttilän, joogata, lukea ja olla vain. Luksusta! Toivottavasti teilläkin on leppoisa sunnuntai luvassa!



Onko teillä kokemuksia tai haaveita PT:n palkkaamisesta? Aikooko joku käydä vielä tanssimassa LesMillsejä tai muuta ennen joulua? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...