19. kesäkuuta 2016

Lukupiirin kirjat 16-20!

Ulkona sataa, sataa ropisee, joten on hyvä hetki istahtaa toviksi blogin ääreen :) Eilen oli mukava päivä, sillä lukupiirimme kokoontui 20. kerran ja samalla ensimmäistä kertaa Tampereella. Kirjapiiriimme kuuluu neljä naista ja kokoonnumme vuorotellen kunkin meistä luokse juttelemaan kirjasta ja parantamaan vähän maailmaa siinä samalla. Lukupiirillä on ikää nyt reilut kaksi vuotta ja sen aikana olemme lukeneet yhdessä tosiaan jo huimat 20 kirjaa! Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä ja naisista elämässäni <3

Olen ottanut tavaksi kirjoitella lyhyet mietteet jokaisesta luetusta kirjasta tänne blogiinkin, sillä on mukava kuulla teidän ajatuksia niistä ja samalla taltioida muutama sananen muistoksi itsellekin. 

Aiemmat lukupiiripostaukset löytyvät täältä:

16. Kate Atkinson - Elämä elämältä
Kirjassa on hieman samantyylinen idea kuin vuonna 2004 julkaistussa, Ashton Kutcherin tähdittämässä The Butterfly Effect - elokuvassa. Tarina sijoittuu pääosin 1900-luvun alkupuoliskon Englantiin (ja hieman Saksaankin), ja kirjailija kutoo taitavasti yhteen erilaisia "mitä jos" - skenaarioita.  Kirjassa siis toistuvat samat kohtaukset yhä uudelleen ja lukijalle piirretään kuvia siitä, miten eri tavoilla elämä voikaan mennä, riippuen toisinaan aivan pienistäkin sattumuksista ja valinnoista matkan varrella. 

Kirjassa kuljetaan läpi vuosikymmenten ja sen tapahtumat nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla myös maailmanhistorian suuriin käänteisiin. Jostakin syystä tarina ja sen päähenkilö jäivät minulle hieman etäisiksi, mutta kirjan idea ja rakenne olivat virkistävän erilaisia ja siksi viihdyin lopulta tarinan parissa ihan hyvin. Kirja laittoi miettimään myös oman elämän "mitä jos" - käännekohtia.


17. Jonas Gardell - Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 1, Rakkaus
Tämän kirjaviisikon ehdottomasti rankin kirja oli tositapahtumiin perustuva kuvaus 1980-luvun Ruotsista - ajasta, jolloin HIV alkoi kylvää tuhoa erityisesti homoseksuaalien keskuudessa. Kirjassa on paljon aikahyppyjä ja siinä vaihtelevat rakkauden, vapauden, sairauden, pelon ja kuoleman teemat. Kirja on riipaiseva, paikoin ahdistavakin, mutta omalla tavallaan myös todella avartava. Tarina kuljettaa aivan toisenlaiseen maailmaan ja antaa ajattelemisen aihetta.

Lukupiirissä luimme vain tämän trilogian ensimmäisen osan, mutta jälkikäteen luin sitten myös osat 2 (Sairaus) ja 3 (Kuolema). Itse en ollut täysin vakuuttunut siitä, olivatko "jatko-osat" tarpeen, sillä niissä toistui yhä uudelleen samat tarinat ja teemat homoseksuaalisen yhteisön ympärillä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kirjan kirjoittajalla (jolle tapahtumat olivat ymmärtääkseni omaelämänkerrallisia), oli vahva tarve saada nämä tarinat kerrottua.


18. Mamen Sanchez: On ilo juoda teetä kanssanne
Rankan kirjan jälkeen Auli valitsi meille luettavaksi mukavan kepeän teoksen, jossa seikkaillaan pääosin Espanjassa, hitusen Englannissakin. Kirjan keskiössä on aikakauslehden toimitus, jonka neuvokkaat työntekijät tekevät kaikkensa kumotakseen lehden lopettamispäätöksen. Vaikka kirjassa on hieman rikosta ja pahiksiakin, niin se on kuitenkin aika harmiton hyvänmielen kirja, jonka lukemisesta jää lämmin olo. Kirjassa on hilpeitä havaintoja kulttuurieroista ja muutenkin hauskaa ja oivaltavaa tekstiä. Ei mikään klassikkojen klassikko, mutta hyvää lukemista vaikkapa laiturinnokkaaan tänä kesänä :)


19. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Klassikoista puheen ollen! :D Lukupiirin 19. kirja oli sellainen runsaudensarvi, että oksat pois. Kyseessähän on Kolumbiaan sijoittuva latinalaisen Amerikan klassikkoteos, jossa on henkilöhahmoja ja tapahtumia niin runsaasti, että heikompia hirvittää. Hahmoja (joilla monilla on selkeyden vuoksi vielä sama nimikin) on niin paljon, että kärryillä on melkein mahdoton pysyä. Silti kirja ei ole (liian) sekava, vaan sen tunnelmaan on helppo heittäytyä mukaan, vaikkei aina ihan tarkasti tietäisikään kenen poika tai pojanpoika nyt onkaan kyseessä. Kirja oli paikoin hyvin kummallinen (siinä on hieman yliluonnollisia elementtejäkin), mutta sen tarinoiden ja henkilöhahmojen imu säilyi vahvana loppuun asti. Tykkäsin itse kirjasta aika paljon, mutta en kyllä tiedä uskaltaisinko tätä suoranaisesti suositella kenelle tahansa. Ei helpointa luettavaa, mutta ikimuistoista kyllä. Itse luin kirjaa printattu sukupuu apuna :D


20. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Tämä oli aika mykistävä kirja. Vaikka eilen juttelimme kirjasta pari tuntia, ovat ajatukset silti hieman hajallaan. Kirja on kategorialtaan scifiä ja se on dystopia, eli kuvaus maailmasta, jossa makea vesi on käynyt vähiin ekologisen katastrofin ja öljysotien seurauksena. Vaikka aihe itsessään kuulostaa synkältä, oli kirjassa kuitenkin todella kaunista kieltä (toisinaan omaan makuuni jopa hieman liiankin lyyristä), ja sen tunnelma oli herkkä, hauras ja kaiken kurjuuden keskellä rahtusen toiveikaskin.

Kirjan päähenkilö on Noria, 17-vuotias tyttö, joka perii isältään teemestarin ammatin ja siihen liittyvän roolin "veden vartijana" aikana, jona armeija valvoo ihmisten vedenkäyttöä ja rankaisee "vesirikollisia" armottomalla tavalla. Haltioiduin kirjasta, ja sen teemat saivat ajatukseni laukkaamaan - tähänkö maailmamme on menossa? Se tuntuu yhtä aikaa mahdottomalta, mutta samalla valitettavasti myös hyvin realistiselta kulkusuunnalta.

Tämä on kirja, jonka herättämistä ajatuksista haluaisin keskustella jokaisen kirjan lukeneen kanssa! Hihkaiskaa siis, jos olette lukeneet tämän tai mikäli kirja on lukulistallanne lähiaikoina :)



Tällaisia kirjoja siis lukupiirissä! Onko joukossa tuttuja kirjoja tai kirjailijoita? Mitä hyviä kirjoja olette lukeneet viimeaikoina? Mitä aiotte lukea kesälomalla? :)

2. kesäkuuta 2016

Kun on aika mennä eteenpäin

Heeeei pitkästä aikaa! Ette ehkä enää muista minua, mutta olen se tyyppi, jolla oli tapana kirjoittaa erästä Parempia polkuja - blogia ;) Edellisestä postauksesta on näköjään vierähtänyt jo monen monta viikkoa! Mutta tällä kertaa blogihiljaisuudelle on erittäin hyvä syy... nimittäin olemme karistaneet pääkaupunkiseudun pölyt jaloistamme ja muuttaneet Tampereelle! :)
 
Elämä on ollut kohtuullisen hektistä viime aikoina, mutta pohjavire on tyyni ja onnellinen. Viisi ja puoli vuotta sitten muutimme pääkaupunkiseudulle "käymään". Näihin etelän vuosiin mahtui paljon elämää -  hyviä fiiliksiä, huonoja päiviä, arkea ja juhlahetkiä. Kuitenkin jo melko pitkään mukanamme kulki jonkinlainen kaipuu muutokselle. Aluksi sellainen häilyvä ja määrittelemätön, mutta viime aikoina yhä vahvempi ja todempi. Espoosta löytyi paljon sellaista, johon tykästyimme, mutta se ei koskaan alkanut tuntua aivan oikealta kodilta.
 
Tampere ja järvet <3

Eräänä talvisena iltana istuimme saunan lauteilla ja lempeiden löylyjen sihistessä pohdimme mihin suuntaan haluaisimme elämässä kulkea. Tiedättehän sen epämääräisen tunteen, kun kaipaa muutosta, mutta ei osaa oikein määritellä mihin suuntaan? Jostakin sieltä löylyjen keskeltä nousi esiin idea muutosta Tampereelle - kaupunkiin, jota emme kovin hyvin tunne, mutta josta olemme aina jotenkin aistineet "hyviä viboja". Joissakin paikoissa vain tuntuu alusta asti oikealta olla, vaikka sen kummempia syitä ei osaisikaan eritellä. Se on vain se Tunne, johon täytyy toisinaan uskaltaa luottaa, vaikka ei järjellä ihan edes ymmärtäisi.
Meidän olkkari :D
Suureksi onneksi meille molemmille järjestyi töiden puolesta siirtyminen Tampereelle ja talviloman jälkeen aloimmekin jo etsiä uutta kotia. Monenlaista (stressaavaakin) vaihetta liittyi siihen prosessiin, mutta lopulta löysimme asunnon, joka tuntui osapuilleen oikeanlaiselta. Hillitön pakkausurakka, haikeita viimeisiä kävelyitä lähimetsässä, kaaosta, paniikkia, innostusta ja onnen tunteita. Niin paljon ehtii tapahtua (henkisesti ja fyysisesti) niinä viikkoina, kun on hyvästelemässä vanhaa ja astumassa kohti uudenlaista elämänvaihetta.

Edessä on ensimmäinen kesä uudessa kotikaupungissa ja olo jotenkin vapaa ja rauhallinen. En vielä osaa arvioida missä määrin blogi tulee kulkemaan näissä vaiheissa mukana, mutta uskon, että arjen tasaantuessa löytävät höpinät tiensä tännekin!
 


Ihanaa kesää teille kaikille! Onko joku teistä muuttanut tai muuttamassa lähiaikoina jonnekin? Onko Tampere tuttu kaupunki? Mitä Tampereella kannattaisi tehdä kesällä? :)
 
Ps. Olemme menossa kesällä melontakurssille ja kesälomareissulle Skotlantiin!:) Tule seuraamaan menoa & kesäfiilistelemään Instagramiin - löydyn sieltä nimimerkillä @tinttarainen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...