26. lokakuuta 2015

Jos istuttaisiin kahvilla tänään, kertoisin että....


 ...oloni on yhtä aikaa innostunut ja haikea, sillä tuleva joulu tulee olemaan elämäni ensimmäinen, jonka vietän muualla kuin lapsuudenkodissani Pohjois-Suomessa. Tänä vuonna meille tulee oma kuusi, kinkku ja joulupöytä tänne Espoon kotiin ja Teemun perhe viettämään joulua kanssamme. Miten erilaista se tulee olemaankaan! Me vastuussa jouluruuista... katastrofin aineksiakin voisi joku nähdä ilmassa :D



Jos istuisimme kahvilla tänään, kertoisin sinulle, että kissan ottaminen viitisen vuotta sitten on ollut yksi elämäni parhaimpia intuitiolla syntyneitä päätöksiä. Vaikka välillä eläimet voivat olla vähän murheenkryynejäkin, niin kyllä vain hyviä puolia on rutkasti enemmän. Svea tuo meidän jokaiseen päivään iloa, hullutuksia ja hurinaa <3


Jos kävisimme kahvilla, kertoisin sinulle, että meinasin yhtenä päivänä myöhästyä töistä, kun unohduin valokuvailemaan kuuraisia lehtiä matkan varrella. Tuntuu, että löydän joka vuosi yhä vain enemmän iloa luonnon pienistä ihmeistä.


Kertoisin sinulle myös (hieman nolostellen), että varasimme jälleen talvilomamatkan Thaimaahan! Nolostellen siksi, että seikkailijasielu minussa vieroksuu hieman tällaista "helppoa" aurinkolomailua. Toisaalta taas sanoisin, että mikään ei tunnu juuri nyt aivan yhtä ihanalta ajatukselta kuin lämmin meri, herkullinen ruoka ja joogaaminen Thaimaassa <3 Kertoisin sinulle myös sen, että lähdemme viikon päätteeksi viettämään pitkää viikonloppua Berliinissä!


Jos kävisimme kahvilla tänään, kertoisin sinulle miten älyttömän iloinen olen siitä, että meidän lukupiiri kokoontui lauantaina jo 14. kerran! Kirjojen lukeminen ja niistä jutteleminen (kaiken muun höpinän ohessa) on aivan huippukivaa ja ehkä myös vähän terapeuttista hommaa :) 


Jos istuisimme tänään kahvilla, kertoisin sinulle miten haikea olo minulle tuli, kun jouduin viimein heittämään kesäkukat pois. Haikea olo siitä, että kesä oli silloin lopullisesti ohi ja että vuoden pimein aika aivan nurkan takana. Kertoisin, että olen ollut valon vähetessä aika väsynyt, mutta että sain keräiltyä voimia ottamalla viikon mm. liikkumisten suhteen hyvin rauhallisesti (miltei olemattomasti). Kertoisin myös, miten ilahduin kun huomasin, että kukkakaupasta saa myös talvikukkia. Ostin heti ja hain kuusenoksia koristeeksi.


Jos kävisimme kahvilla, kertoisin sinulle, että jes, kvartaalin pakollinen kampaajakäynti on taas tehty! :D Jostakin syystä en oikein koskaan jaksaisi käydä kampaajalla ja juurikasvu on sitten myös aina sen mukainen. Kertoisin miten iloinen olen, että oululainen kampaaja uskalsi leikata minulle melkein puoliväkisin viime kesänä otsatukan, jollaista minulla ei ole ollut sitten lapsuuden. Nyt tuntuu, että en ehkä enää koskaan osaisi olla ilman ;)


Jos istuttaisiin kahvilla tänään, kertoisin sinulle, että meillä on mehustin, jolla saa tehtyä aivan ihania hedelmämehuja. Tunnustaisin ehkä myös, että saatan möksähtää Teemulle aika ajoin kun hän ei ole yhtä innokas mehustaja (ja mehulingon puhdistaja) kuin minä :D Mehustimen puhdistaminen ei nimittäin todellakaan kestä sitä kymmentä sekuntia, mitä mainos lupaa, vaan pikemminkin ainakin kymmenen minuuttia. Silti se on viikonloppuisin ehdottomasti sen arvoista ;)


Jos kahvittelisimme tänään, kertoisin sinulle, että kävin tänään kuntosalilla vuoden 75. kerran ja että saliohjelmani tuntuu yhä vain yhtä innostavalta. Kertoisin myös miten onnellinen olen siitä, että olen löytänyt liikkumisen ilon ja miten toivoisin, että jokainen voisi löytää oman tapansa liikkua ja voida hyvin <3

Jos kävisimme kahvilla tänään, kertoisin sinulle myös, että blogissani on ylihuomiseen asti käynnissä kiva arvonta, josta voi voittaa ilmaisen osallistumisen Linjassa itsesi kanssa - kirjoittamishaasteeseen. Sanoisin, että kannattaa osallistua, sillä voittomahdollisuudet ovat tällä hetkellä aika hyvät! ;)

Sellaisia siis kertoisin sinulle tänään! Minkälaisia ajatuksia kahvihetkemme herätti sinussa? ;) Mitä sinä kertoisit minulle, jos istuttaisiin kahvilla juuri nyt?

Ps. Idean tekstiin sain ihanan Karkin Candy On the Run -blogista. Kannattaa tutustua!

24. lokakuuta 2015

Onko elämäsi linjassa arvojesi kanssa? (sisältää arvonnan)

"Arvot ovat uskomuksia ja käsityksiä arvokkaista, hyvinä ja tärkeinä pidetyistä asioista ja keskeinen osa minäkuvaa. Tietoisuutta omista arvoista tarvitaan, koska ne suuntaavat kohti omannäköistä elämää. Niiden tunnistaminen ja kuunteleminen auttaa voimaan hyvin. Siksi niiden viesti on tärkeä, eikä sitä kannata jättää huomioimatta. 
Arvoja omaksutaan kasvatuksessa, vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnan välityksellä. Jokainen kuitenkin viime kädessä valitsee omat arvonsa itse. Moni joutuu esimerkiksi aikuistuessaan pohtimaan, sopivatko vanhempien ja perheen arvot itselle vai ovatko omimmat arvot jotain aivan muuta." 
                   - Suomen Mielenterveysseura: Millaisia asioita arvostan?

Pysähdytkö sinä koskaan miettimään mitkä ovat omat elämänarvosi ja miten ne ehkä ovat muuttuneet vuosien saatossa? Ovatko tärkeimmät arvosi kotoa mukaan saatuja vai ovatko ne muotoutuneet omien elämänkokemustesi myötä? Entä oletko koskaan pohtinut, onko elämäsi linjassa arvojesi kanssa? Jos nimeät tärkeimmiksi arvoiksesi vaikkapa luonnon, terveyden ja läheiset ihmiset, niin miten se näkyy käytännön toimissasi ja valinnoissasi?   


Itselläni on hieman kaksijakoinen suhtautuminen oman minäkuvan jatkuvaan pohdiskeluun. Toisaalta liika vellominen oman navan ympärillä vie tilaa mahdollisuudelta olla rennosti ja lempeästi läsnä tässä hetkessä. Sitä saattaa unohtaa muut ihmiset ja keskittyä liikakin oman itsensä ympärille. Monesti suurin onni tuntuu kuitenkin liittyvän niihin hetkiin, jolloin "oman minän" ääni hiljenee ja pystyy elämään täysillä ja tietoisesti läsnä nykyhetkessä, aistit avoinna ja muut ihmiset huomioiden.

Toisaalta olen kyllä myös ehdottomasti sitä mieltä, että omien elämänarvojen pohtiminen silloin tällöin on hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Jos elää jatkuvassa vauhtiputkessa, saattaa elämä jäädä pysyvästi autopilotille. Saattaa suorittaa niitä tuttuja rutiineja päivästä toiseen, vaikka ne eivät enää välttämättä olisi linjassa omien arvojen ja syvimpien tunteiden kanssa. Itse olen ainakin kokenut niin, että jos ei ole varma omista päämääristään, tulee paljon helpommin tehtyä valintoja muiden ihmisten (oletettujen) odotusten mukaisesti. Jotenkin se on vain siinä kiireisessä hetkessä helpompaa kuin pysähtyä kuuntelemaan oman sisimmän ääntä, välillä kipeänkin kautta.



Jos tunnistaa omat arvonsa, on paljon helpompaa myös seisoa omien valintojen takana. Jos vaikkapa raha ja sen tuoma mahdollisuus hankkia kauniita asioita ovat elämässä tärkeää, on helpompaa ehkä hyväksyä se, että työviikot venyvät pitkiksi vapaa-ajan kustannuksella. Jos puolestaan läheisten kanssa vietetty aika on arvoasteikossa korkealla, on helpompaa perustella itselleen esimerkiksi ajatus lyhennetystä työviikosta ja pienemmästä palkkatasosta, vaikka se toisenlaisten ihmisten silmissä näyttäytyisikin kummallisena valintana.

Nyt syksyn tultua on mielestäni hyvä hetki hidastaa tahtia ja pysähtyä hetkeksi miettimään onko oma elämä linjassa arvojen kanssa tai ovatko ne omat arvot itselle ylipäätään selkeitä. Näiden pohdintojen ei tarvitse kriisiyttää koko elämää, vaan ne voivat toimia lempeänä suunnantarkistuskeinona, tapana kalibroida oma kompassi osoittamaan oikeaan suuntaan. 

Siksi olenkin innolla lähdössä mukaan marraskuun alussa alkavaan Linjassa itseni kanssa - kirjoittamishaasteeseen (klik), jossa näihin asioihin tullaan pureutumaan intuitiivisen kirjoittamisen keinoin. Osallistuin viime keväänä vastaavanlaiseen Löydä elämän flow - haasteeseen, jonka parissa koin muutamiakin tärkeitä ahaa-elämyksiä. Huomasin myös tuolloin, että vapaa kirjoittaminen on toisinaan todella mukavaa! Haaste toteutetaan verkossa kurssisivulla ja uuden kirjoitustehtävän saa kolmen päivän välein. Tekstit ovat omiasi, eikä niitä julkaista.



Ilokseni voin todeta, että sain myös mahdollisuuden arpoa ilmaisen osallistumisen kurssille yhdelle tämän blogin lukijalle!! Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin ja sähköpostiosoitteesi tämän tekstin kommenttikenttään. Osallistut arvontaan kahdella arvalla, jos tykkäät myös Parempia polkuja - blogin Facebook-sivusta (klik) ja kerrot siitä kommenttisi yhteydessä :) 

Arvontaan voi osallistua keskiviikkoon 28.10 klo 18.00 asti. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti :) Toivottavasti "tavataan" kurssilla! Arvonta on toteutettu yhteistyössä Kirjoittamishaasteen Katri Syvärisen kanssa.

Pysähdytkö sinä koskaan miettimään mitkä ovat omat elämänarvosi ja miten ne ehkä ovat muuttuneet vuosien saatossa? Ovatko tärkeimmät arvosi kotoa mukaan saatuja vai ovatko ne muotoutuneet omien elämänkokemustesi myötä? (Lukisin ajatuksiasi mielelläni, vaikket haluaisikaan tällä kertaa osallistua arvontaan <3)

18. lokakuuta 2015

Menin metsään

Metsä. Mitä se merkitsee sinulle? Vartuin Pohjois-Suomessa, missä on paljon metsää, paljon tilaa ja pääkaupunkiseutuun suhteutettuna vähän ihmisiä. Lapsen maailmaa muodostuu niistä asioista, jotka ovat arkisessa elämässä läsnä. Lapsuudessani metsä olikin niin erottamaton ja itsestäänselvä osa elämää, että ei sitä edes sen kummemmin ajateltu tai glorifioitu. Se oli tärkeä paikka ilman, että sen tärkeydestä tarvitsi niinkään paljon puhua. Metsä vain oli ja siellä oltiin.

Erityisen rakkaat metsämuistot liittyvät äidin tai isän kanssa tehtyihin retkiin. Äiti ihmetteli usein ääneen kaikkea ympärillä näkyvää. Osoitteli minikokoisia "joulukuusia", tutkaili puun rungossa kasvavia sieniä tai yritti tunnistaa lintulajeja niiden laulun perusteella. Aina en ymmärtänyt mitä ihmeellistä äiti niin "tavallisissa" asioissa näki, mutta nyt vartuttuani huomaan ihmetteleväni maailmaa usein äitini tavoin. Kyykistyn silittämään sammalta tai katsomaan koivunrungon kauniita kuvioita. Lintuja en tosin tunnista vieläkään, en värityksestä saati laulusta. Talintintin ja västäräkin ehkä, jos lähelle sattuvat ;)


Lapsuudessani isän suhtautuminen metsään näyttäytyi puolestaan mutkattomana ja pragmaattisena. Isäni ei ehkä niinkään pysähtynyt ihmettelemään pieniä yksityiskohtia, vaan eli luonnossa (ja luonnosta) toiminnan kautta. Hän suunnisti kartan avulla, kertoi miten metsäretkelle kannattaa aina ottaa tulitikut mukaan ja miten lehdiltä voi juoda vettä, jos eksyy (olin tästä aina todella ihmeissäni :D). Isäni tunsi parhaat marjapaikat ja järjesti meille lapsille toisinaan metsään itse tekemiään suunnistusratoja. Isäni, jos joku, voisi kiinnittää seinälleen taulun (jos tällaisiin hömpötyksiin uskoisi), jossa lukisi: Outdoors is my gym and my therapy. Niin vahvasti isäni on aina luonnosta elänyt. 


Oma metsäsuhteeni joutui ehkä jonkinmoiseen koettelemukseen muutettuani pääkaupunkiseudulle. Se, että innostuin geokätköilystä niin totaalisesti heti ensimmäisenä asuinvuotenani ei välttämättä ollut täysin sattumaa. Jokaviikkoiset kätköilyretket metsiin (ja vähän kaupunkeihinkin) serkkuni kanssa toimivat näin jälkikäteen ajateltuna tärkeänä vastapainona isoille muutoksille ja pääkaupunkiseudun hektiselle elämänrytmille.

En kuitenkaan moneen vuoteen tuntenut oloani täysin kotoisaksi  (Helsingin) metsissä, sillä ne, joissa kävimme, sijoittuivat usein asuinalueiden lähelle; olivat monesti vähän ruuhkaisempia kuin mihin olin tottunut. Ei se tuntunut samalta kuin oleminen isossa metsässä, johon ei kuulu moottoritien ääntä ja jossa tuskin koskaan törmää muihin ihmisiin. Se ei ollut huonompaa, mutta minulle uudenlaista! Nyt kun asumme Espoossa ja meillä on myös auto, pääsemme välillä ajelemaan vähän kauemmas rauhallisempien metsien siimekseen. Sinänsä sekin tuntuu kyllä välillä vähän hassulta, että autolla on metsään mentävä, mutta siihenkin kyllä tottuu! Ihanaa, että kuitenkin pääsee :)
Katsokaa tätä! Kuvassa on puiden heijastus veden pinnassa! Peilityyni <3 Tuo yksi kelluva keltainen lehti on melkeinpä ainoa asia, joka paljastaa, että tässä on vettä, ei pala taivasta :)

Onneksemme asumme nyt myös kävelymatkan päässä oikeasta metsästä. Tämäkin metsä toimii virkistysalueena monille, mutta olen silti hyvin kiitollinen sen läheisyydestä. Lähimetsässäkin pääsee kyllä rauhallisempiin tunnelmiin, jos kulkee valtaväylien sijaan pienemmillä poluilla! :)

Koska viime viikkoina elämä on tuntunut käyvän vähän ylikierroksilla, päätimme eilen katsoa kartasta jonkin metsän, johon voisimme lähteä retkeilemään ja vähän kätköilemään siinä samalla. Pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme kohti Sipoonkorven kansallispuistoa, jossa en ole tainnut aiemmin käydäkään. Sää oli eilen niin kaunis, että metsä kuin metsä olisi näyttänyt parhaimpansa, mutta Sipoonkorpi kyllä teki meihin suuren vaikutuksen. Kiersimme Störträsk- ja Gumböleträsk-lammet ja päädyimme myös taianomaiseen satumetsään, jossa puro virtasi vihreiden sammalmättäiden lomassa ja aurinko siivilöityi kauniisti oksien välistä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat eiliseltä retkeltämme.


Kahden tunnin retkeilyn jälkeen metsästä tuli ulos aivan toinen nainen kuin joka sinne meni. Onnellisempi, eloisampi, kiitollisempi. Kannattaa mennä metsään <3

Mitä metsä merkitsee sinulle? Kuinka usein käyt metsässä ja mitä siellä teet? :) Onko suhteesi metsään erilainen nyt kuin se oli lapsuudessasi?

11. lokakuuta 2015

What goes around comes around?

Ajan henki rohkaisee meitä tavoittelemaan unelmiamme ja ponnistelemaan parhaan mahdollisen elämän saavuttamiseksi. Pyrkimykset kohti henkilökohtaista hyvinvointia ovat mielestäni oikeutettuja, sillä onnellinen ja tasapainoinen ihminen on todennäköisesti myös taipuvaisempi levittämään ympärilleen positiivista energiaa. Jos joutuu rakentamaan oman jaksamisensa vuoksi ympärilleen suojamuurin, ei energiaa silloin välttämättä riitä jaettavaksi asti.

Jatkuvassa onnellisuusoptimoinnissa on kuitenkin vaarana liiallinen omaan napaan uppoutuminen ja toisten ihmisten "unohtaminen". Kyse ei todellakaan aina ole tietoisesta itsekkyydestä, vaan ehkä siitä, että olemme yksinkertaisesti sisäistäneet liiankin hyvin kaikkialla vallitsevan viestin siitä, miten "asenne ratkaisee" ja miten "kukin meistä on oman onnensa seppä".

Kukaan meistä ei kuitenkaan selviä täällä yksin, vaan vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on oleellinen osa ihmisen elämää. Vaikka söisimme kuinka terveellisesti hyvänsä ja liikkuisimme yli terveyssuositusten, voi elämä tuntua vajaalta, jos siinä ei ole tilaa aidoille kohtaamisille muiden ihmisten kanssa. Monesti kun kuulee sanottavan, että toisen ihmisen saaminen onnelliseksi on myös lyhin reitti omaan onneen!

Tällaista askartelin eilen pienessä luovuudenpuuskassani  Hidasta Elämää - sivun juttua mukaillen :P

Itse olen pyrkinyt vähitellen laajentamaan fokusta oman hyvinvoinnin tavoittelusta enemmän myös toisten ihmisten huomioimiseen. Välillä kun on tuntunut, että olen saattanut hyvinvointietsinnöissäni keskittyä itseeni vähän liikaakin. Olen päättänyt aloittaa aivan arkisista teoista. Päästän kiireisempiä ihmisiä junaan ennen minua, pidän ovea auki ja toisinaan hymyilen, jos minua katsotaan silmiin (ei mikään itsestäänselvyys täällä pääkaupunkiseudulla ;)). Yhtenä päivänä autoin naista kantamaan kauppakassejaan, kun hänen kauppamatkansa sattui minun lenkkireittini varrelle.

En täysin tiedä mihin uskon tässä universumissa, mutta on ollut mukavaa huomata, että viime viikkoina myös omalle polulleni on sattunut erityisen ystävällisiä ihmisiä. Olisi mukava tietää, että olenko nyt vain taipuvaisempi havaitsemaan näitä tapahtumia vai voiko oikeasti olla niin, että maailmassa olisi jonkinlainen karma, jossa hyvää voi saada, jos itse myös antaa (pahoitteluni hihhuli-taajuudesta ;D). What goes around comes around, kuten lauluissakin sanotaan?

Eilen päästin täysine ostoskärryineni kassajonossa ohi miehen, jolla oli ostoksinaan vain kolme kissanruokapurkkia. Mies ilahtui ja samalla minäkin. Tein koko viikon isot ostokset kerralla, ja tavaraa kertyi vuorollani hihnan päähän enemmän kuin ehdin pakkaamaan. Ennen kuin huomasinkaan, jälkeeni tuleva nainen nappasi käteensä toisen muovipussin ja alkoi pakata tavaroita apunani! Kiittelin häntä yllättyneenä, ja nainen totesi vähän hämmentyneen oloisena, että "yllätin juuri itsenikin" :) Totesimme muutamalla sanalla miten pienillä teoilla voi piristääkään toista ihmistä, toivottelimme hyvää viikonloppua ja lähdimme hymyssä suin jatkamaan matkaa tahoillamme. Aivan ihana hyvän mielen kohtaamisketju :)


Pari viikkoa sitten tapahtui myös jotain, mikä on nostanut hymyn huulilleni monta kertaa sen jälkeenkin. Tulin ulos kuntosalin ovesta huomatakseni, että ulkona satoi kaatamalla. Siinä samassa viereeni ilmestyi ystävällinen hymy ja päälleni sateenvarjo. Tämä ohikulkija jakoi kanssani sateenvarjonsa ja reittiemme erotessa toivotti iloisesti mukavaa päivänjatkoa. Se tunne, jonka koin tuon jaetun sateenvarjon alla kävellessäni oli onnentäyteinen. Yllättävän hyvyyden kohtaaminen koskettaa.

Karmaa tai ei, olen varma siitä, että hyvät teot saavat aikaan positiivista energiaa niin vastaanottajassa kuin antajassakin! Tuntuu hyvältä nähdä hymy toisen ihmisen kasvoilla. Tulee hyvä mieli, kun tietää, että omilla teoillaan voi piristää toisen ihmisen päivää ja ehkä enemmänkin. Ollaan siis ystävällisiä toisillemme! Jokaisen pienen hyvän teon myötä maailmasta tulee ainakin sen yhden hymyn verran parempi paikka elää :)


Muistatteko te lähiajoilta jonkin tilanteen, jolloin olisitte ilahtuneet toisen ihmisen ystävällisestä teosta? Entä miten olette auttaneet / ilahduttaneet muita? Uskotteko, että hyvä kiertää? :)

4. lokakuuta 2015

Mitä vielä odotat?

Oletko jo pitkään haaveillut matkustavasi johonkin tiettyyn maahan tai kaupunkiin, mutta olet lykännyt matkaa vuosi toisensa jälkeen? Oletko miettinyt miten kivaa olisi aloittaa tai elvyttää joku harrastus, mutta et ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi? Oletko unelmoinut muutoksesta, mutta et ole uskaltanut edes yrittää? 

Minä olen ja luulen, että aika moni teistäkin.

Muutoksesta haaveilu on mukavaa ja turvallista. Voi kuvitella miten upeaa olisikaan, jos pääsisi käymään Pariisissa, Islannissa tai Fijillä. Syödä täydellistä pastaa Firenzessä, kiivetä korkealle vuorelle tai joogata jossain lämpimässä paikassa. Miten hyvältä tuntuisikaan tanssia, kirjoittaa kirja, opetella maalaamaan, osallistua vihdoin sille suunnistuskurssille. 



Unelmointi on ihanaa, eikä kaikkien unelmien ole välttämättä tarkoituskaan toteutua. Mukavien asioiden ajattelusta tulee useimmiten mukava mieli. Sekin on todella arvokasta. Haaveisiin voi ehkä kuitenkin myös tietyllä tavalla eksyä, jos niiden myötä siirtää valtaosan omasta energiastaan tulevan paremman elämän kuvittelemiseen. Sitten kun - ajatukset vievät helposti tilaa läsnäololta ja kiitollisuudelta tässä ja nyt.

Olen kirjoittanut blogiin aiemminkin, että olen suuren luokan haaveilija itsekin. Innostun helposti uusista asioista ja monia pieniä (?) haaveita olen toteuttanutkin. Silti on tiettyjä asioita, joista haaveilu on turvallisempaa kuin niiden konkreettinen tavoittelu. Tuntuu pelottavalta lähteä yrittämään, sillä mitä jos epäonnistun, mitä muutkin ajattelevat ja mitä jos se pitkään elänyt haave ei toteutuneena olekaan yhtä ihana kuin mitä kuvittelin?

Mitä jos kompastun kiveen matkalla vuoren huipulle, enkä pääsekään perille? Mitä jos kunto loppuu tai usko ainakin? Jos sää vuorella onkin pilvinen juuri silloin kun sinne kiipeän, eikä huipulta näekään mitään? Miettivätkö muut (ketkä hiton muut?), että siitäpä sai, olisikohan kannattanut vain jättää yrittämättä?


Sitten kun - elämään on helppoa eksyä, sillä haaveille löytyy useimmiten oman pään sisältä lukemattomia vasta-argumentteja. Uskomuksia, olettamuksia ja muka varmoja faktoja siitä, miksi ei kannata ehkä edes kokeilla. On niin kiirekin, ei ehdi, ja rahaa ei Pariisin matkaan ole nyt eikä varmasti milloinkaan.

Kun kuulen, että joku on pitkään haaveillut matkustavansa jonnekin tai aloittavansa uuden harrastuksen, mutta ei ole saanut aikaiseksi, minussa syttyy halu ottaa tuota ihmistä olkapäistä kiinni, katsoa silmiin ja kysyä mitä vielä odotat? Aika usein joudun kysymään saman itseltänikin.


Meillä on (oletettavasti) vain tämä yksi maallinen elämä ja on ihan käsittämätöntä hulluutta, että emme uskalla tavoitella unelmiamme epäonnistumisen ja muiden ihmisten tuomioiden pelossa! Kukaan meistä ei voi tietää kuinka paljon päiviä on vielä jäljellä, joten miksi lykkäämme unelmiamme jatkuvasti tuonnemmaksi? Ei tietenkään kaikkea voi saada kaikki-mulle-tässä-nyt-ja-heti, mutta monien haaveiden joukosta voi ja saa valita ne itselle tärkeimmät jutut ja alkaa tehdä lempeän päämäärätietoisesti työtä niiden toteutumisen eteen.

Mitä sitten jos epäonnistut tai huomaat, että eipä tämä juttu ollutkaan sitä, mitä oikeasti halusin? Myöhemmin elämässä mitä jos olisin sittenkin uskaltanut - ajatus voi olla paljon korventavampi kuin 
elämänmakuiset muistot niistä hetkistä, joina uskalsi kokeilla, kaatua, oppia, nauraa, itkeä ja parhaimmillaan löytää elämäänsä jotain suunnattoman hyvää ja arvokasta.


Näissä ajatuksissa haastankin siis nyt jokaisen meistä listaamaan kolme pientä tai suurta unelmaa ja kysymään itseltämme mitä vielä odotamme? Jos olet aina halunnut matkustaa vaikkapa Fijille, niin katso nyt kalenterista aika milloin se voisi olla mahdollista (vaikka sitten kolmen vuoden päästä) ja ala tehdä lempeän päämäärätietoisesti suunnitelmia ja tekoja unelmasi toteutumisen eteen. Kaikki on, oikeasti, mahdollista! Tarvitsee vain uskoa ja uskaltaa <3 

(Aion lukea tämän tekstin uudelleen kun mietin uskallanko oikeasti alkaa suunnitella omaa ryhmäliikuntatuntia, johon minulle tarjoutui ohjaajakoulutuksen kautta alustavasti mahdollisuus. On niin monta juttua, mikä siinä voisi mennä pieleen. Turvallisempaa olisi vain jatkaa haaveilua)



Onko teidän elämässä pieniä tai suuria haaveita, joita olette lykänneet jollakin verukkeella aina vain tuonnemmaksi? Minkälaiset syyt estävät teitä tavoittelemasta jotain tiettyä unelmaa? Jos mietitte jotain hyvää asiaa elämässänne, niin muistatteko mistä saitte rohkeuden lähteä kulkemaan kohti tuota asiaa, joka oli aiemmin vain haave?

2. lokakuuta 2015

Kirjavinkkejä syksyyn ja oma lukulistani

Viime vuonna näihin aikoihin koostamani Kirjasuosituksia syksyisiin iltoihin - postaus on tämän blogin ylivoimaisesti luetuin juttu. Olisipa tosi hauskaa tietää onko joku vinkkisivulle eksyneistä ihmisistä ottanut vinkeistä vaarin ja lukenut samoja kirjoja :)

Nykyään noin joka toinen lukemistani kirjoista on lukupiirimme valitsema opus, sillä kokoonnumme noin kuuden viikon välein, ja yleensä ehdin lukea vain yhden "oman" kirjan siinä välillä. Lukupiirin myötä lukemisen kirjo on laajentunut huomattavasti ja on tullut luettua kirjoja, joita en olisi osannut edes harkita itse. Kirjoittelin lukupiirimme kymmenestä ensimmäisestä kirjasta tässä postauksessa (klik) ja tarkoituksenani on tehdä vastaavia koosteita jatkossakin.

Tässäpä nyt kuitenkin muutamia vinkkejä hyvistä / puhuttelevista kirjoista, joita olen lukenut viime aikoina lukupiirin ulkopuolella!


1. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
Taisin saada tämän taannoin vinkkinä blogin kommenttiboxin kautta ja hyvä niin! Itkosen teos oli nimittäin yksi ravistelevimmista ja ajatuksia herättävimmistä lukukokemuksista aikoihin. Kirja kertoo vahvan tarinan kahdesta amerikkalaisesta mormoninuorukaisesta, jotka tulevat tekemään Suomeen käännytystyötä. Tarina seuraa erityisesti toisen nuoren miehen kamppailua oman uskon, omatunnontuskien ja kiellettyjen tunteiden kanssa. Ei mitään kovin kevyttä luettavaa siis, mutta tarina on vahva, avartava ja unohtumaton.

2. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Uskonto on keskiössä myös Pauliina Rauhalan ravistelevassa Taivaslaulussa. Kirjan kieli on todella kaunista, mutta tunnelma monin paikoin melko ahdistava, kun tarinassa seurataan nuoren, jatkuvaan synnyttämiseen väsyvän lestadiolaisäidin elämää. Pidin kuitenkin siitä, että kirjassa uskontoa ei luokitella yksipuolisesti hyväksi tai pahaksi, vaan uskonnollisuus näyttäytyy siinä vaikeuksista huolimatta kuitenkin myös kantavana voimana. Tämä on yksi harvoista lukemistani kirjoista, jonka haluaisin lukea uudelleen. Toisella kerralla makustelisin kieltä tarkemmin. Ensimmäisellä kerralla tarina vei mukanaan.

3. Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin
Luin jostain, että O'Farrell tasapainoilee kunnianhimoisen kirjoittamisen ja viihteen rajapinnalla. Tämän ainoan lukemani teoksen perusteella allekirjoitan väitteen. Kirjan tarina on keveää viihdekirjallisuutta syvempi, mutta kuitenkin helppolukuinen ja mukaansatempaava. Tarinassa kuljetaan vaivattomasti kahden eri aikakauden välillä ja seurataan kahden erilaisen naisen elämää. Erityisen kiinnostavana pidin kuvausta 1950-luvun Lontoosta, missä toinen kirjan päähahmoista tekee uraa lehden toimituksessa ja elää epäkonventionaalista elämää. Jäi olo, että haluan lukea tältä kirjailijalta lisääkin.

4. Cecilia Samartin: Senor Peregrino
Kirja pääsee mukaan listalle, vaikka vielä noin 100 sivua on lukematta. Tarina kertoo Yhdysvaltojen rajan laittomasti ylittävästä meksikolaisesta Jamiletista, joka päätyy töihin mielisairaalaan ja tapaa vanhan espanjalaisen miehen, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Jamiletin ja Senor Peregrinon välille syntyy kuitenkin erityislaatuinen suhde, joka eheyttää molempia yllättävällä tavalla. Tässä kirjassa on ihanaa tarinankerrontaa ja kaunista kieltä. Hyvä uutinen on se, että kirja on trilogian ensimmäinen osa, joten tarinaa pääsee seuraamaan pitempäänkin :)


Pidän kännykän muistiossa listaa kirjoista, jotka haluaisin lukea ja lista sen kun vain kasvaa! Aikaa lukemiselle suhteessa houkuttelevien kirjojen määrään on aivan liian vähän ;) Lista lyhenee onneksi piakkoin yhdellä, kun pääsen lukemaan Aulin lukupiiri valinnaksi päätyneen Kissani Jugoslavian (Patjim Statovci).

Muita teoksia, joita haluaisin lukea lähiaikoina ovat;

Johanna Sinisalo - Auringon ydin
Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin
Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää
Pauliina Vanhatalo - Pitkä valotusaika
Anthony Doerr - Kaikki se valo jota emme näe
Jojo Moyes - Ole kiltti älä rakasta häntä 
Emmi Itäranta - Teemestarin kirja


Onko listallani kirjoja, joita olette jo lukeneet? Mitä hyviä kirjoja olette lukeneet viime aikoina tai suunnittelette lukevanne? Vinkkejä, vinkkejä, niitä ainakin itse haluaisin mielelläni saada lisää! :)

Ps. Minulla on huomenna ryhmäliikuntaohjaajakoulutuksen toinen lähipäivä, apua! Pitääkin tästä lähteä tuonne alakertaan harjoittelemaan huomista demojumppaa. Siinä se loppuilta sitten meneekin, yks kaks askel-viereen ;) Mukavaa viikonloppua!!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...