Onnellisuus on priorisointikysymys ja muita 30 v. naisen oivalluksia elämästä

Käsi ylös, jos et tavoittele elämääsi onnellisuutta. Niinpä. Jokainen meistä haluaa varmasti pohjimmiltaan olla onnellinen tai vähintään tyytyväinen elämäänsä. Niin minäkin.

Tietyllä tavalla vieroksun onnellisuusvinkkejään julistavia ihmisiä, koska jokaisen polku onnelliseen elämään on erilainen. Jos osaisin kirjoittaa onnellisuuden universaalit säännöt yhteen blogipostaukseen, olisin varmaan aika rikas bloggaaja. Toisaalta minusta itsestäni on mukavaa välillä lukea muiden ihmisten oivalluksia onnellisuudesta, sillä osaan niistä voin samaistua ja osa saa pohtimaan asioita uudesta näkövinkkelistä. Siispä silläkin uhalla, että olen nyt se ärsyttävä onnellisuusvinkkejään julistava ihminen, kirjaan ylös muutaman oivalluksen oman matkani varrelta. En itsekään osaa elää näiden periaatteiden mukaan joka hetki, tai edes viikko, mutta ainakin useimmiten yritän :)

1. Onnellisuus on priorisointikysymys
Minusta tuntui pitkään, että elämä on pelkkää työtä, ja että en ehdi tehdä niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ongelma oli se, että halusin aivan liikaa kaikkea. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että minun ei tarvitse tehdä arjessa kaikkea mahdollista (kuten osallistua lampunvarjostinkurssille, opetella soittamaan kitaraa, juosta, katsoa elokuvia, kirjoittaa, lukea, joogata, osallistua näytelmäkerhoon, laulaa kuorossa jne), vaan voin valita kuhunkin elämänvaiheeseen muutaman hyvänolon jutun, joihin keskityn. Valitsin lukemisen (ja lukupiirin), jumpat, joogan, ruuanlaiton ja bloggaamisen, ja kas, yhtäkkiä huomaankin tekeväni vapaa-ajalla juuri niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ehkä ensi keväänä osallistun sille lampunvarjostinkurssille, jos siltä tuntuu, mutta minun ei tarvitse tehdä kaikkea yhtä aikaa. Onnellisuus on priorisointikysymys.



2. Onnellisuus asuu hetkissä
Ekstaattinen onnellisuus ei ole pysyvä olotila, sillä ihminen on väistämättä välillä väsynyt, surullinen tai stressaantunut. Onnellisuuden määrää voi kuitenkin lisätä, jos hyväksyy sen, että onnellisuus ei vaadi aina seurakseen kynttiläillallisia, maailmanympärimatkoja tai uusien kokemusten valtamerta. Onnellisuus asuu pienissä hetkissä arkisenkin elämän keskellä: kehräävässä kissassa, hyvässä ruuassa, puiden välistä siivilöityvässä auringonvalossa. Onnellisuutta tulee, jos avaa silmät elämän pienille hetkille ja tarttuu niihin.


3. Kaikki eivät tykkää sinusta ja se on ihan OK.
Erityisesti nuorempana koin vahvaa tarvetta miellyttää jokaista kohtaamaani ihmistä niin ulkonäöllisesti kuin luonteenikin puolesta. Arvatkaa onnistuinko ja väsyykö ihminen, jos yrittää tavoitella jokaikisen kohtaamansa ihmisen hyväksyntää. Ikä on tuonut armollisuutta erityisesti ulkonäön suhteen, mutta luonnejutun kanssa työskentelen vielä. Olen kuitenkin oppimassa, että olin sitten miten kaunis, hauska, älykäs ja herttainen hyvänsä (mitä kaikkea ilman muuta olen :D), niin tulen aina kohtaamaan ihmisiä, jotka käyttäytyvät minua kohtaan töykeästi tai välinpitämättömästi. Ehkä he eivät tykkää minusta tai ehkä heillä onkin juuri sillä hetkellä vain aivan hirveä nälkä. On uuvuttavaa yrittää tulkita omaa arvoaan jokaisen vastaantulijan katseesta. Sinä olet arvokas ilman vieraiden ihmisten hyväksyntääkin.



4. Epäonnistuminen on alku. Älä pelkää sitä niin hervottoman paljon.
Vaikka olen tehnyt elämässäni paljon asioita, joita olen halunnut, olen jättänyt paljon myös tekemättä. Pääasiassa siksi, että pelkään epäonnistuvani. Epäonnistumisen pelko on varmasti yksi suurimmista (ja inhimillisimmistä) esteistä ihmisen ja hänen unelmiensa välissä. On helpompaa jäädä siihen tuttuun, vaikka hieman ikäväänkin, kuin ottaa riski, kokeilla uutta ja ehkä epäonnistua. Tässä minullakin on todella paljon opittavaa. Olen oppinut armollisuuden, tulisiko seuraavaksi rohkeus?


5. Aina ei tarvitse kehittyä
Tämä on ehdottomasti yksi ihanimmista oivalluksistani. Luulen, että olen saanut sen alunperin joogasta, mutta laajentanut sitä vähitellen muihinkin elämän osa-alueisiin sopivissa määrin. On vapauttavaa todeta, että minun ei tarvitse tulla koko ajan paremmaksi jossakin, vaan voin tehdä tiettyjä asioita vain koska nautin niistä. Esimerkiksi joogassa minulle riittää oikein hyvin se ihana läsnäolon ja lämmön tunne, eikä minun tarvitse tulla fyysisesti yhtään paremmaksi tai notkeammaksi nauttiakseni siitä. Tavoitteet tekevät hyvää ja ajavat ihmistä elämässä eteenpäin, mutta aina ja kaikessa ei tarvitse kehittyä. Välillä voi vain tehdä, olla ja nauttia. Tarpeellista, mutta ei aina niin helppoa tässä suorituskeskeisessä maailmassa, jossa vertaamme itseämme muihin ja haluamme aina vain lisää.


6. Älä yritä tavoitella onnellisuutta
Joku viisas on joskus sanonut, että "Kysy itseltäsi oletko onnellinen ja lakkaat olemasta." Olen vähitellen alkanut olla samaa mieltä. Jos onnellisuuden tavoittelusta ja oman navan kaivelusta tulee elämän keskipiste, ei rennolle läsnäololle ja tyytyväiselle olotilalle jää tilaa. Aina löytyy jotain, mikä voisi olla toisin ja jossitellaan, että sitten kyllä olisin onnellinen, jos... [olisin laihempi], [minulla olisi romanttisempi mies], [saisin tehdä työtä, joka ei tunnu työltä]. Mitäpä jos onnellisuutta on kuitenkin riittävästi täällä jo nyt, eikä aivan koko elämää tarvitsisi tuhlata sen odottamiseen?


Tällaista kevyttä torstaipohdiskelua siis tänään :) Ei taida olla sopivampaa jatkoa tälle illalle, kuin edessä häämöttävä hatha-jooga ja sauna sen jälkeen.

Minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuusoivallukset herättivät? Puhuttelivatko vai ärsyttivätkö? Oletteko tehneet saman- tai omantyylisiä oivalluksia? :)

Kommentit

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Helposti elämässä sortuu suorittamiseen (sekä työssä että harrastuksissa) ja onnen hetket valuvat ohi ilman, että niistä ehtii nauttia. Pitää itseään aina välillä muistutella siitä, mikä on elämässä tärkeää. Ja yrittää olla itselleen armollinen.

    Kiitos tosi kivasta blogista, olen seurannut kirjoituksiasi viime keväästä lähtien ja lukenut myös kaikki aiemmat blogikirjoituksesi alusta alkaen. Teksteistä huokuu positiivinen asenne elämään ja asioihin, odotan aina innolla uusia pohdiskelujasi! Olen muuten myös innostunut geokätköilystä, kerrassaan mahtava harrastus. On tullut viime kuukausina kätköilyn merkeissä käytyä monissa mielenkiintoisissa paikoissa, joihin ei muuten olisi eksynyt. Personal trainerin palkkaamisesta luin myös innolla, koska olen itse pohtinut samaa tälle syksylle, kaipaisin ohjeita ja tsemppausta kuntosaliharjoitteluun.

    Mukavaa syksyä ja kiitos vielä hyvästä kirjoituksesta, antoi ajattelemisen aihetta!

    -Terhi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Mukavaa kuulla, että tämä spontaanisti kirjoitettu, joskin jo aika pitkään ajatuksissa työstetty juttu herätti ajatuksia :)

      Ja hirmuisen kiva kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa ja lueskellut vanhojakin juttuja <3 Tuli hyvä mieli. Tällaiset kommentit antavat kyllä rutkasti lisä-boostia kirjoittamiseen! Geokätköily on tosiaan loistava harrastus ja hieno tapa tutustua uusiin paikkoihin :) Miltei jokaisella kätköilyretkellä on kyllä tullut todettua juuri tuo sama kuin sinullakin, eli Vau, tänne en olisi kyllä koskaan ilman kätköilyä osannut tulla! Personal Trainerin palkkaaminen toi ainakin minulle paljon intoa ja ideoita erityisesti kuntosalitreenaamiseen, joten sikäli voin kyllä suositella kokeilemaan :) Itsellänikin vielä häilyy mielessä ajatus PT:n palkkaamisesta, ja ehkä niin teenkin kunhan keksin jonkun mukavan tavoitteen, jonka saavuttamisessa ulkopuolisesta tsempistä olisi apua, tai vain kun kaipaan lisää monipuolisuutta treeneihini...

      Kiitos vielä kommentista ja mukavaa (& kätkörikasta) syksyä sinullekin :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Ensimmäinen PT-tapaaminen varattuna :) Viime viikko oli muuten kätköilyn kannalta oikein mukava. Ehdimme mieheni kanssa kahdelle kätköretkelle, tuli löytöjä kolmesta eri kunnasta ja löytyi myös hienoin koskaan näkemäni kätkö :) Varsinkin arki-illan kätköily vei kivasti ajatukset pois työasioista.

      Sinulle myös mukavia syysretkiä kätköilyn parissa :)

      -Terhi-

      Poista
    3. Jes, huippua, kun buukkasit tapaamisen PT:n kanssa! Toivottavasti kemiat natsaa ja saat uusia ideoita ja lisämotivaatiota treeneihin :) Itselläni on kätköily jäänyt nyt syksyllä valitettavasti vähän vähemmälle, mutta kokemuksesta tiedän, että sen aikana unohtuu kyllä kaikki stressi! Pitäisi enää jokunen kätkö tälle syksylle napata, niin tulisi 600 täyteen :)

      Poista
    4. Huima määrä sulla kätköjä löydettynä, mulla muutama kätkö tälle syksylle, niin tulee 50 täyteen ;-)

      Poista
  2. No olipas hyviä, voisin tulostaa nämä omalle seinälle :) Varsinkin eka kohtaan samastuin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, saa tulostaa ;D Itsekin mietin, että viitsisinköhän tulostaa työhuoneen seinälle tuon viimeisen kuvan, jossa onnellisuutta verrataan perhoseen :P Siihen on kyllä hyvin tiivistetty minua juuri tällä hetkellä kovasti puhutteleva sanoma...

      Poista
  3. Hienosti kirjoitettu Tiina! <3 Samanlaisia oivalluksia täälläkin! Ihanaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki <3 Teki hyvää saada näitä päässä risteileviä moninaisia ajatuksia edes vähän jäsenneltyä :) Mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita sullekin! Keli on on kyllä taas mitä parhain <3

      Poista
  4. Ai että Tiina! Samanmoisia ajatuksia ja itseasiassa ihan blogipostaustakin olin ajatellut näiden asioiden tiimoilta. Varmasti syksyinen metsäretken pohdinnat sai minulla ainakin kipinän pohtimaan sitä, mikä onkaan onnellisuuden tae.. ja toisaalta ymmärtämään sen, miten hyvä on olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka huokuu tasapainoisuutta ja hyvää oloa ympärilleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvän postauksen olit kirjoitellut sinäkin! Jotenkin tämä syksy tosiaan saa pohtimaan näitä ajatuksia tavallista enemmän. Kesä on täynnä menoja ja aktiviteetteja, ja ainakin minulle syksy on aina ollut jollakin tavalla uusien alkujen aikaa, vaikka ulkoisesti elämässä ei suuria muutoksia tapahtuisikaan. Syksy on kyllä muutenkin mun lemppari, erityisesti tällainen aurinkoinen! Tämän päivän onni on kun saa pyöräillä tanssitunnille, ai että <3

      Poista
  5. Nää sun pohdiskelevat tekstit on kyllä ihania :) Itse kun ei saa tällaisia aikaiseksi, niin näitä on tosi kiva lukea ja nyökytellä että juujuu, just noinhan se menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni ja kiva kun kommentoit :-) Täytyy myöntää, että tallaisten pohdiskelevampien juttujen tuottaminen on jo prosessi sinänsä, joten tosi mukava kuulla, että siellä ruutujen toisella puolella on herännyt ajatuksia ja samaistumisia!

      Poista
  6. Olipas aivan loistava postaus! Paras vähään aikaan lukemani :) Onnellisuus on tosi mielenkiintoinen aihe jota tulee itsekin usein pyöriteltyä omassa päässään.

    Kohdassa 1 mulla on vielä tekemistä, mutta edes se että tiedostaa sen on jo puoli voittoa. Helposti haluaisi tehdä niin paljon kaikkea kivaa, että välillä niiden laittaminen tärkeysjärjestykseen unohtuu. Ja kohta 3 olisi voinut olla suoraan mun kynästä! Tajusin vasta pari vuotta sitten että pyrin miellyttämään kaikkia ja siitä lähtien olen yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota ja päässyt siitä jonkin verran yli. Muiden liiallinen miellyttäminen on hirveän raskasta ja ennen kaikkea turhaa. Oli tärkeää oivaltaa että missä menee ystävällisyyden ja miellyttämisen välinen raja.

    Lisäksi vielä pakko kommentoida kohtaan 5: tämä on mielestäni yksi oleellinen avain siihen miten pitää urheiluharrastus mielekkäänä! Vaikka kehitystä tulisi aika ajoin, ei sitä pidä liikaa miettiä vaan enemmän nauttia siitä itse tekemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanna, ihanasti sanottu! :)

      Minä koen asian juuri kuten sinäkin, että näiden "oivallusten" tiedostaminen on jo puoli voittoa. Turha ottaa elämään lisää stressiä siitä, että elänkö nyt näiden periaateiden mukaan riittävän paljon ja usein. Kun nämä asiat tiedostaa ja välillä palauttaa mieleen, niin ollaan mielestäni kyllä jo varsin pitkällä :) Ja tosi hyvin sanottu tuo "on tärkeää oivaltaa että missä menee ystävällisyyden ja miellyttämisen välinen raja". Sen, että ei yritä jatkuvasti miellyttää kaikkia ei tarvitse tosiaan tarkoittaa sitä, että pitäisi alkaa jotenkin epäystävällisemmäksi muita kohtaan. Silti ystävällisyys ei ole synonyymi miellyttämiselle tai hyväksynnän tavoittelulle. Tärkeä muistutus myös minulle.

      Ja kohtaan viisi liittyen: en voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä! :) Meitä on monenlaisia ja osa motivoituu parhaiten asettamalla tiukkojakin tavoitteita itselleen ja sekin on ihan OK! Joskus jokaisella tulee kuitenkin se fyysinen raja vastaan milloin ei enää voi kehittyä ainakaan siihen samaan suuntaan, (aina toki voi asettaa uudenlaisia tavoitteita!) ja silloin on aika tärkeää, että nauttii myös siitä itse tekemisestä, eikä ainoastaan jatkuvan kehityksen tavoittelusta.

      Poista
  7. Kas. Mietiskelin äsken ihan samaa teemaa. Pohdintasi on ehdottomasti rautaa. Koska olen samaa mieltä. =P Kirjoitin itse vähän toisesta näkökulmasta, tai vähän kärjistäen tuosta kuudennesta kohdasta. Tykkään muutenkin tällaisesta teoreettisfilosofisesta pohdiskelusta, jota tässä tarjoilet.

    Tuosta voisin jatkaa kohdalla 3B: Kaikesta ei kannata loukkaantua tai vetää hernettä nenään, vaikka siihen näyttäisi tarjoutuvan äärettömän hyvä tilaisuus. Siis sen oman epäoikeudenmukaisuuden, väheksytyksi tulemisen, tai oman egon loukkaantumisen sietäminen. Kaikki ei ole vakavaa ja dramaattista. Kantapään kautta tästä oppia ottaneena. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän on muuten Apulanta tulkinnut hienosti kappaleessaan: Vääryttä!

      Poista
    2. Heh, yleensä on tosiaan helpompaa tykätä mielipiteistä ja teksteistä, jotka vastaavat omia ajatuksia :P Aika monella suunnalla on tehty viime aikoina mielenkiintoista pohdintaa tästä aihepiiristä, mutta aina mukana on joku uusi kulma tai piirre, joka laajentaa omaakin näkemystä.

      Hyvä lisäys tuo 3B. Minun piti karsia tekstistäni osa "oivalluksista", sillä uhkana oli elämänhallintaoppaan mittaisen tekstin syntyminen... Yksi kohta oli kuitenkin "uskalla nauraa itsellesi" ja se on mielestäni aika lähellä tuota kohtaa "älä vedä hernettä nenään niin kovin helposti". Se, että joku on eri mieltä kanssasi ei tarkoita sitä, että sinä olisit jotenkin huono ihminen tai sinun pitäisi heittäytyä puolustuskannalle hernepurkin kanssa. Jos osaisi suhtautua elämään (ja sen ristiriitatilanteisiin) pääosin rennosti ja pilke silmäkulmassa (helpommin sanottu kuin tehty), niin olo noin ylipäätään olisi varmastikin kepeämpi.

      Apulannalla on kyllä monia osuvia sanoituksia!

      Poista
  8. Tiina <3 Taas ihan fantastinen postaus! Huikeeta, miten oot ajatellut asioita, ja ite voin vaan lukea ja samaistua siihen tekstiin. Toi kohta 2 on erityisesti mun mieleen, ja sen oon oivaltanut ihan kuluvan vuoden aikana. Se, että antaa tilaa arjen pienille hyville hetkille, tekee musta kokonaisuudessaan onnellisemman ihmisen. Ei aina tarvitse odottaa niitä elämän tähtihetkiä ollakseen onnellinen! Ylipäätään kaikki kohdat olivat loistavia. Ei oikeastaan tarvitse mennä välttämättä elämässä koko ajan eteenpäin ollakseen onnellinen. Joskus on hyvä pysähtyä ja olla paikallaan ja miettiä, että "onhan asiat tosi hyvin näinkin". Mä olen tässä ja nyt.

    Kiitos superpostauksesta ja onnellista viikonloppua ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hanna, kiitos! Miten ihanasti sanottu <3 Kyllähän näitä asioita on tullut jonkin verran pohdiskeltua ja mukavaa saada ajatuksia jäsenneltyä edes jotenkin ymmärrettävään muotoon. Kirjoittaminen tuntuu kyllä tällä hetkeltä tosi kivalta :) Tuntuu, että monen onnellisen (tai tyytyväisen) ihmisen taustalla on kyky nauttia elämän pienistä hetkistä. Ei se tarkoita sitä, etteikö silti voisi tavoitella elämään myös niitä suuria huippuhetkiä, mutta matka on paljon mukavampi, jos hyvää mieltä tuntee myös arjessa. Me kuitenkin pääosin eletään tässä ja nyt, joten on ihana ajatus, että arki ei olekaan vaan jotain pakollista pahaa, josta selvitään nipinnapin loma-ajatusten voimalla, vaan arjen pienet hetket sisältävätkin ne tyytyväisyyden suuret rakennusaineet.

      Kiitos itsellesi ja kivaa sunnuntain jatkoa <3

      Poista
  9. Huippu postaus!!!!! Olen miettinyt ihan samoja asioita ja etenkin tuo kolme ensimmäistä ovat todella todella todella tärkeitä asioita. Onnellisuus asuu hetkissä ja ne hetket on niitä hetkiä, jotka sä koet itse tärkeiksi. On myös tosi tärkeää ymmärtää, että oma onnellisuus on erilaista kuin toisen muun. Hetkessä elämisen taito, se on taito, jota meidän kaikkien pitää opetella :) Aina ei tarvitse tehdä ja kehittyä.

    Tuli tosi hyvä fiilis tästä postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! :) Hyvä fiilis tuli tännekin, kun luin näitä kommentteja ja ajatuksia, joita teksti on herättänyt! Ja tosiaan, tähän oivallusten listaan pitäisi kyllä ehdottomasti lisätä tuo "on tärkeää ymmärtää, että oma onnellisuus on erilaista kuin toisen muun". Meillä on usein taipumus verrata omaa elämäämme ja onneamme muihin ihmisiin, vaikka tiedämme muiden ihmisten elämistä vain sen, mitä näemme ulospäin. Saatamme yrittää tavoitella sellaista, mikä on vain omaa illuusiotamme, ja unohdamme keskittyä siihen hyvään mitä elämässämme on tai mitä siihen helposti voisi tulla.

      Poista
  10. Täälläkin on mietiskelty näitä asioita (johtuen, että olen lukenut tänään monta postausta onnellisuudesta). Onneksi arjen pienet hetket tekee itseni onnelliseksi, ja harvoin kaipaan mitään mieltä räjäyttävää onnellisuutta. Onnellisuus on tässä ja nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet löytänyt onnen arjen pienistä hetkistä! Itselläni meni monta vuotta niin, että elin pääosin niitä mieltä räjäyttäviä onnenhetkiä varten, ja aika paljon tuli haaskattua "tässä ja nyt" olevia mahdollisuuksia. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa :) Kivaa syksyistä sunnuntaita sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Suositut tekstit