31. tammikuuta 2015

Mitä sitten, jos liikkumisia ei suunnittele etukäteen?

Karoliinan blogissa oli hiljattain hyvää pohdintaa ja keskustelua tietyn treeniohjelman noudattamisen hyvistä ja huonoista puolista. Muutama kommentoijista noudatti jonkinlaista itselle räätälöityä treeniohjelmaa, mutta suurin osa tuntui sijoittuvan jonnekin suunnitelmallisuuden ja ei-suunnitelmallisuuden välimaastoon. Tulevan treeniviikon sisältöä saatetaan hahmotella sunnuntaina, mutta treenejä voidaan jättää väliin tai vaihtaa muihin lajeihin, jos siltä syystä tai toisesta tuntuu.

Itse kommentoin tekstiin jotakuinkin näin:  "En noudata, enkä haluaisikaan, mitään tiukkaa ohjelmaa. Tai no, ohjelmaa ylipäätään. En suunnittele liikkumisia juuri yhtään etukäteen, vaan liikun spontaanisti, mutta silti säännöllisesti. Luulen, että mulle on jäänyt kammo kaikista laihiksista sun muista, missä on pitänyt syödä tai liikkua tietyllä tavalla, ja lopulta aina kehnoin tuloksin. Nyt kun elämä on vähän toisenlaista, niin nautin hirveesti vaan tästä liikkumisen flowsta ilman mitään stressiä :) Tärkeintä on opetella tuntemaan itselle sopivat jutut ja mennä sen mukaan!"



Personal Trainerin palkkaaminen on toki tuonut treeneihin (ainakin väliaikaisesti) hieman enemmän suunnittelun tarvetta, koska meillä on yhteistreenit 1-2 kertaa viikossa, ja haluan sovittaa näiden ympärille muutamat omat lempitreenit, esim. viikoittaiset salitreffit Hannan kanssa. Silti koen olevani melko epäsuunnitelmallinen liikkuja, sillä en rakenna liikuntaviikkojani jonkun tietyn kaavan tai tavoitteen mukaan. Olen fiilispohjainen liikkuja ja olen hylännyt ajatuksen siitä, että minun pitäisi pakottaa itseni joidenkin lajien pariin, koska ne ovat syystä tai toisesta minulle "hyvästä" (esim. niiden "laihduttavan vaikutuksen" vuoksi). Vaikka välillä saatan piipahtaa epämukavuusalueellani esim. salitreeneissä tai uusissa lajikokeiluissa, harrastan säännöllisesti vain niitä liikuntamuotoja, joista oikeasti nautin. Mielestäni liikunnan pitää tuottaa iloa ja onnistumisen kokemuksia! Pakkopuurtaminen johtaa ainakin omalla kohdallani ainoastaan kehnoihin lopputuloksiin.

Siinä, ettei suunnittele treenejään kovinkaan paljon etukäteen, on sen ihanan vapauden vastapuolena muutamia potentiaalisia sudenkuoppia. Yksi voi olla se, että suunnitelmallisuuden puuttuessa treenit jäävät helposti muiden arkikiireiden alle, eikä liikkumiselle (muka?) lopulta löydykään aikaa. Juu, ehkä välillä näin, mutta minulle ei-suunnitelmallisuuden todellisempi "vaara" piilee siinä, että mopo saattaa välillä lähteä keulimaan omassa mittakaavassani vähän liikaakin. Kovien treenien tuottamaan hyvään oloon jää tavallaan "koukkuun" ja siinä huumassa saattavat kropan vaatimat lepopäivät jäädä liian vähälle. Yksi esimerkki tästä on parin viikon takaa, jolloin kivat treenit seurasivat toisiaan päivä toisensa jälkeen, enkä oikein millään olisi malttanut hiljentää tahtia. Jossain vaiheessa elimistö tulee kuitenkin vaatimaan leponsa ja ellei sitä sille suosiolla anneta, se kehittää todennäköisesti jonkun astetta vakavamman keinon, jolla saada ihminen pysähtymään.



Tällä viikolla olen tuntenut selkeitä väsymyksen merkkejä kehossani ja olen ihan suosiolla laskenut treenitehot alas. Olen pitänyt pari ihan täyttä lepopäivää ja yhtä salitreeniä lukuun ottamatta keskittynyt pääasiassa kehonhuoltoon. Eilen kävin myös kokeilemassa lumikenkäilyä ensimmäistä kertaa :) Haluan nauttia liikkumisesta loppuelämäni ajan, joten minun on opeteltava kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehoni viestejä jokaisena päivänä. Mikään yksittäinen tavoite tai treeni ei saa olla niin tärkeä, että sille uhraisi oman terveytensä. Kunpa vain osaisi olla kaukaa viisas nyt ja myös jatkossa :)


Suunnitteletteko te lepopäivät etukäteen vai pidättekö niitä vasta kun kroppa tuntuu jo valmiiksi väsyneeltä? Auttaako liikkumisten etukäteissuunnittelu teitä myös lepopäivien tai kevyempien treenijaksojen rytmityksessä, vai onko suunnittelun pääpaino treeneissä. ja lepopäivät tulevat "siinä sivussa"? :)

16 kommenttia :

  1. Pidän säännölliseti lepopäiviä, mutta yleensä silloin kevennän harjoittelua kun kroppa tuntuu tukkoiselta. Joskin ehkä suunnitelmallisuudella voisi välttää ne tukkoisuudet, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen että havaitsen kropasta milloin pitää höllentää. Parasta on, etten tunne siitä minkäänlaista huonoa omaa tuntoa, kuten jotkut valitettavasti tekevät. Ikäänkuin kevyt treeni olisi huonompi. Pöh! Välillä oon kyllä miettinyt, että olishan sitä kiva saada jotakin ohjetta mitä näitä lajeja kannattaisi treenailla, mutta pääpiirteittäin asioita tiedän, joten tällainen fiilistelijä tuskin sen enempää tarvitseekaan. Kunhan tekemisestä ei tule stressiä, vaan liikunnassa saa oikeasti energiaa ja nautintoa!:)

    Joten aikalailla samoilla linjoilla mennään!:) Tosin tietty itse olen asettanut joitakin tavoitteita joita kohti tässä päämäärätietoisesti kuitenkin sitkutan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just hyvä, jos pystyy itse tunnistamaan kropasta milloin kannattaa höllentää! Kun se levon tarve vaihtelee oman kokemukseni mukaan jopa viikoittain, joten lepopäivien suunnittelu voi olla osittain myös hieman "keinotekoista". Välillä jaksaa paahtaa lujempaa, välillä kaipaa enemmän lepoa... Pääasia, että ei paahda läpi kivun ja totaaliväsymyksen, koska silloin ei välttämättä kovin hyvää seuraa.

      Ihana rento ja päämäärätietoinen sitkuttaja olet ;) <3 Liikunnalliset tavoitteet ovat monesti tosi hyviä motivaattoreita! Ehkä vielä joskus itsekin niitä rohkeammin asetan :D

      Poista
  2. Mulla on sen verran paljon menoja, että osa treeneistä on pakko suunnitella etukäteen. Esimerkiksi syksyllä halusin käydä kolme kertaa viikossa salilla, joten suunnittelin mielessäni sopivat saliajankohdat. Toki niissä suunnitelmissa oli yleensä vähän joustamisen varaa, enkä runttaa suunnitelmia väkisin läpi, jos keho on väsynyt.

    Tiettynä ajanjaksoina suunnittelen treenejä enemmän etukäteen, esimerkiksi vuosi sitten kun treenasin puolimaratonille ja pelasin lentopallojoukkueessa. Tiettyinä päivinä oli lähes pakko tehdä tietyt treenit, jos halusi pystyä harjoittelemaan kahta lajia samaan aikaan.

    Sitten taas kesällä menin monta kuukautta täysin fiilispohjalta kelien mukaan. En ollut mitään tavoitteita, vaan kahvakuulailin puistossa, kävin vesijuoksemassa, pyöräilin ja juoksin kun huvitti tai löytyi sopivaa seuraa. Mutta yleensä tällaisen jakson jälkeen alan kaivata enemmän suunnittelmallisuutta ja aikatauluttamista treeneihin. Voi olla että tämä liittyy myös siihen, että olen ylipäätään tosi kova aikatauluttamaan elämääni ja suunnittelemaan tulevaa viikkoa, iltamenoja ja viikonloppurientoja etukäteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyviä pointteja Sini! Itselläni on ollut tammikuussa hieman haasteita mahduttaa aikatauluihin kaikki ne treenit, joita haluaisin tehdä, sillä PT:n kanssa treenaaminen vie kuitenkin päivän tai pari niistä omista "normaaleista" treeneistä. Ehkä juuri tällaisessa tilanteessa (tai kuten sulla kun treenasit kahta lajia yhtä aikaa) pienestä suunnitelmallisuudesta olisi hyötyä! Haluaisin tehdä salitreenin 2-3 kertaa viikossa, mutta nyt huomaan usein viikon lopussa, että enpä ehtinytkään kuin kerran tai kahdesti. Ja en myönnä kyseen olevan (pelkästään) lusmuilusta, vaan yksinkertaisesti siitä, että en ollut miettinyt treenien järjestystä yhtään etukäteen ja lopulta sitten ne salipäivät eivät mahtuneetkaan sinne muiden treenien väliin ns. "luontevasti".

      Ehkä mä voisin vähän siis skarpata suunnitelmallisuudessa ainakin nyt keväällä! ;) Kesällä minäkin aina treenaan hyvin spontaanisti ja vapaasti. Lähinää pyrin pitämään yllä jonkinlaista peruskuntoa, mutta en paahda sata lasissa. Itse olin aiemmin kanssa tosi kova suunnittelemaan asioita, mutta mulla se meni lopulta vähän perfektionismin puolelle, joten tämä uusi spontaani tapa on varmaankin jonkinlainen vastaisku sille :P Kukin omalla sopivalla tyylillään siis! :)

      Poista
  3. Hyvältä kuulostaa, Tiina! :) Mä suunnittelen treenejä lähinnä sen vuoksi, ettei ainakaan tuu liian kuormittavia treenejä peräjälkeen. Lajeja ja tavoitteita löytyy, joten pieni suunnitelmallisuus on itselle vain hyväksi. Oikeasti ne lajit on sellaisia, joita TYKKÄÄN tehdä... syksyllä kun menin vailla suunnitelmia ja ajatuksena jumpata enemmän, olin kuitenkin pääasiassa samojen lajien kimpussa, kuin nytkin ;) Ja välillä suunnitelmallisuus antaa myös aikaa liikunnalle. Esimerkiksi viime keskiviikkona olimme sopineet sushi + leffaillan, mutta hyvin ehdin myös juoksemaan, kun olin lähdössä heti työpäivän jälkeen.. jos olisin siinä kohtaa, kun piti vetää lenkkareita jalkaa, alkanut miettiä, mitä tekisin vai tekisinkö mitään, tuskin olisin mitään tehnyt.. hehe :D

    Mutta toki oon armollinen itselleni ja kuuntelen kehoa ja teen muutoksia suunnitelmiin, jos niin on tarvis muiden kiireiden tai oman olon vuoksi. :) Sun fiilispohjaisuus on hyvä juttu ja uskon, että se kantaa pitkälle! Silloin kun ei suunnitele tekemisiä, tulee niitä treenejä tehtyä oikesti puhtaasta halusta ja ilosta :)! Kivaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun olen lukenut näitä teidän kommentteja, niin minustakin on alkanut tuntua siltä, että voisi olla järkevää suunnitella treenejä etukäteen jonkin verran :) Varsinkin jos ja kun haluaisin nyt kehittyä salin puolella, niin jonkinlainen suunnitelmallisuus olisi varmasti hyödyksi! Vähintäänkin juuri siksi, ettei tulisi liian kuomittavia treenejä peräkkäin, kuten sanoitkin. Ehkä mä voisin yrittää sellaista löyhää viikkosuunnitelmaa ja jos se alkaa ahdistaa, niin helpostihan mä pääsen palaamaan taas tähän nykyiseen meininkiin :) Kiitos siis hyvistä näkökannoista! Tämä mennyt viikko oli vähän kevyempi, mutta nyt on taas intoa (ja toivottavasti myös kuntoa) palata kovempienkin treenien pariin. Vaihtelevuus on mulle tärkeetä, jossa motivaatio ja into säilyisivät :) Kivaa viikkoa sullekin ja nähdään keskiviikkona bodaillen ;)

      Poista
  4. Mä suunnittelen liikunnat osittain tarkkaan ja osittain fiiliksen mukaan. Salitreeneille mulla on aina ne kaksi tiettyä päivää, mutta toki jos niille päiville olisi jotain muuta niin sitten voi siirtää seuraavaan päivään. Tosin koska käyn salilla aamulla, niin harvoin on mitään muuta menoa siinä ennen töitä. Juoksun kanssa menen enemmän fiiliksen mukaan. Fiilikseen vaikuttaa vuodenaika, sää, muut menot, päivän syömiset jopa... Kiipeilykin sijoittuu minne päiville sattuu ja sellaisena haluan sen ehdottomasti pitääkin :) Ehkä mun tapauksessa siis eri lajien kanssa käy erilaiset suunnitelmallisuuden muodot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi tuo sun aamusali on kyllä loistohomma, kun saat hoidettua päivän treenin jo ennen työpäivää ja ilta jää sitten muille touhuille! Mä olen aina ajatellut, että aamutreeni ei sovi mulle, mutta nyt kun meillä on ollut PT:n kans muutamat aamutreenit, niin olenkin huomannut miten pirteä olen koko päivän sen jälkeen. Aiemmin olen vaan yrittänyt treenata aamulla vähän liian kovaan ja vähän liian aikaisin. Kuulostaa hyvältä ja järkevältä, että eri lajeilla on eri suunnitelmallisuuden muodot! Itse voisin ehkä yrittää vähän soveltaa samaa periaatetta jatkossa saliin vs. muihin treeneihin :)

      Poista
  5. Hyvää pohdintaa! Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe! :) Mä oon tosiaan sellainen "sunnuntai-suunnittelija" eli hahmottelen silloin treenejä seuraavalle viikolle kalenteriin. Nyt, kun treenailen kohti maratonia, niin tietty suunnitelmallisuus on ainakin mun aikatauluissa pakko olla ja pitää miettiä, kuinka juoksulenkit asettuu järkevästi kalenteriin, niin, että esim. pitkän lenkin jälkeen olisi lepopäivä ainakin juoksusta ja edellinen päivä ei olisi mitään vk-treeniä tms. Sitten tietysti menot rytmittää myös aika paljon! Mä pyrin pitämään viikossa ainakin yhden treeneistä vapaan päivän, ja se yleensä sijoittuu muiden menojen mukaan..päivään, jolloin ei muuten ehtisikään liikkua. Sitten toisinaan tulee niitä suunnittelemattomia lepopäiviä, jos kroppa siltä tuntuu! :) Kivaa alkavaa viikkoa ihana Tiinuska <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan sulle inspiraatiosta ja juttuaihiosta! :) Sunnuntaisuunnittelu kuulostaa hyvältä ja taatusti tietty suunnitelmallisuus on hyvinkin paikallaan kun treenaa kohti jotain isompaa tavoitetta! Erityisesti varmasti siksi, että ei tule vedettyä liian kovia treenejä päivä toisensa perään, vaan treeni ja palautuminen jaksottuvat sopivasti toisiinsa nähden. Itsellä kun ei niin hirveästi ole ollut tarkkoja tavoitteita viime aikoina, niin olen pystynyt treenaamaan täysin "tuulen suunnan" mukaan ;D Ehkä vähän kutkuttaisi kokeilla mitä esim. puolisuunnitelmallinen salitreeni toisi mukanaan, mutta katotaan, katotaan... ;) Kivaa alkavaa viikkoa myös sulle! <3

      Poista
  6. Mä liikun aika pitkälti fiiliksen mukaan ja allekirjotanki monta kohtaa sun tekstistä :) Pystyn sovittamaan muut menot ja liikunnat hyvin yhteen suunnittelematta etukäteen, kun "periaatteeni" kuitenkin on liikkua tietyn verran viikon aikana. Jos kalenterissa näyttää olevan paljon menoja, niin silloin mietin alustavasti päivät, jolloin harrastan liikuntaa. Osaltaan liikunta-ajankohtiini toki vaikuttaa jumppien aikataulut, mitä/missä/milloin... Lihaskuntotreenin jälkeen pidän ainakin yhden välipäivän lihaskuntoharjoittelusta, jotta kroppa ehtii palautua, niinä päivinä tosin saatan harrastaa aerobista liikuntaa. Muuten lepopäivät tulevat miten sattuu ja välillä silloin, kun kroppa tuntuu väsyneeltä. Eli kai ne treenit ja lepopäivät on ihan hyvin sumpliutunu itsestään, kun ei niitä oo tarkemmin tarvinnu miettiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onkin sitten samantyyliset linjaukset liikkumisen suhteen :) Jotenkin ne aina sumpliutuu täälläkin, vaikka välillä voi just vahingossa tulla tuollaisia kovempia putkia, jos ei etukäteen ole miettinyt mitä ja milloin tekee. Mutta kyllä kroppa sen aina aika selkeästi kertoo, jos mennään liian lujaa. Siihen luotan enemmän kuin kalenteriin :) Ja niinhän se taitaa mennä, että kun liikunta on suht luonnollinen osa elämää, niin jotenkin sen vaan soljahtaa sopiviin välein. Ihminen kuitenkin priorisoi helpommin korkealle niitä asioita, joita tulee hyvä mieli :)

      Poista
  7. Mie suunnittelen tai varaan kalenterista oman liikunta-aikani lähinnä siksi, että pääsen liikkumaan ja K voi olla silloin lasten kaa :) lisäksi ja onneksi on keksitty lapsiparkit, joihin pienin jää nykyisin jo mielellään ja puoliso, joka antaa aikaa liikunnalle! Mie salaa kadehdin ihmisiä, jotka pystyy suunnitelmalliseen liikuntaan, itselle se ei tässä elämäntilanteessa onnistu. Kunhan pääsen treenaa 5-6krt viikossa, se on mun ainut "suunnitelmallisuu" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Respect!! Juuri kirjoittelin niistä naisista, joita spinningissä ihailin ja aktiivisesti liikkuvat perheenäidit menevät minulla kyllä arvostuksessa aivan yhtä korkealle! :) Ihan mahtavaa, että jaksat liikkua ja pitää itsestäsi huolta, vaikka se taatusti suunnitelmallisuutta vaatiikin! Lapsiparkit ja harrastuksia tukeva puoliso ovat kyllä loistojuttu :) Ihan varmasti sullakin tulee vielä olemaan aikaa myös suunnitelmallisemmalle liikunnalle tulevaisuudessa, jos niin tahdot. Mun korvaan tuo 5-6 x viikossa kuulostaa kyllä jo valmiiksi todella mainiolta :)

      Poista
  8. Mä oon enempi vähempi suunnittelija ja suunnittelen treenit aina viikoksi eteen päin huomioiden tietyt peruspalikat, edelliset viikot ja työt. Vuorotyö (ja opiskelun yhdistäminen) estää toteuttamasta samaa kaavaa viikosta toiseen, esim. sunnuntaina ei vaan aina voi olla pitkä lenkki. Kun on joku tietty tavoite (esim. maraton) on suunnitelmallisuus enemmän läsnä, mutta nyt jalkavammaisena liikun lähinnä omasta ilosta (ja tietty ylläpitääkseni kuntoa ja kehittyäkseni siinä missä se mahdollista tällä hetkellä on), on joustovaraa enempi. Jos hiihdättää, hiihdän, jos salittaa, menen salille.. Oon kyllä huomannut, että aika usein tekee mieli tehdä sitä, mitä on suunnitellutkin, joten varmaan se mieli jotenkin orientoituu siihen :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorotyö on taatusti sellainen juttu, joka tuo mukanaan tarpeen suunnitella liikkumisia vähän etukäteen! Ja tietysti myös jos treenaa tavoitteellisemmin vaikkapa juuri maratonille tms. Kun on suht säännölliset työajat kuten mulla, niin on helpompaa luottaa siihen, että aina löytyy niitä iltoja, joiden aikana ehtii liikkumaan, vaikkei olisi niin etukäteen suunnitellutkaan. Jalkavammasi on tosi ikävä juttu, mutta ihanaa, että saat silti nauttia liikkumisen ilosta <3 Se on niin arvokas asia!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...