You can't stop the waves, but you can learn to surf

Blogi on näköjään nyt jäänyt muun elämän jalkoihin, ja moneen otteeseen olen miettinyt, että palaankohan sen pariin enää. Tuntuu, että olen unohtanut melkein kaikki ne syyt, jotka minut aikoinaan innostivat blogin pariin. Toisaalta on kuitenkin mukavaa, että on olemassa tämä vanha tuttu paikka, johon tulla jakamaan kuulumisia ja ajatuksia silloin, kun siltä tuntuu :)

Olemme asuneet Tampereella nyt viitisen kuukautta ja asuinpaikkana tämä tuntuu yhä vain omalta ja oikealta. Ensihuuman laskeuduttua on kuitenkin mennyt aika paljon energiaa uudenlaisen arjen ja elämänrytmin opetteluun. Ehdimme asua Espoossa sen verran pitkään, että olimme "urautuneet" jo tiettyihin rutiineihin; esimerkiksi kauppa- ja kirjastoreissut sekä treenihommat menivät monesti aikalailla ajattelematta ja "autopilotilla". Muutto uudelle paikkakunnalle, vaikka kaivattu muutos olikin, on palauttanut meidät joidenkin perusasioiden osalta jälleen alkupisteeseen.


Treenit sujuivat pk-seudun Sats-Elixialla pitkään mukavasti, ja sain Espoossa asuessani todellisen motivaatioboostin treenatessani loistavan PT:n ohjauksessa yli puolen vuoden ajan. Tampereella olen kyllä liittynyt taas liikuntakeskuksen jäseneksi, mutta en vielä löytänyt täysin oman tuntuista kotisalia tai treenirutiinia. Olen edelleen todella onnellinen saadessani pyöräillä työmatkoja ja olenkin pyrkinyt pitämään kiinni työmatkapyöräilyistä ainakin parina päivänä viikossa. Olo on pyöräilypäivinä aivan eri tavalla energinen ja ajatuskin kulkee ehkä hitusen kirkkaammin!

Kesän ja alkusyksyn parasta antia...auringonlaskut! :)

Treenirutiineita verottaa jonkin verran Helsinkiin suuntautuvat työmatkat, joiden päätteeksi en millään jaksaisi lähteä enää erikseen liikkumaan ainakaan jumpalle tai kuntosalille. Yleensä olen noiltakin reissuilta kotona kuitenkin n. 18.30 - 19 aikoihin, joten periaatteessa voisin vielä hyvin tehdä pienen palauttavan kotijoogan tai kävelylenkin. Käyn jatkuvasti itseni kanssa "keskustelua" siitä, että saanko näiden pitkien päivien päätteeksi enemmän energiaa a) sohvalla löhöilystä vai b) kevyestä liikunnasta. Toistaiseksi kotisohva on vienyt voiton, mutta energiatasoihin se ei ole tuntunut vaikuttavan kovinkaan positiivisesti. Ehkä siis olisi hyvä antaa mahdollisuus myös vaihtoehdolle b! Toki armollinen täytyy itselleen olla, mutta toisinaan armollisuus voi myös olla sitä, että potkii itseään lempeästi takamukselle ja liikkeelle ;)

Lukupiiri on edelleen yksi parhaita juttuja :) Samoin kuin viikoittaiset sushilounaat työkamujen kanssa!

Olen mietteissäni palannut usein tämän blogin alkua edeltäviin vuosiin, jolloin söin huonosti, liikuin tuskin yhtään ja olin väsynyt ja vähäenerginen. Ellen olisi pyöritellyt hyvinvointiin liittyviä ajatuksia lukemattomia kertoja (mm.) täällä blogissa, niin voisin juuri nyt helposti luisua takaisin vanhoihin elintapoihini. Liikkumisesta on onneksi tullut niin pysyvä osa elämääni, että se pysyy jollakin tavalla mukana myllerrysten keskelläkin, mutta esimerkiksi ruokavalion ja ylitöiden tekemisen suhteen lipsuminen onkin jo paljon helpompaa! Tuntuu aika turhauttavalta, että palaan joidenkin asioiden suhteen aina vain alkupisteeseen, mutta ehkä jatkuva aaltoliike kuuluu elämään...? "You can't stop the waves but you can learn to surf"

 Lidlin paistopisteen 100% kauraleipä on uusi ihastus! Namm.

Vaikka jotkut hyvinvoinnin osa-alueet ovatkin juuri nyt hieman heikommissa kantimissa, niin arvokkain oivallus kaikista onneksi kantaa läpi näidenkin aikojen. Nimittäin kyky tuntea kiitollisuutta ja iloita pienistä asioista. Kuinka monesti olenkaan väsyneenäkin tuntenut pakahduttavaa onnea järvimaisemasta, usvaisista aamuista, halauksista ja hellyydestä, kissan kehräyksestä kylkeä vasten. Niinä hetkinä tiedän, että elämä kantaa <3

Ai vitsi nyt kun sain kirjoitushanat auki, niin tuntuu, että voisin kirjoittaa vaikka mistä! Ehkä palailemme muihin kuulumisiin piakkoin "jos kävisimme tänään kahvilla"-postauksen tyyliin :-)

Sitä ennen olisi kuitenkin tosi kiva kuulla miten sun syksy on lähtenyt käyntiin? Onko energiatasot olleet korkealla, matalalla vai jotain siltä väliltä? :) 

Kommentit

  1. Tiiina <3 Olipa ilo lukea kuulumisia täältä blogin puolelta. Sulla on taito kirjoittaa!! Onneksi on liikunta tullut jo niin osaksi elämää, että se pysyy vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Se on hyvä voimavara ja pitkien päivien osalta: kuuntele sydäntä. Joskus kotisohva on parempi, joskus esimerkiksi ulkoilu tekee hyvää. Kokeile vähän sitä ja tätä. Ihanaa olisi, jos palaisit muidenkin kuulumisten myötä blogiin! :) Ihanaa sunnuntai-iltaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannaseni ❤ Kiitos! Oli kyllä kivaa kirjoittaa pitkästä aikaa ja toivois, että inspis iskisi useamminkin :) Ja niin totta tuo, että liikunta on hyvä voimavara kiireenkin keskellä. Halauksia sinne ❤

      Poista
  2. Ihanaa Tiina, pitkästä aikaa postaus - miten kivaa! :) Mukava lukea kuulumisiasi ja niitä pieniä arjen oivalluksiasi. Aina muutosten keskellä (oli ne sitten mitä tahansa) joutuu punnitsemaan uudelleen niitä arjen valintoja. Uskon kyllä, että ajan kuluessa löydätte ne omat mukavat rutiinit. Itse ainakin pitkien 12:n tuntienkin työpäivien jälkeen nautin edes pienestä happihyppelystä ulkosalla.

    Levollista sunnuntai-iltaa! Täällä tällä viikolla nautittu ihanasta syyslomasta, ja voi näin viikon päätteeksi todella todeta olevan levännyt ja virkistynyt, ihanaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Satuuuu <3 Kuule tässä sulla oli juuri ollut syysloma ja nyt talviloma! Niin se aika vierii! Jospa sitä jatkossa saisi vähän pöhinää tänne blogiinkin :-)

      Poista
  3. <3 Ihanaa kun kirjotit!! Täällä on myös käyty kiireisinä päivinä keskusteluja itseni kanssa: liikkumaan vai ei. Koitan taas tsempata kotitreenien kanssa, kun tuonne alakertaan siirtyminen ei kovin vaikeaa ole, joten saan ehkä motivoitua itseäni helpommin. Mutta selkeästi sellaista syksymeininkiä eli energiatasot vähän matalammalla. Kivaa alkavaa viikkoa! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot Karkki kyllä niin ihailtavan reipas liikkumisten suhteen ja toivonkin, että siitä ripaus tarttuisi tännekin! Hieman hajanaisempaa on ollut liikkuminen viimeaikoina ja sen kyllä huomaa olosta! Eiköhän se tsemppi löydä pian perille tännekin :-) Halaus <3

      Poista
  4. Tärkeistä tärkein oivallus tosiaan on se, kun huomaa olla kiitollinen ja iloinen pienistä asioista. Liian usein elämän pienet, hyvät asiat huomaa turhan myöhään.
    Tänä syksynä olen ollut kiitollinen siitä, että liikunta on muotoutunut osaksi elämääni. Siitä on ollut apua, kun energiaa on ollut vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja! Kyllä se suurin onni monesti elää niissä pienissä hetkissä. Kiitollinen elämänasenne kantaa. Mahtavaa, että olet löytänyt liikkumisen ilon! :) Mukavaa talven jatkoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Suositut tekstit