18. heinäkuuta 2016

Sun elämä, ei kenenkään muun

Olen parhaillaan mukana Kirjoita kevyempi kesä - kirjoituskurssilla, jossa tarkoituksena on puhdistaa mieltä talven aikana kertyneestä kuormasta ja "hälinästä". Rakastan kirjoittamista ja olen osallistunut Katri Syvärisen intuitiivisen kirjoittamisen kursseille kahdesti aiemminkin.

En ole varma, onko vanhoihin kirjoituksiin tarkoitus varsinaisesti koskaan palata, mutta en malttanut olla silmäilemättä niitä nyt, kun kaivoin vihkon taas esiin. Intuitiivisen kirjoittamisen tuloksena syntyvä teksti on todellista ajatusten virtaa ja ainakin minulla melko epäjohdonmukaista ja pomppivaa. Silti olin aika hämmästynyt siitä, miten useampikin asia elämässäni on muuttunut siihen suuntaan, mitä noissa vanhoissa teksteissä toivoin ja kaipasin (osa asioista on sitten edelleenkin aivan retuperällä :D). 


Ehkä kirjoittaminen auttoi minua pysähtymään ja näin yksinkertaisesti antoi mielelle mahdollisuuden prosessoida elämää ja toiveita tarkemmin. Usein kun elämä on niin vauhdikasta, että syvemmälle ajattelulle ei jää liiemmin aikaa. Toisinaan saattaa olla jopa niin, että elämä on niin vauhdikasta juuri siksi, ettei ajattelulle jäisi liika aikaa! Oman elämän tarkempi pohdiskelu kun ei ole aina aivan mukavaa tai kivutonta, varsinkin jos sieltä pohjalta paljastuu asioita, jotka eivät ole kuten toivoisi. 

En ole varsinaisesti yliajattelun kannattaja, sillä mieli kyllä löytää aina jotain "naristavaa", mutta uskon, että joskus on kuitenkin hyvä kysyä itseltään mitä kuuluu. Jos ei koskaan mieti itse, niin onko silloin olemassa vaara, että alkaa elää kuin huomaamatta muiden ihmisten (kuviteltujen?) odotusten mukaan?


Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä meidän valintojamme. Aina löytyy joku, joka on valmis kertomaan meille miten kuuluisi elää ja sitäkin varmemmin löytyy ihmisiä, jotka ihmettelevät valintojamme selkämme takana. Toisinaan taustalla voi olla aitoa huolta ja välittämistä hyvinvoinnistamme, toisinaan taas ehkä epävarmuutta omista valinnoista. Varmaan jokainen meistä tietää, että on paljon helpompaa arvostella toisten valintoja kuin miettiä ja muuttaa omiaan. 

Tottahan läheisimpien ihmisten mielipiteitä kuuntelee ja arvostaa, mutta silti jokaisen on tehtävä elämässä omat valintansa ja otettava vastuuta niiden seurauksista. Ei tätä elämää voi toki elää vain itsekkäästi omaa etuaan ajaen, mutta ei ehkä myöskään kannata poukkaroida päämäärättömästi suuntaan ja toiseen muiden (oletettuja) odotuksia täyttäen (yrittäen). Meidän kaikkien onnen avaimet ovat erilaiset, ne muuttuvat myös elämän aikana, eikä kukaan muu kuin sinä voi aidosti määrittää, mikä juuri sinut tekee onnelliseksi!


Uskon, että jokaikinen meistä voi tulla onnelliseksi, jos uskaltaa avautua ja luottaa elämään. Sen ymmärtää toisinaan kirkkaammin, toisinaan ehkä vähän unohtaakin, mutta elämä on aivan liian arvokas tuhlattavaksi jonninjoutaviin. Jokainen meistä on arvokas ja jokainen meistä voi vaikuttaa tähän maailmaan levittämällä ympärilleen positiivista energiaa, hymyjä, halauksia ja ystävällisyyttä. Ja ottamalla vastaan sitä kaikkea hyvää, jota siitä seuraa :) Itse ainakin kaipaan juuri nyt uskoa hyvään sekä ripauksen lisää rohkeutta luottaa omiin valintoihin. 

Kuunnellaan sydämiämme, eletään rohkeasti <3 Sun elämä, ei kenenkään muun. 

Oletteko te pitäneet päiväkirjaa tai muuten toisinaan selvittäneet ajatuksianne kirjoittamalla? Onko joskus tullut tehtyä valintoja, jotka eivät ole omia, vaan toisten odotusten mukaisia? Mistä löytyy rohkeus ja usko omiin valintoihin? Ketä te rohkaisette uskomaan unelmiinsa? :) Ihanaa kesää!

Ps. Tulevia Skotlannin seikkailuitamme voi seurata Instassa, mistä löydyn nimimerkillä Tinttarainen :)

6. heinäkuuta 2016

Kesä Tampereella

Olemme asuneet Tampereella nyt noin 1,5 kuukautta ja hetkittäisestä muuttoväsymyksestä huolimatta olo on ollut tyyni ja onnellinen. Hetkeäkään en ole katunut muuttoa, vaan se on tuntunut täysin oikealta päätökseltä jokaisessa solussa ja sielun sopukassa. Sellainen selittämätön tunne, että on tullut kotiin. On ollut mukavaa rikkoa rutiineita ja opetella tuntemaan uusia paikkoja ja reittejä. Kesällä on niin valoisaa, että energian määrä tuntuu normaalia isommalta ja jaksaa touhuilla myös työpäivän jälkeen. Tuntuu, että olisi ollut jo monta viikkoa lomalla, vaikka ihan normaaleja työpäiviä olen tehnyt :) 

On ollut vaikeuksia motivoitua tänne blogin pariin, kun on niin paljon koettavaa, mutta nyt ajattelin jakaa hieman kesäkuulumisia kuvien muodossa! Nautitaan kesästä! :)

 Perjantaina oli ihanan lämmin ilma ja kiipesimme siskoni kanssa Pyynikin näkötorniin ihailemaan maisemia ja maistamaan niitä kuuluisia munkkeja ;) 


Viime kesä oli niin hyinen, että en tainnut uida kuin kerran loppukesästä. Tänä kesänä olen uinut jo monta kertaa ja nauttinut siitä ihan tosi paljon. Vesi on ehkä mun elementti :-)

Olen kaivannut joogamatolle ja koittanut alkaa taas joogailla hieman. Ostin pitkästä aikaa Yogaian jäsenyyden ja toivon, että kesälomalla joogaamisesta tulisi taas jonkinlainen rutiini... Siitä tulee vaan niin hyvä olo niin kehoon kuin mieleenkin :) Tässä joogataan Svepun kanssa. 


Olen käynyt saunajoogassa tällaisissa maisemissa! Ihanan rentouttavaa venytellä saunan miedossa lämmössä ja lepuuttaa silmiä järvenselässä <3 

Juhannuksena mökkeilemässä isolla porukalla. Tässä kesäyön hämärin hetki. Tyyntä ja hiljaista. 

 Olen nauttinut täysin siemauksin Tampereen järvimaisemista. Toivon, että en tule koskaan ottamaan näitä näkymiä itsestäänselvyytenä, vaan tunnen niistä lapsenomaista iloa, intoa ja onnea jatkossakin! Tampere järvineen ja mäkineen on oikeasti todella kaunis (kesä-)kaupunki.


Olen nauttinut myös siitä, että työmatka on nyt lyhyempi ja pystyn menemään pyörällä toisinaan töihin. Pyörällä ollaan tehty myös pari kätköilyretkeä. 


Olen tutustunut lähimaastoihin kävellen ja mm. ihaillut tupasvilloja, joiden tuoksu ja ulkonäkö kuljettavat ajatukset lapsuuden mökkimaisemiin.

 Olen käynyt suppailemassa tuulisella järvellä...

... ja rantautunut siskon kanssa pikkuruisen saaren suojaiselle puolelle juomaan siideriä :D

Olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni ja käynyt melonnan alkeiskurssin! En ollut koskaan aiemmin käynyt kajakissa, mutta nyt olen ja saatoin tykästyä aika paljon. Ihana tapa olla kosketuksissa veden ja luonnon kanssa :)

Tällaisia palasia kesätunnelmista siis täällä! Miten teidän kesässä on ollut parasta tähän asti? Oletteko käyneet vesillä tai kokeilleet jotain uutta kivaa juttua? Oletteko lukeneet hyviä kirjoja? Olis kiva kuulla kuulumisia sieltäkin :)

Ps. Näitä ja paljon muitakin tunnelmia löytyy lisää Instagramista nimimerkin Tinttarainen takaa :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...