25. huhtikuuta 2016

Miten luopua jostain, josta luopuminen tuntuu mahdottomalta?

Oletteko te olleet koskaan tilanteessa, jossa arvelette, että jonkinlaiset ruokavaliomuutokset saattaisivat olla avain kohti parempaa oloa, mutta ette ole kunnolla kokeilleet näitä muutoksia, koska niiden vaikutuksista ei ole etukäteen takeita? 

Minulla diagnosoitiin pari vuotta sitten endometrioosi, minkä myötä sain selityksen lamauttaville, pari kertaa päivystykseenkin vieneille vatsakivuilleni. Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle, mikä aiheuttaa erilaisia kipuja ja usein myös lapsettomuutta. Diagnoosin saaminen oli minulle helpotus, sillä usein podin huonoa omatuntoa sairastamisesta ja mietin, että onko tämä normaalia, onko kaikilla naisilla oikeasti tällaista?

Endometrioosi on aiheuttanut minulle paljon harmia, mutta onneksi olen kuitenkin pystynyt elämään melkein (:D) normaalia elämää siitä huolimatta. Olen opetellut tietoisesti kiitollisuutta, hetkessä elämistä ja pienistä asioista nauttimista. Vaikka ehkä toisinaan tällainen "positiivinen psykologia" voi tuntua muista ärsyttävältäkin, on se minulle ainakin ollut tärkeänä osana tukemassa henkistä hyvinvointiani. Olen kaikesta huolimatta aidosti onnellinen ja kiitollinen tästä elämästä, joka minulla on :)


Nyt erilaisten oireiden kanssa ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että minulle ei jää oikeastaan muita vaihtoehtoja, kuin kokeilla ruokavaliomuutoksia niiden helpottamiseksi. Endometrioosiin ei ole parannuskeinoa, mutta paljon on arveluita/kokemuksia siitä, miten sen oireita voidaan helpottaa vähentämällä (tai jättämällä kokonaan pois) ruoka-aineita, jotka pahentavat kipuja ja aiheuttavat kehoon matalatasoisia tulehduksia. 

Olen toki miettinyt ruokavaliomuutosten tekemistä aiemminkin, mutta en koskaan kovin tosissani, sillä "kiellettyjen" ainesten lista on tuntunut todella masentavalta. Vai mitä sanotte tästä listasta?

Vehnä (mielellään kaikki gluteeni)
Maitotuotteet
Punainen liha
Kahvi
Valkoinen sokeri (karkit jne)
Alkoholi
Soijatuotteet
Näiden lisäksi omenat, sipuli yms saattavat ärsyttää vatsaa

Itse kun jättäisin nämä kaikki pois kerralla, häviäisi ruokavaliostani varmaan 60 % :D Ei siis ihan pieni muutos minulle. Joskus kuitenkin tulee vastaan hetkiä, jolloin oma terveys on paljon tärkeämpää kuin vanhat tottumukset ja mieltymykset. Tiedän, etten pysty jättämään kaikkia listan mukaisia asioita ruokavaliostani pois kerralla, sillä tarvitsen aikaa ja energiaa löytääkseni korvaavia tuotteita tilalle. Tuskin myöskään tulen pyrkimään 100% kieltoihin loppuelämäni ajaksi, sillä se tuntuu ainakin tällä hetkellä sangen mahdottomalta ajatukselta!


Jostain on kuitenkin aloitettava ja ajattelin ensialkuun kokeilla jättää pois maidon, jota juon paljon (en kuitenkaan ainakaan vielä suosikkiaamupalaani maitorahkaa) sekä vehnätuotteet. Punaisen lihan ja soijatuotteiden vähentäminen on helppoa, sillä syön niitä muutenkin vähän. Karkin korvaaminen terveellisemmillä herkuilla olisi kaikilla mittapuilla järkiteko ;) Kasvisten määrän lisääminen tuntuu myös hyvältä ajatukselta :)

Järjellä ajatellen muutosten pitäisi siis olla "helppoja", varsinkin, jos ne tuovat helpotusta olooni ja vievät ruokavaliota entistä värikkäämpään ja kasvispainotteisempaan suuntaan. Tunteella ajatellen tuntuu kuitenkin haikealta ajatella, että en esimerkiksi enää voisi syödä viikonloppuna (vehnä)tortilloita kylmän maitolasin kera, puhumattakaan jälkkärikahvikupposesta! Kaikelle löytyy toki varmasti aina hyvät korvaavat vaihtoehdot, mutta miten isolta urakalta tuntuukaan alkaa opetella pois siitä omasta tutusta tavasta syödä! Me ihmiset vaan niin tykätään kaikesta tutusta ja turvallisesta ;)


Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että *snif*, mutta huomenna on olo varmasti taas jo toiveikkaampi. Edelleen kiitollisena siitä, että minulla on terveet jalat, joilla liikkua, terävä pää, jolla ajatella, vakinainen työ, joka tuo taloudellista turvaa ja silmät, jotka ovat auenneet entistä vahvemmin mm. luonnon kauneudelle. Ehkä vielä jonain päivänä sitten myös rauhallisempi maha sekä suu, joka nauttii uusista vehnättömistä/maidottomista/ sokerittomista/mistälie ruokakokemuksista :)

Oletteko te joutuneet luopumaan joistakin asioista ruokavaliossanne ja millaisia ajatuksia se herätti? Onko teillä kokemuksia ruokavaliomuutoksista, joilla on ollut positiivisia vaikutuksia oloonne ja terveyteenne?

20. huhtikuuta 2016

Onni on tässä! Juoksuaskeleet-Satun ajatuksia onnellisuudesta

Tässä blogissa on saattanut käydä joskus niin, että olen intoa puhkuen aloittanut jonkun kivan juttusarjan, mutta sarjaan on lopulta ilmestynyt sitten vain se yksi ja ainoa juttu :D Onni on tässä - juttuja haluan kuitenkin ehdottomasti jatkaa, sillä näiden lukeminen saa ainakin itseni - ja uskon, että monet teistäkin - niin hyvälle mielelle :)

Juttusarjan toiseen osaan pyysin ihanaa Satua, johon tutustun alunperin bloggaamisen kautta. Satu kuuluu Sporttaillaan-Hannan ja Candy on the Run-Karkin ohella ihmisiin, joista on tullut nettituttavuuden kautta oikean elämän ystäviä. Ei siis mitään aivan turhaa touhua tämäkään! ;) <3 Pidämme melko tiiviisti yhteyttä Whatsapp-ryhmämme kautta, jaamme elämän iloja ja suruja, ja tapaammekin aina silloin tällöin.


Satu pitää nykyään Juoksuaskeleet - blogia, jossa juostaan, nautitaan luonnosta ja ihastellaan elämän pieniä, suuria hetkiä. Satun blogia lukiessa tulee aina jotenkin levollinen olo. Vaikka en itse enää juuri juoksekaan, niin saan usein Satun jutuista inspiraatiota lähteä liikkeelle ja erityisesti luonnon keskelle!  Kannattaa ehdottomasti tutustua tämän upean voimanaisen blogiin! :) 

Mutta nyt pitemmittä puheitta....

...Satun onni on tässä <3

Rakkain arkirutiinini on... aloittaa aamu kiireettömästi. Syön rauhassa aamupalaa ja juon pari kuppia kahvia. Usein ihastelen ikkunasta kaunista aamun maisemaa ja luen netistä pari pätkää kristillistä päivän sanaa. Kiire on ihmisen pahin vihollinen, ja siksi haluan aloittaa aamun hyvin rauhallisesti. Tingin mieluummin yöunista kuin lähden kiireellä liikkeelle. 

Hyvä ruoka ja rauhalliset aamut tekevät Satun onnelliseksi :)

Kaunista minussa on... hymyni, joka huokuu positiivista elämänasennettani. 

Paras hetki tällä viikolla oli... juoksulenkki auringonpaisteessa, kuivat tiet, kauniit maisemat ja vastaantulevien lenkkeilijöiden hymyt ja tervehdykset. Hihih, harvoin lenkkeilijät moikkailee toisilleen, mutta kevätaurinko taitaa saada ihmisiin ihanaa hyväntuulisuutta! 

Luonto ja ulkoilu tekevät Satun onnelliseksi <3

Tärkein aisti minulle on... näkö, jolla voin katsoa tätä kaunista luontoa. Maailma on niin kaunis. Olisi sääli, jos ei saisi nähdä luonnon kauneutta, maisemia ja taivaan värikirjoa.

Viimeksi minut sai nauramaan sydämeni kyllyydestä... babyshowereissa pelaamamme alias-peli, jossa selitimme vauva-aiheisia sanoja, mm. moron heijaste..

Satun hymy tarttuu ja tekee ihmiset ympärillä onnellisiksi :) Kuvassa myös Karkin ihana Isla-tyttö.

Huomioin kumppaniani... pienillä asioilla päivittäin. Tykkään valmistaa toiselle aamiaisen valmiiksi taikka laittaa iltaruokaa töistä tullessa. Pyrin pitämään myös kodin siistinä. (Meistähän minä olen se, joka jättää niitä sukkia lattioille lojumaan...) 

Hemmottelen itseäni... pitkillä juoksulenkeillä, hyvällä ja monipuolisella ruualla ja saunomisella. Liian harvoin millään kauneushoidoilla. 

Oma koti ja hetket rakkaan kainalossa tekevät Satun onnelliseksi <3

Sanoisin 15-vuotiaalle itselleni, että... Pidä huolta itsestäsi, sillä se on kaikkein arvokkainta mikä sinulla on. Omaa arvoa ei pysty lisäämään tekemällä ja suorittamalla, vaan olet arvokas juuri omana itsenäsi. Älä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa valintoihisi vaan kuuntele sydäntäsi. Luota Luojaasi, kaikessa.

Onni on... tässä hetkessä, ei eilisessä eikä huomisessa. Joka päivästä löytyy onnen hetkiä, kunhan vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan.

Elämän pienet kauniit asiat tekevät Satun onnelliseksi <3


Herättikö joku kohta erityisesti ajatuksia? :) Mikä teidät on tehnyt tänään onnellisiksi? Olisi ihana kuulla:)

Ps. Olis ihana saada juuri SINUT mukaan tähän juttusarjaan, olet sitten bloggaaja tai et! :) Ota yhteyttä parempiapolkuja@gmail.com ;)

17. huhtikuuta 2016

Kuinka liikuin (ja lorvailin) alkuvuonna

Hei pitkästä aikaa! Mukavaa olla taas "täällä" :) Elämässä on ollut niin paljon kaikenlaista tehtävää ja pohdittavaa viime aikoina, että koneaika on jäänyt vapaa-ajalla minimiin. Olen touhuillut niitä samoja vanhoja/uusia juttuja, mm. virkannut, lukenut, järjestellyt (ja vähän myös stressannut) tulevaa muuttoa, suunnitellut sisustusjuttuja, käynyt paljon kävelyillä, kätköillyt, nähnyt kavereita ja muuta sen sellaista. Aika arkisia touhuja siis, mutta minulle tähän hetkeen juuri oikeantuntuisia :)


Kätköilyretket ovat taas täällä! ;-)

Satun blogissa oli muutama viikko sitten kiva liikuntakooste vuoden ensimmäisen neljänneksen osalta ja tuumasin, että voisin kirjoitella vastaavanlaisen itsekin, vaikka alkuvuosi ei ollutkaan aivan niin aktiivinen, kuin olisi voinut toivoa. Erityisesti maaliskuu oli tosi vähäliikuntainen ja syömisten osalta vähän mitä sattuu, ja se tuntuu kyllä olossa edelleen. Hieman on jäänyt sellainen herkkuputki päälle, mikä ei päivittäisenä toimintona ole ihan se paras mahdollinen juttu! Maaliskuussa ja huhtikuun alussa olen myös sairastellut jonkin verran, joten nyt alkaa jo kovasti olla fiilis, että paluu säännöllisen liikunnan ja perusterveellisen ruokavalion pariin olisi todella ihanaa ja tervetullutta! :)

Tammikuu
Tammikuu oli minulle sellainen perusaktiivinen liikuntakuukausi! Keskimääräiseen liikuntaviikkoon mahtui yksi kuntosali, yksi tanssitunti, yksi jooga ja 1-2 kävelyä. Eihän tuollainen liikuntamäärä toki ole fyysiseltä kannalta kovin kehittävää, eikä ehkä ihan riitä kompensoimaan toimistotyön staattista rasitusta, mutta taviskuntoilijana olen tähän kuitenkin ihan tyytyväinen! Tärkeintä minulle on pitää yllä terveyttä tukevaa peruskuntoa (<-- haha, sanooko joku alle 60-vuotias muka näin ;D), liikunnan iloa ja erityisesti mielenrauhaa ;)
Joogaa olkkarissa tammikuun alussa, kun kuusi oli vielä paikallaan :)

Unelmieni liikuntaviikkoon mahtuisi 2 salia, 2 aerobista ja 2 joogaa + ulkoilua, mutta hyvin harvoin pääsen tällaisiin määriin, sillä minulla on liikunnan ohella monia muita harrastuksia, joita toisinaan priorisoin (kuten lepo toisinaan :P). Tietty minimimäärä liikuntaa on kuitenkin erittäin tärkeää hyvän olon kannalta ja tuo minimimäärä tuntuu vaihtelevan vähän elämäntilanteen ja yleisfiiliksen mukaan! 

Tammikuun ykköslajin paikasta kisailivat kuntosali ja kävely, joista kävely lopulta vei niukan voiton. HeiaHeiaan on tullut kirjattua useampikin kävely tekstillä "(pään)tuuletusta". Alkuvuonna olen kaivannut erityisen paljon raitista ilmaa ja rauhoittumista luonnon helmassa.  

 Tammikuun ykköseksi nousivat kävelyretket ja luonnon ihmettely :) Valoa oli tuolloin vielä aika niukasti... Sinisiä hetkiä sentään.

Helmikuu
Helmikuu oli muilta osin aika samankaltainen kuukausi kuin tammikuu, mutta joogat ja tanssi jäivät minimiin. Niiden sijaan kävin kuntosalilla ja kävelyllä muutaman kerran enemmän ja lisäksi kävin jonkin verran kuntonyrkkeilyn ja crosstraining kaltaisilla raskaammilla ryhmäliikuntatunneilla. 

Kuntonyrkkeilytreenit kuuluivat helmikuun huippuhetkiin :)

Hauskoja huippuhetkiä olivat porrastreeni ja kävelyt Kuopion talvisissa maisemissa Satun ja Hannan kanssa, sekä yksi Teemun kanssa tehty metsäretki. Toisinaan on aivan parasta pakata eväät reppuun ja lähteä kiertämään luontopolkuja metsän siimekseen. Näiden retkien jälkeen olo on kuin uudestisyntynyt :) Rakkauteni Suomen luontoa kohtaan on vahvistunut paljon viime vuosina, ja tällä hetkellä tuntuu, että onnellisimmillani olen aina metsäretkillä ja niiden jälkeen, vaikka toki raskaammissa rääkkitreeneissäkin on puolensa. Onneksi mm. geokätköilykausi on nyt alkamaisillaan ja haaveilenpa edelleen suunnistamisestakin...

Hannan kanssa Kuopiossa Satun vieraina :)

Talvisen metsäretken maisemia <3

Maaliskuu
Maaliskuussa olimme pari viikkoa Thaimaassa, mikä luonnollisesti teki loven tavanomaisiin kuntosali- ja ryhmäliikuntatreeneihin. Ensimmäisellä lomaviikolla sairastin ruokamyrkytyksen, joten useampi päivä meni levätessä, mutta muuten pyrin pitämään aktiivisuutta yllä pienillä jutuilla; vesijuoksin meressä, uin jonkin verran matkaa (hyvin leppoisasti) ja heittelin rantapalloa Teemun kanssa :P Nämä "lajit" eivät päätyneet HeiaHeiaan, mutta olivat mukavia pieniä virikkeitä rentoutumisen ohessa. 

Toisella Thaimaan viikolla pääsin joogailemaan lempijoogapaikkaani Koh Lantalla ja siitä kirjoittelinkin jo juttua blogiin aiemmin (klik)

 Oasis Yoga Koh Lantalla <3

Kevään ensimerkkejä ja aurinkoa ihastelemassa Karkin ja Hannan kanssa :)

Kävelyä ja joogaa, niistä olivat siis maaliskuun liikkumiset tehty. Mitä ilmeisimmin olen siis viime aikoina kaivannut erityisesti näitä rauhallisempia liikkumishetkiä - kenties vastapainona toisinaan hektiselle elämänrytmille ja myös energiaa vievälle (ja toisaalta sitä myös antavalle!) muuttopuuhastelulle!

Sellainen oli siis alkuvuosi liikkumisten osalta!

Minkälaisia ajatuksia herättivät nämä liikuntapohdinnat? Minkätyyppinen oli teidän liikunnallinen alkuvuosi? Kovatehoista treeniä, peruskuntoilua vai rauhallisempaa menoa? Oletteko pystyneet terveinä? :)

Ps. Vaikka blogi päivittyy harvakseltaan, niin kuulumisia voit seurailla Instagramissa (@tinttarainen), jota päivittelen useammin :)

3. huhtikuuta 2016

Kätköilykauden avaus ja metsän hurmaa

Tänään on eteläisessä Suomessa harmaata ja pilvistä, mutta eilen saatiin nauttia upeasta kevätkelistä. Ehkä asiaan ovat vaikuttaneet ikävuosien karttuminen ja elämänarvojen muovautuminen, ehkä myös luonnonläheiset blogit, joita seuraan, mutta katson nykyään Suomen luontoa sangen erilaisin silmin kuin vielä joitakin vuosia sitten. Muistan elävästi kun parikymppisenä mietin, että meillä Suomessa ei ole oikein mitään näytettävää vaikkapa uusiseelantilaiselle kaverilleni, joka on kasvanut kotimaansa käsittämättömissä maisemissa. Ajattelin, että meillähän on vain tasaista maastoa, järviä ja metsää. 

No haloo, kaksikymppinen minä! Voisitkos vähän avata silmiäsi :D


Tottahan se on, että esimerkiksi vuoristomaisemien jylhyydessä ja valtamerien väriloistossa "häviämme" muutamallekin maailmankolkalle. Mutta se, että meillä on kaunista ja puhdasta, järvien rytmittämää metsää, tilaa liikkua ja hengittää, on jotain äärettömän hienoa ja arvokasta tässä teollistuneessa ja paikoin hyvinkin ylikansoitetussa maailmassa.

Eilisen sään innoittamana päätin korkata tämän vuoden kätköilykauden ja lähdin etsimään muutamaa kätköä Espoon keskuspuistosta. Tuo metsähän on lähtökohtaisesti kaikilta laidoiltaan asutuksen reunustama, aivan samoin kuin Helsingin keskuspuisto, mutta silti metsä on niin suuri, että sinne voi hyvin "eksyä" ja tuntea olevansa ainoa ihminen kilometrien säteellä. 


Ai miten nautinkaan pienten polkujen tallaamisesta ja heräävän luonnon ihmettelystä. Paikoin sai olla kieli keskellä suuta jäisillä poluilla, mutta monessa kohtaa oli lumi sulanut jo kokonaan. Välillä näytti ja tuntui jo aivan kesäiseltä, sillä erotuksella, ettei hyttysistä ollut vielä tietoakaan ;)

Mitäs vanhat kätköilijän silmäni näkevätkään? :D

Talvisin en juurikaan kätköile tai sitä sen kummemmin edes kaipaa, mutta näin keväällä alkaa poikkeuksetta tehdä mieli kätköreissuille! Yleensä valitsen kevään ensimmäiseksi kätköilypäiväksi jonkin todella kauniin ja aurinkoisen päivän, sillä se on omiaan ruokkimaan kätköilyinnostusta entisestään. Enpä tiedä olisiko tämän kauden korkkaus voinut sujua yhtään paremmin, sillä kätköjen etsiminen aurinkoisessa ja keväisessä metsässä oli aivan ihanaa!

#kätköselfie ;D


Ehkä ainoat asiat, jotka jäivät eiliseltä retkeltä puuttumaan olivat termoskannu ja eväsleipä. Olisi ollut aika makeaa istahtaa vaikka tälle kivelle hörppimään kahvia ja kuuntelemaan lintujen viserryksiä ja metsän suhinoita.  No onneksi kesä on vielä kokonaan edessä ja ehtii tehdä vielä monta metsäretkeä kätköillen ja muutenkin (noh, jos rehellisiä ollaan, niin todennäköisesti pääasiassa kätköillen :D)


Miten teidän luontosuhde on muuttunut nuoruudesta tähän päivään? Ja onkos siellä muita kätköilijöitä linjoilla? Oletteko jo korkanneet kesäkauden? ;)

Ps. Instassa luontojuttuja ja muita kuvakuulumisia löytyy nimimerkillä @tinttarainen :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...