25. helmikuuta 2016

Tänne ei olla tultu polkemaan mukavuusalueella, tänne ei olla tultu viihtymään

En tykkää liikunnasta, jossa tulee huono olo. Siis sellainen hatara, että ehkä vähän pyörryttää ja näkyy tähtiä ja että käy ihan äärirajoilla. Olen mukavuusaluetreenaaja, mutta toisinaan mietin, asetanko omat liikunnalliset tavoitteeni ja rajani vähän liiankin matalalle. Tykkään kyllä treenata omalla mittapuullani kovaa, mutta lasken tehoja heti, jos tulee kovin väsynyt, sellainen "verenmaku suussa"-fiilis. 

En koe tuntevani oman kehoni rajoja niin, että uskaltaisin vetää ihan täysillä päin seinää. Toisinaan ryhmäliikuntatunneilla kuulee kannustuksen: kroppa kyllä jaksaa, vaikka mieli sanoisi, että ei enää askeltakaan! Usein mielessäni mietin kuinka äärirajoille on tarkoituksenmukaista viedä itsensä treeneissä? Onko itsensä ylittäminen aina suurta uupumusta ja tähtiä näkökentässä, vai riittääkö vähempikin?

Kuntosalitreenit, kuinka hyvänsä kovia ovatkin, ovat minulle turvallista mukavuusaluetta. Tärkeä osansa tässä varmasti niillä 30 treenillä, jotka sain tehdä loistavan Personal Trainerin kanssa viime vuoden aikana. Noista PT-treeneistä ammennan varmasti vielä pitkään. Haastavampia ovat aerobiset treenit. Niissä tunnen rajani paljon huonommin ja olen paljon useammin epämukavuusalueella.


Tähän viikkon on mahtunut kaksi kovaa hikitreeniä: yksi HIT eli High Intensity Training - Spinning yhdistettynä tanssituntiin sekä yksi kuntonyrkkeilytunti Sporttaillaan-Hanna kanssa. Molemmissa olen käynyt omani kuntoni äärirajoilla ja muutaman lyhyen hetken ajan uskonut, että en jaksa enempää. Silti olen jaksanut vielä ne muutamat tarvittavat minuutit ja lopputulemana on ollut sangen euforinen endorfiinifiilis. 

Kun aloittaa liikuntaa pitkän tauon jälkeen, tuntuu monenlainen liikunta pahalta. En tiedä kuinka hedelmällistä on silloin käydä jatkuvasti tunneilla, jossa vedetään äärirajoille. Toisaalta itsensä haastaminen on edellytys kunnon kehittymiselle, mutta toisaalta taas liikunnallisen elämäntavan jatkuvuudelle on edellytyksenä se, että liikunta tuottaa enemmän hyvää oloa kuin riittämättömyyden tunnetta ja epäilyä omasta jaksamisesta. 


Jokaisen hyvän olon liikunta-coctail rakentuu erilaisista aineksista ja se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Silti uskallan väittää, että pysyvä liikuntamotivaatio syntyy monipuolisuudesta, kovan ja kevyemmän treenin vaihtelusta, riittävästä levosta ja sopivasta haastetasosta. Mikään liikunta, mitä joutuu tekemään hampaat irvessä viikosta toiseen ei ole hyvää liikuntaa, aivan sama mitä sanotaan lehdissä tai liikuntasuosituksissa.

Niin, kaikki tämä pohdiskelu sai alkunsa spinning-ohjaajan huudahduksesta "tänne ei olla tultu polkemaan mukavuusalueella, tänne ei olla tultu viihtymään!" Ensin minua alkoi potuttaa, sillä tottahan minä haluan viihtyä ryhmäliikuntatunnilla! Sitten sisuuntuneena aloin polkea entistä kovempaa ja tajusin, että eihän minun ihan joka treenissä tarvitse viihtyä prkl, voin vain veivata (melkein) tähdet näkökentässä.

Kuinka paljon te pyritte suunnittelemaan treenejänne niin, että ne kattaisivat mahdollisimman monia kunnon osa-alueita (kestävyys, lihaskunto, liikkuvuus...) Tykkäätteekö treenata tosi kovaa äärirajoilla vai oletteko vähän arkajalkoja kuten minäkin? :) Käsi ylös, kuka on mukavuusalueliikkuja? 

21. helmikuuta 2016

8 helppoa DIY-ideaa

Innostuin muutama kuukausi sitten jälleen kaikenlaisesta käsin tekemisestä. Liityin Facebookissa muutamiiin käsityöryhmiin ja aloin seuraamaan paria kivaa DIY-blogia. Osa tekeleistäni on ollut suoraan sanottuna aika rumiakin, mutta niistä harvemmin tulee otettua kuvia :D Perfektionismiin taipuvaiselle ihmiselle käsitöiden tekeminen on kuitenkin ihan mielettömän hyvää "terapiaa". Siinä pääsee tekemään valinnan sen välillä turhautuuko täysin, kun jälki ei olekaan sellaista kuin kuvissa (eli "täydellistä") vai päättääkö hyväksyä ne omat tekeleet sellaisenaan.

Aina voi toki oppia lisää ja väistämättä oppiikin, jos paljon tekee, mutta käsitöissä on ihanaa se, että jälki saa näyttää itsetehdyltä ja kotikutoiselta. Maailman suurin klisee ehkä, mutta tässäkin pätee sanonta "tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka". Käsin tekeminen on todella rentouttavaa; stressi lievittyy ja keskittymiskyky paranee. Ja jos tekee jotain toiselle ihmiselle annettavaksi, sekoittuu prosessiin myös paljon lämpimiä ajatuksia ja antamisen iloa. Voi nuo parat lähipiirissäni, jotka joutuvatkaan kaikenlaisten käsityökokeiluideni kohteiksi ;D

Tässä kuitenkin nyt muutama poiminta viime aikojen tekeleistäni. Ehkäpä joku teistä inspiroituu kokeilemaan näitä itsekin :)

1. Helpot virkatut kukat ikkunaan ja sohvatyynyihin
Netissä ja virkkauskirjoissa on paljon erilaisia ohjeita virkatuille kukille. Nämä olivat ensimmäisiä töitä, joista innostuin, koska ohjeet ovat kohtuullisen yksinkertaisia ja niiden avulla voi samalla palautella mieleen miten ketjusilmukoita ja pylväitä tehtiinkään. Laitoin muutaman kukan roikkumaan makkarin ikkunaan ja muutaman ompelin kiinni sohvatyynyihin.


2. Virkatut ja tärkätyt lumihiutaleet

Näistä innostuin joulun alla, mutta enpä ole raaskinut vielä irroitella paikoiltaan (tänäänkin kun satelee vielä lunta!). Näidenkin virkkaaminen on palkitsevaa, koska yksittäinen lumihiutale valmistuu melko nopeasti, kunhan saa juonenpäästä kiinni. Valmiit hiutaleet on kovetettu liottamalla niitä sokerivedessä. Googlesta löytyy paljon ohjeita hakusanalla "virkattu lumihiutale".


3. Jyväinen pataleipä
Myös leipominen ja ruuan laittaminen ovat käsillä tekemistä :) Pataleipä on leipomus, jossa onnistumisen ilo on taattu. Leivän kohotus vaatii aikaa, mutta muuten kyseessä on teeleipien jälkeen helpoin ohje, jonka tiedän. Ja uunista tulee ulos leipä, joka on aivan kuin leipomosta haettu!!  Itse mukailin ohjeen tästä Maku.fi:n Pähkinäisen pataleivän - reseptistä. Laitoin spelttijauhojen sijaan rouheisia sämpyläjauhoja. Tämän voi tehdä myös gluteenittomana versiona.


4. Virkattu kevätpipo ja pääpanta lapselle
Lähipiiriini on syntynyt viime vuosina ihania lapsia, ja käsityöinnoissani olen tuunaillut heille pipoja ja pääpantoja. Näiden tekeminen on niiden pienen koon vuoksi mukavan nopeaa :) Vaikeinta on ollut tehdä päähineistä oikean kokoisia, sillä minulla ei ole täällä kotona mallia, jolla mitata. Näistä tekeleistä tuli himpun verran liian isot saajilleen, mutta ehkä parempi niin, kuin että olisivat valmiiksi liian pieniä! Kiitos Karkille ja Islalle, että sain käyttää kuvaa tässä postauksessa! :)


5. Tunnelmavalo serveteistä
Tämä taisi olla jonkinlainen hittituote DIY-blogeissa joulun alla ja koska idea on niin simppeli, innostuin kokeilemaan itsekin. Tarvitset ainoastaan mieluisia servettejä, kontaktointimuovia ja teippiä. Servetit leikataan taitoksia pitkin neljään osaan, kontaktoidaan molemmin puolin ja teipataan kuutioksi (itse jätin yhden sivun eli kuution alaosan kokonaan auki). Sitten sisään paristoilla toimivat led-valot ja tunnelmavalo on valmis :) Led-valot eivät onneksi juurikaan kuumene, mutta kannattaa silti pitää näissä valoja vain silloin, kun on itse paikalla, vrt. oikeat kynttilät.


6. Kissataulu vesiväreillä
Rakkaan ystäväni innoittama olen innostunut hieman myös maalaamisesta, vaikka minulla ei ole MINKÄÄNLAISTA taiteellista silmää tai lahjakkuutta. Taidon puute ei kuitenkaan ole nykymaailmassa este eikä mikään, sillä netti on täynnä erilaisia step-by-step ohjeita maalausten tekemiseksi. Jos noudatat ohjeita tarkasti ja kärsivällisesti (ja valitset omaan taitotasoosi sopivan tutorialin), niin lopputulos on todennäköisesti ihan mukava! Tämän teoksen ohje löytyy tästä linkistä.



7. Taidetta elmukelmutekniikalla :)
Toinen helppo kikka aloitteleville maalareille on elmukelmun käyttäminen. Itse leikkaasin paperiin sydänsapluunan, jonka avulla sain helposti maalattua sydämen. Maalaamiseen käytin melko paljon vettä ja väriä, minkä jälkeen ryttäsin ja rypistelin sydämen päälle elmukelmu-muovia. Värin kuivuttua irrotin kelmun, ja tuloksena oli tällainen mukavan eläväinen pinta. Kiva lopputulos ilman minkäänlaisia eritystaitoja ;D


8. Yllätys yövieraille
Tästä ideasta kiitos ihanalle Satulle, joka oli järjestänyt meille yökyläilijöille aivan ihanan yllätyksen! Sängyn jalkopäästä löytyi pyyhkeet ihan kuin hotellista sekä kauniisti kääritty pieni henkilökohtainen lahja. Paketista löytyi makea yllätys ja todella kauniisti ja henkilökohtaisesti kirjoitettu kortti. Tässä hetkessä herkistyi ihan jokainen. Todellista elämän luksusta ja mitä ihanin tapa saada hymy ystävän tai perheenjäsenen huulille :)


Löytyikö näiden vinkkien joukosta ideoita, joita voisitte kokeilla tai olette ehkä jo kokeilleetkin? Milloin ja minkälaisia juttuja olette tehneet viimeksi käsin? Haaveiletteko jonkinlaisten DIY-juttujen tekemisestä lähitulevaisuudessa? :)

11. helmikuuta 2016

Tilaa luovuudelle, tilaa päätöksille

Tämä blogitauko on tehnyt hyvää. Se on tuonut viikkoihin lisää aikaa, totta kai. Tuon ajan olen siirtänyt pääasiassa kaikenlaiseen käsin tekemiseen. Virkkuukoukku on sauhunnut ja pensseli heilunut. Jotain on tullut valmiiksikin, mutta pääasiassa iloa on tuottanut itse tekeminen. Mukavaa on ollut oppia uutta ja erityisen mukavaa on ollut tehdä asioita toisille ihmisille annettavaksi.

Toisten ilahduttaminen tuntuu antavan tuplailon itsellekin. Hyvä ottaa välillä hengähdystaukoja oman onnellisuuden optimoinnista ja kääntää katsetta myös toisiin ihmisiin. Sieltä voi yllättäen löytyä iloa ja hyvää oloa enemmän kuin osasi odottaakaan.


Mieli on levännyt käsitöitä tehdessä, hyvää ruokaa kokkaillessa, liikkuessa ja lukiessa. On ollut todella vapauttavaa vain olla, ilman että jatkuvasti miettisi aktiivisesti miten tämän kaiken voisi jakaa blogissa, tai miten kehittyä henkisesti tai fyysisesti; sanoittaa ajatuksia, tunteita, tekemisiä. Antaa elämän vain soljua painollaan ja luottaa siihen, että itse asiassa juuri tässä on hyvä näin. Aina ei tarvitse pohtia ja analysoida. Ahh mikä ihana vuosien pohdiskelun ja analysoinnin lopputulos ;)


 

Kun mielen on antanut ottaa lepoa kaikenlaisesta ylipohdiskelusta, on aivan yllättäen alkanut löytyä vastauksia kysymyksiin, jotka ovat tuntuneet vaikeilta, ja ulospääsyjä umpikujista, joita ei ehkä oikeasti ollut olemassakaan. Aivan vielä en pysty kaikkia suunnitelmia täällä blogissa valottamaan, mutta tervetulleita muutoksia on vielä tämän vuoden aikana luvassa. Muutoksia, jotka tuntuvat nyt niin oikeilta ja päivänselviltä, että ihmettelen vain miksi emme aiemmin niitä osanneet ajatellakaan. 

Blogin tulevaisuuden suhteen en ole tehnyt vielä päätöstä, mutta ainakaan kovin tiivistä tahtia en enää kaipaa. Hieman olen alkanut kuitenkin jo kirjoittamista kaivata, mutta haluaisin ehkä jatkossa kirjoittaa "kevyemmällä kynällä". Lyhyempiä, kevyempiä tekstejä. Arjen oivalluksia, hetkiä ja ajatuksia. Siitä en tiedä, jaksaako sellaisia lukea kukaan, mutta tärkeää kai blogissa on, että se on aito ja sointuu kirjoittajan elämäntilanteeseen. 

Mitä teille kuuluu? :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...