27. joulukuuta 2015

Vuoden liikunnat lukuina ja kohokohdat kuvina!

Hei sinne ruutujen toiselle puolelle! Toivottavasti jokaisella oli mukavat joulupyhät :) Täällä joulu meni tosi leppoisissa, tosin normaalista vähän poikkeavissa merkeissä, kun vietimme joulun ensimmäistä kertaa Espoon kodissamme. Oli mukavaa fiilistellä joulua jo pitkälti etukäteen leipomalla ja suunnittelemalla joulukattauksen sisältöä. Ihanaa oli myös se, että pääsin jokaisena päivänä vähän ulkoilemaan tai muuten liikkumaan, joten olo on kaikesta superherkuttelusta huolimatta hyvä ja energinen. Päivitin joulutunnelmia Facebookin puolelle, eli siellä kannattaa käydä tykkäilemässä blogista, jos haluaa lukea juttuja ja kuulumisia vähän reaaliaikaisemmin jatkossakin! Kaikkea kun en ehdi tänne blogin puolelle päivittää :-)

Mutta sitten asiaan, eli otetaas pieni varaslähtö liikuntakoosteeseen, jollaisia blogeihin alkanee ilmestyä runsaasti tulevien päivien aikana :) Liikuntatilastojen väliin tiputtelen muutamia valokuvia vuoden liikunnallisista kohokohdista! Vuosi 2015 oli minulle ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka liikkumiset kirjasin säntillisesti HeiaHeiaan. Kilometrejä en ole kirjannut, mutta liikuntaan käyttämäni ajan sekä harrastamani lajit kyllä. Ainoat jutut, jotka jäävät merkintöjen ulkopuolelle ovat työmatkakävelyt (n.30 min per päivä silloin kun olen toimistolla) sekä kehonhuollot, jotka teen kotona.  

Vuoden lajit 1-18 / 43 :)

Kuten kuvasta näkyy, oli vuosi 2015 kuntosalitreenien vuosi :) Treenasin vuoden alkupuoliskon aikana melko aktiivisesti PT:n kanssa ja muutenkin olen pyrkinyt käymään salilla kaksi kertaa viikossa. Harmillisesti jäätiin muutama käynti sadasta johtuen kesän loukkaantumisesta (alaselkä venähti mavessa...), mutta olen kyllä ihan supertyytyväinen tähänkin määrään! Niskahartiakivut ovat salitreenien myötä jääneet historiaan ja kehoon on tullut selkeästi lisää voimaa ja jonkin verran myös lisää lihasta. Parasta on, että hyvien saliohjelmien myötä salitreenaaminen on pysynyt aidosti innostavana ja motivoivana juttuna! Voisin julkaista taas uusimmat ohjelmat täälläkin, jos jotakuta kiinnostaa? :)

Kohokohta 1: Blogityttöjen liikuntaviikonloppu Vierumäellä tammikuussa! Mukana ihanat Candy on the Run - Karoliina, Sporttaillaan-Hanna sekä Askel askeleelta-Satu <3 

Kohokohta 2: Maaliskuun täydellisen ihanat joogailut Thaimaassa

Jooga piti pintansa vuoden kakkoslajina, pääasiassa kiitos aktiivisen alkuvuoden. Loppuvuotta kohti joogan määrä on suorastaan romahtanut ja toisinaan voi mennä viikkojakin joogakertojen välillä. Toisaalta toivon kovasti paluuta aktiivisempien joogailuiden pariin, toisaalta taas olen iloinen siitä, että elämääni on löytynyt rentoutta, stressittömyyttä ja tilaa hengittää myös muutoin kuin vain joogan parissa. Streessavana aikana jooga oli minulle kuin "pelastusrengas" (ehkä hieman dramatisoiden), joka antoi armollisia hengähdyshetkiä kiireen keskelle. Parasta on kuitenkin tietoisuus siitä, että tiedän voivani palata joogan pariin aina kun sitä tarvitsen. Viimeistään ainakin maaliskuussa, jolloin suuntaamme taas Thaimaahaan!

Kohokohta 3: Kiipeäminen vuorelle kätkön perässä hirmuhelteessä, Italian kauniissa maisemissa.

Kohokohta 4: Kaikki kätköretket yksin sekä yhdessä Teemun, kavereiden ja perheen kanssa!

Kuntosalin ja joogan jälkeen seuraavaksi eniten on vuonna 2015 tullut liikuttua ns. pääntuuletuslajien parissa eli kävellen, kätköillen ja muuten ulkona lenkkeillen. Nämä lajit eivät ehkä niin hirveästi kohota kuntoa, mutta mielialaa sitäkin enemmän :) Joillakin lenkeillä olen hölkytellyt lyhyitä mukavuuspätkiä ja huomannut, että kova jalkatreeni on tuonut vaivihkaa paukkuja kestävyyspuolellekin. Hölkyttely on tuntunut miellyttävältä (lyhyissä pätkissä), ja elättelen vaivihkaa toiveita siitä, että voisin tulevana vuonna osallistua taas johonkin kympin juoksutapahtumaan!

Kohokohta 5: Ihana metsäretki Sipoonkorven kansallispuiston kuulaana syyspäivänä. Luonto- ja liikuntaterapiaa parhaimmillaan!

Kuntosalin, joogan ja ulkoilujen jälkeen alkaakin olla jo hajanaisempaa! Rakastan tanssimista ja erilaisilla tanssitunneilla olen käynyt vuoden aikana vajaat 25 kertaa. Enemmänkin olisi voinut käydä, mutta selkeästi kuntosalitreenit ovat vieneet tänä vuonna tilaa ryhmäliikunnalta sekä muulta aerobiselta liikehdinnältä! Tähän kiinnitin huomiota jo aiemmin tänä syksynä ja olen vähitellen yrittänyt hivuttaa lisää aerobista liikuntaa lihaskuntotreenien väliin. Tykkään ryhmäliikuntatuntien tunnelmasta, ja selkeästi alkaa taas olla ilmassa innostusta niiden pariin :) Talven ryhmäliikunta-aikataulu vaikuttaa lupaavalta, joten siellä varmasti tulee tulevien kuukausien aikana pompittua kerran jos toisenkin.

Kohokohta 6: Onnellinen jumppapirkko hyvän ystävän seurassa NRJ Workout - ryhmäliikuntatapahtumassa.

Kohokohta 7: Pelkojen voittaminen seikkailupuisto Huipussa!

Vuoden uutuuslajeja olivat mm. frisbeegolf (kiitos Teemun hurahduksen), köysirataseikkailu sekä huippukiva SUP-lautailu! Olin haaveillut suppailusta jo pitempään, mutta pääsin tutustumaan lajiin vasta kesälomalla, kun bloggaajakollega Annukka pyysi minua mukaan alkeistunnille. Tuolloin kesäpäivä oli sangen kolea, mutta alkusyksystä pääsin pari kertaa suppailemaan kunnon helteilläkin. Homma oli niin kivaa, että eiköhän minua nähdä (ainakin) Töölönlahdella tulevana kesänäkin. Se on todella makea paikka suppailulle!

 Kohokohta 8: SUP-lautailua Töölönlahdella ja Hakaniemessä, tässä Sporttaillaan-Hannan kanssa!

HeiaHeia kertoo myös sen, että olin vuoden aikana sairaana 12 päivää. Sairastin kaksi "perusflunssaa" ja lisäksi jouduin olemaan noin viikon telakalla huhtikuussa, kun tapahtui onnettomuus ja käsi joutui tikatuksi ja tulehtuikin kaupan päälle. Kesällä venäytin sitten tosiaan selän kuntosalilla, mutta pystyin onneksi silti käymään kävelyillä ja toipuminen tapahtui melko nopeasti. Venähdys oli kuitenkin erittäin hyvä muistutus siitä, miten tärkeää huolellinen lämmittely ja tekniikka ovat kuntosalitreeneissä - ja toki myös muissa lajeissa! Jos jotain hyvää selkävenähdyksestä hakee, niin ainakin se, että sen myötä aloin käydä säännöllisesti viiden viikon välein hierojalla huollattamassa kehoani. Varaan uuden ajan aina edellisen päätteeksi, niin ei tule sitä tyypillistä tilannetta, että hierontojen väli venyy yhtäkkiä puoleen vuoteen ;)

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen liikuntavuoteen 2015! Siihen mahtui hyvää perustekemistä, innostumisia, elämyksiä ja ennen kaikkea sääännöllisyyttä ja paljon liikunnan tuottamaa hyvää mieltä. Olen löytänyt oman rennon tapani liikkua ja ehdottomasti tärkein liikuntatavoitteeni  tulevalle vuodelle on pitää siitä kiinni :)

Millaisia liikuntajuttuja kuului teidän vuoteen? Mitkä oliva suosituimmat lajinne? Mitkä olivat kohokohtia? :) Kirjaatteko liikkumisia ylös HeiaHeiaan tai kalenteriin?

Tämän myötä toivotan teille kaikille ihanille mitä mukavinta loppuvuotta ja onnea & iloa uudelle vuodelle! Palaan blogin ääreen ensi vuonna, Facebook päivittyy siinä välissäkin, myös reissun päältä ;-) Kiitos, että olette olleet mukana matkalla ja erityiskiitos kaikille teille, jotka olette jättäneet blogiin kommentteja. Ne ovat bloggaamisessa parasta ja syy miksi tätä teen edelleen :) Kiitos <3

20. joulukuuta 2015

Muistot laatikoissa

Usein sanotaan, että sisintään tulee kuunnella. Että kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka kulloinkin innostavat ja tuottavat mielihyvää. Kun aikaa on kuitenkin rajallinen määrä käytettävissä, tarkoittaa uusien asioiden esiinmarssi myös vääjäämättä joidenkin vanhojen juttujen hiipumista taustalle. Näin on nyt vähän käynyt tämän blogin kanssa, kun olen innostunut niin kovasti erilaisista käsityö- ja DIY-jutuista :) Tämä luomisen ja tekemisen vimma on minulle tuttua vuosien takaa, mutta näin vahvana se ei ole ollut pinnassa vähään aikaan. Pimeät talvi-illat ovat kuin luotuja kaikenlaiseen näpräilyyn, kun uloskaan ei niin hirveästi huvita mennä. Kesällä fiilis on varmasti taas ihan toinen!

Tässä tällä hetkellä työn alla on virkattu pipo ja lapaset! Haaveilin monta vuotta, että haluaisin oppia virkkaamaan pipon. No se olikin lopulta ihan tosi helppoa, kunhan hylkäsi ensin turhan itsekritiikin. Käsin tehty saa näyttää käsin tehdyltä ;)

Käsityöinnostuksen lisäksi esiin on noussut vahvasti selkiyttämisen ja järjestämisen tarve. Olen käynyt kaappeja läpi hylly kerrallaan ja perkannut sieltä paljon tavaraa kierräytykseen vietäväksi tai pois annettavaksi. Tuntuu, että haluan päästä eroon kaikesta turhasta ja jättää jäljelle vain kaiken sen, mitä oikeasti tarvitsemme. Tässä selkiyttämisen vimmassa tuntuu hyvältä myös ajatus siitä, että tänä vuonna ei laiteta tavarajoululahjoja toisillemme, vaan keskitytään hyvään ruokaan ja yhdessä olemiseen.

Se on tosi jännä juttu, miten toisinaan kaipaa ympärilleen värien räiskettä, kun taas välillä mieli kaipaa vaaleita, selkeitä ja luonnonmukaisia sävyjä. Opiskelijayksiössäni kaikki oli värikästä; sohva, ruokailuryhmä, verhot, päiväpeitto. Pienessä tilassa ei ollut käytännössä mitään valkoista tai vaaleaa, sillä sellainen värimaailma tuntui minusta auttamattoman tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut himoitsemaan nimenomaan niitä kaikkia "tylsiä" ja harmonisia luonnonsävyjä kotiimme. Vielä en ole päässyt kovin konkreettisesti sisustuksen kimppuun, mutta uusi valkoinen lipasto meillä on kuitenkin jo tilauksessa vanhan puunvärisen tilalle.

Kuva lainattu täältä.

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa meidän häkkivarastossa etsimässä haudutuskattilaa riisipuurolle. Häkkivarasto oli kuin tetrispeli; katosta lattiaan täynnä (pääosin) tyhjiä muuttolaatikoita, mutta siellä oli joukossa myös todella monta laatikollista täynnä tavaraa. Kaikkea semmoista, mitä en ole osannut kaivata niiden miltei kolmen vuoden aikana, jotka olemme tässä asuneet. Laitoimme mieheni kanssa tuolloin "hynttyyt yhteen", joten varastoon on päätynyt paljon kaikkea sellaista mitä meillä kummallakin jo oli, mutta mitä yhdessä taloudessa tarvitsee vain yhden tai ainakin vähemmän kuin tuplamäärän. Silityslauta, laseja, mukeja, kattiloita, mattoja, keittiöpyyhkeitä, you name it. Siellä ovat ja odottavat muuttoa seuraavaan häkkivarastoon. Tuli tunne, että jotain varmaan tarttis niille tehdä...

Vanhoista käyttämättömistä astioista luopuminen on vielä jossain määrin helppoa, mutta varastossapa oli paljon muutakin. Nimittäin laatikkoihin pakattuja muistoja. Valokuvakansioita teinivuosilta, New York Rangersin pelistä ostettuja oluttuoppeja, Prahasta ostettuja maalauksia, kortteja, kirjeitä, ehkä päiväkirjojakin. Nähdessäni kaiken tuon, jonka olin jo melkein unohtanut mietin, että mitä ihmettä kaikelle tälle pitäisi tehdä? Valokuvakansiot haluan säilyttää, mutta entä kaikki se muu enemmän ja vähemmän krääsä, joka on kuitenkin tunnearvoltaan jotain enemmän? Miksi sen pois heittäminen tuntuu niin hankalalta ajatukselta, ikään kuin hävittäisi osan omaa historiaa? Toisaalta taas miksi säilyttää jotain, joka kulkee muutoissa aina häkkivarastosta toiseen? Milloin tulee se hetki, tuleeko koskaan, jolloin nuo muistot otetaan esiin pahvilaatikoista?

Säilöttekö te paljon muistoja laatikoissa? Kuinka usein palaatte noihin muistoihin vai pölyttyvätkö ne teilläkin laatikoissa? Mitä minun kannattaisi tehdä kaikelle tuolle tavaralle, jota en oikeasti tarvitse muistojeni tueksi, mutta toisaalta sitten kuitekin?

13. joulukuuta 2015

13. luukku: Ajatuksia onnellisuudesta koostetusti

Tämä oli alunperin juoksublogi. Kuitenkin jo melko varhaisessa vaiheessa juttujen aihepiirit laajenivat käsittelemään elämää laajemminkin. Onnellisuuden ja henkisen hyvinvoinnin teemat nousivat pintaan ensin omassa elämässäni ja sitä myötä täällä blogissakin. Blogi on ollut pystyssä pian kolme vuotta ja välillä vanhojen tekstien lukeminen nolottaa itseänikin. Silti jokainen teksti on kirjoitettu sydämellä ja on ollut ainakin jollakin tapaa osa kasvuani siksi ihmiseksi, joka olen tänään :)

Yhtä universaalia totuutta onnellisuudesta ei ole olemassa, enkä missään nimessä koskaan halua edes etäisesti väittää, että omat havaintoni olisivat niitä ainoita oikeita. Ne ovat omiani, niin kuin sinun ovat omiasi, ja kaikki yhtä arvokkaita. Silti on toisinaan mielenkiintoista ja avartavaa kuulla myös toisen ihmisen havaintoja ja ajatuksia onnellisuudesta. Ajatuksiin voi samaistua tai todeta, että tästä olen kyllä aivan eri mieltä! Parhaassa tapauksessa voi kuitenkin oivaltaa jotain uutta itsestään ja maailmasta, jossa elää.

Tässä kahdeksan blogipoimintaa oman matkani varrelta. Ajatuksiani onnellisuudesta koostetusti! Jokaisesta kohdasta löytyy myös muutama kysymys, joiden tiimoilta kommenttiboxiin on syntynyt todella mielenkiintoista ja avartavaa keskustelua. Pääset kuhunkin tekstiin klikkaamalla sen otsikkoa. Mukavia lukuhetkiä! :)


30 vuotta elämää on aika paljon tai aika vähän, riippuu keneltä kysytään. Siihen mahtuu kuitenkin jo paljon kokemuksia, kaatumisia, oppimisia ja uudelleen yrittämisiä. Tässä tekstissä kirjoitin onnellisuudesta 30-vuotiaan silmin. Tämä on ehkä yksi suuritöisimmistä, mutta itselleni antoisimmista teksteistä, joita olen koko blogini aikana kirjoittanut :)

Minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuusoivallukset herättivät? Oletteko tehneet saman- tai omantyylisiä oivalluksia?

Tekstissä pohditaan erilaisia tapoja olla läsnä ja mietitään myös miksi läsnäoleminen on toisinaan niin vaikeaa.

Milloin ja miten te olette vahvimmin läsnä? Mitkä asiat teillä edesauttavat tai estävät läsnäolon tunnetta? Pyrittekö tietoisesti kehittämään läsnäolon taitoa vai oletteko sitä mieltä, että sen asian kannattaa antaa tulla luonnostaan, jos on tullakseen, turhia miettimättä?



Keskitytkö siihen mitä hyvää on nyt, vai elätkö aina epämääräisessä odotuksen tai kaipuun tilassa? Yksi juttu on melko varmaa. Maailma voi näyttäytyä aika ihmeellisenä paikkana, jos ottaa silloin tällöin hetken aistiakseen kaikkea sitä, mitä on!

Pystyttekö te nimeämään tämän päivän ajalta viisi asiaa, josta olette hurmaantuneet tai ilahtuneet - yksi kullekin aistille? Minkälaiset asiat ylipäätään hurmaavat ja saavat teidät elämään tiukemmin hetkessä?


Tarina kohtaamisesta, joka muutti tapani katsoa elämää.

Muistatteko te matkanne varrelta jonkun tapahtuman tai kohtaamisen, jonka myötä tuli tunne, että tämä tapahtui syystä? Että opitte tuosta tilanteesta jotain, mikä ehkä muuten olisi jäänyt oppimatta? Voiko onnellisuutta tai ainakin positiivisempaa elämänasennetta mielestänne tietoisesti opetella?



Keräämme onnen palaset kukin omalla tavallamme, mutta tällä tekstillä halusin kuitenkin muistuttaa niin teitä kuin itseänikin, että niitä palasia on ympärillämme koko ajan enemmän kuin tajuammekaan. Jos vain avaamme silmämme, voi mitäänsanomattomasta tulla se päivän onnellisin hetki.

Mikä sinut on tehnyt onnelliseksi tänään?



Kun kuulen, että joku on pitkään haaveillut matkustavansa jonnekin tai aloittavansa uuden harrastuksen, mutta ei ole saanut aikaiseksi, minussa syttyy halu ottaa tuota ihmistä olkapäistä kiinni, katsoa silmiin ja kysyä mitä vielä odotat? Aika usein joudun kysymään saman itseltänikin.

Onko teidän elämässä pieniä tai suuria haaveita, joita olette lykänneet jollakin verukkeella aina vain tuonnemmaksi? Minkälaiset syyt estävät teitä tavoittelemasta jotain tiettyä unelmaa? Jos mietitte jotain hyvää asiaa elämässänne, niin muistatteko mistä saitte rohkeuden lähteä kulkemaan kohti tuota asiaa, joka oli aiemmin vain haave?


Ajassamme korostuu hyvin vahvasti ajatus, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja että hyvinvointi on pitkälti kiinni omista valinnoista; asenteesta ennen kaikkea. Vaikka itsekin uskon, että omia ajattelumalleja kehittämällä voi parantaa oman elämän laatua ja mielekkyyden tunnetta merkittävästi, kätkeytyy positiivisuuden vaatimukseen kuitenkin muutama ansa. Niitä pohdittiin tässä tekstissä.

Onko sinulle tullut joskus huono omatunto negatiivisten tunteiden kokemisesta? Vai annatko kaikkien tunteiden tulla ja (myös mennä) vapaasti? Elätkö tasaisesti vai vahvasti tunteella?



Oma tarinani siitä, miten fyysisen hyvinvoinin koheneminen avasi portteja myös kohti henkistä hyvinvointia.

Minkälainen vaikutus liikunnalla ja fyysisellä hyvinvoinnilla on teidän henkiseen hyvinvointiin?

Puhutteliko joku näistä teksteistä sinua erityisesti tänään? Ja jos olet lukenut blogia jo pitempään, niin olisi kiva kuulla minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuuden eri ulottuvuuksiin pureutuvat tekstit ovat teissä herättäneet matkan varrella? :)

7. joulukuuta 2015

Kalenterin luukut ja luovuuden kaipuu

Heissan kaverit! Joulukuun ensimmäinen viikko, se meni jo! Kyllä aika vain rientää hurjaa vauhtia. Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta Facebookin puolella on tunnelmoitu ja rentouduttu hyvän mielen joulukalenterin parissa :) Aika moni teistä onkin jo mukana kalenterissa, mutta ajattelin kuitenkin nyt tehdä tänne blogiinkin koosteen jo avautuneista luukuista! Luukkujen jälkeen vielä vähän ajatuksia blogista ja luomisen kaipuusta!

2. luukku: Voimaa kiitollisuudesta
Se mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu - oli kyse sitten negatiivisesta tai positiivisesta. Kiitollisuutta harjoittamalla keskitämme huomiomme siihen mikä elämässä on jo hyvin sen sijaan, että miettisimme jatkuvasti mitä meiltä puuttuu. Arjessa on paljon asioita, joista voi olla kiitollinen!

Kiinnitä tänään aamusta alkaen erityistä huomiota asioihin, joista olet kiitollinen juuri nyt: aamupalasta, halauksesta, terveistä jaloista, hajuaistista, lämpimistä kengistä, luonnosta, jouluvalojen tuikkeesta... Kun menet illalla nukkumaan, palauta mieleen viisi asiaa, joista olit erityisen kiitollinen tänään. Missä ja miltä kiitollisuus kehossasi tuntuu?


3. luukku: Virkistäydy sitruunalla!
Aamulla herätessään moni kärsii lievästä nestehukasta. Siksi on hyvä ajatus juoda ensimmäiseksi lasillinen vettä. Veteen voi silloin tällöin puristaa myös puolikkaan sitruunan mehun, joka piristää, lisää vastustuskykyä ja joidenkin tutkimusten mukaan voi vilkastuttaa hieman aineenvaihduntaakin :)

Minulle on tullut tavaksi ostaa viikonlopun kauppareissulta yksi sitruuna ja juoda sitruunavettä maanantai- ja tiistaiaamuisin. Kivan kirpsakka ja energisoiva alku uudelle viikolle! Puristaako joku muu toisinaan sitruunamehua veden joukkoon?


4. luukku: rentouttava hyvänyön jooga <3
Vaikka on vielä aamu, niin kaikkia tulevia iltoja ajatellen luukusta paljastuu lempeä, helppo ja rentouttava hyvänyön jooga. Tämän kyseisen videon kautta tutustuin alunperin joogaan ensimmäisen kerran ja tykästyin. Tässä ei ole mukana mitään vaikeaa tai korkealentoista, vaan mukavia, kehoa ja mieltä rentouttavia, kaikille sopivia liikkeitä. Oletko kokeillut joogaa joskus? Olet tai et, kokeile tätä joskus, kun hetki on sopiva ja kaipaat hymyä ja rauhoittumista :) Linkki videoon tässä.



5. luukku: Ota luontokuva!

Luonnossa oleminen rentouttaa, ja harmaastakin metsästä löytyy vaikka mitä kaunista katseltavaa, kun tarkasti katsoo. Yksi hauska tapa pysähtyä luonnon ihmeiden äärelle on lähteä metsään kameran kanssa. Kulje rauhallisesti ja pysähdy kuvaamaan hauskoja sammalkuvioita, hienoja koivunrunkoja ja jäätyneitä lammikoita. Jos mahdollista, ota kaverikin mukaan valokuvausreissulle. Tosi rentouttavaa ja hyvä mieli on taattu :)



6. luukku: Lempimusiikkia kynttilänvalossa

Muistatko milloin olet viimeksi keskittynyt kuuntelemaan musiikkia niin, että et tee mitään muuta samaan aikaan? Musiikki herättää tunteita ja erityisesti oman lempimusiikin kuuntelemisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia terveyteen ja mielialaan.

Sytytä tänään kynttilöitä ja istahda sohvalle kuuntelemaan kaksi lempikappalettasi. Keskity musiikkiin ja sen herättämiin tunteisiin kehossasi. Mitkä kappaleet sinä valitset/valitsit?

Musiikin vaikutuksista on kirjoitettu paljon mielenkiintoisia artikkeleita. Tässä yksi (klik).



7. luukku: Makea & raikas persimonijogurtti
Tämä on se aika vuodesta, kun ainakin minulla alkaa tehdä mieli makeaa vaikka kuinka. Toisinaan on hyvä idea taltuttaa makeanhimo vähän terveellisemmillä herkuilla. Tässä yksi nopeasti valmistuva välipala sesonkihedelmä persimonista:
1- 2 dl maustamatonta jugurttia
1 kypsä persimoni
Pinnalle vehnäleseitä, auringonkukansiemeniä tai muuta, mitä kaapista löytyy

Kuori persimoni ja soseuta sauvasekoittimella. Laita jugurttia ja persimonia kerroksittain läpinäkyvään lasiin ja ripottele päälle esimerkiksi leseitä ja siemeniä. Nauti!


Joulukalenterin väsääminen on ollut todella mukavaa ja ehkä se on myös ollut osaltaan myötävaikuttamassa tähän voimakkaaseen luovuuden ja luomisen kaipuuseen, joka minussa on viime aikoina herännyt. Tällä kertaa en koe tarvetta ilmaista itseäni niinkään kirjoittamalla, vaan tekemällä asioita käsin! Kutomalla, virkkaamalla, värittämällä, tuunaamalla... tekemällä jotain luovaa ja konkreettista itselle ja ennen kaikkea muille ihmisille. Tulee todella hyvä mieli kun vain ajatteleekin, että saan antaa nämä lapaset tai tämän pipon jollekin toiselle ja samalla osoittaa, että olen ajatellut sinua, olet tärkeä :)

Samalla tuntuu, että netissä (mm. blogaten) viettämäni aika on tällä hetkellä kovasti pois siltä kaikelta kivalta puuhastelulta, johon haluaisin iltaisin uppoutua. Tuntuu, että kaipaan jonkinlaista "luovaa taukoa" bloggaamisesta, sillä niin mukavaa kuin tämä kirjoittaminen onkin, katoaa jokainen teksti melko nopeasti netin syövereihin ja jää harvoin mitenkään konkreettisesti "elämään". Vuorovaikutus kanssanne on blogin paras anti ja olen todella onnellinen kuullessani, että joku teksti on herättänyt ajatuksia tai saanut katsomaan omaakin elämää hieman uudenlaisella tavalla. Tällä hetkellä kaipaan kuitenkin niin kovasti muunlaista väylää luovuudelle, että annan blogin rauhoittua niin kauan kuin se tuntuu tarpeelliselta. Blogin Facebook-sivu (ja joulukalenteri tietenkin!) pysyvät aktiivisena, ja tänne bloginkin puolelle juttuja ilmestyy silloin, kun aika on oikea :)

Mikä on ollut teidän lempiluukku joulukalenterissa tähän mennessä? ;) Herääkö teille toisinaan vahva halu / tarve tehdä asioita konkreettisesti käsin? Käsitöitä, maalaamista, monivaiheisia ruoka-annoksia, muuta nikkarointia? Mitkä ovat teidän "luovia" lempipuuhia tällä hetkellä? :)

Ihanaa joulun odotusta!
Ps. Huomenna ja vain huomenna joulukalenterissa arvonta :)

1. joulukuuta 2015

1. luukku: Banaanigranola, joka vie kielen mennessään

Hiphei, on tullut aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku!

Granola on tosi helppo ja kiva (joulu)herkku, joka maistuu niin itselle kuin kavereillekin. Kaupassa myytävät myslit sisältävät usein paljon sokeria, joten itse tehdyssä granolassa onkin kivaa muun muassa se, että sen makeutta voi itse säädellä. Ja onhan se omassa uunissa tehtynä vielä niiiin paljon spesiaalimpaa ;)

Tämä banaanigranola on kivaa sikäli, että sen voi jättää halutessaan vähän isommiksi paloiksi, joita voi syödä pieneen makeannälkään vaikka (maidon kanssa) sellaisenaan. Vähän pienemmäksi murusteltuna granola toimii tosi hyvin myös ihan maustamattoman jugurtin kanssa!


Tällä ohjeella granolaa tulee vähän vajaa uunipellillinen ja siitä riittää täytteeksi noin kahteen ja puoleen Ikean pieneen lasipurnukkaan. Muulla ei niin väliä, mutta kannattaa varmistaa, että purkki on ilmatiivis. Tuolloin granolan pitäisi säilyä syömäkelpoisena teoriassa ainakin pari-kolme viikkoa. Teoriassa siksi, että minulla se ei koskaan ole "säilynyt" viikkoa pitempään, kröhöm....

Granola sopii lahjaksi tai vaikka "keksiksi" pikkujoulupöytään. Tee kuitenkin aina vähän itsellekin ;) Alkuperäisen ohjeen löysin Uusia tuulia - blogista ja mukautin omaan keittiöön sopivaksi.


Banaanigranola, joka vie kielen mennessään

2 kypsää banaania
1/2 dl kookosöljyä
3/4 dl hunajaa (vähempikin voi riittää. Testaa itse!)
1,5 tl kanelia
5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl kookoshiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl murskattuja saksanpähkinöitä

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja levitä leivinpaperi (korkeareunaisen) pellin päälle.

2. Sulata kookosöljy kattilassa miedolla lämmöllä ja laita banaanien, hunajan ja kanelin kanssa tehosekoittimeen. Soseuta tasaiseksi.

3. Sekoita toisessa astiassa toisiinsa kaurahiutaleet, kookoshiutaleet, auringonkukansiemenet ja saksanpähkinät.


4. Kaada banaaniseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita ison lusikan avulla, jotta seos levittyy tasaiseksi. Massa saa jäädä aika kosteaksi tässä vaiheessa.

4. Levitä granola tasaiseksi, 1-2 cm paksuiseksi levyksi pellille ja painele se tiiviiksi lastan avulla.

5. Paista 15-20 minuuttia, kunnes granola on saanut vähän väriä. Ota pelti uunista ja kääntele koko granola"levy" muutamissa osissa lastan avulla, jolloin se rikkoutuu vähän pienemmpiksi paloiksi. Laita vielä uuniin n. 15 minuutiksi, välillä sekoittaen.

6. Granolasta tulee ihanan rapeaa, kun se jäähtyy kokonaan. Voit itse päättää minkäkokoisia granolapaloja haluat purkkiin pakata :)

7. Nauti <3

Oletteko te koskaan tehneet mysliä / granolaa itse? Onko teillä antaa jotain hyviä vinkkejä tai ideoita, mitä kannattaisi kokeilla? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...