30. elokuuta 2015

Liikkumisen ilo ei ole ainoastaan hoikkien ja hyväkuntoisten etuoikeus

Kylmät väreet. Ne juoksivat eilen pitkin ihoani useaankin otteeseen, kun pääsin jälleen kokemaan todella hienoja hetkiä ryhmäliikunnan parissa. NRJ Workoutissa (kuten varmasti monessa muussakin liikuntatapahtumassa) liikkumisen ilo on niin tiivistä ja aitoa, että sen voi tuntea ytimissä asti.

Voi kun minulla olisi joku sanoja tehokkaampi keino välittää teille se tunnelma, joka salissa vallitsi esimerkiksi Training for Warriorsin Hallussa - treenin aikana! Harvoin, hyvin harvoin, pääsee Suomessa osaksi sellaista jaettua liikkumisen riemua, hurmosta jopa. Treeni koostui melko simppeleistä oman kehon painolla tehtävistä liikkeistä (burbee, kyykyt jne), mutta tapa, jolla tunti oli toteutettu, oli ainutlaatuinen.


Aivan alkuun tehtävänämme oli katsoa treenikaveria intensiivisesti silmiin noin puolen minuutin ajan, mikä aiheutti tietysti salissa hämmentynyttä naurahtelua. Tehtävän jälkeen ohjaaja kysyi kuka hymyili sen aikana. Kun kädet nousivat ylös, hän totesi, että olette saavuttaneet jo nyt ison osan siitä, mitä tällä treenillä haetaan: hymyä ja hyvää fiilistä. Jäljellä olisi nyt enää vain se "hikiosio" :) Treeni tehtiin kaverin kanssa yhdessä niin, että kun toinen treenasi, toinen tsemppasi vierestä (30 sekuntia per liike per henkilö), ja vaihdon koittaessa heitettiin aina toisille yläfemmat. Huhhuh, en vieläkään voi oikein käsittää miten käsinkosketeltava energialataus saliin syntyikään tuon treenin aikana. Oli myös todella ihanaa nähdä miten liikkumisen riemu tarttui silminnähden myös ystävääni, joka hieman etukäteen jännitti jaksaisiko mukana. No aivan mielettömän hyvin jaksoi. <3 

Loppuverryttelyiden aikana hölkyttelimme salia ympäri kahdessa isossa ringissä ja lauloimme kurkku suorana biisin mukana: "we will, we will rock you..." :D Heh, taisin vähän innostua, sillä tänään on ollut kurkku käheänä kaikesta siitä huutamisesta...

Hallussa - treenin jälkeen jatkoimme vielä live-treeniin, jossa esiintyjänä oli tänä vuonna Tuomas Kauhanen. Keikan aikana pääsimme sheikkaamaan ja heilumaan vähän tanssillisempien koreografioiden tahtiin. Sali oli aivan täynnä, mutta nautin siitä energiasta, mikä ympärilläni näkyvistä hymyistä huokui.


Vielä endorfiinipöllyjen laskettuakin olen mietiskellyt, että voi kunpa jokainen ihminen pystyisi löytämään liikkumisen ilon elämäänsä ja kokemaan sellaisia hetkiä, joita me koimme eilen! Ei välttämättä juuri ryhmäliikunnan parissa, vaan löytämällä ne lajit ja jutut, jotka itselle tuottavat eniten mielihyvää. Jos seuraa treeniblogeja tai median/mainostajien luomaa kuvaa liikunnallisesti aktiivisesta ihmisestä, voi syntyä aivan turhia paineita liikkumisen suhteen. Kynnys aloittaa tai jatkaa liikkumista saattaa nousta korkeaksi, jos ajattelee, että jokaisen kuuluu käydä kuntosalilla kahdesti viikossa, juosta pari kertaa siihen päälle, joogata, ja vielä muistaa rullailla lihakset joka ilta. Sitä helposti kokee epäonnistuneensa tai vähintään alkaa potea huonoa omatuntoa, mikäli nämä ulkoapäin tulevat "standardit" eivät toteudukaan omassa elämässä. Elämässä, joka on kuitenkin omanlaisensa; aina jollakin tavalla erilainen kuin kenenkään muun elämä.

Nuorempana valitsin liikuntalajit pääasiassa niiden "tehokkuuden" mukaan. Mitä korkeammat sykkeet, sitä tehokkaampaa ja sitä helpompaa myös pysyä hoikkana? Vuosien kuluessa suhtautumiseni on kuitenkin muuttunut, ja nykyisin pyrin valitsemaan lajit niiden "hauskuuden" mukaan. Harrastan lajeja, joista tykkään ja joista tulee hyvä mieli. Loppujen lopuksi kuitenkin kaltaisilleni taviskuntoilijoille tehokkainta liikuntaa taitaa olla se, joka on itselle mielekästä. Mielekkäitä juttuja kun vain yksinkertaisesti tulee tehtyä useammin kuin tylsiä juttuja. Ja jos harrastaa itselleen mielekkäitä asioita, niin lopputuloksena on säännöllisempi liikuntarytmi, joka on taatusti tehokkaampaa kuin sohvan kulmassa podettu huono omatunto siitä, ettei tänäänkään saanut itseään kammettua sen lajin pariin, joka tuntuu alusta loppuun niin mälsältä!

Yksi hauskimmista jutuista NRJ Workoutissa oli Gymstick PowerSlide-tunti, jossa tehtiin erilaisia liikkeitä "luistelualustan" päällä. Jalkoihin ja käsiin laitettiin tällaiset pussukat, jotka poistivat kitkaa laudan ja raajojen välistä, ja sitten luisteltiin, tehtiin vartalonkiertoja ja vuorikiipeilyitä luistavan alustan päällä. Laji on vasta rantautumassa Suomeen ja se oli aivan huipputehokasta ja hauskaa! Toivottavasti pääsen kokeilemaan tätä vielä joskus uudelleenkin :)



Kaikissa elämänvaiheissa (tai välttämättä koskaan) ei ole mahdollista / tarpeellista tehdä liikunnasta kaiken muun ylittävää ykkösharrastusta. Haluaisin kuitenkin uskoa, että kaikissa elämänvaiheissa liikkumisesta on mahdollista saada iloa, jaksamista ja energiaa elämään. Olen omakohtaisesti kokenut vuodet, jolloin en liikkunut juuri ollenkaan ja jolloin liikunta maistui (kuivahtaneelta) puulta. Olen myös kokenut vuodet, jolloin liikunta on auttanut lievittämään stressiä, antanut onnistumisen kokemuksia, tuonut hymyjä, energiaa ja uusia kavereita elämääni.

Jossakin mieleni sopukoissa on jo pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluaisin omalta osaltani olla viemässä liikkumisen "ilosanomaa" eteenpäin. Antaa ihan tavallisille ihmisille mahdollisuuden kokea yhtä hienoja juttuja, kuin joita itsekin olen saanut kokea erityisesti ryhmäliikunnan parissa. Antaa tilaisuuden hymyillä, hikoilla ja huomata, miten hauskaa liikkuminen voikaan olla. Nämä unelmat mielessä suuntaan ensi viikonloppuna ryhmäliikuntaohjaajakoulutukseen, vaikka ajatus tuntuukin myös eriskummalliselta, pelottavaltakin hieman! Mitään konkreettisia suunnitelmia minulla ei vielä ole ohjaamisen suhteen, mutta ainakin tulen saamaan tältä peruskurssilta hieman esimakua siitä, mistä hommassa onkaan kysymys. Ehkä jonain syksynä vielä ohjaan lihaskuntojumppaa vaikkapa kansalaisopistossa...;) Aika näyttää, mutta nyt mennään askel kerrallaan ja avoimin mielin kohti uusia tuulia!

Minkälaisten lajien parissa te koette eniten liikkumisen iloa? Onko liikkumisen riemu ollut lapsuudesta asti osa teidän elämää vai onko se sammunut ja syttynyt uudelleen? Olisi ihanaa kuulla teidän tarinoita hetkistä, jolloin olette kokeneet liikkumisen iloa vahvimmillaan :)

23. elokuuta 2015

Tilastot koukuttavat kätköilijän (ja kuntosalitreenaajan myös?)

Huhhei, takana jälleen mitä kaunein kesäviikko. Saanen vielä kerran todeta, että ihanaa! :) Kyllä me todellakin ansaitsemme jokaisen lämmittävän auringonsäteen, sillä pimeää ja kylmääkin ehtii kyllä sitten myöhemmin siunautua riittämiin... Tälläkin viikolla olen pyrkinyt liikkumaan pääosin ulkona; metsässä, suppailemassa ja takapihalla kahvakuulaillen. Pari salitreeniäkin olen malttanut tehdä, kun on ollut hyvää treeniseuraa (PT & Hanna). Tämä viikko on ollut Muutos100-valmennuksen mukaisesti ns. "raskas" liikuntaviikko, ja ensi viikolla olisi sitten tarkoitus ottaa kevyemmin. Luvassa lepopäiviä, metsäkävelyitä, ehkä vähän joogaakin pitkästä aikaa. Viikonloppuna olen tosin menossa NRJ Workout - tapahtumaan, joten silloin saanee taas hikoilla vähän reilummin!

Teemu on hiljattain innostunut todella kovasti frisbeegolfista, kun taas minulla veri vetää edelleen enemmän mm. kätköilyn pariin. Aina silloin tällöin minäkin lähden mukaan heittelykierrokselle, mutta tänään ratkaisimme asian sopuisasti niin, että ajelimme samaa matkaa Vihtiin, mutta suuntasimme siellä kumpikin omille teillemme pariksi tunniksi: Teemu frisbeegolfradalle ja minä kätköjen perään rämpimään. Vihti valikoitui kohteeksemme ensisijaisesti siksi, että minun kätkökartallani kyseinen kunta oli vielä punainen, eli toisin sanoen en ollut löytänyt sieltä vielä ainuttakaan kätköä! Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun kotimaan matkareittejämme ohjaa kätköjen sijainnit tai jonkinlaiset aukot kätköilytilastoissani...


Kieli keskellä suuta piti tälle purkille kiivetä ;)

Kätköilyssä parasta ovat ulkoilu ja löytämisen riemu, mutta erilaisten tilastojen seuraaminen tekee lajista erityisen koukuttavaa. Tilastoja ja haasteita löytyy joka lähtöön, mutta yksi tunnetuimmista on kuntahaaste, jossa on tavoitteena löytää vähintään yksi kätkö jokaisesta Suomen kunnasta. Haasteen etenemistä voi seurata näppärästi suomalaiselta geocache.fi - sivustolta (ainakin jos on Premium-jäsen). Itse olen haasteen suhteen vasta lähtökuopissa, mutta pikkusen harmittaa, että Utsjoki jäi viime kesän Lapin reissulla loggaamatta! Ehkä koko Suomen saaminen vihreäksi olisi sellainen sopiva viiden tai kymmenen vuoden tavoite? Olen aika varma, että niihin viimeisin kuntiin lähdetään sitten joskus aivan varta vasten rämpimään... Eletään nyt kuitenkin siinä toivossa, että tässä lähivuosina tehdään paljon kuntaliitoksia! ;)




Toinen potentiaalisesti hyvin koukuttava haaste on tämä, jossa on tavoitteena löytää vähintään yksi kätkö vuoden jokaisena päivänä. Kuva kertoo, että minun osaltani kätköilyharrastus on hyvin kesä- ja syyspainotteista, mutta on sitä näköjään kyetty hakemaan yksi kätkö ihan uudenvuodenpäivänäkin. Luulenpa, että tämä taulukko ei tule minulla ihan heti täyteen, sillä en erityisemmin nauti kätköilystä talven kylmyydessä. Elämä on kuitenkin hurahduksia täynnä, ja on aivan mahdollista, että joskus vielä ravataan kätköillä jouluaattoa myöten... ;)


Kätköilyä Uudessakaupungissa viime juhannuksena.

Kätköily ei ole ainoa laji, jossa tilastoista on iloa, vaan itse olen ainakin huomannut, että kuntosalitreeneissä on motivoivaa seurata omaa kehitystä yksinkertaisen kirjanpidon avulla. Viime keväänä, kun oikein innostuin salitreenaamisesta, kirjailin aina treenin aikana vihkoon ylös painot ja sarjapituudet. Lisäksi kirjasin loppuun plusmerkin, jos koin, että seuraavalla kerralla voisin ottaa lisää painoja johonkin liikkeeseen. Kuntosaliharjoittelun alussa kehitys on melko nopeaa ja painoja saa/pitääkin lisätä vähintään kerran kuukaudessa (olettaen siis, että treenaa salilla säännöllisesti). Pienimuotoinen tilastointi auttaa hahmottamaan kehityksen suuntaa, jos sellaista noin ylipäätään sattuu jossain määrin tavoittelemaan. Otan varmasti salivihkon taas käyttöön, kunhan saan uuden saliohjelman ja itseni noin ylipäätään motivoitua jälleen sisätreenien pariin!

Jännä homma muuten, miten kätköilyyn ja salitreeniin tilastoinnit tuntuvat sopivan, mutta juoksun parissa koin juoksuvauhtien ja - matkojen seuraamiseen alkuinnostuksen jälkeen vähän ahdistavaksi. Lopulta ne jatkuvat odotukset kehittymisestä kääntyivät itseään vastaan ja söivät juoksumotivaation kokonaan (kts. tämän blogin ensimmäinen vuosi ;)). Viime viikkoina olen jälleen hölkkäillyt hieman, mutta visusti ilman kelloa ja kilometritavoitteita. Olen juossut metsässä mustikkamättäältä toiselle, napsinut välillä suuhun mustikoita, ja pinkonut sitten taas ylämäkeä ylös maksimisykkeitä kutitellen. Touhu on tuntunut mielekkäältä, kun olen saanut tehdä sitä vapaasti, "for fun", ilman minkäänlaista tarvetta seurata kehitystäni.

Miten te suhtaudutte liikuntatilastoihin? Motivoivatko ne teitä liikkumaan ja kehittymään, vai käykö teille kuten minulle kävi juoksun parissa, että tulee turhia (suoritus)paineita, kun kehitys on hitaampaa kuin toivoisi? Mihin lajeihin tilastot mielestänne sopivat, mihin taas eivät? Entäs te kätköilijät, seuraatteko tilastoja? ;)

16. elokuuta 2015

Viikonloppu, joka tuntui eniten kesältä

Mikä viikonloppu! Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta, ja tuulesta huolimatta sää on ollut aivan ihanan kesäinen. Vihdoinkin! Olen käynyt sisällä melkeinpä vain syömässä ja nukkumassa, muut ajat olen oleskellut ulkona. Lämmöllä ja valolla on niin hyvää tekevä vaikutus, että niitä ei raaskisi haaskata nyt ollenkaan. Minulla tulee aina muiden kesätunnelmia katsoessa hyvä mieli, joten ajattelin jakaa nyt myös omia viikonlopputunnelmiani teille kuvakoosteen muodossa. Näillä muistoilla jaksaa toivottavasti pitkälle talveen asti :) 

Vaikka perjantai onkin työpäivä, alkavat viikonloppufiilikset hiipiä pintaan yleensä jo torstai-iltana erityisesti jos silloin puuhastelee jotain erityisen mukavaa. Olimme sopineet torstaille suppailu-treffit Sporttaillaan-blogin Hannan kanssa ja pääsimmekin suppailemaan aurinkoisessa, joskin hyvin tuulisessa säässä. Vuokrasimme laudat Sup Finlandilta hintaan 15euroa / 90 minuuttia ja lähdimme testailemaan tasapainoamme vetten päälle omatoimisesti.

Meillä oli alkumatkasta hulppea myötätuuli, joka siivitti meitä mukavasti eteenpäin. Oikeastaan ei tarvinnut juuri edes meloa, vaan riitti että antoi tuulen puhallella lautaa eteenpäin. Meloimmekin Töölönlahdelta Siltasaareen asti, kunnes päätimme kääntyä takaisin. Sittenpä jouduimmekin melomaan aivan toden teolla, sillä emme aloittelijoina olleet aivan osanneet arvioida kuinka kova se leppoisa tuuli olisikaan, kun se puhaltaisi meitä vastaan. Välillä eteneminen tuntui aivan toivottomalta, sillä jos hetkeksikin lakkasi melomasta, niin lauta alkoi lipua taaksepäin! Huh hirvitys miten se homma olikin raskasta, kun joutui antamaan melkein kaikkensa päästäkseen eteenpäin. Erityisesti core-alue joutui todella koville, ja taisimme Hannan kanssa olla tasapuolisesti yhtä naatteja kun pääsimme vihdoin takaisin rantaan. Mutta vitsit miten suppailu oli kuitenkin taas mukavaa! Seuraava reissukin on jo alustavasti suunnitteilla ;)

Perjantaina meillä oli työpaikan kesäjuhlat Helsingin saaristossa, joten sekin päivä tuli vietettyä pitkälti ulkoillen. Meille oli järjestetty mm. leikkimielinen viikinkiseikkailu, jonka aikana suoritimme erilaisia ryhmätehtäviä. Kaikista hauskin tehtävä oli tämä, jossa pääsimme kellumaan pelastuspuvuissa Itämereen! Vitsit miten se olikin (näin turvallisissa olosuhteissa) rentouttavaa touhua! Oli mahtavaa kellua selällään lämpimän ja vesitiiviin puvun sisällä ja katsella ohilipuvia pilviä.

Minulla on tapana tarkistaa kännykästä lähialueen kätkötilanne aina, jos pääsen käymään jossain uudessa paikassa. Tälläkin kertaa kannatti, sillä viereisestä saaresta löytyi kätköjä parikin kappaletta! Tällä kertaa sain etsintäreissulle mukaani useammankin ei-kätköilevän työkaverin, jotka halusivat nähdä mistä kätköilyssä on kysymys. Onneksi siis kätkö oli tällä kertaa tällainen söpöläinen, eikä mikään likainen pieni purkki kiven alla ;D

Saunomisen ja herkullisen loimulohiaterian jälkeen osa meistä siirtyi vielä katselemaan auringonlaskua rantakallioille. Se on aina hienoa, kun kaikki ovat läsnä tällaisessa hetkessä ilman kiirettä mihinkään muualle.

Kiitos Muutos100 - valmennuksen olin työpaikan juhlissa (poikkeuksellisesti :D) vesilinjalla, joten pääsin lauantaina aamupäivällä hyvissä voimissa mustikkaretkelle. Keli oli jälleen mitä kaunein ja oli todella voimaannuttavaa viettää muutama tunti yksin metsän keskellä. Aiemmin metsälenkillä löytämäni mustikka-apaja oli ehditty käydä tyhjentämässä, mutta minä keräilin siitä lähistöltä kuitenkin jäljelle jääneitä marjoja.  Homma oli hyvin hidasta, koska marjoja ei oikeastaan ollut kovin paljoa jäljellä, mutta tällä retkellä marjasaaliin koko ei ollutkaan sen tärkein päämäärä.

Metsäretken jälkeen olikin jo kiljuva nälkä ja söin hyvällä ruokahalulla lohimedaljonkia kera suuren salaatin.

Olimme sopineet lauantai-iltapäivälle vielä treffit ystäväni kanssa ja suuntasimme Töölönlahden rannalla sijaitsevaan Sinisen Huvilan Kahvilaan. Kahvilasta on ainutlaatuiset maisemat suoraan Töölönlahdelle, joten voin suositella paikkaa lämpimästi kaikille kesäpäivää Helsingissä viettäville. Kahvila on vain noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta, mutta sieltä löytyy aivan oma rauhallinen maailmansa.

Tänäänkin paistoi aurinko, enkä millään saanut siirrettyä itseäni kuntosalille, vaikka sellainen treeni tälle päivälle suunnitelmissa olikin. Onneksi keksin, että voisin salin sijaan mennä ulos tekemään yhden Muutos100 - valmennukseen kuuluvista kehonpainotreeneistä. Kävelyhölkkäilin noin vartin verran eräälle rauhalliselle nurmialueelle ja tein siellä napakan 30 minuutin lihaskuntotreenin. Oi miten se maistuikaan auringossa makealta ja niin paljon paremmalta kuin salitreeni sisätiloissa! Ajattelin tehdä lihaskuntotreenejä ulkona tulevallakin viikolla, sillä salille ehtii sitten syksymmälläkin.

Treenin jälkeen söin pari maapähkinävoilla ja banaanilla päällystettyä riisikakkua. Maapähkinävoi saattaa kyllä kieltämättä venyttää hieman herkkulakon rajoja, mutta jotenkin ajatus pelkästä riisikakusta banaanilla tuntui treenin jälkeen liian nuivalta. Nämä kakkuset puolestaan maistuivat, no, hmmm... herkullisilta ;D

Treenin ja välipalan jälkeen suuntasimme eräälle pienelle järvelle uimaan! Minua on hieman kaivellut se, että en ole Extreme Runin - pikapulahdusta lukuun ottamatta uskaltautunut koko kesänä uimaan. Onneksi asiaan tuli tänään korjaus :) Eihän tuo vesi aivan linnunmaidolta tuntunut nytkään, mutta kyllä siellä pystyi olemaan, kunhan piti itsensä koko ajan liikkeessä. Kuperkeikkoja ja sen sellaista :P

Uimareissun jälkeen oli jälleen sudennälkä, ja herkullinen jättisalaatti katosi nopeasti ääntä kohden. Oli muuten extrahyvää tällä kertaa, kun paistoin pannulla porkkanasuikaleita ja pilkottua kesäsipulia. Ne makeutuivat öljyssä muhiessaan ihanasti ja toivat salaattiin hyvän lisän.

Tähänkin viikonloppuun iloa on tuonut myös Sveppu-kissa, joka jaksaa hauskuuttaa meitä omilla kissan tempauksillaan. Tänään saimme makeat naurut luontodokumentin aikana, kun seurasimme Svean tarkkoja katselupuuhia telkkarin lähellä, ja vielä lähempänä :D

...ja kun hetkeksi silmä vältti, niin Sveppu oli ehtinyt työntää päänsä pöydälle unohtuneeseen vesilasiin. Kyllähän tekin varmaan kaikki tiedätte miten hyvältä maistuu toisen limukkapullosta otettu hörppy ;)

Tällainen auringon- ja onnentäyteinen viikonloppu oli siis täällä. Aion painaa nämä hetket visusti sinne hyvien muistojen lokeroon, sillä näitä tarvitaan sitten, kun talvi on pimeimmillään ja tuuli ulvoo nurkissa.

Mitä te puuhasitte tänä viikonloppuna? Kävittekö marjassa tai vietittekö muuten aikaa ulkoilmassa? :)

Ps. NRJ Workout - arvonnassa onni suosi tällä kertaa Sirpaletta! Laitan lisätiedot vielä tänään sähköpostilla.

6. elokuuta 2015

SUPpailua Helsingissä!

Tiedättekö mikä on aika mahtavaa? No se, kun laadin kesän alussa tänne blogiin listan asioista, joita haluaisin kesän aikana tehdä, ja niistä on nyt muutama toteutunut vähän kuin itsestään mukavien ihmisten kanssa ja avulla :) Kirjoitin taannoin tekstin otsikolla Unelmat kannattaa sanoa ääneen, ja kyllä todellakin kannattaa! Kun unelmista puhuu, vaikka sitten niistä aivan pienistäkin, niin on paljon todennäköisempää, että alitajunta alkaa ohjata omia tekoja ja valintoja niitä haaveita kohti. Hyvällä onnella törmäät ehkä myös ihmisiin, jotka auttavat sinua matkalla :)

Kesäkuussa minuun otti yhteyttä Good Mood Mondays - blogin Annukka ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan kokeilemaan SUPpailua Helsingin Töölönlahdelle. Annukka oli saanut blogiyhteistyön kautta mahdollisuuden osallistua SUP Finlandin alkeistunnille ja ottaa mukaan yhden kaverinkin. SUPpailu eli Stand Up Paddling on ollut haaveissani jo pitkään, joten totta maar tartuin ehdotukseen innolla! 

Suppailuhan on siis seisoen (tai meidän aloittelijoiden kohdalla myös polvillaan) tapahtuvaa melomista surffilautaa muistuttavan SUP-laudan päällä. Yksi säädettävä mela, yksi nilkkaan remmillä kiinnitettävä lauta ja yksi ihminen. Muuta ei juuri suppailuun tarvitakaan! Toki kokeneemmat voivat ottaa mukaan myös koiran, kuten teki meidän alkeistunnin vetänyt pirtsakka Elisa ;) 


Meidän alkeistunnille sattui todella tuulinen päivä, ja SUP Finlandin henkilökunta toivottikin meidät tervemenneiksi matkaan saatesanoilla "jos tästä kelistä selviätte, niin selviätte sen jälkeen mistä vain!" Pieni epävarmuus pärjäämisestä uuden lajin parissa oli pyörinyt mielessä pitkin päivää, mutta siinä vaiheessa alkoi kunnolla mietityttää, että mihin sitä tulikaan taas lähdettyä. Pelkäsin olevani se ainoa, joka ei saa lautaansa liikkeelle ollenkaan ja päätyy suhistelemaan kaislikossa tunnin alusta loppuun asti ;D 

Tässähän se kaislikko suhiseekin... ;)

No niinhän siinä kävikin, että kova tuuli vei meidät kaikki heti alussa läheiseen kaislikkoon, mistä ohjaaja joutui pari kertaa minuakin avittamaan pois oman melansa avulla tuuppien. Lyhyen tekniikkaopastuksen jälkeen pääsimme kuitenkin kaikki irti kaislikosta ja lähdimme varovasti kokeilemaan siipiämme (ja melojamme) Töölönlahdelle. Polvillaan tasapainon säilyttäminen on helpompaa, joten lähdimme siinä asennossa meloen liikkeelle. Kun pääsimme Töölönlahden toiseen päähän, saimme opastuksen siitä miten laudalla kannattaa nousta seisomaan, jottei se kippaa nurin. Se olikin päivän jännittävin osuus, ja taisipa muutama sitä tasapainoa hakiessa veteenkin molskahtaa!

Ohjaajan kursailematon "vettähän se vain on" - asenne sai hyvälle mielelle, eikä molskahduksista tehty sen suurempaa numeroa. Noin periaatteessa kyllä laudan päällä on melko helppoa pysyä, kunhan vain jakaa painon tasaisesti kahdelle jalalle, mutta kaikki lajit vaativat aina alkuun vähän harjoittelua! Sen verran uutta oli kuitenkin minullekin tällainen kulkutyyli, että pysyin koko tunnin ajan visusti keskittyneenä, kieli keskellä suuta aseteltuna.


Tunnin hauskin osuus oli mielestäni se, kun meloimme pientä kanavaa pitkin sillan ali Hakaniemeen! Intensiivisen keskittymisen vuoksi en valitettavasti hirveästi pystynyt katsomaan maisemia, mutta oli kiva fiilis olla keskellä sellaisia vesialueita, joita normaalisti katselee ihan eri perspektiivistä. Laitoin tunnin jälkeen SUP Finlandin Facebook-sivun seurantaan, ja olen mielenkiinnolla seurannut ilmoittelua suppailuretkistä Helsingin edustalle. Aamuvarhaisia suppailuretkiä, suppailua täysikuun aikaan ja SUP-joogaa. Kuulostaa aivan ihanalta! Voi kun uskaltaisi joskus vielä mukaan, mutta sitä ennen pitäisi kyllä varmaan käydä harjoittelemassa suppailua myös omatoimisesti.


SUP Finlandilta, kuten varmasti muistakin SUP-paikoista, saa vuokrattua SUP-lautoja myös omaan käyttöön, ja tällainen omatoiminen kokeilu on minullakin vielä tämän kesän haaveissa. Ehkä ensi kesänä voittaisin sitten tämän porukan hännimmäiseksi jäämisen pelkoni ja uskaltautuisin mukaan myös jollekin pitemmälle retkelle... SUP Finlandin porukka oli todella ystävällistä ja rentoa, joten uskaltaisin toivoa, että myös aloittelijoista pidetään retkillä hyvää huolta :)

SUP Finlandin piha-aluetta.



Sellainen olis siis ensikosketukseni suppailuun, ja toivottavasti kerta ei jäänyt viimeiseksi  :) Kaikki tämän jutun kuvat ovat Annukan kameralla otettuja, eli kiitos niistä kuuluu siihen suuntaan!

Oletteko te koskaan kokeilleet suppailua? Tai oletteko muuten vain kokeilleet jotain ihan uutta lajia tämän kesän aikana? :)

2. elokuuta 2015

Liikuntamietteitä loman päättyessä

Se on elokuu nyt! Täällä se merkitsee tänä vuonna ihanan viiden viikon mittaisen loman loppumista ja paluuta sorvin ääreen heti huomenna. Totta kai loman loppuminen aiheuttaa aina jonkin verran haikeutta, mutta samalla myös tietynlaista mukavaa kutinaa tulevasta. On ihanaa palata kahden viikon rinkkaelämän jälkeen kotiin ja antaa elämän vähitellen asettua taas uomiinsa. Odotan niinkin arkisia asioita kuin parvekekukkien hoitoa, kissan silittämistä, ryhmäliikuntatunteja, kotisaunan löylyjä, mehustimen kaivamista naftaliinista, marjapirtelöitä ja kätköilyretkiä. Olo on loman jälkeen hyvä ja levännyt, joten jatkan tästä hyvillä mielin kohti kesäistä elokuuta ja sen kainaloon taittuvia syksyisempiäkin kuukausia.

Kesäloman loppuminen on uudenvuoden ohella sellainen hetki, jolloin tulee helposti tehtyä yhteenvetoa menneestä sekä suunnitelmia tulevasta. Erona uuteenvuoteen on tosin se, että näin loman päättyessä on varastossa hillitön määrä energiaa, intoa ja uusia ideoita. Olen huomannut, että kesän aikana kerääntynyt energia purkautuu usein sangen räjähdysmäisesti syksyn aikana, mikä johtaa ainakin minun kohdallani jos jonkinlaisiin suunnitelmiin, joista osa sitten tuppaa jäämään talven pimetessä puolitiehen ;) Joskus mietin, että olisihan se hienoa, jos tätä lomaenergiaa osaisi käyttää vähän säästeliäämmin, mutta toisaalta taas tykkään tehdä asioita omassa mittakaavassani "täysillä". Mennä lujempaa silloin kun on energiaa. Hiljentää ja lepäillä silloin kun väsyttää.


Ennen ja jälkeen- kuvat viikonlopun Extreme Runilta! :)

Muitakin kuin liikuntaan liittyviä suunnitelmia ja innostuksia on mielessä, mutta koska täällä blogissa keskitytään kuitenkin pääasiassa liikuntajuttuihin, niin ajattelin tehdä vähän yhteenvetoa lomaliikkumisista sekä kirjailla ajatuksia tulevista treeneistä. 

Liikkumiset kesälomalla

  • Loukkasin ensimmäisenä lomapäivänä alaselkäni kuntosalilla. Se muutti kesän liikuntasuunnitelmat kertalaakista, sillä en ole pystynyt joogaamaan ollenkaan ja kuntosalitreenien pariinkin olen päässyt takaisin vasta hiljattain.
  • Loukkaantuminen ei kuitenkaan ollut lopulta kesäliikkumisten kannalta kovin huono juttu, sillä sen myötä olen "joutunut" liikkumaan tavallista enemmän ulkona. Olen tehnyt reippaita kävelylenkkejä lähimetsään sekä pitkiä geokätköilyretkiä pyöräillen.  
  • Lisäksi olen yrittänyt satsata keskivartalon syvien lihasten vahvistamiseen, mutta tähän mennessä aikomusta on ollut enemmän kuin actionia ;) Kuntosalilla kuitenkin isot vatsalihasrevitykset ovat ainakin toistaiseksi vaihtuneet pilates-tyyppisiin juttuihin.
  • Olen osallistunut Extreme Runille hupisarjassa, mutta kävellyt suurimman osan matkasta. Hauskaa oli kuitenkin, ja lähtihän tuo talviturkkikin yhdellä vesiesteellä :o)
  • Olen käynyt seikkailupuisto Huipussa kiipeilemässä ja kokeillut myös SUPpailua! Frisbeegolfiakin on pelailtu jokusen kerran, kun Teemu kavereineen on siitä kovasti innostunut :)
  • Olen pitänyt myös paljon tavallista enemmän välipäiviä liikunnasta
  • Tajunnut, että liikun nykyään puhtaasti liikkumisen ilosta. En siksi, että pitää, vaan siksi, että haluan ja saan. Liikkuminen piristää mieltä ja tuottaa kehoon kokonaisvaltaisesti hyvän olon. Se on ihanaa :)  

Liikkumiset loman jälkeen
  • Kuten parina edellisenäkin syksynä (joka ei siis missään nimessä ole vielä alkanut :P), palaa mieli taas halusta päästä ryhmäliikuntatunneille! Keväällä innostuin salitreeneistä niin, että ohjattu liikunta jäi melko vähälle. Nyt tuntuu siltä, että haluan jälleen haastaa ja vahvistaa kroppaa monipuolisesti ryhmäliikunnan parissa.
  • Toissasyksynä innostuin testailemaan SATSin ryhmäliikuntatarjontaa oikein urakalla oman "testaa kaikki tunnit" - haasteen parissa, ja jotain vähän samantyylistä pyörittelen mielessä nytkin... Kokemuksia saattaa tupsahdella bloginkin puolelle jossain vaiheessa :)
  • Odotan myös jo innolla elokuun lopussa järjestettävää NRJ Workoutia, joka on varmasti jokaisen ryhmäliikkujan unelmatapahtuma ;) Tämän tapahtuman tiimoilta on muuten tulossa blogiarvonta lähiaikoina, joten kannattaa pysyä kuulolla!
  • Kuntosalitreenitkin jatkuvat, mutta tällä hetkellä en ole itsekään täysin selvillä niiden määrästä ja suunnasta. Selän loukkaaminen nimenomaan salitreenien parissa söi kyllä kieltämättä vähän motivaatiota, joten sen suhteen on pieni tuumaustauko paikallaan.
  • Jooga on ollut nyt jo monta viikkoa tauolla ja olen kaivannut sen pariin yllättävänkin vähän. Olen kuitenkin aika varma siitä, että kun työkiireet alkavat jälleen painaa päälle, niin jooga loppurentoutuksineen alkaa taas tuntua houkuttelevalta, tarpeelliseltakin. 
  • Aion liikkua kuten tähänkin mennessä: säännöllisesti, mutta stressittä. Niin, että liikkumisessa säilyy ilo, eikä se ala tuntua pakkopullalta missään vaiheessa!
Oulusta löytyi sateenkaaren pää...

Liikuntakuvioissa on mukana vielä yksi muuttuja, joka voi vaikuttaa syksyn liikkumisiin jonkin verran. Lähdin nimittäin jostakin mielen oikusta mukaan MT Trainingin Muutos100 - nettivalmennukseen, johon sisältyy mm. ruokavalioideoita, treeniohjelmaa, sun muuta. Olen kokeillut kerran Fitfarmin nettivalmennusta ja totesin tuolloin, että tuollaisilla lyhyillä projektiluontoisilla rykäyksillä ei ole pitkällä tähtäimellä hyvinvoinnin kannalta merkitystä, ainakaan positiivista sellaista ja ainakaan minulle.

Jätin tuolloin ohjelman kesken muistaakseni jo toisella viikolla, mutta sain kuitenkin poimittua sieltä muutamia treeni- ja ruokavaliojuttuja, jotka ovat vaikuttaneet olooni positiivisesti (mm. kunnollisen aamupalan merkitys ja saliliikkeitä omiin treeneihin). Ehkä hieman jotain samantyyppisiä pieniä oivalluksia toivon Muutos100 - valmennukseltakin, sillä koko homma tähtää kuitenkin siihen, että opetellaan rauhassa ja järkevästi hieman parempia elintapoja. Ei mitään diettaamista, vaan juttuja, joista voisi tulla pysyvä osa omaa hyvinvointia. Jos minua kehotetaan syömään aamupalalla parsaa, kanaa tai raejuustoa, niin en todellakaan syö ;D Mutta jos sieltä puolestaan löytyy juttuja, jotka voisivat sopia minun arkeeni, niin lupaan harkita ;) Vaikka kaikki liikunnan ja ruokavalion peruspalikat olisivatkin jo pääpiirteissään kunnossa, niin silti mielestäni on virkistävää ja mahdollisesti hyödyllistäkin tarkistella niitä välillä joiltakin osin vähän lähemmin.

Tällaisia liikuntamietteitä siis tällä erää... Aika näyttää mitä kaikkea sinne arkeen oikeasti mahtuu, mutta siitä olen onnellinen, että voin nyt ja jatkossa luottaa siihen, että liikunta tukee jaksamista kiireisenkin arjen keskellä ja tuottaa takuuvarmasti aina hikeä, hymyjä ja hyviä fiiliksiä ;)

Ps. Olen vieläkin vähän shokissa siitä, että annoin kampaajan leikata minulle perjantaina otsatukan! Olisikohan minulla ollut otsis viimeksi päiväkoti-ikäisenä? Totutteluahan tämä vaatii ja varmaankin jonkinlaisen pääpannan liikkumisen ajaksi, mutta jospa muutos kuitenkin toisi tähän syksyyn pientä hyvää twistiä ja piristystä :)

Muuttuuko teidän liikuntarytmi tai lajit lomien jälkeen? Innostutteko syksyisin uusista lajeista? Millaisista?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...