31. elokuuta 2014

NRJ Workout vei jumppapirkon liki ekstaasiin

Eilen oli ihan paras päivä! Voitan arvonnoissa harvoin, mutta muutama viikko sitten onnetar potkaisi kunnolla, kun voitin kaksi päivälippua NRJ Workoutiin SportsLady -blogista. NRJ Workout on Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettävä ryhmäliikuntatapahtuma, jossa pyörii non-stoppina jumppatunteja kahdessa eri salissa. Lisäksi paikalla on jonkin verran näytteelleasettajia liikunta- ja hyvinvointialalta. Mm. protskujuomaa sai maistella niin paljon kuin maha kesti ja sielu sieti :)

Mukaankin sai ilman lisäkuluja.

The entrance.

Tulimme paikalle puolikymmeneltä ja ilahduimme heti ovella järjestyksenvalvojien ystävällisestä ja hymyilevästä palvelusta. Kävimme vaihtamassa jumppakamat päälle ja jätimme laukut narikkasäilytykseen. Tästä eteenpäin päivä olikin aikamoista ryhmäliikuntajuhlaa. Tapahtuman päätilassa, NRJ lavalla, oli menossa BodyPump - tunti ja vaikken mikään suuri pumppifani olekaan, oli liikkumisen ilo käsin kosketeltavissa! Ihmiset hymyilivät, ja sen hyvän energian pystyi aistimaan oviaukolta asti. Tila oli hämärästi valaistu lavaa lukuunottamatta ja liikkuva valoshow välkkyvine valoineen loi paikkaan aivan erityistä tunnelmaa. Mukavaa oli huomata, että paikalla oli kaikenikästä väkeä, ikähaarukaltaan noin 18 - 50 vuotiaita ja pääosin naisia. Mikään teinityttöjen jumppatapahtuma tämä ei ollut, vaikka näin etukäteen ounastelimmekin.

Kännykkäkamera ei tykännyt valaistuksesta.

Meidän ensimmäinen jumppa, tanssia ja lihaskuntoa yhdistävä C-Workout Energy-tunti alkoi heti BodyPumpin jälkeen. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen tunti varovasti kuulostellen, mutta porukan ja musiikin energia imaisi meidät mukaansa niin, että tuloksena oli 45 minuuttia täysitehoista jamittelua. Jo tämän tunnin aikana kiinnitin huomiota suomalaisille epätyypilliseen käytökseen: jokaisen biisin jälkeen jumppaajat antoivat äänekkäät aplodit, välillä jopa huusivat tai vislasivat. Näin vapautunutta jumppameinikiä harvoin näkee tai kokee.



Energy-tunnilta kiirehdimme pienempään Turbiinisaliin, missä oli alkamassa Flow Yoga Beats - tunti. Tunnilla joogan hengitys ja asanat yhdistyivät rytmikkääseen musiikkiin, välillä jopa rokkiin! Melko perinteistä joogaa siihen asti, kunnes joogamatto muuttui surffilaudaksi ;D Joogamaton päällä melottiin mahallaan, sukellettiin aaltojen alta ja tasapainoiltiin ristiaallokossa. Todella erikoista, mutta oikeastaan aika hauskaa sitten, kun hylkäsi turhan kritiikin ja itsetarkkailun. Alkoipa hieman myös kiinnostaa surffausta ja joogaa yhdistävät retriitit, joita järjestetään ainakin Portugalissa ja Meksikossa. Saa nähdä mihin tämä joogatie minut vielä viekään... Kutina, se on hyvälaatuinen.

Kahden jumpan jälkeen olikin jo kiljuva nälkä. Kokosimme herkulliset salaatit tapahtuman ruokapisteellä, hintana kohtuulliset 7,50€. Kasvisten lisäksi tarjolla oli tonnikalaa, kanafileitä, kikherneitä ja kananmunaa, joten proteiininsaanti oli taattu. Lounaan sulaessa pidimme parin tunnin jumppatauon ja kiertelimme vähän näyttelypisteillä. Mukaan lähti jonkin verran ilmaisnäytteitä ja yksi self help-opas. Viisaampanako sitten taas, kun tämän olen lukenut? ;)



Seuraava tunti, toiminnallisia, jopa akrobatia-tyylisiä liikkuvuusharjoituksia sisältävä Movement & Mobility, oli meille rautakangille aivan liian vaikea. Tunti palautti mieleen ala-asteen liikuntatunnit, joissa pulleana pikkutyttönä koin usein riittämättömyyden tunteita. Epäilemättä nuo haastavat liikkuvuusharjoitukset olisivat tosi tehokkaita ja kehittäviä, mutta itse teen jatkossakin liikkuvuustreenit mieluummin joogassa ja BodyBalancessa. Telinevoimistelijaa minusta ei tule, trust me. 



Siipi ei onneksi laahannut maassa pitkään, sillä liikkumattomuustunnin jälkeen suuntasimme suoraan BodyJamiin. Ja se, jos mikä, on omiaan kohottamaan kiukkuisenkin kissan hännän! Tunti oli huikea, mutta sen verran kovasykkeistä tykitystä, että luovutimme suosiolla 45 minuutin jamittelun jälkeen. Muuten olisimme varmaan joutuneet läheisiin tekemisiin tippaletkun kanssa, sen verran alkoi jo päivän rehkiminen verottaa. 

Pienen levon jälkeen suuntasimme vielä BodyBalanceen, joka oli kyllä kruunu komealle päivälle. Väsynein jaloin ja onnellisin mielin laskeuduimme vielä sotureihin ja lonkanavauksiin. Tunti meni kuin siivillä ja loppurentoutuksen aikana koin sellaista endorfiinionnea, että oksat pois. Onneksi ei tarvinnut ajaa autoa niissä fiilareissa, sillä sen verran korkeissa sfääreissä tämän tytön pää leijui. 



NRJ Workout oli mielestäni mukava ja onnistunut tapahtuma, johon mielelläni osallistuisin uudestaankin. Ainoana miinuksena on lipun suolainen hinta. Kun maksaa jo valmiiksi melkein 70 euroa sälijäsenyydestä joka kuukausi, niin 45 euron päivälippu jumppatapahtumaan siihen päälle tuntuu aika kalliilta. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että pääsin osallistumaan tähän tapahtumaan juuri tänä vuonna. Se oli kuin lahja keskelle tätä alkusyksyä, joka on sisältänyt väsymystä ja jonkinasteista epävarmuutta elämän suunnasta. Eilen mieltä ei painanut mikään. Siinä hyvän ystävän vieressä, sadan hymyilevän jumpparin keskellä, oloni oli onnellinen ja tyyni.



Voisitteko te kuvitella osallistuvanne tällaiseen ryhmäliikuntatapahtumaan? Ja hei, onko kukaan teistä koskaan käynyt tai ollut tekemisssä ihmisen kanssa, joka on käynyt joogaretriitillä ulkomailla? Hirrrrveee polte olisi täällä ja kuulisin mielelläni kokemuksia aiheesta ;)

26. elokuuta 2014

Ryhmäliikunnasta ja siitä, miksi se on parasta

Kuulaiden aamujen ja tunnelmallisten kynttiläiltojen ohella syksyssä taitaa olla parasta...no, ryhmäliikunta! Uutuusjumpat tulevat lukkareihin ja on paljon päällekkäisiä tunteja, mistä valita. Pukuhuoneessa ja jumppasalissa käy innostunut pöhinä, kun jumppapirkot ja - reijot palaavat levänneinä kesälaitumilta ja puhkuvat positiivista "kaikki on mahdollista" - energiaa.

Minua ei haittaa, että salilla on täyttä - päinvastoin! Syksy merkitsee monille ihmisille uusia alkuja ja siinä tunnelmassa on paljon hyvää energiaa, johon tarttua. Minusta on mukavaa olla osana sitä sattumanvaraisesti yhteen kulkeutunutta porukkaa, joka hikoilee rinta rinnan, ja lähtee jumppasalista väsyneenä, mutta ehkä hippusta onnellisempana kuin aiemmin.

Ryhmässä saa olla juuri sen verran erakko kuin haluaa, mutta silti pääsee osaksi tuota vaikeasti määriteltävää, mutta käsinkosketeltavan hienoa kollektiivista hetkeä. Aloittelijat saavat halutessaan harjoiteilla liikkeitä takarivissä ja intopiukeat hypätä korkeimmalle eturivissä. Jokainen voi tehdä omantasoisensa suorituksen, mutta silti olla osa sitä porukkaa, joka valitsi tulla juuri sille tunnille, juuri sinä päivänä. On hienoa, että myös miehet osallistuvat nykyään ryhmäliikuntatunneille, vaikka naiset valtaosan porukasta muodostavatkin. Nykyään on kuitenkin niin monenlaista tuntia tarjolla, että kukaan tuskin enää kehtaa ainakaan ääneen väittää ryhmäliikunnan olevan vain akkojen hommaa. (Muistan ikuisesti kuinka miespuolinen kaverini tuli kanssani spinning-tunnille 2000-luvun alussa nimettyään sen etukäteen "sunnuntaikuntopyöräilyksi". Ah, se voitonriemu, jonka koin tunnin jälkeen ;D)

Mittarilukemat yhden akkojen ryhmäliikuntatunnin jälkeen ;)

Ryhmäliikuntatunti on parhaimmillaan elämys, jonka muistaa pitkään. Muistan elävästi vappuaaton kaksituntisen Sh'Jam - maratonin (tuo mittarikuva on otettu sen jälkeen) ja positiivisella tavalla lapasesta karanneen BodyCombatin, jossa takarivikin huusi ha'jaaa! niin, että ikkunat helisivät. Hevin eivät unohtumaan pääse myöskään se Spinning-tunti, missä ruuvattiin penkit irti tai SomaMove, jonka lopussa alkoi itkettää onnesta. Hassua ehkä, mutta hyvä ryhmäliikuntatunti lisää  todistetusti onnellisuutta.

Viime syksynä aloitin ryhmäliikuntahaasteen, jonka tavoitteena oli testata kaikki SATSin pääkaupunkiseudun ryhmäliikuntatunnit ja tehdä niistä myös satunnaisia blogimerkintöjä. Jumppasyksy oli antoisa ja hikinen, ja väitän, että jouluna olin monipuolisen treenin vuoksi kovemmassa kunnossa kuin vuosiin. (Siinäpä taas joogakesän jälkeen tavoitetta...) Tänä vuonna treenimahdollisuudet nousevat kolmanteen potentiaaliin, kun laajensin jäsenyyttäni kattamaan kaikki pääkaupunkiseudun Satsit ja Elixiat. Ihan mielettömän kivaa päästä kokeilemaan uudenlaisia tunteja siellä ja täällä :) Erityisen paljon odotan tanssillisia tunteja, ja mikä parasta, kotikeskuksessani alkaa tänä syksynä - vihdoin - BodyJam! Ei ole kovinkaan montaa parempaa tapaa taistella syksyn pimeyttä vastaan kuin pirskahteleva BodyJam. Ahh, onnellisuutta kokee hän.


Joogaa tulen harrastamaan kansalaisopistossa kerran viikossa ja enköhän osallistu Yoogaian - tunneillekin silloin tällöin. Toivottavasti löydän yhä paremman tasapainon rankan fyysisen treenin ja hellän kehonhuollon välillä. Minulle ei tällä hetkellä ole liikkumisessa tärkeää määrätietoinen kehittyminen, vaan tasapainon ja hyvän fiiliksen löytäminen. Minusta on tullut sellainen ihminen, joka oikeasti nauttii liikkumisesta (aina ei todellakaan ole ollut näin), ja siitä tunteesta haluan pitää kiinni. Omalla tavallani, ilman pakkoa ja painetta, liikkeestä nauttien :)

Tuleeko teille syksyisin (ryhmä)liikuntainnostus vai kulkeeko treeni tasaisesti ympäri vuoden? Mikä on teidän tulevan syksyn liikunnallinen tavoite tai kohokohta? :)

17. elokuuta 2014

Joogan viemää

Olen ihastunut tänä kesänä joogaan. Sanoisinko jopa, että hurahtanut. Heinäkuussa joogasin HeiaHeia-merkintöjen mukaan 10 kertaa, mikä on kaltaiselleni liikunnan sekakäyttäjälle jo aika paljon yhtä lajia. Olenhan minä aiemminkin joogaillut satunnaisesti, mutta hieman ristiriitaisin tuntein. Ajattelin joogan olevan hyvää kehonhuoltoa, mutta koin paineita joogan henkisestä puolesta ja mielen "tyhjentämisestä". Homma meni ehkä vähän yliyrittämiseksi ja tarkkailin itseäni ja ajatuksiani ihan liikaa. Eihän siitä rentoutumisesta sitten mitään tullut. (Tässä jutussa vähän esimerkkiä siitä, mitä tarkoitan).

Nyt kesän aikana olen jotenkin onnistunut päästämään irti siitä hiljentymisen pakosta ja kappas, joogaharjoitusten aikainen olo onkin ollut paljon rennompi. Harjoituksen jälkeen on usein sellainen lämmin ja lupsakka, joskus jopa euforinen aaaaahhh-olotila. Jos tunne on tämä, ei minulle ole hirveästi merkitystä sillä, hengitänkö oikeaoppisesti tai saanko pään tyhjennettyä ajatuksista (vaikka se tälle kakofoniselle mielelle kyllä hyvää tekisikin). 

Olen joogannut kesällä omatoimisesti pääasiassa loistavan Yoogaia-palvelun avulla. Jonkin verran olen katsonut myös videoita YouTubesta. Kun sää on sallinut, olen vienyt maton pihalle ja joogannut auringon lämmössä. Mitä luksusta! 

Yksi omanlainen soturi.

Nyt kun olen pystynyt hellittämään joogan henkisen puolen suhteen hieman, olen puolestani alkanut kyseenalaistaa joogan kehonhuollolliset vaikutukset. Tai ehkä kyseenalaistaminen on väärä sana. Kyllähän esimerkiksi pitkiä, staattisia venytyksiä sisältävä Yin-jooga huoltaa kehoa aivan varmasti. Ja epäilemättä myös dynaamisemmat joogamuodot (Vinyasa flow, Hatha jne) hellivät kehoa ja lisäävät liikkuvuutta, mutta vain, jos osaa linjata liikkeet ja hallita kehon asennon oikein. Olen huomannut, että toimistotyössä jumiutuneet hartiani ovat joidenkin joogatuntien jälkeen entistä pahemmin jumissa. Tämä erityisesti tunneilla, missä vietetään paljon aikaa alaspäin katsovassa koirassa.  Syy lienee vääränlaisessa asennossa ja heikossa lapatuessa. 

Siispä voi todeta, että vaikka nettitunnit ovat aivan loistava tapa tutustua joogaan, eivät ne kuitenkaan täysin korvaa live-tunteja, joissa on mahdollisuus saada myös henkilökohtaista ohjeistusta. Tästä viisastuneena aionkin osallistua syksyllä kansalaisopiston joogakurssille ja toivottavasti pääsen mukaan myös ainakin yhdelle intensiivisemmälle viikonloppukurssille. 

Myös kissani osallistuu ulkojoogaan kierittämällä naruaan tietokoneen ympärille.


Kehonhuolto"myytin" lisäksi olen myös onnistunut todistamaan vääräksi kuvitelmani, jonka mukaan jooga on vain venyttelyä eikä niinkään kasvata voimatasoja. Tämän virhekäsityksen olen saanut suloisesti tuta niin reisissä, pakaroissa kuin vatsalihaksissakin. Astanga taitaa olla yksi niistä joogan voimallisemmista muodoista, mutta sitä en ole vielä rohjennut edes kokeilla. Jo erilaiset soturit ovat riittäneet sytyttämään reidet tuleen.

Haluan kuitenkin viimeiseen asti välttää sitä, että joogasta tulee elämääni yksi suoritettava asia lisää. En etsi täydellisen valokuvauksellista asanaa, vaan hyvää, rauhallista ja raukeaa oloa. Nyt haluan laittaa myös joogan perustekniikat kuntoon, jotta joogaharjoitus aiheuttaisi minulle myös fyysisesti mahdollisimman paljon hyvää. Uskon, että joogasta tulee minulle jatkossa yhä tärkeämpi tapa helliä kehoani ja hallita arjen henkistä kuormitusta.



Onko siellä ruutujen takana muita joogaajia? Mitä joogalajeja harrastatte ja mitä jooga merkitsee teille? Kehonhuoltoa, kuntoilua, hengähdystaukoa kiireestä, vai jotain muuta?

13. elokuuta 2014

Saanan valloitus ja Lapin levottomuutta aiheuttava olemus

Viime viikolla kiersimme autolla ympäri Lappia ja koukkasimmepa Norjan puolellekin. Meillä ei ollut juurikaan lukkoon lyötyjä suunnitelmia, joten valikoimme kohteita summamutikassa kartan ja geokätköjen sijaintien (kröhöm) perusteella. Moni kätköilijä on hurahtanut kuntahaasteeseen, jossa yritetään löytää kätkö jokaisesta Suomen kunnasta. Haasteen etenemistä voi seurata omilta kätköilysivuilta (geocache.fi) ja se on kaltaiselleni nörttääjälle sangen koukuttavaa puuhaa. Niinpä me sitten kävimme miltei kaikissa Lapin kunnissa, Kuusamoa ja Ranuaa lukuun ottamatta... Kätköjä pongattiin 26 kappaletta, mikä nosti kokonaislukemani jo lähelle kuuttasataa kätköä. Kätköily on ihan parasta haahuilua! Suosittelen. Esimerkiksi tämä paikka löytyi, kun kiipesimme kätkön perässä tunturille ja takaisin:


Nukuimme viimeistä yötä lukuunottamatta kaikki yöt teltassa. Sitä retkitunnelmaa ei mikään voita! Varsinkin alkumatkasta säät olivat niille leveysasteille poikkeuksellisen helteiset, joten tehotuuletus oli teltassakin paikallaan. Tässä ilmastoitu asumuksemme Muoniossa:


Parasta retkessämme oli ehdottomasti Kilpisjärvi sekä siellä Saanan huiputus. Saavuimme leirintäalueelle iltapäivällä ja koska illaksi oli luvattu ukkosta, päätimme tehdä vaelluksen vasta seuraavana aamuna. Illalla varasimme 1,5 tunniksi puulämmitteisen saunan järven rannalta (Hannalle kiitos vinkistä!). Juuri saunavuoromme aikaan vyöryi Kilpisjärven yli yllemme mahtava ukkoskuuro ja tästä muodostuikin yksi retkemme kohokohdista: salamat iskivät tuntureille, taivas jylisi ja me istuimme hämärässä saunassa luonnonvoimia ihmetellen. 

Tuuli heilutteli saunakamarin ikkunaverhoja juuri ennen ukkosmyrskyä. 

Taivas tummeni, eikä veteen enää uskaltanut pulahtaa.

...ja pian Malla-tunturilla satoi ja salamoi.

Saanan huiputus tehtiin puolestaan harvinaisen helteisessä säässä. Ilma oli kirkas ja huipulta näki kauas! Olin aivan huumaantunut näistä maisemista ja suosittelen kyllä Saanan valloitusta lämpimästi kaikille. Matkaa leirintäalueelta huipulle on nelisen kilometriä per suunta ja aikaa vaellukseen on hyvä varata 3-4 tuntia. Meillä meni aktiiviseen kävelyyn kolmisen tuntia ja loput sitten valokuvaamisen ja "valokuvaamiseen" (eli valokuvauksen varjolla pidettyihin läähätystaukoihin kiipeämisen aikana. On muuten aerobiselle kunnolle käynyt kalpaten kesäloman aikana...) Rankin osuus oli yli 700 askelta pitkät portaat, joissa syke nousi maksimiin ja taukoja täytyi pitää tuon tuostakin. Portaiden jälkeen oli vielä yksi jyrkempi nousu, minkä jälkeen loppu olikin jo miltei tasaista köpöttelyä.


"Valokuvaustauko" portaiden alkukolmanneksella.

Huipulla!


Vielä nousi jalka tämän verran huipullakin. Saattoi ottaa koville, mutta kannatti!

Kilpisjärveltä ajoimme vielä pariksi päiväksi Norjaan, mutta emme lopulta tehneetkään siellä mitään suurempaa kierrosta. Päätimme palata seuraavan kerran paremmin valmistautuneina, jotta löydämme meille sopivat ajo- ja vaellusreitit. Tämä pienikin väläys kuitenkin vakuutti meidät Norjan kauneudesta. Samoin totesimme, että parhaat kokemukset syntyvät niistä hetkistä, kun sen näköalan eteen on vuodattanut ensin hieman verta, hikeä ja kyyneleitä. Auton ikkunassa maisemat vilahtavat ohi liian nopeasti.

Tienvarsimaisemaa Norjassa.

Emmehän me Lapissa tähän aikaan kesästä aivan yksin olleet, mutta silti erämaakokemus oli vahva. Lapissa oli aikaa ajatella. Ja tiedättehän mitä tapahtuu, kun 30-vuotiaalla, länsimaalaisella, hyvinvointiyhteiskunnan ihmisellä on aikaa ajatella? On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hän myös kehittää jonkinasteisen kriisitilanteen. Kun omasta elämästä riisutaan hetkeksi pois työ, harrastukset, kotityöt sekä arjen vauhti ja suorittaminen, voi ajautua syviin vesiin pohtimaan monenlaista. Alkupaloiksi hieman "mikä on minun paikkani tässä maailmassa" ja "mikä tekee minut onnelliseksi" ja loppukeitokseen vielä kevyttä pureksintaa aiheesta "mikä on elämän tarkoitus". Vastauksia en löytänyt, mutta saattaa olla niin, että olen saapumassa jonkinlaiseen kolmenkympin taitekohtaan (crisis, is it?), johon taitaa olla etuoikeutus meillä ihmisillä, joilla on (liikaa) aikaa ajatella. 


Vaikka tunnenkin jollain tavalla huonoa omatuntoa tästä mahdollisuudesta sompailla loputtomasti oman navan ympärillä, ovat loman tuomat ajatukset kuitenkin myös tervetulleita. Tiettyjen asioiden suhteen ei voi painaa päätään pensaaseen loputtomasti. Joskus on kurkistettava (edes varovasti vasemmalla silmällä), että mitä sen arjen kiireen alle piiloutuu. Mihin asioihin haluaa jatkossa panostaa ja mistä on ehkä valmis luopumaan. Tietyt suuntaviivat alkavat täällä jo alustavasti hahmottua, mutta uskoa ja uskallusta vielä kerätään...

Onkos joku teistä kiivennyt joskus Saanan huipulle tai onko moinen suunnitelmissa? Entäpä onko loma teille itsetutkiskelun aikaa vai tyyntyykö mieli tuolloin entisestään? :)

7. elokuuta 2014

Minkälainen pyörä kannattaa ostaa?

En ole koskaan oikein osannut mieltää pyöräilyä urheiluksi. Se on lähinnä ollut tapa liikkua paikasta A paikkaan B silloin, kun muita kulkuvälineitä ei ole ollut saatavilla. Pohjoisessa asuessani pyöräilin käytännössä päivittäin (Oulu on aika legendaarinen pyöräilykaupunki, lukekaapas vaikka täältä), mutta pääkaupunkiin muutettuani pyöräilyt loppuivat kuin seinään. Samalla tietenkin myös pyöräilyn tuomat terveyshyödyt vähenivät.

Minulla on nykyisin käytössäni (lue: pihalla ruostumassa) hirveän huonokuntoinen vanha halpis-pyörä, jonka ostin taannoin suivaantuneessa mielentilassa varkaan vietyä minulta jo toisen pyörän lyhyen ajan sisällä. Pyörässä ei ole vaihteita ja se on ihan mahdottoman raskaskulkuinen. Joudun taluttamaan pienimmätkin ylämäet, koska polkimet pysähtyvät kuin tervaan. Siihen kun vielä lisätään pitkät välimatkat, esim. 15 kilometriä töihin per suunta, niin eipä ole kettingeissä paljon liikehdintää tapahtunut viime aikoina.

En edelleenkään osaa kuvitella itseäni pyöräilemässä pelkästään huvin ja urheilun vuoksi, mutta hyötypyöräilyä olen suureksi ihmetyksekseni alkanut kaivata. Olisi ihan mahtavaa polkea töihin tulevana syksynä! Siinä tulisi päivän liikunnat kiireisinä aikoina kuitattua ja saisivatpa aivotkin ihan eri tavalla happea ja vireyttä. Peruskunnon kasvamisesta nyt puhumattakaan...

 Hyötypyöräilyä parhaimmillaan vuonna 1987. Jäätelöä sai, jos hyppäsi kolmipyöräisen selkään ja polkaisi kiskalle. Oi jos ois pyörä, niin kyllä polkisin kiskalle taas!


Ongelmani on kuitenkin seuraava: en tiedä mitään pyöristä! Lisäksi ahdistun, jos minun pitää alkaa etsiä nollatiedoilla infoa internetistä. Sieltä löytyy suomi24-keskusteluita, joissa ensimmäinen sanoo, että pyörä A on parasta mitä ihmiskunta on koskaan keksinyt, toinen toteaa, että kyseinen merkkihän on ongelmajätettä ja kolmannen mielestä pyöräily on muuten vaan ihan paska harrastus.

Eli hyvät toverit siellä ruutujen toisella puolella, apua! Minkämerkkinen pyörä minun kannattaisi ostaa ja mistä? Minkälaisilla pyörillä itse ajatte? Otan kaikki täsmävinkit ja kokemukset kiitollisena vastaan!

Kriteerit ovat:

* Siinä on vähintään 7 vaihetta ja mielellään jalkajarrut.
* Siinä on tavalliset polkimet, mutta sellaiset, jotka voi vaihtaa myöhemmin lukkopolkimiin, jos sellainen mielenhäiriö tähän päähän iskee.
* Ei tarvitse olla mikään Triathlon-kelpoinen pyörä. Sellainen kelpaa, millä voi ajaa työmatkat ja myös sen varrella olevat ylämäet.
*Ei tarvitse kuitenkaan välttämättä olla se ihan halvin Citymarket-malli, sillä haluaisin nyt jonkun oikeasti ihan hyvän ja hyödyllisen.

Kiitos vinkeistä etukäteen ja mukavaa tulevaa viikonloppua! Jos saan hyvät vinkit, niin voi olla, että olen jo ensi viikolla uuden pyörän omistaja :-)

3. elokuuta 2014

Blogi palaa!

Ihana suomen kieli! Blogi palaa, mutta ei savua. Eihän tämä ihan täysimittainen bloggaustauko ole ollut, mutta nyt elokuusta alkaen alan taas kirjoitella hieman säännöllisemmin ja toivottavasti entistä paremmin sisällöin. Olen tästä aika innoissani ja mielessä on juttuaiheita jo vaikka kuinka!

Tämä oli aivan alkuun juoksublogi, josta alkoi vähitellen kehkeytyä jonkinsortin hyvinvointiblogi. Ehkä blogin nimi oli enne, sillä parempia polkuja merkitsee minulle nykyisin paljon enemmän kuin lenkkareiden muodostamaa lenkkipolkua metsässä. Se tarkoittaa matkaa kohti tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää. Parempaa oloa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Matka ei ole mutkaton, sillä onhan tämä oikeaa elämää, mutta olen (ainakin periaatteen tasolla) oivaltanut, että hyvä olo muodostuu monien pienien tekojen, päätösten ja ajatusten summasta. On jokseenkin itsepetoksellista ajatella, että onnellisuus on aina jossain nurkan takana; melkein, mutta ei aivan vielä täällä. Miten tämän ajattelumallin kääntäminen käytännössä onnistuu, onkin sitten jo asia erikseen...

Blogin jutut tulevat painottumaan edelleen pääosin liikunnan ja muun fyysispainotteisen aiheiston ympärille, mutta joukossa tulee olemaan myös maanläheisiä (tai sitten katsantokannasta riippuen hyvinkin hihhulimaisia ;)) pohdintoja henkiseen hyvinvointiin ja onnellisuuteen liittyen. Toivottavasti tekstit tulevat herättämään paljon ajatuksia ja pohdintoja myös kommenttiboxin puolella!

En ole aina ollut liikunnallinen, eikä liikunnallinen elämäntapa ole minulle vieläkään aina itsestäänselvyys. Teen jatkuvasti töitä motivaation eteen ja pyrin ylläpitämään sitä mm. uusilla lajikokeiluilla sekä luomalla riittävän vahvat rutiinit niin, että liikkumisesta muodostuu tapa, jota en edes muista / halua kyseenalaistaa. Kun on olemassa rutiini, on helpompaa lähteä liikkumaan myös niinä päivinä, joina laiskottaa hirveästi. Lopulta se ihana endorfiinimyrsky kyllä palkitsee, mutta ensin on rutiini, sitten vasta palkinto. Vai kääntyyköhän se sittenkin jossain vaiheessa toisinpäin...?

Pieni jumppatuokio mökkilaiturilla.

Blogin ulkoasu on uudistunut kesän aikana ja samalla oikeaan sivupalkkiin on ilmestynyt Hyvin sanottu - osio. Rakastan hyvin kirjoitettua kieltä ja tulen nostamaan tähän osioon blogeista tai kirjoista poimimiani lauseita, jotka kiteyttävät jonkin ajatuksen täsmällisen kauniisti.

Näillä eväillä siis eteenpäin :) Mukavaa, kun olette mukana!
 

 
Huomenna matkalle kohti Lapin tuntureita... Miten sitä ihminen kaipaakin aina vastakohtia? Kun asuin Lapissa, halusin isoihin kaupunkeihin. Nyt kun asun pääkaupunkiseudulla, mieli kaipaa Islannin ja Lapin autioihin ja aavoihin maisemiin. Onni on, kun pääsee :) Onko teillä antaa vinkkejä Lapin matkalle? Tiedättekö jonkin upean luontokohteen tai päivävaelluksen, jota ei kannata missata? Aikaa on reilu viikko, eikä mitään suunnitelmia ole lyöty vielä täysin lukkoon. Tarkoitus on nukkua teltassa ja käydä ainakin Kilpisjärvellä. Muut kohteet keksitään sitten matkan aikana. Vinkkejä otetaan siis mielellään vastaan!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...