Voiko kuumuuteen kuolla? Tarina siitä, kun pää ei hiljene.

Olen tyypillinen nainen. Tai ehkä ihan vain ihminen. Mielessäni risteilee jatkuvasti ajatusten hillitön ja hallitsematon verkko. Sen huomaa erityisesti, kun menee joogaan. Siellä kun pitäisi keskittyä vain siihen hetkeen ja oman kehon tuntemuksiin. Ja mikä pahinta, omaan hengitykseen. 

Viime viikolla kävin tutustumassa kolmeen eri lämpöjoogaan. Kaksi 90 minuutin mittaista tuntia (lempeä HotJooga ja YinYang) sekä yksi 60 minuutin tunti (normaali HotJooga). Joogasalissa oli seesteinen tunnelma ja ihmiset näyttivät yhtä aikaa keskittyneiltä ja poissaolevilta. Niiden päässä oli varmaankin hiljaista. Oman pääni sisällä puolestaan kuulosti suurinpiirtein tältä (katkelma joogaminuuteilta 17 - 20).


Sisään, ulos, sisään...Kappas, minähän osaan keskittyä nyt vain tähän hengittämiseen! Jes, hyvä minä. Ääh, eikun siis eihän hengittämistä saa ajatella, vaan sen pitää nimenomaan tulla ihan ajattelematta palleasta asti...sisään, ul...mikä se pallea muuten oikein on? Hengitänköhän nyt sieltä? Ehkä jos suoristan ryhtiä vähän. No niin, nyt on hyvä. Nyt keskityn vain hengitykseen ja tyhjennän pään kaikista ajatuksista. Tekee hyvää työpäivän jälkeen tämmöinen rentoutuminen. Sisään, ulos, sisään, ul... miksihän minulla on jo nyt näin kuuma, vaikka täällä on vain istuttu? Tuolla naisella mun edessä ei ole ollenkaan hiki! Siis kato nyt sen olkapäitäkin, ei karpalon karpaloa.  No ei se varmaan haittaa. Kaikki ovat täällä tekemässä vain omaa harjoitustaan. Niinhän tuo ohjaajakin just sanoi. Keskityn nyt kyllä vain itseeni ja tähän harjoitukseen...

Sisään, ul...kuinkahan kauan tuo ohjaaja on harrastanut joogaa? Näyttää siltä, että se on raskaana. Vissiin tätä voi siis raskaanakin harrastaa, että tuo kuumuus ei vahingoita lasta. Niin sen täytyy olla. Ai nyt pitää mennä seisovaan koiraan. Miksihän just koiraan? Jotenkin tuntuu, että vaikka lehmä sopisi paremmin. Intiassahan lehmä taitaa olla pyhä eläin. Tollo! Ei kai joogassa sellaista liikettä voi olla kuin seisova lehmä. Sali täynnä seisovia lehmiä. Apua, naurattaa! Nyt on kyllä pakko keskittyä vain tähän hengitykseen. Nyt en varmasti enää ajattele mitään lopputunnin aikana.  Olen vaan ja hengitän. Siitähän tässä joogassa on kysymys. Hiljentymisestä. 

Sisään, ulos, sisään, ulos, sisään, ulos...hei uusi ennätys! Menikö kolme kokonaista, menikö? Mahtavaa, miten mä kehityn! Kyllä tämän jälkeen on varmasti mahtava olo. Mutta miksi mulla on näin älyttömän kuuma? Mun polvet hikoilee, apua, onko tämä normaalia? Tuntuu kuin selässä olisi auennut vesiputous. En ole ikinä hikoillut näin paljon. Tuolla naisella ei ole vieläkään hiki! Kauhea olo, tai siis ihana, mutta pyörryttää kyllä vähän. Sisään, ulos, sisään...aah, kylläpä on rentoutunut olo. Tosi rauhallin...apua, hirveä hiki...sisään, ulos, ylöspäin katsova koira...sisään, ulo... onkohan joku joskus kuollut hotjoogaan? Voiko kuumuuteen kuolla? En halua kuolla! Ääh, eikun nyt kyllä keskityn siihen mikä on tärkeää. Hengittäminen on. Melkein kaikki on. Sisään...

Eli tällaista hiljentymistä joogassa viime viikolla. Kaikesta taustamelusta ja kuolemanpelosta huolimatta tykkäsin hirveästi. Olo ei ehkä ollut yhtään sen zenimpi kuin ennen joogakokeiluakaan, mutta se oli jotenkin pehmeämpi ja lämpimämpi. Kun joogatunnin jälkeen seisoin keskuksen himmein led-valoin valaistussa suihkuhuoneessa, tunsin hirveän isoa onnellisuutta siitä, että selvisin hengissä. Milloin pääsee taas hiljentymään? Toivottavasti jo tällä viikolla!

Nyt lähden hakemaan toisenlaista hiljentymisen olotilaa juoksulenkiltä. Kerron teille sitten kumpi hiljensi paremmin. Oletteko te kokeneet vastaavanlaisia rauhoittumisongelmia rauhallisilla tunneilla? Kumpi hiljentää teillä pään tehokkaammin: jooga  vai juokseminen?

Kommentit

  1. Haha :D Jokseenkin noin meikäläinenkin on joogatessa ajatellut ja ollut olevinaan niin keskittynyt olemaan läsnä hetkessä että....
    Muutama vuosi sitten hathajoogassa (mikä oli aika tylsää liiallisen hidastempoisuuden ja yksinkertaisten liikkeiden vuoksi) mietin koko ajan vain, millaisen näyttösuunnitelman ja -arvion kirjoitanut työharjoittelustani. Näyttösuunnitelmasta tuli hyvä, mutta taisi se joogaaminen jäädä aika pintapuoliseksi ;)
    Siksipä pidänkin enemmän liikkuvaisemmasta joogasta sekä pilateksesta. Ei ehdi niin hyvin miettiä työjuttuja ja ihmissuhdeasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, hauskaa, että sun näyttösuunnitelma valmistui joogan aikana :D Me ihmiset ollaan niin totuttu suorittamaan ja ajattelemaan koko ajan, että ei se pään "tyhjentäminen" ole todellakaan mitenkään helppoa! Itsekin tykkäsin eniten 60 minuutin hotjoogasta, koska se oli niistä intensiivisintä, eikä sisältänyt niin paljon paikallaanoloa. Silloin eivät ajatukset olleet läheskään yhtä levottomia. (Tai ehkä mä sit vaan kehityin, kun kyseessähän oli jo elämäni kolmas hot-tunti ;D) Kivaa viikonloppua sulle!

      Poista
  2. Heh, arvasin heti otsikosta, mistä on kyse. :) Jotain tuollaista ajatusten sekamelskaa on munkin pää täynnä joogatunnilla! Et siis ole ainoa. :) Ehkä ei pidä väkisin yrittää tyhjentää päätä. Tai siis taistella päähän tulevia ajatuksia vastaan. Itse ainakin huomaan, että jos ajattelen, että nyt en saisi ajatella näin, niin ajatukset vaan pyörivät päässä kahta kauheammin. Hankala selittää. :D Mutta siis itsensä pakottaminen keskittymään ei toimi ainakaan mulla.

    Kiva kuulla, että kaikesta huolimatta olet tykännyt joogasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tykkäsin joogasta ja erityisesti siitä 60 minuutin intensiivisemmästä tunnista! Sinne kyllä haluan ehdottomasti uudelleenkin, ja toivottavasti myös melko pian.

      Niinhän se taitaa kyllä olla, että jos tietoisesti käskee itseään tyhjentämään pään, niin ei se vaan meinaa onnistua. Melkein sama asia kuin sanoisi itselleen, että älä nyt vaan ajattele vaaleanpunaista elefanttia tai seisovaa lehmää. Arvatenkin silloin on mielessä juurikin se vaaleanpunainen lehmä. Siispä tuollainen kuvaamasi ajatusten "hyväksyminen" ja niistä hellästi irti päästäminen kuulostaa oikein hyvältä tavalta hiljentyä! :) Siihen taitaa osapuilleen perustua mindfullness-tekniikkakin?

      Poista
  3. Voihan jooga :D Itsellä joogatunnit menevät lähinnä tuskaillessa ja myös vähän nolostellessakin. Mä olen taipuisa kuin rautakanki ja voi että tunneilla on tuskallista. Pääni sisällä kuuluu lähinnä "auaauau tää sattuu, miksen mä taivu tolleen, kattooks muut mua ja miettii et miten toi ei osaa eikä taivu, miten toi viereinen tyyppi pääsee tohon asentoon, kuuluuks tässä sattua, miksei mulla oo vaikka pidemmät kädet, pitäsköhän ostaa joogahousu jne..." Eli jep, juokseminen toimii mulla paremmin ajatusten tyhjentäjänä vaikka samalla kuuntelenkin musaa. Jos vertaa, että juoksee iltahämärässä pellonviertä pitkin lempparimusaansa kuunnellen - ähisee ja tuskailee tönkköraajojensa kanssa hitusen nolostellen, niin jep, selkee valinta :D Sen takia menenkin mielummin juoksemaan kuin joogaan, vaikka joogasta olisikin enemmän hyötyy mun supertönköille raajoille :)

    -jansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan jooga tosiaan :D Mua nauratti tuo sun pään sisäinen pohdinta..."pitäisiköhän ostaa joogahousut"... koska mä myös mietiskelin joogan aikana, että pitäisiköhän tässä olla jotenkin erilaiset kamppeet päällä. Puuvillaiset jumppahousut kuin muuttuivat noin puolessa tunnissa märiksi kuin tiskirätti! Mua ei sinänsä kauhesti haitannut mitä muut mun "joogailusta" ajatteli, mutta mä kyllä stressasin sitä, että miksi hikoilen selkeästi enemmän kuin muut :) Kyllä minunkin täytyy todeta, että kova treeni toimii (ainakin vielä toistaiseksi) tehokkaampana ajatusten nollaajana! Esim. juuri juoksu tai sitten joku koreografisesti haastava tunti (bodyjam, reggaeton, tms.) Aion kuitenkin antaa joogalle vielä mahdollisuuden...Jos en mielen rauhoittajana, niin ainakin hellänä ja tehokkaana kehonhuoltokeinona :) Kivaa viikonloppua sulle Jansu! :))

      Poista
  4. Hehee, kuulostaa ihan mun menolta rauhallisemmilla tunneilla :) Ajattelen kaikkea epäoleellista, naureskelen mielessäni hölmöille asioille ja mietin miten hengitän ja yleensä en mäkään osaa hengittää oikein ku sen kolme kertaa. Juostessa en myöskään saa päätä tyhjäksi, mut sillon päässä pyörii ns. fiksummat asiat. Liikkuvat jumppatunnit ym. taitaa olla ainoo, missä en ehi ajatella muita asioita. Spinningissäki huomaan välillä olevani ihan omissa ajatuksissani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ehkä meidän täytyy ottaa vain positiivisena asiana se, että osataan ottaa ilo irti pienistäkin asioista ja naureskella niille, jos ei kaverin kanssa, niin ainakin oman pään sisällä :D Uusi sanonta voisi ehkä kuulua, että"joogaajilla on halvat huvit"?! Mullakin pyörii kyllä juostessa paljon ajatuksia päässä, mutta ne kulkevat jossain ihan omissa sfääreissään, missä niistä on helpompaa päästää myöskin irti. Liikkuvat ja koreografisesti haastavammat jumppa/tanssitunnit ovat sitten niitä, joissa ei ehdi ajatella juuri mitään muuta kuin itse suoritusta, joten ainakin työasiat yms. katoavat päästä kokonaan. Aika luksusta, että on olemassa kuitenkin näin "helppoja ja laillisia" tapoja irroittautua arjen huolista, edes hetken ajaksi :)

      Poista
  5. Ihanaa! Kuulostaa niin tutulta aina, kun erikseen yritän tyhjentää pääni. Toimii siis myös silloin, kun nukkumaan mennessä on pää täynnä ajatuksia. Minä uskon, että tuohonkin oppisi, mutta käyn joogassa niin harvoin, että käskystä pään tyhjentäminen ei toimi. Kuten edellisetkin ovat kommentoineet minullakin toimii pään tyhjentäminen paremmin juoksulenkillä tai raskaammassa jumpassa. Silloin "ajatukset ovat kuin poutapilviä, ne tulevat ja menevät".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuo on muuten totta, että samanlainen ajatusvyöry yleensä syntyy, jos yrittää tietoisesti tyhjentää päätä ajatuksista ennen nukkumaanmenoa. Olen yrittänyt joskus sellaista metodia, että ajattelen yhtä ruuminosaa kerrallaan ja yritän rentouttaa sen ("pohkeesi muuttuu nyt raskaaksi ja lämpimäksi"). Aloitan aina jalkateristä, ja en ole koskaan tainnut päästä pohkeita pitemmälle ennen kuin metodi on unohtunut ja mieleen tullut jo sen sata ajatusta ;) Ja aivan ihanasti sanottu tuo "juostessa ajatukset ovat kuin poutapilviä, ne tulevat ja menevät". Kuulostaa minusta täydelliseltä tavalta rauhoittua. Ihanaa viikonloppua sulle Aku!

      Poista
  6. Luin sun jooga-aiheisia tekstejä läpi ja repesin tälle niin täysin! :D Pystyn niin samaistumaan tähän tekstiin jo näinkin lyhyen jooga-kokemuksen jälkeen! Voi sitä ajatuksien määrää ja kirjoa jonka kanssa eilenkin joutui joogatunnilla kamppailemaan :D On niin uutta joutua hallitsemaan ajatuksiaan ja keskittyä hengittämiseen ym., koska muissa harrastuksissa ei tällaisia tarvitse paljon miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ihmisen mieli on kyllä levoton, ja sen huomaa joogassa erityisen hyvin :P Toisaalta monesti joogassa on sanottu, että ajatuksia ei tarvitse pystyä välttämättä hallitsemaan, vaan niiden voi antaa tulla ja mennä ottamatta niistä kiinni. Jos mieleen tulee ajatus, niin antaa sen tulla ja lähteä samantien. Kuulostaa helpolta, mutta ei kyllä ole :D Mutta itse olen ymmärtänyt sen niin, että pääpointtina ei ole välttämättä mielen totaalinen hiljentäminen, vaan jonkinasteinen "levollistaminen". Tosi ihanaa kuulla, että olit saanut mun joogateksteistä iloa ja insipiraatiota! Siitä tuli mullekin hyvä mieli <3

      Poista

Lähetä kommentti

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Suositut tekstit