28. tammikuuta 2014

Ääripäiden viikko: rankkaa PT-rääkkiä ja lempeää hotjoogaa

Viime viikolla koin kaksi liikumisen ääripäätä, kun torstaina treenasin yhdessä Personal Trainerin kanssa ja sunnuntaina hiljennyin 90 minuutin verran lempeässä ja lämpimässä hotjoogassa. Omanlaistaan hemmottelua molemmat, mutta ensimmäinen ehkä vain sille pienelle masokistille minussa. Neljäs PT-treeni oli nimittäin kaikista raskain tähän mennessä, huh.

Minua potutti hitusen verran ennen yhteistreeniämme, sillä olin buukannut tapaamisen vahingossa päällekkäin viikon ainoan Indoor running - tunnin kanssa. Asiathan ovat ihmisellä tunnetusti todella huonosti, jos suorastaan joutuu treemaanaan PT:n kanssa ;) Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että PT:ni on aika hyvä ihmistuntija (tai sitten kävi vain tuuri), sillä hän laittoi minut työskentelemään tällä kertaa tavalla, joka ei jättänyt enää minkäänlaisia spekulaation mahdollisuuksia siitä, olisiko juoksutunti ollut sittenkin kivempi ja kovempi. Ei muuten olisi.


Tunti alkoi vauhdikkaalla lämmittelyllä soutulaitteessa, minkä jälkeen alkoi intervallityyppinen, tuskaisen ihana hyppy-/lihaskuntotreeni. Tarkoituksena oli kuulemma ensisijaisesti treenata juoksijalle hyödyksi olevaa kimmoisuutta ja ponnahdusvoimaa hyppimällä polvea korkeamman laatikon päälle. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olen hypännyt näin korkean boksin päälle tasaponnistuksella. Ensimmäisten harjoitteluhyppyjen aikana näin sieluni silmin tilanteen, missä ponnistusvoima ei riitäkään, kolautan polven laatikon reunaan, kaadun sen päälle ja tulen kotiin leuka ruvella ja otsa mustelmilla. En ole koskaan harrastanut mitään liikunnallisia "extremelajeja", joten boksihyppy jo itsessään alkoi tuntua sellaiselta. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, ja siitähän se ilonpito sitten alkoi! En muista tapahtumia hirveän selvästi, mutta treeni meni osapuilleen näin:
  • 10 hyppyä, 10 ojentajadippiä, 30 sekuntia taukoa
  • 10 hyppyä, 10 ojentajadippiä, minuutti lankkua, 30 sekuntia taukoa
  • 15 hyppyä, 15 ojentajadippiä, minuutti lankkua, 60 sekuntia taukoa
  • 15 hyppyä, 15 ojentajadippiä, minuutti lankkua, 20 kappaletta erästä hämärää ja raskasta selkälihasliikettä mahallaan levypainon kanssa, 60 sekuntia taukoa
  • Viides kierros kuten edellinen
Kun tämä sarja tuli päätökseensä, siirryimme toki salin puolelle tekemään vielä erillisen jalkatreenin. (Koska hypyt itsessään eivät sellaista tietenkään olleet nähneetkään ;)) Treeni tehtiin ihan niissä normaaleissa etureisi- ja takareisilaitteissa, mutta intensiteetti olikin sitten jo jotain vähän muuta... Ensimmäiset kolme kierrosta mentiin aika perusmeiningillä muuten, mutta kaikki palautukset takaisin "lepoasentoon" tehtiin t-o-d-e-l-l-a hitaasti painoa vastustaen. (Tunne oli sellainen Killing me softly- ja Die Die Die My Darling - biisien sekoitus). Viimeisellä kierroksella tehtiin sitten pudotussarja, eli kullakin painolla tehtiin niin monta toistoa kuin suinkin jaksoin, minkä jälkeen painoa poistettiin 5 kiloa --> uusi maksimisarja, painoa pois 5 kiloa ja vielä kerran maksimisarja. Vaikka olen kuntosalilla elämäni aikana jonkin verran lehtiä lueskellutkin treenannutkin, niin koskaan en ennen ole tällaisiin pudotussarjoihin törmännyt. Treenin jälkeen jaloissa oli tunne kuin ne olisi ensin pumpattu täpötäyteen ilmaa ja sitten käsketty menemään 18 kertaa kyykkyyn. Tunne oli osapuilleen tämä:

Kuva on lainattu täältä.

Voitte siis ehkä kuvitella miten hyvää sunnuntain hotjooga teki tälläisen totaalitreenin jälkeen! Prahan Bikram-traumoista viisastuneena valmistauduin tällä kertaa paremmin ainakin kahdella tavalla. a) En juonut olutta kolmena peräkkäisenä iltana ennen joogaa (vain yhtenä) ja b) join vettä pitkin päivää, enkä vain paniikissa litratolkulla tuntia ennen joogaa, kun sattumalta kuulin, että joogasalissa olisikin yli 40 astetta lämmintä. Erona Prahaan oli myös se, että sunnuntain hotjoogassa lämpöä oli vain 38 astetta, ja jooga oli hyvin lempeää verrattuna silmiähäikäisevän kirkkaasti valaistussa salissa, komentelevan ohjaajan "alapuolella" suoritettuihin asanoihin.  Täällä Espoossa joogasali oli valaistu himmein valoin ja kynttilöin, ja ilmassa leijaili aivan vieno suitsukkeen tuoksu. Opettaja oli itse lempeys. Hän puhui pehmeällä äänellä ja toisteli jatkuvasti, että voit nyt mennä tähän asentoon jos haluat, ja että kaikki asennot ovat tasavertaisia, aivan yhtä hyviä. Tee kuten on sinulle tänään hyvä. 



 Kaikki kuvat on lainattu Yoga Nordicin sivulta.

Minulle tuli siellä joogatessa ihan lapsellisen onnellinen olo, vaikken päätäni levottomista ajatuksista täysin osannut tyhjentääkään. Tässä suorituskeskeisessä maailmassa ovat aivan liian harvassa ne hetket, kun ihmiselle sanotaan, että sinun ei tarvitse nyt yrittää tai suorittaa yhtään mitään. Täällä ei tarvitse olla tehokas, kasvattaa lihaksia tai kehittyä ihmisenä. Täällä saat vain olla sinä, ja olet hyvä juuri tällaisenaan. En ehkä siinä joogatessa tajunnut miten vapauttavaa se olikaan, mutta näin jälkikäteen asiaa pohtiessani on hyvä fiilis tuosta harvinaislaatuisesta ei-suorittamisen hetkestä vain kasvanut. Odotan suurella innolla huomisen, perjantain ja lauantain joogahetkiä :)

 Tänään välipäivän viettoa näissä merkeissä <3 Kyllä talvessakin on puolensa!


Oletteko te koskaan tehneet salilla pudotussarjoja? Entäs joogaajat, miksi te joogaatte? Vetääkö joogassa puoleensa enemmän hiljentymisen mahdollisuus vai kehonhuollolliset seikat? Kertokaa ihmeessä, sillä minua ainakin nyt joogaviikon pyörteissä kiehtoo tietää asiasta enemmän :)

21. tammikuuta 2014

Joogaa kaikilla aisteilla

Yleensä en kirjoittele tänne blogiin peräkkäisinä päivinä, mutta halusin juuri nyt jakaa kanssanne tämän onnen hetken. Kävin töiden jälkeen tekemässä eilisten pohdintojeni mukaisesti tuplatreenin kaverini kanssa niin, että ensin 30 minuuttia kovaa keskivartalotreeniä Absolutionssa ja sitten tunti taivaallista hemmottelua joogassa. En ollenkaan tiedä miksi joogan ja bodybalancen kaltaiset tunnit vetävät minua nyt niin vahvasti puoleensa. mutta eipä sillä syyllä oikeastaan ole hirveästi edes väliä. On yksinkertaisesti ihan valtaisa onni, että osaan ja saan valita juuri ne treenit, jotka juuri nyt tuntuvat minusta oikealta. 

Ennen luulin, että jooga on vain jotain järjettömän tylsää käsien ojentelua, mutta ainakin tämänpäiväinen Yoga-tunti oli paljon enemmän. Istun päivisin selkäni jumiin tietokoneen edessä, joten esimerkiksi aurinkotervehdykset erilaisine variaatioineen tekevät niin hyvää selälle, että melkein itkettää. Tässä joogassa, jossa kävin, tehtiin paljon erilaisia staattisia pitoja ja tasapainoliikkeitä, eivätkä ne liikkeet todellakaan olleet mitään helppoja tällaiselle rautakangelle. Tunnen, miten selkä huutaa joogatessa vuoroin hoosiannaa, vuoroin kiitosta, enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi itseeni ja elämääni sillä hetkellä :) Yhdessä kohtaa tosin oli hirveän vaikea hillitä hihitystä, kun tehtiin yhtä tismalleen samanlaista jalat ja kädet solmuun - liikettä kuin Bikramissa Prahassa. Koko lopputunnin ajan vältin katsomasta ystävääni silmiin, sillä tiesin tismalleen, että hän miettii samaa kuin minä ja naurusta ei tule loppua, jos katseet kohtaavat. Onneksi tunnin jälkeen sitten saimme purkaa Bikram-traumojamme nauramalla sille liikkeelle sydämemme kyllyydestä :D

Koska jooga nyt niin kovasti kutsuu (taas yksi näistä innostuksistani, tiedättehän ;)), niin päätimme ottaa kaverini kanssa ensi viikoksi tutustumisjäsenyydet yhteen joogakeskukseen. Ajattelimme käydä tutustumassa pariin-kolmeen eri joogaan, myös siihen lempeään hotjoogaan, josta Prahassa vain haaveilimme. Tämä tarkoittaa, että muut, rajummat liikunnat saattavat jäädä ensi viikolla vähän vähemmälle, ehkä, jos maltan... Katsotaan sitten sunnuntaina onko joogaviikon jälkeen olo yhtään zenimpi.

Kotimatkalla myös pongasin pop-up-teeliikkeen, jossa myytiin teepusseja melko edullisesti, 3 pussia viidellä eurolla.  Olen jo pitkään haaveillut opettelevani juomaan vihreää teetä, mutta en vain ole saanut tehtyä mitään konkreettista haaveeni eteen. Tänään kuitenkin tuli vastaan niin sopivasti nimetty Yoga-tee, että otan sen jonkinsortin merkkinä siitä, että nyt olisi aika kokeilla :) Tässä minä siis hörpin teetä ystävältäni saaamasta ihanasta norsumukista, odottelen saunan lämpenemistä, ja olen vähintäänkin hirveän lähellä täydellistä onnen olotilaa. Toivottavasti teilläkin on ihana tiistai-ilta!






20. tammikuuta 2014

Kuntoilijan akuutti ajanpuutepulma (ja liikuntafantasioita)

Voidaan kyllä lähteä liikkeelle siitä, että ongelmani laatu on positiivinen. Minulla on vakituinen työ, koti, auto, kissa ja parisuhde. Olen terve ja saan liikkua minulle mieluisilla tavoilla. Ongelmani on kuitenkin se, että tykkään nykyisin liikaa liikkumisesta. Niin paljon, että mielessäni on jatkuvasti sen sata ideaa mitä haluaisin harrastaa ja kokeilla. Liikkuminen antaa luottamusta omiin kykyihin, tuo hymyn huulille, opettaa tuntemaan ja venyttämään oman kehon rajoja, ja taltuttaa työstressin. Olen endorfiinikoukussa; haluan enemmän, mutta en ehdi. En ole supernainen. Minulla on koti siivottavana, auto huollettavana ja kauppareissut tehtävänä. Haluaisin myös lukea säännöllisesti, tehdä käsitöitä ja kokkailla herkullisia juttuja keittiössä. Kavereitakin olisi kiva joskus nähdä. En edes pysty kuvittelemaan minkälaista tämä elämä olisi, jos olisi lapsia. Ihan valtaisa hatunnosto minulta teille äideille (ja isille) siellä ruutujen toisella puolella, jotka pystytte pyörittämään arkea, pitämään huolta kunnostanne ja vieläpä pysymään suurinpiirtein tolkuissanne. Olette kyllä niitä tosielämän sankareita! :)

Matkalla salilta kotiin annoin mielikuvitukselleni luvan lentää täysin vapaana. Mietin millainen unelmieni liikuntaviikko olisi tällä hetkellä, jos minulla ei olisi mitään muita velvollisuuksia (lue: työtä) hoidettavana ja jos kroppani kestäisi ihan minkälaista rasitustasoa tahansa. Tältä se näyttäisi:
  • 2 salitreeniä
  • 2 juoksulenkkiä (yksi Indoor Running + yksi pitempi lenkki ulkona)
  • 2 - 4 raskaampaa ryhmäliikuntatuntia (ainakin CrossTraining ja BodyJam. Muut tunnit fiiliksen mukaan, esimerkiksi Spinning tai BodyCombat)
  • 2 rauhallisempaa kehonhuoltotuntia (Bodybalance ja Hotjooga)
Haluaisin siis treenata 8  - 10 kertaa viikossa, ja toki välillä myös liikkua luonnossa ihan muuten vaan. Vaeltaa, geokätköillä tai suunnistaa. Mielelläni kävisin myös hierottavana kerran viikossa ja toki putkirullailisin lihaskalvoni optimitilaan joka ilta TV:n edessä. Aamuni aloittaisin aurinkotervehdyksellä. Ei mielestäni mitenkään kohtuuton toive! Pitäisiköhän tehdä elämäntapamuutos ja alkaa harrastaa kaikkea tätä säännöllisesti ja koko loppuelämän ajan ensi maanantaista lähtien? :P

Muistelen, että olen luvannut lopettaa tämän treeniblogin pitämisen sitten, kun ollaan saavuttu siihen pisteeseen, että julkaisen omakuvan salilta. Joulukuun 23.pv yksin salilla ollessani tätä tilannetta ei kuitenkaan mitenkään voinut estää!


Täällä reaalimaailmassa liikun tällä hetkellä 3 - 5 kertaa viikossa. Periaatteessa tuo liikuntamäärä riittää minulle kunnon ylläpitoon ja ehkä kehittymiseenkin ihan hyvin, mutta sen lisäksi haluaisin harrastaa vielä joitakin lajeja ihan vain harrastamisen ja hyvän fiiliksen vuoksi, eli ns. huvikseen, ilman minkäänlaisia kunto- tai kehittymistavoitteita. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi reggaeton sekä hotjooga.

Seurailen aika monia treeniblogeja ja minusta tuntuu, että en ehkä kuitenkaan liiku kuntoilijaksi mitenkään erityisen paljon. Aika keskiverrosti oikeastaan. Junassa päiväunelmista herätessäni mietin, olisiko minulla oikeasti mahdollisuuksia liikkua ainakin hitusen enemmän, jos oikeasti haluaisin? 

Yksi vaihtoehto olisi lisätä treenipäivien määrää, eli treenata säännöllisesti 5-6 päivänä viikossa. Tähän mennessä olen pitänyt kahta lepopäivää ihan miniminä ihan jo pelkän palautumisen vuoksi, ja myös siksi, että haluan tehdä muutakin kuin liikkua. Nähdä kavereita ja esimerkiksi nukkua. Lisäksi olen huomannut, että jos liikkuu ihan himpunverran vähemmän kuin haluaisi, pysyy jatkuvasti yllä pieni liikkumisen nälkä. Välipäivät ruokkivat liikkumismotivaatiotani, joten ei, en aio niistä jatkossakaan luopua. En halua, että treenikenkäni kuluvat puhki.

Jos ei lisää treenipäiviä, niin ehkä treenikertoja sitten? Löytyisikö ratkaisu siis tuplatreeneistä? Tähän mennessä olen pääosin tehnyt vain yhden treenin päivässä, eli yhden jumpan, yhden salitreenin tai yhden hölkän. Olen yhdistellyt eri lajeja yhdelle päivälle aika vähän. Nyt olen kuitenkin vähitellen alkanut avata silmiäni tuplatreenimahdollisuuksille, ja testaillutkin niitä jonkin verran. SATS:illa on mukavasti myös puolen tunnin ryhmäliikuntatunteja, joita voi yhdistellä esimerkiksi toiseen tuntiin tai vaikka salitreeniin. Joogasalille (..aivan kuin minulla olisi jo joogasali - kertaakaan en ole käynyt :D) voisi hölkätä. Viime viikolla en ehtinyt liikkumaan kuin kahtena päivänä, joten eilen yhdistin Spinning - ja BodyBalance - treenit. Ensin 55 minuutin huikea pyöräilymatka täpötäydessä spinning-salissa, joka oli osan aikaa valaistu pelkästään kynttilöin (ah, kyllä!) ja sen jälkeen vielä toinen tunti täydellistä kehon hellimistä BodyBalancessa. Turhaa ehkä edes mainita, että leijailin treenien jälkeen kotiin ja vietin illan seitsemännessä taivaassa.

Mahdollisuuksia tuplatreeneihin siis on, mutta näitä pohtiessani minulle on alkanut tulla kummallista kyllä jotenkin huono omatunto liikkumisen määrästä... siis onko normaalia haluta liikkua näin paljon? :D En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, mutta nyt tilanne alkaa kyllä jo näyttää hippusen huolestuttavalta...

Tuntuuko teistä, että ette ehdi treenata niin paljon kuin haluaisitte? Miksi ja miten olette näitä aikapulmia ratkoneet? Onko teillä koskaan huono omatunto liikkumisen liiallisesta tai liian vähäisestä määrästä? Onko liikkuminen pois joltain toiselta elämän osa-alueelta vai saako siitä pelkästään lisäenergiaa muuhun elämään? Ja minkälainen olisi fantasioidenne liikuntaviikko? :)

Tästä ei tule puolestaan ollenkaan huono omatunto :) Treenipäivät kruunaan oikeaoppisesti aina parilla palalla tummaa suklaata. Tumma suklaa on yksi tärkeimmistä motivaation lähteistäni.

15. tammikuuta 2014

Praha-rakkaus ja joogapettymys

Terveisiä Prahasta - kaupungista, joka (kuten me naisetkin) vain paranee vanhetessaan! Ensimmäisen kerran kävin Prahassa vuonna 2004, ja lukemattomien vierailuiden lisäksi olen asunut siellä yhden ikimuistoisen syksyn verran. Prahalla ja minulla on rakkaustarina, joka sai yhden taianomaisen säikeen lisää nyt, kun pääsin kaupunkiin ensimmäistä kertaa täysin turistikauden ulkopuolella, tammikuussa.

Parasta Prahassa on tietoisuus siitä, että jokaisen kulman takana voi odottaa uusi kiva pubi, tunnelmallinen teetupa tai taidegalleria. Praha pitää jännityksessä ja palkitsee, kunhan vain osaa lähteä niiden ruuhkaisimpien turistialueiden ulkopuolelle. Kyllä se Prahan turistikeskustakin on keskivertokaupunkia todella paljon tunnelmallisempi, mutta sitten kun sieltä eksyy hieman syrjään, voi löytää niitä todellisia helmiä. Itse tykkään nykyisin viettää aikaa muutamien kilometrien päässä ydinkeskustasta sijaitsevilla asuinalueilla, joista löytää niitä ihan oikeita paikallisten paikkojakin. Hyvä idea on ottaa hotelli tällaiselta asuinalueelta, jolloin vähintään kävelymatkalla turistikeskustaan näkee myös erilaista Prahaa. Sitä, missä mikä tahansa voi tapahtua. Voisin vaikka lähempänä kesää tehdä sellaisen off-the-beaten track - tyylisen Praha-postauksen, jossa paljastan joitakin suosikkipaikkojani, joita ei välttämättä noin vain sattumalta minilomalla löydäkään. Kiinnostaisiko tällainen juttu jotakuta teistä? :)


Ruualta ei Prahassa kannata odottaa kulinaristisia O-kokemuksia, sillä ruoka on melko lihaisaa ja raskasta. Sellaista, joka huuhtoutuu oikein mukavasti alas hyvän oluen kanssa, mutta ei välttämättä muutoin tee niin hyvää kropalle ja/tai makunystyröille. Nykyään melkein joka paikasta saa onneksi jo jonkinlaisen pääsalaatin, mutta vielä muutama vuosi sitten ainoa "kasvisvaihtoehto" monilla ruokalistoilla oli uppopaistettu juusto. Turistikeskustassa on toki monenlaisia ravintoloita, joista varmasti saa myös fine dining - tyyppistä (ylihinnoiteltua) ruokaa. Itse tykkään enemmän paikoista, joissa on paikallinen ja rento tunnelma, vaikka sitten vähän sen ruuan terveellisyyden kustannuksella. Yksi ihana kasvisravintola me tosin löydettiin (jo ehkä viidettä kertaa), missä söin ihan järjettömän hyvää avokado-tortillaa. En tajua miten jotain niin hyvää voi olla edes olemassa. Naammm. Jokaisen, joka Tshekissä käy, kannattaa myös ehdottomasti maistaa koverretun leivän sisällä tarjoiltavaa gulassia tai valkosipulikeittoa. Slurps.


Jos Praha onnistui jälleen kerran ylittämään kaikki odotukset,  tarjosi se myös yhden kummallisimmista kokemuksista joogasalissa. Ajattelimme, että voisi olla mukavaa tehdä jotain liikunnallista kaiken sen oluenjuonnin lomassa, ja ilmoittauduimme sokkoina hotjooga-tunnille. Kumpikaan meistä ei tiedä juuri mitään joogasta, eikä täten sana Bikram herättänyt meissä minkäänlaista ennakkoaavistusta tulevasta. Joogapaikassa meitä oli vastassa erittäin pirtsakka tyttö, joka heti ensialkuun työnsi käsiimme lomakkeet, joissa lupasimme ottaa täyden vastuun kaikista henkisistä ja fyysisistä vahingoista, joita Bikram-jooga saattaa aiheuttaa. Laput luettuamme olimme enää noin 15-prosenttisen varmoja siitä, että tunnistä voi ylipäätään selvitä hengissä.

Kävimme vaihtamassa päällemme jumppavaatteet ja samalla ihmeissämme katselimme, kun muut naiset ympärillämme vetivät päälleen bikineitä ja uimapukuja. Joogasalin oven edessä patsasteli miehiä spiidossa. Joogasalista tuli ulos puolialastomia ihmisiä, jotka näyttivät siltä, kuin olisivat juuri nousseet uima-altaasta. Emme olleet hoksanneet lukea sitä pientä pränttiä, jossa joogasalin lämpötilaksi kerrottiin 41 astetta ja tunnin pituudeksi 90 minuuttia. Puuvillaiset jumppahousut jalassa, OMFG.

Hiki alkoi virrata sillä sekunnilla, kun saliin astui, eikä jostain syystä ensimmäisen kolmen asanan ("lämmittelyn") aikana saanut juoda ollenkaan vettä. Lämmittely kesti noin 20 minuuttia ja minulle alkoi tulla jo epätodellinen ja heikko olo. Yritin hoippua kohti vesipulloa, mutta joogaohjaaja huusi jalustaltaan, että pois sieltä vesipullolta. Selviytymisvaisto heräsi, enkä voinut muuta ajatella kuin vettä, riisu vaatteet, vettä, vaatteet pois... Ja koska vettä ei saanut juoda, tein sen ainoan mahdollisen teon: riisuin jumppatoppini. Mitä hittoa, ajattelin, jos edessäni joku pyllistelee spiidot jalassa, niin kyllä täällä yhdet ShockAbsorberitkin saa vilahdella.

Tästä hetkestä eteenpäin en oikeastaan muista paljoakaan. Pystyin huojumaan mukana vielä viitisentoista minuuttia, mutta 45 minuutin jälkeen luovutin ja horjuin ulos salista ohjaajan torujen saattelemana (tunnilta ei olisi missään nimessä saanut lähteä kesken kaiken pois). Harjoitukset kävivät yhä fyysisemmiksi ja minä yhä heikkovointisemmaksi siinä kuumuudessa. Tunsin miten pulssi takoi kaulalla silloinkin kun istuin levähtämään siihen ainoaan sallittuun leopasentoon polvien päälle. Suomessa olisin ehkä uskaltanut jäädä paikalle vaikka sitten pyörtymispisteeseen asti, mutta sairaalareissu Tshekissä ei tuntunut mukavimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Jälkikäteen kuumuudesta toivuttuani alkoi sitten se jossittelu ja harmittelu. Että olenko oikeasti niin heikko henkisesti ja fyysisesti, että en pysty kestämään epämukavaa kuumuutta ja sydämentykytystä edes sen 90 minuutin verran. Miksi ne muut pystyivät, mutta minä en? Jonkinlainen sisuuntuminenhan siitä seurasi, ja aion mennä kokeilemaan hotjoogaa uudelleen täällä turvallisessa koti-Suomessa. Mielellään kuitenkin jotain Bikram-joogaa kevyempää, jotta voi oikeasti keskittyä muuhunkin kuin selviytymiseen.

Olettekos te kokeilleet hotjoogaa? Entäs onko Bikram 26:n asanan sarjoineen tuttua? Voiko siihen kuumuuteen tottua? Tykkäsittekö? Ja mikä tärkeintä: oletteko käyneet Prahassa? :) Alla vielä muutamia tunnelmia matkalta...


 Teetuvissa viihtyivät niin ihmiset kuin eläimetkin. Ei ole samanlaista hygieniahysteriaa siellä kuin Suomessa.

Agendalla: onnellisuuskartat vuodelle 2014 :)


 Kadulla pääsi tekemään palapeliä. Pelihullu kiittää.

 Näitä tunnelmallisia peruspubeja Prahasta löytyy loputtomiin.

Karua talvikauneutta.

Tiedetään! Aina on vähintään yksi Praha-matka suunnitteilla ;)

Löytyi uusi Bodybalancen loppurentoutuspaitakin!

12. tammikuuta 2014

Haaste: Elämäni tärkeimmät esineet kuvina

Ilahdun aina suuresti, kun saan blogihaasteen. Pahana tapanani on kuitenkin pinota haasteita kuvitteelliseen "haastenurkkaan", johon vannon palaavani ihan pian. Aika on kuitenkin suhteellista (tiesi jo Albert Einstein), ja joskus sitä vain vierähtää vähän enemmän. Esimerkiksi puoli vuotta. Sain tämän kivan haasteen Liinalta keskellä kauneinta kesää, heinäkuussa. Se ehti jo vähän pölyttyä, muttei missään nimessä unohtua ;) Tässäpä siis kuvien muodossa elämäni 11 tärkeintä esinettä / tavaraa. (Pienenä sivuhuomiona seuraava: jos olisin oikeasti alkanut miettiä mitkä ovat elämäni tärkeimmät esineet, olisi tämä postaus ilmestynyt todennäköisesti vuonna 2072. Nyt päätin napata tähän asiat, jotka ensimmäisenä juolahtavat mieleeni. Asiat ja esineet, joita käytän usein, arjessa ja juhlassa, ja jotka täten ovat jollain tavalla tärkeä osa elämääni.). Kuvat ovat about sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tuulipuku voi olla tai voi olla olematta elämäni tärkein esine ;)

1. Tuulitakki
Ostin tämän Torstain tuulitakin (jota kansallispuvuksikin kutsun) vuonna 2010 ja olen pitänyt sitä päällä ihan älyttömän paljon. Olen nukkunut takissa monia öitä campervanissa ja teltassa, kun kylmä yö on yllättänyt matkailijan. Takissa on niin mukava olla. Se on juuri sopivan kokoinen ja värinen. Etupuolella on pieni reikä muistona yhdestä geokätköilyreissusta, jolloin ryömin mahallani yhden suuren siirtolohkareen alle. Takki muistuttaa minua luonnossa vietetyistä hetkistä. Kuvassa minä ja takki Australiassa vuonna 2010. Epäilen, että valitsen nykyään matkakohteeni alitajuisesti sen mukaan saako kohteessa pukeutua tuulitakkiin vai ei.


2. Lautapelit
Lautapelien ääressä olen viettänyt monia hauskoja hetkiä ystävien ja perheen kanssa. Suosikkejani ovat Alias Wizard. Wizardia pelasin erityisen paljon ollessani vaihdossa Tsehkissä vuonna 2004. Toin pelin mukanani Saksasta Suomeen, ja nyt sitä pelaavat myös monet ystävät ja sukulaiset Suomessa. 



3. Karttapallo
Sain karttapallon joululahjaksi rakkaalta papaltani vuonna 1999. Olin lähdössä kuukauden kuluttua vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin, ja pappani osti pallon, jotta voimme yhdessä katsoa missä se Uusi-Seelanti sijaitseekaan. Pappani poistui tästä maailmasta jo vuosia sitten, mutta tämä karttapallo muistuttaa hänestä aina. Pappani oli kovin lempeä ja hyväsydäminen mies, ja kaipaan häntä edelleen.



4. Siiri - pehmolelu
Ensimmäinen ja rakkain pehmoleluni. Olin sen verran pikkutyttö vielä, kun muutin yksin vuodeksi Uuteen-Seelantiin, että otin Siirin mukaani. Pehmolelu ei mahtunut lentomatkatavaroihini, joten lähetin sen merirahtina. Matka taisi kestää yli kuukauden. En ole varma kannattaisiko tätä myöntää, mutta nukun edelleen Siirin kanssa samassa sängyssä :D Siiri on ottanut vastaan monet ilot ja surut kainalossani vuosien 1986 ja 2014 välillä.



5. Lenkkarit
Minulla on kolmet lenkkarit, joista lempparit ovat Brooksin Glycerin kympit. Merkkiä tärkeämpää on kuitenkin se, että vuosi sitten alkanut juoksuharrastus auttoi minut löytämään hyvän olon ja liikkumisen ilon. Treenaan parhaillaan kohti ensimmäistä puolimaratoniani: Helsinki City Runia toukokuussa 2014 :)



6. Käsikoru
Sain 30 - vuotislahjaksi äidiltäni tämän käsikorun, jonka hän on saanut omalta äidiltään lahjaksi noin 16-vuotiaana. Korussa roikkuvat "kilistimet" äitini on saanut kavereiltaan ja sukulaisiltaan lahjaksi ollessaan vielä nuori. Yksi on äidin 20-vuotislahja isältäni. Koru on minulle niin arvokas, etten oikeastaan uskalla pitää sitä paljon koskaan, ettei se vaan katoa.



7. Korvakorut
Yhdelläkään omistamallani korvakoruparilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin äitini käsikorulla, mutta nostin ne tähän siksi, että minulla on kymmeniä (rihkama)korviksia, joita olen ostellut niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Monilla korvakoruilla on joku tarina, joka tuo hymyn huulille. Joskus kaivelen korvakorurasiaani ihan vain siksi, että voisin palauttaa mieleen noita tarinoita elämän varrelta. Korvakoruista tulee naisellinen ja itsevarma olo :) Kuvassa muutamat monista korvakoruistani.



8. Frendit
Tykkään katsoa sarjoja, ja Frendit on yksi ikilemppareistani. Minulla on kaikki tuotantokaudet DVD:nä ja olen katsonut jaksot läpi ainakin viitisen kertaa. Osaan aika paljon vuorosanoja jo ulkoa, ja joskus valitsen tiettyyn mielentilaan katseltavaksi jonkun tietyn jakson. Esimerkiksi sen, missä Ross on käynyt hampaidenvalkaisussa ennen treffejä :D Onkos siellä muita Frendeihin hurahtaneita? :)


9. Kännykkä
Todennäköisesti kaikista kovimmalla kulutuksella oleva esine elämässäni. Käytän kännykkää työsähköpostien seuraamiseen, kalenterimerkintöjen tekemiseen sekä mitä suurimmissa määrin nettisurffailuun. Jos matkustan julkisissa, olen hyvin todennäköisesti nenä kiinni puhelimessa. Yksi lähitulevaisuuden tavoitteistani on vähentää kännykälle uhraamaani aikaa, ja keskittyä enemmän ympäristön havainnointiin ja läsnäoloon.


10. Kuntosalikortti
Tavarana tämä ei ole minulle erityisen tärkeä, mutta tärkeää on se, mitä minä tällä tavaralla saan: endorfiinintäyteisiä hetkiä kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla.  Olen ollut Satsin tyytyväinen jäsen kohta pari vuotta, enkä varmasti vaihda salia niin kauan kun asun pääkaupunkiseudulla. Käyn Satsilla 2-5 kertaa viikossa ja nykyään hyödynnän myös sen PT - palveluita.



11. Lonely Planet - matkaoppaat
Nämä oppaat eivät materiana ole minulle kovin tärkeitä, eli en juurikaan kaipaisi kirjoja, jos ne jostain syystä menettäisin. Tärkeää ovat kuitenkin asiat, joita nämä kirjat edustavat: ikimuistoiset seikkailuni maailmalla. (Ps. tiedoksi teille matkapostauksia toivoneille lukijoilleni, että Matkani maailmalla - muistelut saavat jatkoa täällä blogissa lähiaikoina :))



Tässäpä nämä, 11 minulle spontaanisti mieleen tullutta elämäni esinettä ja asiaa :) Löytyisikö sinun listaltasi samoja tai samankaltaista asioita, vai olisiko listasi aivan erilainen?

Ps. Kun luet tätä tekstiä, minä kuljen rakkaan ystäväni kanssa jossain Prahan tunnelmallisilla kaduilla. Vietämme Prahassa pitkän viikonlopun, jonka aikana juhlistamme 10 - vuotista ystävyyttämme, askartelemme onnellisuuskarttoja, juomme tshekkiläistä olutta, käymme hotjoogassa ja hörpimme kuumaa juomaa teetuvissa.Onnellisuutta <3


10. tammikuuta 2014

Kehonhuoltohimotus ja arvonnan voittajat

Heti alkuun vielä iso ja sydämellinen kiitos teille, jotka jätitte kommenttinne blogini synttäripostaukseen! <3 Tosi mukava kuulla, että blogin nykyinen sopivan linjaton linja sai myönteistä palautetta! Juttuideoissa nousivat esiin erityisesti Personal Training - kokemukset, henkinen hyvinvointi, "pohdiskelevat tekstit", konkreettiset laihdutus- ja motivaatiovinkit, juoksupostaukset sekä monipuoliset liikunta-aiheet ylipäätään. Kiitos hyvistä ideoista! Näitä aiheita tullaan taatusti käsittelemään täällä blogissa nyt ja jatkossakin. Toivottavasti pysytte matkassa ja osallistutte pohdintoihin kommenttiboksin välityksellä :) Nyt arvonnan tuloksiin!
Halusin suorittaa arvonnan perinteisesti paperilappusin ja virallisena valvojana toimi lahjomaton kissani Svea. 
Ensimmäisenä pinosta nousi.... TARJA! Onneksi olkoon, voitit ensimmäisen palkinnon eli saat valita palkinnoksi joko raakasuklaan valmistuspaketin tai huovutetut lapaset. Ottaisitko minuun yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen parempiapolkuja@gmail.com, niin sovitaan yksityiskohdista? :)

Ja toisena pinosta nousi... HANNA! Nyt ehkä joku epäilee arvontavilppiä, mutta arvonta suoritettiin ehdottoman puolueettomasti ja virallisesti :) Eli onnea Hanna, saat toisen palkinnoista! Sovitaan yksityiskohdista myöhemmin :)


Nyt vielä hetkeksi arvonnasta muihin tunnelmiin...
Olen treenannut viime aikoina aika kovaa ja aika paljon. Korkeita tehoja ja väsyneitä lihaksia, niistä on treeniviikot tehty. Kaiken tämän melko rankan treenaamisen ohessa olen huomannut kehoni lähettävän minulle erittäin tervetulleita viestejä. Se nimittäin suorastaan vaatii minua huoltamaan sitä. Joskus aiemmin olisin jättänyt nämä viestit omaan arvoonsa, sillä en ymmärtänyt mitä hyötyä venyttelystä ja rauhallisista kehonhuoltotunneista muka voisi olla. Ei se ole liikuntaa, jos siinä ei tule hiki ja hapotus. 

Voi miten väärässä sinä tyttö olitkaan!

Nyt kun syyt liikkua ovat pääosin muualla kuin energiankulutuksessa ja laihtumisessa, on myös helpompaa avata mieli kehon viesteille, kun se pyytää huoltoa. Tämä lisääntynyt tarve kehonhuollolle ilmenee epämääräisenä kireytenä koko kropassa. Tiedättekö sen tunteen kun aamulla nousee sängystä ja venytyttää hirveästi? Kun on vaan pakko nostaa kädet ylös ja venyttää itsensä oikein tosi pitkäksi, samalla kun haukottelee suureen ääneen? No, minulla on viime aikoina ollut tällaisia oloja pitkin päivää, ja ajatus kehoa avaavista ja venyttävistä liikkeistä on tuntunut todella houkuttelevalta. Tähän tapaan:

 Aaaaah! Kuva täältä.

Voitteko kuvitella, että joskus aiemmin en esimerkiksi ikinä venytellyt salitreenin jälkeen? Mitä kipeämmät lihakset, sen tehokkaampi treeni. Huh, ihan järjetöntä! Nykyisin venyttelen lähes poikkeuksetta saliharjoittelun jälkeen kotona 15-20 minuuttia. Kotivenyttelyjen lisäksi olen vihdoinkin oivaltanut Bodybalance - tunnin ihanuuden. Ennen se meni kategoriaan: tylsää heilumista, ei edes tule kunnolla hiki. Nyt se menee kategoriaan: niin ihanaa, että haluaisin itkeä ja hypähdellä, ja ehkä vielä halata jotakuta siihen päälle.

Bodybalancessahan on ihan täydellinen sisältö ja konsepti. Ensin lämmittelyä pehmein liikkein ja sen jälkeen oikeasti aika rankka jalkabiisi (erityisesti nykyisessä ohjelmassa), jossa tulee treenattua niin staattista pitoa, kehonhallintaa kuin liikkuvuuttakin. Siihen vielä päälle tasapaino-osio, jonka aikana treenataan sellaisia osa-alueita kehossa, joita en harjoittaisi koskaan omatoimisesti. Yhden jalan varassa leijuessaan huomaa miten herkkä mekanismi keho on, ja miten yksipuolisesti sitä usein tuleekaan rasitettua.

Soturinainen. Kuva täältä.

Tasapainoilujen jälkeen Balancessa tehdään vielä mm. vatsoja; tässä ohjelmassa Pilates-tyyppisiä juttuja sekä lankkuvariaatioita, ja"skorpionipunnerruksia" eli ojentajapunnerruksia toinen jalka ilmassa koukussa, ikään kuin skorpionin pistimenä. Niitä tehdessä tulee mieleen aina se SomaMove - tunti, jonka jälkeen vähän itkustin olon ihanuutta :D Tunnin loppua kohti tehdään yhä enemmän venytteleviä ja avaavia liikkeitä, eli juuri niitä joissa "ei tule ollenkaan hiki". En muuta sano kuin että takareisiavaukset. Ahh.

Tällä viikolla pääsin myös tutustumaan Hannan ja toisen kaverini kanssa SATSin kevään uutuustuntiin nimeltä Yin-Yang. Tunnista kerrotaan näin: Yang-osiossa sykettä nostetaan rytmikkäillä yoga-, tasapaino- ja kamppailulajiharjoitteilla, yang-termillä tarkoitetaankin lämmintä ja voimakasta auringon energiaa. Yin viittaa rauhalliseen ja juurruttavaan kuun energiaan, tällöin kehoa ja mieltä huolletaan pitkillä staattisillä yoga- ja venyttelyharjoitteilla.

Olin tunnin jälkeen hieman hämmentynyt, sillä se muodostui kahdesta hyvin erilaisesta puoliskosta. Alkuosa oli hikinen; vähän sellainen BodyCombat - tyylinen, mutta todella paljon "pehmeämpi" eli se ei sisältänyt juurikaan hyppyjä tai muita repiviä liikkeitä. Aika paljon BodyBalancen tyyppisiä soturi-liikkeitä, lempparinani "miekkailubiisi", jonka aikana tehtiin laajoja liikeratoja koko vartalolla, kuvittellinen raskas samurai-miekka käsissä. Se oli huisia!

 Ommm... Kuva täältä.

Tunnin loppupuolisko oli tällaiselle suorittamiseen tottuneelle kaupunkilaiselle jopa tuskastuttavan rauhallinen. Sen aika tehtiin erittäin pitkiä, useita minuutteja kestäviä staattisia venytyksiä mystisen ommmmmm, ommmmm - musiikin leijuessa taustalla.En saanut mieltäni ollenkaan rauhoittumaan ja vähän kauhistuin sitä, miten suorituskeskeistä elämää elämmekään. Aivan kuin pysähtyminen ja oleminen olisivat jotenkin ajanhukkaa. Päinvastoinhan sen pitäisi olla! Ikiomaa aikaa kaiken tämän hälyn, nettidatailun ja yltäkylläisyyden keskellä. Aion mennä Yin-Yangiin vielä uudestaankin, sillä toivon, että voisin vähitellen oppia hiljentämään myös mieltäni yhdessä kehoni kanssa. Ei aina voi olla niin kiire, että ei ehdi pysähtyä ja antaa ajatustenkin rauhoittua. Vai voiko? Menettääkö kaupunkilainen kyvyn hiljentyä? Tykkäättekö te kehonhuoltotunneista vai hoidatteko venyttelyt pääosin kotona? Onko hiljentymisen taito vaarassa kadota meiltä kiireisiltä länsimaalaisilta ihmisiltä?

5. tammikuuta 2014

Parempia polkuja - blogi viettää synttäreitä!

Parempia polkuja - blogi saavuttaa tänään kunnioitettavan yhden vuoden iän! Tasan vuosi sitten istuin keittiön pöydän ääressä ensimmäistä postausta kirjottaen ja autuaan tietämättömänä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuli elämänmakuinen vuosi, jonka aikana toin ajatuksiani tänne blogiin 145 postauksen verran, eli 2 - 3 postauksen viikkotahdilla. Bloggausta aloitellessani pidin kännykässäni listaa mahdollisista bloggausaiheista, sillä olin hieman huolissani riittäisikö tällä ihan tavallisella, parempaa oloa etsivällä ja puolimaratonista haaveilevalla naisella jotain kirjoitettavaa vielä alkuinnostuksen jälkeenkin. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että oma elämä (sekä toisten blogien seuraaminen) tuottavat postausideoita enemmän kuin ikinä voisin edes ehtiä kirjoittaa. 

Lopetin postausaihelistan ylläpitämisen puhelimassani ja aloin kirjoittaa täysin spontaanisti ja fiiliksen mukaan. Välillä kirjoituksissa on käsitelty jotain yksittäistä liikuntahetkeä, välillä täällä on puolestaan ruodittu jotain fyysiseen tai henkiseen hyvinvointiin liittyvää aihetta hieman syvemmin. Mitään luettelomaista (treeni)päiväkirjaa tästä ei ole tullut, sillä joka kerta kun olen koneelle istunut, olen halunnut jakaa kanssanne jotain vähän enemmän: ajatuksia, fiiliksiä ja tunteita minulle tärkeiden asioiden takana.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta kouluaikojen ja teinipäiväkirjojen jälkeen kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tämän blogin kautta olen saanut itselleni uusia tapoja ja työkaluja jäsentää maailmaa ja ilmaista itseäni sanojen avulla. Sen sijaan, että elämä virtaisi ohi hallitsemattomana tapahtumien ketjuna, minä olen saanut mahdollisuuden tarttua yksittäisiin hetkiin ja tehdä niistä selväpiirteisempiä ja voimakkaampia. Kirjoittamalla muistoista tulee vahvempia. Olen nykyään valppaampi huomaamaan sellaisia pieniä hyviä hetkiä (tai epäkohtia) elämässä, joiden olisin aiemmin antanut lipua ohi ilman yhtäkään tietoista ajatusta.



Tätä bloggaaminen merkitsee minulle, ja joku voisi sanoa, että samat asiat voisi saavuttaa myös kirjoittamalla päiväkirjaa. Sinne voisi vieläpä kirjoittaa myös niistä henkilökohtaisemmista asioista, joita täällä blogissa ei käsitellä. Täällä blogissa on kuitenkin jotain, mitä päiväkirjasta puuttuu. Nimittäin te, ihanat lukijani! Valehtelisin, jos väittäisin, että blogini olisi edelleen pystyssä, jos te ette olisi täällä. Minua erityisesti ilahduttaa se, että osa teistä valitsee antaa silloin tällöin muutaman minuutin päivästään, ei pelkästään lukemalla, mutta myös kommentoimalla postauksiani. Teiltä saamieni uusien ajatusten, motivaation ja hymyjen määrä on valtava! Olen toki hyvin iloinen myös kaikista anonyymeistä lukijoistani, jotka seurailevat blogiani, mutta näin bloggaajan näkökulmasta on älyttömän kivaa saada myös kommenttiboxiin palautetta ja ajatustenvaihtoa. Blogin henkilökohtaisista merkityksistä huolimatta en halua kirjoittaa tätä blogia esitelmöiden, vaan keskustellen ja vuorovaikutuksessa teidän lukijoiden kanssa. 


Olen ottanut blogissani postausaiheiden suhteen melko vapaat kädet, sillä onhan tämä sentään minun oma blogini :) Toistuvia aiheita ovat olleet liikunta, ravinto ja ehkä myös enenevissä määrin henkiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvät asiat. Puhtaaksi treeniblogiksi tätä tuskin pystyy kutsumaan hyvällä tahdollakaan. Olisiko hyvinvointiblogi sopivampi nimitys? Tiedän, että keskittymällä selkeämmin johonkin tiettyyn aihepiiriin saisin blogilleni enemmän nimenomaan ko. aihepiiristä kiinnostuneita lukijoita. Mutta kun en vain halua rajoittaa aihepiirejä tämän enempää! Hyvinvoinnissa kun on niin monia ulottuvuuksia, jotka kiehtovat minua, ja joita haluan pohtia myös teidän kanssanne.

Filosofiani :)

Uskon, että blogini tulee jatkamaan tulevaisuudessakin tällä samalla sopivan linjattomalla linjalla, mutta minulle on silti tärkeää myös kuunnella ja kuulla teidän näkemyksiänne aiheesta. Siksi haluaisinkin pistää tämän synttäripäivän kunniaksi pystyyn blogiarvonnan, johon voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen torstaihin 9.1 klo 23.00 mennessä. Arvontaan osallistuvat kaikki, jotka vastaavat seuraavaan kysymykseen: Mitä Parempia polkuja - blogissa voisi olla enemmän? Minkälaisista aiheista sinä haluaisit lukea jatkossa? Mitä konkreettisempia postausideoita jätät (esimerkiksi ranskalaisilla viivoilla), sitä todennäköisemmin toiveesi tulee toteutumaan :)

Arvonta suoritetaan perjantaina 10.1. ja palkintoja on jaossa kahdelle onnekkaalle! Koska elämme vaihtoehtojen maailmassa, ensimmäisenä arvottu voittaja saa valita kahdesta eri vaihtoehdosta, ja toisena arvottu voittaja saa sitten sen toisen palkinnon :)

Arvottavat palkinnot ovat Cocovin raakasuklaapaketti, joka sisältää kaikki raakasuklaan valmistuksessa tarvittavat ainekset, sekä minun omin kätösin juuri sinulle kutomat huovutetut lapaset! Pääset vaikuttamaan lapasten väriin sekä siihen, tuleeko lapasiin sydän kuten omissani vaiko ei ;) Onnea arvontaan!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...