30. toukokuuta 2013

Koska kiipesit viimeksi puuhun?

... tai teit jotain muuta ikääsi nähden "sopimatonta" ja hullua? :)

Minä kiipesin puuhun tänään! Ja voi sitä riemun ja vapauden tunnetta, joka tulee, kun rikkoo hetkeksi sen tylsän, normien ja sääntöjen mukaan käyttäytyvän aikuisen olotilan. Se oli täydellinen kesähetki. Niin pienestä on ne elämän suurimmat onnenhiput tehty!

Tiinuska kiipeilee.

Päivän liikuntatuokion siis tarjosi geokätköt, joiden perässä tuli kiivettyä myös kallioille, samoiltua metsäpoluilla, ja hypittyä purojen yli. En keksi kovin montaa parempaa tapaa viettää torstainen kesäilta! Välillä on meinannut tulla huono omatunto siitä, etten ole enää moneen viikkoon malttanut käydä ryhmäliikuntatunneilla tai salilla, mutta tänään päätin senkin turhan tunteen heittää romukoppaan. Talvi tulee kyllä taas, siihen voi luottaa, ja silloin on taas rutkasti aikaa hakeutua ryhmän lämpöön jumppasaliin! Seuraavat kuukaudet aion nauttia valosta, lämmöstä ja luonnosta ulkotiloissa. Kätköillen, kävellen, kinkaten, konkaten ja juosten. Olen lukenut blogeista tosi kivanoloisia ulkotreenivinkkejä, joita voi tehdä esimerkiksi puistonpenkillä jumpaten tai tasamaalla loikkien. Aion testailla niitä ja jakaa kokemuksia ja kesäfiiliksiä kanssanne :)

Entäs sinä? Maltatko liikkua kesällä yhtä paljon kuin talvella? Käytkö kesälläkin salilla ja jumpilla, vai siirtyvätkö treenisi ulos? Mitkä ovat sinun kesälajisi? :)

29. toukokuuta 2013

Talvijuoksu on kivempaa!

Kesän tullessa mun juoksuharjoittelulle on käynyt juuri päinvastoin kuin olisi odotettavissa; se on vähentynyt! (Teko)syitä on monia, niistä lisää joskus myöhemmin, mutta tänään pääsin kirmaamaan kahdeksan kilomertin lenkin pururadalla, mustikkametsässä, upeassa kesäsäässä. Puitteet olivat mitä mahtavimmat, mutta vesipullon hölskyessä vyötäröllä, hien virratessa valtoimenaan ja pururatojen ruuhkautuessa tuumasin, että kyllä talvella juokseminen vaan on mukavampaa!

Siinä on ihan oma taikansa, kun lumihiutaleet lentelee kasvoihin ja jalat kohtaa lumen pehmentämän maan. Vastaantulijat ovat kaulaliinoihinsa kietoutuneita koiranulkoiluttajia, jotka vilkaisevat sinua syrjäkarein. Kukaan muu ei juokse. Korvissa soi hyvä musiikki, ja siinä kärsimyksen ja nautinnon rajamailla kasvoille nousee pienenpieni hymy. Tuo kummallinen ele, joka saa koiranulkoiluttajat kiertämään sinut hieman kauempaa. Se voittajafiilis, kun vastoin kaikkia universumin viestejä olet uhmannut pimeyttä, kylmyyttä ja lumisadetta, ja saanut jalkoihin lämmön ja ihanan lennon. Se tunne, kun tiedät, että kotona odottaa venyttelyjen jälkeen lämmin sauna.


Sattuuko siellä lukijoiden joukossa olemaan muita hulluja, talvijuoksun fanittajia? :) Vai vetoavatko kesäiset pururadat ja mustikkametsän tuoksu sinuun enemmän? Vai onko paras juoksuvuodenaika sittenkin syksy? Metsä ruskan väreissä, ilmassa syksyn tuoksua...


Ps.  Lupaan antaa vielä kesälle mahdollisuuden muuttaa mieleni. Lupaan myös olla pyristelemättä vastaan, jos kesä tulee ja sysää talven pois sieltä ykköspallilta hytisemästä.

25. toukokuuta 2013

Irtiottoja arjesta - Lähelläkin voi päästä kauas

Olen huomannut, että näin työssäkäyvän, suhtkoht aikuisen naisen elämässä arjen rutiinit alkavat helposti toistaan itseään. Viikot menevät pitkälti samalla kaavalla; töihin, liikkumaan, nukkumaan. Viikonloppuihinkin on alkanut hiipiä sellaista rutiinia, että näin jälkikäteen ajatellen on hankalaa erottaa niitä toisistaan, tai nimetä yksittäisiä, ihania kohokohtia muuten kyllä ihan mukavan ja onnellisen arjen keskeltä. Sinne oman elämän mukavuusalueelle on helppo jämähtää silloin, kun elämä on seesteistä ja perusonnellista. No okei, myönnettäköön, että ei sitä aivan täydellisesti olla kaavoihin kangistuttu, kun Kuubassakin tuli jokunen kuukausi sitten pyörähdettyä, mutta tietänette mitä tarkoitan... Joskus arki vaan on... noh, liian arkista.

Eilen kuitenkin rikoimme ihanalla tavalla kaavaa suuntaamalla avomieheni kanssa teltan ja makuupussien kera Helsingin edustalla sijaitsevaan Pihlajasaareen. Lyhyen lauttamatkan jälkeen kävelimme nälkäisinä saaren ravintolaan, jossa söimme parhaan ruoka-annoksen miesmuistiin! Saarella savustettua lohta, uusia perunoita ja raikasta salaattia. Yksinkertaista, mutta ah niin täydellistä! Saaren kesäsesonki ei selvästikään ole vielä alkanut, sillä olimme ravintolan ainoat asiakkaat, ja ruuan jälkeen saimme vielä talon tarjoamana kahvit sekä paikanpäällä paistetut tuoreet ja valtavat sokerimunkit. Paras munkki ikinä! Siinä kelpasi nuolla sokeria huulista samalla kun tähysteli ravintolan ikkunasta kohti Itämerta...

Kuva ravintolasta täältä.

Ruuan jälkeen suuntasimme rantakallioille, joita ilta-aurinko ihanasti vielä lämmitti. Olimme ainoat ihmiset sillä rannalla, ja saimmekin rauhassa siemailla kuoharia ja katsella ohi lipuvia purjeveneitä ja Tallinnan-laivoja. Kun aurinko alkoi laskea, kävimme pystyttämässä telttamme pienelle leirintäalueelle, jossa oli lisäksemme vain kolme muuta telttaa harvakseltaan pystytettyinä.



Pelailimme vielä valon riittäessä yatzya ja lueskelimme teltassa otsalamppujen valossa. Yöunet olivat pehmeään petiin tottuneelle hieman katkonaiset johtuen kovemmasta makuualustasta ja puutuvista jaloista, mutta sehän vaan kuuluu telttailuun... Viime kesänä Islannissakin nukuin pari ekaa yötä aika katkonaisesti, mutta loput jo huomattavasti makoisammin. Vaatii ilmeisesti pari yötä ennen kuin tyttö lakkaa tuntemasta herneen patjan alla ;)


Kaiken kaikkiaan oli ihana ja onnistunut reissu, ja teki tosi hyvää kiireisen arjen keskellä. Irtiottojen ei todellakaan aina tarvitse olla kalliita ulkomaanmatkoja, vaan läheltäkin löytyy paikkoja, jotka vievät sinut aivaan erilaisiin maailmoihin. Meidän kahden matkat ja "majoitukset" maksoivat yhteensä 20 euroa plus ruuat ravintolassa. Suomi on upea, tuhansien vesistöjen maa, josta löytyy mukavia leirintäalueita ja niemennokkia telttailuun tai makkaranpaistoon. Jos et tykkää nukkua teltassa, niin lähde joskus ajelemaan pyörällä, autolla tai mopolla jonnekin, missä et ole aiemmin käynyt. Täällä eteläisessä Suomessa mukavia päiväkohteita ovat ainakin Fiskars, Porvoo ja Raaseporin linna. Etsi ja löydä itsellesi se "salainen paikka", johon haluat palata yhä uudestaan; rantakallio, pieni kahvila, kukkula, josta näet kauas, suklaatehdas, laavu, mahtava brunssipaikka, tunnelmallinen (elokuva)teatteri tai penkki kuovuhan kosken varrella. 


Aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain ihanaa ja ikimuistoista. Kesä on juuri sopivaa aikaa etsiä ja löytää uusia paikkoja ihan oman kodin lähistöltäkin. Kun astut välillä sivuun niiltä arkena syvään uurtuneilta työ- ja harrastuspoluilta, voit löytää sen täydellisen onnenhetken, jota muistelet vielä vuosienkin päästä :)

Milloin sinä otit edellisen kerran irtioton arjesta? :)

23. toukokuuta 2013

Look at my peach pie! Instagram-parodiaa ja viikonloppusuunnitelmia

Hei ihanat lukijani!

Oli ihan pakko tulla jakamaan kanssanne tämä hilpeä Instagram-parodiavideo, joka sai minut hihittelemään vedet silmissä monessakin kohtaa :D Minulla ei ole iPhonea, eikä myöskään Instragrammia, mutta Windows-puhelimella kuulkaas onnistuu melkein kaikki samat temput. Meinasin tipahtaa tuoliltani tuossa "Peach Pie" - kohdassa, hihhhiihhi :D Osui ja upposi! Tunnistaako joku teistä itsensä jossakin kohtaa? ;)

Valitettavasti Blogger temppuilee, enkä jostain syystä saa upotettua videota tänne, mutta se löytyy oheisen linkin takaa.

http://www.youtube.com/watch?v=Nn-dD-QKYN4

Ja jotta ei poikettaisi liikaa aiheesta, ohessa kurkkaus viikonloppusuunnitelmiini kuvan muodossa:


Jotain ihanaa ja jännää tiedossa, jee! Palailen tänne kertomaan tapahtumista myöhemmin... kuvien kera, totta kai ;) Mukavaa viikonloppua teille kaikille :)

19. toukokuuta 2013

Nainen, täytä juonteesi! Ja 49 muuta tapaa tulla kauniimmaksi.

Otsikon ohje on poimittu eräästä naistenlehdestä, ja pysäytti kyllä aika tehokkaasti sen muun et voi elää ilman tätä uutta lukusposkipunaa - hötön keskellä, jonka suodatan ja selaan nopeasti läpi.

Artikkelissa listataan 50 tapaa näyttää viisi vuotta nuoremmalta ja viisi kiloa hoikeammalta, ja kyseinen tekstinpätkä on kyllä sangen osuvasti nimetty. Pientä pintaremonttia. Nainen, peitä ränsistynyt julkisivusi uudella helmiäislakalla! Laskemani mukaan viidestäkymmenestä ohjeesta 43 hoituu ostamalla jotain (kallista), ja läisikimällä sitä kasvoihin, hiuksiin tai vaikka rintamukseen.  Loput 7 ovat sitten niitä vähäpätöisempiä, kuten esim. Hymyile tai Nuku enemmän.


Otsikon hydraluronihappopistoksiin kannustavan vinkin (ohje 5) lisäksi artikkelista siis löytyy ainakin sellaisia helmiä kuin  Ryhdy seerumikuurille, Poista pahat karvat, Kohota takaraivoa, Silota muhkurat ja Pidennä kaulaa. Sokerina pohjalla vinkki 16 sopii kaikille kiireisille ja väsyneille naisille: Feikkaa virkeys (apteekin kirkastavilla silmätipoilla). Mitään syytä ei siis ole panostaa esimerkiksi laadukkaaseen ruokaan, liikuntaan tai uneen, kun virkeyden voi feikata silmätipolla.


Kaikki kunnia jutun lukijamallille, joka on muuttumisleikissä oikeasti saatu taiottua todella upeaksi, ja ainakin 7 vuotta nuoremman näköiseksi. Itsekin olen monesti haaveillut pääseväni muuttumisleikkiin, jotta saisin päivitystä kulahtaneeseen hiustyyliini tai meikkaustyyliin, joka on ollut sama nyt jo noin 15 vuotta. Sitä (pienen feministi)minun on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, että miksi naisten on luotava toisilleen tällaisia ulkonäköpaineita lehtien välityksellä? Miksi tällaiset jutut kiinnostavat naisia, vai kiinnostavatko sittenkään? 


On hienoa ja täysin suotavaa, että ihmiset näkevät vaivaa hyvinvointinsa ja ulkonäkönsäkin eteen, sillä totuuden jyvää on rutkasti lauseessa terve sielu terveessä ruumiissa. Fyysisesti hyvinvoiva ihminen voi usein hyvin henkisesti, ja toisinpäin. Naistenlehtien jutuissa usein kuitenkin keskitytään luomaan illuusiota, jossa ulkonäön kohentaminen keinolla millä hyvänsä olisi se varmin tie myös henkiseen onneen. Sivulauseessa sitten kerrotaan onnenhipun hinta: 15 ml onnea saan nyt huippuedullisesti, vain 123 eurolla.

En myöskään vastusta kauneusleikkauksia, ja joissakin tilanteissa voisin ehkä jopa itse kuvitella sellaiseen meneväni. Joillekin tällainen leikkaus voi varmasti oikeasti tuoda  itsevarmuutta ja sitä kautta parempaa oloa. Vastustan kuitenkin lehtien tapaa pakkosyöttää meille pikavinkkejä kauniimpaan, nuorekkaampaan ja sitä kautta "onnellisempaan" elämään, varsinkin jos nämä vinkit kulminoituvat kalliiden hoitojen tai kauneustuotteiden mainostamisen ympärille. Kenellä tästä ei nyt pää ainakin vähän pyörälle menisi? Itselläni iski ainakin ko. älyvapaata artikkelia lukiessani vähän huono omatunto, kun totesin noudattavani noista vinkeistä ehkä alle kymmentä, ja nekin olivat pääosin sitä Hymyile enemmän - kategoriaa.

Onneksi tämä artikkeli oli vain yksi muiden joukossa, ja minulla on kuluttajana mahdollisuus äänestää lompakollani ja päättää minkätyyppisiä juttuja/lehtiä haluan jatkossa lukea. Aina tällaista suodattamista ei kuitenkaan ole helppoa tehdä, vaan kymmenistä eri kanavista ammutut (piilo)viestit luikertelevat salakavalasti  alitajuntaan rakentaen mielikuvaa siitä mistä naisen kauneus ja seksikkyys muodostuu. Sitten katsotaan omaa kuvaa peilistä, ja tunnetaan jatkuvaa, epämääräistä, ja niin kuluttavaa riittämättömyyden tunnetta, jota yritetään pahimmassa tapauksessa hiljentää esim. syömättömyydellä tai pakkomielteenomaisella liikkumisella.

Itse haluan jatkossakin pitää hyvää (ja nykyistä parempaakin) huolta hyvinvoinnistani; haluan olla terve ja näyttää virkeältä ja kauniiltakin. En kuitenkaan usko, että saavutan tai ylläpidän tuota olotilaa täyttämällä juonteeni tai pidentämällä kaulaani. Toisesta lehdestä löysin ohjeen, jonka otan oman elämäni ohjenuoraksi noin tuhat kertaa mieluummin kuin Pientä pintaremonttia - jutun vinkit (kuva alla). Jos ihminen on talo, lähtee kaikki liikkeelle talon perusrakenteista; niistä, jotka pitävät talon julkisivua pystyssä. Jos tukirakenteet natisevat liitoksistaan, tuskin yksikään helmiäislakka pystyy kohottamaan talon arvoa (arvolla viittaan tässä nimenomaan omanarvontuntoon) muutamaa ohikiitävää hetkeä pidemmäksi ajaksi.


Herättikö tämä juttu ajatuksia puolesta tai vastaan? Ovatko ihmiset nykyään riittävän medialukutaitoisia osatakseen suodattaa median luomat ulkonäköpaineet, vai onko (mainostajien) (piilo)viesti niin vahva, että sen vaikutuksilta ei yksikään ihminen voi täysin välttyä? Sana on vapaa :)

17. toukokuuta 2013

Sairasta meininkiä

Huh, onpahan ollut viikkoja! Viime viikon alku meni ympäripyöreitä työpäiviä tehdessä, ja pitkän hela-viikonlopun aikana stressi purkautui armottoman flunssan muodossa. Töitä ja aivastelua, siitä on pari viimeistä viikkoa tehty. Liikunnat ovat jääneet kokonaan pois ja käsi on käynyt karkkikipolla useammin kuin kolmesti. Saatatte arvata mitä tämä yhtälö saa aikaan mielessä ja kropassa...

Suosikkiblogejani olen bloggaustauon aikana lueskellut, mutta muuten jotenkin ei ole hirveästi huvittanut blogimaailmassa surffailla, kun on tuntunut vähän vieraalta semmoinen: "Tänään oli hirvee herkuttelupäivä. Söin 5 mansikkaa ja yhden keksin!" - tyylinen juttu. Itse kun juuri oli syönyt pizzan ja karkkipussin ja ehkä jonkun keksin siihen vielä päälle. Nyt elämän pikkuhiljaa voittaessa tuntuu vähän ylireagoinnoilta nämä fiilikset, mutta kaipa sitä välillä on tarpeellista piipahtaa niissäkin tuntemuksissa, että muistaa miten hyvää liikunta ja suht terveellinen ruoka kropalle ja erityisesti mielelle tekee.  Ero olossa nyt ja noin muutama viikko sitten on aivan järisyttävä. Uskokaa vaan rakkaat lukijat, että hyvällä ruokavaliolla (tai edes kelvollisella sellaisella) ja liikunnalla on valtaisa vaikutus ihmisen hyvinvointiin.

Huomenna aion pitkästä aikaa lähteä kokeilemaan jalkojen ja hengitysteiden kuntoa lenkkipolulle, ja voi miten olen sitä kaivannutkaan!! <3 Vaikka olen monella tasolla "taantunut" vanhoihin huonompiin elämäntapoihin, on kaipuu lenkkipolulle ollut koko ajan läsnä. Tämä on minulle jotain aivan uutta ja sellaista, josta todellakin haluan pitää kiinni!

Juoksemista ikävä. Oikeasti. Kuva täältä.

Niin ja ei elämä ihan pelkkä myrskypilveä ole ollut, sillä olenhan saanut kokea huippuhetkiä jääkiekon parissa viime viikkojen aikana! Ostin MTV Total kanavapaketin MM-kisoja varten, ja olen katsonut Suomen huippujen pelien lisäksi kaikenmaailman latvia-sloveniat sun muut. Mulle urheilun arvokisat ovat pienestäpitäen olleet ihan kohokohtia! Olkoon sitten lajina jääkiekko, yleisurheilu tai jalkapallo, tämä tyttö valvoo tv:n äärellä ;) Hiihdon seuraamisen lopetin Lahden doping-skandaalin jälkeen, ja sen lajin pariin tuskin enää palaan, mutta onneksi on nämä kaikki muut huiput! Huomenna olisi sitten jänskin peli kaikista, jeeee!

Onkos siellä muita innokkaita jääkiekon seuraajia ruudun takana? :)

Ihanaa viikonloppua teille! On ollut ikävä kommenttejanne sekä blogienne kommentoimista :)

5. toukokuuta 2013

Juokseminen on tuurilaji. Hyvällä tuurilla menee 15 km. Eilen meni.

Ihan alkuun onnittelut kaikille teille, jotka pääsitte eilen HCR:ssä maaliin! Oli aika mikä hyvänsä, on puolimaratonin juokseminen aina upea saavutus, jonka eteen on tehtävä töitä. Kenellekään puolimaratonin läpäisy tuskin tulee ilmaiseksi, joten nyt saa hyvällä omatunnolla olla ylpeä omasta sitkeydestä, kunnosta ja tahdonvoimasta! Täällä on esimerkkinä yksi, joka ei ihan vielä kykenisi siihen, vaikka harjoiteltu ja haaveiltu on :)

Sää täällä pääkaupunkiseudulla oli eilen aivan uskomattoman kaunis; varjossakin noin 14 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Avopuolisoni lähti HCR:lle työporukan kanssa ja läpäisi sen lopulta hienoon aikaan 1:58. Viime vuonna olin mukana kannustamassa, mutta tällä kertaa huoltotoimet hoituivat työpaikan kautta, joten päätin suunnata itse omalle "HCR:lleni".
Lauantaihölkkääjä ennen lenkkiä. Päällä ekaa kertaa Craftin juoksutakki, joka lopulta oli ihan liikaa ja päätyi vyötärölle.

Juoksu on ollut edelliset viikot todella tuskaista, väkinäistä ja valovuosien päässä on ollut se paljon puhuttu flow -tila. Minulla ei ole ollut hajuakaan väkinäisyyden syystä, ja olenkin ollut vuoroin kysymysmerkkinä ja vuoroin myrskynmerkkinä koko lajin suhteen. Eilen kuitenkin oli koko kropassa  hyvä ja energinen tunne, ja suuntasin kartan kanssa aivan uusille lenkkireiteille keskuspuistoon.

Aivan ensimetreistä lähtien askel tuntui todella kevyeltä, eikä mihinkään sattunut. Tämä on täysi ihme huomioiden, että viikko sitten jaloissa tuntui todella ikäviä tulehduskipuja. Olin aivan totaalisen fiiliksissäni kun pääsin metsään hiekkateille juoksemaan, ja juoksu rullasi niin kepeästi, että välillä jouduin vilkuilemaan olkani yli tarkastaakseni, että juoksenko alamäessä. Ja hei, ekaa kertaa elämässäni ohitin HÖLKKÄÄJÄN! :D

Hölkyttelin siinä menemään uusia maisemia tutkiskellen ja huomasin kympinkin menneen uuteen ennätysaikaan 1:10. Olin siis mennyt 7 minuutin kilometrivauhtia!! Siinä se ajatus sitten syntyi, että kyllähän tässä viitonen vielä menee, ja menihän se, vaikkakin aika tuskaisesti kun olin unohtanut vesipullon kotiin ja suu napsui kuivuuttaan. Lopulta juoksin pari kertaa kotikorttelin ympäri, että sain sen 15 täyteen, mutta arvatkaas mikä voittajafiilis oli sen jälkeen!! Loppuaika oli 1:47 ja keskivauhti 7:09 min/km. Eilisillä jaloilla olisi kannattanu juosta HCR:ssä, sillä se olisi mennyt läpi ihan varmasti!


Juoksun jälkeen pohdiskelin juoksun luonnetta, ja tulin johtopäätelmään, että kaikista harrastamistani lajeista juoksu on eniten tuurilaji. Siis miten muuten voi selittää tällaiset valtavat heilahtelut viikonkin sisällä? Toisena päivänä menisi vaikka puolimaraton, toisena taas ei mene viitostakaan.

Itse arvelen, että tuurin lisäksi hyvään juoksufiilikseen vaikuttivat useatkin seikat:
  1. Juoksun ollessa motivaatiokuopassa harrastin hyvällä omatunnolla muita lajeja ja "juoksulenkeillä" harrastin kevyttä kävely-hölkkää, pääosin kävellen. Pakko uskoa, että matalasykkeisillä pk-lenkeillä saattaa oikeasti olla positiivisia vaikutuksia ihmislapsen kunnon kehittymiseen.
  2. Söin ennen juoksua tuhdin makaronilaatikkolounaan sekä puoli pussia karkkia. Hiilarivarastoni olivat täpötäydet, toisin kuin joinakin kevyempinä "salaattipäivinä".
  3. Juoksin pääosan reitistä myötätuuleen (JOKU OIKEA syyhän juoksun keveydelle on pakko olla!)
  4. Juoksin ekaa kertaa aivan ihanilla, kevyillä ja "pomppivilla" Adidas Energy Boost - lenkkareilla.
  5. Yritin soveltaa juoksukoulun oppeja ja keskittää askeltani vartalon painopisteen alle niin, että paino laskeutuu koko jalkapohjalle, eikä kantapään kautta.
Kertokaa te ihanat ja viisaat lukijani, että miten pystyisi "varmistelemaan" että saa tuollaisen huippu-flown päälle juuri kisapäivänä? Vai onko kyse pelkästään tuuripelistä; tänään kulkee, huomenna ei, syytä ei tiedä kukaan? :D

Ja ps. Miten kannatte vesipulloa mukananne lenkillä? Kädessä, vyötäröllä vai repussa? Itseäni ei huvittaisi kantaa mukana mitään ylimääräistä, mutta eilinen lenkki osoitti, että pakko on...

Aiheeseen suoranaisesti liittymättä. Tässä tamineet, jotka päällä katson Suomen pelit, kotikatsomossakin :D Muistatteko Myllyksen? Fanitin sitä kovasti 90-luvulla! ;D

1. toukokuuta 2013

Kävely-hölkkää ja kätköilyä

Vappuna grillattiin ja pelattiin Carcassonnea leppoisissa merkeissä. Väsymys vei kuitenkin voiton työläiskansasta jo puoliltaöin, joten tänään pääsin rauhalliselle lenkille Bodom-järven maisemiin. Maanantain pelottavan syke-episodin jälkeen en uskaltanut riehua, vaan tyydyin suosiolla kävely-hölkkään, jonka ansiosta sain pidettyä sykkeen varmaan ekaa kertaa ikinä pk-alueilla, siellä 140 tuntumassa. Pysähtelin usein ottamaan valokuvia sekä etsimään kätköjä, joita tulikin pongattua aurinkoisen lenkin varrelta 3 kappaletta. Nyt se on siis todistettu, että hölkkä ja kätköt ne yhteen soppii! Välillä myös pysähdyin järven rantakallioille venyttelemään, ja pururadalla tein juoksukoulussa opittuja tasapaino- ja verryttelyliikkeitä. Ihan yksinkertaisia juttuja vaan, mm. jalan heiluriliikettä suoraan eteen ja taakse, tai vaihtoehtoisesti sivuttaista heiluriliikettä. Siinä saa samalla vähän treenattua tasapainoa, kun yrittää pysyä yhden jalan varassa pystyssä epätasaisella pururata-alustalla.

Kaikenkaikkiaan se oli äärettömän nautinnollinen ja terapeuttinen lenkki, ja tärkeä muistutus siitä, että liikunnan ei aina tarvitse olla maksimaalista, verenmaku suussa tehtyä ennätystentavoittelua tai rajojen ylittämistä. Välillä on ihan OK ottaa myös rennommin.

Tässä muutama kuva lenkin varrelta. Välillä aurinko porotti niin lämpimästi, että pärjäsi yhdella ohuella pitkähihaisella, ilman takkia! Kesä....ihan kohta täällä! Mä ainakin aion liikkua mahdollisimman paljon luonnossa, pururadoilla ja pehmeillä alustoilla kun se vihdoin on mahdollista! Ihanaa <3 

Maalaismaisemat lämmittävät kaupunkilaisen maalaistytön mieltä.
 Terve!

Sinivuokkojako nämä harmaasta maasta puskevat kaunottaret?

 Tämä on mun suosikkikuva. Niin suomalainen maisema <3
 Vähän erilainen varoitus autoilijoille...

Luitko jo nämä jutut?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...