27. marraskuuta 2013

Stressinhallintaa ja kolmen kuukauden treenikatsaus

Hyvää keskiviiikkoiltaa! Tulin juuri kuntosalilta treenailemasta, ja täällä nyt istuskelen onnellisessa olotilassa kotisohvalla. Olen ollut alkuviikon harvinaisen stressaantunut työasioista, mikä on aiheuttanut univaikeuksia ja laskenut energiatasoja aika dramaattisesti. En ole saanut itsestäni kävelylenkkejä enempää irti, mutta tänään raahauduin väkisin kuntosalille, vaikka ylitöitäkin olisi ollut tarjolla. Olin todella väsynyt ja energiaton, kun savuin pukuhuoneeseen ja mietin, että onko tässä mitään järkeä? Pakottaa nyt itsensä treenaamaan, vaikka ei yhtään huvita, ja vaikka sohvalla naposteltu karkkipussi varmasti auttaisi enemmän. Jossain mielen sopukoissa kai kuitenkin aavistin, mitä nainen nyt oikeasti tarvitsee. Nimittäin improvisoidun ja intensiivisen salitreenin, jossa annoin itselleni luvan valita pelkkää lempiliikettä toisensa perään. Ylätaljaa vastaotteella, etunojapunnerruksia (meni 20 kpl miesten sellaista - uusi enkka!), pistoolikyykkyä ja vastalihasrutistuksia TRX-naruissa...

Jossain vaiheessa tunsin miten stressin aiheuttama kireys alkoi sulaa pois, ja olisin voinut vaikka syleillä niitä TRX-naruja sillä hetkellä. Välillä kyllä mietin, että miten ihmeessä ihmisen pää voisi pysyä kasassa kiireisten elämänvaiheiden aikana ilman liikuntaa? (Ja myös onko outoa miettiä jumppavälineen halaamista). En voi muuta kuin kannustaa jokaista tekemään edes sen pienen kävelylenkin tai puolen tunnin uintitreenin, vaikka kuinka väsyttäisi. Liikkumisella on ihmeellinen vaikutus mielen hyvinvointiin näin pimeimmän kaamoksen keskellä.

Heh, mutta se siitä tädin liikuntasaarnasta ;) Tarkoitukseni oli oikeastaan tulla jakamaan kanssanne tämä omilta SATS-harjoitussivuilta pongaamani treenipäiväkirja. Olen välillä harmitellut sitä, etten ole pitänyt tänä vuonna minkäänlaista kirjaa treeneistäni HeiaHeiassa tai muussa vastaavassa palvelussa. Minulla ei siis ole ollut mitään käsitystä kuinka paljon olen juossut tai kuinka usein käynyt kuntosalilla.

Ilahduin, kun huomasin, että kaikki SATS:illa tekemäni treenit ovat tallentuneet automaattisesti omille harjoitussivuilleni! Minähän teen käytännössä kaikki treenini juoksulenkkejä lukuunottamatta SATSilla, joten saan tästä melko luotettavaa statistiikkaa treeneistäni. Ja voi miten ylpeä tästä kuvasta olenkaan! Saako sen tulostaa ja kehystää makuuhuoneen seinään? :D


Jos tähän vielä lisätään päälle hölkkälenkit, joita olen tehnyt keskimäärin kerran viikossa, niin treenimäärät ovat kyllä minun omiin tavoitteisiini nähden aika optimaaliset.  Haluan pitää vähintään kaksi lepopäivää viikossa, eli käytännössä viisi treenipäivää on ihan maksimi minulle tällä hetkellä. Kaikista onnellisin olen siitä, että liikuntamäärät ovat pysyneet kaikista syksyn menoista ja työkiireistä huolimatta melko tasaisina (lukuunottamatta yhtä yhden treenin viikkoa, jolloin hoidin kaason velvollisuuksia). Mukavaa myös, että sinne joukkoon on mahtunut 16 salitreeniä (!!), mikä on entiselle salitreenikammoksujalle ihan mukava saldo. Sen verran kyllä tuo salitreeni tällä hetkellä houkuttelee, että haluaisin saada hilattua määrän jatkossa kahteen kertaan viikossa... Vaikka juoksuhaaveet elävät edelleen, olen pari kertaa yllättänyt itseni haaveilemasta leuanvedoista, punnerrusennätyksistä, ja muistakin voimaa vaativista tavoitteista. Ehkä joskus, kun voimaa on vähän enemmän, uskallan mennä vaikkapa tankotanssitunnille! Ja ennen kaikkea, ehkä (toivottavasti) minua ei tarvitse enää koskaan raahata bikinit puolitangossa veneen laidan yli... ;D

 Kuva Fidziltä.

Kirjaatteko te kaikki treeninne HeiaHeiaan tai muuhun vastaavaan palveluun? Minäkin taidan yrittää petrata siinä ensi vuonna! Mukavaa viikon jatkoa!

24. marraskuuta 2013

Dagen efter? Terveellisempi hampurilaisateria pikkujoulujen jälkeen

Perjantaina meillä oli työpaikan pikkujoulut. Vietimme alkuillan toimistollamme jouluruokia syöden (kinkku paistettiin toimistokeittiön uunissa), viiniä maistellen ja pictionaryä fläppitaululla pelaillen. Kun pelissä on mukana 10-15 henkilöä, ei meno voi olla muuta kuin varsin hulvatonta. Paljon naurua ja epämääräisiä yrityksiä piirtää taululle vaikkapa sana "lainkuuliainen". Ei ihan voi sanoa, että työporukkamme joukosta olisi löytynyt picassomaista taituruutta, mutta kyllä monta sanaa arvattiinkin! Yllättävän monta asiaa voi ilmaista piirtämällä tikku-ukon! Täytyy muistaa tämä, kun seuraavan kerran seikkailee jossain maailmalla ja yrittää kommunikoida ihmisten kanssa ilman yhteistä kieltä :)

Toimistolta suuntasimme vielä hetkeksi Helsingin keskustaan Navy Jerry's nimiseen hyvin omintakeiseen, mutta ihastuttavaan baariin, jossa soitettiin 50 - ja 60-lukujen musiikkia. Twistiä, rockabillya, kaikkea sitä, mikä menee ihan mahdottomasti jalan alle ja alkaa tanssittaa! Tanssilattia oli pieni ja twistatessa tuli kuuma, mutta voi miten hauskaa se olikaan! Oltiin tosi kaukana sellaisesta perusdiscoketkutusmeiningistä, jossa en itse ole enää vuosiin juurikaan viihtynyt. Ihmiset jorasivat hyvällä fiiliksellä, täysillä ja hymyssä suin, joten voin kyllä lämpimästi suositella tätä vaihtoehdoksi teille, jotka haluatte tanssia, mutta ette viihdy blingbling-discoissa! Tajusin myös, että vitsit miten vapauttavaa on olla tämän ikäinen! Nuorempana olin tällaisissa tilanteissa aika itsetietoinen ja pidättyvä, mutta nyt vähän vanhempana (mutta toki edelleen ihan nuorena :D) ei tarvitse ottaa kaikkea, eikä varsinkaan itseään, niin kauhean vakavasti. Voi mikä tervetullut tunne ainakin tämän naisen elämään :)

Kotona olin yöllä yhden maissa, joten lauantaiaamupäivälle optimistisesti suunnittelemani spinning jäi kyllä sitten kokematta. Tälle viikolle tuli siis vain kolme liikuntapäivää (juoksulenkki, CrossTraining ja BodyPump) , mikä on kyllä vähän vähemmän kuin haluaisin, mutta kyllä muiden ihmisten seurassa vietetyllä ajalla on myös suuri arvo ja paikka hyvinvoinnin rakentajana. 

Lauantaina olin ihan hyvissä voimissa, mutta tiedättehän miten baari-illan jälkeen usein seuraavana päivänä haluttaa syödä jotain epäterveellistä? Pizzaa, karkkia, sipsiä, you name it. Tällä kertaa ratkaisin tämän halun poikkeuksellisesti kyhäämällä terveellisemmän, mutta älyttömän herkullisen hampurilaisaterian ruisleivästä, kanafileestä ja paistetusta kananmunasta. Kylkeen vielä muutama bataattilohko, niin aijai!


Paistoin paistinpannulla kanapihvit sekä yhden kananmunan ja paahdoin ruisleivän paahtimessa. Sivelin molemmat ruisleivän puoliskot sweet-chili-kastikkeella, ja laitoin väliin kanan ja kananmunan lisäksi lehtisalaattia, tomaattia ja suolakurkkua. Kuulostaa jopa omiin korviini vähän ärsyttävältä, mutta tämä täytti kyllä dagen efter- päivän roskaruokatarpeen melkein täydellisesti. Tulista, suolaista, lihaisaa ja täyttävää. Ja kuitenkin aika paljon parempaa keholle, kuin vaikkapa kotiinkuljetuksena tilattu pizza. And don't get me wrong, pizzojakin tässä taloudessa kyllä syödään, mutta mielestäni on mukavaa, että myös toisenlaisia ja maukkaita vaihtoehtoja on tarjolla. Ainoan reklamaation antaisin bataattilohkoista, jotka oliiviöljyllä sivelystä huolimatta jäivät uunissa ihan pehmeiksi ja "löllöiksi". Saatteko te jotenkin bataatti- tai muut kasvislohkot uunissa rapeiksi?


Tänään kävin jo paljon reippaammassa hengessä bodypumpissa (se on muuten aika kivaa ja kovaa!) ja nyt fiilistelen hämärtyvää iltaa kynttilänvalossa ja tunnelmallista musiikkia kuunnellen. Hyvä fiilis, kiva päivä <3 Toivottavasti sielläkin! Joko teillä on ollut pikkujouluja? :)


17. marraskuuta 2013

Sunnuntairetki Nuuksion kansallispuistoon

Täällä Etelä-Suomessa eletään kyllä harvinaislaatuisen ihanaa syksyä. Syyskuu oli lämmin (= piknikillä kesävaatteissa), lokakuussa satoi paljon (= tunnelmallisia koti-iltoja kynttilänvalossa) ja marraskuun kelit ovat olleet kuulaita ja lempeitä (= ainutlaatuista jatkoaikaa kesän ulkoilukaudelle). Normaalisti ehkä odottaisin jo lumen tuloa, mutta en tällaisena syksynä. Kyllä sitä lunta ehtii tampata ihan riittämiin sitten joulu - maaliskuussa, eli ei mitään syytä tuhlata näitä ainutlaatuisia marraskuun päiviä odottavassa välitilassa eläen.

Vaikka Eino-myrskyn rippeet vielä puhalsivat puiden latvoissa, uskaltauiduimme tänään retkelle Nuuksion kansallispuistoon. Vaikka tämä Suomen eteläisin kansallispuisto on melko lähellä meidän kotiamme, olen käynyt siellä aiemmin vain pari kertaa uimareissulla. Nyt kuitenkin päätimme pakata eväät reppuun ja lähteä kiertämään Haukankierros - nimisen reitin, jolle matkaa kertyi lopulta noin kuusi kilometriä. Profiililtaan reitti oli melko mäkinen ja polku aika-ajoin kapea ja juurakkoinen. Näin marraskuussa se oli myös kosteudesta hieman mutainen, joten kunnon vaelluskengät tulivat tarpeeseen. Minkäänlaisia urheilutavoitteitta meillä ei päivälle ollut, vaan kuljimme vain rauhassa eteenpäin luonnon ihmeitä ihaillen ja valokuvaten.



Reitti oli todella hyvin merkitty sinisin opasmerkein, joskin ihmettelin hieman, että miten kansallispuiston puihin on saatu lupa naulata reittimerkkejä? Reitin alkuosa oli melko ruuhkainen, mutta kun pääsimme metsän siimekseen, törmäsimme enää vain satunnaisiin vastaantulijoihin. Tuuli ulvoi puiden latvoissa ja korkeat männyt huojuivat ympärillämme, samalla kuitenkin suojaten meitä pieniä kulkijoita pahimmalta viimalta. Reitin puolivälissä poikkesimme hieman polulta, ja löysimme mitä ihanimman taukopaikan. Harvoin maistuu kahvi ja reissumies niin hyvältä, kuin luonnossa nautittuna! Jälkkäriksi vielä pala taivaallista tummaa suklaata, aaah <3


Kyllä näissä maisemissa oli helppoa tuntea kiitollisuutta Suomen puhtaasta luonnosta, terveydestä ja liikkumisen vapaudesta! <3


Tähän loppuun vielä tunnelmakuva viime kesältä, uintireissulta Nuuksion Siikajärveltä. Tällä reissulla löysin ikimuistoisimman geokätköni, sillä se haettiin taustalla näkyvästä saaresta - uimalla! Ei muuta kuin vedestä ylös rantakallioille ja etsintäpuuhiin. Ihania hetkiä <3 Ja ihanaa sunnuntaita sinulle! Ulkoilitko vai nautitko syyspäivästä sisätiloissa? :)


14. marraskuuta 2013

Crosstraining: Tunti, jonka aikana tehdään seitsemää eri kyykkyä

Alkuviikko on ollut liikkumisen suhteen kiva, mutta jaloille sangen raskas. Maanantaina hölkkäsin 7 kilometria raikkaassa syysillassa. Tiistaina oli ihanainen BodyJam, joka muuttuu sitä raskaammaksi, mitä tutummaksi koreografia tulee. Eilen oli puolestaan vuorossa CrossTraining, jonne Sporttaillaan - blogin Hanna minut houkutteli. Ja hyvä niin, sillä muuten olisivat saattaneet liikkumiset jäädä raskaan työpäivän jälkeen suklaan jalkoihin! Nyt kuitenkin jalkoihin jäi jotain ihan muuta. Nimittäin hillitön hapotus. Tulipahan nimittäin treenattua! Hannan blogista voit lukea loistavan kuvauksen tunnin koostumuksesta, joten en löpertele nyt asiasta sen enempää.

Sen hullun faktan haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne, että laskujeni mukaan tunnin aikana tehtiin seitsemää erilaista kyykkyä. Seitsemää! Näiden "peruskyykkyjen" lisäksi tehtiin myös burbeeta kolmeen eri otteeseen. Ihan järjetöntä. Ei kai siis ihme, että vaikkapa etunojapunnerrusten aikana pystyin miettimään vain, että ei helkutti miten jaloissa hapottaa. Mistä lähtien punnerruksissa on tarvittu jalkalihaksia?! Ristikkäisiä linkkuveitsiäkään (= vatsalihaksia) en lopussa jaksanut kunnolla tehdä, sillä en vain pystynyt nostamaan jalkojani enää maasta ylös. Tänään on ollut jaloissa ihanaa raukeutta ja mielessä tyytyväisyyttä treeniin, jollaista en ikinä saisi yksinäni tehtyä. 

Varaustilanteesta päätellen CrossTrainingista on tullut yksi keskuksemme suosituimmista tunneista, eikä varmasti vähiten sen toiminnallisen ja armottoman luonteen vuoksi. Siellä jos kävisi viikoittain, koko vartalon voima kehittyisi varmasti huimasti. Aaaah, niitä reisilihaksia, mitkä tunnilta voisikaan saada ;) Ja mehän ollaan nyt hyvinkin matkalla kohti teräskuntoa, kun hulluuden puuskassa varattiin tunti jo seuraavallekin viikolle! Ensi viikolla otan kyllä mielenkiinnosta sykemittarin mukaan...

Tässäpä netistä poimittuja kuvia kyykyistä, joita eilen veivattiin. Sanokaa mitä sanotte, mutta taidan olla nyt pari luomusuklaapalaani ansainnut ;)

1) Etukyykky
En ihan täysin ole vielä hiffannut etukyykyn tekniikkaa, joten tein aika pienillä painoilla, jotta pääsisin mahdollisimman alas. Toimi!  Tämä ei kuitenkaan ole minulle mikään lemppariliike, ei edes sellaisella tuskaisenihanalla masokistitavalla.


 Kuva ja etukyykyn ohjeet täältä.

Tavallisen etukyykyn lisäksi tehtiin 2) etukyykky työnnöllä, eli ylös tultaessa työnnettiin tanko suorille käsille kohti taivasta ja alas tullessa laskettiin se takaisin solisluiden päälle. Hirveää!

3) Askelkyykky kiertäen
Anteeksi tämä kuva - en vain löytänyt tähän hätään muuta :D


4) Valakyykky
Kyykkäystä niin, että tanko on koko sarjan ajan suorilla käsivarsilla. Vaatii hyvää tekniikkaa, joten kannattaa aloittaa riittävän pienillä painoilla (tai jopa pelkällä tangolla). Kauheudessaan tämä on niin hieno liike, että harkitsen ottavani varovasti myös omaan saliohjelmaani.


5) Pistoolikyykky
No sanotaanko näin, että minä pääsin suurinpiirtein kaksi milliä seisoma-asennosta alaspäin, eli tässä vähän tavoitetta!


6) Boksihyppy + kyykky
Ei todellakaan näin korkealle, vaan pelkästään steppilaudalle, mutta kymmenen hyppy - kyykky - hyppy - yhdistelmää takasi kyllä hurjan hapotuksen...


7) Maastaveto
Olen joskus tehnyt salilla suorinjaloin maastavetoa, mutten koskaan näin "kyykyn kautta" niin, että tanko koskee välillä lattiaa. Tosi kova polte pakaroihin, auts! Tätä lisää :)


Löytyikös tästä sinulle tuttuja liikkeitä? :) Oletko treenannut näitä salilla tai jumpilla?


12. marraskuuta 2013

Soma Move - niin ihanaa, että alkoi itkettää

Liekö lähestyvät kolmikymppiset saaneet tunteeni sekaisin, mutta olen herkistellyt normaalia helpommin viime viikkoina. Ei siihen tosin ennenkään hirveästi ole tarvittu, mutta niin pitkälle ei ennen olla menty, että venyttelyjen aikana tulee kyynel silmään siksi, että jumppatunti oli niin täydellinen. Näin minulle kuitenkin kävi viime viikolla testatessani ensimmäistä kertaa SATSin SomaMove - tuntia. Siis mikä täydellisen ihana tunti - lempeä, rankka, pehmeä ja hikinen. Mun uusi lempparitunti ehdottomasti. Ei tämä tyttö nimittäin ihan minkä tahansa jumpan takia kyynelehdi (eipä)!

SomaMove on kestoltaan 45 minuuttia, ja siitä kirjoitetaan SATSin sivulla näin: Soma Move haastaa kehon liikeradat ja opettaa kehoa liikkumaan vapaammin – kuten eläimet. Soma Move perustuu eläinten luonnolliseen ja tasapainoiseen liikkumiseen. Tunnilla ei liikuta musiikin tahtiin, mutta musiikkia käytetään kuitenkin taustalla antamaan voimaa, energiaa ja tunnelmaa tunnille. Tunnilla liikutaan avojaloin.



Näistä syistä hullaannuin täysin:

Ensinnäkin: valaistus. Kaikki kattovalot sammutettiin ja valoa antoi salin etureunaan sijoitettu paperilamppu, ja joku lempeä spottivalo kohdassa, jossa ohjaaja liikkui. Hämärää ja tunnelmallista. Juuri sellaista, kuin marraskuussa pitääkin.

Toisekseen: musiikki. Mystistä, rytmikästä, suitsukkeista, ehkä vähän viidakkomaista. Instrumentaalista musiikkia, ei laulua. Hämärää ja tunnelmallista. Sellaista, joka saa unohtamaan, että vieressä on sateinen asema-aukio. Joka kuljettaa hetkessä mukanaan toisiin maailmoihin.

Kolmanneksi: liike. Monilla liikkeillä oli eläimen nimi (leijona, skorpioni, krokotiili), ja liike jäljitteli hieman kyseisen eläimen liikeratoja tai asentoja. Yksi liikesarja koostui kolmesta eri liikkeestä, joita tehtiin flowmaisesti peräkkäin. Välillä tuli mieleen, että onkohan taiji tällaista. En tiedä, koska en ole  kokeillut. Liikkeet olivat lempeitä ja pehmeitä, mutta staattisuudessaan ja moniulotteisuudessaan myös todella rankkoja. Hiki virtasi valtoimenaan koko tunnin ajan. Todella hämärää, sillä tavallaan niiden liikkeiden ei ehkä olisi kuulunut tuntua niin raskailta, koska ne olivat niin "luonnollisia", mutta silti ne tuntuivat. Välillä mietin, että onko ilmastointikin sammutettu, jotta tunti kuljettaisi yhä kauemmas kolkosta marraskuusta. En usko, mutta haluaisin uskoa, jotta syy ei olisi huonossa kunnossani.


Kun lopussa maattiin maassa mahallaan ja tehtiin syviä krokotiilihengityksiä (heh), olin ihan onneni kukkuloilla. Olisin halunnut jäädä sinne saliin koko illaksi. Oli taivaallinen olo. Notkea, voimakas, naisellinen ja lämmin. Täydellinen tunti marraskuun pimeyteen.

Ymmärsin, että olin juuri tavoittanut täydellisesti sen tunteen, jonka takia minä liikun. Ja voihan ihminen vähemmästäkin liikuttua, eikö totta? ;)

Tänään puolestaan kävin taas BodyJamissa ja tunnin lopussa totesin, että kyllä tanssiminen tekee minut onnellisemmaksi ja parantaa elämänlaatuani. Hehkutin tätä miehelleni kotona jumpan jälkeen, ja heitin parit tanssimuuvsit perään. Mies oli sitten sitä mieltä, että tanssi parantaa myös hänen elämänlaatuaan :D

Oletteko te koskaan herkistyneet jonkun liikuntasuorituksen jälkeen? Osaatteko eritellä mikä tunteen sai aikaan?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...