11. maaliskuuta 2013

"Käytätkö usein korkokenkiä?" kysyi hieroja, ja juoksukiellon antoi

Kuten monet teistä jo tietävätkin, minulla on ollut juoksuharrastukseni alkuajoista lähtien ongelmia vasemman jalkani kanssa. Oikea on kulkenut mukana vaivattomasti. Ensialkuun aloitin harjoittelun aivan liian innokkaasti, sillä olin ihan fiiliksissäni kun jaksoin "tuosta vain" juosta vajaat 4 kilometriä. Mieli juoksi kilometrejä kroppaani edellä, ja tiedättehän te kumpi on vahvempi, jos ne samalle viivalle laitetaan: keho ja mieli? No mieli totta kai! Itse kuulun siihen ihmiskategoriaan, joka innostuksen pyörteissä kirjoittaa vaikka 500-sivuisen historiallisen romaanin tai juoksee ensimmäisen puolimaratoninsa jalka kainalossa, jos näin on kerran päättänyt. Onko se järkevää? Ei. Teenkö sen silti? Todennäköisesti.

Itsearmollisuutta viime aikoina opetelleena olen kuitenkin yrittänyt ottaa nyt vähän rennommin juoksun suhteen ja selvittää mistä tuo kipu vasemman säären sisäosassa/nilkkassa oikein johtuu.

Ensimmäisen askeleen kohti terveempää jalkaa otin viime viikolla, jolloin kävin urheiluhierojalla kertomassa vaivastani. Mukavan rauhallinen (joskin makuuni jopa hieman liian helläotteinen) hieroja pisti minut heti selkä seinää vasten, kirjaimellisesti. Minun piti nimittäin laittaa selkä ja kantapäät kiinni seinään ja sitten kyykistyä niin alas kuin pystyin ilman, että kantapäät nousevat lattiasta. Enpä minä kovin montaa senttiä siitä alas päässyt, ja hieroja kysyikin heti käytänkö usein korkokenkiä. No käytänhän minä töissä - melkein joka päivä! Talvellakin hoippuroin korkojen kanssa oli jäätilanne tiellä mikä hyvänsä. 

 Kumpia kannattaisi juoksijan käyttää? Mahdoton yhtälö! ;) Kuva täältä.

Kireät ja "lyhentyneet" pohjelihakset ovat kuulemma yleinen vaiva erityisesti korkkareita käyttävillä naisilla (ja toki monilla muillakin), mikä on omiaan aiheuttamaan jalkavaivoja ja repeymiä juoksulenkillä, missä pohjelihaksen tulisi venyä koko pituuteensa. Se kohta, missä pohjelihas ja akillesjänne kohtaavat on erityisen herkkä repeämille, ja siellähän se minunkin vaivani tuntuu majailevan. Helläkätisen ja herättelevän hieronnan lisäksi sainkin kahden viikon juoksukiellon, sekä kotivenyttelyohjeet. Vähintään 10 minuuttia, viitenä päivänä viikossa, tästä about ikuisuuteen, jotta pohjelihas saadaan venytettyä takaisin oikeaan mittaansa.

Hei sinä nainen siellä, tunnen tuskasi ja jaan kipusi! Harrastatko sinäkin juoksemista? Kuva täältä.

Tärkein on portaissa tehtävä venytys, jossa ikäänkuin tehdään pohjelihasliikkeitä ilman painoja, eli noustaan varpailleen ja tämän jälkeen annetaan kantojen tippua niin alas, että tuntuu hyväntuntuinen venytys pohkeissa ja akillesjänteissä. Pumppaavaa liikettä 5 kertaa ja tämän jälkeen pitempi pito ala-asennossa. Ja sama alusta. Olen tehnyt tätä liikettä nyt joka päivä (ja lisäksi jättänyt juoksuharjoittelun väliin), ja jalkakipu on ainakin toistaiseksi lieventynyt huomattavasti! Kohtahan mun ei edes tarvitse enää käyttää korkkareita, kun pohkeita venyttämällä saan senttejä lisää :D

 Pohkeet vinkuu, kun portaissa sinkuu...vai mites se meni :D Kuva täältä.

Porrasvenytyksen lisäksi teen muitakin peruspohjevenytyksiä päivittäin. Nitä samoja, joita jumppien lopussakin joskus hätäisesti suoritetaan. Itse yritän nyt satsata venytyksien kestoon, eli venyttelen 3 x 60 sekuntia per jalka, per liike. Tahto juoksuharjoitteluun on niin kova, että venyttelen vaikka tunnin päivässä, jos sillä saan kinttuni kuntoon! Ja tästä eteenpäin en enää koskaan lähde juoksemaan kylmin jaloin kuten intomielellä tähän mennessä, vaan lämmittelen ja venyttelen pohkeet ennen lenkkiä... (toivottavasti muistan nämä kovat puheet sittenkin, kun juoksukielto loppuu...;))

Miten te lämmittelette jalat ennen lenkkiä, vai lähdettekö suoraan kotiovelta juoksuun ilman sen kummempia akrobatioita? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...