26. helmikuuta 2013

Juoksijan huoli jalkojen terveydestä - Mistä apu?

Aivan juoksuharjoittelun alusta alkaen olen kärsinyt kipuilusta vasemmassa sisäsääressä ja - nilkassa. Pahimmillaan kipu on aina päivä tai kaksi juoksulenkin jälkeen, joten olenkin päässyt juoksemaan vain noin kerran viikossa. Tämä on toistaiseksi ollut OK, koska olen pystynyt kohottamaan peruskuntoa muiden mukavien lajien, kuten tanssin, combatin ja kuntosaleilun parissa. Kesä kuitenkin lähenee, ja toiveena olisi lisätä juoskuharjoittelun määrää hiljalleen: ensin kahteen, ja myöhemmin ehkä kolmeenkin kertaan viikossa (kts. postaus Miten harjoitella puolimaratonille?).

Mieleen on kuitenkin alkanut hiipiä huoli jalkani kunnosta...Mitä jos se äityy koko ajan pahemmaksi, enkä pystykään enää juoksemaan? :( Tänään kävin pikaisessa askelanalyysissa, missä todettiin, että jonkinlaista pronaatiota jaloissa on. Harmikseni minulle jäi tilanteesta niin hätäinen jälkimaku, että en edes saanut selville onko kyseessä ali- vai ylipronaatio :( Kuvissa vasen jalka näytti samalta kuin jälki 3 alla. 

Vasen jalka on kuin numero 3 ja vielä pahempi. Kuva täältä.

Mittauksen yhteydessä minulle yritettiin kaupata henkilökohtaisesti räätälöityjä Footbalance - pohjallisia, hintaan 128e. Mielestäni hinta on kova, mutta toki olen sen valmis maksamaan, jos pohjalliset todella tuovat helpotusta jalkakipuuni. En kuitenkaan halunnut ostaa niitä hätiköiden, sillä koko mittaustilanteesta jäi hieman hötäisty tunnelma. Onko teillä kokemuksia tällaisten pohjallisten käytöstä? Kuinka paljon suurinpiirtein maksoitte ja mistä hommasitte pohjat?

Pieni pää on nyt ihan pyörällään, sillä mitä enemmän juoksijan jalkavaivoista luen (eli googletan), sitä enemmän erilaisia näkemyksiä nousee esiin. Ensi viikolla menen jalkoihin erikoistuneelle urheiluhierojalle ja toivon todella, että hän osaisi opastaa mitä minun tulisi tehdä. Ja otan enemmän kuin mielelläni myös teidän käytännön vinkkejä vastaan! Lupaan myös kirjoitella tänne heti, jos opin itse jotain uutta jalkojen hoidosta! :)

Jalat, kestättehän?? Kuva täältä.

1. Lepo.Toki ihan validi, mutta tuskin pysyvä ratkaisu. Esimerkiksi kahden viikon juoksutauko tammikuussa (= Kuuba) ei auttanut, vaan kipuilu alkoi taas kun aloin juoksemaan säännöllisesti.

2. Kipugeelit. Tällaista ostin toiveikkaana tänään apteekista :)

3. Oikeanlaiset (pronaatiotuetut) juoksukengät. Mistä tiedän mitkä ovat oikeanlaiset juuri minulle? 

4. Neutraalit juoksukengät, joihin teetetään Footbalancen räätälöidyt pohjalliset. Tämä houkuttelee tällä hetkellä eniten, mutta lisätietoa kaipailen...

5. Urheiluhieronta. Onko ainoastaan väliaikainen apu? Kuinka usein pitäisi käydä?

6. Käynti fysioterapeutilla tai jalkaterapeutilla. Mikä on näiden ero? Mitä "konkreettista" apua nämä tahot voivat tarjota jalkavaivoihin?

7. Jalkojen vahvistaminen kuntosalilla. Olen yrittänyt panostaa tähän erityisen paljon viime aikoina. Tuloksia syntyy, mutta hitaasti, ja onko niistä oikeasti mitään apua, jos jalan asento on virheellinen?

8. Säännöllinen ja huolellinen venyttely. Tässä löytyy aina parannettavaa....:)

24. helmikuuta 2013

Kun mahdoton alkaa näyttää mahdolliselta - Ajatuksia sunnuntailenkiltä

Alkuun varoitus teille rakkaat lukijat: luvassa on endorfiinipöllyistä, superonnellista hyper-hehkutusta onnistuneen lenkin jälkihuumassa :) Tänään oli nimittäin taas vuorossa "pitkä" sunnuntailenkki, tälläkin kertaa aivan UPEASSA, aurinkoisessa kevätsäässä. Tein eilisen kotitreenin jalkaosuudet kevyemmin, sillä halusin säästellä voimia tämän päivän lenkille. Eilen illalla oli jo suunnilleen perhosia mahassa, kun niin paljon teki lenkkipolulle mieli (hehe, olenko se todella minä, joka tässä kirjoittelee?). En ole muita lenkkejä viikon aikana tehnytkään, vaan säästellyt penikoitani, ja treenaillut salitreenin ja combatin parissa, kahdella lepopäivällä höystettynä.

Lähdin tänään liikkeelle samalla ajatuksella kuin viime sunnuntainakin: vähintään tunnin lenkki "maltillisella" sykkeellä (joka siis kohdallani on n. 155 - 165). Pari ensimmäistä kilometriä juoksu tuntui tosi takkuiselta, ja syke lenteli ihan pilvissä. Pääni päälle alkoi muodostua harmaa pilvi, sillä niin paljon olen toivonut, että kova työ alkaisi jo pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Sinnikkäästi kuitenkin hölkkäsin hyvin rauhallisesti eteenpäin, ja ylämäessä vaihdoin kävelyyn, sykettä hillitäkseni.

Noin kolmen kilsan kohdalla jalat lämpenivät, ja pääsin yli siitä tahmaisesta suosta, jossa olin ensimmäiset kilometrit tarponut. Se on ihanaa, kun yhtäkkiä huomaa, että jotain kehon vireystilassa muuttuu ja nyt kulkee! Tiedättekö mitä tunnetta tarkoitan? :) Siinä hurmassa siis hölkkäilin eteenpäin, toki edelleen tiukimmat mäet kävellen. Vauhti oli kuitenkin sen verran nopeampaa kuin viime viikolla, että kotiovi lähestyi liian nopeasti. Samaan matkaan johon viime viikolla meni 65 minuuttia, meni nyt vain 55 minuuttia. Tässä kohtaa teinkin täysin historiallisen teon, nimittäin juoksin kodin OHI ja hölkkäsin vielä n. 15 minuutin kierroksen! Siis en todellakaan ikinä KOSKAAN olisi voinut kuvitella, että pystyisin juoksemaan kodin ohi. Ajatus oli vielä pari kuukautta sitten täyttä utopiaa.  

Lopulta saavuin kotiin väsyneenä, mutta niin ONNELLISENA! Olin juossut 67 minuuttia ja n. 9 kilometriä!! Pisin lenkki ikinä!! Tuli aika epäuskoinen olo, sillä miten ihmeessä minä - juoksemista aina kammonnut tyttö - pystyn tällaiseen? Ehkä tämä oli vain kertaluonteinen itsensä ylittäminen, ehkä ei, mutta vaikka seuraavilla lenkeillä takkuaisikin, niin tämä päivä valaa kyllä uskoa mahdottomaan...siihen hulluun ajatukseen puolimaratonista kesällä 2013!

Tässä vaiheessa suuri kiitos teille lukijoille ja bloggaajille, jotka olette toimineet suurina innoittajina alkutaipaleellani. Esimerkkinne ja tsemppinne on korvaamatonta :) Uskokaahan tekin itseenne ja unelmiinne!

21. helmikuuta 2013

Pystyt siihen, mihin uskot pystyväsi

Olen viime aikoina lukenut pari todella inspiroivaa juttua liittyen mielen voimaan treenaamisessa ja painonhallinnassa. Haluaisin jakaa nämä ajatukset ja ahaa-elämykset teidän kanssanne, mutta teksti syntyy myöhemmin, ajan kanssa, kun minulla on viimein mahdollisuus istahtaa rauhassa koneen ääreen ja pohtia asiaa kunnolla.

Tänään haluan kuitenkin jakaa kanssanne tämän inspiroivan (John Binghamin) lausahduksen, joka ainakin omaan elämäntilanteeseeni uppoaa kuin veitsi sulaan voihin. Välillä kun on tullut tässä matkan varrella mieleen, että enhän minä mikään oikea juoksija ole, ja että on kuljettava vielä todella pitkä matka, ennen kuin oikeasti saavutan jotain juoksijana. Seuraavan lainauksen luettuani laitoin kuitenkin rintani rottingille, sillä tajusin, että minähän olen jo juoksija! En ole maratoonari, tai pikasprintteri, mutta olen terve, onnellinen juoksija, joka yrittää aina juosta yhden katulampunvälin enemmän!

"If you run, you are a runner. It doesn't matter how fast or how far. It doesn't matter if today is your first day or if you've been running for twenty years. There is no test to pass, no license to earn, no membership card to get. You just run." 
  

Mielestäni tätä lainausta voi soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin; uimiseen, kirjoittamiseen, maalaamiseen, tanssimiseen, mihin vain mikä tuottaa sinulle mielihyvää! Se, että ei ole maailman paras jossain (ja kuka senkin on määrittelemään?), ei tarkoita, että panoksesi tai suorituksesi olisi arvoton tai epäkelpo. Muistakaa olla armollisia itseänne kohtaan, ja iloita niistä pienistä ainutlaatuisista saavutuksista ja teoista, jotka juuri sinä sait aikaan, juuri tässä hetkessä! Kuka tietää, juurikin tuo pieni teko saattoi olla erityisen merkittävä askel kohti unelmasi saavuttamista :)



Kaikkit kuvat weheartit.com:ista.

17. helmikuuta 2013

Sunnuntailenkin keskiössä maltillinen syke

Ulkona lähes nollakeli, ja harmaudesta huolimatta ilmassa kevään merkkejä. Tarkoitukseni oli tehdä tänään kuntosalilla Fitfarmin kokovartalotreeni, mutta alkukevään tuoksu houkutteli minut hylkäämään salitouhut ja suuntaamaan lenkkipolulle. Ja mikä loistava valinta se olikaan!

Melko tuoreena juoksijana minulla nousee syke lenkillä hyvin helposti n. 90 prosenttiin maksimista, mikä ei tietenkään ole sopiva sykealue puolimaratonia ajatellen. Tämän päivän lenkin "personal traineriksi" valitsinkin sykemittarin (toisinaan minua piiskaa eteenpäin hyvä musiikki). Päätin, että lenkkeilen vähintään tunnin, mutta pidän sykkeen 160:n tuntumassa. Ainoa hetki, jolloin sallin yli 170 sykkeen olivat loivat ylämäet, joiden takana tiesin alamäen ja matalampien sykealueiden odottavan. Jos syke puolestaan pysyi tasamaalla yli 170:ssä pitempään kuin 100-200 metriä, vaihdoin hölkän hetkeksi kävelyyn. Juoksuaskeleita otin jälleen kun syke oli laskenut n. 155:een. 

Maltillisempi syke teki hyvää! Kuva täältä.

Saattaa kuulostaa melko orjalliselta toiminnalta, mutta omalla kohdallani tämä toimi todella hyvin! Ilokseni huomasin, että vaikka syke helposti nousi liian korkeaksi, niin se myös laski hyvin nopeasti kävelyosuuden aikana. Noin 10-20 sekuntia kävelyä yleensä riitti tasaamaan sykkeen. Tällä tekniikalla sain tehtyä tähän mennessä pisimmän ulkolenkkini, jonka kesto oli hieman yli tunnin!! :) Ajattelin alkaa tekemään tällaisia pitempiä, "matalasykkeisiä" :D lenkkejä kerran viikossa, jotta kehoni tottuu myös pitempien aikojen/matkojen juoksemiseen. Tavoitteena on kasvattaa lenkin ajallista pituutta pikkuhiljaa ja samalla vähentää kävelyosuuksien määrää, kuitenkin koko ajan riittävän maltillisella sykkeellä. Ehkäpä voin joskus vielä alkaa kutsumaan sunnuntain lenkkiä "pitkikseksi" :-)

 Se tunne, kun huomaa, että juoksu voi olla hetkittäin kevyttä! Kuva täältä.

Lenkin aikana ja jälkeen oli NIIN MAHTAVA ja TYYTYVÄINEN olo! Saanhan olla jo vähän ylpeä itsestäni? :) Askel kerrallaan kohti unelmia....

Haluan olla puolimaratoonari! :) Kuva täältä.

Ps. Teen ensi viikolla postauksen siitä, minkälaisella harjoittelulla suunnittelen selviäväni vielä joku päivä puolimaratonista!

10. helmikuuta 2013

10 things about me (Haaste)

Sain Hannalta tämän kymppihaasteen, jossa tulee ensin kertoa kymmenen asiaa itsestään, ja sitten vastata haastajan kysymyksiin. Tämä on minun ihkaensimmäinen haasteeni ja ihan hauskojahan nämä ovat :) Menee vain paljon aikaa, kun miettii mitä kaikkea kertoisikaan! Lisää haasteita ja kysymyksiä saa kyllä laittaa, mielelläni vastailen niihin silloin tällöin tavallisten postausten välillä!

Tässäpä siis 10 tärkeää ja ei-niin-tärkeää asiaa minusta, olkaa hyvät!

1. Omistan kaikki Frendit DVD – boksit ja ne pääsevät aina kunniapaikalle olohuoneen kirjahyllyyn. Olen katsonut jaksot niin monesti, että muistan monet repliikit sanasta sanaan ulkoa. Joskus, kun en saa yöllä unta, menen olkkarin sohvalle katsomaan Frendejä, ja yleensä nukahdan ensimmäisen jakson aikana.
2. Rakastan matkustamista ja olen onnekseni saanut reissata aika paljon, yli 30 maassa. Yhteensä olen viettänyt elämästäni ulkomailla n. 2-3 vuotta opiskellen, työskennellen ja muuten vaan matkustellen. Ensimmäisen kerran matkustin ulkomaille (Ruotsia lukuunottamatta) 16-vuotiaana, kun lähdin vuodeksi vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin. Matkustaminen ja maailma ovat tehneet minusta Minut. Aina jos on ollut ylimääräistä rahaa, olen lähtenyt ulkomaille. En omista autoa enkä asuntoa J

3. Minulla on ihana, suurikokoinen maatiaiskissa, jonka adoptoin sen ollessa 5-vuotias. Mieli ja keho rauhoittuvat, kun kissa tulee sylin hurisemaan. Haluaisin lisää kissoja, mutta kohdat 2 ja 3 ovat haastava yhtälö ;)
4. Harrastan lumettomana aikana geokätköilyä, joka on ihan huippuharrastus! Löytää paikkoja, joihin ei olisi koskaan muuten tullut mentyä, ja samalla saa liikkua ulkona. Olen löytänyt tähän mennessä 396 kätköä ja odotan innolla lumen sulamista J

5. Olen syksyihminen isolla S:llä. Syksyn värit, tuoksut ja tunnelma antavat minulle paljon onnellisuutta ja energiaa, ja syksy tuntuu aina uusien alkujen vuodenajalta.
6. Olen kotoisin Lapista ja opiskellut Oulussa. Valmistumisen jälkeen muutin töihin pääkaupunkiseudulle. Haaveissa on vielä joku päivä muuttaa takaisin Ouluun.

7. Ylenpalttinen karkinsyönti lienee pääsyy kertyneisiin liikakiloihini.  Pystyn syömään yhdeltä istumalta helposti 400g karkkia. Onnekseni olen pystynyt vähentämään karkinsyöntiä edellisten kuukausien aikana, ja nykyisin syön enää n. 3-4 sukulaku-patukkaa viikossa :) Ehdottomaan nollalinjaan en usko tässä, kuten en muussakaan hyvinvointiin liittyvässä asiassa.
8. Lempiryhmäliikuntalajejani kautta aikain ovat BodyJam ja kuntonyrkkeily. Haaveilen, että voisin harrastaa noita molempia säännöllisesti juoksun ohella. Kuntonyrkkeilykurssi alkaakin maaliskuussa, jee! Bodyjamiin ei ole juuri nyt pääsyä, sillä sitä ei ole salini valikoimassa.

Kuva täältä.

9. Pitää olla todella kylmä, että pystyn nukkumaan jalkaterät peiton alla. Normilämpötiloissa on pakko ottaa ne pois peiton alta tai tulee todella kuuma! En koskaan pystyisi pitämään sukkia nukkuessani :D
10. Pidän huolta siitä, että muistan tehdä vähintään yhden lumienkelin joka talvi. Tämän talven enkeli syntyi lumeen uudenvuodenaattona samalla kun katsoin rakettien räiskettä taivalla.

Kuva täältä



Vastaukset Hannan kysymyksiin:
Milloin liikuntakipinäsi syttyi?

Liikunta ei ole aina ollut minulle itsestäänselvyys, vaan olen viettänyt välillä monen kuukauden liikunnattomia jaksoja. Liikunnasta olen alkanut nauttia kunnolla vasta yli 20 – vuotiaana, ja sen terveysvaikutuksia olen alkanut arvostaa vasta yli 25 – vuotiaana. Nuorempana liikunnan ainoa pointti oli ulkonäkö. Olen hyvin onnellinen, että silmäni ovat avautuneet vuosien karttuessa :)
Onko sinulla säännöllinen herkkupäivä vai herkutteletko vapaammin?
Toistaiseksi herkuttelen vapaammin, mutta pieniä määriä kerralla. Totaalikieltäytyminen johtaa kohdallani sortumisiin ja turhanpäiväiseen ahmimiseen, joten yritän ottaa elämää myös herkkujen osalta vähän löysemmin rantein.

Suosikki urheilulaji penkkiurheilumielessä?
Jääkiekko ehdottomasti! Olen käynyt livenä katsomassa Suomen MM-pelejä kotikisoissa 1997, 2003 ja 2012.

Kuinka paljon unta tarvitset?
9 tuntia on optimi. Käytännössä saan arkisin unta 7 – 8 tuntia, mikä kostautuu jokaisena arkiaamuna.

Lempiruokasi?
Ei ole yhtä lempiruokaa, vaan mieltymykset vaihtelevat. Tällä hetkellä suosikkeihin kuuluu mm. avokadot ja jauhelihatortillat.

Mikä on suurin saavutuksesi tähän asti?
Vaikea kysymys! Olen onnellinen monista asioista elämässäni, en osaa eritellä yhtä yksittäistä tapahtumaa. Liikunnallisesti suurin saavutukseni on varmasti puolimaraton, jonka juoksen vuoden 2013 aikana!

Tykkäätkö valokuvaamisesta?
Tykkään, mutta en tiedä siitä kovinkaan paljon. Erityisesti matkoilta tulee räpsittyä paljon kuvia, Suomen arkielämästä ihan liian vähän. Ehkä voisin skarpata tämän blogin myötä!

Aamu- vai iltatreeni?
Ilta!!

Suosikkilisukkeesi rahkan joukkoon?
Marjat (erityisesti mustikka) sekä kaikenlaiset siemenet, esim. pellavansiemenet ja auringonkukansiemenet.

Koska olet viimeksi käynyt uimassa?
Karibianmeressä pari viikkoa sitten :) Uimahallissa ehkä n. vuosi sitten. Muuton jälkeen en ole uskaltautunut lähiuimahalliin, mutta sekin päivä varmasti vielä koittaa. Toistaiseksi keskityn kuitenkin peruskunnon kohentamiseen jumppasalissa ja lenkkipoluilla.

3. helmikuuta 2013

Miltä tuntuu, kun jaksaa juosta 8 kilometriä?


Yksinkertaisesti Fantastiselta!

Tänään, kahden viikon liikuntatauon jälkeen, jaksoin juosta elämäni pisimmän matkan: 8 km! Saavutusta ei mielestäni himmennä edes se, että juoksin sen salin mukavassa lämmössä juoksumatolla ja melko rauhallisella tahdilla. Se oli kuitenkin lähes tunti yhtäjaksoista juoksua, 8 km ja yli 700 kaloria! Lähtötilanteeseeni nähden (= juoksuharjoittelun aloittaminen joulukuun puolivälissä melkoisessa rapakunnossa) tämä on kyllä saavutus, joka valaa valtavasti uskoa tulevaan! Ehkä se puolimaraton ei sittenkään ole aivan utopistinen haave... :)

Tämä tunne <3 Kuva täältä.

Juoksu kulki ensiaskeleista lähtien todella kevyesti ja vaikka olin suunnitellut juoksevani vain 4km + salitreeni päälle, niin neljän kilsan kohdalla en malttanutkaan lopettaa. Jos kerrankin saa tällaisen fiiliksen päälle lajista, jota on aiemmin kammonnut todenteolla, olisi hullua lopettaa homma puolitiehen. Mietin jopa kympin juoksemista, mutta syke alkoi olla loppumatkasta sen verran korkealla, että päätin armahtaa jetlagista kevyesti kärsivän itseni tästä rutistuksesta.

Kuten ensimmäisessä postauksessani jo totesin, olen luonteeltani on-off - ihminen ja joskus aiemmin lupaavasti alkanut liikuntaharjoittelu (tai mikä muu ponnistelua vaativa asia ylipäätään) on helposti lopahtanut, jos olen joutunut pitämään siitä taukoa loman tai sairastelun vuoksi. Nyt en voi muuta kuin tsempata itseäni ja teitä muitakin liikunta- tai juoksuharjoittelua aloittelevia, tai muuten vain harjoittelutaukoja kammoavia lukijoita. Eri asia on toki, jos esim. loukkaantumisen takia joutuu olemaan kuukausia pois pelistä, mutta lyhyehköt viikon tai parin tauot kannattaa ottaa vain ja ainoastaan positiivisena asiana, ja keskittyä tuolloin esim. venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Keho ja mieli pääsevät palautumaan ja keräämään voimia tulevia koitoksia varten ja palaavat "kehään" virkeinä ja energisinä. Tämä on nyt empiirisellä kokeella osoitettu faktaksi ;)

Minkälaisia kokemuksia teillä on paluusta liikunnan pariin tauon jälkeen?


Nyt iltapalalle: kulhossa pilttirahkaa, johon sekoitettu mm. goji-marjoja, mustikoita, vadelmia, soijamaitoa ja auringonkukansiemeniä. Nam!

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...