16. tammikuuta 2013

Kipeät penikat tulivat kylään

Nyt se on sitten tehty - aloittelevan juoksijan perisynti, eli aloitettu harjoittelu liian vauhdikkaasti. Seurauksena kipeytynyt vasen sääri eli kansankielellä jonkinsortin penikkatauti. Miten harmittaakin, kun mieli on ilmeisen valmis, mutta keho ei ihan pysy intoilussa mukana!

Eilen kävin juoksemassa aivan ihanassa lumisateessa, mielessäni maanantaina asetettu 6 km haaste. Olen huomannut, että mitä sankempi pyry, sitä ihanampaa on juosta :D Juoksua tuli lopulta 5,6 km ja fiilis lenkin jälkeen oli ihan mukiinmenevä. Ei ihan niin hyvin luistanut kuin edellisellä viikolla, mutta ei myöskään tuntunut mitenkään pahalta. Lenkin jälkeen venyttelin ahkerasti ja kävin saunomassa, ja stressaavasta työpäivästä huolimatta nukuin koko yön sikeästi kuin tukki. Juoksu on kyllä mitä parhainta stressinhallintaa! Tänään kuitenkin heti sängystä noustessani huomasin, että nyt ei jalassa tunnu kovin hyvältä, ja koko päivän olen aistinut pientä kipuilua erityisesti säären sisäosassa.

Kuva täältä

Nyt siis lääkitsen itseäni kotihieronnalla sekä laittamalla juoksukengät hyllylle ainakin muutamaksi päiväksi. Joka tapauksessa oli tarkoitus zumbailla huomenna ja taistella combattia perjantaina, eli kovin pahasti tämä ei suunnitelmia onneksi sekoita. Toivottavasti nämä ryhmälajit eivät ainakaan pahenna tilannetta!

En missään nimessä halua luovuttaa, mutta en myöskään halua uhrata terveyttäni liikunnalle. Nyt on mitä ilmeisimmin aika tehdä reality check, eli etsiä parempi balanssi innon ja kunnon välillä. Mieli on tällä hetkellä ainakin 10 km kehoa edellä ja penikat huutaa armoa :)

Sattuuko teillä olemaan kokemusta aiheesta, tai käytännön vinkkejä kipeiden penikoiden hoitoon?

11. tammikuuta 2013

Combatin tunnelmia ja perjantain huumaa :)

Ihanaa, pääsin Bodycombattiin ja sain energisen alun viikonlopulle! Tykkään jostain syystä tosi paljon siitä liikkeestä, jossa kuvitteellisen vastustajan päätä painetaan alas toisella kädellä samalla kun toisella mäiskitään menemään. Siinä saa purettua kaikki mahdolliset päivän harmitukset ihan hurmosmaisessa olotilassa :) Ja perjantaina se jotenkin tuntuu erityisen hyvältä, kun työviikko on takana ja viikonloppu edessä <3 En hirveästi tykkää tämän combatin musiikeista (makuasioita, tiedetään!), mutta minusta tuntuu, että ohjelmassa on erityisen paljon keskitytty kaikenlaisiin kiertoliikkeisiin, jotka laittaa keskivartalon huutamaan armoa. Yritinkin keskittyä tänään mahdollisimman paljon juuri noiden kiertoliikkeiden (erityisesti lyönnit) huolelliseen suorittamiseen, kun kevyesti nuhaisena en uskaltanut lähteä mukaan ihan niihin maksimisykettä tavoitteleviin hyppyihin. Mukavan tuntuman kyllä sai näinkin - toimistotyöntekijän hartiat kiittää ja kumartaa! Onko teillä joku erityisen mieluinen Combat-juttu? Tykkäätteekö pitkistä lyöntisarjoista vai mieluumminkin hypyistä ja potkuista?

Loikka kohti viikonloppua <3 Kuva täältä.

Niin, ja vaikka siis puolimaraton onkin tavoitteenani, niin yritän käydä myös ryhmäliikuntatunneilla, jotta saan peruskuntoani kohotettua mahdollisimman monipuolisesti. Haluan siis lähestyä juoksuharrastusta maltilla ja kuulostella, että "hei, alkaisitko mun kaveriksi kaikkien näiden vuosien jälkeen" ;) Aikaisemmin yritin rynnätä suinpäin suhteeseen juoksun kanssa, ja sitten tulikin vastareaktio ja täydellinen seinä vastaan. Tällä kertaa siis askel kerrallaan kohti tavoitteita, ei suinpäin säntäillen :) Nyt on kuitenkin aika levolle ja ihanalle, rauhalliselle kotiviikonlopulle. Nautinnollista viikonloppua teille kaikille, vietitte sen sitten levon, liikunnan, perheen tai ystävien seurassa!

9. tammikuuta 2013

Miksi ihmeessä puolimaraton?

Olen kyllä miettinyt miksi ihmeessä minä, joka en ole koskaan pitänyt juoksemisesta, olen nyt yhtäkkiä päättänyt juosta itseni puolimaratonille. Syitä on toki monia, mutta yksi tärkeimmistä on se, että haluan yksinkertaisesti näyttää itselleni (ja vähän myös muille ;)), että pystyn siihen.  Koko ajatus puolimaratonin juoksemisesta tuntuu niin älyttömän absurdilta, että ei oikeastaan jää muuta vaihtoehtoa, kuin juosta se :D

 Kuva täältä

Toinen motivaation lähde on toki se, että olen väsynyt nykyiseen olotilaan ja vointiin. Vuosi toisensa jälkeen painoa on kertynyt lisää, enkä ole enää vähään aikaan viihtynyt vartalossani kovin hyvin. Jos juoksemisen avulla saan painoa hieman alas, ja samalla koen ihania itsensä voittamisen hetkiä, niin mikäs sen mukavampaa :) Juoksemisen taustalla on siis myös halua todistaa itselleni, että pystyn parempaan ja ansaitsen enemmän!


 Kuva täältä

Kolmas syy on uteliaisuus. Lähipiirissäni on muutama juoksija, ja he usein kertovat miten hyvä olo juoksemisesta tulee. Minä en ole koskaan tuota tunnetta kokenut ja haluankin nyt ottaa selvää pystynkö minäkin saamaan juoksemisesta energiaa ja ihanaa fiilistä. Olisi mahtavaa pystyä juoksemaan metsäpolulla ilman sitä kuuluisaa verenmakua suussa, tai kamalaa hapottavaa tunnetta reisissä ja pohkeissa.

Jos joku juoksusta nauttiva sattuu lukemaan tätä blogia, niin kerros ihmeessä minulle ja muillekin miten hyvä olo siitä juoksemisesta tulee! :)

Ps. Olen käynyt blogin aloittamisen jälkeen muutamilla ihan hyvilläkin lenkeillä, mutta niistä lisää myöhemmin. Edistystä on selvästi havaittavissa!! :) Kerrankin olen malttanut lähteä liikkeelle rauhallisesti, omaan kuntotasooni nähden sopivalla vauhdilla. Kiva ja iloinen olo!

6. tammikuuta 2013

Ensimmäiset kilometrit!

Pari vuotta sitten vielä vannoin, että ainoa hetki, jolloin aion ottaa juoksuaskeleita, on silloin kun olen myöhässä bussista ;) Tämän puolimaraton-päähänpiston vuoksi olen kuitenkin raahautunut jo viisi kertaa (!) talviselle lenkkipolulle! Lähtökohdat juoksuharrastuksen aloittamiselle eivät olleet järin hyvät, nimittäin syksyn 2012 hikiliikuntakerrat voi varmasti laskea kahden käden sormilla, ja muutama varvas siihen päälle. Taisin kulkea jonkinlaisessa kaamoshorroksessa koko syksyn, ja houkuttavin reitti töistä kotiin kävi aina kaupan kautta kotisohvalle, kynttilänvaloon, fleece-viltin alle.

Spontaanista hetken mielijohteesta ensimmäinen juoksukerta kuitenkin koitti joulukuun puolivälissä; taivaalta satoi isoja lumihiutaleita, eikä pyöräteitä oltu aurattu vähään aikaan. Minläänlaisia oikeita juoksuvarusteitahan minulla ei ollut, vaan vedin jalkaan painavat vaelluskengät ja niskaan rännänkestävän tuulipuvun. Sitten vain Sporsttracker päälle, ja päätös, etten pysähdy ennen kuin 4 kilometriä on mittarissa. Siinä minä sitten kynnin  lumista pyörätietä pitkin, huimalla 7 km:n keskituntinopeudelle ja vilkuilin noin 100 metrin välein Sportstrackeria, joka kerta varmana siitä, että edellisen vilkaisun jälkeen olen varmasti juossut ainakin 500 metriä. Ja järkytys oli joka kerta yhtä suuri kun matkaa olikin taittunut vain se 100 :D

Hammasta purren juoksin kuin juoksinkin sen 4 km, joskin pari venyttelytaukoa oli pakko pitää välillä. Viimeiset sadat metrit syke huiteli ihan maksimeissa (päälle 180), vaikka nopeus oli siis edelleen se 7km/h ;D Mutta oli kulkaas ihan mieletön voittajafiilis kun seison kodin eteisessä, silmät ja korvat täynnä lunta, endorfiinimyrskyn virratessa jäsenissä!

Olikohan mun ensimmäisen juoksukerran varusteet suhteessa yhtä asialliset kuin tällä herralla? :)

Nyt olen vaihtanut vaelluskengät upouusiin juoksukenkiin ja ladannut puhelimeen tsemppaavaa treenimusiikkia. Tuntuma sillä viidennellä juoksukerralla olikin jo aivan eri, ja ihan ohikiitäviä hyvänolon hetkiäkin tuli jo lenkin aikana koettua. Syke nousee kuitenkin nopeasti lähelle maksimia, eikä laske ellen vaihda hyvin rauhalliseen kävelyyn. Noilla sykkeillä en varmasti pysty 2-3 tunnin puolimaratonia juoksemaan!
 Uudet tossut :) Kuva täältä.

Olen miettinytkin, että olenkohan lähtenyt liian rajusti liikkeelle, eli pitäisikö minun jotenkin vaihdella hölkän ja kävelyn välillä nyt kun kunto vielä on näin heikoissa kantimissa? Toisaalta sisu ei useinkaan anna periksi vaihtaa kävelyyn, varsinkaan kun on talven pimeimpänä aikana saatu potkittua itsensä pois sieltä ihanan punaisen viltin alta...

5. tammikuuta 2013

Matka alkaa :)

Hei!

Pari kuukautta sitten täytin 29 ja listasin mielessäni asioita, jotka haluaisin tehdä vielä ennen kuin vastaan tulevat nuo maagiset numerot 3 ja 0. Listani taisi näyttää jokseenkin tältä:
  • Keksi mikä sinusta tulee isona
  • Opettele soittamaan (nuotio)kitaraa
  • Juokse puolimaraton
  • Voi paremmin!
Ensimmäinen on toki sangen realistinen tavoite 12 kuukaudelle, ottaen huomioon, että 29 vuoden aikanakaan en ole vastausta keksinyt ;) Kitaransoiton opetteleminen on myös pitkäaikainen haave, ja olenpa joskus Anttilasta raahannut tarjouskitaran kotiin asti. Olen vakuuttunut, että tämä kitara, William nimeltään, tulee vielä joku päivä soittamaan sulosointuja sylissäni, mutta Williamin vuoksi en tätä blogia perustanut.

Tämä on kertomus matkastani kohti puolimaratonia ja parempaa fiilistä! Kun syntymäpäivänäni katsoin peiliin, en ollut lainkaan tyytyväinen näkemääni. Lisäkiloja on kertynyt kymmenen vuoden aikana reippaasti ja viime vuodet on ollut hankalaa löytää mitään oikeasti nättiä päälle pantavaa. Painoindeksi huitelee siellä 27 hujakoilla, eikä kunnossa ole kehumista siinäkään.

Olen luonteeltani On-Off-ihminen, heittäydyn asioihin Kaikki tai ei mitään - periaatteella. Tämä asenne on johtanut moniin unohtumattomiin ja onnellisiin hetkiin, mutta samalla aiheuttaunut aikamoista jojoilua ruuan, liikunnan ja painon suhteen. Olen ollut "laihiksella" varmaan 150 kertaa, välillä ihan onnistuneestikin, mutta aina lopulta olen kääntänyt nappulat Off-asentoon ja palannut vanhoihin tottumuksiin.

Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole laihdutusblogi, vaan aion keskittyä nimenomaan hyvän fiiliksen löytämiseen liikunnan ja hyvän ruuan avulla! Jaan täällä treenikokemuksia ja ruokavinkkejä, ja toivottavasti samalla saan tsempattua teitä muitakin tavoittelemaan unelmianne ja voittamaan itsenne!

En ole koskaan pitänyt juoksusta, mutta aion oppia nauttimaan siitä (tai ainakin sietämään sitä :D), ja juosta puolimaratonin vuoden 2013 aikana! Tervetuloa mukaan matkalle! :) Olisi kivaa kuulla minkälaisia (hulluja/ihania) tavoitteita tai unelmia te olette asettaneet vuodelle 2013?

Tätä tunnetta odotellessa ;)
Kuva täältä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...