13. joulukuuta 2015

13. luukku: Ajatuksia onnellisuudesta koostetusti

Tämä oli alunperin juoksublogi. Kuitenkin jo melko varhaisessa vaiheessa juttujen aihepiirit laajenivat käsittelemään elämää laajemminkin. Onnellisuuden ja henkisen hyvinvoinnin teemat nousivat pintaan ensin omassa elämässäni ja sitä myötä täällä blogissakin. Blogi on ollut pystyssä pian kolme vuotta ja välillä vanhojen tekstien lukeminen nolottaa itseänikin. Silti jokainen teksti on kirjoitettu sydämellä ja on ollut ainakin jollakin tapaa osa kasvuani siksi ihmiseksi, joka olen tänään :)

Yhtä universaalia totuutta onnellisuudesta ei ole olemassa, enkä missään nimessä koskaan halua edes etäisesti väittää, että omat havaintoni olisivat niitä ainoita oikeita. Ne ovat omiani, niin kuin sinun ovat omiasi, ja kaikki yhtä arvokkaita. Silti on toisinaan mielenkiintoista ja avartavaa kuulla myös toisen ihmisen havaintoja ja ajatuksia onnellisuudesta. Ajatuksiin voi samaistua tai todeta, että tästä olen kyllä aivan eri mieltä! Parhaassa tapauksessa voi kuitenkin oivaltaa jotain uutta itsestään ja maailmasta, jossa elää.

Tässä kahdeksan blogipoimintaa oman matkani varrelta. Ajatuksiani onnellisuudesta koostetusti! Jokaisesta kohdasta löytyy myös muutama kysymys, joiden tiimoilta kommenttiboxiin on syntynyt todella mielenkiintoista ja avartavaa keskustelua. Pääset kuhunkin tekstiin klikkaamalla sen otsikkoa. Mukavia lukuhetkiä! :)


30 vuotta elämää on aika paljon tai aika vähän, riippuu keneltä kysytään. Siihen mahtuu kuitenkin jo paljon kokemuksia, kaatumisia, oppimisia ja uudelleen yrittämisiä. Tässä tekstissä kirjoitin onnellisuudesta 30-vuotiaan silmin. Tämä on ehkä yksi suuritöisimmistä, mutta itselleni antoisimmista teksteistä, joita olen koko blogini aikana kirjoittanut :)

Minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuusoivallukset herättivät? Oletteko tehneet saman- tai omantyylisiä oivalluksia?

Tekstissä pohditaan erilaisia tapoja olla läsnä ja mietitään myös miksi läsnäoleminen on toisinaan niin vaikeaa.

Milloin ja miten te olette vahvimmin läsnä? Mitkä asiat teillä edesauttavat tai estävät läsnäolon tunnetta? Pyrittekö tietoisesti kehittämään läsnäolon taitoa vai oletteko sitä mieltä, että sen asian kannattaa antaa tulla luonnostaan, jos on tullakseen, turhia miettimättä?



Keskitytkö siihen mitä hyvää on nyt, vai elätkö aina epämääräisessä odotuksen tai kaipuun tilassa? Yksi juttu on melko varmaa. Maailma voi näyttäytyä aika ihmeellisenä paikkana, jos ottaa silloin tällöin hetken aistiakseen kaikkea sitä, mitä on!

Pystyttekö te nimeämään tämän päivän ajalta viisi asiaa, josta olette hurmaantuneet tai ilahtuneet - yksi kullekin aistille? Minkälaiset asiat ylipäätään hurmaavat ja saavat teidät elämään tiukemmin hetkessä?


Tarina kohtaamisesta, joka muutti tapani katsoa elämää.

Muistatteko te matkanne varrelta jonkun tapahtuman tai kohtaamisen, jonka myötä tuli tunne, että tämä tapahtui syystä? Että opitte tuosta tilanteesta jotain, mikä ehkä muuten olisi jäänyt oppimatta? Voiko onnellisuutta tai ainakin positiivisempaa elämänasennetta mielestänne tietoisesti opetella?



Keräämme onnen palaset kukin omalla tavallamme, mutta tällä tekstillä halusin kuitenkin muistuttaa niin teitä kuin itseänikin, että niitä palasia on ympärillämme koko ajan enemmän kuin tajuammekaan. Jos vain avaamme silmämme, voi mitäänsanomattomasta tulla se päivän onnellisin hetki.

Mikä sinut on tehnyt onnelliseksi tänään?



Kun kuulen, että joku on pitkään haaveillut matkustavansa jonnekin tai aloittavansa uuden harrastuksen, mutta ei ole saanut aikaiseksi, minussa syttyy halu ottaa tuota ihmistä olkapäistä kiinni, katsoa silmiin ja kysyä mitä vielä odotat? Aika usein joudun kysymään saman itseltänikin.

Onko teidän elämässä pieniä tai suuria haaveita, joita olette lykänneet jollakin verukkeella aina vain tuonnemmaksi? Minkälaiset syyt estävät teitä tavoittelemasta jotain tiettyä unelmaa? Jos mietitte jotain hyvää asiaa elämässänne, niin muistatteko mistä saitte rohkeuden lähteä kulkemaan kohti tuota asiaa, joka oli aiemmin vain haave?


Ajassamme korostuu hyvin vahvasti ajatus, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja että hyvinvointi on pitkälti kiinni omista valinnoista; asenteesta ennen kaikkea. Vaikka itsekin uskon, että omia ajattelumalleja kehittämällä voi parantaa oman elämän laatua ja mielekkyyden tunnetta merkittävästi, kätkeytyy positiivisuuden vaatimukseen kuitenkin muutama ansa. Niitä pohdittiin tässä tekstissä.

Onko sinulle tullut joskus huono omatunto negatiivisten tunteiden kokemisesta? Vai annatko kaikkien tunteiden tulla ja (myös mennä) vapaasti? Elätkö tasaisesti vai vahvasti tunteella?



Oma tarinani siitä, miten fyysisen hyvinvoinin koheneminen avasi portteja myös kohti henkistä hyvinvointia.

Minkälainen vaikutus liikunnalla ja fyysisellä hyvinvoinnilla on teidän henkiseen hyvinvointiin?

Puhutteliko joku näistä teksteistä sinua erityisesti tänään? Ja jos olet lukenut blogia jo pitempään, niin olisi kiva kuulla minkälaisia ajatuksia nämä onnellisuuden eri ulottuvuuksiin pureutuvat tekstit ovat teissä herättäneet matkan varrella? :)

4 kommenttia :

  1. Kiitos, kun keräsit näitä yhteen! :) Luen niitä paremmalla ajalla! Kivaa viikkoa Tiina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva lueskella vanhempiakin tekstejä ja nostaa niitä taas uudelleen luettaviksi. Teksti ja ajatukset eivät kuitenkaan muutamassa kuukaudessa vanhene :) Mukavaa viikkoa sinnekin <3

      Poista
  2. Kiitos Tiina näistä kokoamistasi ajatuksista. Luin kaikki tekstit uudestaan läpi,ja ihmettelin kyllä, miksi en ollut joihinkin teksteihin kommentoinut lainkaan. Ehkä ne oli niitä ajatuksia, pitää paneutua ajan kanssa, ja valitettavasti unohtanut koko kommentoinnin. Siispä KIITOS kun nostit nämä tekstit esiin.

    Oikeastaan kaikki kirjoituksesi saivat sellaisen seesteisen olotilan ja hyvän mielen. Ihastelen kirjoitustyyliäsi, joka on niin eläväinen ja humoristinen. Erityisesti kolahti "Mitä vielä odotat" ja "Onnellinen nyt vai aina sitten myöhemmin". Monessakin tekstissä olet kirjoittanut niistä aiheista, mitä itsekin pyöritellyt, ja näiden pienien oivallusten kanssa elämäni on nykyisin onnellisempaa.. Elämistä tässä hetkessä, onnellisuuden pieniä avaimia, läsnäoloa.. Ihania juttuja. Eikä se sitä poista, etteikö olisi hankaluuksia tai ikävää mieltä, aika ajoin tottakai. Mutta pääosin valitsen mieluummin positiivisuuden kuin negatiivisuuden.

    Tämä lause myös huvitti..
    "Miettivätkö muut (ketkä hiton muut?), että siitäpä sai, olisikohan kannattanut vain jättää yrittämättä?" Niinpä niin, ketkä hiton muut. ;)

    Ihania oivalluksia ja kiitos tästä iltapäivähetkestä, jonka sain kulkea kanssasi! Mukavaa viikon jatkoa Tiina!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Satu, kiitos että luit ja jaksoit kommentoidakin <3 Monet näistä teksteistä ovat sellaisia, että kommentin jättäminen ei välttämättä ole tosiaan niin nopeaa ja välitöntä, sillä asiat ovat kuitenkin sellaisia, joita täytyy pureksia. Aika paljon aikaa ja ajatustyötä on näiden tekstien taustallakin.

      Samansuuntaisia ajatuksia ja tunnelmia olen löytänyt sinunkin blogistasti. Nimenomaan elämistä tässä hetkessä, niiden elämän pienten hyvien asioiden näkemistä ja ihastelua. Ja tottahan toki myös surun yms. tunteet kuuluvat elämään, eikä niissä ole mitään väärää, mutta silti jonkinlaisen positiivisen perusvireen voi elämään yrittää rakentaa.

      Ja niinpä, ketkä hiton muut ;) Kiitos vielä Satu kommentista ja letkeää sunnuntaita <3 Me lähdetään kuusen hakuun!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...