24. marraskuuta 2015

Hitaampi rytmi

Tänään kotimatkalla taivaalta tihuutteli niskaan kylmää sadetta. Silti huomasin, että jäin jälleen viimeiseksi kävelijäksi pysäkin ja kodin välillä. Aivan kuten melkein jokaisena muunakin päivänä. En tajunnut olevani hidas kävelijä ennen kuin muutin etelään ja aloin kulkea työmatkoja ruuhka-aikoina. Muistan kyllä, miten lapsuuden lomareissuilla aina ihmettelimme ihmisten vauhtia Helsingin päärautatieasemalla ja jäimme myös vähän jalkoihin, kun yritimme väistellä liikaa.

Päämäärätietoisia askeleita. Uskomattoman tarkkoja reittivalintoja. Yksikään tuhannesta ihmisestä ei törmää toiseensa, vaan löytää kuin ihmeen tekosina oman kulkuväylänsä. Onnistuu näyttämään siltä, että ei edes näe ympärillään olevia ihmisiä. Aivan kuin aistisi, osaisi lukea toisten sanattomista viesteistä sen kävelylinjan, joka jää omille askeleille vapaaksi. 


Kun ymmärsin, että olen paljon hitaampi kuin muut, aloin tietoisesti kävellä vielä vähän hitaammin. Alkuun ehkä vähän niin kuin protestiksi. Hidas kävely oli kuin tiukkaan juurtunut pohjoisen murre. Hei, en ole täältä lähtöisin. Kävelen hitaammin ja puhun pilivistä ja evväistä. Jossain vaiheessa nopeutin askeleitani, sillä oivalsin, että nuo ohitseni kiitävät ihmiset haluavat kai pohjimmiltaan vain päästä nopeammin kotiin tai minne ikinä ovatkaan matkalla. Minäkin halusin nopeammin perille.

Sitten taas kuukausien kuluessa huomasin, että nopea harppominen tekee oloni levottomaksi. Ei muiden, vaan minun nopeat askeleeni. Elämänrytmi on niin nopeatempoista nykyään. Töissä on deadlineja, tuottavuusvaatimuksia ja vapaa-ajalla pitää ehtiä tehdä vaikka mitä pohjimmiltaan mukavaa, mutta paljon kaikkea. On todella helppoa joutua hurrikaanin silmään ja tempautua mukaan rytmiin, joka toisinaan kyllä saa tuntemaan olon eläväksi, mutta usein myös vie jostakin nurkasta vähän enemmän kuin antaa takaisin.


Siksi kävelen hitaasti. Välillä tietoisen hitaasti ja usein vielä hitaamminkin voisi mennä. Silloin ehtisi aistia enemmän maailmaa siinä ympärillä. Käyttää kaikkia aisteja lyhyelläkin kävelymatkalla. Aikaa menisi ehkä minuutti enemmän, mutta olotila olisi rauhallisempi, täydempi, läsnäolevampi. Voisiko jopa olla vähän onnellisempi, kun ei juoksisikaan paikasta toiseen syke ohimolla jyskyttäen, vaan ottaisi edes muutaman hetken päivässä rohkeasti hitaammin. Jaksaisi taas siellä työpisteellä, kun olisi välillä muistanut hengittää.

Paljon on vielä oppimista läsnäolevammasta elämästä, mutta jotenkin minulla on vain tunne, että juuri siinä piilee minun vastaukseni tasapainoiseen oloon ja merkityksellisyyden tunteeseen. Läsnäolemisessa, vahvemmin aistimisessa :)

Oletteko te koskaan kiinnittäneet huomiota omaan kävelyrytmiinne? Milloin se on nopea, milloin hitaampi? Oletteko te joskus opetelleet tietoisesti tekemään juttuja, jotka tekisivät elämästä "hitaampaa"? Vain onko hitaudenkaipuu stressaantuneen ihmisen humputusta? ;)

Ps. Hoksasitteko, että jouluun on tasan kuukausi aikaa! Tule mukaan fiilistelemään kanssani rentoa ja rauhallista joulun odotusta ja liity blogin seuraajaksi Facebookissa (klik!). Sinne on avattu joulukalenteri-eventti, jonne tulee ilmestymään joulukuussa joka päivä pieniä ideoita hyvään oloon ja rauhoittumiseen <3 Ehkäpä mukana myös joku arvonta ;) Joulukalenteriin siis! <3

12 kommenttia :

  1. Tosi tärkeää ja hienoa pohdintaa mielestäni :)! Mä huomasin muutettua tänne pk-seudulle, että ihmisillä on aina kiire. Juostaan bussiin ja näytetään keskaria kuskille, jos ei päästä kyytiin, vaikka seuraava bussi tulisi viiden minuutin päästä...! Käsittämätöntä. Entäs jos kävelisikin rauhassa sinne bussipysäkille ja aistisi ympärillä tapahtuvia asioita ja hetkiä ja nousisi sitten kiireettömästi bussiin...

    Mä huomaan joskus käveleväni myös liian kovaa. Olen luonut itselleni kiireen, joka johtaa nopeaan toimintaan, vaikka oikeasti haluaisin mennä hitaasti ja nauttien. Tämä on ehdottomasti asia, johon pitää kiinnittää enemmän huomiota. :)

    Ps. Jee, joulukalenteria odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että muutkin on ajatellut ja kiinnittänyt huomioita näihin juttuihin. Joo, se on kyllä jännä ilmiö miten paljon ihmisiä välillä tuntuu harmittavan, jos myöhästyy bussista, joita kulkee 10 min välein. Osittain kyllä tunnistan siitä itseänikin, mutta olen yrittänyt opetella pois turhasta hätäilystä ja osittain siinä ehkä onnistunutkin. Kyllä tosin saatan edelleen joutua menemään juoksujalkaa, mutta harvemmin ;) Ei muuta kuin tsemppiä meille hitaamman rytmin opetteluun ;) Uskon, että sen kautta ois yleisestikin vähän rauhallisempi olo.

      Ja jee, kiva kun oot mukana joulukalenterissa :)

      Poista
  2. Mä olen huomannut, että keskisuomalaiset ovat tuossa suhteessa rauhallisempaa porukkaa kuin pk-seutulaiset. Ei täällä ihmisillä ole niin kiire. Maltetaan kävellä rauhassa ja kaupan kassatkin ovat hitaampia. Eräs päivä motarilla oli ruuhkaa ja lähes kaikki pysyivät siitä huolimatta oikealla kaistalla. :D Sitä en ihan tajunnut. Mut ehkä heillä oli aikaa odotella. Itse en vaan oikein ole sopeutunut tähän kiireettömyyteen, sillä se pk-seudun hektisyys on enemmän lähellä omaa luonteenlaatua.. Toki sille asialle voisi tehdä jotain ja koittaa vaikka omaksua tätä ei-niin-hektistä elämäntapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, hauska tuo motarijuttu ;D Mielenkiintoista myös, että olet huomannut ihmisten kulkevan hitaammin siellä Jyväksylässäkin! En siis ihan omasta päästä ole tätä kuvitellut ;) Ja niinhän se menee, että semmoinen rytmi tuntuu omalta, johon on oppinut ka kasvanut! Ei hitaampi tai nopeampi vauhti ole itsessään toista parempi, vaan nimenomaan se fiilis, joka itselle siitä syntyy :) Ehkä sulle tarttuu sitten sieltä mukaan ripaus ei-niin-hektisyyttäkin tänne tuotavaksi! Kivaa viikonloppua Suvi!

      Poista
  3. Minä olen pyrkinyt kodin ulkopuolella liikkuessa tehostamaan kävelyä, muuta muuten voisikin pohtia omaa liikehdintää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, keho ja mieli ovat kuitenkin yhtä, ja toinen vaikuttaa aina jollain tavalla toiseenkin. Liikehdinnän pohtiminen voi olla avartavaa! :)

      Poista
  4. Mä tunnustan olevani juuri sellainen joka kävelee järjettömän kovaa, ohittelee hitaammin käveleviä ja optimoi reittivalintoja, silloinkin kuin ei olisi kiire. Se on vain jotenkin opittu tapa, joka tavallaan ärsyttää senkin takia että saavun usein ihan läkähtyneenä ja hikikarpalot otsalla määränpäähän :D Periaatteessa tiedostan kovan vauhtini, mutta en ole oikein kyseenalaistanut mitä se saattaa aiheuttaa läkähtymisen lisäksi: tietynlaista levottomuutta ja suorittamista. Ainoastaan jos kävelen jonkun kanssa, niin etenen hitaammin, koska siinä kun juttelee ym niin ei tule keskityttyä mahdollisimman nopeasti kohteeseen pääsemiseen, vaan juuri siihen hetkeen toisen ihmisen kanssa.

    Tämä olikin siis todella herättelevä aihe! Voisin ehdottomasti kokeilla, josko ensi kerralla tietoisesti hidastaisi ja sen myötä keskittyisi huomioimaan ympäristöä paremmin. Hetkessä elämisen taito on se jatkuva tavoite, joten kävelytahdin hidastaminen auttaisi varmasti pyrkimystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana :) Mietin tätä kävelyasiaa vielä enempikin ja tuumasin, että tottumuksen lisäksi kyseessä voi hyvin olla myös joiltain osin temperamenttikysymys. Toiset ylipäätään ovat "nopeampia" ja toiset "hitaampia", ja kummassakin luonteenlaadussa on ehdottomasti omat vahvuutensa :) Kiva kuitenkin, että aihe herätti ajatuksia! Voihan sitä toisinaan kokeilla vaikka vähän rauhallisempaakin rytmiä ja katsoa miten se vaikuttaa omaan pirtaan, vai vaikuttaako mitenkään :-) Kyllähän itselläkin tulee välillä aika rivakasti käveltyä, erityisesti aamuisin työmatkalla, mutta omalla kohdallani olen kyllä huomannut olon vähän rauhoittuneen sen myötä, kun aloin noin yleisesti liikkua vähän hitaammin.

      Oispa mielenkiintoista jossain vaiheessa kuulla lisää sun ajatuksia ja havaintoja aiheesta :)

      Poista
  5. Kävelyvauhtini on reipas, mutta täytyy myöntää että Helsingin reissulla ei näköjään ollutkaan. ;) Tosi ihania ajatuksia..kiire on ihmisen pahin vihollinen, etenkin jos sen tekee itse.

    Rentouttavaa viikonloppua!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, nopea kävelyvauhti saa uuden merkityksen kun piipahtaa Helsinkgin keskustassa :-) Ja tosiaan. tekee hyvää pohtia toisinaan asioita, jotka lisäävät ja vähentävät sisäistä kiireen tunnetta. Kivaa ja rentouttavaa viikonloppua sinnekin Satu <3

      Poista
  6. Kävelen tosi reipasta tahtia. Olen aina kävellyt. Lapseni ovat omaksuneet saman. Olemme siis ilmeisesti tyypillisiä helsinkiläisiä, lapset vieläpä paljasjalkaisia. Nopeasta tahdista ja alitajuisesta reittioptimoinnista huolimatta pystyn tutkailemaan ympäristöäni ja pieniäkin yksityiskohtia. Eihän tuossa sentään juoksemassa olla ;)

    Inhoan bussin ja ratikan odottelua. 10 minuuttia on aivan liian pitkä aika odotteluun. Mielummin kävelen seuraavalle pysäkille tai sitä seuraavalle. Tiukalla tahdilla saatan olla jopa spåraa nopeammin perillä. Jos ratikkapysäkillä on peräkkäin kaksi ratikkaa menossa samaan suuntaan, juoksen siihen ensimmäiseen. Ihan vain siksi, että pystyn.

    Vaikka näytänkin kenties ulkopaikkakuntalaisista kiireiseltä, ei vauhtini ja tapani johdu siitä. Haluan vain järkevässä ajassa paikasta A paikkaan B. Siksi liikun monesti Helsingin keskustassakin juosten. Saan kaksi kärpästä samalla iskulla.

    Sunnuntaikävelyt ovat sitten oma juttunsa. Silloin maleksitaan koko perheen voimin. Ainakin siihen asti, kun näemme ratikan lähestyvän pysäkkiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa kuulla näitä erilaisia tarinoita (kävely)rytmistä! Missään nimessä hitaampi tai nopeampi rytmi ei ole toista parempi, vaan nimenomaan merkitsee se tunne, joka itselle omasta liikehdinnästä tulee :) Nopeasta kävelyrytmistä tulee helpommin myös varmasti sellainen energinen ja aikaansaava olo, joten ehdottomasti sillekin on paikkansa! Lisäksi nopea kävelyhän käy toisinaan myös kuntoilusta ;)

      Itse olen vain kokenut oman elämäni rytmin joiltakin osin muutenkin niin hektiseksi, että kaipaan joihinkin osa-alueisiin hitaampaa rytmitystä. Enpä minäkään todellakaan aina hitaasti tassuttele, vaan joskus täytyy mennä melko vauhdikkaastikin, mutta monesti siitä minulle tulee vain vähän turhan "hässäkkäinen" olo :D Mutta siis edelleen, ainutlaatuisia ja oikeanlaisia yksilöitä ollaan jokainen ;)

      Hih, sunnuntaikävelyt on ihania ;) Mukavaa viikonloppua sinne ja terveiset täältä Pohjois-Suomesta! Täällä ihmetellään viikonlopun verran lumista maisemaa :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...