4. lokakuuta 2015

Mitä vielä odotat?

Oletko jo pitkään haaveillut matkustavasi johonkin tiettyyn maahan tai kaupunkiin, mutta olet lykännyt matkaa vuosi toisensa jälkeen? Oletko miettinyt miten kivaa olisi aloittaa tai elvyttää joku harrastus, mutta et ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi? Oletko unelmoinut muutoksesta, mutta et ole uskaltanut edes yrittää? 

Minä olen ja luulen, että aika moni teistäkin.

Muutoksesta haaveilu on mukavaa ja turvallista. Voi kuvitella miten upeaa olisikaan, jos pääsisi käymään Pariisissa, Islannissa tai Fijillä. Syödä täydellistä pastaa Firenzessä, kiivetä korkealle vuorelle tai joogata jossain lämpimässä paikassa. Miten hyvältä tuntuisikaan tanssia, kirjoittaa kirja, opetella maalaamaan, osallistua vihdoin sille suunnistuskurssille. 



Unelmointi on ihanaa, eikä kaikkien unelmien ole välttämättä tarkoituskaan toteutua. Mukavien asioiden ajattelusta tulee useimmiten mukava mieli. Sekin on todella arvokasta. Haaveisiin voi ehkä kuitenkin myös tietyllä tavalla eksyä, jos niiden myötä siirtää valtaosan omasta energiastaan tulevan paremman elämän kuvittelemiseen. Sitten kun - ajatukset vievät helposti tilaa läsnäololta ja kiitollisuudelta tässä ja nyt.

Olen kirjoittanut blogiin aiemminkin, että olen suuren luokan haaveilija itsekin. Innostun helposti uusista asioista ja monia pieniä (?) haaveita olen toteuttanutkin. Silti on tiettyjä asioita, joista haaveilu on turvallisempaa kuin niiden konkreettinen tavoittelu. Tuntuu pelottavalta lähteä yrittämään, sillä mitä jos epäonnistun, mitä muutkin ajattelevat ja mitä jos se pitkään elänyt haave ei toteutuneena olekaan yhtä ihana kuin mitä kuvittelin?

Mitä jos kompastun kiveen matkalla vuoren huipulle, enkä pääsekään perille? Mitä jos kunto loppuu tai usko ainakin? Jos sää vuorella onkin pilvinen juuri silloin kun sinne kiipeän, eikä huipulta näekään mitään? Miettivätkö muut (ketkä hiton muut?), että siitäpä sai, olisikohan kannattanut vain jättää yrittämättä?


Sitten kun - elämään on helppoa eksyä, sillä haaveille löytyy useimmiten oman pään sisältä lukemattomia vasta-argumentteja. Uskomuksia, olettamuksia ja muka varmoja faktoja siitä, miksi ei kannata ehkä edes kokeilla. On niin kiirekin, ei ehdi, ja rahaa ei Pariisin matkaan ole nyt eikä varmasti milloinkaan.

Kun kuulen, että joku on pitkään haaveillut matkustavansa jonnekin tai aloittavansa uuden harrastuksen, mutta ei ole saanut aikaiseksi, minussa syttyy halu ottaa tuota ihmistä olkapäistä kiinni, katsoa silmiin ja kysyä mitä vielä odotat? Aika usein joudun kysymään saman itseltänikin.


Meillä on (oletettavasti) vain tämä yksi maallinen elämä ja on ihan käsittämätöntä hulluutta, että emme uskalla tavoitella unelmiamme epäonnistumisen ja muiden ihmisten tuomioiden pelossa! Kukaan meistä ei voi tietää kuinka paljon päiviä on vielä jäljellä, joten miksi lykkäämme unelmiamme jatkuvasti tuonnemmaksi? Ei tietenkään kaikkea voi saada kaikki-mulle-tässä-nyt-ja-heti, mutta monien haaveiden joukosta voi ja saa valita ne itselle tärkeimmät jutut ja alkaa tehdä lempeän päämäärätietoisesti työtä niiden toteutumisen eteen.

Mitä sitten jos epäonnistut tai huomaat, että eipä tämä juttu ollutkaan sitä, mitä oikeasti halusin? Myöhemmin elämässä mitä jos olisin sittenkin uskaltanut - ajatus voi olla paljon korventavampi kuin 
elämänmakuiset muistot niistä hetkistä, joina uskalsi kokeilla, kaatua, oppia, nauraa, itkeä ja parhaimmillaan löytää elämäänsä jotain suunnattoman hyvää ja arvokasta.


Näissä ajatuksissa haastankin siis nyt jokaisen meistä listaamaan kolme pientä tai suurta unelmaa ja kysymään itseltämme mitä vielä odotamme? Jos olet aina halunnut matkustaa vaikkapa Fijille, niin katso nyt kalenterista aika milloin se voisi olla mahdollista (vaikka sitten kolmen vuoden päästä) ja ala tehdä lempeän päämäärätietoisesti suunnitelmia ja tekoja unelmasi toteutumisen eteen. Kaikki on, oikeasti, mahdollista! Tarvitsee vain uskoa ja uskaltaa <3 

(Aion lukea tämän tekstin uudelleen kun mietin uskallanko oikeasti alkaa suunnitella omaa ryhmäliikuntatuntia, johon minulle tarjoutui ohjaajakoulutuksen kautta alustavasti mahdollisuus. On niin monta juttua, mikä siinä voisi mennä pieleen. Turvallisempaa olisi vain jatkaa haaveilua)



Onko teidän elämässä pieniä tai suuria haaveita, joita olette lykänneet jollakin verukkeella aina vain tuonnemmaksi? Minkälaiset syyt estävät teitä tavoittelemasta jotain tiettyä unelmaa? Jos mietitte jotain hyvää asiaa elämässänne, niin muistatteko mistä saitte rohkeuden lähteä kulkemaan kohti tuota asiaa, joka oli aiemmin vain haave?

12 kommenttia :

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. Tuli tarpeeseen. Olen viime kuukausina joutunut miettimään, mitä todella haluan elämälläni. Tämän viikonlopun aikana on alkanut vihdoin selkeentyä. Sun kirjotus tuli siis tosi hyvään rakoon. :) mun unelman toteutumista estää vain laiskuus. Mieti, laiskuus! Eikö olekin typerää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anumaaria! Mukava kuulla, että teksti tuli kannaltasi oikeaan aikaan. Hienoa myös, että suuntaan on alkanut löytyä selkeyttä! Silloin toimeenkin on ehkä helpompaa tarttua, kun tietää paremmin, mitä tavoittelee? :) Tsemppiä matkallesi!

      Poista
  2. Hei! Kiva postaus taas. Onhan tuo niin totta. Olen itsekin varsinainen haaveilja ja suunnittelija. Tosin aina on monta rautaa tulessa ja monia haaveita. pieniä ja suuria, uskomattoman ihaniakin, on jo toteutunut. Myös pelkoja. Siksi mieluummin haaveilen positiivisista asioista kuin pelkään niitä pahimpia. Mutta siinähän se vaikeus piileekin; ettei elä haaveissaan ja menetä tätä kaikkein tärkeintä, nykyhetkeä. Ja mitä jos käykin niin, että kun saavuttaa villeimmänkin haaveensa, on niin tapojensa vanki, että kehittää vain uusia haaveita. Elämä on varmaan tässäkin asiassa ikuista harjoittelua ja tasapainon löytämistä. Itselläni on sekä työhön että asuinympäristöön .iittyiä haaveita ja suunnitelmia, vaikka olen tyytyväinen nykytilanteeseenkin. Isoja, ihania ajatuksia kaikki, mutta kun ne ovat aarrekarttana mielen perukoilla, uskon ja toivon, että pikkuhiljaa tekemäni valinnat ja kohtaamani asiat johtavat niihin. Ja tärkeintä on samaan aikaan nauttia juuri tästä ihanasta elämästä joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, tasapainon hakeminen haaveilun ja hetkessä elämisen välillä on varmaankin elämänmittainen matka. Haaveilusta saa hyvää energiaa arjen keskelle, kunhan muistaisi elää kuitenkin myös kiinni siinä ihanassa elämässä, joka on juuri nyt. Ihanalta kuulostavat sinun unelmasi ja varmasti askel kerrallaan kohti niitä olet matkalla! Vaikutat kuitenkin myös ihmiseltä, joka osaa nauttia suuresti myös elämän pienistä suurista hetkistä tässä ja nyt :) Itse olen ehkä ne suurimmat haaveet jotenkin painanut mielen kauempiin nurkkiin ja viime aikoina haaveillut pienemmistä asioista. Jossain vaiheessa kuitenkin niitä suurempiakin haaveita ehkä pitäisi/saisi uskaltaa ajatella :)

      Poista
  3. Hei! Halusin vain sanoa, että tämä on inspiroivin blogi johon olen koskaan törmännyt. Kirjoituksissasi on jotain niin aitoa ja ainutlaatuista, etten oikein tiedä miten pukea sen sanoiksi. Valitettavan suuri osa bloggaajista asettuu jollain tasolla lukijoidensa yläpuolelle siinä omassa "jutussaan", jolloin he päätyvät lähinnä saarnaamaan asiastaan luoden latistavaa ilmapiiriä. Kiitos kun teet juuri päinvastoin, rohkaiset ja kannustat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Salla, kiitos aivan ihanista sanoistasi! Ne todellakin lämmittivät <3 Kun tähän hommaan laittaa paljon aikaa ja myös sydäntä, niin on ihanaa kuulla, että sanoilla on merkitystä ja kaikua myös siellä ruutujen toisella puolella. Aina välillä vähän pelkään, että menevätköhän jotkut juttuni innostuksen vallassa vähän paasauksen puolelle, mutta onneksi et ole kokenut niin :) Ihana, kiitos, tästä sain taas lisää intoa ja inspiraatiota jatkaa kirjoittamista!

      Poista
  4. Olipa hyvä kirjoitus Tiina! Juuri sellainen joka pitää laittaa talteen ja palata tähän, kun tulee se tilanne, että epäilee itseään jonkin asian suhteen tai lykkää niitä haaveita kauemmaksi "sitten kun"-periaatteella. Kiitos siis tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki <3 Luulen, että näihin sanoihin ja ajatuksiin tulee palattua kerran jos toisen itsekin. Vaikka nämä asiat tiedostaa ja muistaa, niin aina vaan tulee vastaan niitäkin hetkiä, kun kaipaa vähän lisää rohkeutta ja potkua kulkea eteenpäin!

      Poista
  5. Tämä postaus osui ja upposi! Mä rakastan haaveilua, haaveista kirjoittamista ja ennen kaikkea haaveiden toteuttamista :D Mitä enemmän uskaltaa unelmiaan toteuttaa, sitä helpommin uskaltaa alkaa tavoitella uusiakin kun on huomannut että se tosiaan on mahdollista. Mutta ennen kaikkea se on itsestä kiinni, varsinkin juuri tuon mainitsemasi pitkäjänteisyyden vuoksi. Kun alkaa lähestyä unelmaansa askel askeleelta, vaikka kirjoittaen etukäteen mitkä ne vaiheet tulevat olemaan, niin yhtäkkiä onkin jo ihan lähellä. Oi vitsi, mä voisin kirjoittaa ja jutella näistä aiheista ikuisuuden :)

    Pakko sanoa vielä kerran, että on niin hienoa kun olet uskaltautunut sinne ohjaajakoulutukseen! On aina inspiroivaa kuulla kun ihmiset ylittävät itsensä ja toteuttavat unelmiaan, se kun antaa muillekin aina uskoa ja hyvää esimerkkiä :)

    Hyvää alkanutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että osui ja upposi! Minäkin voisin kirjoittaa ja jutella näistä aiheista vaikka kuinka :) Minusta on hauskaa, että meillä tuntuu olevan niin paljon samankaltaisia ajatuksia ja fiiliksiä monen asian suhteen! Tuumaan usein niin blogiasi lukiessakin. Se on kyllä niin totta, että unelmien toteuttamisesta saa uskoa ja uskallusta lähteä toteuttamaan seuraaviakin. Siksi ei kannata väheksyä edes niitä pienimpiä juttuja, joiden pariin uskaltautuu. Unelmien ei tarvitse aina olla elämää mullistavia ja suuria. Monesti pienienkin haaveiden toteuttamisesta tulee tosi hyvä mieli :)

      Ja hih, oon kyllä itsekin pikkuisen ylpeä itsestäni, että uskaltauduin mukaan ohjaajakoulutukseen, mikä ei tosiaankaan ollut omalla tutulla mukavuusalueellani! Nyt vaan kun uskaltaisi ottaa sen seuraavan askeleen :P

      Mukavaa viikkoa sinnekin! Huomenna on jo torstai! ;)

      Poista
  6. Aivan ihana postaus, Tiina! Täyttä asiaa :) Mä oon välillä tosi arka omien unelmien kanssa ja pitäisi lukea tämä postaus aina välillä muistuttamaan, että mikä vaan on mahdollista, jos vain tarpeeksi tahtoo ja uskoo :) Mulla on pari isompaa unelmaa ja varmaan syy niiden lykkäämiseen on uskalluksen puute ja epäonnistumisen pelko. Ne pitäisi heittää romukoppaan :)! Ps. Ihanat kuvat tässä postauksessa <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannaseni <3 Minäkin olen vähän arka monien (isojen) unelmien suhteen ja siksi olenkin päättänyt toteuttaa paljon pieniä. Yhdessä ne sitten vastaavat ehkä montaa isoa ;) Sinäkinhän olet saavuttanut ihan mahtavia juttuja esim. liikunnan saralla. Unelmastahan nekin ovat lähteneet ja päämäärätietoisuudella saavutettu! :) Rohkeasti vain kohti unelmia, pieniä ja vähän suurempiakin! Ps. Kiitos! Kuva-arkistoja kaivellessa erityisesti vesiputoskuvat puhuttelivat. Moni näistä on Islannista! :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...