30. elokuuta 2015

Liikkumisen ilo ei ole ainoastaan hoikkien ja hyväkuntoisten etuoikeus

Kylmät väreet. Ne juoksivat eilen pitkin ihoani useaankin otteeseen, kun pääsin jälleen kokemaan todella hienoja hetkiä ryhmäliikunnan parissa. NRJ Workoutissa (kuten varmasti monessa muussakin liikuntatapahtumassa) liikkumisen ilo on niin tiivistä ja aitoa, että sen voi tuntea ytimissä asti.

Voi kun minulla olisi joku sanoja tehokkaampi keino välittää teille se tunnelma, joka salissa vallitsi esimerkiksi Training for Warriorsin Hallussa - treenin aikana! Harvoin, hyvin harvoin, pääsee Suomessa osaksi sellaista jaettua liikkumisen riemua, hurmosta jopa. Treeni koostui melko simppeleistä oman kehon painolla tehtävistä liikkeistä (burbee, kyykyt jne), mutta tapa, jolla tunti oli toteutettu, oli ainutlaatuinen.


Aivan alkuun tehtävänämme oli katsoa treenikaveria intensiivisesti silmiin noin puolen minuutin ajan, mikä aiheutti tietysti salissa hämmentynyttä naurahtelua. Tehtävän jälkeen ohjaaja kysyi kuka hymyili sen aikana. Kun kädet nousivat ylös, hän totesi, että olette saavuttaneet jo nyt ison osan siitä, mitä tällä treenillä haetaan: hymyä ja hyvää fiilistä. Jäljellä olisi nyt enää vain se "hikiosio" :) Treeni tehtiin kaverin kanssa yhdessä niin, että kun toinen treenasi, toinen tsemppasi vierestä (30 sekuntia per liike per henkilö), ja vaihdon koittaessa heitettiin aina toisille yläfemmat. Huhhuh, en vieläkään voi oikein käsittää miten käsinkosketeltava energialataus saliin syntyikään tuon treenin aikana. Oli myös todella ihanaa nähdä miten liikkumisen riemu tarttui silminnähden myös ystävääni, joka hieman etukäteen jännitti jaksaisiko mukana. No aivan mielettömän hyvin jaksoi. <3 

Loppuverryttelyiden aikana hölkyttelimme salia ympäri kahdessa isossa ringissä ja lauloimme kurkku suorana biisin mukana: "we will, we will rock you..." :D Heh, taisin vähän innostua, sillä tänään on ollut kurkku käheänä kaikesta siitä huutamisesta...

Hallussa - treenin jälkeen jatkoimme vielä live-treeniin, jossa esiintyjänä oli tänä vuonna Tuomas Kauhanen. Keikan aikana pääsimme sheikkaamaan ja heilumaan vähän tanssillisempien koreografioiden tahtiin. Sali oli aivan täynnä, mutta nautin siitä energiasta, mikä ympärilläni näkyvistä hymyistä huokui.


Vielä endorfiinipöllyjen laskettuakin olen mietiskellyt, että voi kunpa jokainen ihminen pystyisi löytämään liikkumisen ilon elämäänsä ja kokemaan sellaisia hetkiä, joita me koimme eilen! Ei välttämättä juuri ryhmäliikunnan parissa, vaan löytämällä ne lajit ja jutut, jotka itselle tuottavat eniten mielihyvää. Jos seuraa treeniblogeja tai median/mainostajien luomaa kuvaa liikunnallisesti aktiivisesta ihmisestä, voi syntyä aivan turhia paineita liikkumisen suhteen. Kynnys aloittaa tai jatkaa liikkumista saattaa nousta korkeaksi, jos ajattelee, että jokaisen kuuluu käydä kuntosalilla kahdesti viikossa, juosta pari kertaa siihen päälle, joogata, ja vielä muistaa rullailla lihakset joka ilta. Sitä helposti kokee epäonnistuneensa tai vähintään alkaa potea huonoa omatuntoa, mikäli nämä ulkoapäin tulevat "standardit" eivät toteudukaan omassa elämässä. Elämässä, joka on kuitenkin omanlaisensa; aina jollakin tavalla erilainen kuin kenenkään muun elämä.

Nuorempana valitsin liikuntalajit pääasiassa niiden "tehokkuuden" mukaan. Mitä korkeammat sykkeet, sitä tehokkaampaa ja sitä helpompaa myös pysyä hoikkana? Vuosien kuluessa suhtautumiseni on kuitenkin muuttunut, ja nykyisin pyrin valitsemaan lajit niiden "hauskuuden" mukaan. Harrastan lajeja, joista tykkään ja joista tulee hyvä mieli. Loppujen lopuksi kuitenkin kaltaisilleni taviskuntoilijoille tehokkainta liikuntaa taitaa olla se, joka on itselle mielekästä. Mielekkäitä juttuja kun vain yksinkertaisesti tulee tehtyä useammin kuin tylsiä juttuja. Ja jos harrastaa itselleen mielekkäitä asioita, niin lopputuloksena on säännöllisempi liikuntarytmi, joka on taatusti tehokkaampaa kuin sohvan kulmassa podettu huono omatunto siitä, ettei tänäänkään saanut itseään kammettua sen lajin pariin, joka tuntuu alusta loppuun niin mälsältä!

Yksi hauskimmista jutuista NRJ Workoutissa oli Gymstick PowerSlide-tunti, jossa tehtiin erilaisia liikkeitä "luistelualustan" päällä. Jalkoihin ja käsiin laitettiin tällaiset pussukat, jotka poistivat kitkaa laudan ja raajojen välistä, ja sitten luisteltiin, tehtiin vartalonkiertoja ja vuorikiipeilyitä luistavan alustan päällä. Laji on vasta rantautumassa Suomeen ja se oli aivan huipputehokasta ja hauskaa! Toivottavasti pääsen kokeilemaan tätä vielä joskus uudelleenkin :)



Kaikissa elämänvaiheissa (tai välttämättä koskaan) ei ole mahdollista / tarpeellista tehdä liikunnasta kaiken muun ylittävää ykkösharrastusta. Haluaisin kuitenkin uskoa, että kaikissa elämänvaiheissa liikkumisesta on mahdollista saada iloa, jaksamista ja energiaa elämään. Olen omakohtaisesti kokenut vuodet, jolloin en liikkunut juuri ollenkaan ja jolloin liikunta maistui (kuivahtaneelta) puulta. Olen myös kokenut vuodet, jolloin liikunta on auttanut lievittämään stressiä, antanut onnistumisen kokemuksia, tuonut hymyjä, energiaa ja uusia kavereita elämääni.

Jossakin mieleni sopukoissa on jo pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluaisin omalta osaltani olla viemässä liikkumisen "ilosanomaa" eteenpäin. Antaa ihan tavallisille ihmisille mahdollisuuden kokea yhtä hienoja juttuja, kuin joita itsekin olen saanut kokea erityisesti ryhmäliikunnan parissa. Antaa tilaisuuden hymyillä, hikoilla ja huomata, miten hauskaa liikkuminen voikaan olla. Nämä unelmat mielessä suuntaan ensi viikonloppuna ryhmäliikuntaohjaajakoulutukseen, vaikka ajatus tuntuukin myös eriskummalliselta, pelottavaltakin hieman! Mitään konkreettisia suunnitelmia minulla ei vielä ole ohjaamisen suhteen, mutta ainakin tulen saamaan tältä peruskurssilta hieman esimakua siitä, mistä hommassa onkaan kysymys. Ehkä jonain syksynä vielä ohjaan lihaskuntojumppaa vaikkapa kansalaisopistossa...;) Aika näyttää, mutta nyt mennään askel kerrallaan ja avoimin mielin kohti uusia tuulia!

Minkälaisten lajien parissa te koette eniten liikkumisen iloa? Onko liikkumisen riemu ollut lapsuudesta asti osa teidän elämää vai onko se sammunut ja syttynyt uudelleen? Olisi ihanaa kuulla teidän tarinoita hetkistä, jolloin olette kokeneet liikkumisen iloa vahvimmillaan :)

10 kommenttia :

  1. Itselle ryhmäliikunta ei tuo ollenkaan sitä fiilistä, mitä monelle muulle. Esimerkiksi salireeni, nyrkkeily sekä juokseminen saa aikaan sellaisen flow:n, että mikään ei ole rajana :) Kaikkihan nämä on niin yksilöllisiä asioita, Toinen nauttii just toisenlaisesta ko toinen :) Ja parasta on löytää se oma laji!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tärkeintä on löytää just ne itselle hyvää fiilistä tuottavat lajit! Ilo liikkua säilyy, kun tekee itselle mieluisia juttuja, eikä yritä väkisin harrastaa jotain tiettyä lajia vain koska "pitää". Itsellä myös lempilajit vaihtelee ajoittain. Onneksi on niin paljon mistä valita ja vaihdellakin niitä ykköslajeja aina välillä :)

      Poista
  2. Vitsi, NRJ Workoutiin on kyllä päästävä joskus mukaan, kuulostaa niin siistiltä!! :) Ja toi on kyllä niin totta, että liikkumisesta on mahdollista saada iloa, jaksamista ja energiaa elämään! Mulle eniten iloa aiheuttava laji on juoksu (ylläriii!), mutta tykkään myös tosi paljon ryhmäliikunnasta (bodyattack ykkönen), mutta nyt kun noi lajit on aika pitkälti pannassa niin yllättävän paljon iloa saa kävelystäkin ja mistä tahansa aktiviteetista, mitä vaan pystyy tekemään! :) Kivaa alkanutta viikkoa Tiinuska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa joskus käydä jossakin tämäntyylisessä tapahtumassa, jos ryhmäliikunnasta tykkää :) Kun monta innokasta jumppaajaa laitetaan yhteen tilaan huippuohjaajien kanssa, niin meno on taatusti hyvää ja iloista! Liikkumisesta saa tosiaan paljon hyvää fiilistä ja iloa elämään :) Tiedän hyvin tunteen, että kävelystäkin voi saada hyvän fiiliksen! Kun kesällä loukkasin selkäni, niin sain kicksejä niistä kävelylenkeistä, joita pystyin tekemään. Pienikin hengästyminen ja hiki otsalla tekee ololle ihmeitä ;) Mä en ole muuten koskaan käynyt Bodyattackissa, mutta oon kuullut, että se on ihan hullua! :D

      Poista
  3. Kuulostaapa kivalle toi NRJ Workout :) Mua harmittaa etten päässy sinne tänä(kään) vuonna, mut muiden jumppatapahtumien kokemuksella uskon tää on ollu ihan huippu!! Se fiilis ku on painanu monta jumppaa päivän aikana hyvässä seurassa on just sitä endorfiinipöllyä mistä puhuit :) Mulle eniten liikunnan riemua tuo esimerkiksi hiki hatussa vedetty sählypeli, tanssitunti sillon ku osaa askeleet oikein hyvin ja mikä tahansa jumppa/spinning ku on antanu kaikkensa!

    Tsemppiä ohjaajakoulutukseen! Kiva ku pääset toteuttaa unelmaa :) Ihan mielenkiinnosta kysyn, et minkälaiseen koulutukseen ja minne oot ens viikonloppuna menossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, endorfiinitasot ovat kyllä tällaisissa tapahtumissa kohdillaan :D Se kai juuri saa ihmiset siellä vapautumaankin niin, että uskalletaan heittäytyä "hulluttelemaan" normaalia enemmän. Ihania juttuja löytyy sieltä sinunkin lempiliikuntalajeista! Ensi viikolla lanseerataan muuten uusi BodyJam, ainakin tuolla mun keskuksessa ;) Kävin eilen fiilisteleen vielä vanhaa ohjelmaa. Tanssiminen on ihanaa just silloin, kun ne askeleet alkaa mennä kohdilleen ja voi vain heittäytyä mukaan täysillä <3

      Ja kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan, sillä mua jännittää tuleva todella paljon! Olen menossa Svolin koulutukseen. Ne on paljon edullisempia kuin markkinoilla olevat pitemmät koulutukset ja luulen, että ainakin näin alkuun riittää oikein hyvin mun tarpeisiin, kun teen tätä puhtaasti harrastusmielessä :)

      Poista
  4. Tosi mahtavaa toi ohjaajakoulutukseen meneminen! <3 On niin hienoa mennä oikeasti rohkeasti toteuttamaan jotain mikä kiinnostaa ja muistan sun ennenkin kirjoittaneen että haaveilet ryhmäliikuntatunnin ohjaamisesta :) On aina inspiroivaa kuulla että yksi osa unelmaa on toteutumassa! Kerro sitten millaista oli!

    Liikunnan riemu on kyllä niin tärkeä juttu. Luulen että se on se erottava tekijä niiden välillä jotka liikkuu ja jotka ei. Jos ei ole koskaan päässyt kokemaan sitä riemua niin motivaatiota ja aikaa voi olla vaikea löytää. Siksi on tärkeää valita juuri ne lajit mistä tykkää ja jos jossain vaiheessa joku laji alkaa tökkimään niin sitten vaan etsimään uutta. Mulla se liikunnan riemu on ollut tavallaan olemassa aina, kun harrastukset on aina edenneet lapsuuden yleisurheilusta teini-iän tanssiharrastukseen ja siitä eteenpäin nykyisiin sali-, juoksu- ym. juttuihin. Aina tiennyt että siitä tulee hyvä olo, mutta myös tiennyt että mitään lajia ei ole pakko jatkaa vaan tekee sitä mikä tuntuu hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on mielestäni aivan luonnollista, että vapaa-ajalla haluaa tehdä mukavia asioita, joista tulee itselle hyvä fiilis. Ja jos tosiaan ei ole koskaan saanut syystä tai toisesta kokea liikkumisen riemua ja siitä seuraavaa hyvää oloa, niin voi olla hankalaa löytää motivaatio lähteä liikkumaan yhä uudelleen. Kuka haluaisi vapaaehtoisesti tehdä, jotain mikä tuntuu inhottavalta ja tylsältä? Siksi oman kokemukseni mukaan olisikin hyvä kokeilla rohkeasti erilaisia lajeja ja löytää sieltä ne jutut, jotka sopivat itselle. Ei kuntoliikkumisen tarvitsi olla niin kauhean ryppyotsaista, vaan se saa olla hauskaa ja huoletonta :) On mun mielipide siis!

      Ja iiks, ekan koulutuspäivän jälkeen meinasin vaipua epätoivon alhoon, kun siellä opeteltiin lähinnä aerobisen askelsarjaliikunnan ohjaamista, mikä oli mulle ihan mahdottoman hankalaa!! Kirjoitin jo vähän tunnelmia mun blogin Facebook-sivulla. Periksi ei kuitenkaan tässä vaiheessa anneta, vaan käyn tuon kurssin loppuun ja mietin siinä ohessa minkätyylisten tuntien ohjaaminen voisi olla mun juttu! :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...