19. heinäkuuta 2015

Seikkailupuisto Huipusta, joogakiellosta ja tukilihaksista

Joku teistä saattaa muistaakin, että laadin toukokuussa Bucket listin, johon kirjailin asioita, joita haluaisin tehdä kesän aikana täällä pääkaupunkiseudulla. Tällä viikolla pääsin toteuttamaan kohdista yhden, kun suuntasimme Teemun kanssa Espoon Leppävaarassa sijaitsevaan Seikkailupuisto Huippuun! Kyseessähän on siis paikka, jossa puihin ja niiden väleihin on rakennettu erilaisia esteitä ja kiipeilyratoja. Kiipeilijän turvana on koko matkan ajan valjaat, eli vaikka tasapaino pettäisi jollakin esteellä, ei kovin alas pääse tipahtamaan. Silti kiipeily korkealla puiden väleissä oli todella jännää ja vähän pelottavaakin... mutta ehdottomasti kokemisen arvoista!


Ready to go! Ihan vähän saattaa tässä jänskättää...

Ensimmäisellä vihreällä radalla ihmettelemässä, että mistäs tässä onkaan kyse...

Huipussa radat oli jaettu vaativuuden mukaan neljään eri värikoodiin. Vihreä oli helpoin, musta haastavin. Yhteensä erilaisia ratoja oli kuusi kappaletta, joista neljä vähän helpompaa (vihreät ja siniset) ja kaksi haastavampaa (punainen ja musta). Jokainen rata päättyy hauskaan vaijeriliukuun ilmojen halki. Pisin liuku on Huipun nettisivujen mukaan yli 100 metriä pitkä! 


Whii, nyt mennään! Liu'ussa vauhti kiihtyi aika hurjaksi (tai siltä se ainakin tuntui :D), enkä osannut tehdä tyylipuhtaita laskeutumisia tuonne lopputasanteelle. Tulin milloin peppu, milloin polvet edellä, mutta onneksi selvittiin ilman vahinkoja!

Etukäteen ajattelin, että suurin haaste olisi lähinnä päänsisäisten pelkojen voittaminen, mutta jo helpoimmatkin radat osoittautuivat myös fyysisesti jonkin verran haastaviksi. Voihan se toki olla, että ensimmäisellä kerralla kroppaa tuli jännitettyä tavallista enemmän, mutta minulla alkoi kyllä toden teolla hapottaa käsivarsia muutamilla esteillä... Homma kävi siis oikeasti myös hyvästä liikunnasta! Erityisesti ojentajissa oli tuntumaa vielä pari päivää seikkailun jälkeenkin.


Kukin rata kierretään siis aina yhden katkeamattoman vaijerin varassa, eli radoilla ei pysty ohittelemaan toisia, eikä myöskään peruuttamaan, jos tulee pupu pöksyyn! Se olikin minusta yksi seikkailun jännimmistä jutuista; tieto siitä, että jos tuolle radalle lähden, on minun mentävä se loppuun asti, tuli mikä tuli. Eräänkin kerran esteillä näkyi itkeviä lapsia, jotka eivät suostuneet menemään eteenpäin :D Siinä sitten vanhemmat ja puiston henkilökunta (joka oli muuten todella ystävällistä!) käyttivät erilaisia rohkaisu- ja maanittelukeinoja saadakseen kiipeilijän jatkamaan matkaa...



Koska en halunnut päätyä yhdeksi noista puunlatvassa parkuvista ihmisistä (ihan olisi ollut sekin mahdollista :D), niin menin läpi vain neljä helpointa rataa. Punaisen ja mustan jätin vielä tällä kertaa suosiolla väliin, sillä niissä molemmissa oli muutamia sen verran haastavan näköisiä esteitä, että en välttämättä olisi niistä kunnialla selvinnyt. Neljässä helpossakin radassa meni kuitenkin (taukoineen) melkein kaksi tuntia aikaa, joten koin saaneeni 24 euron pääsylipulle vastinetta jo niissäkin. Ja ennen kaikkea koin voittaneeni itseni siellä puiden välissä roikkuessani! Olihan se aikamoista adrealiiniryöpytystä, joten jälkikäteen oli kyllä hymy herkässä! (Vaikkakin himpun verran jäi kaivelemaan se, etten uskaltanut lähteä punaiselle... ;))

Teemu läpäisi myös punaisen ja mustan radan. Minä tyydyin valokuvaajan rooliin maan pinnalla :)

Alaselkä, jonka siis loukkasin kuntosalilla mave-treeneissä kolmisen viikkoa sitten, on tuntunut tykkäävän kaikenlaisesta kevyestä liikunnasta (kävelystä, pyöräilystä ja geokätköilystä), joten siksi uskalsin yhden kivuttoman viikon jälkeen lähteä kiipeilemäänkin. Selkä ei tuntunutkaan olevan köysiseikkailusta moksiskaan, mutta takapakkia tuli yllättäen joogan jälkeen :/ Jooga on minulle rakas laji, joten odotin jo kovasti, että pääsisin jälleen sen pariin. Jo 45 minuutin lempeän flow-joogan jälkeen alaselkä alkoi kuitenkin jälleen ilmoitella itsestään, ja tuttu "paineen tunne" tuli takaisin pariksi päiväksi.

Kävin perjantaina fysioterapeutti-hierojalla, joka epäili, että selkään on tullut jonkinlainen lihasrevähdys, joka ei ole vielä täysin parantunut (vaikka jo kivuton ehti ollakin). Revähtäneelle lihakselle ei saisi ilmeisesti antaa kovin pitkiä ja voimakkaita venytyksiä, joita joogassa tulee koko ajan kuin huomaamatta (lapsen lepoasento, eteenpäintaivutukset jne). Niinpä sitten sain kehotuksen olla nyt jonkin aikaa joogaamatta. Kyllähän se tietysti jonkin verran harmittaa, sillä näin kesäisin olisi ihanaa joogailla ulkonakin, mutta järjellä hyvin ymmärrän, että nyt kannattaa malttaa mielensä, jotta selkä kuntoutuu ja voin jatkaa rakkaita harrastuksiani sitten myöhemmin. Tarvitsen joogaa erityisesti hektisen arjen keskellä, joten onneksi olen nyt lomalla ja mieli pysyy suht rentona ilman joogaakin ;)


Joogatauon lisäksi sain sekä hierojalta että PT:ltä suosituksen alkaa vahvistaa keskivartalon syviä tukilihaksia. Ei siis mitään isoja ja repiviä core-liikkeitä, vaan hallittuja pilates-tyyppisiä harjoituksia. Istumatyöntekijän selkä joutuu niin kovalle kuormitukselle päivän staattisessa könötyksessä, että syvien (vatsa)lihasten tuki olisi ainakin minun tapauksessani aivan välttämätöntä. Kaikki faktat tukevat siis tätä asiaa, mutta miksi ihmeessä minun on silti niin hankalaa motivoitua tekemään pilates-tyyppisiä harjoituksia kotona tai salilla?

Joogaa lukuunottamatta kaipaan yleensä liikunnalta korkeita sykkeitä ja isoja hapotuksia, joten sellainen pieni liikehdintä (joka tosin aiheuttaa coreen mojovan poltteen, jos vain malttaa keskittyä) tuntuu ajatuksena niin tylsältä. Tiedän, että minun on päästävä yli tästä asennevammasta ja ujutettava nuo pilates-tyyppiset harjoitukset osaksi viikoittaisia treenejäni. Selkä oireilee nykyään niin paljon, että minulla ei taida olla paljon muita vaihtoehtoja jäljellä. Se, että tekisin näitä treenejä täysin omatoimisesti, on tällä hetkellä vielä aika kaukainen ajatus, mutta Elixialla ja Yoogaialla on onneksi viikko-ohjelmassa pilates- ja selkätunteja. Ehkä teen loman jälkeen sen ainoan oikean ja järkevän terveysteon ja alan osallistua tämäntyyppisille tunneille vähintään kerran viikossa. Lisäksi selkä- ja pakara-alueen lihakset selkeästi kaipaavat rullausta silloin tällöin. Kannattaisikohan siis olla järkevä, ja nyt vain mukisematta tehdä se, mikä on tehtävä? ;) Onneksi saan myös syksyllä säädettävän työpöydän niin, että voin seisoa osan päivästä! 

Onkos joku teistä käynyt joskus Huipun kaltaisessa seikkailupuistossa? Tai haluaisitteko mennä? :) Entä miten te huolehditte teidän selän hyvinvoinnista? Käyttekö pilateksessa? ;)

20 kommenttia :

  1. Hui, onpas siistin näköistä tuo meno tuolla Huipussa! Ja ei kyllä tunnista maisemia, että ne ois Leppävaarasta, aika makeesti saanut radan maastoon piilotettua! En kyllä itse tiiä uskaltaisinko mennä! :D Syvien vatsa-ja selkälihasten vahvistaminen kannattaa ehdottomasti, siitä on hyötyä moneen asiaan! Pilateksessa en ole käynyt aikoihin, mutta tulee tehtyä syviä lihaksia vahvistavia liikkeitä muuten! Ihanaa loman jatkoa Tiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huipulle oli tosiaan löytynyt oikein sopiva metsikkö! :)Tykkäsin siitä, että oli ihan oikea metsäfiilis, vaikka oltiinkin Leppävaaran (urheilupuiston) kupeessa. Kyllä säkin uskaltaisit varmasti mennä, sitten myöhemmin! ;) Ja se on varmasti totta, että tukilihasten vahvistamisesta on hyötyä moneen asiaan, eikä varmasti vähiten istumatyöläiselle! Kyllä mulla se motivaatio varmasti löytyy, kun tietää mikä on tämä toinen vaihtoehto... Mukavia kesäpäiviä sinnekin <3

      Poista
  2. Mä oon oppinut tykkäämään pilateksesta ja sitä tulee tehtyä kotonakin. Mut on se vähän vaatinut harjoittelua. ;) Totta tuo, että revähtänyt lihas ei tykkää pitkistä venytyksistä. Tuon takia jooga oli mullakin pitkään pannassa. Tsemppiä sinne selän kanssa! Eiköhän se siitä pian kuntoudu, kun vielä hetken maltat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa ja rohkaisevaa kuulla, että pilates-tyyppisistä harjoituksista on mahdollista oppia tykkäämään! :) PT-treeneistä tiedän itsekin sen, että ne ovat oikeasti tosi tehokkaita harjoituksia, kunhan vain jaksaa keskittyä hommaan kunnolla! Ehkä joogakokemus auttaa siinä puolessa jonkin verran, vaikka itse joogailut ovatkin nyt hetken aikaa tauolla... Kiitos! <3

      Poista
  3. Mäkin olen jo hetken aikaa ollut kiinnostunut noista seikkailupuistoista! Tällä viikolla käytiin Mustikkamaalla pyörimässä ja siellä bongasin tuollaisen vastaavanlaisen puiston, mikä näytti olevan tosi suosittu ja monipuolinen.

    Selkäkivut on ikäviä :/ Mullakin oli muutama vuosi sitten ongelmia alaselän kanssa (tulivat aina bodypumpista), mutta levolla ja liikuntatottumuksien hetkellisellä vaihtamisella ne onneksi loppuivat. Juuri sellainen paineen tuntu oli se jolla se oireili. Tsemppiä ja malttia kuntouttamiseen! Ties vaikka pilates-tyyppisestä harjoittelusta löytyisi mielenkiintoisiakin puolia joista tulisi pysyvästi osa liikuntatottumuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että myös Mustikkamaalta löytyy vastaavanlainen seikkailupuisto! Mun mielestä näiden yleistyminen on todella hieno ilmiö; se kertoo siitä, että ihmiset kaipaavat yhä enemmän myös liikunnallisia ja luonnossa tapahtuvia elämyksiä. Mahtista :) Tykkäisit varmasti, kun sulla on muutenkin kokemusta kiipeilyistä ja korkeista paikoista! ;)

      Kiitos! <3 Rohkaisevaa kuulla, että sullakin selkäkivut helpottivat liikuntatottumusten hetkellisellä vaihtamisella / monipuolistamisella! Itsekin olen mietiskellyt asiaa ja tämä "pilates-pakko" voi tosiaan lopulta osoittautua varsin hyväksi jutuksi, sillä jos saan tehtyä tästä elämääni edes jonkinsortin rutiinin, voin välttyä monenlaiselta kolotukselta jatkossa. Katsotaan miten homma lähtee sujumaan! :)

      Poista
  4. Tässä ihan mun kodin nurkalla on myös seikkailupuisto, missä käytiin viime kesänä. Olin kyllä ihan mustelmilla ja lihaskipuisena sen jälkeen :D. Haluaisin sinne tänä vuonnakin, mutta vähän arveluttaa just ne liukujen loput tuon nilkan kanssa. Katsotaan. Ikäviä juttuja nuo vammautumiset, mutta tosi fiksusti ja realistisesti osaat ajatella :). Se on jo puoli voittoa, että tunnistaa ongelman. Ilmanhan mitään korjausliikkeitä ei koskaan tuu tehtyäkään. Luulen, että tuo säädettävä pöytä auttaa tilannetta tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä etten ole ainoa, jonka lihakset huusivat hoosiannaa kiipeilyn jälkeen :D Yllättävän paljon vaaditaan kehonhallintaa tässäkin touhussa, vaikka ei toki mitään huippukuntoa tarvitakaan. Mutta juu, en kyllä välttämättä lähtisi vielä toipumisvaiheessa olevalla nilkalla niihin vaijeriliukuihin! Sen verran kovaa ja hallitsemattomasti ainakin itse vielä tömähdin sinne loppuun... Toki siihenkin vois olla jotain parempia tekniikoita olemassa ;) Ja jep, minäkin olen tosi iloinen, että saadaan säädettävät pöydät! Se on varmasti yksi askel parempaan, mutta suurin työn pitää silti tehdä itse. Katsotaan jos saisin itseni motivoitua vielä tänään lyhyeen core-settiin tuolla mökkisaunan terassilla ;P

      Poista
  5. Hui, Huippu näyttää hurjalta! ;) Kivaan miljööseen tuo on tehty, kun kerran menin sen ohi! Mä oon käynyt muutama vuosi sitten Flow-parkissa, silloin nämä oli ihan uusi juttu Suomessa. Tänä kesänä siis tarkoitus mennä uudestaan samaan puistoon, jos nyt uskaltaisi vielä hurjemmille radoille. :) On tuollainen niin kivaa ja hurjaa! Flow'ssa piti silloin ainakin itse irroittaa ja kiinnittää aina seuraavaan noita turvavaljaita. En tiedä onko vielä sama systeemi. Siellä siis pystyi ohittamaan ihmisiä, onneksi. Meitsi kun seisoi siinä yhdellä laudalla toooosi kauan. :'D

    Sähköpöytä on tosi kiva juttu. Myös balancen kierrot ja lihaskunnon ylläpito ovat pitäneet mun selän kunnossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olin itsekin positiivisesti yllättynyt miten kiva metsämiljöö seikkailupuistolle oli löydetty ihan siitä urheilupuiston kupeesta! Tosi hienoa, että tällaiset liikunnalliset seikkailupuistot yleistyvät kovalla vauhdilla :) Huippua, että pääsette Flow-parkkiin kiipeilemään! Kerro sitten (blogissa tai muuten) millanen se puisto ja seikkailukokemus oli! Kuulostaa kätevältä, että radalla pystyy päästämään myös muita ohi.

      Ja jep, loistojuttu, että saadaan viimeinkin säädettävät pöydät! Ja niin mahtista, että olet välttynyt pahemmilta (selkä)vaivoilta! Se kertoo varmasti monipuolisista ja järkevistä liikuntatottumuksista :) Balanceen oiskin kiva mennä pitkästä aikaa<3

      Poista
  6. Tuo Huippu oli nimensä veroisesti huippu!! Polttariporukassa nähtiin lukuisia itsestävoittamisia ja myös hetki, jolloin tuli vaan pelko niin kovaksi, että kutsuimme yhdelle ystävälle henkilökunnan apuun. Ihailtavaa oli, kuinka ammattimaisesti he ottivat tilanteen haltuun eivätkä vähätelleet ystävämme pelkoa, joka tuli eteen punaisella radalla. Siellä nähtiin myös tosi suloisia lapsia, jotka voittivat pelkojansa.. ja erityisesti mieleen jäi pieni tyttö, jota jännitti yksi rata aikatavalla. Hän otti tiukasti kiinni valjaasta, totesi ääneen "Mä oon sanonut itelleni, että mä pystyn tähän." Hän oli mun sankari!!! Tuon tulen taatusti muistamaan. :) Punainen ja musta rata vaati juurikin varsin hyvää kehonhallintaa, jonka avulla kyllä niistä selviää. :) joten seuraavalla kerralla toisillekin. Meidän porukka ei myöskään käynyt kaikkia ratoja, koska musta oli vähän liian jänskä monelle. Mutta yllätys, että löysin itseni ko. radalta yhden ystäväni kanssa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huipun kaltainen seikkailupuisto on kyllä taatusti mukava polttariaktiviteetti! :) Itsensä voittamiset, tsemppaukset ja yhdessä tekeminen - mikäs sen mukavampaa <3 Saimme saman ystävällisen ja ammattitaitoisen vaikutelman Huipun henkilökunnasta. Hienoa, että uskaltauduitte myös mustalle radalle :) Jo niillä helpommilla radoilla tarvittiin jonkin verran kehonhallintaa, ja epäilemättä erityisesti sitten siellä mustalla!! Seuraavan kerran yritän uskaltaa mennä punaiselle, mutta siinä on yksi rengaseste, joka erityisesti pelottaa mua, hui! Ja oi miten ihana se pikkutyttö, joka tsemppasi itseään ja siinä samalla myös muita <3

      Poista
    2. Se rengaseste oli itseasiassa pahin kaikista.. :)

      Poista
    3. Hui! Eli siis kannattaa mennä seuraavalla kerralla suoraan mustalle?! :D

      Poista
  7. Olipa hyvä ja täydentävä postaus. Olenkin miettinyt sukulaisporukalle sopivaa kohdetta pääkaupunkiseudulla ja tästähän sainkin hyvän vinkin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos saitte tästä idean ja inspiksen suunnatta sukulaisporukalla seikkailemaan! Suosittelen ehdottomasti :) Se on yhteinen elämys, jota on kiva myöhemmin muistella porukalla ruokapöydässä tai saunan lämmössä!

      Poista
  8. Näyttää superkivalta toi Huippu! Samanlaisia puistoja löytyy ympäri Suomea, Turussakin yksi, mutta tästä en oo ennen kuullutkaan :) Enpä taitaisi itse kyllä pahan korkeanpaikankammon takia tuonne uskaltaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä tosiaan kivasti toteutettu metsän keskelle :) Huippu on ymmärtääkseni avattu vasta tänä vuonna, eli on tuore tapaus. Itsekään en erityisesti nauti korkeista paikoista, mutta Huipussa oli tarjolla eritasoisia ratoja, joista ensimmäiset kulkivat kohtuullisen matalalla ja siellä pääsi totuttelemaan liikkumiseen yläilmoissa. Olen varma, että sinäkin pystyisit ylittämään itsesi niissä! :)

      Poista
  9. Mä kävin Zippyssä, joka on Talissa. Olin aivan innoissani! Haluisin päästä testaamaan myös Huippua.

    Mä luulin aina vihaavani hitaita lajeja, kunnes aloin fyssareiden kehotuksesta käydä pilateksessa ja huomasin pitäväni siitä. Mulle voi olla todella haastavaa saada oma keho hallittua liikkeissä, joten mitään helppoa loikoilua pilates ei ole. Tosin oon huomannut myös sen, miten paljon ohjaaja voi vaikuttaa. Joidenkin ohjaajien pilates tuntuu lähinnä käsien pyörittelyltä, kun taas toisten ohjaajien tunneilla lähes koko keho tärisee lopussa. Kannattaa siis testailla useamman ohjaajan tunteja, niin löytää sopivamman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Zippy on toinen paikka, jota olen halunnut päästä testaamaan Huipun lisäksi!

      Mukava kuulla, että olet oppinut tykkäämään pilateksesta ja ilmeisesti myös saanut siitä apuja? Näin olen ymmärtänyt, että pilateksessa opetellaan nimenomaan kehonhallintaa, jota pyritään sitten siirtämään myös muuhun elämään. Ja uskon todella, että helppoa se ei ole! Hyvä myös tietää, että pilates-tunneissa on eroja! Itse ajattelin kokeilla alkuun yoogaian tunteja, sillä meidän kuntosalilla ei taida enää olla pilatesta kovin paljon tarjolla (ei taida olla juuri nyt hittilaji ainakaan suurten keskusten ryhmäliikunnassa?). Katsotaan miten homma lähtee rullailemaan! :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...