22. toukokuuta 2015

Läsnäolon taidosta ja vaikeudesta

Viime kuussa osallistuin Löydä elämän flow - kirjoitushaasteeseen, jonka yhtenä teemana oli läsnäolo. Tehtävän tarkoituksena oli pohtia vastauksia muun muassa seuraavanlaisiin kysymyksiin: mitä läsnäolo sinulle tarkoittaa ja mitä positiivista se sinulle tuo? Mitkä asiat estävät sinua olemasta läsnä? Mitkä asiat puolestaan auttavat sinua olemaan vahvemmin läsnä? Tämä oli minulle yksi haasteen antoisimmista tehtävistä ja tiesin jo tuolloin, että näitä ajatuksia haluan jakaa myös kanssanne. 

Läsnäolo tarkoittaa minulle pohjimmiltaan rauhallista ja keskittynyttä olotilaa, jonka aikana itsen ja muiden olemisen tarkkailu vähenee, eikä mieli poukkoile hallitsemattomasti ympäriinsä. Läsnäolon tunteen saavutan itse helpoiten silloin, kun teen jotain mukavaa ja keskittymistä vaativaa, esimerkiksi luen, geokätköilen tai tanssin. Tätä läsnäoloa kuvaa mielestäni hyvin termi "flow-tila", jonka aikana aika ja paikka unohtuvat ja jäljelle jää intensiivinen läsnäolon, olemassa olemisen, tunne. Onnellisuusprofessoriksikin tituleerattu Markku Ojanen kuvaa flow-tilaa varsin osuvasti näin (*):

"Flow-tilan aikana omaan minään kohdistuvat ajatukset katoavat. On kuin tietoisuutta ei olisi olemassakaan. Tämä tila koetaan yleensä myönteiseksi, mikä ei ole ihme, koska silloin muuten niin meluisa minuus hiljenee täydellisesti. Mitä enemmän voimme tehdä asioita, joista saavutamme tämän tilan, sitä tyytyväisempiä olemme." (*Tämä ote on joko kirjasta Hyvinvoinnin käsikirja tai Murra onnellisuuden esteet. En valitettavasti pääse tarkistamaan enää kummasta, koska olen palauttanut kirjat kirjastoon. Olivat muuten molemmat mielenkiintoisia - suosittelen!)


Jokainen on varmasti kokenut joskus tällaisen huumaavan flow-tilan esimerkiksi juoksulenkillä, metsäretkellä tai vaikkapa käsitöiden tai hyvän keskustelun äärellä. Tekemisen kautta saavutetulle läsnäolon tunteelle on ominaista se, että sisäinen melu hiljenee, mutta samalla käy helposti niin, että myös ulkoisen maailman havainnointi unohtuu. Esimerkiksi juoksulenkillä voi olla niin vahvasti sen ihanan juoksu-flown pauloissa, että unohtaa aistia miltä ympäröivä metsä näyttää, kuulostaa tai tuoksuu.

Toisenlainen läsnäolon kokemus onkin mielestäni ns. "olemisen kautta" syntyvä läsnäolo. Hyvänä esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa hetki mökkisaunan portailla löylyjen välissä, tyynelle järvelle katsellen ja luonnon ääniä kuunnellen. Tässäkin hetkessä oma sisäinen maailma hiljenee, mutta samalla fokus kääntyy ympärillä olevan maailman aistimiseen. Kevyt tuulenvire iholla, sammalmättään tuoksu, kukkuvan käen tyynnyttävä rytmi. Tällainen olemisen kautta syntyvä läsnäolo on vähintäänkin yhtä huumaavaa kuin tekemisen kautta syntyvä sellainen, mutta ainakin minulle varsin haastavaa saavuttaa nykyään. Silloin kun "en tee mitään" (paitsi aistin ympärilläni olevaa täydellisen ihanaa maailmaa), niin mieleni lähtee hyvin helposti vaeltamaan, ja aivan liian usein käteen eksyy myös kännykkä täyttämään syntynyttä "tyhjää tilaa".


Jos oikein pitkälle haluaa ajatella, niin on kenties olemassa vielä kolmaskin läsnäolon taso, meditatiivinen sellainen. Tämä on sen läsnäolon tunne, jota tavoitellaan esimerkiksi joogan tai bodybalancen loppurentoutuksessa. Hetki, jonka aikana sekä sisäinen maailma että ulkoiset aistit hiljenevät ja ollaan vain aivan hiljaa ja paikoillaan. Olen vain muutaman kerran onnistunut sivuamaan tällaista tunnetta joogan loppurentoutuksessa, sillä mieleni on tyypillisesti melko levoton ja nopealiikkeinen. Totta puhuakseni, en tällä hetkellä oikeastaan edes kaipaa tällaista täydellistä meditatiivista läsnäolon taitoa, mutta haluaisin tulla paljon paremmaksi ympäristöni aistijaksi ja läsnäolijaksi. Haluaisin oppia olemaan paremmin läsnä hetkessä ilman, että minun täytyy jatkuvasti tehdä tai suunnitella jotain tai tuijottaa kännykän ruutua.

Jooga on ollut minulle omalla tavallaan portti vahvempaan läsnäoloon, mutta toisaalta taas voin todeta, että en ole koskaan aiemmin käyttänyt niin paljon aikaa netissä kuin mitä käytän nykyään. Erityisesti bloggaaminen on läsnäolon kannalta kaksiteräinen miekka. Kirjoittaessani saavutan intensiivisen flow-tilan, mutta sen lisäksi käytän melko paljon aikaa muiden blogien seuraamiseen, kommentoimiseen sekä oman blogin tulevien juttujen pohdiskeluun. En ole varma onko suunta minulle oikea, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että voisin karsia alkuun muunlaisista asioista. Turhista Iltalehti-klikkailuista, Facebook-tarkistuksista ja yleisestä nettiroikkumisesta ilman päämäärää. Usein sitä ottaa kännykän käteensä vain täyttääkseen sen hetken, jolloin ei ole muuta tekemistä. Hetken, jolloin odottaa bussia, istuu siellä kyydissä tai odottaa marjojen sulavan mikrossa. Voisiko noina hetkinä tehdä jotain muuta? Katsella ympärille ja havainnoida mitä tapahtuu ja miltä tuntuu tässä ja nyt?


Luulen, että rakastan matkustamista nykyään erityisesti siksi, että matkoilla on helpompaa olla läsnä. Matkoilla aistit ovat virittyneet aistimaan kaikkea uutta ja ihmeellistä, ja kännykän räplääminen jää luonnostaan vähemmälle. Mielestäni on kuitenkin suurta haaskausta, jos omassa elämässään pystyy olemaan kunnolla läsnä vain lomien ja matkojen aikana. Läsnäolon ja hetkessä elämisen taitojen opettelu on minulle henkilökohtaisesti melko merkittävä asia, sillä uskon, että sen kautta elämä tulee näyttäytymään juuri niin aitona, rikkaana ja värikkäänä kuin se parhaimmillaan vain voi olla. Miten tämä kaikki toteutuu käytännössä, on minulle vielä aika suuri mysteeri, mutta uskon, että asian tiedostaminen on jo hyvä alku.

Milloin ja miten te olette vahvimmin läsnä? Mitkä asiat teillä edesauttavat tai estävät läsnäolon tunnetta? Pyrittekö tietoisesti kehittämään läsnäolon taitoa vai oletteko sitä mieltä, että sen asian kannattaa antaa tulla luonnostaan, jos on tullakseen, turhia miettimättä? Mukavaa viikonloppua! <3

8 kommenttia :

  1. Olipa hyvä teksti! Mulla kävi pari päivää sitten niin, että kännykästä loppui akku. Kotimatkalla bussissa ajattelin, että nyt en voi tehdä mitään. Nyt täytyy vaan olla läsnä tässä hetkessä. Näitä hetkiä voisi olla enemmänkin!

    Mulla oli keväällä kuuntelutaitojen kurssi ja sen puitteissa meillä oli tehtävänä havainnoida omaa kuuntelemista ja kirjoittaa kuuntelupäiväkirjaa. Sitä kautta opin, että esimerkiksi bussipysäkillä seisominen ei ole ollenkaan tylsää, jos alkaa kuunnella ympärillä olevia ääniä ja keskittyy niihin. Samalla on myös paremmin läsnä hetkessä. Huomasin myös, että rakastan luonnossa liikkumista ja paikkoja, joissa liikenteen melu ei kuulu ja voi ns. kuulla hiljaisuuden. Niissä paikoissa voi olla läsnä ja aistia maailmaa ympärillään onnellisena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tuon tunteen, kun akku loppuu, eikä laukusta löydy kotimatkan ajaksi kirjaa tai muuta sijaisviihdykettä...! Ensimmäinen reaktio on mulla ärsytys, että hitsi tämä matka tulee nyt tuntumaan pitkältä ja tylsältä, mutta vähitellen mieli tottuu ja matkakin sujuu lopulta ihan mukavasti maisemia katsellen ja omia ajatuksia pyöritellen :) todellakin olisi hyvä, että tällaisia hetkiä olisi enemmän!

      Ihana tuo kuuntelutaidon kurssi! Alkoi heti kiinnostaa, että mitä alaa opiskelet :) kuulostaa, että tuollainen kurssi voisi tehdä hyvää itse kullekin! Kaipa se jotain nykymenosta kertoo, että osa meistä on valmiita maksamaan siitä, että pääsee esim.metsään kävelemään hiljaa ilman kännykkää ;) Kävelymeditaationa tms kai sitä mainostetaan. Mutta onneksi meillä suomalaisilla on mahdollista päästä nauttimaan luonnon rauhasta ilmaiseksikin :) Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että luonnossa on helpompaa olla läsnä!

      Poista
  2. Ajatuksia herättävä teksti taas :) Mun ainakin pitäisi päästä eroon nimenomaan turhista iltalehti-klikkailuista ja facebookin tarkistamisesta ja muutenkin netissä roikkumisesta. Luonnossa liikkuessa ja matkoilla puhelin tosiaan jää vähemmälle huomiolle ja pitäisi opetella samaa muutoinkin. Eilen oltiin mieheni kanssa polkulenkillä Pirttimäessä, lenkin jälkeen etsittiin sieltä muutama geokätkö ja syötiin lopuksi lohikeittoa sen ulkoilualueen kahvilassa. Oli mukavaa kun ei "tarvinnut" räplätä puhelinta ja tuli keskityttyä tosissaan ympäröivään maailmaan, luontoon ja yhdessäolemiseen. Kesää ja mökkeilyä odotan innolla, koska siellä on niin ihanan rauhallista ja siellä rentoutuu kaikista parhaiten, kun päivän tekemiset on lenkillä käynti, saunominen ja uinti, melominen ja soutelu, kalalla käynti ja grillaus ja lukeminen, sen mukaan mikä milloinkin sattuu huvittamaan. Otan ison kasan dekkareita mukaan ja nautin :) Ihana tuo sun uusin postaus, se on juurikin niin, että kesästä pitää alkaa nauttimaan nyt, että ehtii tekemään kaikkea kivaa jo ennen kesälomaa. Tällä viikolla onkin tullut jo pyöräiltyä monta kertaa, se on mukavan kesäistä :) Oikein ihanaa kesää sulle :)

    -Terhi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) Se on muuten totta, että aina ei tarvi edes lähteä kauas, että malttaa jättää kännykän näpelöimisen vähemmälle! Luonnossa kulkiessa se tapahtuu aika helposti, paitsi tietenkin jos kätköilee, mutta silloinkaan ei varsinaisesti roikuta netissä, vaan tiiraillaan kätköjä kännykän avulla. Teidän Pirttimäen retki kuulostaa ihanalta! Me käveltiin viime vuonna Pirttimäestä Haltian luontokeskukseen, oiskohan ollut 8 -9 km (?) ja poimittiin siitä matkan varrelta montakymmentä kätköä, niitä kun on siellä parinsadan metrin välein. Se oli kivaa :) Ja ahh, mökki- ja kesäsuunnitelma kuulosta niiin hyviltä! Eipä paljon tuon täydellisempää rentoutumista voisi ollakaan <3 Mä olen myös vähän innostunut pyöräilystä, vaikken ole vielä kovin paljon ehtinyt polkeakaan. Mutta siitä tulee niin huippu kesäfiilis! Samoin mukavaa kesää sinne :)

      Poista
    2. Kiitos :) Meillä on myös tarkoitus mennä etsimään ne Pirttimäen kätköt, aikamoisena helminauhana niitä siinä näytti olevan. Ehkäpä tässä piakkoin eväät reppuun ja pyörän selkään ja nauttimaan kesäisestä luonnosta ;-)

      -Terhi-

      Poista
    3. Oi teillä on tulossa kiva retki!! :-) Kätköt sieltä ei ainakaan lopu kesken ;)

      Poista
  3. Olipas jälleen mielenkiintoista luettavaa! Tosi osuvasti jaottelit nuo läsnäolon eri tasot, voin niin täysin allekirjoittaa kaiken. On ihanaa kun voi tuntea läsnäolevansa sataprosenttisesti juurikin esim. urheillessa, matkoilla tai hyvässä seurassa, mutta vielä kun oppisi saavuttamaan sen ihan yksinkin ollessaan, silloin kun ei tee mitään. Siinä riittää todellakin työnsarkaa. Toisaalta edes sen tiedostaminen, että hetkessä eläminen ja läsnäolo auttaisi löytämään ns. sisäisen rauhan, on varmaankin jo iso askel oikeaan suuntaan :)

    Lueskelin vähän aikaa sitten muuten mindfulnessista ja siihen kiinnostaisi perehtyä enemmänkin - liittyy paljon juuri tähän läsnäolon taitoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei välttämättä ole yllättävää, että myös minua kiinnostaisi tutustua mindfulnessiin paremmin! :) Kävin yhden illan kurssilla n.4 vuotta sitten, mutta silloin aihe ei tuntunut vielä niin ajankohtaiselta kuin nykyään. Aiheesta on kyllä kirjoitettu paljon kirjoja, ja toivon, että ehtisin perehtyä vaikka edes yhteen teokseen kesän aikana. Lukulistalla on ainakin Jon Kabat-Zinin Olet jo perillä ja Henkka Hyppösen Nautitaan raakana. Olisi nimenomaan mukavaa tulla tietoiseksi asioista, jotka estävät ja edesauttavat läsnäolon kokemuksia. Se olisi jo hyvä alku :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...