24. huhtikuuta 2015

Ajatuksiin selkeyttä kirjoittamalla

Olen osallistunut huhtikuun aikana Löydä elämän flow - kirjoittamishaasteeseen, jossa on pureuduttu erilaisten teemojen avulla oman elämän eri puoliin. Teksteissä on käsitelty haaveita, pelkoja, hyväksymistä, irti päästämistä, läsnäoloa ja monia muita mielenkiintoisia, mutta kohtuullisen järeitä teemoja. Tarkoitus on kirjoittaa paperille käsin ja mahdollisimman vapaasti ilman stressiä kielioppisäännöistä tai muustakaan loogisesta käsittelyjärjestyksestä. Oletuksena on kai se, että kun antaa ajatusten virrata paperille kritiikittä ja vapaasti, saattaa alitajunta tuottaa yllättäviäkin havaintoja ja ahaa-elämyksiä.

Itse tartuin kirjoittamishaasteeseen avoimin mielin. Odotin mukavia hetkiä kirjoittamisharrastuksen parissa, mutta en todellakaan laskenut sen varaan, että löytäisin haasteen avulla ratkaisuja kaikkiin elämäni avoimiin kysymyksiin. (Eikä sitä kyllä haasteessa tavoitellakaan, onneksi. Ajatelkaa nyt miltä tuntuisi löytää vastaukset elämän mysteereihin 31-vuotiaana! Mitä sitä loppuelämän ajan sitten miettisi ja stressaisi?! :D). Olen aina ollut melko verbaalinen ihminen, hahmottanut maailmaa sanojen kautta lukemalla, puhumalla ja kirjoittamalla, joten tekstin tuottaminen on tuntunut pääosin helpolta. Ensimmäinen havainto oli tosin se, että käsihän kramppaa jo muutaman sivullisen jälkeen! Surullista, mutta totta, että "käsinkirjoituslihakset" (ihan tieteellinen termi) taitavat olla hieman surkastuneet kaiken tämän tietokonenäppäilyn myötä.

...ja koska en ilmeisesti koskaan voi tehdä jotain vain puolittain, niin innostuksen vallassa hankin käsiini kolme kirjoittamisen "parantavista" vaikutuksista kertovaa kirjaa. Keksin näiden lukemisen myötä sitten itselleni noin kahdennenkymmenennen "eläkepäivien" ammatin. Kirjallisuusterapeuttihan minusta tulee, heh ;D

Ehdottomasti paras anti kirjoittamishaasteessa on ollut se, että sen myötä olen saanut kirjoitettua konkreettisesti paperille ne abstraktit asiat, jotka ajatuksissa pyörivät kehää ja saavat välillä suhteettoman suuret mittasuhteet.  Kun samoja kysymyksiä pyörittää mielessä viikko toisensa jälkeen, tulee mukaan paljon tunteita, uskomuksia ja olettamuksia, joiden yhteydet hämärtyvät. Kun alitajunta yrittää työstää asioita ilman sanoja, on itselläni ainakin taipumus kehittää joistakin asioista mielessä paljon suurempia kuin ne todellisuudessa ovat.

Monesti asiat ja tunteet selkeytyvät huomattavasti silloin, kun ne pukee sanoiksi. Niistä tulee jotenkin todempia ja helpompia hahmottaa. Kaikki varmaan tietävät miten ajatukset voivat selkeytyä kun ne tulevat ulos sanoina keskustelussa ystävän kanssa. Kirjoittaminen on toiminut minulle haasteen aikana vielä suullistakin keskustelua tehokkaampana keinona selkeyttää mielen paikoin vallatontakin kuohuntaa.

Oma asenteeni kirjoittamistehtävien alussa on usein ollut se, että minähän tiedän jo mitä tästä asiasta ajattelen ja ei se siitä kirjoittamalla miksikään muutu. Kerta toisensa jälkeen olen hämmentyneenä kuitenkin havainnoinut miten kirjoittaminen on avannut joitakin näennäisesti täysin solmussa olleita ajatusten "häröpalloja". Ei ehkä niin, että olisin keksinyt niihin ratkaisevia ja oikeita vastauksia, vaan pikemminkin niin, että kirjoittamalla asiat ovat asettuneet jotenkin järkevämpiin mittasuhteisiin. Tuntuu hassulta katsoa paperilta jotain epämääräistä "ongelmaa", jota on pyöritellyt mielessään kuukausitolkulla. Kun kaikki asiaan liittyvät tunteet ja ajatukset on tiivistetty kolmeen sivulliseen, tulee vähän pöllähtänyt olo: tässäkö tämä suuri ongelma nyt olikin? Kirjoittamisen jälkeen vallitsee ainakin hetken ajan hämmentävän selkeä olotila. Näkee asiat ja niiden yhteydet jotenkin "riisuttuina", siten miten ne oikeasti (?) ovat, ilman alitajunnan hiljaista ohjailua ja vihjailua.
 
Kiasman peiliseinä muistutti, että samalla asialla voi olla monta eri puolta ;) 

Kirjoittamishaastetta on vielä jäljellä, mutta jo nyt voin todeta, että kyllä sattui tämän rupeama minulle makeasti oikeaan hetkeen. Totta kai tällaisten kysymysten äärellä joutuu työstämään välillä myös hankalampia tunteita, mutta pääasiassa lopputulemana on kuitenkin ollut lopulta aina helpottunut, ja jotenkin selkeämpi ja rauhallisempi olo. Tunne siitä, että ehkä elämä kulkee juuri niin kuin sen kuuluukin, ja voin heittäytyä mukaan entistä luottavaisemmin, ilman jäätävää tarvetta suunnitella, ennustaa ja ohjata kaikkea itse. Mielestäni kuukauden mittainen kirjoitushaaste alkaa kuitenkin myös olla maksimiaika, mitä ihmisen kannattaa käyttää voimakkaaseen itsetutkiskeluun. Jos käyttää valtavasti aikaa ja energiaa omien ajatusten ja tunteiden tutkimiseen, elämä keskittyy lopulta helposti liikaakin oman minän ympärille. Luin hiljattain erittäin mielenkiintoisia ajatuksia itsetutkiskelun kääntöpuolista ja niihin varmaan palailen täällä blogissakin jossain vaiheessa. Jottei tasapaino unohtuisi ;)

Työstättekö te koskaan omia ajatuksia ja tunteita kirjoittamalla? Pidättekö päiväkirjaa tai pidittekö joskus nuorempana? Mikä on teille luontevin keino selkeyttää omia ajatuksia, jos ne tuntuvat jäävän pyörimään kehää? Kirjoittaminen, puhuminen, saunominen, juoksulenkki? :)

Ps. Terveisiä täältä Etelä-Lapista, vanhoilta kotikonnuilta! Tulin moikkaamaan perhettä ja melkein uunituoretta uutta kummityttöäni <3 Täällä on vielä luntakin näkyvissä, vaikka tiet alkavat olla jo sulana... Mukavaa tulevaa viikonloppua sinnekin!:)

10 kommenttia :

  1. Kirjoittaminen, tanssi ja no liikkuminen muutenkin. MUtta ykkösenä ehdottomasti kirjoittaminen. Tuohon haasteeseen olin itsekin lähdössä mukaan, mutta päätinkin jättää tältä erää väliin kun luovuuteen liittyviä kirjoja nenän alla odottamassa vuoroaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta on kyllä kirjoittamisen ohella hyvä tapa selkeyttä ajatuksia. Minäkin nautin tanssimisesta :) Liikunta toimii mulla enempi pään "tyhjentäjänä" kun taas kirjoittaminen auttaa jäsentämään ja selkeyttämään ajatuksia. Kaikkia tällaisia kirjoituhaasteita yms.tuntuu olevan nykyään tarjolla aika paljonkin, joten varmasti pääset vielä myöhemmin mukaan, jos siltä tuntuu! Luovuuteen liittyvät kirjat kuulostavat myös hyvältä ;)

      Poista
  2. Niin ja noiden kuvien kirjojen aiheet kiinnostavat kovasti - heti katsoin löytyisikö kirjastosta vaan eiopä näkynyt :/ (Kirjoittaminen on itselleni hoitavaa, puhdistavaa, parantavaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itsekin löysin kirjastosta ko.aihepiiriin liittyviä kirjoja huonosti :/ Tilasin nämä sitten nettikaupasta itselleni luettavaksi... Pari näistä tosin vaikuttaisi keskittyvän enemmän traumojen ja muiden suurien ongelmien käsittelyyn kirjoittamalla. Itse toivoisin löytäväni enemmän juttua siitä, miten kirjoittamisesta voisi ylipäätään saada iloa/hyötyä myös pienempimuotoiseen itsetutkiskeluun sekä itsensä kehittämiseen... Hyvien kirjojen etsintä siis jatkuu :)

      Poista
  3. Kuulostaa niin sun jutulta :) eipä tee huono tuollainen itsetutkiskelu välillä oman hyvän keinon turvin! Mulle luontevin on puhua. Se selkeyttää itseään ja välitön palaute on mulle tärkeää. Liikunta on toinen keino, lähinnä mielen puhdistukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, saattaapi hyvinkin olla mun kuuloista hihhulointia ;) Pääasia, että löytää omanlaiset keinot käsitellä ajatuksia ja tuulettaa päätä! Kaikki keinot on mun mielestä yhtä hyviä, jos ne vaan itselle toimii :) Puhumisessa on kyllä hyvää just se, että saa välitöntä palautetta ja mahdollisesti uusia näkökantoja samantien! Ja liikunta kyllä kohottaa miltei takuuvarmasti mielialaa, oli tilanne mikä hyvänsä :)

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoisen kuuloista. Aivan varmasti ajatukset selkenee kun pääsee ilmaisemaan itseään tuolla tavalla noin oleellisista teemoista. Ei sitä muuten aina tule arjen keskellä pysähdyttyä pohtimaan syvällisesti noin perustavanlaatuisia asioita, niin hyvää kuin se tekisikin. Hienoa kuulla että siitä oli hyötyä ja solmuja avautui! :) Voisin itsekin harkita kokeilevani joskus jotain tuollaista!

    Mullekin kirjoittaminen on ollut luonteva keino pohdiskella asioita ja selkiyttää päätä, minkä vuoksi pidin aktiiivisesti päiväkirjaa vuosikausia. Sitten kun tapasin J:n niin pikkuhiljaa tarvetta päiväkirjalle ei enää ollut, kun puhuminen hänen kanssaan alkoi ns. ajamaan saman asian. Puhuminen onkin nykyään mulle se tärkein tapa saada ajatukset selvemmäksi, mutta kirjoittaminenkin on tosi hyvänä kakkosena. Sellaiset oivalluksen tunteet koskien mielessä pyöriviä asioita on kyllä niin parhaita, tuli ne sitten puhumisen tai kirjoittamisen kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut mielenkiintoinen kokemus! Kirjoitin myös nuorempana paljon päiväkirjaa, mutta minullakin se jäi vähitellen parisuhteen ja ylipäätään erilaisen elämänrytmin myötä. Blogin kirjoittaminen on ihanaa, mutta ei tietenkään sama asia kuin henkilökohtaisten syvimpien tuntojen vuodattaminen päiväkirjan sivuille. Siksi on ollutkin tosi avartavaa kirjoitella välillä henkilökohtaisemmin näiden tehtävien myötä. Jos ei nyt ole ihan kaikkeen löytänyt "oikeita vastauksia", niin ainakin ajatukset ovat vähän selkeytyneet. Vapaa kirjoittaminen on jollain tavalla myös ihanan luovaa! Suosittelen kyllä sinuakin joskus kokeilemaan jos ja kun nautit kirjoittamisesta yhtä paljon kuin minä :) Oivalluksen tunteet ovat kyllä huikeita, tulivatpa ne kirjoittamalla, puhumalla tai ihan vain pohdiskelemalla! Niitä sais tulla kyllä enemmänkin ;P

      Poista
  5. Tämä kirjoitus tuli hyvään saumaan. Olen huomannut että ajatukset jää välillä ns. tyhjäkäynnille, toistamaan itseään. Sellaisen jumin saa nytkähtämään eteenpäin usein kirjoittamalla ne ajatukset ylös, mutten ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Huomasin yhtäkkiä tarvitsevani sitä ajatusten purkamista paperille, koska se tosiaan helpottaa oikeiden mittasuhteiden hahmottamista. Niin helposti juuttuu vaan sinne omaan päähänsä, eikä näe kokonaiskuvaa. Näin jostain "ongelmasta" paisuukin yhtäkkiä valtava, vaikka kyse on vain omasta asenteesta. Pieni herätys taas tämäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosi kiva kuulla, että teksti osui sopivaan saumaan! Toivottavasti intouduit kirjoittelemaan ja tarkistelemaan ehkä sen myötä niitä mietityttäviä asioita erilaisesta perspektiiviistä :) Itsekin toivon, että muistan tämän haasteen jälkeenkin, että voin aina tarvittaessa työstää jumittavia ajatuksia tai pohtia erilaisia asioita myös kirjoittamalla. Löysin muuten sattumalta hiljattain artikkelin nimeltä "Kirjoittamalla selkeyttä elämään" Hassua miten omat kokemukseni voivatkaan olla niin pitkälti tuon tekstin sisällön kaltaisia! :) Tuon artikkelin lopussa oleva kysymyslista on omasta mielestäni kuitenkin liian laaja yhdelle kirjoituskerralle, mutta saahan siitä ainakin ideaa siitä, minkälaisia asioita ja kysymyksiä voi kirjoittamalla työstääkään (muun muassa)!

      http://www.huippukuntoon.fi/mieli/kirjoittamisella-selkeyttä-elämään

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...