25. marraskuuta 2014

Oletko terve vai pitäisikö tehdä vielä vähän enemmän?

Onnekkaita ovat he, jotka ovat saaneet jo lapsuudessaan vankan pohjan terveelliselle elämäntavoille. Ehkä heille tasapainoiset elämäntavat tulevat helposti ja pakottamatta aikuisenakin, ilman, että siitä täytyy tehdä sen suurempaa numeroa (päinvastoin siis kuin esimerkiksi tässä blogissa :P).

Mutu-pohjalta minusta kuitenkin tuntuu, että aikuisuuden kynnyksellä jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella rakentamaan suhteensa ruokaan ja liikuntaan uudelleen, tai ainakin muovaamaan lapsuudesta tulevaa mallia omanlaisekseen. Joillakin se käy helpommin, kun taas valitettavan monet joutuvat käymään etsinnöissään aika syvällä; joskus (liian usein) eriasteisissa syömishäiriöissä asti, joista toipuminen vie vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä.

Hyvinvointia ja terveyttä ihannoivassa yhteiskunnassamme eivät aikuisetkaan pääse enää helpolla. Terveysvinkkejä tulee kaikkialta ähkyksi asti, ja voi helposti alkaa tuntua siltä, että ei koskaan ole valmis, vaan aina pitää aloittaa jonkinlainen projekti kohti entistä parempaa oloa ja terveyttä. Löysin tästä erittäin kuvaavan lainauksen Timo Airaksisen Onnellisuuden opas - nimisestä teoksesta:

"Ennen terveys määriteltiin sairauden poissaoloksi. Jos ei ollut mitään todettua tai koettua sairautta oli terve. Nykyään emme pääse näin vähällä. Oikeastaan kukaan ei ole enää ole terve. Jokainen voisi olla vähän reippaampi ja pirteämpi sekä liikkua ja suorittaa hommansa paremmin.  .... Ennen terve ihminen oli tyytyväinen tilaansa, nyt jokaisella on joku heikko kohta, jota pitäisi päästä parantamaan. Terveys ahdistaa meitä ja pakottaa toimimaan."


Olen ehdottomasti ja absoluuttisesti terveellisten elämäntapojen puolella. Tiedän omakohtaisesti miten järisyttävän paljon parempi ja energisempi olo tulee, kun alkaa liikkua säännöllisesti ja syödä monipuolisesti, kun tiputtaa muutaman oikeasti ylimääräisen kilon vyötäröltä tai kun tajuaa miten hyvää tämä ruokaisa salaatti minulle tekee. Oloni ja aika varmasti koko elämäni on muuttunut radikaalisti muutaman viime vuoden aikana. Olen löytänyt kohtuullisen hyvän tasapainon monien horjuvien vuosien jälkeen. Silti minuakin vaivaa välillä tunne siitä, että pitäisi elää paremmin ja terveemmin, laihtuakin vielä.

Mainokset ja blogitekstit luovat jatkuvasti alitajuntaan kysymyksen siitä, voisinko tehdä terveyteni eteen vieläkin enemmän. Terveyden tavoittelun ympärillä pyörivät niin suuret rattaat ja markkinat, että kovin helposti yksilön kuva riittävästä terveydentilasta ja hyvinvoinnista hämärtyy. Syntyy harhakuva siitä, että ei voi elää täysipainoisesti hyvää elämää ilman superfoodia, foam rolleria, vihersmoothieta, aamujoogaa, kuntosalitreeniä ja tukipohjallisia. Syntyy koko ajan kauemmaksi lipuva kuva terveestä, kauniista ja kyvykkäästä superihmisestä, joka tekee ja omistaa tämän kaiken ja joka siksi on terve ja taatusti myös onnellinen. Vaikka järjellä tiedämme, että esimerkiksi hyvinvointi- ja treenibloggaajat jakavat netissä elämästään vain murto-osan, tunnetasolla on kovin helppoa tuntea riittämättömyyttä, kun vertaa omaa tavallista elämäänsä (möhnäyspäivineen ja suklaapatukoineen) tuohon kiiltokuvamaisen unelmaan. (Itsensä vertaaminen muihin on muutenkin aivan saatanasta).

Maalaisjärki on ollut "so last season" jo pitkään, ja me hyvinvointia etsivät ihmiset säntäilemme kuumeisesti projektista ja trendistä toiseen. Markkinamiehet myhäilevät sitä tyytyväisempinä, mitä riittämättömimmiksi me tunnemme itsemme naisina, miehinä, ihmisinä. Meille hyvinvointiaddikteille on niin helppoa myydä kaikenlaista niin kauan kun meistä tuntuu, että aivan tavalliset, järkevät valinnat eivät riitä terveytemme ylläpitämiseen. 




Normaali ja monipuolinen ruokavalio ja kohtuullinen liikkuminen omien mieltymysten mukaan? Riittävästi aikaa ystävien kanssa ja säännöllisesti omia pieniä hengähdyshetkiä? Siinä on jo niin valtavasti hyvän elämän aineksia! Voisimmeko lopettaa hyvinvoinnin mystifioimisen ja uskoa, että sen saavuttaminen on paljon yksinkertaisempaa kuin meille halutaan uskotella?

Oletteko te tyytyväisiä omaan terveydentilaanne? Tuntuuko teistä, että voitte hyvin? Pystyttekö ehkä tunnistamaan joitakin osa-alueita elämässänne, joihin olisitte oikein tyytyväisiä, jos pystyisitte lopettamaan itsenne vertaamisen toisiin ihmisiin / illuusioihin heidän elämästään? 

Tällaista kevyttä tiistaipohdiskelua tänään! Seuraavalla kerralla palaan joogaviikonlopun tunnelmiin: kymmenen tuntia matolla toi mukanaan muutamia mielenkiintoisia ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, jotka lupaan jakaa kanssanne ihan maksutta ;) Älkää kuitenkaan nielkö näitä minunkaan juttujani pureskelematta, vaan muodostakaa rohkeasti omat käsityksenne hyvän elämän ja hyvinvoinnin perusteista! Voikaa hyvin <3

17 kommenttia :

  1. Mielestäni elän suhteellisen terveellistä elämää: reenaan, syön hyvin, koitan nukkua tarpeeksi, olen panostanut sosiaalisiin suhteisiin, on työtä ja koulua, vapaa-aikaakin, mutta niin kyllä sitä on kunnianhimoinen tässäkin asiassa ja pyrkii aina parempaan. Tosin taidan tulla vanhaksi, ko ajattelen, että olenkin ihan tyytyväinen siihen, millainen elämä on tällä hetkellä..kiireistä, mutta kivaa :D

    VastaaPoista
  2. Heh, jos vanhentumisen määritelmään kuuluu se, että on kivaa ja on tyytyväinen siihen millainen elämä on, niin antaa vuosien tulla vaan! :) Kunnianhimokaan ei ole lainkaan pahasta, jos sen kohdistaa oikeisiin asioihin, eikä rakenna siitä itselleen negatiivista stressiä. Hyvältä kuulostavat elämäsi peruspalikat :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti Tiina! :) Mielenkiintoista pohdintaa! Terveysjutut on nykyään todella pinnalla, ja niitä tulee kyllä mietittyä itsekin. Uskon, että mitä enemmän ihmisellä on tietoa, ja sen lisäksi maalaisjärkeä, niin on helpompi olla tyyytyväinen omaan terveydentilaan (reagoida asioihin ennakoivasti jne), ja myös olla ryntäilemättä kaiken maailman juttujen perässä! Terveys on tosiaan aika monipuolinen termi, ja itse ainakin käsitän, että siihen littyy sekä henkinen että fyysinen puoli. Tällä hetkellä olen kyllä melko tyytyväinen omaan terveydentilaani, mutta tiedän myös asioita, joissa on parantamisen varaa. Tällä hetkellä istun liikaa päivittäin ja nukun toisinaan liian vähän, niin ei voi jatkua pidempään, ja keinot on jo mietitty, kuinka pystyn parantamaan molemmissa jutuissa. Tiedän syöväni varsin järkevästi (kokonaisuus) ja liikun tällä hetkellä myös tarpeeksi. Henkinen hyvinvointi on kohdallaan, ja osaan onneksi reagoida aika pian, jos huomaan siinä muutoksia negatiiviseen suuntaan. Terveyden ylläpitämistä auttanee siis itsensä tunteminen ja hyväksyminen. Mä nykyään aika harvoin vertailen itseäni negatiivisesti muihin, iän tuomaa viisautta vai jotain muuta? En tiedä :) Kivaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki! :) Aihe on kyllä niin mielenkiintoinen ja moniulotteinen, että pohdittavaa todellakin riittää. Siinä olet kyllä aivan oikeassa, että terveys on todella monipuolinen termi, enkä edes osannut lähteä erittelemään sitä tuossa postauksessa sen pitemmälle (ois tullut kirja :D). Vähintäänkin sen voi pilkkoa juuri fyysiseen ja henkiseen puoleen, jotka tosin ovat myös monilta osin kytköksissä toisiinsa.

      Se, että tunnistaa omaa terveydentilaa uhkaavat asiat jo etupainotteisesti on tosi hieno juttu! Siihen vaaditaan itsetuntemusta ja kykyä kuunnella oman kehon viestejä. Mainostajat toki iskevät kiinni juuri näihin pelkoihin ja pyrkivät luomaan tarpeita sellaisiinkin hyvinvointitekoihin, jotka eivät oikeasti olisi aivan välttämättömiä terveyden ylläpitämiseksi. Ehkä (toivottavasti) ikä tuo tosiaan mukanaan edes hieman enemmän maalaisjärkeä ja kykyä suodattaa tuhansista viesteistä itselle ne oikeasti tärkeät ja tarpeelliset. Joskus on tietenkin ihan mukavaa humputella ja kokeilla uusia trendejäkin, kunhan ne jonkinlaiset peruspalikat siellä pohjalla ovat kunnossa... Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta ja kivaa loppuviikkoa sinnekin <3

      Poista
  4. Jätän vastaamatta esittämiisi kysymyksiin. Veikkaan, että saatat arvailla mun vastaukset. :D Mutta noin muuten: kirjoitat asiaa Elämä on yhä enemmän suorittamista. Itse ainakin (ja uskon, etten ole yksin) suoritan myös hyvinvointia. Koitan hoitaa asiat niin hyvin kuin mahdollista: nukkumisen, työt, koirat, kehonhuollon, syömiset, opiskelut, sosiaaliset suhteet jne. MUTTA samalla stressaan näistä asioista niin paljon, että se varmasti kumoaa noiden toimien terveyshyödyt mennen tullen. Olen varma, että hieman höllempi ote toimisi paremmin. Stressin vaikutus terveydelle on huomattava. Paljon isompi kuin jokunen myöhään valvottu ilta tai satunnainen hampurilaisateria. Toki omalla kohdalla tämä asian tiedostaminen on jo iso alku muutokselle. Eli sitä maalaisjärkeä kaipailisin minäkin. Niin itselleni kuin muillekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et taatusti ole ainoa, joka suorittaa hyvinvointia! Saatat tosin olla yksi ainoista, jotka tunnistavat ja tunnustavat sen, ja minun mielestäni se on hieno asia! Tämä aika on kaikin puolin aivan hirveän suorituskeskeistä ja tuntuu, että meitä arvotetaan sen perusteella mitä saamme aikaan, eikä niinkään sen perusteella mitä pohjimmiltaan olemme. Itse haluan ainakin pullikoida tätä ajattelumaailmaa vastaan omalla tavallani, ja on ihanaa saada vastakaikua mm. teidän kommenttien kautta :)

      Olen lukemassa Kaisa Jaakkolan Hormonitasapainoa ja siinä on todella herättäviä juttuja stressin vaikutuksista kehoon. Olen vähän sellainen tiedenörtti, että minua puhuttelee sellaiset yksityskohtaiset faktat siitä, mitä esim. sterssihormoni kortisoli aiheuttaa kehossa myllätessään siellä pitkään. Ei kuitenkaan ole toivottavaa alkaa stressata lisää siitä, että stressaa :D Täytyy kai vain hyväksyä se, että elämä on välillä stressaavaa, mutta samalla tiedostaa niiden stressittömien hetkien tärkeys ja arvo, ja pyrkiä saavuttamaan niitä itselle toimivilla keinoilla. En halua olla joogasaarnaaja, mutta itse olen löytänyt joogasta tyyneyttä ja mielenrauhaa. Keino voi olla kenellä mikäkin, jooga ei todellakaan ole ainoa tapa :) On mukavaa kuitenkin ajatella, että pystyy suomaan keholleen vaikka alkuun edes puolen tunnin stressittömän hetken päivässä. Ja tosiaan, asian tiedostaminen on jo iso alku muutokselle! <3

      Poista
    2. Mäkin olen lukenut tuon Jaakkolan kirjan ja aika paljon muutakin kirjallisuutta aiheesta. Ehkä mun ongelma on se, että tiedän varsin hyvin, kuinka esim. stressi vaikuttaa elimistöön ja miten haitallista se on sille. Että kyllä, todellakin stressaan siitä että stressaan. Ja siitä, että tiedän, että sekin on haitallista, eikä sitä pitäisi tehdä. :D

      Jooga on varmasti hyvä tapa rentoutua ja hakea hyvinvointia. Kuten moni muukin liikuntamuoto. Mutta itsellä sekä jooga että muu liikunta ovat nyt lähes täysin pannassa fyysisten oireiden vuoksi. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että omassa tilanteessa nämä itseapukeinot eivät ole enää riittäviä. On liikaa asioita, joita en osaa suuresta yrityksestä huolimatta ratkaista omin neuvoin. Tässä onkin yksi juttu kehitteillä ja siitä kerron luultavasti oman blogin puolella sitten, kun asia varmistuu. On vähän hidasta tämä byrokratia, niin vielä en ole asiasta sen enempää jutellut.

      Poista
    3. Self-helpit ja muut hyvinvointivinkkejä jakavat kirjat, niin mielenkiintoisia kun ovatkin, ovat ainakin minulla myös osasyy tuohon infoähkyyn ja hapuiluun näissä asioissa. Välillä tuntuu, että kirjoista on jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta koska aihepiirit kiinnostavat, niin luen silti. Useimmiten kyllä unohdan kaiken lukemani suunnilleen tunnissa, mutta jotkut asiat jäävät toki mieleen pyörimään pitemmäksi aikaa...

      On viisautta ja rohkeutta hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee! Joskus elämässä vain tulee hetkiä ja tilanteita, joiden läpi ei jaksa yksin ja sen myöntäminen on rohkeaa. Paljon tsemppiä ja voimaa sinulle Suvi <3 Lähetin sulle tänään joogasta tsemppiajatuksia, niin jäi jotenkin tämä kommenttisi mieleen, kun sen ennen tunnin alkua luin. Virtuaalirutistus!

      Poista
    4. Voi ihana Tiina! <3 Kiitos kauniista sanoistasi ja niistä tsemppiajatuksista! :')

      Poista
  5. Ihana Tiina, tosi hyvää pohditaa! :) "Voisimmeko lopettaa hyvinvoinnin mystifioimisen ja uskoa, että sen saavuttaminen on paljon yksinkertaisempaa kuin meille halutaan uskotella?" No todellakin, just näin! Välillä tuntuu, että terveys ja hyvinvointi on jotain ylempää matematiikkaa! Kun mikään ei riitä ja silleen! Itselleni terveys on todellakin fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kokonaisuus. Mulla ei ole fyysisiä sairauksia, kunto on perushyvä ja olen suht normaalipainoinen ja syön monipuolisesti, eli se puoli on kunnossa. aina voisi tosin olla parempikin, mutta itselleni olen riittävä! Henkinen puoli vaatii aika-ajoin tarkastusta, ja välillä on tasapainottomia päiviä, jolloin maailma kaatuu yhteen löytymättömään paitaan tai lataamattomaan Garminiin... mutta pääosin tunnen voivani hyvin ja olevani terve. <3! Armollisuus on yksi suurimpia terveen ihmisen merkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna ihanasta kommentistasi!<3 Todella helposti kyllä tulee sellainen kuva, että hyvinvoinnin ja riittävän terveystilan saavuttaminen olisi tosiaan jonkinlaista rakettitiedettä, jonka parissa voi hienosäätää ja puuhastella loputtomiin. Tokihan terveyden ylläpito vaatiikiin säännöllisiä tekoja, mutta onko aina tarvetta tavoitella jotain seuraavaa tai parempaa tasoa, onkin ihan hyvä kysymys... Itse ajattelen, että henkinen hyvinvointi ei tarkoita sitä etteikö välillä v***ttais kuin pientä oravaa, itkettäis tai olis muuten vain paha mieli. Ne ovat ihan normaaleja tunteita ainakin mulle (kuten ehkä oot joskus esim. ennen meidän salitreenejä huomannut :D), kunhan niihin ei tarvitsisi takertua pitkäksi aikaa tai ihan koko ajan. Kommenttisi viimeinen lause on todella viisas ja olen 100% samaa mieltä!

      Poista
  6. Itseasiassa terveys käsitteenä on tosiaan aika monimuotoinen. Aikanaan kyse oli tosiaan sairauden poissaolosta, mutta käsite on varmasti muokkautunut ajan kuluessa. Koska kyllähän ihmiset, joilla on jokin perussairaus, voivat kokea itsensä terveeksi sairaudestaan huolimatta. Nykyisin mielestäni korostetaan yksilöllistä kokemusta terveydestä. Maailman terveysjärjestön mukaan terveys on täydellinen
    psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin tilan. Siinäpä siis pohtimista, mitä tarkoitetaan täydellisellä. Eikä sille voi varmastikaan sanoa yhtä osatekijää, vaan se on niin yksilöllistä.

    Sinänsä tuo määrite "hyvinvoinnin tila" on mielenkiintoinen. Olemme kokonaisuus, jossa eri osatekijät vaikuttavat meidän omaan kokemukseen omasta hyvinvoinnistamme.

    Itse voin sanoa nyt tällä hetkellä olevani erittäin tyytyväinen terveydentilanteeseeni. On ollut aikoja, jolloin olen ollut fyysisesti varsin terve, mutta henkisesti hyvin riekaleilla. On myös ollut tilanteita, jolloin sosiaalinen puoli on kinnannut. Mutta yhtä kaikki - pikkuhiljaa olen tasapainottunut ja saavuttamassa täydellisen hyvinvoinnin tilan. ;) Sana täydellisyys tosin tietysti hämää, mutta menkööt. Täydellisyys voisi kuvastaa itselleni sitä, että on armollinen itselle ja toiselle jokaisella elämän osa-alueella, niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin.

    Kun kokee tyytymättömyyttä omaan itseensä, voisi tarkastella omaa hyvinvointia eri näkökulmilta. Kiinnittää huomiota negatiivisten ajatusten sijaan positiivisiin. Herätellä itseään tarkastelemaan omaa elämäänsä monelta näkökulmalta. Ja mitä vertailuun tulee, joku ystäväni sanoi viisaasti. "Jos on kateellinen jollekin ihmisille, voisi ajatella että silloin täytyisi elää hänen koko elämä läpi, ja miettiä uudestaan sen jälkeen, olisiko valmis valitsemaan hänen elämän." Meillä kaikilla on niitä vaiheita elämässä, joilloin tuskin kukaan haluaisi olla samoissa nahoissa. Toisen onni ei ole itseltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Satu kommenttisi oli niin hyvä ja kattava, että veit aivan sanat suustani! Mietin pitkään, että mitä osaan tähän edes kommentoida :) Aika voimakas muuten tuo Maailman terveysjärjestön määritelmä terveydestä! Minulle ainakin tulee sanasta "täydellinen" heti riittämätön olo ja suorituspakko, että eihän tässä olla lähelläkään. Miksei tuon sijaan voisi käyttää sanaa "riittävä"? Tuntuu, että täydellisyyden määritelmä annetaan ulkopäin, kun taas itse on jotenkin helpompaa määrittää mikä on riittävää. Mutta erittäin viisaasti totesit, että kokemus terveydestä on yksilöllinen, eikä sitä voi tulla toisille sanelemaan tai kyseenalaistamaan.

      On todella ihanaa kuulla, että olet tyytyväinen nykyiseen terveydentilaasi. Ajattele, mikä onni, että voi todeta noin! Sinun kommentissasi kiinnitin huomiota samaan kuin Hannan kommenttissa yllä; sanaan armollisuus. Siihen kytkeytyy ihan valtavasti voimaa.

      Todella hyvä myös tuo ystäväsi kommentti kateudesta. Sen otan kyllä mukaani :) Kiitos vielä Satu, olet ihana <3

      Poista
  7. Loistava kirjoitus! Minäkin koen eläväni terveellisesti; liikuntaa tulee säännöllisesti, niin harrastusten kuin hyötyliikunnankin kautta. Syön tavallista ruokaa, nukun keskimäärin kunnonyöunet jne. Perusjututu ovat melkolailla kunnossa. Ja silti tunnen painetta, että en ole niin hyvinvoiva ja terve kuin voisin olla. Että vielä olisi vara puristaa vähän, skarpata elämäntavoissa. Ja sitten, eihän meidän omaa hyvinvointiamme määrittele kukaan muu kuin me itse. Esimerkiksi monet pitkäaikaissairaat kokevat itsensä hyvinvoiviksi, jopa terveiksi, vaikkeivat he sitä muiden silmissä ehkä ole koska heillä on jokin sairaus. Mutta jos ihminen itse kokee, että on terve, niin mikäs siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni! :) Ajatuksesi osuvat pitkälti yksiin omieni kanssa, ja siitä taisi kummuta tämä kirjoituskin. Kun elämän peruspalikat ovat kunnossa, elää keskimäärin ihan järkevästi ja hyvin, mutta silti nousee aika ajoin ajatuksia siitä, että tätä pitäisi vielä viilata ja tuossa skarpata. Eihän uusista hyvistä "terveys"rutiineista useimmiten ole mitään haittaa, useimmiten päinvastoin, mutta kyse onkin siitä nakertavasta tunteesta, että aina pitäisi tehdä jotain paremmin. Siitä uskomuksesta haluaisin kovasti eroon minäkin. Ainakin haluaisin edes jossain määrin oppia erottamaan ne oikeasti hyvinvoinnilleni tarpeelliset asiat niistä, joihin minut on laitettu uskomaan mainonnan yms, keinoin. Mielenkiintoisia ja monitahoisia asioita pohdittavaksi! Mukavaa viikonloppua :)

      Poista
  8. Mielenkiintoinen ja inspiroiva postaus! Mulle liikunta ja perusterveellinen ruokavalio on tullut jo lapsuudesta ja siitä olen kyllä kiitollinen, mutta on aivan totta että usein tulee sellainen olo että parantamisen varaa on monessa niiden osa-alueessa. Tyyliin, en ole syönyt tänään salaattia, riittääkö yksi juoksulenkki viikossa, hemmetti kun ei tule syötyä marjoja ikinä, olisinpa tehnyt noista äsken syömistäni jutuista mielummin smoothien kun sehän imeytyisi paremmin, oi vitsi kun uiminen olisi hyvää vastapainoa salitreenille mutta enhän mä tykkää edes uida, voi kun salillakin ehtisi käydä vielä useammin niin saisi konkreettisempia tuloksia... Kun tällaisia ajatuksenpoikasia putkahtelee niin silloin pitäisi aina muistaa katsoa sitä kokonaisuutta oman liikkumisen ja ruokavalion suhteen ja lopettaa itsensä vertaaminen muihin. Aina löytyisi parannettavaa, mutta helposti tulee myös se raja vastaan jolloin se kääntyy itseään vastaan ja on pois muista elämän tärkeistä osa-alueista, kuten läheiset ihmiset, lepo, rentoutuminen ja yleinen hetkessä eläminen. Aina pitäisi punnita mikä on minkäkin arvoista ja missä se raja menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä kommentti! Juuri tiedon valtava määrä on haaste tässä aikakaudessa. Me saamme joka tuutista niin hirveästi informaatiota, ja meille rakentuu monimutkainen kuva siitä minkälaista elämää pitäisi elää turvatakseen terveytensä ja hyvinvointinsa. Mielestäni ongelma tässä on vain se, että kukaan ei voi oikeasti elää noudattaen jokaista terveysvinkkiä, eritoten kun eri kanavista tulevat viestit ovat usein vieläpä ristiriidassa keskenään. Esim. maito on välttämätöntä luustolle vs. viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan runsaasti maitoa juovat ihmiset kuolevat muita aiemmin. Kumpaa uskoa, kun molempia väittämiä tukee kasa tutkimuksia? Jotenkin pitäisi vaan onnistua pitämään oma pää kylmänä ja muistamaan, että ei tästä elämästä kukaan loppupeleissä selviä hengissä :) Ei koko elämäänsä kannata uhrata metsästämällä täydellistä terveyttä, vaan mieluumminkin tasapainoista tilaa, jossa itsellä on riittävän hyvä olla. Ja kuten hyvin totesit, tähän tasapainon tilaan kuuluu paljon enemmän kuin vain liikunta ja ruoka! "...kuten läheiset ihmiset, lepo, rentoutuminen ja yleinen hetkessä eläminen" - juuri näin :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...