30. marraskuuta 2014

Mitä opin viikonlopun joogakurssilla

Viime viikonloppuna osallistuin ystäväni kanssa työväenopiston joogakurssille. Kurssi oli kaksipäiväinen, opetusta oli yhteensä 10 tuntia ja se maksoi 37 euroa. Hintaansa nähden kurssi oli todella antoisa varsinkin tällaiselle aloittelevalle kotijoogaajalle. Kurssi imaisi minut mukaansa niin, että minulla ei tullut kertaakaan sen aikana mieleen tämä blogi tai valokuvaaminen sitä varten. Lisäilen siis tähän postaukseen kauniita joogakuvia netin syövereistä ja jätän tarkoituksella pois ne, joissa ollaan suurimmilla solmuilla ;)

Kurssilla käytiin lyhyesti läpi joogan historiaa, filosofiaa ja suuntauksia. Opettajamme oli selkeästi vihkiytynyt joogalle, mutta hänen opetustyylinsä oli hyvin salliva ja maanläheinen, ja hyvä niin. Suurin osa meistä, itseni mukaan lukien, kuitenkin kavahtaa fanaattista julistusta joogan autuaaksi tekevistä vaikutuksista. Joogaa on helpompaa lähestyä ensin sen fyysisen puolen (asanoiden), ja ehkä hengityksen kautta, ennen kuin edes haluaa miettiä (jos koskaan) sen seuraavia askelmia: meditaatiota ja aistien kääntämistä sisäänpäin - valaistumisesta nyt puhumattakaan.

Parin kuukauden päästä minäkin toivottavasti joogailen tällaisissa maisemissa ;) Kuva täältä.

Kurssin antoisimpia hetkiä olivat varsinaiset jooga- ja meditaatioharjoitukset sekä vapaa keskustelu, jossa ihmiset jakoivat kokemuksiaan joogasta ja esittivät opettajalle kysymyksiä. Oli aivan ihanaa tavata ihan tavallisen oloisia (ainakin ulospäin, heh) ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet joogasta kuten minäkin. Tulen todella pragmaattisesta perheestä, jossa joogan kaltaiset henkisyyteen viittaavat asiat eivät ole olleet juurikaan läsnä, ja siksi välillä tunnenkin sisäistä ristiriitaa joogan äärellä. Jo lyhyt tutustuminen lajiin on antanut minulle todella paljon hyvää oloa,  mutta sisälläni on jatkuvasti pieni ääni, joka sanoo, että varo nyt, ettei touhu mene liian korkealentoiseksi. Älä hyvä ihminen ryhdy hihhuliksi! Tavatessani ihan tavallisia joogasta kiinnostuneita ihmisiä osa tästä sisäisestä ristiriidasta suli pois. Ehkä uskallan antaa itselleni luvan harrastaa joogaa jatkossa ilman jatkuvaa epäilystä siitä, että olen jotenkin outo tavoitellessani fyysistä ja henkistä rauhaa tällä tavalla. 

Opettaja toisti usein, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa harrastaa joogaa. Jooga voi olla tapa lisätä voimaa ja liikkuvuutta, tai vaihtoehtoisesti tapa olla täysin paikallaan ja vain hengittää syvään. Itse olen kiinnostunut joogasta sen kehonhuollollisia vaikutuksia syvemmin, ja olikin todella mielenkiintoista kuulla joogafilosofian kuudesta askeleesta tai portaasta, joista se fyysinen suoritus eli asana on vasta ensimmäinen. Toisin kuin kaikenlaisista upeista joogakuvista voisi kuvitella, fyysiset asennot itsessään eivät ole millään lailla se joogan syvin olemus, vaan ne ovat ainoastaan tapa opetella pysähtymään, keskittämään aisteja sisäänpäin ja kiinnittämään huomiota omaan hengitykseen. Opettaja korosti jälleen, ettei siinä ole mitään väärää, jos joogaa harrastaa pelkästään sen fyysisten vaikutusten vuoksi, mutta pohjimmiltaan sillä ei joogassa ole mitään merkitystä kuinka monelle solmulle itsensä saa väännettyä ja kuinka paljon epämukavuutta ja kipua on valmis kestämään.

Tämä asento tulee kaikille joogaajille hyvin tutuksi. Kuva täältä.

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että todella moni meistä jää joogassa jumiin juuri siihen ajatukseen, että pitäisi tulla fyysisesti koko ajan paremmaksi. Sivuutamme ne vaikutukset, jotka esimerkiksi kymmenen minuutin täydellisellä rentoutumisella shavasana-asennossa voisi olla niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiinkin. Jo lyhyt lepohetki (jota voi halutessaan meditaatioksikin kutsua) laskee sykettä ja verenpainetta, ja voi olla monelle kiireiselle ihmiselle paljon arvokkaampaa kuin väkisin väännetty vaikea asana, jossa on hankala hengittää. Ohjaajamme totesi, että yksi suurimmista väärinkäsityksistä joogassa on ajatus "kehoni pitää sopia tähän joogaan". Oikeampi lähestymistapa olisi ajatus "joogan pitää sopia kehooni". Tähän tiivistyy jotenkin ihanasti kaikki se armollisuus, jota jooga minulle juuri nyt merkitsee :)

Tässä yksi joogan tärkeimmistä asennoista. Ei sovi heikkohermoisille. Tai ehkä juuri heille ;) Kuva täältä.

Sain kurssilta itselleni sopivan vastauksen myös siihen, että miksi minusta on joogan aloittamisen jälkeen tuntunut, että kehoni vaatii sitä enemmän venytyksiä ja hoivaa mitä enemmän sitä venyttelen ja huollan (kts. pohdintani tässä syyskuisessa postauksessa). Opettaja totesi, että on itsekin huomannut, että mitä enemmän joogaa tai muuten huoltaa kehoaan, niin sitä helpommin keho viestittää vääristä asioista ja asennoista. Joogan myötä kehon ryhti ja asento yleensä paranevat, ja kun asento palautuu siihen, mihin se on luontaisesti tarkoitettu, huutaa kroppa paljon herkemmin apua silloin, kun sitä kurittaa kahdeksan tunnin istumisputkilla ja muilla staattisilla toimettomuuspiteillä. Ihmisen keho on hyvin sopeutumiskykyinen ja se oppii niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuva täältä.

Huh, asiaa ja ajatuksia on tästä aiheesta niin paljon, että meinaa syntyä romaani ;) Enkä edes ehtinyt kirjoittaa niistä eri joogalajeista, joiden harjoituksia teimme viime viikonloppuna! Ehkä kirjoittelen niistä myöhemmin, tai viimeistään sitten, jos pääsen kokeilemaan joskus uudestaan kundaliinijoogaa, joka oli ehdottomasti minun viikonlopun lempparini. 

Joogaatteko te? Minkälaisia joogalajeja olette kokeilleet? Onko jooga teille fyysinen harjoitus vai kuuluuko siihen myös henkinen puoli? Jos ette joogaa, niin vaikuttavatko joogaajat teidän mielestänne vähän hihhuleilta? :)

10 kommenttia :

  1. Olipas mielenkiintoista! Varsinkin tuo ohjaajan mainitsema lähestymistapa joogaan kuulosti vallan hyvältä!

    Mulle jooga on ollut ennen kaikkea fyysinen suoritus. Samoin kuin sinä, olen jotenkin varonut, ettei touhu mene turhan henkiseksi. En edelleenkään ole saanut kiinni niistä hengitysharjoituksista. Muutenkin se ajatusmaailma, ettei suorituksiaan saisi analysoida jälkeenpäin tai että pitäisi aina tehdä sen päivän tuntemuksien mukaan ei oikein ole sopinut yhteen oman ajatusmaailmani kanssa. :D Mun kun pitäisi mielestäni kehittyä koko ajan ja tottakai mietin jälkikäteen, miten harjoitus sujui. Eli kuten muussakin elämässä, siitä suorittamisesta pitäisi päästä eroon.

    Nyt kun kroppa ei oikein tykkää pitkistä, ohjatuista joogaharjoituksista, voisin ottaa tavoitteeksi harjoitella tuota "kuolleen miehen asentoa". Siinäpä sitä haastetta tälle heikkohermoiselle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos teksti heräti uudenlaisia ajatuksia! Niillä harvoilla kerroilla, kun joskus taannoin kävin kuntokeskusjoogissa, suhtauduin itsekin siihen kuin mihin tahansa ryhmäliikuntatuntiin, eli melko suorituskeskeisesti. Kun aloitin kotijoogat Yoogaiassa, niin päätin tehdä joogasta sen yhden asian elämässäni, jota teen puhtaasti nautinnon ja oman itseni vuoksi, ilman minkäänlaisia vaatimuksia tai kehittymistavoitteita. Toki siitä suoritusajattelusta on ollut hankalaa päästä irti täälläkin, mutta pikkuhiljaa joogasta on tullut kaltaiselleni (ex?)perfektionistille aivan täydellisen ihana tapa rentoutua, nollata pää ja olla vain.

      Tsemppia shavasana-harjoituksiin ja muutenkin! Ehkä löydät vähitellen sen oman tapasi joogata pitäen mielessä nuo ohjaajan sanat "joogan pitä sopia kehooni" :)

      Poista
  2. Silloin kun olen harrastanut joogaa, olen tehnyt lähinnä hathaa. Se sopi mulle - sopivasti kehonhuoltoa, kevyen tuntuista mutta vaivihkaisen tehokasta. Ja vähän myös sitä henkistä puolta, mutta ei hihhulointiin asti ;) Kaiholla muistelen ensimmäistä kosketustani joogaan: työväenopiston iltapäiväryhmä, jossa lähes kaikki muut osallistujat olivat 60+ ikäisiä, myös vetäjä. Oli varmaan ensimmäinen kerta elämässäni (abi-ikäisenä), kun en suorittanut, vaan menin fiiliksen mukaan. Siellä oli myös sopivan maanläheinen lähestymistapa meditaatioharjoituksiin (joita kutsuttiin ihan vain rentoutumiseksi).

    Yin-joogaa olen kokeillut muutaman kerran, mutta sen vetäjä oli vähän liian hihhuli mun makuuni :D Se oli tosi osaava ja hyvä opettaja, mutta mulla nousi aina karvat pystyyn, kun se alkoi puhua meridiaaneista yms. Yritäpä siinä sitten rentoutua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempeä hatha on ehdottomasti yksi minunkin lempijoogamuodoista! Olen koko syksyn kerran viikossa opiston hatha-joogassa ja tykännyt kovasti. Minäkin vieroksun hieman meditaatiota sanana, sillä siitä tulee auttamatta mieleen todellisuudesta vieraantunut hihhulityyppi. Lepohetki tai rentoutuminen kuulostaa jotenkin turvallisemmalta, mutta tarkoitus siellä taustalla on kuitenkin varmaan aika samankaltainen.

      Minä käyn silloin tällöin Yoogaian Yin-joogassa, koska minulla on siellä yksi aivan ihana lemppariope, jonka ohjauksesta tulee hyvä mieli. Kyllä hänkin meridiaaneista sun muista energiakanavista puhuu, mutta minä annan noiden sanojen oikeastaan vain soljua korvasta sisään ja ulos. En välttämättä usko niihin, mutta puhe niistä ei minua häiritsekään (toisin kuin yhdessä hihhulioogassa, jossa katse piti kohdistaa kolmanteen silmään ja kumartaa sisäiselle opettajalle :D). Nuo meridiaanijutut saavat minussa lähinnä aikaan sellaisen fiiliksen, että huuhaata ehkä ovat, mutta toisaalta jos kehossani nyt sattumalta jotain sellaista olisi, niin tulevatpa ne sitten tässä samalla availtua :D Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi tällaiset puheet saattavat herättää vastareaktiota! Siksi juuri hathat sun muut ovat kivoja, kun ne ovat maanläheisempiä ja tähtäävät sellaisen mukavan rauhalliseen henkiseen ja fyysiseen olotilaan.

      Poista
  3. Hei, Ihana lukea tekstejäsi. Jotenkin kovin ajankohtaista aihetta minulle :)

    Olen joogaillut noin neljä vuotta ja olen löytänyt ihanan oikeasti maailman parhaan joogaopettajan. Jooga on minulle ennen kaikkea itseeni tutustumista, itseni hyväksymistä, oravanpyörästä irrottautumista ja jotain niin ihanaa, että itkettää. Itketti jo kun luin sinun oivalluksiasi ja ajatuksiasi.

    En luokittele itseäni hihhuliksi. Kyllä, minulla on työ ja akateeminen koulutus, joka edustaa enemmän kovia kuin pehmeitä arvoja. En edusta vihreitä, enkä ole kasvissyöjä (luulin aiemmin, että kaikkien joogaajien tulee olla tällaisia). Mutta väkisin vähän tulee sellainen hihhuli-fiilis, kun alkaa pohtimaan näitä jooga ja onnellisuus/armollisuus asioita. Mutta ei se haittaa! :) Huomaan, että minua on alkanut viimeaikoina aivan suunnattomasti ärsyttämään ihmisten luokittelu ja kategorisointi tyyliin, jos joogaat et voi syödä lihaa ja juoda viiniä tai jos olet siivooja et voi käyttää jakkupukua työmatkalla. Okei, karrikoin, mutta elämä on niin rikasta, kun voi poimia itseä miellyttävät ja kiinnostavat asiat yli muiden ihmisten asettamien rajojen.

    Niin, siis en halunnut sanoa muuta kuin, että kiva lukea blogiasi :)

    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Laura, Kiitos ihanasta kommentistasi! Tästä tuli mulle tosi hyvä mieli :) Mukavaa, että voit samaistua näihin joogakokemuksiin! Ihanasti kuvasit joogan merkitystä elämässäsi ja voin vain todeta, että tismalleen samat sanat täälläkin. En ole toistaiseksi kirjoitellut hirveästi joogan tunnepuolesta tänne blogiin, mutta joogan aiheuttamat tunneryöpyt ovat tuttuja täälläkin. Välillä se hyvänolon tunne on niin vahva, että meinaa itkettää vain siitä tunteiden voimakkuudesta! Se on varmasti sama asia lajissa kuin lajissa, että ne fiilikset voi täysin ymmärtää vasta kun on itse kokenut saman. Toivottavasti siis kommentoit tänne välillä jatkossakin :)

      Olen myös kanssasi aivan samaa mieltä lokeroinnin mielettömyydestä. Sehän on juuri hienoa, jos pystyy elämään täyttä elämää omana itsenään sillä tavalla, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ehkä jollakin se oikea tie on juuri tuo joogi-kasvissyöjä-absolutisti-kombo, mutta on aika vapauttavaa, että voi olla jotain niiden kaikkien väliltä ja myös uskaltaa muuttua vuosien myötä. Minulla on sama juttu, että olen töissä "kovalla alalla" ja tykkään myös liikkua todella kovaa, enkä pelkästään rauhallisesti joogaillen. Jooga tuo kuitenkin aivan ihanasti tasapainoa kaikkeen tähän hektisyyteen ja kovaan menoon. Olen onnellinen, että olen löytänyt tällaisen tasapainon ja toivon, että jokainen löytää sen omalla tavallaan :)

      Kiva kuulla, että olet viihtynyt blogin parissa <3

      Poista
    2. Musta tuntuu, että olen löytänyt sielunsisaren <3 Kaikki joogajutut, liikuntajutut, matkajutut, siis kaikki on niin myös mun juttuja! Nää tekstit voisi olla mun kirjoittamia, paitsi että en ole yhtään noin valistunut kuin sinä mitä tulee elämänmuutokseen jne. :D

      Tavataan taas täällä, Laura

      Poista
    3. Voi olipa ihanasti sanottu! Se on mahtava tunne, kun ajatukset kohtaavat toisen ihmisen kanssa :) Ja kuule en mä ole mitenkään erityisen valistunut elämänmuutoksen suhteen! Olen vaan ihan tosi kova pohdiskelija, ja tämä blogi on yksi kiva kanava niiden kaikkien ajatusten purkamiseksi ja jäsentämiseksi. Täällä siis nähdään! Oikein kivaa viikonoppua sinulle :)

      Poista
  4. Mun mielestä jokainen saa kokea joogan niinkuin haluaa. Olin vähän aikaa sitten Taavi Kassilan luennolla, jossa puhutiin just siitä, että joogan piirissä ei tuomita. Voit toteuttaa joogaa niinkuin se sun elämään sopii ja vierailla jopa muitten aatteitten parissa, silti oot aina tervetullut takaisin :) Ite oon jooga-opettaja, mutta sekasyöjä ja käytän myös alkoholia ;) Silti jooga ei ole mulle pelkästään asanoita vaan tapa ajatella. Ajattelen asioista sillä tavalla, että kukin etenee omalla aikataulullaan. Kaikkien ei tarvitse kertalaakista ryhtyä vegeiksi ja joogata 8 h päivässä. Joogassa mun mielestä avainsana on suvaitsevaisuus ja se pätee myös siihen miten kukin etenee omalla jooga-polullaan. Kuitenkin vois valita paljon turhempaakin tekemistä kuin joogan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mielenkiintoista lukea kommentti joogaopettajan näkökulmasta! En tiedä miksi, mutta ennen kuin löysin joogan, minulla oli sitä kohtaan jonkin verran ennakkoluuloja erityisesti siitä, että homma olisi jotenkin sisäänpäin lämpeävää, eikä sopisi tällaisen keskivertotallaajan elämään. Vierastin myös sitä "hihhuli"puolta, kunnes vähitellen tajusin, että itse voi määrittää tässäkin ne omat sopivat rajat ja tavat tehdä. Kuten niin moni muukin ennakkoluulo, tämäkin kumpusi pääasiassa vain siitä, että en tiennyt asiasta tarpeeksi. Kun tutustuu asioihin (tai ihmisiin) paremmin, niin monesti ne omat ennakkokäsitykset osoittautuvat ihan vääriksi :) Ja samaa mieltä, jooga nyt ei ainakaan ole sitä tekemistä turhimmasta päästä ;)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...