12. lokakuuta 2014

Nämä asiat teen tällä kertaa juoksussa toisin

Ihmeellinen paikka tuo kantapää. Niin pieni ruumiinosa, mutta silti ihmisen tehokkain tapa oppia. Niin moni asia tuntuu oikeasti valkenevan vasta, kun se koetaan kantapään kautta. Joskus toki tässä prosessissa on hyvänä apuna myös pää, jota voi hakata seinään erinäisissä tilanteissa yhä vain uudelleen.

Kun aloittaa uuden harrastuksen, vaikkapa juoksemisen, on mukana usein 97% innostusta, 2% järkeä ja 1% kärsivällisyyttä. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, kehitystäkin tuntuu tapahtuvan ja mitäs tässä nyt muuta kuin täysillä eteenpäin! Lenkille siis, ja ehdottomasti pitemmälle ja nopeammalle kuin viime kerralla (eli eilen).

Kärjistettyä ehkä, mutta ei kuitenkaan täysin tuulesta temmattua. Innostuminen on ihana asia, josta kannattaa ehdottomasti ammentaa energiaa. Innostuksen huumaavissa pyörteissä voi kuitenkin joskus iskeä vauhtisokeus. Mennään täysillä niin kauan kuin tuntuu hyvältä, ja onnekkaimmat pääsevätkin samalla höyryllä maaliin asti ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Toisilla meistä taas kyllästymisen tai kipujen kaltaiset realiteetit pysäyttävät matkan ennemmin tai myöhemmin.

Itse pääsin vuonna 2013 juoksumatkallani omalla mittapuullani aika pitkälle, sillä touhussa oli jossakin määrin myös järkeä mukana. Pidin lepopäiviä ja pitempiäkin juoksutaukoja aina, kun kroppa tuntui niitä tarvitsevan. Jossakin vaiheessa kuitenkin kyllästyin jatkuviin vaivoihin ja päätin lopettaa juoksemisen ennen kuin se aiheuttaa minulle suurempia terveysongelmia. Vaihdoin juoksun ryhmäliikuntatunteihin ja sille tielle jäin.

Nyt, kun juoksuinnostus on pitkästä aikaa heräämässä, olen miettinyt, että jotain olisi kuitenkin syytä tehdä tällä kertaa toisin. Kokosin omiin kokemuksiini perustuen listan asioista, joita aloittelevan juoksijan (note to self) olisi hyvä huomioida. Lista vaikuttaa ensisilmäyksellä aivan itsestäänselvältä, mutta miksi sitä on niin hankala noudattaa?


1. Hanki oikeanlaiset juoksukengät. Älä hyvä ihminen juokse niillä samoilla kengillä, jotka äiti osti sinulle yläasteen yleisurheilutunteja varten.

2. Hanki kenkiin tukipohjalliset. Ei varmaankaan välttämätöntä kaikille, mutta itse sain hieman helpotusta penikkavaivoihin Footbalance-pohjallisista.



3. Tee alkuverryttely. En ole tainnut tehdä koskaan alkuverryttelyä tai -lämmittelyä ennen juoksulenkkiä. Kotiovelta heti täyteen matkavauhtiin. Virhe.

4. Kasvata juoksun määrää maltillisesti. Tähän löytyy paljon neuvoja ja laskentakaavoja netistä, jos haluaa mennä tieteelliseksi. Näppituntumalta sanoisin, että aivan uutena juoksijana minun kannattaa juosta enintään kaksi kertaa viikossa ja alkuun naurettavan lyhyitä lenkkejä, naurettavan hitaasti. Näin jalat saavat mahdollisuuden tottua uudenlaiseen rasitukseen, enkä riko itseäni viikkoon kolme mennessä.

5. Kehonhuolto, venyttely, rullaus. Joka ikisen lenkin jälkeen ja mielellään myös välipäivinä. Ei tekosyitä, sillä täsmävenytykset vievät vain muutaman minuutin. Minun penikkavaivojeni syyksi epäiltiin kireitä pohkeita ja silti venyttelin niitä vain satunnaisesti silloin, kun muistin. #Fail



6. Käy urheiluhierojalla. Ja käy ehdottomasti jo ennen kuin tunnet kipua. Mielellään vaikka heti parin ensimmäisen juoksulenkin jälkeen. Hyvä urheiluhieroja löytää potentiaaliset jumitukset jo ennen kuin itse tiedät niistä ja antaa vinkkejä, joiden avulla voit iskeä niitä vastaan ennaltaehkäisevästi. Hyvää hierontaa pääkaupunkiseudulla saa ainakin Suomen Urheiluhierontakeskuksesta.

7. Älä unohda lihaskuntotreenejä. Valitettavasti juoksukunto ei taida olla sama asia kuin se aika, jonka jaksaa juosta yhteen putkeen tuupertumatta. Jos jalkojen ja keskivartalon lihakset ovat heikot, altistuu entistä helpommin juoksuvammoille.

8. Lepopäivät. Ei pelkästään juoksusta, vaan myös muista kovista treeneistä. Myös niistä juoksua tukevista kuntosali- ja HIIT-hommeleista. Itselläni meinaa välillä lähteä pappatunturi keulimaan, sillä kovan treenin tuottamiin endorfiineihin jää helposti koukkuun. Yang-treenien vastapainoksi elämään tarvitaan ripaus Yiniä, vaikka joogaa tai BodyBalancea :)

9. Motivoidu musiikista. Tämä ei välttämättä ennaltaehkäise loukkaantumista, mutta tylsistymistä kylläkin. Uskon, että he, jotka ovat joskus kokeneet sen energiaboostin, jonka hyvä biisi saa aikaan juoksulenkillä, tietävät tismalleen mitä tarkoitan. Kun musiikista ja kehosta tulee yhtä, ja paikka ja aika unohtuvat hetkeksi.

10. Motivoidu treenivaatteista. Ei pakollista, mutta kivaa :) Itse kävin pitkästä aikaa treenivaateostoksilla ja kotiin kulkeutui kaikkea aika herkullista.



Kuulostaa aika yksinkertaiselta, vai mitä? :) Silti minua pelottaa, että kohtaan jälleen samat vastukset ja kivut, jos ryhdyn taas juoksemaan säännöllisemmin. Mitä te olette oppineet juoksemisesta (tai treenaamisesta ylipäätään) kantapään kautta? Tulisiko teidän do's & don'ts listalle vielä jotain muita vinkkejä näiden listaamieni lisäksi?

18 kommenttia :

  1. Kompressiosäärystimet ovat auttaneet itsellä juuri penikkataudin selättämiseen! Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni juoksuinnostus, jipii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, että kompressiosäärystimet ovat auttaneet penikkakipuihin! Itse juuri hommasin ensimmäiset sellaiset ja laitan seuraavalle lenkille jalkaan. Tällä kertaa ei jää tämä harrastus ainakaan varusteista / yrityksestä kiinni ;) Kivoja hetkiä juoksuinnostuksen parissa sullekin!

      Poista
    2. Tsemppiä sinne kans:) Näillä mennään ;)

      Poista
  2. Tosi hyvä lista! Numero neloseen liittyen oma kantapään kautta opittu lisäykseni: älä vertaile itseäsi muihin. Aina löytyy se joku piilevä lahjakkuus, joka parin kuukauden treenin jälkeen juoksee huippuajan puolimaratonilla tms. Turha hukata omaa innostustaan siihen, että ajattelee olevansa laiska tai muuten huono, kun ei kehity samaa tahtia kuin joku toinen.

    Ja vaikka kehittyisi hitaasti, niin mitäs sitten - kyllä juoksua (tai mitä tahansa juttua!) saa harrastaa, vaikka oma lahjakkuus suuntautuisi jonnekin ihan muualle, jos siitä tekemisestä kuitenkin nauttii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kaisa <3 Tämä kommenttisi on itseasiassa miltei tärkein yksittäinen pointti aloittelijan listalla, joten tosi hyvä, että muistutit siitä! Nyt kun tarkemmin muistelen, niin ei se ollut pelkästään kipu, joka laimensi juoksuintoni, vaan tärkeänä syynä oli juuri tuo omien suoritusten vertailu muihin (ja omiin aiempiin suorituksiin) sekä siitä seurannut riittämättömyyden tunne. Minulla ei ole todellakaan mitään erityislahjoja juoksemiseen, ja jotenkin päädyin sitten siihen, että turha edes yrittää, kun en tästä kuitenkaan paremmaksi muutu. Hukkui se tekemisen ilo, kun aloin jo etukäteen stressata, että mitä jos en pääsekään puolikasta alle sen ja sen ajan jne.

      Vilpittömästi siis iso kiitos tärkeästä muistutuksesta! Tämä kommenttisi oli ainakin minulle aivan kullanarvoinen :)

      Poista
  3. Hyviä pointteja! Itsekin olen joutunut oppimaan joitain juttuja juoksussa kantapään kautta. Pahin mieleen tuleva virhe oli se, kun palattuani kotiin yli 3 kk reissulta maailmalta aloin samantien juoksemaan säännöllisesti, tietenkin yhtä pitkiä lenkkejä kuin ennen matkaa. Oli vaan niin paljon kertynyt juoksuintoa tuon muutaman kuukauden tauon aikana, että en tajunnut aloittaa varovaisesti. Penikkatautihan siitä tuli ja sitä paranneltiinkin sitten monta kuukautta. Siitä lähtien olen muistanut pitää maltin mukana ja penikkatauti onkin pysynyt poissa :)

    Tsemppiä lenkkipoluille! Syksy on mun mielestä kaikkein parasta juoksuaikaa vuodessa :) Kun ei aseta itselleen paineita tai välttämättä edes mitään tavoitteita (hyvän olon saamisen lisäksi), niin saa sen pidettyä ihanan rentona, endorfiinia tuottavana puuhana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ovat just pahoja hetkiä, kun intoa on päässyt kertymään miltei patoumaksi asti ja siinä innostuksessa unohtaa omat lähtokohdat ja ehkä vähän oman kropan kuuntelunkin. Toisaalta se on hyvin inhimillistä ja oiva mahdollisuus oppimiselle. Penikkatauti on kyllä sitkeä silloin, kun se kunnolla iskee. Voi kun siltä välttyisi tällä kertaa! Toisaalta nyt olen harrastanut aika paljon tanssia yms, joten ehkä jalat ovat hieman tottuneempmat iskutukseen kuin edellisellä yrittämällä... Hope so :-)

      Ihania ja rentoja syyslenkkejä myös sinne! :)

      Poista
  4. Hyvä Tiina! :) Tosi hyviä pointteja! Itsellä ollut myös mielessä tällainen samantyyppinen postaus, kun täälläkin se kantapään kautta kokeminen on suhteellisen tuttua! ;) Mä lisäsin tohon listaan vielä, että älä vertaile muihin (ja nyt vasta luin, että Kaisa sanoi tätä samaa tuossa edellä, mutta kirjoitanpa minäkin tästä, on sen verran tärkeä juttu!). Ainakaa vertailua ei kannata tehdä, jos se saa oman mielen negatiiviseksi. Kaikilla on erilainen kroppa ja erilaiset tavoitteet. Joku voi juosta 5 kertaa viikossa, toisen kropalle se on ihan liikaa. Eli pitää siis löytää se, mikä sopii omalle kropalle ja mistä nauttii! Mun mielestä juoksun pitää olla kivaa! Mun oma kantapään kautta virhe oli olla kuuntelematta omaa kroppaa ja juosta liikaa (vertasin muihin).Tuloksena oli rasitusmurtuma, joka opetti niin paljon, että sen jälkeen on ollut hieman eri meininki! :) Halauksia Tiina ja aivan ihanaa, että oot taas juoksusta intona ja tosi järkevästi liikkeellä juoksun suhteen tällä kertaa! Hyvähyvä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Karoliina kiitos hirmuisesti tsempeistä! Mietin eilen illalla, että miten mukavaa tätä matkaa on kulkea, kun mukana on niin ihania tsemppareita siellä ja täällä <3 En usko, että tuota "älä vertaa itseäsi muihin" - neuvoa voi korostaa liikaa! Erityisesti kun se unohtui täysin tuosta mun listalta ja kohta olisin taas ihan tuskissani miettinyt, että miksi en edelleenkään pääse tämän nopeampaa... Olen tehnyt sitä jo riittävän paljon ja niin toivon, että nyt osaisin vain nauttia hetkestä ja matkasta :) Sinullakin se rasitusmurtuma oli taatusti aikamoinen oppimiskokemus, voin vain kuvitella...

      Ja kiitos vielä sulle kaikista juoksuaiheisista jutuistasi - ne ovat varmasti yksi tärkeä syy miksi juoksu tuntuu taas kivalta (ainakin ajatuksen tasolla) ;) Loppuviikosta taas vähän kokeilemaan miltä hölkkä tuntuu!

      Poista
  5. Ihanaa, kun oot miettinyt asioita, ja sulla on tosi hyviä pointteja mukana. Tärkeintä on varmaan pitää toi maltti mukana, ja se, ettei tee liian pitkiä lenkkejä. Jos aluksi juoksee noin puolen tunnin lenkkejä, niin ei oo hyväksi kropalle juosta sitten yhtäkkiä vaikka 75 minuuttia! Maltillinen treenin pituuden ja määrien kasvattaminen on oleellista. Silloin palautuminen on hyvää ja juoksu pysyy miellyttävänä. Jos jalat alkaa vaivaamaan, niin pehmeällä alustalla juoksua voin suositella täysin.

    Ps. Noi treenivaatteet on i-ha-nia! <3 Mäkin tahon yhtäkkiä uusia treenivaatteita!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi miten älyttömän hyviä vinkkejä olen tämän postauksen myötä teiltä saanut!! Voin niin hyvin kuvitella tuon tilanteen, jossa parin puolen tunnin lenkin jälkeen innostun kokeilemaan jotain "ylipitkää" ja siinä sitä taas ollaan... Kiitos siis tärkeän pointin muistuttamisesta ja tsempeistä ylipäätään <3 Yritänkin alkuun juossa mahdollisimman paljon pehmeällä alustalla, tosin tuonne metsän pimeään ei enää iltaisin tohdi mennä! Sellainen ohut lumipeite pyörätiellä kelpais hyvin ;)

      Ps. Ja eikös vaan olekin herkullisia vaatteita?! <3 Erityisesti kaikki nuo pinkit ovat erityisen jees! Vaatii kyllä vähän rohkeutta vetää nuo pinkit jalkaan salilla, kun aina meen vaan niissä mustissa ;)

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Mä haaveilen kaiken aikaa juoksun aloittamisesta uudelleen. Viime keväänä into oli liian kova, juoksin liian pitkiä lenkkejä liian nopeasti mun omaan kehoon nähden ja sain jonkinlaisen rasitusvamman (ehkä murtuman). Ensi viikolla (vasta) menen lääkäriin asiasta ja katsotaan sitten, josko voisin kokeilla TODELLA rauhallisesti aloitella juoksua. Nyt olen päättänyt, että jos joskus vielä pystyn kivutta juoksemaan (oon tässä viisi vuotta yrittänyt), niin en lähde puolen vuoden aikataululla harjoittelemaan puolikkaalle. Se aika taitaa vaan olla liian lyhyt aika, jotta mun kroppa ehtisi tottua kovaan iskutukseen.

    Tsemppiä sun juoksulenkeille, koetetaan pysyä maltillisina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, ikävä kuulla sinun juoksuhaasteista :( Juokseminen tuntuu olevan tosi vaativa laji monelle meistä ja vastoinkäymisiä tuntuu olleen vähän itse kullakin. Juokseminen on koukuttavaa ja se tuntuu imaisevan harrastajan mukaansa niin, että helposti unohtuu kohtuus, kehonhuolto ja monipuolisuus. Ja kuten tässä ylempänä on pohdittukin, oman kehityksen vertaaminen muihin on helposti se viimeinen tikki, joka johtaa oman kehon rajojen kieltämiseen tai unohtamiseen. Vitsi kun sitä osaisi ottaa tässäkin asiassa vähän rennommin! :) Paljon tsemppiä sinne lääkärikäyntiin ja maltillisia ja nautinnollisia hetkiä liikunnan parissa <3

      Poista
  8. Hyviä pointteja :) Itselle kolahtaa eniten se kehon kuuntelun taito, mikä on niin alottelijalla kuin kokeneellakin yksi tärkeä pointti, sitä ei voi koskaan korostaa. Itsekin opin sen kantapään kautta. Lievä olkapäävaiva äityi pahaksi muutama vuosi sitten, kun kävin salilla liian innokkaasti ja tein olkapäälle sopimattomia liikkeitä. Ei ne liikkeet hirveän hyviltä tuntunu, mutten tajunnu lopettaa ajoissa ja sitten olikin liian myöhäistä. Nykyään en voi toista olkapäätä rasittaa kuten toista, kun se väsyy tai alkaa särkemään. Fysioterapeutin/osteopaatin vinkistä olen vihdoin oppinut vähentämään salilla painoja olkatreeneissä ja suosin minulle suositeltuja liikkeitä olkapään vahvistamiseksi. Tsemppiä uudelle juoksu-uralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu suorastaan hullulta, että unohdin tuosta minun listasta nämä tärkeimmät, eli itsensä kuuntelemisen taidon sekä sen, että ei vertaisi itseään niin hirveästi muihin! Nämähän ovat niitä, jotka erityisesti aloittelevilla liikkujilla (tai ainakin minulla) tuntuvat kovin helposti unohtuvan. Ja vaikka ne tiedostaisikin, niin aina ei ole helppoa toimia kuten olisi järkevintä... Älyttömän tärkeää, että te muistutitte näistä! :) Ja hienoa, että sinäkin olet saanut olkapäävaivan vähitellen hallintaan! Pienemmät painot eivät välttämättä ole ollenkaan huono asia, koska niiden avulla tekniikat pysyvät parempina ja liike menee oikeasti sinne minne pitääkin. Kiitos Suvi :))

      Poista
  9. Mä listasin samoja asioita. Omalla kohdallani tarvitse. Myös päämäärän, esim. Jonkun juoksutapahtuman, joka toimii myös motivaation ylläpitäjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jonkinlainen päämäärä tai tavoite sopii varmasti monille! Minulla se on tällä hetkellä vielä hieman epämääräinen, mutta haluaisin pystyä osallistumaan ainakin joihinkin kympin juoksutapahtumiin ens vuonna:) Niissä on hyvä tunnelma!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...