19. lokakuuta 2014

Muutos asenteisiin vai muutos olosuhteisiin?

Usein kuulee väitettävän, että onnellisuus on oma valinta, asennekysymys. Toisaalla taas rohkaistaan muuttamaan elämässä ne asiat ja olosuhteet, jotka tuntuvat olevan onnellisuuden esteinä. Uusi ammatti tai parisuhde, hoikempi vartalo. Itse haluaisin uskoa siihen, että onnellisuus on pitkälti asennekysymys. Elämässä kun on kuitenkin niin paljon sattumuksia ja olosuhteita, joihin emme voi vaikuttaa. Voimme ainoastaan vaikuttaa miten niihin suhtaudumme. Toisaalta olen löytänyt itseni usein haaveilemasta isoista elämänmuutoksista. Olisinkohan onnellisempi, jos muuttaisin takaisin pohjoiseen tai ulkomaille? Tai jos opiskelisin aivan uuden ammatin?

Juuri tässä piilee minun onnellisuusdilemmani. Mistä tietää milloin onnellisuus löytyy omaa asennetta korjaamalla? Milloin se puolestaan vaatii muutoksia olosuhteisiin? Yhtä absoluuttista totuutta tuskin on olemassa ja aiheesta löytyykin tutkimuksia ja näkemyksiä laidasta laitaan. Luin hiljattain Voi Hyvin-lehdestä, että 40 prosenttia onnesta olisi kiinni asenteista. Olosuhteiden ja perimän vaikutus ihmisen onnellisuuteen olisi siis noin 60 prosenttia.  Suhtaudun skeptisesti tapaan esittää onnellisuutta prosenttilukuina, mutta tulkitsen tämän tutkimuksen tulokset ylätasolla niin, että onnellisuuden saavuttamisessa asenne on pienemmässä roolissa kuin mitä voisi nykypäivän "happiness is an attitude" - mantrojen perusteella odottaa. 

Törmäsin aihetta tutkiessani mielenkiintoiseen ajatusleikkiin. Mieti tilannetta, jossa joudut polkemaan pyörällä kylmässä sateessa 20 kilometriä nälkäisenä ja väsyneenä. On todennäköistä, että kiroat säätä, väsymystä ja nälkää (=olosuhteita) ja syytät niitä kärsimyksistäsi. Mutta entä jos olet rakastunut, ja pyöräilemässä rakkaasi luokse? Entä jos olet pyöräillyt koko maailman ympäri, ja jäljellä on enää vaivaiset 20 kilometriä? Mitä niissä tilanteissa päässäsi liikkuu? Kärsisitkö? Jos ja kun vastauksesi on, että et kärsisi, eikö se todista, että kärsimys ei johdu pyöräilystä, nälästä ja väsymyksestä, vaan ainoastaan omista ajatuksistasi; suhtautumistavastasi olosuhteisiin, joihin et voi vaikuttaa?


Kuten sanottua, uskon itse siihen, että onnellisuutta voi lisätä muuttamalla omaa asennetta. Huomasin viime talvena notkahduksen työmotivaatiossani. Syytin työtäni ja ajattelin, että olisin onnellisempi, jos tekisin jotain muuta. Pääni sisällä asui valittaja, ja aloin muuttua sellaiseksi negatiiviseksi ihmiseksi, joka en koskaan halua olla. Kesälomalla asioita pohtiessani tuli mieleeni ajatus, että ehkä syy ei olekaan työssäni vaan omassa asenteessani. Mitä jos suhtautuisin asioihin uudella tavalla? Ottaisin aiemmin negatiivisia tunteita aiheuttaneet "ongelmat" vastaan mielenkiintoisina oppimiskokemuksina; haasteina, joita saan ratkoa yhdessä todella hyvän työporukan kanssa. Lopputulema tästä kokeilusta oli se, että syksyn kiireistä huolimatta työnteko on tuntunut mukavammalta kuin aikoihin. Voin oikeasti sanoa, että tykkään työstäni. Ihmeellisintä tässä on se, että ainoa asia, joka on yhtälössä muuttunut, on oma asenteeni. 

Toisaalta, jos me kaikki tulisimme siihen lopputulemaan, että onnellisuus on ainoastaan asenteesta kiinni, me lakkaisimme pyrkimästä elämässämme eteenpäin, ehkä jopa taantuisimme. Jos tyytyisimme aina vallitseviin olosuhteisiin, emme enää tavoittelisi kehittymistä yksilöinä tai ihmiskuntana. Unelmat ja tavoitteet ajavat ihmistä eteenpäin, sytyttävät palon tehdä, kokeilla, erehtyä ja oppia. 


Ehkä elämä on niin kuin aallokko valtameressä. Välillä etsimme itseämme ja onneamme rajustikin erilaisista muutoksista, välillä tyynnymme nykyhetkeen ja löydämme onnen asenteella ja tahdonvoimalla; juuri nyt on hyvä näin. Tässä aallokossa minä kuitenkin yritän ennen kaikkea välttää joutumasta onnellisuusansaan, jota määrittää uskomus siitä, että onnellisuutta täytyy jatkuvasti jahdata muuttamalla elämän olosuhteita. Onnellisuusansassa eletään "sitten kun" - elämää, jota leimaa jatkuva odotus. Olisin onnellinen, jos...






Mitä mieltä te olette? :) Löytyykö onnellisuus muuttamalla asenteita vai olosuhteita? Ja ennen kaikkea, onko teillä ajatuksia siitä, miten voi tunnistaa eron näiden välillä? Mistä tietää milloin onnellisuus löytyy omaa asennetta korjaamalla? Milloin se puolestaan vaatii muutoksia olosuhteisiin? Oletteko te joskus löytäneet itsenne "onnellisuusansasta"?

15 kommenttia :

  1. Onpas tuttuja ajatuksia. Sä vaan ehkä puit ne vielä selkeämpään muotoon kuin mitä ajatukset oman pääni sisällä. Mutta siis samoja asioita on tullut pohdiskeltua ihan päivittäin viime aikoina. Ja kirja nimeltä "Onnellisuusansa" on tuossa juuri kesken. :)

    Mä olen sitä mieltä, että molemmat vaikuttavat. Sekä asenne että olosuhteet. Mitään prosenttilukuja on paha mennä sanomaan, mutta onhan tästä tutkimuksia. Mutta ilman "oikeaa" asennetta ei voi olla onnellinen, vaikka olosuhteet olisivat täydelliset. Toisaalta haastavissa olosuhteissa siltä asenteella vaaditaan aika hemmetin paljon enemmän, että voisi kokea olevansa onnellisen.

    Tuohon kysymykseen, että milloin pitää muuttaa asennetta ja milloin olosuhteita, en osaa vastata. Koska mietin sitä itsekin. Toisaalta ei kai tuohon mitään pätevää nyrkkisääntöä edes ole, vaan jokainen tapaus tulee miettiä erikseen? Jään kuitenkin odottamaan jonkun viisaan kommenttia tästä asiasta! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih mä arvasin, että tuo sana "onnellisuusansa" on jäänyt mulle jostain päähän! Tuosta kirjan nimestä siis varmaan :) Pitää hankkiakin se jossain vaiheessa käsiin!

      Erittäin hyviä huomioita erityisesti kommenttisi toisessa osassa. Kyllä se varmasti on niin, että molemmat vaikuttavat, mutta "täydellisetkään" olosuhteet eivät riitä, jos asennoituu niin, että aina on saatava lisää tai jotain muuta. Ja toki myös päinvastoin, kuten hyvin osuvasti totesit.

      Tuossa alla parissa kommentissa tulikin hyviä ajatuksia liittyen tähän asenne vai olosuhteet - pohdintaan. Ehkä useimmiten on ensin hyvä ottaa tarkisteluun oma asenne, mutta aina se ei yksin riitä. Kai se on lopulta tapauskohtaista ja jokainen tekee omat valintansa yrityksen ja erehdyksen kautta :) Oivallusrikkaita hetkiä kirjan parissa!

      Poista
  2. Tosi hyvää pohdintaa! :) Mä oon sitä mieltä, että ensisijaisesti täytyy muuttaa omia asenteita. Ei onnellisuus ole pelkästään pilvilinnoissa oleskelua, vaan oikeasti elämässä "valitettavasti" täytyy tehdä muutakin. Jos taas jokin asia ei vaan tunnu tulevan paremmaksi, vaikka kuinka yrittäisi asennetta muuttaa, on ehkä syytä pohtia, että kannattaisko sitten tosiaan olosuhteita yrittää muuttaa! Mä en oo joutunut onnellisuusansaan, sillä oon perusonnellista elämää elänyt pitkään. Oikeastaan aina. Vaikka on ollut vaikeaakin välillä, olen etsinyt niitä hyviä puolia jokaisesta osa-alueesta ja saavuttanut usein onnen niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että iso osa asioista on helpompaa ottaa vastaan tarkistamalla omaa asennetta! Toki on olemassa ääripäiden tilanteita, kuten esim. työpaikkakiusaamista, loppuunpalamista ja parisuhdeväkivaltaa, jota kenenkään ei tarvitse kestää, vaan olosuhteita saa ja pitääkin muuttaa, jos vain voimia riittää. Oma asenne tulee kuvaan silloin, kun on kyse elämän "tavanomaisemmista" ongelmista tyyliin "tylsää käydä töissä", "vihaan siivoamista", "olen niin lihava", "onpas kamala sää, aina vain sataa" jne. Uskon, että tällaisissa asioissa meillä on mahdollisuus valita vaivummeko synkkyyteen vai yritämmekö löytää asioista edes jotain hyvää. Tässä muuten mielenkiintoista (osin provosoivaa) pohdintaa aiheesta tai sen vierestä: Oravanpyörästä hyppääminen on itsekästä (http://www.hs.fi/blogi/yhariaitijaunelmalapset/a1305882460370)

      Poista
  3. Todella tuttuja ajatuksia :) Kyseinen dilemma on ollut mun ajatuksissa viimeisen vuoden. Olosuhteet vai asenne? Ehkä se kriittinen piste on siinä, kun kerta toisensa jälkeen ne olosuhteet voittaa ja nujertaa parhaimmankin asenteen.. Varsinkin, jos niin on tapahtunu jo vuoden ajan kovasta yrityksestä huolimatta. Siinä kohtaa voi todeta, että ehkä nyt on vaan aika muuttaa niitä olosuhteita. Mutta siis kaiken kaikkiaan haastava aihe... ja ajatuksia herättävä. Kiitos kun kirjoitit ja puit myös munkin ajatuksia sanoiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastava ja ajatuksia herättävä aihe tosiaan! Mielenkiintoinen myös, koska oikeita tai vääriä vastauksia ei taida olla olemassa, ja siksi onkin mukavaa lukea myös näitä teidän pohdintoja aiheesta :) Voisin keskustella näistä aiheista tuntikaupalla! Ehkä joskus pistetään pystyyn onnellisuuspiiri ;D Mutta totta tosiaan, kyllä joskus tulee vastaan tilanteita, jolloin asenteen muuttaminen ei enää riitä, vaan on tehtävä jotain muutakin. Elämä ei kai voi olla pelkästään yksi staattinen tila, vaan siihen kuuluu väkisinkin erilaisia vaiheita. Joskus olosuhteiden muuttaminen voi olla paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua, joskus taas mennään entistä enemmän metsää. Siihen ajatukseen haluaisin kuitenkin uskoa, että mitään kohtalokkaan vääriä valintoja ei ole olemassa, vaan jokainen valinta tai muutos vie meitä sinne, minne kuuluukin :) Asioiden tarkoituksen tajuaa monesti kunnolla vasta jälkikäteen, joskus jopa vuosien viiveellä...Näin koen minä ainakin :)

      Poista
  4. Mun mielestä onnellisuus on kiinni sekä asenteista että olosuhteista siinä mielessä, että kumpaa vaan muuttamalla voidaan saavuttaa onni. On sitten tilanteesta kiinni, onko helpompi muuttaa olosuhteita vai asenteita. Tulkitsisin tuon tutkimuksen niin, että asenteet ovat niin syvässä meissä kiinni, että melkeinpä ne olosuhteet ovat se helpompi muutos...

    Kiitos mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta, tämä sai miettimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja hyvästä pohdinnasta! On tosiaan vähän liian kärjistettyä pohtia asetelmaa asenne vai olosuhteet, koska molemmat taatusti vaikuttavat, ja ehkä joissakin tilanteissa paras ratkaisu on muuttaa vähän kumpaakin. Lähinnä halusin tällä tekstillä kiinnittää huomiota siihen, että aina onni ei ole kiinni olosuhteista (kuten pitkään uskoin), vaan omalla asenteella voi saada aikaan paljon enemmän kuin kuvittelisikaan. Helppoahan niiden asenteiden muuttaminen ei todellakaan aina ole, ihmisellä kun on helposti tapana jäädä kiinni niihin kerran "hyviksi havaittuihin" tapoihin ja ajatusmalleihin!

      Poista
  5. Hyvää pohdintaa! Tilanteessa, jos olo tuntuu onnettomalta, onkin tärkeää pysähtyä miettimään, miksi olen onneton. Onko juuri kyse niissä olosuhteissa vai omassa asenteessa. Joskus ratkaisu esim. työpaikan vaihto tms on oikea ratkaisu, jos oikeasti se on ollut syy "onnettomaan oloon".

    Tosin useimmiten kyse on kuitenkin asenteesta, miten suhtautuu ympärillä oleviin asioihin. Millaisella elämänasenteella elää. Jos on negatiivinen suhtautuminen, niin ei minkäänlainen elämäntilanne saa aikaan onnea. Kun jokaisesta asiasta löytyy aina valitettavaa. En itse edes ymmärrä, miten sellaiset ihmiset jaksaa päivästä toiseen..

    Itselläni on pari kokemusta. Töissä alkoi olla ahdistavaa, olin negatiivinen ja väsynyt, joka ei tosiaan ole minua!! Silloin tein ratkaisun vaihtaa työpaikkaa ja se oli oikea ratkaisu. Mutta sitten, esim. suuressa elämänkriiseissä, esim. ystävän vierellä teho-osastolla ja menetettyä toisen ystäväni auto-onnettomudessa, saatoin silti olla onnellinen, vaikka olosuhteet ympärillä oli aivan katastrofaaliset.

    Mutta ehkä näissäkin asioissa on vain mietittävä, mikä on se elämänperusta. Kellä se on mikäkin. Mutta yleensä jos takertuu elämänsä olosuhteisiin ja yrittää löytää elämän onnen niistä, voi hyvin herkästi lähteä pohja koko elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista Satu! Siitä kävi hyvin ilmi se, mitä myös tuossa edellisessä kommentissa virkoin, että näissä asioissa harvoin on oikeaa tai väärää vastausta, tai ylipäätään mitään ääripäiden vaihtoehtoja olemassa. Toki jotkut harvat irtisanoutuvat elämästään ja muuttavat Balille etsimään onneaan, mutta suurin osa kuitenkin tasapainottelee siinä oikeassa elämässä ja yrittää tehdä kulloinkin itselle sopivimmat ratkaisut, olkoon se sitten muutos olosuhteisiin tai omaan asenteeseen.

      Missään nimessä ei ole perusteltua jäädä esimerkiksi huonoon työpaikkaan tai parisuhteeseen, jos se oikeasti aiheuttaa elämään jatkuvasti ahdistusta ja negatiivisuutta. Ennen suuria remontteja on kuitenkin usein hyvä vetää hetki henkeä ja miettiä, että onko oikeasti kuitenkin yrittänyt. Suuret asiat ovat luku sinänsä, mutta varmasti eniten asenteella voi vaikuttaa elämän pienempiin juttuihin ja "vastoinkäymisiin". Kuinka paljon oikeasti haittaa, jos ulkona tuulee tai jos bussi on 10 minuuttia myöhässä? Onko aivan katastrofaalista, jos lähikaupasta on lehtikaali loppu tai leipoessa keittiön lattialle leviää desi jauhoja? Nimim: asioita, joiden äärestä olen löytänyt itseni harmittelemasta männä viikolla. Mietin vain, että kannattiko? ;)

      Poista
  6. Jos olosuhteet ovat hyvät, silloin voisi kai ajatella, että asenne on se joka ratkaisee lopputuloksen. Samoin, jos olosuhteet ovat kurjat, ja siihen on vaikea itse vaikuttaa, niin jälleen asenteesta tulee se, joka astelee näyttämölle. Asenne on vähän tyhmä sana, koska siitä tulee mieleen veren maku suussa väkisin taisteleminen, eikä sellainen olotila ole kovin onnellinen. Enemmänkin on kyse siitä, että on enemmän zen. Sen "asenteen" muuttamisessa vuosi voi olla kovin lyhyt aika. Se voi vaatia lukuisia isoja oivalluksia, harjoitusta ja elämänkokemusta. Se voi vaatia riittävän suuria kriisejä mullistamaan mailmankuvan.

    En ole varma, onko paikoilleen jämähtämisessä mitään vikaa. Onko kehittyminen ja uudistuminen itseisarvo? Vai onko se vain osa meidän länsimaista kilpailuyhteiskuntaamme? Osa oravanpyörää? Kehitys ei varmaan ole myöskään paha asia, mutt siitä voi tulla myös onnellisuuden suurin este, jatkuva riittämättömyyden tunne.

    Kaksi jatkokysymystä dilemmaan: miten suuri osa kyvystä asennoitua, on riippuvaista persoonallisuudesta ja perimästä? Onko kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet siihen "oikeaan asenteeseen"? Ja miten masennus suhteutuu tähän kaikkeen.

    Lyhyt vastaus lopuksi: Olivatpa olosuhteet miten hyvät tai huonot tahansa, omalla suhteutumisella tehdä olonsa paremmaksi tai kurjemmaksi. Ja siksi se asenne on niin oleellinen. Onnellisuus ei ole on-off katkaisin, vaan enemmän liukusäädin -tyyppinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvää pohdintaa! Ai että mä tykkään kun siellä ruudun takana herää uusia ajatuksia, jotka saa minutkin katsomaan asiaa uusilta kanteilta :) Erityisen mielenkiintoisia ajatuksia liittyen tuohon jatkuvaan kehittymiseen ja uudistumiseen. Ahkeruus, kasvu, jatkuva suorittaminen - ne taitavat olla niin perisuomalaisia arvoja, ettei niitä useimmiten tajua edes kyseenalaistaa. Moni meistä, itsekin, elää ainakin osittain elämää toisten odotusten mukaisesti ja samalla ehkä luopuu ainakin jollakin tasolla niiden itselle oikeasti merkitsevien juttujen tavoittelusta. Välillä olisi niin hyvä pysähtyä miettimään, että onko muiden mielipiteet tärkeämpiä kuin se, miltä itsestä tuntuu päivästä toiseen?

      Uskon, että "kyky asennoitua" on riippuvaista persoonallisuudesta ja perimästä. Uskon myös, että parempaa asennetta on mahdollista oppia ja vahvistaa. Silti olisi ihan typerää inttää masentuneelle, että no piristy nyt, ajattele positiivisesti. Kysehän kun on ymmärtääkseni tuolloin ihan kemiallisista asioista tai niiden puutteesta aivoissa. Toivoisin kuitenkin hirveästi, että jokainen saisi lahjan ja kyvyn pysähtyä välillä elämän pienien hyvien asioiden äärelle (luonto, ystävällinen hymy linja-autossa jne), ja saamaan niistä paljon isompaa onnea kuin osaisi odottaakaan.

      Ja tuo onnellisuuden liukukytkin, ihana mielikuva ja varmasti paljon todempi kuin yksi on-off nappula. Samalla myös lohdullisempi, kun sehän merkitsee myös sitä, että aina ei tarvitse olla "onnensa kukkuloilla" ollakseen onnellinen. Joskus vähemmänkin riittää tuomaan riitävän hyvän olon.

      Poista
    2. Sinulla on taito aktivoida pohdiskeluun. =) Ja itse kyllä tykkään pyöritellä asioita, ja etsiä uusia kulmia.

      Vaikka se ahkeruus ja kunnianhimo lähtisi itsestäkin, ja palavasti tuntuisi siltä, että minä nyt haluan tässä kehittyä niin ja näin, niin keskeinen kysymys on, että mitä se palvelee. En siis toki ole sitä mieltä, että jatkuvasti pitäisi vaan lepäillä laakereilla, ja jokainenhan itse tekee tavallaan. Joskus ehkä tasapainon vuoksi kannattaa kuitenkin kokeilla myös siestaa, ja ajatella, olla vähän enemmän maniana. Jos haluaa nähdä paljon, kannattaa istahtaa aloilleen.

      Masennuksesta ei kai ole mitään lopullisen yksimielistä totuutta löydetty. Lääkkeidenkin vaikuttavuus on todettu vain kokeilemalla. Ilmeisesti siihen kuitenkin liittyy aivokemiallinen puoli. Omasta kokemuksesta kuitenkin sanoisin, että se on vain osa kokonaisuudesta. Sen kyllä allekirjoitan täysin, että masentuneen on aika vaikea vaan "reipastua" tai "ottaa itseään niskasta kiinni". Luulen kuitenkin, että ajattelun rakenteet ovat yksi sairastumisen riskiä lisäävä tekijä, ja toisaalta yksi toipumista edistävä reitti. Tämä ei kuitenkaan ole totuus mistään, vaan lähinnä omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa höttöä. =)

      Liukukytkimen etu on myös se, että pienemmillä asioilla voi töniä kytkintä hiukkasen oikeaan suuntaan.

      Poista
    3. "Jos haluaa nähdä paljon, kannattaa välillä istahtaa aloilleen."

      Onpa ihan kerrassaan hieno ajatus ja lause! Saanen lainata tätä joskus :)

      Poista
  7. Käytä pois. :) Se on alunperin liittynyt luontoon, mutta lienee sovellettavissa laajemminkin.

    VastaaPoista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...