31. lokakuuta 2014

Ei kiitollisuutta ilosta, vaan iloa kiitollisuudesta

Lukeepa minkä onnellisuuteen liittyvän kirjan tai tekstin tahansa, törmää miltei vääjäämättä väittämään, jonka mukaan kiitollisuus tekee ihmisestä onnellisemman. Usein väittämää tuetaan hieman heppoisesti viittaamalla "lukuisiin tutkimuksiin", vaikkakin lähdeviitteet jäävät näistä jutuista useimmiten puuttumaan.

Ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinenkaan tohtori todetakseen, että väittämässä on perää. Jos tuntee kiitollisuutta elämästään, tuntee mitä todennäköisimmin myös olonsa jokseenkin onnelliseksi. Miksemme siis vain voisi pysähtyä joka päivä kiittämään hyvistä asioista elämissämme, tulisimmehan sen myötä niin paljon onnellisemmiksi? Vaikuttaa niin yksinkertaiselta. Liiankin?

Yksi suurimmista kiitollisuusharhoistamme taitaa olla se, että pohjimmiltaan uskomme kiitollisuuden vaativan seurakseen suuria ja mullistavia tapahtumia. Ihmeparantumisen, matkan paratiisisaarelle ja jättipotin lotossa. Ja vaikka välillä tuntisimmekin häivähdyksen kiitollisuutta, palaamme hyvin nopeasti takaisin normaalitilaan huomaamalla (tai kuvittelemalla) että katsos nyt, tuolla kaverilla/naapurilla/kenellätahansa meneekin nyt itse asiassa vieläkin paremmin.

 Lapissa oli helppoa tuntea kiitollisuutta :)

Uskon siihen, että kiitollisuus on tunne, jota voi vahvistaa harjoittelemalla. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikista vastoinkäymisistä pitäisi löytää jotain hyvää, sillä joskus hommat ovat oikeasti aika syvältä. Ei tarvitse teeskennellä, että kaikki on aina hyvin. Silti monia asioita, vaikeuksiakin, olisi varmasti paljon helpompaa kohdata, jos pystyisi välillä pysähtyä miettimään mitkä asiat ovat tässäkin tilanteessa kuitenkin ihan hyvin.

Tavallisessa elämässä en itsekään ole mikään kiitollisuusaktiivi, vaan harmittelen myöhässä olevia junia ja vihmovaa räntäsadetta siinä missä muutkin. Konkreettisen kosketuksen kiitollisuusharjoituksiin olen kuitenkin saanut hatha-joogatunneilla. (Ja nyt: hihhuli-alert). Eilen harjoitus alkoi risti-istunnassa, jossa lyhyen rentoutusharjoituksen jälkeen saimme tehtäväksemme miettiä päivämme kulkua aamusta iltaan ja kiittää jokaisesta sen aikana tapahtuneesta hyvästä asiasta. Menin ihan lukkoon ja alkoi ahdistaa, kun tuntui että en keksi yhtään mitään. Ihan normipäivä taas töissä. Kiirettä, eikä kyllä yhtään mitään kiitettävää. Olin elävä todiste siitä harhasta, jossa uskotaan, että vain isoista asioista voi tuntea kiitollisuutta.


Hiljaisuuden jatkuessa ja pienen pinnistelyn jälkeen alkoi mieleeni nousta kuitenkin pieniä kivoja asioita päivän varrelta. Sain kävellä töihin terveillä jaloilla. Sain nauraa työpäivän aikana monta kertaa. Sain katsella ikkunan läpi kirkkaansinistä taivasta. Kotona vastassa oli huriseva kissa. Sain syödä maukasta Chili sin carneta ja juoda hanasta raikasta vettä. Minulla oli rahaa ostaa ruokaa. Minulla oli sinäkin päivänä ihana mies ja turvallunen koti. Asioita alkoi tulla mieleeni kiihtyvällä tahdilla ja harjoituksen lopussa olin aika massiivisen tunneryöpyn vallassa. Tunsin suurta kiitollisuutta elämästäni, ja kyllä, hyvin vahvaa onnellisuutta. Normipäivästä oli tullutkin aika onnellinen.

Harjoituksen lopuksi keskityimme vielä hengitykseen ja kiitimme jokaisesta hengenvedosta. Normaalisti olisin vaivaantunut moisesta hömpötyksestä, mutta tunnelataus alkoi olla jo semmoisella tasolla, että tippa linssissä mietin vain, että onpa ihan helkkarin mahtavaa, että saan hengittää ja olla elossa. (I know :D). Kiitollisuusharjoituksen jälkeiset fyysisemmät harjoitukset menivät mukavan korkealentoisessa tilassa.

En elä kuplassa, jossa kuvittelisin kiitollisuuden olevan lääke aivan kaikkeen harmaaseen. Uskon kuitenkin täysin, että kiitollisuudella voi olla hyvin merkittävä vaikutus tunnetilaamme. Kiitollisuus vai kateus, kumman valitsisit?

Minkälaisista asioista te tunnette yleensä kiitollisuutta? :) Miksi kiitollisuudesta puhutaan nykyään niin paljon? Voiko maanantai-aamuna tuntea kiitollisuutta vai onko kiitollisuus tuolloin vain keinotekoista ja teeskenneltyä?

16 kommenttia :

  1. Tunnen joka päivä kiitollisuutta pienistäkin asioista. Tänäänkin olisi pitkä lista kiitollisuutta nostattavia asioita, vaikka periaatteessa olen rämpinyt selkäkipujen suossa. Mutta onneksi on ihania ihmisiä ympärillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat ihmiset ovat kyllä suuri onni ja rikkaus <3 Hienoa, ettet anna vastoinkäymisten lannistaa, vaan löydät silti monia asioita, joista olla kiitollinen! :)

      Poista
  2. Vai sellainen tunti! :) Yoga Nordicillako tuollaista oli? En ole koskaan omilla joogatunneillani "joutunut" tuollaisen tehtävän eteen. Vois kyllä tehdä hyvää!

    Mä koitan joka ilta nukkumaan mennessä miettiä asioita, joista sinä kuluneena päivänä voin olla kiitollinen. Joskus niitä keksii paremmin, joskus joutuu vähän pinnistelemään. Mutta aina (no, paria päivää lukuunottamatta) niitä on löytynyt. Hassua tässä on se, että osaan oikeasti arvostaa näitä asioita vasta nyt, kun elämässä on kaikenlaista mylläkkää. Ennen ne asiat vaan olivat itsestäänselvyyksiä. Nykyään voin jopa hyvin samaistua tuohon kiitollisuudentunteeseen siitä elämisestä ja hengittämisestä. ;-) Kuten myös näkemisestä ja kuulemisesta. Eivät ole itsestäänselviä nuokaan asiat!

    Olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että kiitollisuudella on myönteisiä vaikutuksia mielialaan. Mutta eihän se nyt ihan kaikkea korjaa kuitenkaan. Josko nyt vähän helpottaisi kuitenkin. :)

    p.s. pahoittelut ehkä hieman tökeröstä kielestä. Tähän aikaan vuorokaudesta ei tuo ajatus kulje edes sitä normaalia vauhtia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää kieltä oli - ajatuksesi tulivat perille :)

      Tuo tunti oli ihan kansalaisopiston joogaa, jossa käyn viikoittain. Siellä yksi joogakerta kestää 90 minuuttia, joten tuntiin mahtuu myös tällaisia läsnäolo-ja kiitollisuusharjoituksia jonkin verran. Alkuun olin vähän ihmeissäni, kun oli tottunut "suorittamaan" joogaa, ja yhtäkkiä meno olikin aika erilaista. Nykyään nautin noista tunneista suunnattomasti! Niistä saa fyysisen hyvän olon lisäksi paljon myös henkiselle puolelle.

      Minäkin yritän muistaa kiittää nukkumaan mennessä päivän hyvistä asioista, mutta siitä ei ole oikein tullut rutiinia ja monesti unohdan. Siksi tuollaiset ohjatut hetket ovat kyllä aika hyviä! Mutta kuten sanoit, meille ihmisille lon uontaista huomata elämän hyvät asiat vasta sitten kun ne ovat vakavasti vaakalaudalla.

      Ja hih, onneksi en ole ainoa hihhuli, joka tuntee välillä kiitollisuutta hengittämisestä ;D Se oli aika mielenkiintoinen kokemus :)

      Poista
  3. Kiitollisuus on jotain mikä on petollisen helppo unohtaa päivän tohinoissa, vaikka niitä kiitollisuuden aiheita on kyllä loputtomiin! Jos on vähänkin huonolla mielellä, niin paras tapa on tehdä juuri noin että käy läpi päivän ajalta asiat joista oli kiitollinen. Niitä löytyy ihan jokaisesta päivästä, kun vähänkin miettii. Nurinkurista on myös se, että monesti tajuaa vasta menetettyään hetkellisesti jonkin asian, että kuinka kiitollinen siitä onkaan: jos vaikka iskee flunssa, niin vasta siinä vaiheessa tajuaa kuinka onnellinen olikaan kun pystyi esim. lenkkeilemään normaalilla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tuttu täälläkin tuo tilanne, että asioita on alkanut arvostaa kunnolla vasta silloin, kun on hetkellisesti menettänyt mahdollisuuden / kyvyn tehdä jotain, minkä on aiemmin ottanut itsestäänselvyytenä. Hyvänä esimerkkinä just vaikka flunssa ja kova vatsakipu. Niiden jälkeen terveyttä osaa arvostaa (ainakin hetken) aivan uudella tavalla! Onneksi kiitollisuudesta puhutaan nykyään aika paljon, joten meillä on ehkä parempi mahdollisuus havahtua elämän pieniin, hyviin asioihin jo ennen kuin ne ovat vaakalaudalla :)

      Poista
  4. Kiitollisuus sinällään on tyytyväisyyttä, ja sen vastakohta on kai tyytymättömyys ja epäkiitollisuus. Ei ole vaikea tosiaan arvuutella, kumpi on parempi kasvualusta onnellisuudelle. Mitä SE sitten ikinä onkaan. Kiitollisuus on ehkä kuitenkin jotain, mikä täytyy ensin oivaltaa, niin kuin tuolla joku sanoi. Jos luulee, että lähtökohtaisesti kaiken kuuluu olla täydellisesti, ja että elämä on sen meille velkaa, voi kiitollisuus olla aika kaukainen ajatus. Kiitollisuutta oppii, kun tarpeeksi menettää.

    Olen kiitollinen siitä, että voin ihan omilla rahoilla ostaa ruokaa ja maksaa laskut. Ei tarvitse hattu kourassa kiertää luukkuja. Olen kiitollinen myös ihmisistä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Esimerkiksi.
    Olikohan se Raappanan kipale - kiitollisuus.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Epäilemättä kiitollisuutta on helpointa tuntea silloin, kun on saanut (takaisin) jotain, mikä oli aiemmin itsestäänselvää tai sitten saavuttanut jotain, mikä tuntui aiemmin mahdottomalta. Terveys vs. sairaus on siitä varmasti se klassisin esimerkki. Flunssan jälkeen osaa hetken olla kiitollinen, että saa hengittää nenän kautta :) Olisi vaan niin hienoa, jos osaisi välillä havahtua niihin hyviin asioihin jo silloin kun ne olisivat vielä siinä. Esimerkiksi luonto on asia, josta ihan jokainen meistä voi tasapuolisesti iloita, mutta harva muistaa tai hoksaa katsoa tarkemmin, kun se on niin itsestäänselvää ja "aina siinä".

      Poista
  6. Moi,
    eksyin eilen blogiisi ja ihastuin heti! Kirjoitat juuri niistä aiheista, joista tykkään lukea (liikunta, ruoka ja henkinen hyvinvointi). Tyylisi on kivan pohdiskeleva ja suuri plussa on lähes jokaisen (lukemani) postauksen alla oleva kommenttiketju. On tosi kiva, kun syntyy keskustelua.

    Kiitollisuutta (sellaista spontaania) tunnen päivittäin perheestäni ja terveydestä.
    Sen lisäksi yritän (lähes) joka ilta miettiä 10 asiaa, joista olen kiitollinen (10 sormen kiitollisuusharjoitus). Silloin yritän keksiä 10 asiaa, joista olen erityisesti juuri kuluneena vuorokautena ollut kiitollinen. Yritän keksiä "ei niin itsestäänselviä" asioita.

    Joskun, kun vaikka siivous ja ruoanlaitto tympii, niin yritän löytää niistä aiheita kiitollisuuteen. Esim.
    -minulla on iso oma koti, jota siivota.
    -minulla on suuri perhe, joka sitä kotia sotkee/ruokaa syö.
    -minä olen terve, joten voin siivota ja laittaa ruokaa
    -minulla on rahaa ostaa ruokaa/tarvikkeita
    -minulla on hyvät laitteet ja välineet siivoukseen ja ruoanlaittoon
    Sitten sitä saattaakin havahtua huomaamaan, että vitsi miten KIVAA on imuroida ja valmistaa soppaa. Miten onnellinen olen!
    Ei tuo aina toimi, mutta useimmiten ainakin pikkaisen.

    Tänä maanantaiaamupäivänä olen kiitollinen mm. seuraavista.
    -löysin tämän kivan blogin
    -löysin aamulla kaapistani täydellisen istuvat farkut
    -käytiin kuopuksen kanssa aamulla kaupassa, niin että vain vähän tihutti (paljon kivempi kuin suuri vesisade)
    -löysin kaupasta juuri sen asian mitä lähdin hakemaan/etsimään
    -minulla on hyvät mahdollisuudet päästä tänään päiväunille
    -aikaisesta herätyksestä huolimatta/takia olen saanut tänään jo paljon aikaan
    -tänään minulla on erityisen kiitollinen olo vähän kaikesta

    Sellainen on tullut mieleen, että minkä ikäinen olet? Olet varmaan kertonut, mutta olen tosiaan lueskellut tekstejä sieltä täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tani ja tosi kiva, kun löysit tänne ja jäit seurailemaan! :) Kommentit ovat kyllä ehdottomasti bloggaamisen suola, ja ilman niitä tuskin edes jaksaisin tänne säännöllisesti kirjoitella. Olen itsekin siis tosi iloinen kaikesta keskustelusta ja ajatustenvaihdosta täällä!

      Vau, 10 kiittämisen aihetta päivittäin - mahtavaa! Mulla on ollut se kolme ja siitäkin meinannut vähän lipsua ;) Nyt kyllä olen kiitollinen noista vinkeistäsi liittyen siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Ruuanlaitto on OK, mutta siivoaminen on mulle yksi suurimmista pakkopullista. "Viisaasti" vielä psyykkaan itseäni koko siivoamisen ajan toistelemalla mielessäni, että ei juma en tykkää tästä yhtään, onpa tylsää... Seuraavan kerran aion kyllä kokeilla käänteistä psykologiaa! Jos sain ihan tavallisen torstain muuttumaan joogan kiitollisuusharjoituksen avulla miltei liikuttuneen onnelliseksi, niin miksen siis myös saisi tehtyä siivoamisesta hippusen kivempaa asennoitumalla erillä tavalla? Kiitos kun toit ihan uuden kulman tähän juttuun!

      Ihania myös nuo sinun tämän päivän kiitollisuuden aiheet! Mulla tuli niiden lukemisesta hirmuisen hyvä mieli :) Kiitos, kun jaoit ne ja piristit minunkin päivää samalla!

      Täytän tässä kuussa 31, hups :)

      Poista
    2. Joskus minulla on vaikeuksia keksiä 2-3 viimeistä kiitollisuuden aihetta. Mutta aina ne sieltä tulee. Tai no joskus uni tulee ensin, kun näitä sängyssä mietin ;)

      Hyvin minä sitten ikäsi arvelin. Ensin ajattelin sinut n.25 veeksi. Sitten ajattelin pohdiskelusi olevan vähän "kypsempiä". Ajattelin, että olet ennemminkin 35. Mutta sitten tiputin sinut 31 vuotiaaksi :D

      Poista
    3. Hyvin arvioitu! Tulkitsen siis niin, että olen ikäisekseni kypsä, mutta nuorekas melkein 31-vuotias :-)

      Poista
  7. "something good out of bad." Mikä ikinä onkin jollain tapaa pahaa, etsi siitä jokin hyvä puoli. Eikä ole pakko edes olla niin vakavasti otettava. Tee siitä kilpailu. Kuka keksii parhaan. Hyvän kyseenalaistaminen ei tässä palvele tavoitetta. Eri nimi, samat kujeet.

    VastaaPoista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...