7. lokakuuta 2014

Alkaisiko minulla jo juoksuaika?

Tiedättehän miten joskus joku asia tuntuu tupsahtavan näköpiiriisi minne ikinä katsotkin? Jos olet esimerkiksi käynyt hiljattain Sloveniassa, näet reissun jälkeen harvase päivä lehdissä juttuja Slovenian poliittisesta tilanteesta, ja mietit, miten ihmeessä tästä nyt yhtäkkiä näin paljon kirjoitetaan. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että havaintokykymme on sangen rajallinen, ja tietoisuuteemme asti kulkeutuvat ne asiat, jotka ovat meille jo valmiiksi tavalla tai toisella ajankohtaisia. 

Harhakuvaa tai ei, minä näen tällä hetkellä aivan tolkuttomat määrät juoksijoita ja juoksuaiheisia juttuja. Olen toki jo pitkään seurannut muutamia ihania juoksupainotteisia blogeja, mutta minusta tuntuu, että niiden lisäksi vähintäänkin joka toinen seuraamani bloggaaja on innostunut erityisesti nyt syksyn tullen juoksemisesta. On Asicsen juoksuhaastetta, ruskafiilistelyitä hölkkäreitin varrelta ja kuvia värikkäistä kengistä ja iloisista hymyistä. 

Jokaisen lukemani jutun myötä olen tuntenut, miten tuo sisälläni pitkään sammuksissa ollut juoksukipinä välkehtii, yhä vain levottomammin liikehtien. Välillä olen jopa yrittänyt hyssytellä sitä hiljaiseksi, sillä eihän tässä nyt näiden kaikkien jumppien ja joogien päälle enää mitenkään tohtisi lenkkipolulle nilkka-, penikka- ja polvikipuja hakemaan (vrt. mitä kävi edellisillä kerroilla, kun juoksusta innostuin).

Syysjuoksu ja ilman kipuja, kiitos. Kuva täältä.

Sitten tuli mieleeni yksi eriskummallinen ajatus. Ajattelin, että ehkä minä voisin kokeilla hölkätä ihan vain vähän ja huvin vuoksi. Vaikka sitten vain kerran viikossa ja muutaman kilometrin kerrallaan. Jospa juoksusta voisi tulla minulle edes jollakin tavalla sitä, mitä jooga minulle jo on. Laji, jota voin harrastaa, koska se on mukavaa tässä ja nyt, ilman pakkoa jaksaa joka kerta enemmän, pitemmälle ja nopeammin. Ajankohta juoksuharrastuksen paluulle olisi ainakin optimaalinen, sillä rakastan syksyistä luontoa ja minusta on myös perverssillä tavalla mukavaa juosta räntäsateessa. Mitä isompia tiskirättejä osuu naamaan, sitä sisukkaampi on askel. 

Tänään ei vielä tipahdellut tiskirättejä, mutta minä juoksin! Maltillisesti ja vain vähän, mutta silti se tuntui jotenkin yllättävän helpolta. Hengitys kulki vaivattomasti ja vaikka jalat eivät selvästikään ole tottuneet juoksun rytmitykseen, ne kuljettivat minua silti eteenpäin. Suunnittelemani (hurja) kolmen kilometrin matka meni kevyesti ja tuntui, että olisin voinut jatkaa vielä. Olenhan minä kyllä treenannut tämän syksyn aika melko monipuolisesti ja paljon, joten ilmeisesti sieltä on jotain siirtynyt aerobisen kunnon puolellekin. Keveyden tunteeseen saattaa olla vaikutusta myös viime viikon keventelyillä; kävin yhdellä kovalla tanssitunnilla, mutta muuten ohjelmassa oli vain BodyBalancea, joogaa ja geokätköilyä. Jalat olivat freesit ja hymy oli herkässä, vaikka asfaltti tuntuikin aika kovalta jalkojen alla.

Laitoin piponkin, koska on syksy <3 

Pieni osa minusta haluaisi nyt remuta ja hihkua, että oi miten juoksu onkin ihanaa! Syksyinen metsä, hyvä musiikki korvanapeissa, vaivaton hengitys ja kevyt askel. Parhaimmillaan se on kyllä aika parasta. Toinen osa minusta toppuuttelee ja varoittaa innostumasta liikaa. Ettei kävisi niin kuin aiemmillakin kerroilla, että juoksen itseni kipeäksi ja kyllästyneeksi. Haaveilen edelleen puolimaratonista tai vähintäänkin kympin tapahtumista, mutta en halua enää tehdä juoksusta sellaista pakkoa jollaiseksi se meinasi jossain vaiheessa tulla. Jotenkin kutkuttavalta tuntuu nyt kuitenkin ajatus juoksun ja joogan yhdistämisestä kerran viikossa. Sopivan kevyt hölkkä illan hämärtyessä ja sen jälkeen joogaa kynttilöiden valossa. Sitten sauna ja ihana olo. Aivan kuten tänään. Kyllähän sellaisen saattaisi kelpuuttaa vaikka jo tavaksi. Ainakin sellaiseksi syysromanssin mittaiseksi ;)

Kuulutko sinä siihen ihmisryhmään, joka on innostunut juoksemisesta nyt syksyllä? :) Vai onko joku muu laji vienyt sinut syksyn tullen mukanaan?

12 kommenttia :

  1. Jee, Tiiinaaaa! <3 Ihana kuulla, että vähän juoksukipinää on syttynyt taas :) Ja noin on just hyvä aloitella, vähitellen, kroppaa kuulostellen, ilman suurempia paineita ja tavoitteita. Juoksun pitää olla kivaa! :) Ja juu…oon kanssa huomannut juoksukipinää sekä blogimaailmassa että lenkkipoluilla, mutta mikäs sen parempaa! :) Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se kipinä pilkahtelee ;) Nyt vaan rauhassa ja nautiskellen eteenpäin! Erityisesti toivoisin, että saisin sellaisen juoksukunnon, jolla pystyisin osallistumaan kympin tapahtumiin ensi vuonna. Juoksutapahtumissa on ihan omanlaisensa fiilis :) Täältä blogimaailmasta saa tosiaan paljon juoksuinspiraatiota ja se on kiva juttu se! Mukavaa viikkoa myös sulle <3

      Poista
  2. Tää vielä veti ihan viimeisen niitin sille mitä olen päässäni pohtinut. Kirjoitinkin siitä juuri. Tein juoksusta itselleni tavoitteen: juoksi puolimaratonin aikaan 02.11. Aluksi tein tavoitteen ylipäätään päästä maaliin, sitten tavoite koveni alle kahteen tuntiin. Miten kävi? Olin tulokseeni pettynyt. Mitä isompia tavoitteita itselleni otan, sitä onnettomammaksi käyn enkä osaa nauttia itse liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Lopetan sen tavoittelun syksyksi ja liikun liikkumisen ilosta :) ja juoksen tietty, sillä se on parasta kun siitä osaa nauttia :) tsemppiä sullekin juoksupoluille ja muista nauttia jokaisesta askeleesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavoitteet ovat parhaimmillaan mahtava tsemppaaja, mutta joskus tosiaan voi käydä niin, että alunperin positiivinen tavoite muuttuu huomaamatta rajoittavaksi tai jopa ahdistavaksi. Hienoa, että olet oppinut tunnistamaan omia rajojasi ja päättänyt ottaa syksyn rennosti fiilistellen :) Uudet tavoitteet tulevat, jos ovat tullakseen, mutta joskus se liikunnan tuoma hyvä olo on jo erinomainen tavoite ja itseisarvo sinänsä! Kiitos tsempeistä! Innolla odotan jo seuraava hölkyttelyä ensi viikolla :)

      Poista
  3. Syksyllä juoksu on parasta :) Raikas ilma ja kaunis luonto, siitä pitääkin nauttia eikä juosta verenmaku suussa. Uskon, että tuolla "huvin vuoksi" taktiikalla lenkit huomaamatta pitenevät ja juoksusta tulee osa elämää ;) Juoksuhan on yksi helpoimmista harrastuksista, lenkkarit jalkaan vaan ja ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa lenkkeily on kyllä tosi helppo harrastus! :) Ei tosin aina aloittelijalle, joka helposti hämmentyy valtavasta informaatiotulvasta, erityisesti etsiessään itselleen oikeanlaisia lenkkareita yrityksen ja erehdyksen kautta... Onneksi olen löytänyt Brooksini :-) Siitä olen kyllä aivan samaa mieltä, että syksy on parasta juoksuaikaa ja ulkoiluaikaa noin ylipäätään! Toivottavasti huvin vuoksi- taktiikka puree ja pääsen nauttimaan syksystä myös juosten :) Mukavia lenkkejä sullekin!

      Poista
  4. Ihanalta kuulostaa sun syysromanssi juoksun ja joogan kanssa, kelpais mullekin ;)! Otetaanko joskus lenkki ennen joogatuntia vaikka yhessä? :)

    Juoksu on kyllä parhaimmillaan ihanaa terapiaa, ja toivottavasti säkin pääset osaksi siihen nautintoa. siksi onkin tärkeää, ettei yksikään lenkki ole pakkopullaa, koska sitten siihen tylsistyy pian! Nyt vaan maltilla eteenpäin, kauniista syksystä nauttien lenkkarit jalassa! ..kyllä ne räntäsateetkin pian tulee, ja sittenhän sä oot elementissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysromanssi on kyllä näillä eväillä aika houkutteleva ajatus :-) Ei muuta kuin vain hyppäämään se pyörteisiin! Hyvin voidaan käydä joku kerta hölkkäämässä kevyt lenkki ennen joogaa! Olisin aika otettu, sillä ei kuka vaan perushölkyttelijä pääsekään lenkille vaarojen mataroonarin kanssa ;)

      Hih, räntäsateita odotellen :D Tosin kyllä mulle ihan kelpaa sellaiset mukavan raikkaat ja aurinkoiset syyskelitkin! Pääasia vain, että ei ole liian kuuma, sillä mun kroppa ei oikein tykkää intensiivisistä helletreeneistä. Kaikista kivointa on, kun saa juosta pipo päässä, niin pysyy kuulokenapitkin hyvin korvissa ;)

      Poista
  5. Minusta juoksu on kuin oma mies: välillä sitä rakastaa intohimoisesti ja välillä ei voi sietää silmissään :D Juoksun iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, todella osuva vertaus :D Kiitos! :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...