30. syyskuuta 2014

Huoltamaton selkä on kehon(i) tikittävä aikapommi

Se, että liikkuu paljon, tai edes kohtuullisesti, ei taida olla tae siitä, että ryhti pysyy hyvänä ja selkäalue kivuttomana. Jos treenaa kovaa salilla (tai ei ollenkaan) ja istuu työkseen koneella, on todennäköistä, että jossain vaiheessa ryhti alkaa painua kasaan ja hartiat kipuilla. Aihe on ollut normaalia akuutimpana mielessäni taas viime päivinä, sillä hartiani jumahtivat lauantain leuanvetotreeneissä niin, että pään kääntäminen oli parin päivän ajan aikamoista tuskaa.

Varmasti geeneilläkin on merkitystä, mutta väitän, että ainakin omalla kohdallani tilanne on huonontunut vuosien myötä. En muista parikymppisenä huoltaneeni kehoani juuri ollenkaan, mutta eipä mitään kipujakaan silloin ollut. Nyt tilanne on toinen. Vuodet IT-alalla, koneen eteen milloin missäkin neukkarissa lysähtäneenä, ovat tehneet tehtävänsä. Yläselkäni jumittaa ja kipuilee säännöllisesti ja rintalihakseni ovat todella kireät. Siis niin kireät, että en ole välillä meinannut saada käsiä liitettyä yhteen selkäni takana. Ensimmäinen vaihe muodonmuutoksessa kohti Notre Damen kellonsoittajaa, check.

Kesäjoogaa <3

Aika ajoin tilanne on kärjistynyt jopa niin, että en ole pystynyt kunnolla kääntämään päätäni tai nukkumaan ilman särkylääkettä. On harmillista, että niska-hartiakivut ovat viikottaisia, välillä tuntuu jopa että kroonisia, vaikka nykyisin olen huoltotoimien suhteen paljon ahkerampi kuin koskaan ennen olen ollut. Rullailen yläselän auki miltei joka ilta (taivaallista) ja venyttelenkin pari kertaa viikossa.

Jooga on helpottanut tilannetta hieman, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Samalla minusta myös tuntuu, että mitä enemmän keholleni annan, sitä enemmän se minulta vaatii. Kehostani tulee koko ajan "ahneempi" kehonhuollolle ja pienikin laiminlyönti johtaa kivuliaisiin hartiajumeihin. Paradoksaalista on se, että erityisesti kuntosaliharjoittelu jumittaa yläkroppani todella helposti. Sen, minkä pitäisi tehdä hyvää, tekeekin juuri päinvastaista. Enkö siis sittenkään tee tarpeeksi kehoni hyväksi? Vai teenkö vääränlaisia asioita? Ainakin työpäivissäni on paljon petrattavaa. Istun tuntikaupalla huonoissa asennoissa, ja varta vasten hankittu jumppakeppi hoitaa nykyään vaateripustimen virkaa! On muuten ihan mahtava väline ulkovaatteiden kuivaamiseen toimisto-olosuhteissa ;)

Yhteiset kehonhuoltohetket kissan kanssa <3

Kesällä pahimpaan kipuiluaikaan etsin netistä venyttelyvideoita, ja eniten tykästyin näihin Jen Hilmanin rauhallisiin ja maanläheisiin ohjeisiin. Aivan yksinkertaisia liikkeitä, joita jokainen pystyy tekemään oman liikkuvuutensa puitteissa, ja jotka tekevät jumiselle ihmiselle niin hyvää, että kyynel ei ole kaukana.

En tiedä onko kukaan näissä asioissa kaukaa viisas, mutta jos joku siellä on minua fiksumpi, niin kokeilkaa ihmeessä näitä! Olosta tulee hyvä ja pehmeä, ja ylävartalo aukeaa vähitellen siihen asentoon, mihin se on tarkoitettukin. Niin pieni vaiva, mutta samalla niin suuri mahdollisuus voida paremmin. Ps. Näitä voi klikata kohtuullisen epäilyttävistä still-kuvista huolimatta ;D


 
Ja tässä vielä sama linkkinä, jos et saa tästä videota auki.


Ja sama linkkinä, jos video temppuilee.

Onko siellä ruutujen takana muita, jotka taistelevat niska-hartiaseudun ongelmien kanssa? Miten ylläpidätte selkäalueen liikkuvuutta ja hyvinvointia, vai pysyykö se teillä kunnossa perustreenillä? Oletteko huomanneet, että kehonne olisi tullut iän myötä "persommaksi" kehonhuololle? 

Tällä viikolla aion itse satsata kehonhuoltoon erityisen paljon ja pitää treenit kevyinä. Myös kaltaiseni perusjumppaaja tarvitsee välillä kevyempiä viikkoja, jolloin keho saa kunnolla aikaa palautua. Tänään kävin BodyBalancessa kuuntelemassa sisäistä ahhhhh-ääntäni (= ääni pääni sisällä jokaisen venytyksen aikana) ja tulevina päivinä joogailen (ja tanssin, ihan vain vähän).

12 kommenttia :

  1. Tuon alemman videon venyttelyt pitäisi ottaakin käyttöön. Ylävartalo ja varsinkin niska on kyllä jumissa. Niskassa on piste, joka selkeästi oireilee mm. stressiin - silloin ei hieronnat tunnu auttavan mitään. Mutta olisi varmasti tarpeen treenata ylävartalon lihaksiakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti ottaa siis nuo videot kokeiluun :) Riittää, että ne katsoo ja toistaa muutamaan kertaan ja sitten liikkeet jäävätkin jo muistiin niin, että niitä voi tehdä myös ilman videoita. Voi kun itsekin muistaisi muulloinkin kuin vain silloin, kun tilanne on jo päällä ja hartioissa kauheat jumitukset!

      Poista
  2. Mulla oli istumatyön alkuaikoina ja opiskeluaikoinakin selkä ja hartiat aina julmetun kipeet.. nyt viime vuosien aikana parannusta on tapahtunut ja hartiat ei oirele varmaan koskaan. Hierojallakaan niissä ei yleensä todeta hirveän pahoja jumeja. Onneksi. Mä en tiedä, onko mun liikunnat vaan jotenkin sopiva mix kaikkea, että tekee hyvää selälle, vai mistä tää johtuu.. mut oon toki iloinen :)

    Ryhti mulla on aina ollut huono, ja sitä pitää kyllä selkeästi saada paremmaksi. Olisikohan tähän jotain hyviä vinkkejä?! ;)

    Hyvä, että kiinnität huomioita selän hyvinvointiin, ja pyrit parantamaan sitä kans. Se on tärkeää! Toivottavasti niskajumi helpottaa jo, ja ihanaa kevyttä viikkoa. <3 Mä tykästyin uuteen balance-ohjelmaan, ekalla kerralla tuntui vähän hätäiseltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei puolestaan ollut opiskeluaikoina juuri mitään jumeja, mutta silloin vietinkin ehkä nykyistä arkiaktiivisempaa elämää sikäli, etten istunut päivän aikana niin julmetun paljon! Sulla on varmasti just hyvä ja monipuolinen liikunta- ja kehonhuoltokombo, jos ja kun olet hartiajumeilta säästynyt. Se on kyllä iso onni! :)

      Niskajumi lähti onneksi avautumaan tosi aktiivisella kehonhuollolla, mutta mietin, että kohtahan tässä ei kerkeä muuta tehdäkän kuin huoltaa kehoa :D Onneksi kuitenkin tykkään siitä, eivätkä venyttelyt yms ole mulle nykyään mitään pakkopullaa. Mä tykkäsin Balancesta tällä(kin) kertaa :) Ei kaikkien aikojen lemppariohjelma, mutta kyllä tässäkin on ehdottomasti ihanat hetkensä <3

      Poista
  3. Mä jouduin alkaa työstää niska-hartia-selkäjuttuja jo 16-vuotiaana, kun päänsärky alkoi olla lähes jokapäiväistä. Hieroja totesi että mun yläkroppa oli pahemmin jumissa kuin monella 50-vuotiaalla. Auts (henkisesti ja fyysisesti)!

    Vuosien varrella olen todennut, että tässä asiassa pätee sama kuin keskustelussa kuntoliikunta vs. arkiaktiivisuus (http://wikiliikkuja.com/2012/03/21/jumppa-ei-pelasta-istumatyolaista/): vaikka jumppaisi ja huoltaisi kehoa useamman kerran viikossa, se ei riitä, jos kaiken muun ajan ampuu itseään jalkaan huonolla ergonomialla.

    Oma reseptini on, että alkuun tarvittaessa hierojalla käymistä, jotta paikat saa auki. (Itse jouduin käymään silloin 16-vuotiaana viikon-kahden välein muutaman kuukauden ajan. Tervettä, not!) Sitten ergonomian opettelua arkipäivään:
    * istuma-asennon tarkistus töissä, bussissa, sohvalla jne.
    * seisoma-asennon tarkistus tarvittaessa (ettei röhnötä selkä mutkalla) - tässä mulla on auttanut jooga ja pilates tosi paljon
    * ainakin töissä tuolin ja pöydän säädöt käyttöön
    * asennon vaihtaminen säännöllisesti ja töiden tauotus
    * olkalaukkujen vaihtaminen reppuihin, jos vain malttaa :)
    * ei puhelimen pitämistä olkapäällä jne.

    Hyvä lihaskunto auttaa mutta ryhdin osalta pitää muistaa treenata myös syviä lihaksia. Lisäksi ainakin oma kokemukseni on ollut, että korkeampi voimataso ei välttämättä suoraa auta, koska ryhdin osalta tärkeää on lihaskestävyys. Molempi parempi.

    Niska-hartiaseudulle auttaa kaikki lajit, missä tulee liikettä ja kiertoja yläkropalle. Mun suosikki on sauvakävely :) Kuntonyrkkeilyä ja afrikkalaista tanssia olen kuullut kehuttavan. Uinti toimii myös, mutta se vaatii hyvän tekniikan (ettei ui ns. mummoasennossa pää pystyssä). Kylmempään aikaan ulkoillessa mä joudun olemaan aika tarkka, että niska-hartiaseutu pysyy lämpimänä - muutoin jumi on taattu.

    Pahoittelut pitkästä kommentista, vähän innostuin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaisa ja kiitos tosi hyvästä ja kattavasta kommentista! :) Ymmärrän oikein hyvin, että tästä asiasta on paljon ajatuksia, jos jumien kanssa on joutunut nuoresta asti taiteilemaan ja tasapainoilemaan! Ja kyllä, voi kyllä, tuo arkiaktiivisuus...Olen aika varma, että sen vähäisyydessä piilee niin tämän kuin monen muunkin vaivan taustat. Vedetään yksittäisiä kovia treenejä päivästä toiseen, mutta se muu aktiivisuus on aivan liian vähäistä. Tunnistan ja tunnustan tilanteen. Jos aktiivinen kehonhuoltokaan ei tunnu auttavan, on syy varmasti jossain muualla, kuin se puutteessa...

      Tosi hyviä vinkkejä selän hyvinvointiin! Mulla on sarjakortti hierontaan, mikä olisikin hyvä alku, jos siellä muistaisi myös käydä! Mun istuma-asennoissa on ihan hirveästi petrattavaa. Löydän itseni työtuolilta mitä kummallisimmilta mutkilta ja kun kirjoitan blogitekstejä, istun ihan solmussa sohvannurkassa. Aivan ensimmäinen hyvä pieni askel olisi kyllä sen jumppakepin käyttö töissä!

      Sen olen myös huomannut, että selälle tekevät erityisen hyvää tanssilliset tunnit, joissa keho liikkuu "yllättäviin" suuntiin ja kroppa vapautuu yhdessä mielen kanssa. Kuntonyrkkeily myös erittäin hyväksi havaittu, joskin sitä ei ole ollut aikaa/mahdollisuutta harrastaa viime aikoina. Uintitekniikkani on juuri tuo mummotyyli :D, joten siellä yleensä niska jännittyy lisää.

      Periaatteessa tiedän nyt minkälaisia askeleita mun pitäisi yläkropan hyvinvoinnin eteen ottaa. Nyt kyse on siitä haluanko oikeasti tehdä jotain, vai jatkanko tätä samaa rataa ja hankin itselleni sitä myötä pahimmillaan jopa kroonisia jumi- ja kiputiloja. Pitäisi kyllä olla helppo päätös, mutta ihmismieli on kyllä välillä kummallinen! Niin helposti jatkaa niiden totuttujen käytösmallien toistamista, vaikka tietäisi niiden olevan haitallisia...

      Poista
  4. Joo tätä tämä ikä teettää! :D Ei ollut tosiaan silloin parikymppisenä mitään ongelmia tämän asian kanssa. Mullahan on joku ikijumi tuolla lavassa, minkä vuoksi en ole voinut yli puoleen vuoteen treenata yläkroppaa salilla tai uida.

    Toivottavasti saat niskajumit kuriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh KYLLÄ! Näissä asioissa epäilykset siirtyvät ikäkysymyksiin ;) Olen löytänyt kuitenkin pari tosi hyvää kehonhuoltovälinettä yläselälle, ehkä niistä olisi apua sullekin! Kirjoittelen niistä lähiaikoina :) Samoin: jumittomampia päiviä sinnekin!

      Poista
  5. Mäkin olen huomannut että kuntosalitreenin jälkeen niska ja hartiat on normaaliakin enemmän jumissa, vaikka kuinka muistaisi venytellä illalla (tosin aina ei muista...). Ja siihen vielä lisäksi istumatyö, joka ei ainakaan auta asiaa. Olenkin opetellut käyttämään hiirtä myös vasemmalla kädellä, että jumitus edes jakautuisi tasaisesti molemmille puolille eikä aina vain oikealle, ja se on osoittautunut ihan hyväksi jutuksi. Pitäisi muistaa aina myös kesken päivän verrytellä hartioita ja pyöritellä niskaa, sitä ei koskaan voi tehdä liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mullakin on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että yläkropan kuntosalitreeni aiheuttaa parin päivän sisään jumitilan, joka on kaukana mukavasta lihaspoltteesta. Siksi tykkäänkin tehdä nykyään toiminnallisia ja kokonaisvaltaisia liikkeitä, jotka eivät kuormita kehoa yksipuolisesti. Tilanne on niiden myötä vähän helpottanut, joskin nyt tuo leuanveto tuntui vähän haastavalta...

      Tekee muuten varmaan yleisestikin koordinaatiokyvylle hyvää käyttää hiirtä välillä myös vasemmalla kädellä. Mä en ole koskaan kokeillut! Uskon tosiaan, että tämä tilanne lähtisi purkautumaan juuri niin, että verryttelisi ja liikuttelisi hartioita työpäivän aikana. Uskon, että pienet jutut ratkaisevat lopulta tässäkin :)

      Poista
  6. Tylsää mutta totta - suurin jumittaja on se duuni. Vaikka kuinka treenaisi vapaa-ajalla, niin 8 h könötystä pieksee hyödyt hyvin tehokkaasti. Mulla itselläni auttoi parhaiten se, että vaihdoin työasentoa ja -pistettä monta kertaa päivässä. Sama se miten "täydelliseksi" sen oman työpisteen ergonomian hioo, kropalle on anyway liian rankkaa olla samassa asennossa koko päivä.

    Taukojumppailu työpäivän aikana vois olla aika kova juttu. Eri asia, kuinka moni sitä jaksaa / muistaa / kehtaa tehdä.

    Ei muuta kuin tsemppii kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä se alkaa ihan omakohtaisestikin koettuna vaikuttaa siltä, että suurin rasite on juurikin istumatyön staattisuus ja yksipuolisuus. Nyt kun kehonhuoltotoimet ovat jo aika hyvällä mallilla, olisi oikeasti syytä keskittää huomio työpaikalle ja siellä alkuun sangen tietoisesti työasentojen vaihtamiseen ja pieniin taukoihin. Ylös ja alas liikkuva pöytä olisi myös huikea, mutta ehkä tällaisella tavallisellakin pärjäisi, jos ottaisi niitä pieniä taukoja ja asennon muutoksia pitkin päivää...

      Kiitos tsempeistä :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...