13. elokuuta 2014

Saanan valloitus ja Lapin levottomuutta aiheuttava olemus

Viime viikolla kiersimme autolla ympäri Lappia ja koukkasimmepa Norjan puolellekin. Meillä ei ollut juurikaan lukkoon lyötyjä suunnitelmia, joten valikoimme kohteita summamutikassa kartan ja geokätköjen sijaintien (kröhöm) perusteella. Moni kätköilijä on hurahtanut kuntahaasteeseen, jossa yritetään löytää kätkö jokaisesta Suomen kunnasta. Haasteen etenemistä voi seurata omilta kätköilysivuilta (geocache.fi) ja se on kaltaiselleni nörttääjälle sangen koukuttavaa puuhaa. Niinpä me sitten kävimme miltei kaikissa Lapin kunnissa, Kuusamoa ja Ranuaa lukuun ottamatta... Kätköjä pongattiin 26 kappaletta, mikä nosti kokonaislukemani jo lähelle kuuttasataa kätköä. Kätköily on ihan parasta haahuilua! Suosittelen. Esimerkiksi tämä paikka löytyi, kun kiipesimme kätkön perässä tunturille ja takaisin:


Nukuimme viimeistä yötä lukuunottamatta kaikki yöt teltassa. Sitä retkitunnelmaa ei mikään voita! Varsinkin alkumatkasta säät olivat niille leveysasteille poikkeuksellisen helteiset, joten tehotuuletus oli teltassakin paikallaan. Tässä ilmastoitu asumuksemme Muoniossa:


Parasta retkessämme oli ehdottomasti Kilpisjärvi sekä siellä Saanan huiputus. Saavuimme leirintäalueelle iltapäivällä ja koska illaksi oli luvattu ukkosta, päätimme tehdä vaelluksen vasta seuraavana aamuna. Illalla varasimme 1,5 tunniksi puulämmitteisen saunan järven rannalta (Hannalle kiitos vinkistä!). Juuri saunavuoromme aikaan vyöryi Kilpisjärven yli yllemme mahtava ukkoskuuro ja tästä muodostuikin yksi retkemme kohokohdista: salamat iskivät tuntureille, taivas jylisi ja me istuimme hämärässä saunassa luonnonvoimia ihmetellen. 

Tuuli heilutteli saunakamarin ikkunaverhoja juuri ennen ukkosmyrskyä. 

Taivas tummeni, eikä veteen enää uskaltanut pulahtaa.

...ja pian Malla-tunturilla satoi ja salamoi.

Saanan huiputus tehtiin puolestaan harvinaisen helteisessä säässä. Ilma oli kirkas ja huipulta näki kauas! Olin aivan huumaantunut näistä maisemista ja suosittelen kyllä Saanan valloitusta lämpimästi kaikille. Matkaa leirintäalueelta huipulle on nelisen kilometriä per suunta ja aikaa vaellukseen on hyvä varata 3-4 tuntia. Meillä meni aktiiviseen kävelyyn kolmisen tuntia ja loput sitten valokuvaamisen ja "valokuvaamiseen" (eli valokuvauksen varjolla pidettyihin läähätystaukoihin kiipeämisen aikana. On muuten aerobiselle kunnolle käynyt kalpaten kesäloman aikana...) Rankin osuus oli yli 700 askelta pitkät portaat, joissa syke nousi maksimiin ja taukoja täytyi pitää tuon tuostakin. Portaiden jälkeen oli vielä yksi jyrkempi nousu, minkä jälkeen loppu olikin jo miltei tasaista köpöttelyä.


"Valokuvaustauko" portaiden alkukolmanneksella.

Huipulla!


Vielä nousi jalka tämän verran huipullakin. Saattoi ottaa koville, mutta kannatti!

Kilpisjärveltä ajoimme vielä pariksi päiväksi Norjaan, mutta emme lopulta tehneetkään siellä mitään suurempaa kierrosta. Päätimme palata seuraavan kerran paremmin valmistautuneina, jotta löydämme meille sopivat ajo- ja vaellusreitit. Tämä pienikin väläys kuitenkin vakuutti meidät Norjan kauneudesta. Samoin totesimme, että parhaat kokemukset syntyvät niistä hetkistä, kun sen näköalan eteen on vuodattanut ensin hieman verta, hikeä ja kyyneleitä. Auton ikkunassa maisemat vilahtavat ohi liian nopeasti.

Tienvarsimaisemaa Norjassa.

Emmehän me Lapissa tähän aikaan kesästä aivan yksin olleet, mutta silti erämaakokemus oli vahva. Lapissa oli aikaa ajatella. Ja tiedättehän mitä tapahtuu, kun 30-vuotiaalla, länsimaalaisella, hyvinvointiyhteiskunnan ihmisellä on aikaa ajatella? On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hän myös kehittää jonkinasteisen kriisitilanteen. Kun omasta elämästä riisutaan hetkeksi pois työ, harrastukset, kotityöt sekä arjen vauhti ja suorittaminen, voi ajautua syviin vesiin pohtimaan monenlaista. Alkupaloiksi hieman "mikä on minun paikkani tässä maailmassa" ja "mikä tekee minut onnelliseksi" ja loppukeitokseen vielä kevyttä pureksintaa aiheesta "mikä on elämän tarkoitus". Vastauksia en löytänyt, mutta saattaa olla niin, että olen saapumassa jonkinlaiseen kolmenkympin taitekohtaan (crisis, is it?), johon taitaa olla etuoikeutus meillä ihmisillä, joilla on (liikaa) aikaa ajatella. 


Vaikka tunnenkin jollain tavalla huonoa omatuntoa tästä mahdollisuudesta sompailla loputtomasti oman navan ympärillä, ovat loman tuomat ajatukset kuitenkin myös tervetulleita. Tiettyjen asioiden suhteen ei voi painaa päätään pensaaseen loputtomasti. Joskus on kurkistettava (edes varovasti vasemmalla silmällä), että mitä sen arjen kiireen alle piiloutuu. Mihin asioihin haluaa jatkossa panostaa ja mistä on ehkä valmis luopumaan. Tietyt suuntaviivat alkavat täällä jo alustavasti hahmottua, mutta uskoa ja uskallusta vielä kerätään...

Onkos joku teistä kiivennyt joskus Saanan huipulle tai onko moinen suunnitelmissa? Entäpä onko loma teille itsetutkiskelun aikaa vai tyyntyykö mieli tuolloin entisestään? :)

14 kommenttia :

  1. Ihanalta kuulostaa teidän loma! Mäkin rakastuin eräilyyn ja Lappiin pari kesää sitten! <3 Ja Kilpisjärvi on huikee! Ja se sauna, mmmm, oli ihan huippu paikka, kiva että tekin tykkäsitte!! :) Saanan huiputus jäi meiltä niihin portaiden yläpäähän, kun saunavuoro odotti jo ovella. Oli kyl huikeat maisemat sielläkin. Ja heeeei, mäkin siellä Alpeilla mietin, "kuka mä oon", "miten iso maailma on?" ja kaikkea yhtä randomia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Noi teidän kuvat, ah... <3 Upeat maisemat!!!

      Poista
    2. Kiitos! Oli pääosin niin hyvät kelit, että hyviä kuvia oli niissä maisemissa helppo ottaa :) Ja tosiaan se ukkossauna oli yksi retken kohokohdista, eli kiitos vielä <3 Intouduttiin sen jälkeen vähän saunahommista ja päädyttiin retkellä vielä kaksi kertaa vuokraamaan saunaa erinäisissä paikoissa tuon jälkeenkin!

      Ja heh, helpottavaa kuulla, että en ole ollut näiden peruskysymysten äärellä tänä kesänä yksin ;) Jotain siinä loman + jylhän luonnon yhdistelmässä on... No mutta joskus on ihan hyvä pysähtyäkin, eikä aina vaan tohottaa täysillä menemään :)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja ihanan kuuloinen reissu!

    Mun mielestä se on ihan tervettä, että miettii tuollaisia juttuja ja jopa kyseenalaistaa nykyisyyden. Eihän siitäkään mitään tulisi, jos aina vaan painaisi eteenpäin miettimättä ollenkaan, mitä elämältään haluaa. Lomalla tuollaiseen pohdiskeluun on aikaa. Arki vie usein niin hyvin mennessään, ettei siinä välttämättä ehdi pohtia tuollaisia asioita.

    Mä lähetän sulle uskoa ja uskallusta, mistä sitten ikinä onkaan kyse! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi lähettämästäsi uskosta ja uskalluksesta! Ihanasti sanottu ja ajateltu :)

      Ja kyllä tosiaan on välillä syytäkin vähän hiljentää vauhtia ja miettiä niitä elämän isompiakin kysymyksiä. Itse olen aika mestari hiljentämään ne ajatukset kiireisessä arjessa, joten ehkä ajatusten voima vaan jollain tavalla nyt yllätti. On kuitenkin aika vapauttavaa ja mielenkiintoista antaa ajatusten joskus lähteä ihan uusille radoille; miettiä mitä tekisi, jos ei olisi mitään rajoja ja mihin suuntaan elämän toivoisi kulkevan :)

      Poista
  3. Voi että mikä loma ja miten upeita kuvia!!

    Ja tännepäin toki tuollainen pohdinta on hyvinkin tuttua ja teen sitä ihan säännöllisesti. Kristillinen elämänkatsomus luo pohjaa tälle pohdinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Reissu oli kyllä mitä ihanin, vaikka kriisi meinasikin yllättää ;) Lapissa on tilaa olla ja hengittää. Samantyyppistä tunnelmaa kuin esimerkiksi Islannissakin.

      Itse olen viime aikoina elänyt aika vahvasti autopilotilla, enkä ole kauheasti pysähtynyt miettimään onnellisuuteen tms. liittyviä kysymyksiä. Tavallaan on tosi hyväkin, että osaa elää hetkessä ilman, että ajatukset vellovat jatkuvasti siellä elämän suurissa teemoissa, mutta toisaalta niiden ajatusten kohtaamista ei saisi pelätäkään...

      Poista
  4. :) Naurahdan sille kuinka ajankohtainen oli kysymys: Mikä minun paikkani tässä maailmassa on :) Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Katja :) Joskus tuon kysymyksen ääreen taitaa olla itse kunkin välttämätöntä pysähtyä... Tsemppiä ja voimaa pohdintoihisi :)

    VastaaPoista
  6. Huh huh! Olipas hyvät kuvat mahtavista maisemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo syvien vesien äärelle ajautuminen on ainakin itselle ihan riesaksi asti totta, jo tavallisina viikonloppuinakin, kun tuppaa olemaan ihan liiankin hidasta tämä elämä.

      Poista
    2. Kiitos Lupus! Silloin kun valo ja maisemat osuvat kohdilleen, niin hienojen kuvien ottaminen on aika helppoa :) Ja tosiaan kyllä ne syvemmät pohdinnat usein tuntuvat nousevan pintaan silloin, kun on aikaa. Välillä niitä asioita on eittämättä syytäkin käsitellä, mutta itse pyrin kuitenkin myös elämään niin, että se juuri nyt tapahtuva elämä olisi mahdollisimman hyvää ja täyttä. Mutta monesti helpommin sanottu kuin tehty, kunpa mieli toimisikin aina niin rationaalisesti :)

      Poista
  7. Mahtavia kuvia ja muutenkin täältä löytyy tosi paljon samaa, mitä minä (kaksikon rouvahenkilö) olen elämänlaadun parantamiseksi tehnyt viimeiset kolme vuotta. Olen oikein ahminut tämän blogin läpi :) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Minulle tuli kommentistasi tosi hyvä mieli. Kiva, että löysit jutuista samaistumuspintaa ja jaksoit lukea vanhempiakin juttuja :) Tervetuloa mukaan! Ps. Kivoja kätköilyjuttuja teidän blogissa!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...