19. heinäkuuta 2014

Outdoors - my gym and my therapy

Näin taannoin jossain lauseen, jonka ääreen pysähdyin tuolloin ja jota olen pyöritellyt mielessäni monesti ensikohtaamisen jälkeenkin. Outdoors - my gym and my therapy. Miten ihanasti tähän tiivistyykään se, mitä minä, ja varmaan moni teistäkin, tuntee luontoa kohtaan. 



Meillä suomalaisilla on upea luonto, mutta minusta tuntuu, että suhtaudumme siihen melko usein vähätellen, jos nyt edes ylipäätään kiinnitämme siihen mitään huomiota. Ehkä sokeudumme sille, koska se on kaikkialla ympärillämme. Haaveilemme matkoista kaukaisille merille, jylhille vuorille ja turkooseille suolajärville. Kun pääsemme kauas, otamme satamäärin kuvia ja huokailemme miten upeaa tämä luonto onkaan ja miksi meillä ei Suomessa ole tämänveroista. Suomessa metsä on vain metsää ja hyttysiäkin on kamalasti. Eihän täällä ole ulkomaalaisille oikein mitään näytettävää. Kuulostaako tutulta? Itse olen ainakin syyllistynyt joskus tällaiseen vähättelyyn, koska en ole osannut katsoa lähelle.



Olen aina viihtynyt luonnossa ja ne parhaat matkakokemuksetkin liittyvät luontokohteisiin. Kuitenkin vasta viime vuosina olen alkanut tuntea Suomen luonnon arvon. Luulen, että se lähti liikkeelle geokätköilystä, jonka myötä ympäristöä täytyi alkaa katsoa normaalista poikkeavalla tavalla. (Voinen myös todeta, että geokätköilijät noin ylipäätään poikkeavat hieman normaalista ;)). Nykyään metsässä liikkuessani (kätköillen, kävellen tai harvakseltaan suunnistaen) kiinnitän huomiota sen pieniin, hassuihin yksityiskohtiin. Tänä kesänä olen ottanut myös sen pienen ekstrahetken ikuistaakseeni niitä hienoimpia kameran muistikortille. Tämän postauksen kuvat on otettu kätköilyretkeltä Nuuksion kansallispuistosta. Aika siistejä juttuja, vai mitä mieltä olette? 



Toivottavasti tekin pääsette nauttimaan luonnosta ja ulkoilmasta tulevien viikkojen aikana! Minut voi varmasti pongata tänä kesänä useammin kuin kerran polviltaan jostain kivenkolosta. Tonkimassa esiin muovipurkkia (ymmärrän kyllä, miksi joku ei ehkä ymmärrä) tai valokuvaamassa jotain, mikä näyttää kaukaa tavanomaiselta, mutta läheltä aivan ainutlaatuisen ihanalta. Tänä kesänä reidet vahvistuvat Lapissa tunturille kiivetessä ja mökkijärvessä polskiessa. Myös joogatreenit siirtyvät mahdollisuuksien mukaan ulkoilmaan (jos moskiittoarmeija sen suo).

Mustikalle kelpaa kasvualustaksi hyvin vaikkapa kanto.


Iloinen metsähippiäinen ja muovipurkinmetsästäjä.


Ainakin Etelä-Suomessa mustikat ovat kypsiä. Menkää, syökää! :)


Kauneus tavanomaisuudessa.

Mikä paikka tai hetki on aiheuttanut teille tämän kesän suurimmat luontofiilarit? :)


12 kommenttia :

  1. Etsin mielenkiintoisia blogeja blogilistalta, ja siten päädyin tänne. Tykkäsin kuvista. Kaipa siihan tavalliseen tottuu. Suomi on suuri maa, ja kotimaassakin on paljon alueellista vaihtelua siinä, millainen luonto on. Puhumattakaan sitten pienemmistä saarekkeista, tai noista yksityiskohdista. Olen itsekin elämänmuutoksen partaalla. Ikään kuin se nyt olisi jokin äkkijyrkkä kuilu. Ennemmin taitaa olla tasaisen tappava nousu, noin aluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun päädyit tänne, tervetuloa! Se on totta, että alueellista vaihtelua on Suomen luonnossa, mutta haluaisin silti ajatella, että kaikkialta löytyy vähintäänkin mielenkiintoisia yksityiskohtia, jos ei nyt aivan kymmenien metrien vesiputouksia :)

      Elämänmuutoksia on toki monenlaisia ja -tasoisia, mutta itse olen omaani ajatellut polkuna (parempana, heh), joka risteilee välillä vaikeakulkuisemmassakin maastossa. Itse olen yrittänyt nauttia matkasta ja valinnut asioita, jotka eivät kulje määränpäähän pikareittiä (esim.sen kuilun kautta ;)). Pienten muutosten sarja pitkällä aikavälillä sopii mulle paremmin kuin muutama iso kertarysäys. Mutta kukin tavallaan. Tsemppiä matkallesi!

      Poista
    2. Niin, koitin tarkoittaa sitä, että jo kotimaan sisälläkin voi kokea tuota samaa uutuuden tai erilaisuuden viehätystä. Kuten lapiin tunturit, pohjanmaan lakeudet, keskisuomen järvet, etelä ja länsirannikon lehdot... Joka paikalla on omat ominaispiirteensä. Niitä itselle tuttuja ei vaan välttämättä rekisteröi. Kuitenkin kotiympäristökin on täynnä kaikkea ihmeellistä, jos katsoo sillä silmällä.

      Poista
    3. Jep, ymmärrän! Ei sitä todellakaan tule joka kauppareissun tai työmatkan yhteydessä kiinnitettyä huomiota ympäristöönsä. Mutta hienoa tosiaan on, jos edes välillä muistaa pysähtyä katsomaan, oli se sitten kotona tai kauempana :)

      Poista
  2. Olen niin samaa mieltä sun kanssa! Suomalainen metsä on kaunis. Hienoja kuvia olet onnistunut ottamaan!

    P.s. Tykkään kovasti myös tuosta bannerista! Jotenkin levollinen fiilis tulee sitä katsoessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Minäkin saan luonnosta nykyisin aika paljon voimaa ja rauhaa :) Käyttämäsi sana "levollinen" kuvaa sitä oloa tosi hyvin! Sellainen olo näistä kuvista ja luontohetkistä tulee. Ehkä myös jotenkin "juurtunut", jos sitä sanaa voi käyttää kuulostamatta täysin hihhulilta ;D Tuon bannerin kuvan löysin netistä ja tiesin heti, että tässä se mun etsimäni on :)

      Poista
  3. Sanopa muuta. Suomen(kin) luonto on niiiiiiiiiin lumoava. Tästähän me ollaan oltu monesti niin samaa mieltä. Tänään olin kävelemässä (kannatti mennä kerrankin vähän hitaammin), kun bongasin metsämansikoita joita pysähdyin syömään. Hetken päästä aika lähelle köpsötteli siili! Toinen havaitsi minut ja koetti piiloutua puun vierustaan kovin huomaamattomaksi. Alkuun meinasin ottaa kuvan, mutta lopulta päätinkin suoda siilille onnistumisen tunteen piiloutumisesta.. ja jatkoin vaivihkaa matkaa. Voi mikä suloinen kohtaaminen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kohtaaminen siilin kanssa :) Joskus hitaammin meneminen palkitsee! Ja vielä metsämansikoitakin, nams! Meillä kasvaa niitä jonkin verran ihan omalla takapihalla (tosi sattumanvaraista luksusta täällä kaupunkiolosuhteissa). Aaah ja vielä siitä luonnosta: olen nykyisin aikamoinen vilukissa, joten kävin vasta eilen heittämässä talviturkkini järveen. Mutta olihan se niin ihanaa! Parit kuperkeikatkin heitin ;D Ihanaa kesän jatkoa Satu <3

      Poista
  4. Suomen luonto on kyllä maailman kauneinta! Mä en ole hirveästi matkustellut, enkä oikeastaan esimerkiksi lapsena ole osannut kaivatakaan sitä, kun sain olla merillä... jotenkin sitä oppi jo silloin arvostamaan tätä meidän upeaa ja monimuotoista luontoa! Edelleen vesi on mulle ykköselementti, mutta oon kyllä oppinut nauttimaan muistakin Suomi-maisemista... pelloista, metsistä ja "kukkuloista". :) Ihana, kaunis ja rakas kotimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi on kyllä rauhoittava elementti, varsinkin kun rannalta katselee :) Merta ehkä vähän pelkään, koska en ole siellä viettänyt niin paljon aikaa, mutta järvivesissä viihdyn hyvin. Itse olen puolestani viettänyt lapsuuteni luontohetket pääosin kangas- / mäntymetsässä, joten mulle sen tunnelmista ja tuoksuista on tullut erityisen rakkaita. Pitääpä katsoa mökkimetsääkin tällä kertaa uusin silmin ja napata muutamat luontovalokuvat ;) Kohta se pääset lomailemaan sinäkin, jee!

      Poista
    2. No niimpä, jeee! <3 Ja unohdin sanoa, että upeita kuvia oot Tiinaseni ottanut ;)

      Poista
    3. Kiitos Hanna! <3 Lomalla ehtii zoomaillakin enemmän :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...