5. toukokuuta 2014

Parempia polkuja - blogi hiljenee toistaiseksi

Perustin tämän blogin tammikuussa 2013, kun kyllästyin rapakuntoiseen olooni, ja aloin harjoitella lähes nollilta puolimaratonille. Puolimaratonhaaveet jäivät (tai ainakin lykkääntyivät), mutta liikunnallinen ja terveempi elämäntapa jäi pysyäkseen. En halua liioitella blogin roolia elämäntapamuutoksessani, mutta en missään nimessä voi sitä kiistääkään. Blogilla sekä teidän lukijoiden tsempillä on ollut todella paljon merkitystä matkallani kohti parempaa fyysistä (ja sitä kautta myös psyykkistä) oloa. Kirjoittamalla olen jäsentänyt ajatuksiani ja ehkä samalla miltei tiedostamatta kirkastanut itselleni miten haluan olla ja elää, miten suhtautua elämän huippuihin ja vastoinkäymisiin. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kirjoittamisen kautta olen tullut vahvemmin minuksi. Olen sinut itseni kanssa tällaisenaan, vaikka olenkin aivan tavallinen nainen, tavallisine tarinoineni :)
Tavallinen, mutta ehkä vähän voimakas ;)

Jotenkin minulle on kuitenkin viime aikoina tullut tunne, että en ehkä tarvitse tätä blogia enää, en ainakaan samalla tavalla, kuin silloin alussa. Ja mikä tärkeämpää: minusta tuntuu, että minulla ei oikeastaan ole enää blogille tai teille lukijoille kovin paljon annettavaa. Olen tavallinen nainen, joka liikkuu omaksi ilokseen. Minulla ei ole kerrottavana laihdutustarinaa, maratontarinaa tai narinamarinaa. Minulla on vain tämä ihan tavallinen kuntoilijan elämä, joten mikäpä minä olen täällä vinkkejä jakamaan?

Bloggaaminen ja muiden blogien lukeminen vie muutenkin yllättävän paljon aikaa viikossa, ehkä jopa 4 - 8 tuntia. Siis lähestulkoon yhden kokonaisen työpäivän verran. Luin myös jostain, että sosiaalisen median aktiivinen seuraaminen on aivoille sama asia kuin "jatkuvasti auki oleva tehtävä". Tehtävä, joka on loputtomasti kesken. Silloinkin kun siellä ei ole, sitä helposti miettii mitä siellä juuri nyt tapahtuu tai mitä siellä seuraavaksi haluaa sanoa. Aiemmin en kokenut bloggaamista taakkana, vaan nautin kirjoittamisesta, oman ajatusmaailman tunnistamisesta ja "konkretisoimisesta", sekä teidän lukijoiden kanssa "juttelusta" tosi paljon.


Nyt kesän kynnyksellä olen miettinyt, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla elämistä ilman, että jatkuvasti kirjoittaa siitä :) Muutenkin tuntuu, että tällaisen "treeni"- tai "hyvinvointiblogin" pitäminen ylikorostaa oman navan ympärille keskittyvää ajattelutapaa. Eihän toki elämässä ole kovin montaa tärkeämpää asiaa kuin terveys, tasapaino ja kokonaisvaltainan hyvä olo, mutta täällä blogimaailmassa asiat tuntuvat menevän joskus vähän yli, tai ainakin olen näin ajatellut omalla kohdallani käyneen. Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin? Mistä minun onneni koostuu? Tärkeitä kysymyksiä, mutta samalla myös minä-keskeisiä. Entä sinä, entä me? Nekin ovat tärkeitä, mutta täällä välillä unohtuvia asioita, kun innolla puhuu vaikkapa uudesta punnerrusennätyksestä. Minun ennätyksestäni tietenkin ;)

Näin omilla kasvoilla bloggaavana, old-school ihmisenä minua myös jossain määrin häiritsee, että lukijamäärien vähitellen lisääntyessä minä "tunnen" teitä vähemmän ja vähemmän. Alkuun kun blogilla oli about 3 lukijaa muutaman satunnaisen googlettajan lisäksi, oli helpompaa avata itseään enemmän. Nyt väkisinkin joutuu miettimään välillä, että haluanko kirjoittaa tästä oikeasti koko maailmalle (nojoo, ehkä about 30:lle ihmiselle siellä, mutta silti :D). Tästä syystä esim. henkiseen hyvinvointiin liittyvät omakohtaiset jutut ovat olleet viime aikoina vähenemään päin.

Ehdoton huippuhetki blogimatkan varrelta. Elämäni ensimmäinen tapahtumakymppi. Se tunne, kun tekee jotain, mihin ei koskaan olisi voinut uskoa pystyvänsä.

Tiedättehän te blogiani pitempään seuranneet jo, että kuljen vahvasti tunteella ja intuitiolla. Innostun helposti, ja luovunkin. Blogista on kuitenkin tullut minulle sen verran tärkeä asia, että en pysty luopumaan siitä kertaheitolla. Tämän tekstin julkaisemistakin pohdin niin kuumeisesti, että en meinannut eilen saada millään unenpäästä kiinni. Jonkinlaisena merkkinä pidettäköön sitä, että olin aamulla unohtanut blogini salasanan :D Siis sen saman, jonka olen kirjoittanut tänne ihan jokaikinen päivä. Tänään en sitä muistanut, ja piti vaihtaa uusi.
'
Olen miettinyt, että minulle voisi tällä hetkellä sopia bloggailussa sellainen kerran viikossa - rytmi. Että kirjoittelisin vaikka sunnuntaisin (treeni)viikon tunnelmia ja ajatuksia. Toisaalta silloin jäisivät väkisinkin pois sellaiset "pohdiskelevammat" tai sitten jollain muulla tavalla sattumanvaraiset tekstit. Kiinnostaisiko kovinkaan montaa teistä oikeasti lukea treenikoostetta kerran viikossa, jos en muulloin kirjoittaisi? Kiinnostaisiko minua lopulta edes kirjoittaa sellaisia?

Taidanpa tehdä niin, että poistun täältä oman blogini äärestä joksikin aikaa. Toistaiseksi, mutta tuskin lopullisesti. Tai en minä tiedä miltä se blogiton elämä maistuu. Tuleeko ikävä jo viikossa, vai meneekö koko kesä ilman. Varmaa on, että kun vedän vaikka sen ensimmäisen leuan ilman avustusta, ajattelen ensimmäisenä tätä blogia ja teitä lukijoita. (Tai siis heti sen jälkeen, kun olen tuulettanut villisti jokaiselle 50 metrin säteelle osuvalle salitreenaajalle). Haluaisin jakaa sen ja ehkä muutkin kesän huippuhetket kanssanne. Sen onnistumisen ilon ja liikkumisen riemun. Niistähän tässä blogissa on loppujen lopuksi kai ollut kysymys.



Tiesin, että tästä tulee höpinäpostaus, sillä aihe ei ole aivan sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Minä vedän nyt henkeä ja kuulostelen miltä elämä tuntuu elettynä. Ei mitään dramaattisia jäähyväisiä, mutta joka tapauksessa maailman suurimmat kiitokset teille kaikille, jotka olette olleet matkalla mukana tähän asti. Sen matkan määränpäänä oli paremmat polut, ja luulen, että minä olen nyt siellä, tai hyvin lähellä ainakin. Valoisaa ja energistä kevään jatkoa! <3


- Tiina

26 kommenttia :

  1. <3 Tiinaaa, etkä lopeta tai taukoileeee... wäää! Tää sun blogi on niin ihana just tällaisena kuin se on, sä oot.. tavallisena, arkisena, mutta niin onnellisena.

    Mut ymmärrän päätöksen! Toivon silti, että me voitais edelleen nähdä normaalisti, eikä sun blogitauko vaikuta meihin.. että blogituttavista olisi kasvanut ihan oikeita tuttavia? Eikö?! Tällä viikolla jätän salitreenin väliin, mutta ensi viikolla, mennäänkö taas? :) Viestitellään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna mä en ajatellut hetkeäkään etteikö me nähtäis!! Tottai kai me nähdään kuten tähänkin mennessä :) Meillähän on se suunnistus sovittuna ja salitkin jatkuu kunhan sulle passaa! Eihän me luovuteta ennen kuin ne leuat sieltä nousee, eikä sittenkään ;) Mä nyt vaan otan vähän taukoa tästä bloggailusta ja katson mitä kaikkea ehkä saankaan aikaiseksi sillä ajalla, joka vapautuu... Ehken mitään, mutta oon utelias! Viestitellään <3 Ps. Huomenna alkaa se suunnistuskurssi, jee!

      Poista
    2. Jeps, en mä tosissaan ajatellutkaan niin! <3 Pelästyin vain, kun lempiblogi päättää mennä tauolle! Mutta nauti vapautuvasta ajasta, esim. suunnistusmetässä, hih ;)

      Poista
    3. Kiitos <3 Nyt mä lähden hakemaan vauhtia sieltä suunnistuskurssilta ;)

      Poista
  2. Ei. Eieieieieieieieiei. Ei. Ei! Surku ja ikävä tulee.

    Siitä huolimatta, ymmärrän oikein hyvin, kun samankaltaisia ajatuksia on itsekin tullut ajoittain pyöriteltyä. Kaikkea ihanaa ja hyvää sinulle jatkoon, ilo oli lukea näitä juttuja <3

    (Mutta ihan tylsää silti. T. muutosvastarinnan monilahjakkuus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana muutosvastarintainen Anni <3 Vaikken omaa blogia päivitäkään, niin kyllä mä edelleen jään seuraamaan mun lemppareimpeja blogeja, kuten esimerkiksi sun! Mä haluan nähdä nouseeko se 200 sieltä ;) Ihania kevätpäiviä myös sulle! :)

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin sun mietteet. Vaikka toki meidän lukijoiden kannalta on harmi, jos lopetat, mutta tärkeintä on, että teet niin kuin itse parhaaksi näet. Voihan se olla, että kirjoitteluinto palaa pienen tauon jälkeen. Teet niin tai näin, niin mä kovasti toivoisin, että se meidän blogitapaaminen onnistuisi vielä joskus. :)

    Kovin osuva muuten tuo somen vertaus keskeneräiseen tehtävään. Sitähän se välillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itseä pitää kuunnella näissä jutuissa. Jos harrastus alkaa muuttua taakaksi, on hyvä hengähtää tovi. Tänään päätös tuntuu kyllä vielä oikeammalta kuin eilen :) Ja hei, musta olisi kyllä huippua, jos pääsisin blogitapaamisiin mukaan siitä huolimatta ;) Kesä on kaikille auttamattomasti kovin buukattua aikaa, mutta syksyksi voisi kyllä sellaista hyvin suunnitella! Muhun saa aina yhteyttä vähintäänkin sähköpostilla!

      Poista
  4. Nyt täytyy sanoa että voi vitsien vitsit, tää kirjoitus oli kuin mun näppikseltä! En ole (vielä) itse kirjoittanut aiheesta tai tehnyt lopullista päätöstäkään, mutta tän vuoden alusta saakka oon pyöritellyt ajatusta mielessäni lopettaa tai vähentää kirjoittelua. Tai ainakin suppeistaa (onkohan tää edes sana!?) aihepiirejä.

    Ja mua kans jotenkin vaivaa tämä blogien minä-keskeinen ajattelu. Tietysti se on ihan luonnollista kun oma blogihan se on eikä nyt muistakaan ihmisistä voi kirjoitella, mutta kuitenkin... Maailmassa on niin paljon muutakin kuin minä.... ja tärkeämpää sellaista.

    Ja mäkin (taas minä, heh ;) oon hyvin intuitiivinen ihminen. Yhtäkkiä saattaa tulla joku aihe päähän ja samantien tulee tarve purkaa se näppiksiltä tekstiksi, niin vähän mietityttää että mitä sitten, jos/kun en enää kirjoitakaan. Mutta nämäkin inspishetket ovat harvinaistuneet tänä keväänä, joten jostain se kyllä kertoo. Samoin eilen ensimmäistä kertaa ikinä, poistin juuri tekemäni postauksen parin tunnin päästä. Syynä yksinkertaisesti se, että oon alkanut kyseenalaistamaan että kiinnostaako ketään... oikeesti...

    Mutta semmoisia mietteitä aika vakavissaan täälläkin, vaikka ratkaisua en ole vielä tehnyt... Oikein hyvää ja mahtavaa kevään jatkoa ja ja kaikkea muutakin hyvää toivottelen, elämä vie eteenpäin ja asiat välillä muuttuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suppeistaa on ihan hyvä sana ;) Ainakin kuvaava! Samaa olen miettinyt minäkin, että olisiko helpompaa kirjoitella tänne, jos rajaisi aiheet paljon tiukemmin pelkästään liikuntaan ja ehkä ruokaan, ja jättäisi kaikki sivupolut ja henkilökohtaisemmat pohdinnat kokonaan pois. Toisaalta minkäs sitä itselleen ja innostuksilleen mahtaa - joskus tuntuu, että tästä on nyt vain ihan pakko kirjoittaa, vaikka ei liity aihepiiriin mitenkään, eikä välttämättä edes juuri ketään kiinnosta :) Se mikä kuitenkin tässä on se suurin juttu, on bloggauksen viemä aika. Hirveästi tulee laitettua vapaa-aikaa tähän ja viime aikoina olen todellakin miettinyt, että miksi ja haluanko enää.

      Toki toivon omalta kannaltani, että jatkat bloggaamista, mutta ymmärrän kyllä mietteesi enemmän kuin hyvin! Erityisesti kesällä kun olisi kivaa tehdä muutakin kuin vain istua koneen ääressä. Eikä sekään mitään, jos siitä saa iloa (kuten minäkin viime vuonna), mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan... Tsemppiä ja kaikkea hyvää sullekin jatkossa Heidi <3 Kiitos, että olet käynyt kommentoimassa ja jakamassa ajatuksia mun ja muiden lukijoiden kanssa :)

      Poista
  5. Tiina: oot ihana! <3 Ja mä kanssa toivon, että voidaan edelleen nähdä, vaikka ei bloggaus yhdistäisikään. Tätä blogia on ollut ihana lukea, oot niiiiin hyvä kirjoittamaan!! Mutta ymmärrän myös tosi hyvin sun päätöksen, itselläkin ollut viime aikoina haasteita ehtiä kirjoittamaan blogia ja välillä se on tuntunut hieman stressaavalta..mutta ehkä tämä on nyt vain tälläinen vaihe, joka taas kohta helpottaa. Halauksia sinne, ollaan yhteyksissä kuitenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina: Kiitos! <3 Kiitos, että olet ollut aktiivisesti mukana ja että olen saanut tutustua suhun myös oikeassa elämässä :) Toivon tosiaan, että pääsem blogittarien tapaamisiin jatkossakin ;) Sullakin on ymmärrettävästi aika kiireiset ajat menossa, ja varmasti bloggausinto & - energia palaa kunhan sun pahimmat (tai siis parhaimmat ;)) kiireet helpottaa! Sulla on niin positiivinen ja elämänmakuinen blogi, että sille toivoisi kyllä pitkää jatkoa! Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Halaus ja ollaan yhteyksissä <3

      Poista
  6. Mäkin oon tykännyt lukea sun blogia. Olen laiska kommentoimaan, mutta luen kyllä :) Sulla on ollut kivaa, monipuolista, rehellistä, arjentäyteistä sisältöä. Kiva jos joskus vielä päätät palata kirjoittamaan :)
    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soile!! :) Tosi mukavaa kuulla, että olet ollut mukana matkalla! Kommentistasi tuli hyvä mieli. Kyllä itsekin tiedän, että ei aina ja kaikkia blogeja ehdi kommentoida, vaikka kuinka tekisi mieli. Elämässä kun on joskus priorisoitava tekemisiä ja ajankäyttöä, kuten itsekin olen tässä pohtinut :) Hyvää kevään ja kesän jatkoa sulle!

      Poista
  7. Komppaan Soilea sisällöstä! Tykkään kirjoitustyylistäsi ja siitä, että käsittelet asioita jalat maassa -hengessä. Itsekin kun olen taviskuntoilija, en jaksa pidemmän päälle lukea super-fitness-urheilijoiden blogeja. Sun jutut sen sijaan on sopivalla aaltopituudella mulle :)

    Tosi hyvää pohdintaa tuosta blogien minä-keskeisyydestä! Toimiskohan vaikka ryhmäblogi? Siinä voisi saada vuoropuhelua ja ajatusten vaihtoa eikä sen pitämiseen ehkä menisi aikaakaan niin paljon.

    Harmi että lähdet tauolle mutta hieno juttu, että uskalsit tehdä niin kuin itsestäsi tuntui parhaalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kaisa! Tästä tuli hyvä mieli :) Itsekin olen päätynyt pysymään poissa niistä fitness-blogeista, kun se maailma on vain niin kaukana tästä omasta taviskuntoilijan touhusta. Mutta kaikille tietty jotain :)

      Hmm, ryhmäblogi voisi olla tutustumisen arvoinen juttu. Mun perusfilosofia elämässä on, että "asioilla on tapana järjestyä", ja uskon, että tämän bloggailunkin suhteen käy lopulta kuten pitääkin :)

      Kiitos, että olet ollut mukana, ja ihanaa kevättä ja kesää sullekin!

      Poista
  8. Voi harmi ku lopetat (taukoilet). Oon tykänny sun tyylistä kirjottaa ja vaik olisitki "normikuntoilija", ni oon silti saanu paljon irti sun kirjotuksista :) Oli kiva myös törmätä toissapäivänä salilla :) Ehkä törmätään jatkossaki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet tykännyt! Tuntuu kyllä mahtikselta kuulla, että näistä mun normikuntoilijan höpinöistäkin on ollut iloksi tai inspiraatioksi :) Ja huippua tosiaan, kun vetaisit hihasta sunnuntaina! Jos käyt jatkossa jumpilla tai salilla enemmänkin, niin eiköhän me törmätä vielä :) Mä käyn eniten tuolla missä nähtiin, mutta niissä muissakin keskuksissa välillä, kun osuvat sopivasti matkan varrelle! Aurinkoisia kevätpäiviä ja tsemppiä juoksuihin :)

      Poista
  9. Harmi, että lopetat kirjoittamisen! Mähän en ole kauaa tätä sun blogia seurannut, mutta sitäkin innokkaammin. Ja kaikki vanhat jutut olen lukenut läpi. Oon samaistunut aika paljon suhun, oon löytänyt susta paljon samankaltaisia piirteitä ja ajatuksia kuin mitä itsessäni on. On ollut tosi mielenkiintoista lukea sun tekstejä. Hyvää kesää sinne ja urheiluintoa sylikaupalla! :)

    -jansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti! Kiitos Jansu <3 Tällaisten kommenttien vuoksi bloggaamisessa on järkeä ja merkitystä :) En tiedä lopetanko kokonaan, vai pidänkö vaan taukoa, ja palaan joskus vielä uudistuneen (tai sitten just samanlaisen) sisällön kanssa. Aika näyttää! Kiitos, että olet ollut matkalla mukana ja saanut jotain irti näistä höpinöistä :) Ja samat sanat sulle - ihanaa kesää ja paljon urheiluintoa ja hyvää oloa :)

      Poista
  10. Onneksi niille paremmille poluille olen eksynyt minäkin, ja huolimatta blogin lopettamisesta uskon, että tapaamme vielä!! <3 Oot ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paremmilla poluilla siis törmätään :) Tavataan vaan syksymmällä, eikös? Kiitos Satu, että olet ollut mukana ja että olen saanut tutustua suhun <3

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon :) Kirjoitusintoa olisi kyllä, mutta aika meinaa olla kortilla... Olen vähän mietiskellyt, että voisin alkaa kirjoitella taas kesän jälkeen - ehkä elokuussa, mutta sen näkee sitten :) Kiva, että sinä palasit bloggailemaan!

      Poista
    2. Se olisi kivaa! Ovathan päivät muuttuneet paremmiksi sitten perjantain?

      Poista
    3. Voi kiitos kysymästä! Kesäinen viikonloppu teki kyllä tehtävänsä ja ne pienet stressinaiheuttajat jäivät onneksi taa :-)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...