2. toukokuuta 2014

Miten sujui kuukausi kasvissyöjänä?

30 päivää lihatonta elämää takana ja on hyvä hetki tehdä pieni yhteenveto kokeilun tuloksista ja tunnelmista. Himoitsinko nyhtöpossua iltaisin, uneksinko kanatortilloista? Oliko jatkuvasti nälkä?

Asiaa on ehkä helpoin lähestyä ruokarytmin mukaisesti, aamusta iltaan. Mikään totaalivegetarismihan ei tässä ollut kyseessä, sillä söin kokeilun aikana edelleen kalaa ja muita mereneläviä, kananmunia sekä maitotuotteita. Jätin kuitenkin pois punaisen lihan sekä kanan ja kalkkunan. Jo tämä oli melko suuri muutos minulle, joka kuitenkin normaalielämässä syön lihaa miltei päivittäin.

Aamupala
Aamupala oli "piece of nakki" eli kaikista helpoin osuus lihattoman kuukauden aikana. Normaaliin aamupalaani kun ei muutenkaan kuulu nakki, pekoni tai lihapulla. Ainoa konkreettinen asia, josta luovuin, oli leikkele leivän päältä. Korvasin menetyksen lisäkasviksilla ja viikonloppuisin myös kananmunalla. Totesin, että leikkelesiivu on vain opittu tapa, joka ei lopulta tuokaan hirveästi lisäarvoa leivän makuun. Päätin, että jätän leikkeleen pois leivältä jatkossakin. Säästyypä sekin raha sitten johonkin muuhun, vaikkapa avokadoihin, joita vesi kielellä levittelin männä kuussa leivälleni.


Perusaamupala tänään. Avokado piilossa juuston ja salaatinlehtien alla. Oli luksusta syödä aamupala rauhassa kirjaa lukien ja kahvia Paavo-mukista* siemaillen.


Lounas
Enter the challenge! Tässä on sitten työssäkäyvän toimistopuurtajan hankalin osuus kasvissyöjänä. Työpaikkalounas. En koskaan kanna omia eväitä mukanani, sillä haluan ehdottomasti syödä lounasta yhdessä työkavereideni kanssa. Olen normaalisti sitä "mikä tahansa käy" - tyyppiä, kun ollaan päivän tärkeimmän päätöksen, lounaspaikkavalinnan, äärellä. Huhtikuussa jouduin kuitenkin toimimaan toisin.

Ensinnäkin jouduin käymään etukäteen lähiravintoloiden lounaslistat läpi nähdäkseni mitkä paikat tarjoavat tänään kala- tai kasvisruokaa. Parina päivänä (onneksi vain parina!) jouduin kieltäytymään lounaskutsusta, koska siellä ei ole tänään muuta kuin liharuokaa tarjolla. Useampana päivänä tein puolestaan kompromissin ja menin porukan mukana paikkaan, missä tiesin olevan kasvissyöjälle tarjolla vain jonkinsortin salaattipöytä ja ehkä keitto. Minulle lounas on päivän suurin ja tärkein ateria, ja siksi pelkän salaatin syöminen ei riitä. Tarvitsen jotain enemmän. Onneksi aika usein oli kalaa tarjolla ja pääsin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni terveyssuositukseen; söin kalaa 2 -3 kertaa viikossa. Välillä kuitenkin jouduin kompensoimaan kalan tai järkevän kasvisruuan puutetta syömällä pari palaa leipää, mitä harvemmin lounaan yhteydessä normaalisti teen.

Kotona lounaan kanssa ei ollut ongelmia, mutta työpaikalla kyllä...

Pelkän punaisen lihan jättäminen on työmaaruokailijalle vielä ihan OK, mutta jos ei syö kanaa (tai saati sitten kalaa!) alkavat vaihtoehdot olla todella vähissä. "Oikeana" kasvissyöjänä tai eritoten vegaanina (!) joutuisi varmasti vakavasti harkitsemaan omien eväiden tuomista joinakin päivinä. Pitäisi suunnitella viikon lounaita etukäteen lounaslistojen mukaan jne. Itse olen niin mukavuudenhaluinen ihminen, että tällainen suunnitelmallisuus saattaisi tuntua alkuun aika hankalalta ja rajoittavalta.

Välipalat
Ei mitään ongelmia välipalojen kanssa, sillä harvoin vedän muutenkaan aterioiden välissä nassuun kuivattua lihaa tai porsaan ribsejä ;) Välipalaosastolla en oikeastaan joutunut luopumaan mistään huhtikuun aikana. Söin päivittäin pähkinöitä ja ehkä vähän normaalia enemmän rahkaa, koska yritin paikata lihan puutteen jättämää aukkoa proteiinin saantiin. Proteiinia taisi silti tulla liian vähän, sillä minulla oli kuin olikin erityisesti loppukuuta kohden usein ihan pohjaton nälkä. Olisin noin niin kuin kuvainnollisesti voinut syödä hevosen. Tuntui, etten saa kaikkea tarvitsemaani kasvisruuasta (ja tiedän tämän johtuvan aivan omasta kokemattomuudestani), ja lopputuloksena oli normaalia enemmän välipalanapostelua.

 

Päivällinen
Lounaan lisäksi syön aina töiden ja treenien jälkeen kunnollisen päivällisen. Siis ihan kunnon annoksen salaattia, keittoa tai muuta oikeaa ruokaa. Kun syö kunnolla, jäävät iltanapostelut vähemmälle. Olen siis aivan kirjaimellisesti nainen "joka on aina ruoka-aikaan kotona". Päivällisen kanssa minulla ei ollut huhtikuussa minkäänlaisia ongelmia. Nautin siitä, että sain vihdoin kokeilla uusia ruoka-ohjeita ja raaka-aineita. Välillä tuli epäonnistumisia (esimerkiksi uuniomenaohrapuuro) ja välillä taas herkullisia jättipotteja, kuten esimerkiksi kasvistäytteiset tortillat, linssi-kikhernepihvit tai katkarapurisotto.



Teen aika usein kasvissosekeittoja muutenkin, mutta huhtikuun aikana aloin lisätä joukkoon myös linssejä proteiininlähteeksi. Tykkään keitossa samettisesta rakenteesta, joten vedin myös linssit sauvasekoittimella tasaiseksi. Mieheni kehui näitä linssi-kasvissosekeittoja parhaiksi mitä on koskaan syönyt.


 Illanvietot ja muut erikoistilanteet
Lounaan jälkeen se haastavin juttu. Myös kaveripiirissä olen aina se kaikkiruokainen tyyppi, jonka takia ei illanistujaispöydän antimia tarvitse erikseen suunnitella. Huhtikuun aikana jouduin kuitenkin olemaan se "hankala tyyppi", jonka vuoksi esimerkiksi mökkireissun menuuta piti muuttaa kala- ja kasvispainotteisemmaksi ja joka ei voinut syödä kanapiirakkaa illanistujaisissa. ("Pärjään ihan hyvin tällä salaatillakin"). Asia varmasti helpottuisi aikaa myöten, jos ryhtyisin kasvissyöjäksi pysyvästi, kun silloin kavereilleni olisi ehkä jo automaatio ajatella myös sitä kasvispuolta laajemmin. Nyt kuitenkin tämä kaikkiruokaisen Tiinan lihaton kokeilu tuli aika puskista, eikä siihen oltu oikein osattu henkisesti valmistautua millään tasolla :D Toisaalta esim. mökkireissulla meidän lohimedaljonki-bataattiranskisateria sai ihan hirveästi kehuja myös raavailta miehiltä, eli ehkä kyse on enemmänkin vain siitä, että ei osata edes ajatella mitä kaikkea hyvää voikaan tehdä myös ilman (punaista) lihaa.

Mökkimenun suunnittelu on siis varmasti tottumis- ja opettelukysymys, mutta yhteen asiaan tuskin voi näin yksilönä vaikuttaa: nimittäin snägärillä kello 01.30 myynnissä oleviin ruokiin ;D Käyn silloin tällöin keikoilla ja joskus ilta venähtää sen verran myöhään, että joutuu paheen tielle. (Näistähän ei varmasti saisi täällä kirjoittaa :D). Näin kävi kerran huhtikuun aikana ja haksahdimme keikan päätteeksi grillille. Ainoa lihaton vaihtoehto oli ihan hirvittävän makuinen kasvishampurilainen, josta oli kyllä syömisen ilo kaukana, jopa siihen aikaan yöstä. Mitä kasvissyöjät siis syövät yöllä kaupungissa? Vai ovatko he kaikki sen verran hyveen ihmisiä, että tällaista tilannetta ei koskaan pääse syntymään? ;)

Kaiken kaikkiaan..
Lihaton huhtikuu oli sangen mielenkiintoinen ja opettavainen kokeilu. Kokkasin aivan uudenlaisia ruokia ja tutustuin uusiin raaka-aineisiin. Rahaa meni ruokaan enemmän kuin normaalisti, sillä kasvisruoka pitää maustaa hyvin, että se maistuu. Jos jo itse kasvikset ovat talviaikaan kalliita, niin sitä ovat myös erilaiset yrtit ja mausteet, varsinkin, kun joutuu aloittamaan niiden hankinnan ns. "nollilta". Ihan varmasti maittavaa kasvisruokaa voi kokata edullisestikin, erityisesti kesällä ja syksyllä, kun sadot ovat runsaimmillaan. Itselläni kuitenkin äkkiseltään lisääntynyt kasvisruokien syönti näkyi lompakossa jonkin verran, mutta toisaalta olen tässäkin asiassa sitä mieltä, että hyvään kannattaa panostaa.

Sain varmaankin lopulta liian vähän rautaa ja proteiinia, koska loppukuuta kohden minulla oli monesti tosiaan sellainen "pohjaton nälkä". Toisaalta nälkä voi olla kytköksissä myös lisääntyneeseen salitreeniin noin ylipäätään. En nimittäin syö mitään palautuspulvereita. Pitäisiköhän? Hommasin puolivälissä kuuta hyvät lisäravinteet ja vähintäänkin näiden syömisestä tulee hyvä mieli, jos ei muuta.


Haaveilin usein kanasta, mutta punaista lihaa en oikeastaan kaivannut yhtään. Toukokuussa aion jatkaa ns. "joustavana kasvissyöjänä" eli syön pääosin kasvisruokaa, mutta en kieltäydy lihasta totaalisesti. Kanaa syön varmasti jatkossa kotonakin, mutta punaisen lihan syönnin taidan jättää vain erityistilanteisiin. Mitähän kaikkea grillattavaa sitä keksiikään, kun sen makkaran nakkaaminen hillokselle ei olekaan enää automaatio...?

Mitä ajatuksia nämä minun kokemukseni herättivät? Onko teillä ollut samantyylisiä kokemuksia? Ärsyttikö joku näissä höpinöissä tai heräsikö vinkkejä, joista voisi olla hyötyä ns. joustavalle kasvissyöjälle?

7 kommenttia :

  1. Voi Tiina, osui ja upposi taas! Eli hei, minä täällä taas kommentoin, niinkuin jokaiseen sun postaukseen. Mutta kun kirjoitat niin hyvistä aiheista ja hyvin!

    Mäkin huomasin, että ulkona syöminen kasvisruokailijana on melkoisen vaikeaa, varsinkin monesti just lounaalla huomaa sitä, että se kasvisvaihtoehto on tyyliin keitettyjä porkkanoita. Eikä muuta. Riisiä ja porkkanoita. Tosi proteiiniköyhää. (tosin poikkeuksiakin on!). Mut kun tekee itse ruokaa, niin saa hyvin tuotua "vähän" ravintorikkaampia aineita lautaselle. Linssit ja pavut tuovat hyvin keittoihin ruokaisuutta, ja ne on helppo muussata soseeksi muun keiton mukana. Mä tosin tykkään linssien koostumuksesta, että syön ne mielellään omassa rakenteessaan.

    Pari vinkkiä, jotka itse oon huomannut, kun olen lisännyt kasvisruuan määrää. Tofun ei kannata olla halvinta mahdollista, vaan silken tofu tai jalotofu on pehmeämpää ja parempaa. Vaatii silti runsaan maustamisen. Soijasuikaleet yms. kannattaa marinoida itse kunnolla samalla kun antaa likoutua kuumassa vedessä ja pehmetä, ja jos ei ole kiire, niin sen jälkeenkin. Soijanakit on aika hyviä grillieväitä, joskin melko kalliita. Mutta muutenhan grilliin voi heittää kaikkea herkkua: halloumia, kesäkurpitsaa, sieniä aurajuustolla tai maissia esimerkiksi - ei aina tartte olla makkaraa tai pihviä ;)

    Mulla on pari kasvissyöjää kaveripiirissä, enkä millaanlailla koe heille kokkaamista ongelmallisena, kun vain tietää asiasta. Nytkin tein feta-parsakaalipiirakan vapuksi, ja kaikille maistui. :) Ite mulla on samoja fiiliksiä kuin sulla: mieli ei juuri tee punaista lihaa. Mä en ole pihvityttö ja kaikki lihapadat saa mut jotenkin yökkäämään nykyään. Ps. Se sun avokadotäyte tortillalle oli hyvää. Mulla oli sitä ja tacomaustettua tofua viimeksi päätäytteinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtista, että kommentoit! Tässä bloggailussa ei olisi oikein mitään järkeä, jos kukaan ei kommentoisi. Vuorovaikutus on se tärkein syy miksi tätä teen, joten kiitos sulle <3 Ja varsin mielenkiintoinen olikin kommenttisi! Kiitos vinkeistä - ne tulevat tarpeeseen, sillä en ole vielä niin kovin hyvin selvillä kaikista kasvisruuan (esim. soijan) valmistuksen jipoista.

      Mä ostin juuri viime viikolla ensimmäistä kertaa tofua ja se oli jotain valmiiksi marinoitua jalotofua. Paistoin sitä pannulla halloumijuuston kanssa ja yhdistin punajuuripihvien sekä paistetun lehtikaali-tomaatti-valkosipuli - höystön kanssa. Oli hyvää! Taidan ainakin alkuun ostaa siis jo valmiiksi marinoituna, mutta jossain vaiheessa myös varmasti kokeilen marinoida itse.

      Ja nam mitä grilli-ideoita! Mä tuskailin just vasta, että millä voisikaan korvata pekonin herkkusienten kaverina... Mutta aurajuustohan olisikin aika jees! Ja kasvisvartaat jossain marinadissa, mmmm.... Soijanakki kuulostaa erikoiselta ;D Uskallankohan kokeilla?

      Kiva, että avokadotäyte maistui! Se onkin ihanan täyteläistä, mutta silti freesiä :) Sitten sun pitää joskus mennä Prahaan syömään sitä alkuperäistä versiota, niin tiedät mikä on todellinen avokadotaivas ;) Niin ja sun pitäis ehkä elvyttää sun ruokablogi, tai ainakin välillä julkaista sun ruokaohjeita myös sporttiblogissa, sillä olen ihastunut kaikkiin suosittelemiisi ruokiin, joita olen kokeillut. Se katkarapurisotto on esimerkiksi niin hyvää, että resepti on jo lähtenyt kiertoon mun kavereille ja sukulaisille :)

      Poista
  2. Hyvinhän sulla on mennyt tämä kokeilu! Tekee ihan hyvää, kun joutuu vähän laajentaman valikoimaa ja kokeilemaan niitä oudompiakin raaka-aineita. :)

    Mä käyn tooosi harvoin ulkona syömässä, niin en oikein osaa sanoa mitään tuohon ulkonasyönnin hankaluuteen. Työpaikallekin roudaan aina omat eväät, vaikka ruokalastakin saisi kai ihan hyvääkin kasvisruokaa. (Mutta kun mä oon niin hidas syöjä, ja ruokalaan on niin pitkä matka, ettei mun lyhyellä ruokatauolla ehdi sinne asti. :D) Ja mähän syön tosiaan myös kalaa, joten se helpottaa jo paljon.

    Kavereidenkaan kanssa en ole kokenut ongelmia, kun ovat jo tottuneet, että mulle pitää olla jotain kasvisvaihtoehtoa. Toisaalta taas nyt kun järkätään kaverin polttareita vähän vieraammalla porukalla, niin olen kokenut olevani hieman hankala ihminen. :p Muut tuntuu olevan ihan kaikkiruokaisia, ja sitten multa pitää koko ajan kysellä, että käykö sulle toi ja toi. Yks ravintolavaihtoehtokin piti jättää pois sen takia, että mä en olis saanut sieltä oikein mitään järkevää syömistä.

    Kaikesta huolimatta en kyllä ole kokenut kasvissyöntiä mitenkään hankalaksi.

    p.s. mulla on myös tuo Pulkkisen kirja. Aika kauan aikaa sitten olen sen lukenut, mutta oli muistaakseni ihan hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin ja tuohon raha-asiaan piti vielä kommentoida! Kun mä en ole koskaan ajatellut, että kasvissyönti tulisi kalliimmaksi. Mutta toisaalta en voi väittää vastaankaan, kun en ole asiaa mitenkään tutkinut. Tosin kai sekin riippuu siitä, mitä sitten loppupeleissä ostaa. Joka tapauksessa mielenkiintoinen pointti, joka ei oo mulla tullut mieleenkään. :)

      Poista
    2. Kiitti mielenkiintoisesta kommentista Suvi! :) En tiennytkään, että olet kasvissyöjä. Ihan ensimmäisenä pakko tarttua tuohon kustannusasiaan, sillä aloin kommenttisi myötä miettiä sitä tarkemmin. Tuo "kasvissyönti tulee kalliimmaaksi" - väite on kyllä puhtaasti subjektiivinen kokemus, enkä ole tehnyt mitään oikeaa vertailua asiassa. Luulen, että huhtikuun kuluihin vaikutti minulla se, että kaapistani puuttui aika paljon ihan niitä kasvissyönnin perusraaka-aineita ja mausteita, jotka sitten kumuloituvat yhdelle kuulle. Kulut varmasti tasaantuisivat aikaa myöten. Ja tosiaan asiaan varmasti vaikuttaa minkälaisia ruokia kokkaa! Itse pongailin uusia reseptejä melko innokkaasti ja noudatin ohjeita "orjallisesti", kun minulla ei ole asiaan vielä kunnon näppituntumaa niin, että osaisin soveltaa. Kokeneempi kasviskokkailija voisi hyvin todeta, että "kyllä tuon teelusikallisen dijon-sinappia voi hyvin jättää pois tai korvata tavallisella", mutta minä menin ja ostin sen dijonin. Että siitä ne kulut varmaan alkoivat osaltani lopulta kertyä... Opettelukysymyksiä varmasti nämäkin siis ainakin osittain!

      Varmasti myös kaverit tottuvat nopeasti siihen, että yksi tai useampi joukosta on kasvissyöjä. Silloin kasvisvaihtoehtojen suunnittelu on jo ihan automaatio, eikä siitä toivottavasti kenellekään aiheudu hirveästi harmaita hiuksia. Tuollaiset polttareiden kaltaiset erikoistilanteet ovat tietenkin sitten asia erikseen (samoi kuin grillikäynti klo 1.30 :D), joista on sitten jotenkin sumplittava :)

      Itsekään en kokenut kasvissyöntiä ollenkaan hankalaksi kotioloissa, mutta työpaikkalounaat vaatisivat vielä vähän totuttelua! Summa summarum, oli kyllä mielenkiintoinen ja avartava kokeilu :)

      Ps. Juu tuo Raja on kyllä hyvä, vaikkakin tarinana aika ahdistava. Rajanylityksiä... Mutta vitsi miten lukeminen on kivaa! Oon löytänyt sen takaisin mun arkeen monen vuoden tauon jälkeen :)

      Poista
  3. Olipas hassua tulla tähän blogiin satunnaisen googletuksen seurauksena (Praha-aiheisen toki ;) ja huomata, että kuvissa esiintyykin aika tutunnäköinen tyyppi... ja löysinpä itsenikin eräällä metromaratonilla otetusta yhteiskuvasta, joten pakkohan se on kommentoida ja huikata heipat piiitkästä aikaa :) (onko siitä oikeasti jo kohta 10 vuotta?!)

    t. Hanna

    (Kommentoin nyt tähän postaukseen vaikkei liitykään aiheeseen, kun en tiedä huomaatko kommentteja enää noista vanhemmista...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi Hanna!! Praha siis yhdistää jälleen ;) Hauskaa, että löysit tänne! Niin hullua kuin se onkin, siitä on tosiaan kohta jo 10 vuotta, mutta eihän se Prahan viehätys katoa minnekään... Olen käynyt siellä melkeinpä joka vuosi niiden kiivaimpien aikojen jälkeen, ja viimeksi tietty kenenpä muun kuin yhteisen tuttumme A:n kanssa :) Vielä jopa haaveilen, että kerran sinne pääsisi hetkeksi asumaan ;) Sä olet epäilemättä myös käynyt kerran tai pari! Voitaisiinkin vaihtaa lisää kuulumisia vaikk FB:ssä!

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...