3. huhtikuuta 2014

Lihaskuntohaaste? Kyllä! Mutta entä se juoksu?

Jotkut alkumetreiltä asti blogiani seuranneet saattavat ehkä hämärästi muistaa, että tämä oli joskus lähestulkoon juoksublogi. Viimeaikoina juoksujutut ovat kuitenkin olleet yhtä tiheässä kuin kukkulat Pohjanmaalla. Syynä tähän on se, että treeneissäni juoksu on ollut nyt hyvin pienessä roolissa. Kun polvi alkoi kipeytyä ilkeästi nostettuani juoksukertoja kahteen viikossa, vähensin juoksua aika radikaalisti. Tai siis tarkasti ottaen lopetin moneksi viikoksi kokonaan. Ensin jouduin motivaatiokuopan pohjalle, ja kun sieltä pääsin, olen vain halunnut liikkua monipuolisesti ja ilman kipuja. Mikään juoksutapahtuma ei koskaan tule olemaan minulle terveyttä ja kokonaishyvinvointia tärkeämpää. Olen löytänyt tämän blogin ja liikkumisen kautta elämääni kohtuullisen tasapainon ja hyvän olon, enkä näe sitä riskeeraamisen arvoisena juuri nyt.

Tällä hetkellä hölkkäilen noin kerran viikossa, ja silloinkin juoksen sillä nopeudella ja sinne asti, kuin hyvältä tuntuu. Eihän tämä todellakaan mitään kehittävä treenaustapa ole. Jonkinlainen juoksun peruskuntotaso pysyy yllä, mutta ei taatusti kehity näillä muutaman kilometrin hölkkälenkeillä. Ehkä nurinkurista, mutta ei minua edes haittaa! Juoksusta saa parhaimmillaan aivan mahtavan henkisen, jopa meditatiivisen flown päälle, ja se on oikeastaan tällä hetkellä se ensisijainen, ja ehkä jopa ainoa syy, minkä vuoksi juoksen. Nyt kun pururadat ovat sulaneet lumesta, houkuttaa minua juoksussa myös mahdollisuus päästä metsään. 

Muuten olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että tällä hetkellä minua motivoi liikkumisessa eniten voiman, eikä niinkään kestävyyden kehittäminen. Ruumiinrakenteeni ei varsinaisesti ole kestävyyslajeihin luotu, ja tuntuu, että voimatasojen kehittäminen onnistuu minulta ainakin tällä hetkellä paljon helpommin kuin kestävyyden kehittäminen. 

Mikä onni, että tällaisena tavallisena kuntoliikkujana voin valita juuri ne lajit, joista tykkään. Minusta tuntuu, että monen elämäntapamuuttujan liikuntainnostus hiipuu nopeasti siksi, että pakotetaan itsensä liikkumaan tavoilla, jotka eivät ole juuri sillä hetkellä mieluisia. Toki välillä joutuu motivoituneinkin liikkuja raahaamaan itsensä jumpalle niskapersotteella, mutta jos joku laji maistuu jatkuvasti puulta, ei sitä ole mitään järkeä jatkaa. Rohkaisen jokaista liikkumaan monipuolisesti ja etsimään ne omat, kivat lajit, jotka juuri nyt tuntuvat oikeanlaisilta. Me "normikuntoilijat" voimme valita lajimme aika vapaasti lähes rajattomasta lajivalikoimasta, ja mikäs sen mukavampaa :) Tällä en tarkoita sitä, etteikö kuntoilijalla voisi olla kunnianhimoisiakin tavoitteita, mutta ehkä reitin niiden saavuttamiseksi ei tarvitse olla aivan joka päivä niin kovin vakava ja kurinalainen. 

 Kuva täältä.

Itse olen tällä hetkellä ihan superinnoissani tästä meidän tee-se-itse lihaskuntohaasteesta! Muutama teistä ilmoittautui jo mukaan kommenttiboxin puolella, ja te hiljaiset yhtiökumppanit kin ehditte vielä hyvin mukaan tekemällä omat alkukuntotestinne ;) Muistakaa treenailla monipuolisesti, eli esim. jos tavoitteena on ojentajapunnerrusten määrän tuplaaminen, niin tehkää punnerrusten lisäksi vaikka penkkidippejä omalla painolla, ja jos kotoa löytyy jonkinlainen käsipaino, niin treenatkaa vaikkapä näitä:

 Kuva täältä.

Ja muistutuksena, että ojentajapunnerruksia tekevä nainen on aika upea ilmestys!


Minä kävin tänään pitkästä aikaa uudella ryhmäliikuntatunnilla (SATSin Shape - tunti), ja vaikka liikkeet olivat raskaita, mietin koko ajan, että tässä nyt kyllä kuntotestin tulokset kohenevat ja kohisten! Pelkäsin etukäteen, että Shape olisi ShapePulsen kaltaista jumppapirkkomeininkiä, mutta tunti osoittautuikin sellaiseksi CrossTraining-tyyliseksi, oikeaksi treeniksi. Koko kroppa treenattiin käsi- ja levypainoja hyödyntäen todella huolellisesti läpi, ja treeni oli jotenkin ihanan kokonaisvaltaista ja toiminnallishenkistä. Oli virkistävää, että vatsalihakset treenattiin jo tunnin puolivälissä, mutta nekin hyvin erityyppisillä liikkeillä, joissa tarvittiin koko kropan koordinaatiota ja tasapainoa. Lihaskunto-osuuksien välissä oli sitten osioita, joissa treenattiin mm. vauhditonta pituushyppyä. Kivaa! Eihän tämä ihan Crosstraining-rääkille rankkuudessaan vetänyt vertoja, mutta oli niin huippu tunti, että taidanpa ottaa ensi viikolla uusiksi!

Nyt kolmen päivän treeniputken jälkeen (Spinning, TRX-treeni Personal Trainerin kanssa ja Shape) on mukava vetäytyä Forssaan mökille viikonlopun viettoon. Kropassa on hyvä ja energinen tunne, ja mieli tyyni. Hemmotelkaa tekin itseänne liikkumalla ja syömällä hyvin! Hyvää viikonloppua :)

 Kuva täältä.

10 kommenttia :

  1. mullakin oli juoksu into kadoksissa pitkään,pari vuotta kävin vain silloin tällöin lenkillä,välillä vähän useammin välillä parikin viikkoa ilman lenkkiä.nyt kun taas oon päässyt lenkki innostukseen,kantapää kipeytyi ja on pakko pitää taukoa..pitää keksiä jotain muuta täydentämään,mun kevennys on sujunut melkein kokonaan kävelyiden ja juoksujen ja zumban avulla ja nyt tietty tota lihaskunto haastetta!tsempit ja hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen vaihteleva juoksusuhde siis löytyy sieltäkin! Kyllä minäkin uskon, että juoksuinnostus taas löytyy, mutta yritän ottaa asian suhteen suht rennosti. Minulle tärkeintä on, että terveys ja liikkumisen ilo säilyvät, ja tämä on nyt mulle sopiva tapa :) Tsemppiä ja monipuolisia lihaskuntotreenejä sinnekin! Kivaa viikonloppua :)

      Poista
  2. Totta turiset! Kannattaa valita juuri niitä lajeja, missä itse tykkää, jotta liikunnallisesta elämäntavasta tulee pysyvää. Miten muuten on sun puolimaratonin laita? Ajattelitko kuitenkin osallistua?

    Ja mulle tää ylävartalon vahvistaminen vaati tuonkaltaisen haasteen, minkä teit. Mulla on sellaiset rimpulakädet, ja tuntuu että on yläkroppa niin säälittävän heikko, että mieluummin on tekemättä mitään. Vaikka tottakai tiedän, että ajatusmallihan on ihan typerä. Eihän ne tekemättä vahvistu. MUTTA nyt sun haasteen innoittamana pitää huomenna tsekata, missä mennään...eli tehdä alkumittaukset.

    Tän kaltaiset kotikuntopiirivinkit onkin tosi hyviä. Tarviinkin vinkkejä just näihin :) Nyt laitetaan ojentajat ojennukseen! Tuosta punnerruksesta muuten - miten alas pitää laskeutua, että on hyväksyttävä toisto`? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, ehdottomasti ojentajat ojennukseen! ;) Saitkos kotikuntotestin tehtyä? Koska kukaan ei ole vahtimassa mun ojentajapunnerrusten laatua, niin mä pidän hyväksyttävänä versiota, jossa pääsee vähintään puoliväliä alemmas. Eli mahdollisimman puhtaasti ja oman omatunnon mukaan ;) Tosi tuttua on täälläkin se, että sitä mieluummin treenaa aina vaan niitä vahvuuksia! Siksi on välillä kiva saada tsemppiä ulkopuolelta, esim.kanssasisarilta ;)

      Aika epätodennäköistä on, että pystyn osallistumaan puolikkaalle, tai ainakin kävelyhölkäksi menee. Voihan se olla, että lähden hakemaan sitä kolmen tunnin alitusta :D tai sitten en! Sen verran vähäistä on ollut juoksu, valitettavasti... Kivaa viikonloppua Satu <3

      Poista
    2. No joo, ojentajat ja rintapunnerrukset tein. Mutta vatsat pitää vielä tehdä myöhemmin, kun on ajanottokello. Teitkö sä testit samaan aikaan? Kun noi liikkeet käy kaikki näihin rimpulalihaksiin, niin saa "huijattua" paremmat tulokset, jos ei tee kaikkia putkee :D

      Poista
    3. Kyllä saa "huijata" niin, että tekee testit eri päivinä :D Kyse on nyt kuitenkin ylipäätään myönteisestä kehityssuunnasta, eikä niinkään siitä, jaksaako kaikki putkeen ;) Kuntopiirihaasteet erikseen! Mä tein yhtenä päivänä ojentajat, rinnan ja vatsat. Leuat ja jalat sit erikseen :) ps.app storesta saa kännyyn helposti ilmaisen ajastimen!

      Poista
  3. Olet niin oikeassa tuossa, että on onni kun tavallisena liikkujana voi valita just ne lajit ja tunnit joista sillä hetkellä tykkää! Täytyy kyllä myöntää, että mä podin viime vuonna hirveän huonoa omaatuntoa siitä, kun huomasin, että esim Bodypump onkin musta hirmuisen tylsää. Mutta kävin siellä silti vielä jonkun aikaa, koska olin uskossa että on ns. pakko. Kunnes sitten keksin kahvakuulan, ja nyt en ole viime kesän jälkeen käynyt kertaakaan pumpissa ja tuntuu että olen saanut kahvakuulailussa enemmän ja nopeammin voimaa kuin mitä ikinä pumpissa. Ja nyt on vähän vastaavanlainen tilanne, kun olen maanantaisin käynyt sellaisella kiertoharjoittelutunnilla ja nyt sekin on yhtäkkiä tylsää, mutta sen sijaan olen innostunut hyppy-sykkeetkattoon-lihaskunto –tunnista. Ihmismieli on outo, miksi potea huonoa omaatuntoa, jos joku urheilumuoto ei enää niin innostakaan!

    Mä ilmottauduin juoksutekniikkakurssille hakemaan lisäintoa juoksuun, ja jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin miten juoksumotivaatio on noussut. Ihan hyvä, koska HCR on jo ensi kuun alussa… :D Huomasin myös toisesta blogista Bodom trail –polkujuoksutapahtuman josta innostuin ja jonne haluan osallistua, ja nyt olen innolla sitten juossut pätkiä tuolla metsissä koirieni kirmaillessa vieressä vapaana. Tavoite olisi myös tänä kesänä saada rutiiniksi edes pari kolme aamujuoksulenkkiä koirieni kanssa, mutta jotenkin aamuurheilu tuntuu niin työläältä ajatukselta…

    Hyvää viikonloppua sinnekin! :)

    -jansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jansu! Huippua, että olet saanut lisämotivaatiota juoksukoulusta :) Motivaatio on niin monitahoinen juttu, ja hyvin pienet jutut voivat sitä syödä tai kasvattaa. Mun juoksumotivaatio on aika ailahtelevaa laatua, mutta se ei ole mulle yhtä tärkeää, kuin pysyvästi liikunnallinen ja perusterveellinen elämäntapa. Sitä en kuitenkaan yhtään epäile, ettenkö taas jossain vaiheessa hölkkäilisi pururadoilla intopiukeena, puolikkaasta haaveillen ;)

      Kuulostaa hyvältä, että olet osannut lopulta kuunnella itseäsi, ja valinnut niitä lajeja, jotka tuntuu hyvältä! Mua ei esim.yhteen väliin voinut saliharjoittelu vähempää kiinnostaa, vaikka kaikkialla toitotettiin sen olevan hyväksi. Yritin käydä salilla puolipakolla ja motivaatio kärsi. Nyt taas kun ei ole pakko tehdä mitään, olenkin yllättäen löytänyt itseni melko säännöllisesti salilta, ja vielä mielellään :) Pois siis huono omatunto ja lisää liikkumisen iloa ja terveyttä!

      Kivaa lauantaita :)

      Poista
  4. Taistelen itse joskus juuri lajivalintojen kanssa ja välillä kärsin viha-rakkaussuhteesta juoksuun. Joskus olen miettinyt, että onko järkeä juosta silloin, kun se on pakkopullaa ja harrastaisi mielummin jotain muuta lajia. Kuitenkin löydän itsestäni sen kunnianhimoisen puolen, joka haluaa joka vuosi olla parantamassa puolimaratonin aikaa. Tykkään ajatuksestasi, että valitse niitä lajeja mistä tykkäät ja näinhän se pitäisi normikuntoilijalla olla :) Toivottavasti kuitenkin pääset juoksemaan HCR:n!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on totta, ja mielestäni ihan normaalia, että jos on asettanut itselleen jonkin tavoitteen, niin välillä tavoitetta varten pitää treenata tietyllä tavalla, vaikkei juuri silloin niin huvittaisikaan. Kyllä tavoitteiden eteen saa ja pitää tehdä töitä, mutta se on sitten oman rajanvedon paikka, että milloin tavoite ei enää kannusta, vaan ahdistaa, ja syö enemmän motivaatiota kuin antaa. Mä yritän itse pitää suhtautumiseni mutkattomana ja rentona, vaikkei sekään aina niin helppoa ole! Tsemppiä sulle puolikastreeneihin! Ihan taatusti siellä maaliviivalla jokainen ns.pakkopullatreenikin saa oikeutuksensa! Itsensä ylittäminen on mahtava tunne :)

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...