28. maaliskuuta 2014

Mitäänsanomattomia hetkiä vai suuren onnen avaimia? Sinä päätät.

Näin kevään korvalla meidän ihmisten on ehkä normaalia helpompaa olla tyytyväisiä elämäämme. Aurinko paistaa, lumi on sulanut jo aikapäivää sitten, ja tuulessa on jo varovainen lupaus tulevasta kesästä. Monen ihmisen luonteeseen kuitenkin kuuluu tietynlainen pessimismi ja perustyytymättömyys. Kaivataan mennyttä tai odotetaan tulevaa. Toivotaan, että jotain suurta tapahtuisi, että elämä muuttuisi jotenkin paremmaksi.

Kuluu viikko, kuluu kuukausi. Ei oikeastaan edes muista mitä viime viikolla tapahtui, saati sitten toissaviikolla. Ei varmaan mitään merkittävä. Töissähän sitä vain käytiin. Elää suurimman osan ajasta laput silmillä, elämää suorittaen, ja nopeasti katoavaa aikaa hetkittäin ihmetellen. Harvoin muistaa kiittää siitä, mitä on, mutta sitäkin useammin jaksaa kyllä valittaa asioista, joita ei ole tai joita on liikaa. Elämän epäkohdat pomppaavat silmille tuon tuostakin, mutta juuri tässä hetkessä läsnä olevaan onneen ja kauneuteen ei osata tarkentaa katsetta.

Osaan kirjoittaa tästä, koska olen kokenut tämän. Erityisesti valmistumisen jälkeen, "oikeaan työelämään" siirryttyäni, kadotin näkökykyni muutamaksi vuodeksi. Koko opiskeluajan olin reissannut paljon, ja aina oli joku uusi jännittävä matka tai projekti tiedossa. Valmistumisen jälkeen minuun iski aikamoinen shokki: tätäkö tämä elämä nyt onkin? Pelkkää puurtamista, jossa harvassa ovat ne hengästyttävät huippuhetket, joihin olin opiskelujeni aikana tottunut. Ei työmatka bussissa numero 52 ollut sama kuin matka Alppien rinteitä pitkin kaartelevassa vuoristojunassa tai purjehdus turkoosia valtamerta halkovassa puuveneessä.

Täytyi sokeutua hetkeksi, ennen kuin oppi taas näkemään tarkemmin. Olen viime vuosina pyrkinyt kiinnittämään paljon huomiota tapaan, jolla suhtaudun asioihin ja katson maailmaa. Ei, ei maailma ole muuttunut täydelliseksi, ja uskokaa tai älkää, ei myöskään elämäni, mutta silti olen nykyisin paljon onnellisempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Jos näen vaikkapa kauniin puun ilta-auringossa, kiinnitän siihen huomiota, painan hetken mieleeni, enkä ainoastaan kävele pää painuksissa ohi. 

Tämä ajattelutapa voi varmaankin jonkun mielestä kuulostaa aika köyhältä. "Täytyy olla aika tylsä elämä, että saa suurimmat kicksit jonkun puun toljottamisesta". Onneksi jokaisella saa kuitenkin olla oma tapansa katsoa maailmaa. Keräämme ne onnen palaset kukin omalla tavallamme, mutta tällä tekstillä haluaisin kuitenkin muistuttaa niin teitä kuin itseänikin, että niitä palasia on ympärillämme koko ajan enemmän kuin tajuammekaan. Jos vain avaamme silmämme, voi mitäänsanomattomasta tulla se päivän onnellisin hetki.

Tässä kuvien muodossa näennäisesti kovin arkisia asioita, joista oma onneni on viime kuukausina koostunut. Mikä sinut on tehnyt onnelliseksi tänään?:)



Tulppaanikimppu, jonka ostin ilman mitään oikeaa syytä kauppareissulla tiistaina. Kaunis maljakko ja veden läpäisevä kevätvalo <3


Ensimmäinen ruokaohje, jota kokeilin Sara la Fountainin Healthy Kitchen - kirjasta oli herkullinen. Luksusta on asetella ruoka kauniisti lautaselle arkenakin.



Kissa, jonka saan yli kuukauden hoitoreissun jälkeen taas kotiin <3








Hyväntuoksuinen suihkusaippua arkikäytössä.



I love you - omput lähikaupassa.



Se, että on terveet jalat, joilla pääsee kävelylle, ja hölkkäämäänkin välillä.


Se, että lähtee kotoa puolta tuntia aiemmin kuin oikeasti pitäisi, ja juo rauhassa aamukahvin ennen päivän tapaamisia.




Mukavasti kirjoitettu lehtiotsikko. Se, että on kevät.



Se, että viiden vuoden jälkeenkin tyynymme löytyvät aamuisin näin lähelle toisiaan ajautuneina. 




Se, että aurinko <3




Se, että on viikonloppu, ja pääsee käymään kotikotona pohjoisessa. 
Se, että on elossa.

Hyvää viikonloppua!

6 kommenttia :

  1. Olipa ihana teksti! Mä itseasiassa just tänään samanmoisia mietin. Nautin kovasti aamupalasta, jonka nautin parvekkeella aamuauringon lämmittäessä kasvoja. Pipo päässä siemailin kuumaa kahvia ja söin "tiikerikakku"-puuroa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä nämä ovat juuri niitä "arjen helmihetkiä", joista saa iloa ja valoa elämään, jos vain malttaa välillä pysähtyä ja fiilistellä :) Ulkona hörpityt kahvit tai syödyt eväät maistuvat aina niiiin hyvältä! Kiva alku keväälle tuo sinun aamupalahetkesi :) Aika mukavaa, että kohta saa nostaa jo lepotuolit takapihalle!

      Poista
  2. Taas osu ja uppos! Ihana teksti, tähän palaan aina kun arki alkaa tuntua tylsältä :) Kiitos! Ja edelliseen kommenttiin: mitä on tiikerikakkupuuro?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kivasta kommentistasi! Huippua, jos tekstistä sait ahaa-elämyksiä tai ainakin hymyn kasvoille :) Välillä sitä miettii bloggaamisen mielekkyyttä, mutta näissä teidän kommenteissahan se pitkälti piilee :) Ja muakin kiinnostaisi tietää, mitä ihmettä on tiikerikakkupuuro! :D Satuuu?!

      Poista
  3. Mä nyt spämmään sun jokaista tekstiä, Tiinuska, mutta kun on niin hyviä ja osuvia, kuten tämäkin! Kuten tiedät, että mäkin oon löytänyt nykyään onnen ihan tästä arjestakin. <3 Ja voi, toi tyyny-kuva on niin ihana <3 <3 Vähän sama homma täälläkin ;)

    Ihanaa viikonloppua sinne pohojoseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Hanna, jos tämä on spämmiä, niin taidan poistaa kaikki spämmifiltterit myös sähköpostistani ;) Mä tykkään sun kommenteista tosi paljon, ja toivon, että jaksat kommentoida ihan vaikka jokaiseen juttuun jatkossakin <3 ja hih, tyynykuva tuo iloa kyllä tännekin! Tuollaiset jutut on niin helppoa ottaa itsestäänselvyytenä pitkässä suhteessa, vaikka niihin oikeasti sisältyy aika paljon onnea :) Täällä ollaan jo miltei 10 tunnin junamatkalla kotia kohti... Oli niin ihanaa käydä kotiseuduilla, edes lyhyt hetki <3

      Poista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...