21. joulukuuta 2013

There are no ordinary moments (Viikon treenitunnelmat ja joulurauha)

Kirjoitan tätä tekstiä junassa, matkalla kohti kotiseutujani Pohjois-Suomessa. Ollaan kissani kanssa eläinvaunussa monen muun karvaisen kaverin kanssa. Vielä reilusti matkaa edessä, joten on aikaa kirjoittaa! Varoitan siis, että tekstistä tulee todennäköisesti hyvin pitkä... Hakekaa toki tässä välissä vaikka kuppi glögiä :D Laukussani on odottamassa puoliväliin luettu dekkari sekä päivän Hesari, ajankuluksi loppumatkalle. Näin vuoden lyhyimpänä päivänä taitaa tulla jo kohta ulkona pimeää. Maisema on todella harmaa, joten jännityksellä odotan missä kohtaa näkyy ensimmäiset lumikinokset...Viimeistään kotona sitten! Pitkää tekstiä värittää muutama kuva torstailta, jolloin kävimme nauttimassa ystäväni kanssa henkistä ja fyysistä ravintoa kulttuurin ja hyvän ruuan merkeissä Helsingissä. Kaikki kuvat, mikäli ei toisin mainita, ovat Amos Andersonin taidemuseosta, jossa on todella vaihtelevaa taidetta viidessä kerroksessa. Suosittelen!

Tämä viikko on ollutkin kokonaisuudessaan tosi ihana ja miltei täydellinen. Viikko sai aivan taivaallisen alun sunnuntaina Balancessa, missä pääsin lemppariohjaajani lempeässä ohjauksessa antamaan hierotuille lihaksilleni niiden kovasti kaipaamaa venytystä ja hellittelyä. Miten ihanaa! Kaukana oli balancen jälkeen se sunnuntai-illan melankolia, joka monesti hiipii olan taakse kummittelemaan erityisesti näin talviaikaan. Siinä onnen huumassa päätin, että pyrin ottamaan sunnuntai-iltapäivän Balancen säännölliseksi osaksi viikko-ohjelmaani alkuvuonna. Jos sunnuntai-balancen vetää lemppariohjaajani myös kevätkaudella, niin tämä ei tule edes olemaan kovin vaikea päätös pitää.

Lohdullinen ja armollinen lause, joka sopii hyvin niin Balanceen kuin elämään ylipäätään.

Koska viime viikonloppuna keskityin pelkästään kehonhuoltoon, oli kropassani maanantaina todella hyvä ja energinen olo. En halunnut lähteä saman tien revittelemään täysillä, vaan päätin käynnistää uuden viikon erittäin kevyellä hölkkälenkillä tihkusateessa. Oikeastaan vettä ei satanut maahan asti, vaan näytti siltä, kuin usvaiset vesipisarat olisivat tanssineet ilmassa muodostaen pisarapilviä katulamppujen ympärille. Alussa tämä tihku tuntui siltä, kuin naamaa olisi hierottu märällä tiskirätillä, mutta pian ärsytys suli pois ja kehon valtasi kokonaisvaltainen hyvänolontunne. Lenkki oli lyhyt, noin 5-6 kilometriä, mutta taisi mennä elämäni lenkkien top viitoseen. Tai sitten olen tässä juoksutauon aikana vain unohtanut miten euforinen olo juoksemisesta tulee. Oli miten oli, ihanaa se oli, ja omiaan nostattamaan pitkästä aikaa kunnon lenkki-innostusta!

Pidin maanantain lenkin kevyenä myös siksi, että tiesin PT:n teetättävän minulla maksimihapenottotestin juoksumatolla seuraavana päivänä. Testissä siis oli tarkoitus saada selville maksimihapenottokykyni niin, että rasitustasoa (nopeutta ja ylämäkikulmaa) nostetaan parin minuutin välein niin kauan, että saavutan maksimirasitustason ja en yksinkertaisesti jaksa juosta enempää. Kuulostaa miellyttävältä, eikö totta? ;) Tulos perustuu jokaisen rasitustason lopussa mitattavaan sykelukemaan sekä lisäksi siihen, mille rasitustasolle asti ylipäätään jaksaa juosta. Tällaisessa testissä tulokset ovat toki parhaimmillaankin vain suuntaa-antavia. Jos haluaisi saada tarkempia lukemia, pitäisi  uloshengityksen hiilidioksidi- ja happipitoisuuksia mitata erillisellä härvelillä. Ihan tällaisille pro-tason mittauksille minulla ei ole tarvetta eikä oikeastaan kiinnostustakaan.

Tämä suuntaa-antava testi kertoi hapenottokykyni olevan omassa ikäluokassani keskiverron ja erinomaisen puolivälissä. Olin positiivisesti yllättynyt tuloksesta, sillä olen kokenut aerobisen, ja erityisesti juoksukuntoni, laahaavan perässä siitä tasosta, millä toivoisin sen olevan. Toisaalta olen kuitenkin liikkunut sen verran paljon ja monipuolisesti tämän vuoden aikana, että olisi tietysti kummallista, jos tulokset eivät näkyisi jollain tavalla myös aerobisessa kunnossani. Oli tämä testi sitten luotettava tai ei, se antoi minulle ainakin rutkasti uskoa omaan tekemiseen.

Juoksutestin jälkeen käytiin vielä läpi loput liikkeet uudesta saliohjelmastani, jota noudatan nyt ainakin tammikuun loppuun asti. Ohjelmani koostuu yhdeksästä kursailemattomasta perusliikkeestä, joskin pääpaino on nyt alussa ylävartalon voimassa - tavoitteena ne utopistiset leuanvedot! Kävin tekemässä saliohjelman ensimmäisen kerran läpi yksin eilen perjantaina, ja voi pojat miten siistiä olikaan treenata salilla kerrankin edes rahtusen "päämäärätietoisesti". Taisin näyttää ohjelman ansiosta ihan vakavastiotettavalta salitreenajalta, sillä ensimmäistä kertaa koskaan kanssatreenaaja tuli kysymään voisinko varmistaa hänen penkkipunnerruksensa?! ;D Se taisikin olla treenin pelottavin osuus! Tänään on sitten venyttelyistä huolimatta ollut kivaa tuntumaa erityisesti yläselässä, hauiksissa ja takareisissä, jeeesss :)

Urheiluviikon kruunasi jälleen keskiviikon jo miltei perinteeksi muodostunut CrossTraining Hannan kanssa. Pari ensimmäistä kertaa meni sielläkin vähän tunnustellen, kun ei oikein tiennyt millä painoilla pitäisi treenata niin, että tekniikka pysyy kasassa, mutta vähitellen ovat oikeat painot alkaneet löytyä, ja nyt uskaltaa alkaa vähitellen lisäämään painoja sielläkin. Kyseessä on kyllä sen verran huikea ja kokonaisvaltainen treeni, että toivon sen saavan jatkoa ensi vuonnakin!

Treenin vastapainona vietimme tosiaan sitten ystäväni kanssa torstaina kulttuuri-illan, jolloin kävimme taidemuseossa sekä mikä parasta... joulusaunassa! Eikä sitten missä tahansa kerrostalosaunassa, vaan Helsingin keskustaan tuodussa pienessä, puulämmitteisessä peräkärrysaunassa. Sauna oli Senaatintorin vieressä, mutta piilossa vilkkaimmalta liikenteeltä pienen kaupunkikorttelin kätköissä. Saunominen niillä nurkilla taisi olla yksi tämän vuoden ikimuistoisimmista ja absurdeimmista kokemuksista. Löylyt olivat kosteat ja lempeät, ja saunan terassilla roikkui aito myrskylyhty. Täydellistä!

 Kuva Helsingin kaupungin tarjoaman joulusaunan terassilta.

Tämän pitkän löpinän lopuksi toivotan teille kaikille ihanille lukijoilleni onnellista joulun aikaa! Parempia polkuja - blogi vetäytyy joululevolle ja aktivoituu sitten, kun joulupyhät on vietetty. 


Minä ja ystäväni osana taideteosta. Niitä elämän arvokkaita hetkiä <3

8 kommenttia :

  1. Ihana Tiina! :) Vitsit, mikä päivä teillä on torstaina ollut.. toi sauna kuulostaa niin huipulta! :) Tää sun blogi on kyllä ihan suosikkeja, osaat kirjoitaa niin kauniisti ja aidosti aina.. tykkään! Aivan mahtavaa joulupyhää sulle, nauti ajastasi perheesi kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hyvä mieli tästä kommentistasi tulikaan! Kiitos Hanna <3 Torstai oli kyllä tosiaan juuri sopiva aloitus jouluajalle. Ihanaa ja onnellista joulua myös sinulle!! :)

      Poista
  2. Hieno liikunaviikko sulla takana, eikä muissakaan viikon toimissa ole valittamista! Hyvää ja rentouttavaa joulua sulle ja läheisillesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko on tosiaan ollut kaikin puolin tosi onnistunut! Samat sanat sinulle: ihanaa ja rentouttavaa joulun aikaa myös sinulle ja perheellesi! :)

      Poista
  3. Mukava viikko sinulla ollut :) Oikein ihanaa joulua sinullekin! Toivottavasti määränpäässäsi on valkoinen joulu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maarit! :) Täällä pohjoisessa on oikein mukavasti lunta. Äsken kävin juuri ihanalla talvilenkillä nauttimassa maisemista. Rauhallista joulua!

      Poista
  4. Ihanaa joulua sinullekin Tiina!

    VastaaPoista

Bloggaamisessa parasta on keskustelu. Olisi tosi mukavaa kuulla mitä ajattelit, kun luit tämän tekstin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...